Read Ebook: Etsivä Samuel by Sinclair Upton

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2257 lines and 39162 words, and 46 pages

-- Luonto ei tee erehdyksi?, sanoi professori Stewart.

Luonnollisesti tuli Samuelin asia selv?ksi t?ss? uudessa valaistuksessa.

-- Ty?tt?m?t ovat niit?, jotka ovat taistelussa ep?onnistuneet, sanoi h?n.

-- Aivan oikein, vastasi professori.

-- Ja t?m? siksi, ett? he eiv?t ole soveltuneet.

-- Juuri niin, my?nsi professori taas. Niinkuin Herbert Spencer lausuu: "Kykenem?tt?myytt? saaliin hankkimiseen t?ytyy pit?? siit? johtuvana, ett? kaitselmus ei kyseenalaista yksil?? luodessaan ole saavuttanut p??m??r??ns?". Ja luonnollista on, ett? teollisuusyhteiskunnassa "saalis" vastaa juuri ty?t?.

-- Kuka on Herbert Spencer? kysyi Samuel.

-- H?net tunnustetaan t?llaisten asiain erikoistuntijaksi, vastasi professori.

-- Ja siis, arveli Samuel, t?ytyy niitten, joilla on ty?t?, olla soveliaita. Ja rikkaat, ne, jotka kokoovat miljoonan miljoonan selk??n, ne ovat kaikkein soveliaimpia.

-- Hm... niin, virkkoi professori.

-- Ja minun asiani on t?m?n kautta selv?. Min? olen ty?t?n, minun siis t?ytyy kuolla.

Professori katsahti Samueliin ter?v?sti, mutta mahdotonta oli erehty? pojan vilpitt?myydest?. H?n ei ollenkaan ajatellut itse??n -- h?n tahtoi saada selville el?m?n lakeja.

-- Olen iloinen siit?, ett? olette selvitt?neet minulle t?m?n kysymyksen. Mutta niitten tuhansien ihmisten, jotka kuolevat n?lk??n, pit?isi my?s saada t?m? tiet??.

-- Mit? se hy?dytt?isi?

-- Niitten pit?isi oppia ymm?rt?m??n. He k?rsiv?t, mik? heist? tuntuu tarkoituksettomalta ja tyhm?lt?. Mutta jos te selitt?isitte heille, ett? heid?t uhrataan ihmissuvun hyv?ksi, niin ettek? ymm?rr?, mik? ero asialla silloin olisi?

-- Min? luulen, etteiv?t he sit? selityst? ottaisi vastaan erikoisen yst?v?llisesti, sanoi professori yritt?en heikosti hymyill?.

-- Kuinka niin? kysyi Samuel.

-- Eik?h?n kuuluisi v?h?n ulkokullaiselta, jos sen sanoisi ihminen, jota on onnestanut?

-- Ei v?hint?k??n. Jos te olette onnistunut, niin olette siihen ollut oikeutettu. Eik? niin?

-- Toivon niin olevan.

-- Teill? on ty?t?, alkoi Samuel. En tied?, kuinka professorit saavat ty?t?, mutta otaksun, ett? ne miehet, jotka luovat suuria rikkauksia -- ne jotka ovat kaikkein viisaimpia ja kyvykk?impi? -- antavat yliopistoille rahoja. Eik? niin?

-- Niin, sanoi professori Stewart.

-- Otaksun my?skin, ett? ne ovat teid?t valinneet?

Taas heitti professori ep?luuloisen katseen kysyj??n.

-- Hm... sanokaamme niin.

-- No, sitten on teill? oikeus opettaa. Silloinhan voisitte noille ihmisille sanoa: Teit? on liian paljon, teit? ei tarvita, teit? t?ytyy v?hent??.

Mutta professori pudisti p??t??n.

-- Ei, se ei kelpaa, sanoi h?n. Samuel mietti, kuten tavallista, ja ymm?rsi heti.

-- Min? k?sit?n! huudahti h?n. Tarvitaan tekoja.

-- Tekoja?

-- Niin -- meid?n, jotka olemme ep?onnistuneet, t?ytyy opettaa el?m?ll?mme. Tarvitaan jonkunlaista her?tyst?, ymm?rr?ttek?!

-- En k?sit?, miksi sellainen olisi tarpeellista, sanoi professori vastentahtoisesti nauraen.

