Read Ebook: Kolme kertomusta by Gorky Maksim

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 528 lines and 17992 words, and 11 pages

a kun toisilta sokerileipureilta kuulimme, ett? sotamies oli ruvennut oikein uhka tavalla hakkailemaan "meid?n Tanjaa", tunsimme kutittavaa mielihyv?n tunnetta, ja j?nnityksemme tuli lopulta niin suureksi, ett'emme edes huomanneet, kuinka mestari, k?ytt?en hyv?kseen kiihotustilaamme, lis?si ty?taakkaamme nelj?ll?toista taikinapuudalla vuorokaudessa. Ty? ei n?ytt?nyt meit? en?? v?sytt?v?nk??n. Tanjan nimi oli p?iv?t pitk??n huulillamme ja aamusin odotimme h?nt? omituisen kiihke?sti. Emme olisi oudoksuneet, vaikka h?n yht'?kki? olisi astunut sis??n, ei en?? entisen? Tanjana, vaan kokonaan vieraana ihmisen?.

Emme puhuneet h?nelle mit??n riidasta. Emme my?sk??n mit??n kyselleet, vaan kohtelimme h?nt? kuten ennenkin, yst?v?llisesti ja syd?mellisesti. Suhteeseemme h?neen ja entisiin tunteisiimme oli kuitenkin hiipinyt jotain uutta ja vierasta: -- kalvaavaa uteliaisuutta, ter?v?? ja kylm?? kuin ter?sveitsi...

"T?n??n on aika t?ysi, veljet!" sanoi paistaja er??n? aamuna ty?h?n ryhtyess??n.

Tiesimme sen aivan hyvin ilman h?nen muistutustaankin, mutta kumminkin h?tk?hdimme.

"Katselkaa Tanjaa tarkasti, -- h?n on kohta t??ll?!" sanoi h?n. Joku toinen virkahti s??liv?ll? ??nell?:

"N?hneek? tuota silmill??"

Sitte me taasen rupesimme riitelem??n, kiukkuisesti ja r?histen. T?n??n vihdoinkin saisimme tiet??, kuinka puhdas ja lialle vastustuskykyinen oli se astia, johon olimme k?tkeneet paraan, mit? omasimme. Vasta t?n? aamuna oikein tunsimme, ett? pelasimme korkeata peli? ja ett? t?m?n puhtauskokeen kautta saattaisimme menett?? ep?jumalamme ainiaaksi. Joka p?iv? olimme kuulleet, ett? sotamies ahdisteli yksip?isesti Tanjaa, mutta miten olikaan, ei kukaan ollut tullut kysyneeksi tyt?lt?, miten h?n suoriutui taistelussa. Joka aamu s??nn?llisesti, kuten ennenkin, oli h?n saapunut rinkil?it?ns? noutamaan, ollen aina entisen kaltainen.

My?skin t?n? p?iv?n? kuulimme h?nen ??nens?:

"Vankiraukat! Min? olen t??ll?..."

Kiiruhdimme avaamaan, mutta kun h?n tuli sis??n, otimme me h?net vastaan -- vastoin tavallisuutta -- vaijeten. Tirkistelimme lakkaamatta h?neen emmek? tienneet mit? meid?n tuli sanoa taikka kysy?. Synk?ss? riviss?, sanaa sanomatta seisoimme Tanjan edess?. H?n silminn?ht?v?sti h?mm?styi t?st? tavattomasta vastaanotosta; -- vilahdukselta huomasimme, ett? h?n kalpeni, k?vi levottomaksi ja h?milleen sek? vihdoin kysyi pakollisella ??nenpainolla:

"Mika teid?n on?... Mink?t?hden olette niin merkillisi??"

"Ent? itsesi?" kysyi paistaja synk?sti.

"Minunko? -- mik? minun olisi?"

"E-ei... mik??n..."

"No niin... anna sitte pian rinkil?t!"

Ei koskaan ennen ollut h?nell? ollut n?in kiirett?.

"Ehdit??np? t?ss?!" sanoi paistaja liikkumatta paikastaan ja k??nt?m?tt? silmi??n h?nest?.

Mutta silloin py?r?hti tytt? ymp?ri ja puikahti vikkel?sti ulos.

Paistaja otti lapion ja, k??ntyen uuniin p?in, sanoi tyynesti:

"N?ytt?? olevan valmista!... Kirottu sotamies... sellainen lurjus..."

Ik??nkuin lammaslauma tungeksimme tyrkkien toisiamme p?yt?mme ??reen, istuimme alas hiljaa ja ryhdyimme haluttomasti ty?h?n. Yht'?kki? alotti muuan:

"Kenties Tanja kuitenkin..."

"Hiljaa! Siit? ei en?? puhuta!" r?ysk?si paistaja.

Tiesimme kaikki, ett? h?n oli viisas mies, viisaampi kuin me muut. Saimme sent?hden h?nen sanoistansa varman makuutuksen siit?, ett? sotamies oli voittanut... Siksi olimme suruissamme ja pahoilla mielin.

Kello kaksitoista -- juuri kuin s?imme p?iv?llist? -- tuli sotamies. H?n oli hieno ja keikarimainen, kuten tavallisesti, H?n katseli meit? rohkeasti silmiin. Mutta meit? h?vetti katsoa h?neen.

"No, arvoisat herraseni, haluatteko, ett? n?yt?n teille, mihin pulska ja rohkea sotamies kykenee?" sanoi h?n ja naurahteli kopeasti. "Tulkaa eteiseen ja katselkaa raosta...! Ymm?rr?ttek??"

Kiiruhdimme ulos ja tyrkimme toisiamme hakiessamme pihalle johtavasta lautasein?st? rakoja, joihin voisimme sovittaa silm?mme. Emme tarvinneetkaan kauvan odottaa... Tanja tuli pian, k?vellen pihan poikki nopein askelin ja kasvoilla huolekas ilme. H?n hyp?hteli liasta ja sulaneesta lumesta muodostuneiden pikku l?t?kk?jen yli sek? pist?ysi vihdoin alas kellariin. Sitte tuli sotamies, vihellellen, k?det taskussa ja hitaasti. H?nkin meni kellariin.

Satoi ja me katselimme, kuinka sadepisarat putoilivat l?t?k?ihin, muodostaen niiden kalvoon pieni? renkaita. Se oli harmaa, kostea ik?v? p?iv?. Katoilla oli viel? lunta, mutta maa oli t?ynn? tummia likapilkkuja. My?skin kattojen lumella oli likaisenruskea v?rivivahdus. Sade tipahteli hitaasti ja surumielisesti; meist? tuntui kylm?lt? ja ik?v?lt? seisominen siin? ja odottaminen.

Ensiksi tuli yl?s kellarista sotamies, h?n k?veli pihan poikki verkkaisin askelin ja k?det taskuissa, aivan samoin kuin ennenkin.

Sitte tuli Tanja. H?nen silm?ns?... todellakin h?nen silm?ns? loistivat ilosta ja onnesta sek? huulet hymyiliv?t. H?n k?veli ik??nkuin unessa, liikkuen eteenp?in ep?varmoin askelin...

T?t? emme voineet tyynesti k?rsi?. Kaikki samalla kertaa hy?kk?simme pihalle, jossa aloimme vimmatusti vihelt?? ja kiukkuisesti r??ky?. Huomatessaan meid?t Tanja s?ps?hti ja seisahti kuin kiinninaulittuna likaan. Me ymp?r?imme h?net sek? huusimme h?nelle s??lim?tt? ja vahingoniloisina rumia haukkumasanoja ja siivottomia puheenparsia.

Emme huutaneet kovaa emmek? nopeasti, sill? n?imme, ett'ei h?n p??se pakoon, vaan t?ytyy h?nen, saarroksissamme ollen, kuulla pilkkaamme niin kauvan, kun me sit? jatkamme. En tied?, miksi emme ly?neet h?nt?. H?n seisoi keskell?mme ja k??nteli p??t?ns? puolelta toiselle, ik??nkuin paremmin kuullaksensa solvauksiamme. Ja me -- me singahuttelimme yh? kiukkuisemmin likaisia ja myrkkyisi? sanoja h?nt? kohden.

V?ri katosi h?nen kasvoistansa. Nuo sinisilm?t, jotka vast'ik??n s?teiliv?t onnea, seisoivat nyt selkisel?ll??n, rinta l??h?tti raskaasti ja huulet t?risiv?t.

Mutta me piiritimme h?nt? yh? ja kostimme siit?, ett? h?n oli meilt? varastanut. H?nh?n kuului meille ja me olimme antaneet h?nelle paraan, mit? omasimme; ja vaikkakin tuo paras oli ainoastaan kerj?l?isen muruja, niin oli meit? kumminkin kaksikymment? kuusi ja h?n vaan yksi, siksip? ei l?ytynytk??n niin tarpeeksi julmaa kidutusta, joka olisi voinut sovittaa h?nen rikoksensa. Voi, miten me parjasimme h?nt?!... H?n vain oli vaiti sek? katseli meit? pelokkain silm?yksin ja koko ruumiinsa v?risi.

Me nauroimme, ulvoimme, paruimme... V?ke? alkoi kokoontua paikalle... Muuan meist? nyk?isi Tanjaa nutun hihasta...

Silloin leimahti h?nen silmiss?ns? ?kki?. H?n vei hitaasti k?tens? p??h?ns? ja silitti hiuksiansa sek? huudahti kova??nisesti ja levollisesti meille vasten naamaa: "Voi teit? vankiraukkoja!" Ja sitte h?n k?veli suoraan meit? kohden niin varmasti ja luontevasti, ik??nkuin emme olisikaan seisoneet h?nen tiell??n. Siksip? ei meid?n joukossamme ollutkaan ket??n, joka olisi h?nt? est?nyt menem?st? tiehens?.

P??sty?ns? piirimme ulkopuolelle huusi h?n p??t??n edes k??nt?m?tt? ja sanomattoman ylenkatseellisella ??nell?:

"Mokomakin roskav?ki... ett? pit??kin l?yty? noin kurjia..."

Sen sanottuaan h?n meni. Mutta me seisoimme keskell? pihaa liassa ja sateessa, harmaan, pilvisen taivaan alla.

Sitte me hiljaa astelimme takaisin kosteaan kellariimme. Samaten kuin ei ennenk??n, ei aurinko nytk??n paistanut akkunaimme l?pi eik? my?sk??n Tanja tullut en?? koskaan meid?n luoksemme.

Kain ja Artem.

Kain oli pieni, ketter? juutalais?ij?. H?nen p??ns? oli suippo ja kasvonsa laihat, keltaiset; poskia ja leukaa peitti punaiset, harjasmaiset suortuvat, joiden v?list? h?nen naamansa pisti esiin niinkuin vanhasta, perin kuluneesta plyyssikehyksest?, jonka yl?p??n muodosti h?nen likaisen lakkinsa lippa.

T?m?n sek? punertavien, takkuisten kulmakarvain alapuolella vilkkui kaksi pient? harmaata silm??. Harvoin n?m? jaksoivat kauvan kiinty? saman esineen katselemiseen, vaan alati ne joutuun py?r?hteliv?t puolelta toiselle, kaikkialle jakaen puoleksi arkaa, puoleksi yst?v?llist? ja liehakoivaa hymy??n.

Jokainen, joka n?ki t?m?n hymyilyn, k?sitti paikalla, ett? vallitsevana ?ij?n tunteista oli pelko, pelko kaikkea ja kaikkia kohtaan, pelko, joka milloin hyv?ns? voi muuttua kauhuksi. Ja sen vuoksi kiiruhtivat kaikki, jotka eiv?t olleet liian laiskoja kiusatakseen pient? juutalais?ij??, singahuttelemaan h?nelle h?ijyj? kompasanoja ja nen?kk?it? huomautuksia, viel? lis?t?kseen h?nen pelkoansa, joka ei n?ytt?nyt asuvan pelk?st??n h?nen hermoissaan, vaan my?s h?nen purjekankaasta ommellun, alinomaa liikahtelevan mekkonsa poimuissa, mekon, johon h?nen nahan kaltaiseksi kuivunut vartensa k??riytyi aina varpaisiin saakka.

Juutalaisen nimi oli oikeastaan Chaim Aaron Purwitz, mutta yleisesti h?nt? sanottiin vain Kainiksi. T?m? nimitys oli n?et yksinkertaisempi ja soi ihmisten korvissa enemm?n tutunomaiselta; sit?paitsi se oli paljo loukkaavampi kuin edellinen. Vaikka t?ll? nimell? ei ollut v?hint?k??n vastinetta tuossa kaiskerassa, voimattomassa ja pelonalaisessa olennossa, olivat kaikki kuitenkin lujasti vakuutettuja, ett? he olivat osanneet antaa h?nelle sek? ruumiin ett? sielun ominaisuuksiin n?hden oikein luonteenomaisen nimen, samalla kuin he olivat saattaneet h?net katkeran h?v?istyksen alaiseksi.

Kain eli sellaisten ihmisten joukossa, jotka kohtalo oli viskannut karille, ja t?mm?inen v?ki saapi aina nautintoa toisten pahoin kohtelemisesta. Sit? he ymm?rt?v?tkin tehd? erinomaisesti, varsinkin jos he t?ll? tavoin voivat kostaa heit? itse??n kohdanneen v??ryyden. Olihan niin vaaratonta solvaista Kainia! Kun he ilvehtiv?t h?nen kanssaan, hymyili h?n vaan, ik??nkuin tuntien itsens? syylliseksi, ja monasti h?n saattoi itsekin s?est?? ivailua, niinkuin tahtoisi h?n etuk?teen maksaa h?ijyille pilkkakirveille palkan siit?, ett? h?n sai elell? heid?n joukossaan.

Itsest??n on selv??, ett? Kain oli kaupustelija. H?n kulki pitkin katuja puulaatikko rynt?ill??n ja ilmoitteli tavaroitaan huutaen imel?ll?, mairittelevalla ??nell?:

"Keng?nmustetta! Tulitikkuja! Nuppineuloja! Hiusneuloja! Koristeita! Rihkamata kaikellaista!"

Viel? on minun mainittava er?s luonteenomainen piirre h?nen ulkomuodossaan: h?nen korvansa olivat pitk?t ja harrottavat ja nytkiv?t lakkaamatta suonenvedontapaisesti niinkuin pel?styneell? hevosella.

Kain harjotti liikett??n "jyrkk?yksen" luona -- paikka, joka sai tehd? kokoushuoneen virkaa kaikille mahdollisille retaleille, niin sanoakseni kaupungin v?est?n pohjasakalle, ja sen muodosti kaita sola vanhojen, korkeiden, synkkien talojen v?liss?. Majataloja, kapakoita, leipurin myym?l?it?, hedelm?puoteja, ryysykauppiaiden kojuja j.m.s. n?htiin t??ll? vieretysten. Asujamina oli kaikenkaltaisia veijareita, varastetun tavaran k?tkij?it?, pikkurihkaman kaupustelijoita, ruokatavara-kauppiaita y.m. samantapaista mit? kirjavinta v?ke?. T?ss? solassa oli aina hyvin varjoisata -- huoneiden korkeuden vuoksi -- paljo likaa ja paljo p?ihtyneit?. Kes?isin vallitsi t??ll? aina l?pitunkeva l?yhk?, joka syntyi pilaantuneista ruokatavaroista ja sikunavedest?. Ainoastaan aamusella heitti aurinko t?nne pikaisen, varovaisen silm?yksen, ik??nkuin pel?ten saastuttavansa s?teit??n sen loassa.

Mainittu sola sijaitsi vuoren rinteell? jonkun matkaa suuresta virrasta, ja se oli alinomaa t?ynn? laivaty?miehi?, lastaajia ja merimiehi?, jotka kuuluivat l?hell? oleviin h?yryaluksiin. T?nne he poikkesivat kaulaansa kastamaan ja huvittelemaan omalla tavallaan ja t??ll? odottelivat varkaat yksin?isiss? nurkissa ja komeroissa, kunnes he tulivat niin humalaan, ett? mukavasti voi siepata heilt? yht? ja toista. Aivan katuk?yt?v?in vieress? oli lihapullan-myyj?t?rten ruukkuja sek? piirakka- ja leivoskauppiaiden altaita. Ty?miehet, joita virtasi t?nne alhaalta rannasta, ahmivat mielell??n n?it? l?mpimi? ruokia, juopuneet miehet noituilivat ja laskettelivat rivoja laulujaan, kauppiaat ylisteliv?t tavaroitaan l?pitunkevalla ??nell? ja pienet ajopelit, joiden omistajat vakoilivat tilaisuutta joihinkin ansioihin, tunkeutuivat vaivaloisesti tiheiden myyj? ja ostajaparvien l?pi. Mit? sotkuisin ??nten h?lin? t?ytti kapean solan ja kierteli pitkin likaisia seini?, jotka rapistuneine kalkkipintoineen ja suurine homepilkkuineen tarjosivat sangen ep?miellytt?v?n n?yn.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet