Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Etsivä Samuel by Sinclair Upton
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2257 lines and 39162 words, and 46 pages
askaaseen ty?h?n. Ja miss? voisin min? ansaita kolme dollaria viikossa?
-- Sek? teille maksetaan?
-- Niin, kun tehd??n ty?t? s??nn?llisiss? oloissa.
Samuel kulki ??net?nn? lopun matkasta eik? en??n ajatellut soittoa.
Maanantaiaamuna l?ysi Samuel professori Stewart'in kotiutuneena ja h?n istui odottamassa suuren miehen ty?huoneessa t?m?n sy?dess? aamiaista.
Se oli suuri huone, jonka kaikilla seinill? oli t?p?t?ysi? kirjahyllyj?. Keskell? huonetta oli suuri kirjoitusp?yt? kirjojen ja paperien peitossa. Samuel ei milloinkaan ollut uneksinutkaan mailmassa olevan niin paljon kirjoja. H?n istui t?llistellen ymp?rilleen ja vavistuksella tuntien, ett? oli tullut viisauden asuinpaikkaan.
Sellainen oli Samuelin tapa. Luonteensa ja kasvatuksen kautta oli h?nell? syv? kunnioitus kaikkea auktoriteettia kohtaan. H?n uskoi lakien pyhyyteen. Senvuoksi olikin vangitseminen ja vankikoppiin sulkeminen h?nelle kauhean kova isku. H?n piti kirkkoa jumalallisena laitoksena, jonka palvelijat olivat asetetut kansan paimeniksi. T??ll? kukkulalla oli suuri yliopisto, opin temppeli. Ja t?m?n professorin olivat vallanpit?j?t kruunanneet ja asettaneet papikseen. Samuel tunsi kaiken t?m?n vuoksi syv?? kiitollisuutta sen kohteliaisuuden johdosta, mit? h?nelle osotettiin, ja oli valmis poimimaan kaikki neuvonmurut, jotka vaan h?nen ylettyvilleen tulisivat putoamaan.
-- Jaha, sanoi professori kuivaten silm?lasejaan silkkinen?liinalla, Samuel... kuinka se olikaan... Samuel...
-- Prescot, sir.
-- Niin seh?n se oli -- Samuel Prescot. No, miten olette nyt voinut?
-- Kiitos, eritt?in hyvin, sir.
-- Tarkoitukseni oli k?ske? sanomaan teille terveisi?, mutta unohdin sen. L?ht?kiireess? oli minulla niin paljon muuta ajateltavaa. Min?... min? toivon, ettette ole odottanut minua.
-- Minulla ei ollut muuta teht?v??, sanoi Samuel.
-- Asian laita on nyt niin, ett? min? pelk??n ei voivani auttaa teit? niinkuin lupasin.
Samuelin syd?n melkein lakkasi sykkim?st?.
-- Sisareni, n?hk??s, sanoi professori v?h?n h?mill??n, tarvitsi talonmiest?, mutta nyt olen saanut kuulla, ett? h?n on jo hankkinut sellaisen.
Syntyi hetken hiljaisuus. Samuel tuijotti eteens?.
-- Kun mies on h?nen mieleisens?, niin ymm?rr?tte, ettei ole sopivaa erottaa h?nt?.
Samuel istui liikkumattomana paikallaan. H?mm?stys ja tuska olivat herpaisseet h?net.
-- Sanomattakin tied?tte, virkkoi professori, ett? se on minulle ik?v??, mutta en voi hankkia teille muutakaan ty?paikkaa.
-- Mihin min? sitten joudun? huudahti Samuel.
-- Todellakin ik?v??, huomautti professori.
Syntyi taas hiljaisuus.
-- Professori Stewart, sanoi Samuel matalalla ??nell?, mit? pit?? ihmisen tehd?, kun h?n on ilman ty?t? ja n?kee n?lk???
-- Jumala yksin tiet??! sanoi professori.
Ja j?lleen molemmat vaikenivat. Samuel olisi voinut sen itsekin sanoa, sill? h?nell? oli mit? lujin luottamus Jumalaan.
Mutta professorikin n?ytti huomanneen, ett? h?nen vastauksensa oli sopimaton.
-- T??ll? Lockmanvilless?, sanoi h?n, on aivan erikoiset olot. Muutamat raharikkaat henkil?t yrittiv?t ottaa haltuunsa koko lasiteollisuuden, t?m?n vuoksi rakennettiin liian monta lasitehdasta, ja niin syntyi liikatuotantoa. Sit?paitsi on ?skett?in keksitty kone, joka puhaltaa yht? paljon pulloja kuin tusina ihmisi?.
-- Mit? ihmiset sitten tekev?t? kysyi Samuel.
-- Asia j?rjestyy lopuksi itsest??n. Ihmiset saavat antautua toiselle alalle.
-- Mutta puuvillatehtaammehan my?skin k?yv?t puolella ty?voimalla.
-- Niin, on liian monta puuvillatehdasta.
-- Mutta sill?h?n lailla tulee lopulta liiaksi kaikkea, huomautti Samuel.
-- Niin, sinnep?in ollaan menossa, vastasi professori. Luonnollisesti vaikuttavat ulkomaiset markkinat, mutta vaikeus on itse asiassa paljon syvemm?ll?.
Professori Stewart vaikeni, tarkasteli Samuelia ja mahdollisesti arveli tuhlaavansa oppiaan suotta. Mutta nuorukainen n?ytti hyvin innostuneelta.
-- Useimmat meid?n taloustieteilij?ist?mme ly?v?t mielell??n totuutta korvalle, mutta asianlaita on todella niin, ett? mailmassa on liian paljon ihmisi?.
Samuel s?ps?hti. Juuri sama hirve? ep?ilys oli h?ness? itsess??n alkanut saada jalansijaa.
-- On olemassa, lausui professori, laki, jonka Malthus selv?sti esitti, ett? nimitt?in v?est? lakkaamatta pyrkii kasvamaan yli el?mismahdollisuuksien. Ja silloin t?ydyt??n liikav?est? laittaa pois tielt?.
-- Ymm?rr?n, sanoi Samuel vavahtaen. Mutta eik? se ole liian julmaa?
-- Se tuntuu silt? -- yksil?st?. Ihmissuvulle on se todellisuudessa mit? suurin hyv?ty?. Se kuuluu elintoimintaan.
-- Olisitteko halukas selitt?m??n minulle tuota asiaa? n?ytti Samuelin katse kysyv?n.
-- Jos tarkastatte luontoa, jatkoi professori, niin huomaatte, ett? se aina synnytt?? paljon useampia yksil?it?, kuin mit? edelleen kehittyy. Lohi laskee miljoonittain munia, tuhansittain nuoria puita it?? jokaisessa viidakossa. Ja kaikki n?m? yksil?t pyrkiv?t el?m??n, mutta vain voimakkaimmat ja elinehtoihin paraiten soveltuvat j??v?t el?m??n. Aivan samallainen on asianlaita ihmisten suhteen, ei ole muuta tapaa, jolla sukua voitaisi parantaa tai edes pit?? nykyisell?k??n asteella. Ne, jotka sortuvat, uhrataan ihmissuvun hyv?ksi.
Asianlaita oli niin, kuinka kummalliselta se kuuluneekaan, ettei Samuel koskaan ennen ollut kuullut korulausetta "parhaiten soveltuvien yksil?jen ja lajien s?ilymisest?". "Luonnollinen valinta" oli h?nelle jotakin aivan uutta. Ja h?n eli viel? siit? keksinn?st? huolimatta, jonka tieteellinen mailma oli tehnyt viisi- tai kuusikymment? vuotta sitten. Mik? ihmeellinen yleisp?tevyys olikaan t?ss? opissa! Mink? mahtavan alan se k?sittik??n! Ja kuinka selv?lt? ja vakuuttavalta se n?yttik??n! Voi ajatella satoja aivan tuttuja asioita, joihin t?m? soveltui. Olemisen taistelu! Parhaiten soveltuvien yksil?itten ja lajien s?ilyminen!
Muutamia p?ivi? sitten oli Samuel keksinyt musiikin. Nyt oli h?n keksim?isill??n tieteen. Kuinka ihmeellinen laitos olikaan ihmisj?rki, joka voi selvent?? el?m?n moninaiset asiat yhdell? ainoalla suunnattomalla oppisanajoukolla!
Samuel oli aivan innostunut t?h?n keksint??n.
-- Ymm?rr?n, sanoi h?n tuon tuostakin, ymm?rr?n!
-- Se on el?m?n laki, vahvisti professori. Ei kukaan sit? v?lt?.
-- Siis, sanoi Samuel, kun me yrit?mme muuttaa asioita, esimerkiksi harjoittaa armeliaisuutta, toimimme luontoa vastaan ja saatamme asiat todellisuudessa pahemmiksi.
-- Juuri niin, vastasi professori.
Samuel huokasi syv??n. Kuinka yksinkertainen olikaan kysymys, kun sit? katseltiin tieteen valossa! T?ss? oli h?n vaivannut aivojaan tuon asian vuoksi, ja koko ajan h?n sent??n oli ollut luonnon k?siss?, h?nen tarvitsi ainoastaan asettua makaamaan ja antaa luonnon ratkaista pulma.
-- Luonto ei tee erehdyksi?, sanoi professori Stewart.
Add to tbrJar First Page Next Page