-- Ette ymm?rr? siksi, ett? te ette kuulu meihin! huudahti Samuel kiivaasti. Kukaan muu ei sit? voi ymm?rt?? -- ei kukaan! On helppo asia olla sellainen, joka el?m?ss? on saanut osakseen onnea. Teill? on miellytt?v? koti ja kyllin ruokaa ja kaikkea. Mutta kun joku ep?onnistuu, kun h?n on perinpohjin lannistettu, silloin saa h?n k?rsi? n?lk??, vilua ja sairautta. Kaikki on vain yht? ainoata surua, pelkoa ja ep?toivoa -- te ette sit? voi k?sitt??! Olen t??ll? tutustunut er??seen pieneen tytt??n. H?n ty?skentelee puuvillatehtaassa. Se on pisara pisaralta imenyt h?nest? el?m?n, ruumiin sek? sielun. Ja siit? huolimatta voi h?n nyt saada ty?t? vain puoleksi p?iv?ksi, ja h?nen ?itins? koettaa ompelemalla pit?? huolta pikkulapsista, ja kaikki ovat hiljalleen kuolemaisillaan n?lk??n. T?m? tapahtuu siksi, ett? te ette tule rehellisesti sanomaan heille totuutta, siksi, ett? te ette sano heille: Mailma on liian t?ynn? ja teid?n t?ytyy poistua, jotta meille tulisi mahdollisuus el??. Min? en voi ymm?rt??, kuinka teill?, joka asutte t??ll? ylh??ll?, voi olla mink??nlaista iloa, kun tuollaista tapahtuu toisaalla!

-- Hm -- ei, sanoi professori Stewart katsoen ter?v?sti Samuelia ja rypist?en kulmiaan. H?n ei ymm?rt?nyt, pitik? h?nen olla huvitettu, liikutettu vaiko loukattu.

Mit? Samueliin tulee, niin huomasi h?n, ettei professorilta en??n ollut mit??n odotettavissa. Samuel oli h?nelt? saanut sen opin, mink? professori voi antaakin. Professori ei hituistakaan ymm?rt?nyt t?t? asiaa, sill? h?n kuului toiseen mailmaan, onnellisten ja "soveltuvien" ihmisten mailmaan. Heill? oli omat kysymyksens? ratkaistavana! Ett? professorilta puuttui oikea k?sitys asiasta, selvisi h?nen seuraavista sanoistaan:

-- Olen pahoillani, kun olen joutunut teit? suotta vaivaamaan, mutta jos pieni raha-apu teit? auttaisi...

-- Ei, sanoi Samuel reippaasti. Te ette saa tarjota rahaa. Eih?n se ole oikeudenmukaista. Seh?n on armeliaisuutta.

-- Hm! sanoi professori. Niin. Mutta -- ettek? voisi menn? ky?kkiin saamaan v?h?n ruokaa?

-- Miksi viivytt?isimme asioita? huudahti Samuel kiivaasti. Eik? minun pid? menn? saarnaamaan sit? oppia, jonka nyt olen saanut?

-- Mutta tyhj?ll? vatsalla ette eritt?in kauvaa voi saarnata, huomautti professori.

Saarnaamiseni t?ytyy tapahtua teossa, vastasi Samuel.

Ja professori Stewart istui ja tuijotti t?h?n otsikkoon.

Sill?v?lin kulki Samuel leve?t?, sirpalekivill? laskettua puistikkotiet? pitkin miettien suurta teht?v??ns?. Ensi innostus oli ohitse, ja h?n k?sitti nyt edess? olevat vaikeudet. Teoreettisesti oli asia selv?, mutta sen toteuttaminen k?yt?nn?ss? n?ytti tulevan sangen kiusalliseksi.

Ensinn?kin tulisi olemaan hyvin vaikea levitt?? t?t? oppia. Sill?, jos koettaisi selitt?? sit? sanoin, niin pidett?isi h?nt? ulkokullattuna teeskentelij?n?, niinkuin professori oli huomauttanut; ja toiselta puolen, jos h?n vain k?yt?nn?ss? antaisi opetusta, niin saisivatkohan ihmiset t?st? opista t?ytt? k?sityst?? Otaksutaanpa esim., ett? h?n l?hip?ivin? kuolisi n?lk??n, silloin olisi vain yksi ainoa henkil? saatu pois tielt?, mutta ihan varmaan oli tarpeettomia ihmisi? miljoonittain.

