Read Ebook: Kolme kertomusta by Gorky Maksim

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 528 lines and 17992 words, and 11 pages

Mainittu sola sijaitsi vuoren rinteell? jonkun matkaa suuresta virrasta, ja se oli alinomaa t?ynn? laivaty?miehi?, lastaajia ja merimiehi?, jotka kuuluivat l?hell? oleviin h?yryaluksiin. T?nne he poikkesivat kaulaansa kastamaan ja huvittelemaan omalla tavallaan ja t??ll? odottelivat varkaat yksin?isiss? nurkissa ja komeroissa, kunnes he tulivat niin humalaan, ett? mukavasti voi siepata heilt? yht? ja toista. Aivan katuk?yt?v?in vieress? oli lihapullan-myyj?t?rten ruukkuja sek? piirakka- ja leivoskauppiaiden altaita. Ty?miehet, joita virtasi t?nne alhaalta rannasta, ahmivat mielell??n n?it? l?mpimi? ruokia, juopuneet miehet noituilivat ja laskettelivat rivoja laulujaan, kauppiaat ylisteliv?t tavaroitaan l?pitunkevalla ??nell? ja pienet ajopelit, joiden omistajat vakoilivat tilaisuutta joihinkin ansioihin, tunkeutuivat vaivaloisesti tiheiden myyj? ja ostajaparvien l?pi. Mit? sotkuisin ??nten h?lin? t?ytti kapean solan ja kierteli pitkin likaisia seini?, jotka rapistuneine kalkkipintoineen ja suurine homepilkkuineen tarjosivat sangen ep?miellytt?v?n n?yn.

T?ss? alhossa, jonka muodosti el?v? lika, huumaava melu ja rivot sanat, puikkelehti joukko lapsia edestakaisin -- eri-ik?isi?, mutta kaikki yht? siivottomia, n?listyneit? ja turmeltuneita. Aikaisesta aamusta iltamy?h??n vetelehtiv?t he t??ll? ymp?ri, eliv?t kaupustelijaeukkojen anteliaisuudesta tahi omain, pienten k?siens? n?pp?ryydest? ja nukkuivat y?ns? jossakin nurkassa, porttik?yt?v?ss?, piirakkakauppiaan jauholaatikkojen alla, kellariluukkujen syvennyksiss?. Mutta jo auringonnoususta asti olivat n?m? risataudin surulliset uhrit taas jaloillaan varastaakseen jostakin muutaman ruokapalan tahi kerj?t?kseen kauppiailta semmoista, mik? oli kelpaamatonta myyt?v?ksi. Kelle kuuluivat nuo lapset? Kaikille ja ei kellek??n...

T?ss? v?h?n miellytt?v?ss? korttelissa kuljeskeli siis Kain p?iv?n toisensa per?st?, ilmoitti huutaen tavaroitaan ja myi niit? solan naisille. He lainasivat h?nelt? 20 kopeekan lantin pariksi tunniksi ehdolla, ett? he antaisivat h?nelle takaisin 22 kopeekkaa, ja he pitiv?t aina t?sm?llisesti sanansa. Muillakin aloilla kehitti Kain aff??ritoimensa sangen laajaksi. H?n osti juopoilta ty?miehilt? heid?n paitojaan, lakkejaan, saappaitaan, harmonikkojaan, naisilta heid?n alusliivej??n, hameitaan ja halpoja koristeitaan ja j?tti taasen kapineet takaisin k?teist? maksua vastaan tahi myi ne, jos ei niit? lunastettu, parin kopeekan voitolla. Sen vuoksi t?ytyi h?nen lakkaamatta pit?? hyv?n??n haukkumasanoja ja tuuskauksia ostajapiirins? puolella, ja v?list? h?nelt? varastettiinkin. H?n ei kuitenkaan koskaan valittanut t?mm?ist? kohtelua, vaan otti sen aina vastaan tuskallisella, suopealla hymyll?.

Ei ollut aivan harvinaista, ett? h?nen niskaansa jossakin pime?ss? nurkassa hy?kk?si pari kolme n?lk?ist? tai humalaista roistoa, joille murha ei suuria merkinnyt. Silloin h?n ry?mi heid?n jalkoihinsa ja, joko heid?n nyrkkiens? tai pelk?n pel?styksen vaikutuksesta, kaivoi suonenvedontapaisesti taskujaan ja pyyteli vapisevalla ??nell?:

"?lk?? ottako kaikkia, herraseni, hyv?t herrat! Kuinka min? sitte voin tehd? kauppaa?"

Ja taas v??ntyi h?nen naamansa tuohon ainaiseen, tuskalliseen hymyyn.

"No, ?l? sent??n nau'u noin hirve?sti. Ty?nn?s t?nne kolmekymment? kopeekkaa..." vastattiin silloin; "hyv?t herrat" k?sittiv?t hyvin, ett'ei lehm?lt? pid? kiskoa koko utareita jos mieli viel? toistekin saada maitoa.

Saattoi tapahtua, ett? Kain sellaisen hy?kk?yksen j?lkeen muitta mutkitta nousi pystyyn ja yst?v?llisesti liittyi niiden roistojen joukkoon jotka juuri olivat ry?st?neet h?net, sek? astuskeli nauraen ja pakisten heid?n rinnallaan, sill'aikaa kuin he tekiv?t pilaa h?nest?, niinkuin ei mit??n olisi tapahtunut. Ainoa vaikutus, jonka voi huomata t?llaisen seikkailun per?st? oli se, ett? h?n n?ytti entist?kin surkeammalta: mutta siin?p? olikin kaikki.

Omain uskolaistensa kanssa ei Kain ollut parhaissa v?leiss?. Ani harvoin n?htiin h?net yhdess? jonkun juutalaisen kanssa, ja silloinkin saattoi huomata, ett? he ottivat h?net vastaan kopeasti ja halveksien. Solassa tiesi huhu kertoa, ett? Kain oli julistettu pannaan, ja pitk??n aikaan ei naisv?ki "jyrkk?yksess?" k?ytt?nyt h?nest? muuta nime? kuin "kirottu".

Joka tapauksessa oli t?m? vain tyhj?? huhua, vaikka Kain selv??n ilmaisi omaavansa lahkolaisten mielipiteit?. Niinp? h?n m.m. rikkoi sabbatin pyhitt?misk?sky? vastaan, eik? my?sk??n noudattanut s??d?ksi? ruokailuj?rjestyksest?. Jos h?nelt? tiedusteli asiaa, k??riytyi h?n vaan kokoon ker?ksi ja nauraen lasketteli kompasanoja, mutta ei milloinkaan antautunut l?hemmin selvitt?m??n maamiestens? uskoa ja el?m?ntapoja.

Itse lapsiraukatkin tuossa solassa ahdistelivat h?nt? ja viskoivat likal?nttej?, appelsiininkuoria ja kaikkea muuta mahdollista voidetta h?nen laatikkoonsa tai selk??ns?. H?n koki yst?v?llisill? sanoilla puolustautua heid?n h?ijyilt? elkeilt??n, mutta useimmiten h?n pakeni heit? tungokseen, minne he eiv?t h?nt? seuranneet, pel?ten sotkeutuvansa muiden jalkoihin.

N?in vietti Kain el?m??ns?. Kaikki h?net tunsivat ja kaikki h?nt? vainosivat. H?n hoiti kauppatoimiaan, vapisi my?t??ns? pelosta ja naureskeli lakkaamatta, kunnes onni er??n? p?iv?n? hymyili h?nellekin.

Jokaisella maailman nurkalla on hirmuvaltijaansa. "Jyrkk?yksess?" n?ytteli sit? osaa Artem, j?ttil?isvartaloinen nuori mies, jolla oli paksun, mustan kiharatukan verhoama pallopy?re? p??. Nuo pehme?t hiukset valuivat omituisina rengasmaisina suortuvina alas otsalle ja komeille samettimaisille kulmakarvoille, jopa ulottuivat aina suuriin, ruskeihin, soikeihin silmiinkin, joissa alituiseen oli ?ljym?inen kosteus. Nen? oli suora, s??nn?llisesti antiikkimuotoinen; mehevi?, punaista huulia varjostivat paksut, mustat viikset. Noita py?reit?, tummia, puhdasihoisia kasvoja saattoi sanoa suorastaan kauneiksi niiden erinomaisen s??nn?llisyyden vuoksi; ja t?h?n omituiseen kauneuteen soveltuivat nuo kosteat, ik??nkuin verhotut silm?t mainiosti. Leveine rintoineen, pitkine, hyvin muodostuneine vartaloineen ja tahdottomasti itsetietoinen hymy huulillaan, oli h?n "jyrkk?yksess?" kauhuna miehille ja ihastuksena naisille. Suurimman osan p?iv?st? vietti h?n makaamalla jossain auringonpaisteessa -- laiskana, mahtavana m?hk?leen?, imien sis??ns? ilmaa ja auringonpaistetta pitkiss? hengenvedoissa, jotka panivat tuon voimakkaan rinnan nousemaan ja laskemaan tasaisen tahdikkaasti.

H?n saattoi olla noin kahdenkymmenen viiden vuoden ik?inen. Kolme vuotta sitte oli h?n tullut kaupunkiin Promfinon kyl?st? kotoisin olevan rantaty?mies-joukon mukana, ja sitte, laivaliikkeen Volgalta tauottua, j??nyt sinne talveksikin, syyst? kun oli tehnyt sen huomion, ett? h?n kauneutensa ja ruumiin voimainsa vuoksi saattaa viett?? hauskempiakin p?ivi? kuin tehd? ty?t?. Tuosta laiskasta talonpoikaispojasta ja laivanlastaajasta oli tullut sangen mieluinen suosikki "jyrkk?yksen" ruokakauppiattarille, torimatammeille ja muille kaunottarille, ja t?m? elinkeino antoi Artemille tarpeellisen m??r?n ruokaa, paloviinaa ja tupakkaa; muita toivomuksia h?nell? ei ollutkaan, joten h?nell? siis oli sangen suloiset p?iv?t. Naiset riiteliv?t, tappelivat ja panettelivat toisiansa sek? saivat miehilt?ns? ja rakastajiltansa selk??ns? Artemin vuoksi, mutta h?n oli v?linpit?m?t?n kaikelle -- makasi vain ja venyttelihe auringon paisteessa kuin kissa sek? odotteli siksi, kunnes ne harvat tarpeet, joita h?nell? oli, vaativat tyydytt?mist?. Tavallisesti makaili h?n ylh??ll? sill? m?ell?, jonka rinteess? kuja sijaitsi. Sielt? n?ki h?n joen suoraan edess?ns?, ja sen toisella puolen n?kyi, niin laajalta kuin silm? erotti, tasankomaata, jonka sile?t? viheri?? pintaa siell? t??ll? s?rkiv?t harmaat pilkut, jotka olivat kyli?. Siell? kaukana oli aina niin tyynt?, valoisaa ja raitista. Ja kun Artem k??nsi kasvonsa vasemmalle, saattoi h?n luoda yleissilm?yksen kujasensa p??st? p??h?n ja seurata sen ihmisvilin??. Ja jos h?n l?hemmin sit? tarkkasi, niin saattoi h?n erottaa tungoksessa erityisi?, tunnettuja henkil?it?kin. H?n kuuli kujasta n?lk?isen kiljunnan ja ajatteli siin? sivussa omia ajatuksiansa. Joka paikassa h?nen ymp?rill?ns? vuorella kasvoi tihe?t? ruohoa; pari laihaa koivua ja raastettua seljapensasta pyrki my?skin yl?sp?in. Kujan tyhj?ntoimittajilla velikultasilla oli t??ll? tapana nukkua pois humalansa, pelata korttia, j?rjest?? vaatteensa sek? lev?t? ty?st? taikka tappeluista v?synein?.

Artemista ei oikein pidetty siin? seurassa. H?n oli tavattoman v?kev? ja haki usein riitaa -- ja sit?paitsi h?n, velikultien mielest?, ansaitsi ruokansa liian helposti ja mukavasti. Se k?vi heille kateeksi, ja viel?kin sit? enemm?n siit? syyst?, kun Artem ei koskaan aikonutkaan jakaa saaliistaan muille. Ylip??ns? olivat Artemin seurael?m?lliset tunteet sangen v?h?n kehittyneet. Kun toiset l?hestyiv?t h?nt? ja rupesivat puhelemaan, vastasi h?n juuri, mutta itse ei h?n milloinkaan alottanut keskustelua. Jos tuttavat h?nelt? pyysiv?t rahaa paloviinansa ostoon, antoi h?n hiukan, mutta ei koskaan tarjonnut mit??n omasta alotteestaan. Kumminkin vallitsi t?m?n laatuisen v?en keskuudessa vanhuudestaan semmoinen tapa, ett? jokainen ansaittu kopeekka piti yhteisesti sy?d? ja juoda.

T?nne yl?s tuotiin Artemille heilt? tiedonantoja. Niit? kulettivat pienet, likaiset, seitsem?n, kahdeksan, korkeintaan kymmenen vuoden ik?iset r??syihin puetut pojat ja tyt?t, jotka pitiv?t teht?v??ns? sangen t?rke?n? ja sen vuoksi salaper?isen n?k?isin? kuiskasivat h?nelle:

"Kulta set? Artem, min? tuon terveisi? t?ti Marjalta ja ilmoitan, ett? h?nen miehens? on matkustanut pois, jonka vuoksi sinun pit?isi vuokrata vene ja menn? sill? h?nen kanssaan joen yli niityille...!"

"Vai niin", sanoi Artem verkalleen, ja h?nen kauniit silm?ns? hymyiliv?t ik??nkuin sumuharson l?pi.

"Mutta sinun pit?? tehd? se oikein varmasti...!"

"Voinhan min? sen... ja... mutta sano... kuka Marja t?ti se on?"

"No, h?n r??m?puodista..." vastaa pieni lemmen sanansaattaja nuhtelevasti.

"R??m?puodistako, rautakaupan vierest?k??"

"Aivan niin... Anishja Nikolajevnan rautakaupan vierest?... tied?th?n sin? sen!"

"Tied?n, kyll? tied?n pieni veliseni. Olen vain olevinani niinkuin en muka tiet?isi... huvin vuoksi... Luonnollisesti tunnen min? t?ti Marjan!"

Mutta pikku sanansaattaja ei ole viel?k??n tyytyv?inen, h?n tahtoo ajaa asiansa oikein uskollisesti ja selitt?? sen vuoksi viel? lis?ksi: "Marja, tied?th?n... se pieni, punakasvoinen, kalapuodin takana...!"

"Tied?n, tied?n -- kalapuodin takana sin? pieni pilkkakirves! En min? h?nt? muiden kanssa sekoita! Vie terveisi? ja sano Marja t?dille, ett? min? tulen. 'H?n tulee' sano niin... ja nyt mene tiehesi!"

Mutta pikku posteljooni ei ole viel?k??n valmis.

"Hyv? set? Artem, anna minulle lantti!"

"Lanttiko? Mutta jos ei minulla olisikaan!" sanoo Artem ja alkaa molemmin k?sin kaivella laajojen housujensa taskuista. H?n l?yt?? sielt? aina hiukan. Tyytyv?isesti naurahdellen l?htee rakkauden sanansaattaja kertomaan rakastuneelle puotirouvalle, ett? asia on ajettu, sek? saa sitte palkinnon h?nelt?kin. T?m? pikku v?ki tuntee hyvin rahan arvon ja tarvitsee sit? ei ainoastaan naukuvan vatsansa tyydytt?miseen, vaan my?skin paperossien ostoon sek? omien pienten syd?n-asiainsa j?rjest?miseen.

Semmoisen kohtauksen j?lkeisen? p?iv?n? oli Artem tavallista jurompi ja umpimielisempi sek? n?ytti entist? muhkeammalta tuossa harvinaisessa kauneudessaan, joka muistutti v?kev??, mutta samalla rauhallista el?int?. Siten, huolimatta kaikesta kateudesta, kilpakosijoista ja mustasukkaisista naisista, kului h?nen el?m?ns? h?iritsem?tt?m?n levollisesti nyrkkiens? mahtavan voiman turvissa.

Joskus kuitenkin n?kyi h?nen kauneissa, ruskeissa silmiss??n jotain, mik? muistutti uhkaavasta pilvest?; nuo sametin hienoiset silm?kulmat rypistyiv?t silloin kolkosti ja auringon paahtaman otsan jakoi kahtia syv? varjo. Artem nousi makuupaikaltaan sek? astuskeli verkalleen kujaa kohden; jota l?hemm?ksi h?n saapui vilin?? sit? py?re?mmiksi ja laajemmiksi k?viv?t h?nen silm?ter?ns? ja sit? kiihke?mmin nykkiv?t h?nen hienot sieramensa. Vasemmalla olkap??ll? riippui keltainen sarkanuttu, jota vastoin oikeaa olkap??t? peitti ainoastaan paita, joten selv?sti esiintyi lihasten mahdottoman suuri voima. Saappaista ei Artem huolinut, vaan k?vi aina niinivirsuissa; hienot, valkoiset jalkarievut, joita piti koossa aistikkaasti kiedottu nauha, sallivat muhkeiden pohkeiden tulla t?ydellisesti n?kyviin. Hitaasti, ik??nkuin suuri myrskypilvi, liikkui Artem eteenp?in.

Jyrkk?yksess? tunnettiin h?nen tapansa ja voitiin siis jo kasvoista n?hd?, mit? h?nelt? oli odotettavissa. Varoittava kuiskaus kulkee v?kijoukon p??st? p??h?n:

"Artem tulee!"

Pelokkaasti j?tet??n tie auki h?nelle, tavara-altaita siirret??n ja kattiloita sek? maljoja t?ynn? l?mpimi? ruokia, korjaillaan syrj??n, hymyill??n mielinkielisesti ja tervehdit??n... Kaikki pelk??v?t h?nt?. Mutta t?m?n huomaavaisuuden ja kunnioituksen keskitse kulkee h?n kolkkona, ??nett?m?n? ja kauniina, ik??nkuin suuri mets?el?in.

Nyt kolhasee h?n jalallaan vatia, jossa on suolia, maksoja ja keuhkoja, niin ett? koko herkut vier?ht?v?t likaiselle tielle. Kauppuri kirkuu ja manaa kerrassaan ep?toivoisena.

"Kuka k?skee olla tiell??" sanoo Artem levollisella ??nell?, joka ei ennusta hyv??.

"Ei t?ss? ole sinun tiesi, senkin h?rk?!" ulvoo kauppuri.

"Mutta jos min? nyt haluan k?vell? t?st?!"

Artemin kasvolihakset vet?ytyv?t kokoon uhkaavasti ja silm?t hehkuvat kuin tulistetut rautanaulat. Kauppuri n?kee sen ja ?nkytt?? nyt aivan h?mill??n:

"Eik? katu ole tarpeeksi leve? sinulle?"

Artem l?htee hitaasti eteenp?in. Kauppuri pist?ytyy l?himp??n teeravintolaan ja hankkii sielt? l?mmint? vett?, jolla pesee tavaransa sek? huutaa taasen viiden minuutin kuluttua niin ett? koko kuja kajahtelee:

"Maksaa! Keuhkoja! Syd?nt?! Aivan tuoretta! L?mp?isi? ja maukkaita! Ohoi, herra merimies... komea kieli viidest? kopeekasta! Eik? saa olla kurkkua, ?itiseni? Kuka haluaa l?mmint? syd?nt?? Maksaa! Keuhkoja...!"

??nien hurja sekasotku sek? m?d?nneiden ruokatavarain, paloviinan, hien, tervan, sipulin ja kalan inhottava haisu lainehtii lakkaamatta edestakaisin kujassa. Se on t?ynn? kirkuvia, kaupustelevia, nauravia ihmisi?. Korkealla yl?puolella kimaltelee taivas ik??nkuin kapea nauha, ja sen kirkas siniv?ri n?ytt?? lian ja tomun tahraamalta, yksinp? huoneiden varjotkin n?ytt?v?t harmailta ja tahraisilta.

"Korutavaraa! Lankaa! Silm?neuloja!" huutaa Kain kulkien Artemin j?less?, vaikka pelk??kin h?nt? viel? enempi kutu muita.

"Luumupiirakoita -- sulavat suussa!" ylisteli nuori pasteijaleipuri tavaroitaan sointuvalla ??nell?.

"Sipulia! Kaunista viheri?? sipulia!" kirkuu h?nen naapurinsa.

"Kva-a-ssta! Kva-assta!" raakkuu tynnyrins? vieress? muuan pikkuinen, paksu, punakka ukko k?he?ll? ??nell?.

Muuan roikale, joka kujasessa tunnetaan ainoastaan tuolla omituisella haukkumanimell?: "selk??ns? saanut sulhanen", on paraillaan myym?ss? er??lle laivamiehelle likaista, mutta viel? k?ytt?kuntoista paitaa, jonka h?n juuri on vet?nyt pois p??st?ns?.

"Tyhmeliini!" juttelee h?n siin?, "mist? muualta saat n?in hienon paidan kahdellakymmenell? kopeekalla. Se yll?si saattaisit menn? vaikka kosimaan kauppamiehen tyt?rt?, -- voisit saada miljoonamorsiamen, sin? senkin tyhm? saatana!"

Yht'?kki? kuuluu tuon villin, laillaan sopusointuisen sekamelskan l?pi ter?v? lapsen ??ni:

"Antakaa lantti, Kristuksen t?hden lantti orvolle, jolla ei ole is?? eik? ?iti?!..."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet