bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Hunnutettu nainen by Hoffmann E T A Ernst Theodor Amadeus Anttila Werner Translator

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

Ebook has 133 lines and 8107 words, and 3 pages

"-- Syleilin h?nt? ja puristin rintaani vasten 'Jumala olkoon ylistetty', huusi h?n, 'sin? el?t, sin? olet minun omani!'

"-- H?n kertoi minulle, ett? min? olin heti vihkimisen j?lkeen vaipunut tainnoksiin, ja vasta nyt min? hupsu nainen muistin, ett? Cyprianus munkki, jonka juuri silloin n?in menev?n kentt?majasta ulos, oli ?sken vihkinyt meid?t likeisess? kappelissa tykkien jyristess?, hurjan ottelun riehuessa ihan l?hell?mme. Sormessani kiilsi kultainen vihkisormus.

"-- Kun nyt uudestaan avasin sylini puolisolleni, tunsin kuvaamatonta autuutta. Onnellisen vaimon ennentuntematon, sanomaton hurmaus v?risytti koko olentoani -- tajuntani h?ipyi j?lleen -- sitten minua viilsi j?inen kylmyys. Aukaisin silm?ni -- kauheata! Keskell? vimmatun kamppailun tuoksinaa -- silm?ini edess? palava kentt?maja, josta minut arvatenkin oli pelastettu -- Stanislaus vihollisten ratsumiesten ahdistamana -- yst?vi? riensi paikalle h?nt? pelastamaan, mutta liian my?h??n -- takaap?in hakkasi h?net muuan ratsumies hevosen sel?st? maahan."

J?lleen luhistui Hermenegilda, hirve?n tuskansa valtaamana, ja menetti tajuntansa. Nepomuk kiirehti noutamaan vahvistavia aineita, mutta niit? ei tarvittu, sill? ihmeellisell? tarmollaan Hermenegilda taas voitti tainnostilansa.

"Taivaan tahto on t?ytetty", lausui h?n synk?n juhlallisesti. "Minun ei sovi valitella, mutta kuolemaani saakka uskollisena puolisolleni en anna mink??n maallisen liiton itse?ni h?nest? erottaa. Stanislausta murehtia, h?nen ja meid?n puolestamme rukoilla -- se olkoon nyt kohtaloni, eik? mik??n saa minua siit? est??."

Kreivi Nepomukilla oli t?ysi syy uskoa, ett? Hermenegildan sielussa kytenyt mielipuolisuus oli purkautunut tuollaiseksi harhan?yksi. Ja kun Hermenegilda nyt alkaisi rauhallisesti, luostarimaisesti surra puolisoaan, jolloin tulisi loppu h?nen entisest? hurjastelevasta, levottomasta hy?rin?st??n, niin tuntui h?nen is?st??n t?m? uusi vaihe huojennukselta, ja sitten olisi t?ysi parannus piankin mahdollinen, kun kreivi Stanislaus saapuisi kotimaahan.

Kun kreivi Nepomuk joskus sattui lausumaan jonkun sanan haaveista ja harhan?yist?, hymyili Hermenegilda surullisesti, painoi uutta kultasormustaan huuliaan vasten ja kostutti sit? kuumilla kyynelill?. Kreivi Nepomuk huomasi ihmeekseen, ett? tuo sormus todellakin oli vieraalta taholta; h?n ei ollut koskaan ennen n?hnyt sit? tytt?rens? hallussa, mutta kun tietysti saattoi monella tapaa selitt??, kuinka se oli joutunut Hermenegildalle, ei h?n katsonut edes olevan aihetta sen alkuper?? tutkia. T?rke?mpi h?nest? oli se surettava viesti, ett? kreivi Stanislaus oli joutunut vihollisen vangiksi.

Hermenegilda alkoi omituisella tavalla sairastella; usein h?n valitti tuntevansa merkillist? vaivaa, jota ei suorastaan osannut taudiksi sanoa, mutta joka salaper?isesti v?risytti koko h?nen olentoaan.

N?ihin aikoihin saapui ruhtinas Z. puolisonsa kera. Ruhtinatar oli, Hermenegildan ?idin varhain kuoltua, ollut h?nen huoltajanaan, ja jo t?m?nkin vuoksi otti Hermenegilda t?tins? vastaan niin hell?sti kuin olisi h?nen oma lapsensa.

Hermenegilda aukaisi entiselle vaalijalleen koko syd?mens? ja valitti haikein mielin, ett? vaikka h?nell? oli kaikkein vakuuttavimmat todisteet niiden asianhaarain luotettavaisuudesta, jotka koskivat h?nen todella tapahtunutta vihkimist??n Stanislauksen puolisoksi, h?nt? kuitenkin moitittiin mielenvikaiseksi haaveilijaksi. Ruhtinatar oli saanut kuulla kaikki, ja h?nell? oli nyt itsell?kin tilaisuus huomata Hermenegildassa mielenh?iri?n merkkej?, mink? vuoksi h?n viisaasti kyll? varoi v?itt?m?st? vastaan, tyytyen vain lohduttamaan nuorta sukulaistaan sill?, ett? aikaa my?ten kaikki selvi?isi ja ett? oli parasta hurskaassa n?yryydess? kokonaan alistua taivaan tahtoon.

Sensijaan k?vi ruhtinatar tarkkaavammaksi, kun Hermenegilda puhui h?nelle ruumiillisesta voinnistaan ja kuvaili niit? omituisia puuskia, jotka tuntuivat h?iritsev?n h?nen sis?llist? olemustaan. Ruhtinattaren n?htiin pit?v?n Hermenegildaa tuskallisen huolellisesti silm?ll?, ja h?nen huolestuksensa n?ytti pahenevan sen mukaan kuin Hermenegilda ilmeisesti alkoi sairaalloisesta tilastaan toipua. Kuolonkalpeat posket ja huulet saivat j?lleen punaisen v?rins?, silmist? katosi kaamean jylh? loiste, ja katse k?vi lempe?ksi ja levolliseksi; laihtumisen sijaan tuli takaisin yh? huomattavampi muotojen py?reys, -- sanalla sanoen, Hermenegilda puhkesi kukoistukseen t?ydess? nuoruudessa ja kauneudessa.

Mutta ruhtinatar n?kyi pit?v?n h?nt? entist? sairaampana kysellen h?nelt?: "Kuinka on laitasi, lapsi kulta, kuinka voit, milt? tuntuu?" Ja jos Hermenegilda vain v?h?nkin huoahti tai joskus kalpeni, tuli h?nen t?tins? kasvoille syv?n huolestuksen ilme.

Kreivi Nepomuk, ruhtinas ja ruhtinatar neuvottelivat, mit? t?st? oikeastaan lopulta tulisi, kun Hermenegilda oli saanut p??h?ns? sen j?rkkym?tt?m?n uskon, ett? h?n oli Stanislauksen leski.

"Minusta tuntuu, ik?v? kyll?", virkkoi ruhtinas, "ett? h?nen hulluutensa pysyy parantumatta, sill? ruumiillisesti h?n on kerrassaan terve ja ravitsee mielipuolisuuden myrkytt?m?? sieluaan t?ysin voimin. Niin", jatkoi h?n, ruhtinattaren tuijottaessa eteens? tuskaisin katsein, "h?n on per?ti terve, vaikka h?nt? ihan tarpeettomasti ja h?nen omaksi vahingokseen hoidetaan kuin sairasta, hemmoitellaan ja kaikenlaisella huolenpidolla rasitetaan."

Ruhtinatar, johon n?m? sanat koskivat, kiinnitti nyt silm?ns? kreivi Nepomukiin ja sanoi kiireesti ja p??tt?v?sti:

"Ei, Hermenegilda ei ole sairas, mutta jollei t?ytyisi muuten pit?? mahdottomana, ett? h?n olisi voinut hairahtua, niin tahtoisin varmasti v?itt??, ett? h?n on siunatussa tilassa."

Sen sanottuaan h?n nousi ja poistui huoneesta. Kuin salaman satuttamina tuijottivat nyt kreivi Nepomuk ja ruhtinas toisiinsa. J?lkim?inen alkoi ensiksi puhua ja arveli, ett? h?nenkin vaimollaan saattoi toisinaan olla mit? kummallisimpia harhan?kyj?. Mutta kreivi Nepomuk sanoi hyvin vakavasti:

"Ruhtinatar on kyll? siin? kohden oikeassa, ett? sensuuntaista hairahdusta Hermenegildan puolesta on kerrassaan mahdoton kuvitella. Mutta kuuleppa, mit? sinulle nyt sanon. Kun Hermenegilda eilen meni ohitseni, tuli minunkin mieleeni sama hullu ajatus: -- Katsoppas vain tuota, nuori leski n?kyy miehens? kuoleman j?lkeen saavan pienokaisen. -- Semmoinen p??t?n kuvitelma saattoi johtua vain siit?, ett? silm?ilin h?nen py?ristynytt? vartaloaan, mutta kun se ajatus sittenkin lensi mieleeni, niin voinet kai pit?? luonnollisena, ett? ruhtinattaren huomautus her?tti minussa haikeata huolta, niin, suorastaan tuskallista h?mm?styst?."

"T?ss? ei siis auta muu", vastasi ruhtinas, "kuin j?tt?? asia l??k?rin tai k?til?n ratkaistavaksi, ja sill? tapaa saadaan joko vaimoni malttamaton johtop??t?s kumotuksi taikka sukumme h?pe? todetuksi".

Monta p?iv?? olivat molemmat ep?tietoisia, miten t?ss? oikeastaan pit?isi menetell?. Kumpikin ep?ili yh? enemm?n Hermenegildan tilaa. Viimein he vaativat ruhtinatarta p??tt?m??n, mit? oli teht?v?. T?m? ei hyv?ksynyt sit?, ett? sallittaisiin jonkin kenties suulaan l??k?rin sekaantua asiaan, ja arveli muuten, ett? vierasta apua tarvittaisiin kaiketi vasta viiden kuukauden kuluttua.

"Mit? apua?" huudahti kreivi Nepomuk kauhistuneena.

"No ettek? ymm?rr? -- eih?n nyt en?? ole mit??n ep?tietoisuutta", jatkoi ruhtinatar kovemmalla ??nell?, "joko Hermenegilda on katalin teeskentelij?, mit? koskaan on maan p??ll? ollut, taikka t?ss? piilee jokin tutkimaton salaisuus -- p??asia on sittenkin, ett? h?n on raskaana!"

Ihan j?ykistyneen? kauhusta kreivi Nepomuk ei saanut sanaakaan suustaan. Kun h?n sitten vihdoin oli ty?l??sti malttanut mielens?, pyysi h?n hartaasti, ett? ruhtinatar koettaisi mill? hinnalla tahansa tiedustella Hermenegildalta itselt?, kuka onneton mies oli h?nen perheelleen tuottanut t?m?n haihtumattoman h?v?istyksen.

"T?ll? hetkell?", vastasi ruhtinatar, "ei Hermenegilda viel? aavista, ett? olen p??ssyt selville h?nen tilastaan. Mutta kohta kun h?nelle sen suoraan sanon, luulen saavani kaikki kuulla. H?nen t?ytyy silloin niin s?ik?hty?, ett? teeskentelij?n naamio vasten tahtoakin ratkeaa, taikka h?nen viattomuutensa tulee jollakin ihmeellisell? tavalla ilmi, vaikken nyt osaa kuvitellakaan, kuinka se olisi mahdollista."

Viel? samana iltana oli ruhtinatar kahdenkesken Hermenegildan kanssa, jonka kehittyminen ?idiksi n?kyi joka hetki edistyv?n. Silloin ruhtinatar tarttui neito-raukan molempiin k?sivarsiin, katsoi h?nt? tiukasti silmiin ja sanoi purevalla ??nell?:

"Kultaseni, sin? olet raskaana!"

Hermenegilda loi kuin taivaallisesta hurmauksesta kirkastuneen katseensa korkeuteen ja huudahti kaikkein ihastuneimmalla ??nens?vyll?: "Oi ?iti, ?iti, tied?nh?n min? sen! Jo kauvan olen tuntenut, ett? vaikka kallis puolisoni kaatui hurjien vihollisten murhaly?nneist?, minusta sittenkin tulisi niin sanomattoman onnellinen. Niin, tuo maallisen autuuteni korkein hetki el?? minussa edelleen, min? saan h?net j?lleen takaisin, rakkaan puolisoni, siin? kalliissa pantissa, joka ihanasta liitostamme syntyy."

Ruhtinattaresta tuntui, kuin kaikki alkaisi py?ri? h?nen silmiss??n, kuin menisi h?nelt? kaikki tajunta sekaisin. Hermenegildan ilmeess? hehkuva totuus, h?nen ihastuksensa, h?nen kasvojensa todellinen kirkastus ei sallinut kuvitellakaan teeskentely?, petollisuutta, mutta toiselta puolen saattoi vain p?hk?hullu panna arvoa h?nen merkilliseen v?itteeseens?. T?m? j?lkim?inen johtop??t?s sai ruhtinattaren niin valtoihinsa, ett? h?n ty?nsi Hermenegildan luotaan ja huusi kiivaasti:

"Mielet?n! Onko siis jokin uni toimittanut sinut t?h?n tilaan, joka tuottaa meille kaikille h?pe??? Luuletko todellakin, ett? voit typerill? saduilla minua pett??? Malta mielt?si -- muistele uudestaan, mit? sinulle on viime aikoina tapahtunut! Jos kadut ja tunnustat, voit ehk? viel? sovittaa hairahduksesi."

Kyynelten virratessa, aivan n??ntyneen? haikeasta tuskasta Hermenegilda vaipui t?tins? eteen polvilleen ja vaikeroitsi:

"Siis sin?kin, joka olet minua vaalinut kuin oma ?iti, soimaat minua haaveksijaksi, sin?k??n et usko, ett? kirkko on minut yhdist?nyt Stanislaukseen, ett? min? olen h?nen vaimonsa? Mutta katsoppa t?t? sormusta sormessani! Ah, mit? sanoisinkaan -- tied?th?n miss? tilassa nyt olen, eik? sek??n riit? sinulle todistamaan, etten ole pelkk?? unta n?hnyt?"

Ruhtinatar sai suureksi kummakseen huomata, ettei Hermenegildan mieleenk??n tullut mink??n siveellisen lankeemuksen ajatus, -- ettei h?n ollut sentapaista viittausta lainkaan k?sitt?nyt.

Painaen ruhtinattaren k?si? rintaansa vasten Hermenegilda rukoili hartaasti, ett? h?n edes nyt, kun ?idiksitulo ei suonut sijaa millek??n ep?ilykselle, uskoisi heid?n avioliittonsa olleen todellisen, eik? kokonaan h?mmentynyt, suunniltaan joutunut rouva lopulta en?? tiennyt mit? olisi sanottava onnettomalle neidolle, mill? tapaa h?nen yleens? oli koetettava p??st? sen salaisuuden perille, joka t?ss? tietysti piili.

Vasta muutaman p?iv?n kuluttua h?n selitti puolisolleen ja kreivi Nepomukille, ettei Hermenegildalta, joka v?itti olevansa miehest??n raskaana, voinut saada muita tietoja kuin mink? h?n sielunsa sisimm?ss? itse uskoi olevan totta. Vihastuneina soimasivat miehet Hermenegildaa teeskentelij?ksi, ja varsinkin vannoi kreivi Nepomuk, ett? elleiv?t liev?t keinot saisi h?nen tyt?rt??n luopumaan mielett?m?st? aiheestaan tyrkytt?? h?nelle mokomaa hassua juttua, niin h?n turvautuisi ankariin toimenpiteisiin.

Ruhtinattaren mielest? sit?vastoin olisi kaikki kovuus hy?dyt?nt? julmuutta. H?n oli n?et siit? varma, kuten h?n lausui, ettei Hermenegilda v?h??k??n teeskennellyt, vaan kaikesta sielustaan uskoi omia sanojaan. "Maailmassa on", jatkoi h?n, "viel? monta salaisuutta, joita emme kykene selvitt?m??n. Ent? jos ajatusten el?v?ll? yhteistoiminnalla voisi olla my?s ruumiillista vaikutusta, -- jos henkinen yhteys Stanislauksen ja Hermenegildan kesken olisi saattanut h?net t?h?n tilaan, jota emme osaa selitt???"

Huolimatta kaikesta suuttumuksestaan, onnettoman hetken tuskallisuudesta, eiv?t ruhtinas ja kreivi Nepomuk voineet olla ??neen hohottamatta, kun ruhtinatar lausui t?m?n olettamuksen, jota he nimittiv?t nerokkaimmaksi keksinn?ksi, mill? ihmisest? yritettiin luoda taivaallinen olento. Ruhtinatar punastui ja sanoi suoraan, ettei raakojen miesten aisti pystynyt semmoista k?sitt?m??n. Muuten koko se suhde, johon tuo h?nen nyt saamansa vakaumuksen mukaan aivan viaton lapsiparka oli joutunut, oli h?nen mielest??n loukkaava ja inhottava, eik? h?n n?hnyt ymp?rist?n h?ijyyden ja pilkan v?ltt?miseksi muuta parempaa keinoa kuin ett? h?n ja Hermenegilda yhdess? l?htisiv?t matkalle, jota h?n oli jo suunnitellut.

Kreivi Nepomuk hyv?ksyi t?m?n ehdotuksen mielell??n, sill? kun Hermenegilda itse ei lainkaan pyrkinyt salaamaan raskaudentilaansa, niin t?ytyi h?net todellakin toimittaa pois tuttujen piirist?, jos tahdottiin h?nen mainettaan s??st??. Ja kun oli p??tetty n?in menetell?, tunsivat kaikki mielens? keventyv?n.

Kreivi Nepomuk ajatteli tuskin en?? v?h??k??n sit? salaisuutta, joka ensin oli h?nt? niin s?ik?ytt?nyt, n?hdess??n olevan mahdollista, ett? se pysyisi salassa maailmalta, jonka pilkka h?nest? tuntui katkerimmalta. Ruhtinas Z. puolestaan oli j?rkev?sti sit? mielt?, ett? ottaen lukuun merkillisen asiain tilan ja Hermenegildan vilpitt?m?n mielenlaadun todellakaan ei ollut muuta neuvoa kuin j?tt?? ihmeellisen ongelman ratkaisu ajan haltuun.

Mutta juuri silloin, kun oltiin aikeissa ryhty? p??tetyn matkan valmistuksiin, saattoi kreivi Xaver von R:n ?killinen ilmestyminen kaikki uuteen pulaan, uuteen murheeseen.

Tuimasta ratsastuksesta kuumana, yltyleens? p?lyisen?, niin h?diss??n kuin hurjan intohimon riivaamana h?n sy?ksi saliin ja huusi tervehtim?tt?, kaiken s??dyllisen laiminly?den, kovalla ??nell?:

"H?n on kuollut, kreivi Stanislaus! Ei h?n joutunut vangiksi, ei, -- viholliset hakkasivat h?net maahan -- t?ss? ovat todistukset!"

Samalla h?n pisti monta kiireesti esille ottamaansa kirjett? kreivi Nepomukin k?teen. T?m? alkoi s?ik?ht?neen? lukea.

Ruhtinatar kurkisti my?s papereihin, mutta oli tuskin lukenut muutaman rivin, kun l?i k?tens? yhteen, kohotti katseensa taivasta kohti ja huudahti tuskallisesti:

"Hermenegilda! Voi lapsiparkaa! Mik? tutkimaton salaisuus!"

H?n oli huomannut, ett? Stanislauksen kuolinp?iv? oli juuri sama, jonka Hermenegildakin oli maininnut, -- ett? kaikki oli niin tapahtunut, kuin h?n oli kohtalokkaana hetken? ilmestyksess? n?hnyt.

"H?n on kuollut", sanoi Xaver kiireesti ja tulisesti. "Hermenegilda on vapaa, eik? nyt ole en?? mit??n vastassani, ei mik??n est? minua, joka rakastan h?nt? kuin el?m??ni! Min? pyyd?n h?nt? puolisokseni."

Kreivi Nepomuk ei kyennyt vastaamaan. Ruhtinas otti nyt suunvuoron ja selitti, ett? er?iden asianhaarain vuoksi oli aivan mahdotonta nyt suostua h?nen kosintaansa, ettei h?n t?ll? kertaa saisi edes n?hd? Hermenegildaa, ja ett? h?nen siis olisi parasta j?lleen poistua niin kiireesti kuin oli tullutkin. Xaver vastasi hyvin tiet?v?ns? Hermenegildan h?iriintyneen mielentilan, josta arvatenkin oli puhe, mutta t?t? h?n tahtoi sit? v?hemm?n pit?? min??n esteen?, kun juuri h?nen liittonsa Hermenegildan kanssa tekisi tuosta sairaloisesta tilasta lopun.

Ruhtinatar vakuutti h?nelle, ett? Hermenegilda oli vannonut pysyv?ns? Stanislaukselleen uskollisena kuolemaansa asti, siis hylk?isi kaikki muut kosijat eik? sit?paitsi en?? ollut kotona. Silloin Xaver nauroi ja arveli, ettei h?nelle ollut tarpeen muiden kuin is?n suostumus; Hermenegildan hellytt?minen piti muka j?tt?? vain h?nen omaksi huolekseen.

Aivan julmistuneena nuorukaisen rajusta tunkeilevaisuudesta selitti kreivi Nepomuk, ett? h?nen oli kerrassaan turha toivoa suostumusta esitykseens? ja ett? h?nen pit?isi muitta mutkitta heti l?hte? tiehens?. Kreivi Xaver tuijotti h?neen j?yk?sti, aukaisi oven eteiseen ja huusi siell?, ett? palvelijan oli kohta tuotava matkalaukku sis??n, riisuttava hevoset valjaista ja viet?v? ne talliin. Silloin h?n astui j?lleen saliin, heitt?ytyi ikkunan viereiseen nojatuoliin ja ilmoitti ihan levollisesti ja vakavasti, ett? ennenkuin h?nen olisi annettu tavata ja puhutella Hermenegildaa, voitaisiin h?net vain ilmeisell? v?kivallalla ajaa ulos.

Kreivi Nepomuk vastasi h?nen siin? tapauksessa saavan valmistautua hyvin pitk?lliseen oleskeluun t??ll? ja muuten tyyty? siihen, ett? h?n, talon is?nt?, poistui kotoaan. Kaikki, kreivi Nepomuk, ruhtinas ja t?m?n puoliso, l?htiv?t nyt salista toimittaakseen Hermenegildan t??lt? pois niin pian kuin mahdollista.

Mutta sattuma oli niin sovittanut, ett? Hermenegilda juuri sill? hetkell?, vastoin tapaansa, oli mennyt puistoon. Xaver silm?ili ulos akkunasta, jonka likell? istui, ja n?ki h?nen kaukana k?velev?n. Kohta h?n hy?kk?si puistoon ja saavutti viimein Hermenegildan, joka oli menossa puiston etel?laidassa olevaan kohtalokkaaseen huvimajaan. Miss? tilassa Hermenegilda nyt oli, sen saattoi melkein kenen tahansa silm? havaita.

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

 

Back to top