T?h?n saakka oli Samuel sovittanut oppimansa teorian ainoastaan itseens?. Mutta nyt kuvaili h?n menev?ns? kotiin mrs Stedman'in luo sanomaan h?nelle, ett? mrs Stedman'in pit?? j?tt?? turhat ponnistelunsa ja laittaa itsens? pois t?st? mailmasta, niin ettei h?n eik? h?nen kolme lastaan en??n olisi ihmissuvun edistyksen tiell?. Samuel ymm?rsi, ettei h?n koskaan voisi tuollaista teht?v?? t?ytt??, varmaankin siksi, ett? h?n kuului niihin, jotka eiv?t olleet soveltuvia. Tarvittiin joku vieras, joku, joka voi k?sitell? kysymyst? puhtaasti tieteelliselt? kannalta.

Mutta viel? oli er?s vaikeus, ehk? muita vakavampi. Eik? t?m? oppi oikeastaan johtanut itsemurhaan? Eik? h?nen teht?v?ns? olisi yksinkertaisimmin ratkaistu siten, ett? h?n menisi virran rannalle, sitoisi kiven kaulaansa ja heitt?ytyisi veteen? Samuel pahoitteli, kun ei ollut sit? asiaa kysynyt professorilta. Sill? tuo ajatus peloitti h?nt?; h?n oli oppinut, ett? hengen ottaminen itselt??n on kauhistuttava synti.

Vaikeus n?kyi olevan oikeastaan h?nt? ymp?r?iv?n el?m?n synke?ss? ja ihanteellisuutta vailla olevassa luonteessa. Voisipa vaan kuolla jalolla ja sankarillisella tavalla toisten hyv?ksi! Olisipa esimerkiksi sota ja kehotettaisi kaikkia miehi? tulemaan kuolemaan valleilla! Tai hirvitt?v? rutto, niin ett? voisi antautua sairaanhoitajaksi! Mutta ei ollut mink??nlaista muuta, kuin hidas n?lk?kuolema -- ja t?m? silloin, kun toiset el?v?t ylellisyydess?. Samuel arveli hankkia itselleen jotakin ty?t?, joka voisi olla vaarallinen el?m?lle ja j?senille. Muita vaarallisetkin paikat n?yttiv?t olevan t?ytetyt. Mailma ei tarvinnut h?nt? el?m?ss? eik? kuolemassa!

J?lell? ei siis ollut mit??n muuta kuin n?l?n n?keminen. Kun ei Samuel t?n??n ollut sy?nyt mit??n, oli h?n kohta valmis alottamaan. H?n tiukensi n?lk?vy?t??n ja puri hampaitaan. Kulkiessa vaivasi h?nt? toivo l?yt?? joku tilaisuus itsens? uhraamiseen. Ja t?m? juuri samaan aikaan, kuin suuri vaara, suurin h?nen t?h?nastisessa el?m?ss??n, l?hestyi.

H?n oli kulkenut ohi Fairviewin, suuren herrastalon, jolla oli komea rautainen portti ja sen kummallakin puolella valkeat pilarit. H?n oli tullut sen laajojen tilusten ulkopuolelle ja kauvemmaksi maaseudulle. H?n kulki ilman p??m??r??, sokeana, h?nest? oli yhdentekev??, mihin h?n tuli. Silloin kuuli h?n yht?kki? takanaan hevosen kavioiden kapsetta; h?n k??ntyi ymp?ri ja n?ki edess??n tomupilven ja keskell? pilve? mielett?m?sti kiit?v?n hevosen. Samuel seisoi ja tirkisteli; hevosen takana oli jonkullaiset ajoneuvot ja ajoneuvoissa ihminen. Yksi ainoa silm?ys riitti Samuelille selvitt?m??n, mik? oli kysymyksess?. Pillastunut hevonen!

Samuelille tuli t?m? asia taivaan ihmeen?, se oli vastaus h?nen rukouksiinsa. Ja h?n oli valmis. H?nelle tarjoutui tilaisuus eik? h?n aikonut j?tt?? t?t? tilaisuutta k?ytt?m?tt?. H?n ei hetke?k??n ep?illyt. H?n tiesi t?ydelleen, mit? h?nen oli teht?v?, ja h?n oli valmis, p??t?ksess??n luja, oikealla paikalla ja j?nnittyneen?.

H?n asettui keskelle tiet?. Hevonen tuli mit? hurjinta vauhtia; se oli nopea ravihevonen, pelosta mielet?n ja kauhistuttavan n?k?inen. Samuel levitti k?tens?, ja salaman nopeudella sy?ks?hti el?in h?nen eteens?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet