Read Ebook: Kreikkalaisten ja Roomalaisten Mytologiia eli Jumalaistarut ja Sankarisadut by Forsman Kaarlo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 244 lines and 36677 words, and 5 pages

tuksesta. Apollonin nuolet ovat auringons?teet, joiden voimasta talven valta murtuu, lumet sulavat, usvat haihtuvat, el?in- ja kasvikunta virkoo iloisesti el?m??n. N?inp? h?n my?s karjaa holhoo. Mutta samat s?teet kiihtyv?t kes?helteell?, m?t?kuulla, polttavan kuumiksi, niin ett? kasvikunta surkastuu ja taudit tappavat el?imi? ja ihmisi?. Niinp? Apollon on kostaja, joka nuolillaan lenn?tt?? ?kkisurmaa. H?n on tuo "kaukaa ampuva kuuluisa hopeajousi-mies", jonka n?kym?t?n nuoli tempaa ihmissielun tuonen tuville. Kun tuo k?ypi kivutta ja ?kisti, pidet??n v?liin, tilakohdista riippuen, t?mm?ist? kuoloa armona eik? rankaisuna . Jousimiehen? on jumala kaikkien jousimiesten suojelija .

Rauhattomia mieli? viihdyttelee Apollon tehokkaasti my?s s?velten sulotenholla. Mestarillisesti h?n kaiuttelee kitaraansa jumalain kemuissa, runotarten kauniisti laulaessa. H?n onkin heid?n johtajansa , Orfevs, Linos y.m. taruajan virsiniekat ovat h?nen poikiaan. N?inp? Apollon muita enemmin on laulun ja runoustaiteen jumala.

Pian roomalaisetkin huomasivat tarvitsevansa jumalaa, jolta saisivat selvempi? tiet?j?nsanoja kuin lintu- ja suolienteit? selittelevilt? papeiltaan, ja niinp? he lainasivat kreikkalaisilta Apollonin, jolle eiv?t l?yt?neet omaa kansallista nime?. H?nt? palvelivat my?s taudinparantajana. H?nen ensimm?inen templins? Roomassa rakettiin er??n ruttotaudin johdosta . Eritt?in harrasti Augustus keisari A:n palvelusta, jonka ansioksi h?n luki voittonsa Aktiumin luona, ja rakensi h?nelle uhkean juhlatemplin Palatinin kukkulalle.

Veistokuvissa on Apollon varteva, jalomuotoinen, ihana, parraton nuori mies, jonka keltakutrit viljavina valuvat, kasvojen ilme ja katse s?teilee tyynt? ylev?? iloisuutta. T?mm?isen peris?vyn loivat h?nen kuvilleen etenkin Praxiteles ja Skopas mestariteoksillaan. S?ilyneiss? teoksissa jumala esiintyy joko sotijana ja kostajana, viini, jousi ja egiidi aseinaan, tai rauhaisana, kantelon soittajana. Ensi laatua on kauneudestaan kuuluisa veistokuva Belvederen Apollo. Jalo voittajan ylpeys loistaa ihmeen kauniista kasvoista ja koko asennosta, kun h?n vasemmalla k?dell??n ojentaa egiidi? tuhoksi viholliselle, jota puunrunkoa kiipe?v? k??rme kuvallisesti merkitsee. -- Naisellisen pehme?t ruumiinmuodot ja haaveksiva katse on niiss? kuvissa, jotka esitt?v?t h?nt? kantelensoitajaksi . Pitk? vaate valuu v?lj?n? h?nen yll?ns? ja ihaillen n?kyy h?n kuuntelevan s?velten sointua.

Artemis. -- Diana.

Artemis edusti siis ensinn? pellonviljavuutta. Mik?li t?lle alalle ilmaantui muita jumalia tointa ja kunniaa jakelemaan, varsinkin Demeter, v?istyi Artemis vainiolta saloihin, viljellyn luonnon alalta vapaan, viljelem?tt?m?n helmaan. H?n on metsien, laaksojen, norojen, l?hdetten haltio, joka siell? pyh?ss? hiljaisuudessa toimii suuria. H?nen hell?n hoitonsa alla ruoho rehottaa, puu lehtii, marjat punertavat, el?imet menestyv?t. Koko elimillinen luonto nauttii h?nen vaalivaa hoitoansa, niinp? ihmistaimetkin hentokaiset. Siksi h?nt? lapsensynnytt?j?t avukseen huusivat. Vesakot, l?hdenotkot, joet, j?rvet ovat Artemiille pyhi?. Kerrottiinpa Alfeios-virran haltian syttyneen jumalatarta rakastamaan -- mutta joutiko t?m? lemmest? huolimaan! H?nell? on t?rke?mp?? tointa. H?nen on johdettavana luonnonimpien joukko, salottaret, norottaret ja muut jotka sinisalon sivulla, vuorten onkaloissa kehr?ilev?t lankojaan, kutovat ihmekankaitaan; h?n neitosineen hoitaa koko sit? rikasta el?m?? joka luonnon hiljaisessa helmassa taimii, versoo ja kukoistaa. Neitostensa parvesta loistaa Artemis muita kauniimpana, ja ?itins? Leto sen n?hdess??n tuntee syd?mmens? ilosta v?r?ht?v?n.

Laajalti Artemista palveltiin hedelm?itt?v?n? luonnonhaltiana. Semmoisena oli h?nell? templi esm. Efesossa, jossa h?nen satanis?inen kuvansa symboloitsi luonnon ikiuhkuvaa viljavuutta.

Melke?sti on siis Artemiin kasvoista alkuper?inen karmeus sulanut ja se sulaa sulamistaan, mik?li h?n muuntuu siksi, jona h?n on paraiten tunnettu, Apollonin sisareksi. Muunnos on jo Homerissa tapahtunut, vaikka h?n sen ohessa kyll? paikalliskulteissa s?ilytti alkuper?ist?kin merkityst??n. He ovat Artemis ja Apollon saman is?n ja ?idin lapsia, Deloksessa syntyneet kumpikin, ja toimivat sopuisasti. Trojan edustalla sotivat he rinnakkain, Delfoissa palvellaan heit? kumpaakin. Artemis haavoittaa ja parantaa samoin kuin Apollon. Artemis ampuu h?nkin jousestaan surman nuolia ja tempaa etenkin naisia ?kkikuolemaan. Helppoa, kivutonta kuoloa rukoili h?nelt? esim. Penelope. Kun Niobe ylv?steli siit? ett? h?nell? oli useampia lapsia kuin Letolla, niin Artemis kostoksi ?kkinuolillaan ampui h?nelt? tytt?ret, samoin kuin Apollon pojat.

Kun v. 399 e.Kr. Hellaan Apollon p??si Rooman jumalain joukkoon, seurasi mukana sisarensa Artemis, joka nyt kokonaan suli yhdeksi entisen Dianan kanssa, perien t?lt? vaan kansallisen nimen. Uusi Diana sai juhlatemplin Roomassa v. 179 e.Kr. ja h?nest? kerrottiin nyt aivan samoja kuin Artemiista. Koska siis esim. uutta vuosisataa aljettaissa Apollonia kunnioitettiin komealla juhlalla ja Dianakin sai siit? osansa, rukoili Horatius juhlarunossaan , ett? Phoibon kanssa Diana tuo "salojen suoja ja taivaan kirkas kaunistus varjelisi valtakuntaa, kasvattaisi uuden uljaan sukupolven ja varsinkin vaalisi ?sken syntyneit? lapsia". Olihan pikkulapset Dianan suosituita, niinkuin muutkin vesat mets?ss? ja nurmen nuori kukkaisv?ki.

Taiteessa on Artemis nuori, solakka, reipas neito, usein mets?st?j?n asussa, viini ja joutsi aseinaan, helmat k??rittyin? yl?s, voidakseen ketter?mmin viidakossa liikkua. Kuuluisin s?ilynyt pystykuva on n.s. Versaillesin Diana. Siin? suojelee h?n turviinsa paennutta naarashirve?, koppaa viinest? nuolen, uhkasilmin t?hyst?en vainoojata. Toisissa kuvissa esiintyy h?n siin? silm?nr?p?yksess?, kun nuolen juuri ammuttuaan t?hyst?? miten se lienee osunut saaliiseen. Er??ss? kuvassa katselee h?n hell?sti ainokaista lemmitty?ns? Endymionia.

Artemiin tunnustimet ovat: joutsi, viini vasamoineen, keih?s, soihtu; pyh?t el?imens? hirvi, karhu, karju, koira.

Ares. -- Mars.

Aresta Kreikassa ei aivan yleisesti palveltu. Thebassa h?nt? rukoiltiin rutonjumalana. Theban perustaja Kadmos nai Harmonian; olipa siis thebalaisilla, joiden suonissa juoksi sotajumalan verta, syyt? h?nt? palvella. Atheenassa oli Ares, sik?l?isen tarun mukaan surmattuaan Poseidonin Halirrothios pojan ja saatuaan syyns? sovitetuksi, antanut aihetta Areiopagin murhaoikeuston perustamiseen.

Kun Roomalaiset tutustuivat Kreikan jumaliin, muuttui heid?n Marsinsa yh? enemm?n Areen kaltaiseksi. Silloin h?nelle keksittiin Venus puolisoksi ja lapsia Areen lasten vastavertaisia. Kun sitte aljettiin uskotella Aeneaan ?iti? Venusta Julion-suvun kanta-?idiksi, kostui siit? Marsille uutta kunniaa. H?n tehtiin uuden keisarikunnan ja -suvun taivaalliseksi holhojaksi ja varsinkin Augustus kunnioitti h?nt? loistavasti.

Tunnusesineit?: hurtilla ja v?in?nkotkilla koristeltu kilpi ja keih?s. El?imi?: susi, hevonen, palok?rki.

Afrodite. -- Venus.

"Taivaallinen" Afrodite ilmaisi olennossaan taivaan rakkautta maata ja sen asukkaita kohtaan, ja t?m?h?n kaikkialla luo el?m?? ja kauneutta muodoiltaan mit? vaihtelevinta. Tuskin oli Afrodite rannalle astunut, kun maa h?nen jalkainsa juuressa vihoittaa, kukkasia versoo, kev??n sulohenki puhaltelee, kaikki uhkuu eloa ja iloa. Ja miss? ik?n? h?n liikkuu, n?hd??n samat ilmi?t: horat pukevat ylleen juhlavaatteensa, sulokit ja luonnottaret karkeloivat h?nen ymp?rill??n nuorella nurmella, linnut helistelev?t s?veli??n lehdikoissa. Afrodite on siis suloinen suvetar, kev??n henki joka nuorentaa luonnon. Mutta kev??ll? elpyy merikin vilkkaaksi. Siell? joutsenet joikuen uivat, delfiinit telmiv?t, valkopurjeet viilt?v?t sinipintaa. T?st?p? Afrodite joutui "merett?reksi", ja merimiehet sek? merenkulkijat rukoilivat h?nelt? onnea matkoilleen.

Eloa uhkuva suvetar on samalla kaiken kauneuden ja lemmen jumalatar. Lemmen suloisen ikeen alle taipuvat kaikki: puut, kukat, el?imet, ihmiset, jumalatkin. Afroditen valta ulettuu kaikkialle maan ??rist? ??rihin, h?n on "kaikenkansainen" . T?m? nimitys tarkoittaa siis alkuaan hyv?ss? mieless? melkein samaa kuin "urania", mik?li ajatellaan jumalattaren avaraa valtaa. Semmoisena h?n her?tt?? rakkautta, solmii kihlauksia ja avioliittoja ja voipi perhe-el?m?n onnella rakentaa yhteiskuntaa. My?hemmin sana sai perin halvan merkityksen, tarkoittaen sit? olentoa joka edustaa aistillista, irstailevaa lemmiskely? .

Lemmen taikavoimaa ei voi kukaan vastustaa, semminkin kun se ilmestyy kauneuden vieh?tt?v?ss? puvussa. Afrodite on ilmetty ihanuus ja sulous, jota runoilijat eiv?t v?sy ylist?m?st?. H?n on "kultainen", "sulosti hymyilev?" ja h?nell? on uumenillaan taikavy? joka kerrassaan hurmaa katsojan. Sen h?n v?liin lainaa muillekin, etenkin naisille jotka valittavat kultiansa kylmenneiksi. H?nell? on seurueena Eros, Pothos, Himeros ja Hymen . Kova kivih?n sen t?ytyisi olla, jonka syd?n ei sulaisi, joka ei lemmen syliin vaipuisi! Niinp? lumoo h?n julman pedonkin, ett? se on kesy ja laupias kuin lammas. Mutta eip? jumalatar my?sk??n suvaitse valtansa vastustelua. Sen todistavat Narkissos, Hippolytos ja muut lemmen halveksijat.

Muuten on lemmen jumalattarelle mieluisaa kaikki mik? on somaa, siroa, suloista: kyyhkyset, j?nes, kani, joutsen, varpunen, ruusu, myrtti, omena y.m. -- Taistelun telmeess? h?n ei tule toimeen. Jos h?n sinne joskus joutuu, yritt?ess??n suojella suositultaan, s?ik?htyy h?n pian ja pakenee. Pienest? naarmusta kirkui h?n surkeasti.

Mutta Afroditen puuhat k?yv?t helposti ihmisille vahingoksi, kun intohimo sokaisee j?rjen ja mielenmaltin. Pariin ja Helenan rikollinen liitto siitti Troian sodan ja ??rett?m?n sarjan surkeutta kansoille ja perheille. Didon saattoi hurja lempi itsemurhaan. Anchises sai salalempens? sovittaa halvatuilla j?senill??n. -- S??dytt?m?n lemmen suojissa ei viihdy kodillinen onni, joka vaatii siveyden vankkaa pohjaa.

Kuvaustaiteelle oli Afrodite eritt?in haluttu aihe. Houkuttelevalta tuntui teht?v? luoda ilmimuotoon samalla korkein naisellinen kauneus ja lumoava lemmensulous. Lemmett?ren omituisilmein? oli: sirot, solakat ja samalla rehev?t muodot, soikeat kasvot, py?re?n muheat posket ja leuka, silm? kohtalaisen suuri, lausuen hehkuvaa, hiukeevaa lemmenhalua. S?ilyneist? veistokuvista verrattoman arvokkain on n.s. Melolainen Venus , luonnollista suurempi marmoripatsas, yl?ruumis alaston, kupeilta alas asti verhottu keve??n vaippaan. Ihmetelt?v? on p??n ylev? ilme, muotojen tuore vehmaus, j?senten kaunis sopusuhta. Kova-onni on s?rkenyt kuvalta k?sivarret ja k?det, niin, ett? on miltei mahdoton arvata, mit? h?n lienee k?sill??n tehnyt, mit? niiss? pidellyt , eik? siis sit? aatetta jota taiteilija on tahtonut ilmikuvata. Kasvojen ele ilmaisee iloista, uljasta itsetuntoa. -- Medicil?inen Venus on "anadyomene", esitt?? siis jumalattaren alastonna. Siin? n?hd??n vallan nuori neitonen, muodot sill? erinomaisen s??nn?lliset ja somat, mutta ?skenmainitun kuvan jumalallista ylevyytt? ei j?ljeksik??n.

Hermes. -- Mercurius.

Enimmin matkustelivat silloin kauppiaat, joita Kreikassa tavataan jo vanhimpina aikoina, sill? Kreikan kansalla on aina ollut luontainen taipumus kauppaan ja keinotteluun. Hermeess? ilmestyykin varsin selvin? kauppiaan ominaisuudet, arvioimis-?ly, sukkela p??, jopa, jos tarvitaan viekkauskin. Olipa siis kauppiaalla kaksinkertainen syy turvata Hermeen suosioon. Ja kun voitonhimo saattaa vietell? keinottelijaa peijaamaan ja varastamaan, niin saatiin helposti kauppiasten jumalasta varkaillekin jumala. Olihan Hermes itsekin jo paitaressuna tuossa ammatissa n?pp?ryytt?ns? n?ytt?nyt. -- Viel? nykyp?ivin?kin pidet??n Hermeensauvaa kauppiasten leimana. Se on kahden k?rmeen kietoilema, usein siipiparilla sirottu raippa.

Jumalain-airuella oli er?s varsin vakava teht?v?. Jos h?n muutenkin ihmisi? opasteli maallisilla matkoilla, tuli h?nen viel? opastaa heit? viimmeisell? ja vaarallisimmalla retkell?, tuonen tuville. H?n on "sielujensaattaja" . Kun tapettujen kosijain haamut kuulivat Hermeen kutsun ja h?n koski heit? sauvallaan, "jolla h?n sulkee silm?t uneen ja her?tt?? unesta", niin seurasivat ne h?nt? hyristen kuten y?lepakot vuorenkolossa, ja niin sit? kuljettiin tihe?ss? parvessa usmatiet? alasp?in . Kreikassa olikin tapana pystytt?? haudoille hermeenpylv?it?, siin? toivossa ett? h?n lempe?sti opastelisi vainaita. Mutta kuolo ja uni ovat veljeksi?. Sent?hden Hermes my?s on unenantaja, nukuttaja. Makuulle ment?iss? iltasin rukoiltiin Hermeelt? hyv?? unta ja hauskoja unelmia. H?nen kunniaksi viimmeinen malja juotiin illallisp?yd?ss? -- iltarukous sekin!

T?mm?iseksi Hermeen kuva v?hitellen muuttui yleisess? k?sityksess?, ehk?p? runoilijainkin vaikutuksesta. Olipa kuvan ulkomuotokin muuttunut. Vanhimman ajan Hermes oli partasuu j?r?, -- nyt h?nest? oli sukeunut soma, siloposkinen, lempe?, vilkassilm?inen nuorukainen, jota nuoriso ihaili ja asetti esikuvakseen. Ja kukas olisikaan ollut siksi soveliaampi kuin taivaan norja, liukasjalkainen, sukkelasuinen sananlenn?tt?j?? Juostakoon kilpaa, heitett?k??n kiekkoa, oltakoon painisilla tai nyrkkisill? -- yht? verraton oli h?nen taitonsa kaikessa. Ja ?lyll??n keksi h?n keinot ja sanat joka kohtaan, selvisi joka pulasta. Hermeen suojan alla olivat siis palestrat l. volmistelupaikat ja niit? koristettiin h?nen kuvillaan. Mik?li nuorison opetusta uusilla aineilla laajennettiin, luultiin h?nen n?m?tkin keksineen, niinkuin kirjoituksen, kielten tulkinnan, kaunopuheisuuden . Puheenkyky oli saatu h?nelt?, sent?hden uhrattaissa annettiin h?nelle uhrielukan kieli. Henkikyvyt Hermeess? viev?tkin etusijan ruumiillisista, niinkuin sielun sukevuus on norjaa vartaloa arvokkaampi. H?nelt? saatiin sukkelat puheet ja sattuvat sanasutkat. Jos joku seura ?kki? vaikeni, puheenjuoni katkesi, sanottiin: "Hermes on huoneessa". H?nelt? olivat my?s arvaamattomat l?yd?t ja keksinn?t.

Hermeen plastillinen esitys kehittyi samassa m??rin kuin itse jumalan k?sitt?mistapa. Vanhanaikuisista, usein k?mpel?ist? pylv?s-Hermeksist? l?htiv?t ensimm?iset taide-esitykset, joissa h?n ilmestyi milloin paimenena, milloin jumalain-airuena, mutta aina vankkana partaisena miehen?. Sittemmin aljettiin kuvata Hermest? nuorukaiseksi: h?n on parraton, kiharap?inen, sorja, uljas; korvat, suu, silm?t pienet, joten jumalan ulkoilmi?ss? ihmeesti yhtyy voimaa ja miellytt?v?? somuutta. Lis?ksi huomattakoon suun ymp?rill? liehiv? lempe? hymy ja hieman eteenp?in kallistuvan p??n ?lyk?s, tutkiva katse -- ja siin? on Hermeen p??s?vyt kaikki. T?mm?isen? esitt?? h?net etevin s?ilyneist? teoksista, er?s Herkulanosta l?ydetty luonnollisen suuri pronssikuva. Siin? on jumalain airut istahtanut kalliolle lev?ht?m??n. -- Painiskelun johtajaa esitt?? kaunis marmorikuva. Sen hienoilla kasvoilla viipyy vieno surun varjut, ehk? siit? ett? h?nen viel? t?ytyy tuota kukkeaa nuorisoneloa manalle saatella. Eritt?in kaunis, vaikka pahimmoiksi s?rkynyt veistokuva l?ytyi Olympiasta kaivettaissa, arvokas siit?kin ett? se luullaan Praxiteleen tekem?ksi. Jumala pit?? Bakchos-lasta k?sivarrellaan, kaunis p?? haaveksivasti kallellaan poikaseen p?in. -- Kaupan jumalana rahakukkaro kourassa esiintyy h?n muutamissa siroissa kuvissa.

Hermeen tunnusesineet ovat: siipipari jaloissa, p??ss? tai matkahatussa, airuensauva , uhrimalja, kukkaro.

Hefaistos. -- Vulcanus.

Taru tiet?? h?nen syntyneen taivaassa, mutta v?kivallan kautta joutuneen maan p??lle. Kun n?et ?itins? Hera n?ki saaneensa noin viallisen ja vaivaisen siki?n, heitti h?n h?peiss??n sen alas mereen. Mutta merenneito Thetis korjasi lapsi raukan ja hoiteli sit? hell?sti yhdeks?n vuotta luolassa meren pohjalla Lemnos saaren alla, josta hoidosta Hefaistos suureksi tultuaan palkaksi takoi h?nelle paljo kauniita koristeita. Toinen tarina kertoo taivaasta putoomisen n?in. Kun Hera ja Zevs kerran taaskin kiivaasti kinastelivat kesken??n, rupesi Hefaistos ?iti?ns? puolustelemaan; vaan silloinpa Zevs julmistuen sieppasi pojan s??rest? ja paiskasi h?net alas avaruuteen. Koko p?iv?n putosi h?n putoomistaan, kunnes illalla t?m?hti maahan Lemnokselle, jossa asukkaat, Sintit, hoitivat h?nen ruhjovammojaan niin ett? h?n parani.

N?iden tarujen hajapiirteist? n?kyy se p??t?s johtuvan, ett? Hefaistos alkuaan merkitsi tulen elementti?. Tuli n?ytti olevan syntyisin taivaasta; se on salama joka pilvist? putoo maahan tai mereen, vajoutuu maan alle ja sy?ks?ht?? sielt? taas yl?s tulivuorien kuiluista. T?t? ilmi?t? n?htiin monissa paikoin, esim. Kreikan saarilla, semminkin Lemnoksella. Siell? maanalainen tuli usein puhkaisee kalliokattonsa ja suitsevia lieskoja leimahtaa esiin, hehkuvia savuisia Hefaiston-haamuja. Ja niinp? tosiaan tulenliekki leijaa levotonna, horjahtelee jalatonna, niinkuin Hefaistos itse.

Tulen k?yt?nt??n liittyy ihmissivistyksen ensi alkeet, sill? tulta tarvitaan aina el?m?n tarpeihin, eik? l?ytyne niin raakaa ihmisheimoa, joka ei osaisi tulta viritt??. Valkean suuri hy?ty ja merkitys saattoi sille aikasin suurta kunnioitusta. Sen henke? palveltiin jumalana jo muutenkin loistavan, v?kev?n, tehoisan ja tuhoisankin luontonsa takia, niin tietenkin tulivuori-seuduilla, esim. Hefaistoksen kotisaarella. Yh? suurempaan valtaan p??si t?m? palvelus, kuta enemp?? merkityst? tulen k?ytt? sai ihmisten oloissa, niin ett? m.m. opittiin metalleja sulattamaan ja niist? valamaan tai takomaan kaluja ja aseita jos jonkillaisia. N?in Hefaistoksesta v?hitellen tuli arvoisa ja huomattu jumala, etenkin siin? kaupungissa, joka oli metallitakeiden ja yleens? teollisuuden p??pes?, Atheenassa. Siell? kunnioitettiin ihmiskunnan hyv?ntekij?in? Athenea, Promethevsi? ja Hefaistosta, ja atheenalaiset osottivat heille kiitollisuuttansa jokavuotisen tulisoihtujuhlan vietolla, jolloin nuorukaiset, palavat soihdut k?siss??n, juoksivat kilpaa ja se palkittiin, ken ensin ehti perille soihtunsa sammumatta. Kaunis juhla muistutti alkunaista tulen ry?st?? ja samalla tuo el?m?n arkitouhuissa alkunaisen pyhyytens? pilannut tuli j?lleen ik??nkuin kirkastettiin.

Kun valkea tuotti n?in perin suurta hy?ty? ihmislapsille, kehittyi k?sitys, ett? t?m? kallis taivaanlahja oikeastaan oli luvattomasti meille saatu. Tuli oli muka taivaasta varastettu ja varas oli kuuluisa titaani Promethevs. H?nen ja Hefaistoksen v?lill? on olennossa ja toimissa paljon yht?l?ist?. He tarkoittanevatkin alkuaan samaa tulenhaltiaa, jota eri heimot palvelivat eri nimell?. V?hitellen Hefaistos sai valta-aseman, yleni jumalaksi ja Promethevs aleni herokseksi, kun voitollinen heimokunta korotti omat jumalansa valtaan ja voitettu jumalineen v?istyi halvempaan asemaan.

Taideteoksissa on Hefaistoksen kuva t?m?: partainen, rotevarintainen, kovak?tinen, ontuva mies; sukkelasti tirkist?v? katse, suu tiviisti sulkeissa; k?dess? pihti ja vasara, ty?miehen mekko yll??n.

Hestia. -- Vesta.

T?m? koskee kumpaaki klassillista kansaa, mutta varsinkin roomalaisia, joiden k?sitys perhe-el?m?st? oli puhtaampi ja jalompi kuin liiallista yksil?is-vapautta suosivain helleenien. Roomassa oli is?n valta kodissa rajaton ja valtiossa ei yksil?n mieli? kyselty yhteist? hyv?? ajateltaissa. T?m?n mukaan Hestia oli v?h?p?t?isempi olento kuin mahtava, ankaravaltainen Vesta.

Kodin suojelushenki varjelee my?s valtiota, tuota laajempaa, kansalaisten yhteiskotia. T?st? syyst? oli Kreikan valtioissa hallituksen sija, prytaneion, Hestialle pyhitetty ja h?nelle paloi siell? liedell? ainainen liekki. T?lt? alttarilta siirtolaiset muille maille l?htiess??n ottivat mukaansa pyh?? tulta viritt??kseen sit? uusilla liesill??n, jolla tavalla kauniisti kuvattiin em?maan ja siirtokuntain v?lill? pysyv?? hengen yhteytt?. Vaikka Kreikka oli hajautunut moniin pikkuvaltioihin ja heimokuntiin, vaistosivat n?m? kuitenkin kansallisen ja henkisen yhteisyytens?, tajusivat olevansa saman kodin lapsia. T?lle tunteelle antoivat he ilmimuodon sill?kin, ett? heill? Delfoissa, joka muutenkin oli kansan keskus, oli Hestian uhriliesi ihan sen orakelin ??ress?, miss? maan navan luultiin olevan.

Puhdas ja kirkas kuin valkean lieska on Hestian olento. H?n ei suostunut menem??n h?nt? kosineille Poseidonille ja Apollonille, vaan pysyi pyh?n? impen?. Immet h?nen palvelustansa hoitavat.

Jumalattaren taidekuvissa ilmaistaan immen kainoutta, ankaraa siveytt?, arvokasta vakavuutta. Semmoinen on n.s. Giustinianin Vesta, jonka vakavan lempe? katse ja yl?sp?in viittaava k?si osottavat h?nen luonnettaan.

Janus. Quirinus.

Taivaan ovenvartia tuopi joka aamu esiin uuden p?iv?n, samoin kuin h?n ikuisuuden h?m?rist? taluttaa ajan radalle uuden vuoden vierim??n. Siksi ensi kuukausi, Januarius, sai nimens? h?nest?, ja uudenvuodenp?iv? oli jumalan juhlap?iv?. Silloin huoneet ja ovipielet seppel?ittiin laakerilehvill?, joilla luultiin voitavan puhdistaa syyt ja saastat, poistaa pahat, silloin yst?v?t, kuten viel?kin on tapana, toivottelivat toisilleen onnea alkavalle vuodelle ja antoivat toisilleen lahjoja ja makeisia. Janusta tietenkin muistettiin my?s makeilla uhriantimilla. Alku ty?n kaunistaa, hyv?st? alusta seuraa hyv? p??t?s. N?in ajateltiin ja sent?hden aina aljettaissa, t?rke?mpiin toimiin ruvettaessa rukoiltiin Janusta. Niinp? sotaan l?hdett?iss? uhrattiin h?nelle, ja h?nen templiins?, Janus Numae , j?tettiin ovet auki merkiksi ett? jumalakin oli l?htenyt mukaan; vasta rauhan palattua templin ovet suljettiin. Mutta miltei alituista sotaa kestikin Rooman valtakunnalle koko sen olemis-ajan. Ainoastaan kahdesti mainitaan Januksen templin olleen suljettuna, toisen kerran silloin kun rauhan ruhtinas Jesus Kristus syntyi mailmaan. Virkaan astuessaan virkamiehet anoivat Janukselta siunausta, samaa tehtiin kansankokouksia alotettaissa; ja yksityisetkin ihmiset, maanviljelij?t, kauppiaat, merimiehet y.m. hakivat aina toimiinsa ryhtyess?, retkilleen l?htiess? siunatuksi aluksi Januksen suosiota rukouksilla ja lupauksilla.

Heliosta kuvailtiin helosilm?ksi, kultakutriseksi nuorukaiseksi, joka, p??ss??n kultakyp?ri tai 12-s?teinen kruunu, uljaana ajaa nelivaljakossa.

Rhodoksessa, jossa h?nt? palveltiin, seisoi satamassa h?nen 70 kyyn?r?n korkuinen kuvapatsaansa, Chareksen tekem?. Tuo kuuluisa kolossikuva, yksi mailman seitsem?st? ihmeest?, sortui kuitenkin jo 66 vuoden per?st? maanj?ristyksess? kumoon. Per?t?n on juttu, ett? se hajas??rin seisoi satamasalmen suulla, niin ett? laivain t?ytyi kulkea sen jalkojen v?list?.

Runoissa ylistell??n rusosormista, kaunokutrista aamutarta, joka vilpasna kavahtaa vuoteeltaan ja, valjastettuaan virmat hevosensa, kiit?? valkeavaunuissa auringon jumalan edell? h?nen tuloansa ilmoittamaan, sirotellen ruusuja h?nen tiellens?.

Taidekuvissa kuuttarella on puolikuu p??laella, huntu sidottu takaraivolle, k?dess? tulisoihtu.

Atheenassa s?ilynyt 8-kulmainen rakennus, "tuulten torni", esitt?? r?yst?slistassaan nelj? p??- ja nelj? v?lituulta omituisissa, hauskoissa korkokuvauksissa.

Iris taiteessa: siivek?s neito, airuensauva k?dess??n.

Amorin ja Psychen lempisuhteista tarinoivat runoilijat kauniita juttuja.

Eroksen taidekuvista kuuluisin oli Praxiteleen Eros. Se on h?vinnyt, mutta muita on s?ilynyt useita. Niiss? h?n tavallisesti on n?k?j??n soma, siivek?s poikanen, aseinaan nuoli ja joutsi tai soihtu, lemmentulen viritin. V?liin on h?n ruusuin seppel?itty.

Taiteessa sulokit ovat sorjia, viehkeit?, viattoman iloisia neitoja. Kukiteltuina pitelev?t he k?dest? tai syleilev?t toisiaan. Puku on kevyt, ovatpa usein alastikin.

Kuvaustaiteessa on Themiill? vaaka ja palmunoksa k?siss?. Hoorat ovat tanssivia, kukilla ja hedelmill? koristettuja impi?. My?hemmin annettiin heille eri merkkiesineit? eri vuodenaikain mukaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet