Read Ebook: Kreikkalaisten ja Roomalaisten Mytologiia eli Jumalaistarut ja Sankarisadut by Forsman Kaarlo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 244 lines and 36677 words, and 5 pages

Kuvaustaiteessa on Themiill? vaaka ja palmunoksa k?siss?. Hoorat ovat tanssivia, kukilla ja hedelmill? koristettuja impi?. My?hemmin annettiin heille eri merkkiesineit? eri vuodenaikain mukaan.

Taiteessa voitotar on siivek?s neito koristettu palmuoksilla ja laakereilla, urhouden palkinnoilla, k?dess??n hermeensauva. Mainioin on Paionioksen veist?m? Nike, kauniisti ja rohkeasti sommiteltu lentoon l?hd?n asentoon; pahimmoiksi vaan kovin rikki?imen? meille tullut.

Vaasimaalauksissa ja korkoveistelmiss? on suosittuna aiheena Heben ja Heraklen h??t. Tavallisesti h?n kuvataan suloiseksi kainoksi immeksi, joka laskee viini? kannusta. Semmoinen on esm. italialaisen Canovan Hebe.

Ylijumala hallitsee -- niin uskottiin -- mailmaa, sallimuksen muuttumattomia ikilakeja noudattaen, jotka siis alkuaan ovat jumalan tahdon ilmauksia. Mutta v?hitellen ne k?sitet??n siit? erill??n oleviksi, el?viksi kohtalon voimiksi, joita Zevs tosin v?listi k?ytt?? v?likappaleikseen, mutta jotka my?s usein vallitsevat itsen?isesti, h?nen tahdostaan huolimatta. N?m? kohtalon hengett?ret, nimelt??n:

Taiteilijat tavallisesti, tuosta k?sityksest? v?li? pit?m?tt?, antavat Klotholle tosin v?rttin?n, mutta Lachesiille kirjak??r?n ja Atropoolle vaakapuntarin tai antavat h?nen sormellaan n?ytt?? kellontauluun kuolinhetke?.

Moirat ovat ikij?rjestyksen puolueettomat edustajat ja semmoisina Zevsin ja Themiin tytt?ri?; mutta koska he sen ohessa useinkin n?ytt?v?t tylysti ja kateellisesti sortavan toiveemme ja aikeemme, sanottiin heit? synk?n Y?n ja kamalain Tuonetarten nuiviksi siki?iksi. -- Parcae'n asemesta annettiin heille my?s nimi Fata, josta on johtunut uudenaikainen nimitys "Fee".

Taide-esitys: vakavann?k?inen impi, jolla on mitan, hillityksen, kurituksen ja nopeuden tunnustimina kyyn?r?, ohjat, ies, miekka, ruoska; siivet, py?r? y.m.

Kuvissaan Asklepios on jalon, lempe?n ja ?lykk??n n?k?inen mies, k?dess??n sauva jota my?ten k?rme kiemuroitsee, nuortuvan elinvoiman merkkin?. V?liin on h?nell? paperik??r? .

Virran haltioita ajateltiin ja kuvattiin el?inten tai ihmisenmuotoisiksi, jolle sent??n pantiin h?r?n p?? tai ainakin sarventyng?t; lis?kapineita on virranhaltioilla urnoja ja runsaudensarvia, kuvaillen heist? l?htev?? auvoa. L?hteille annettiin naisellisia haltioita.

Mutta eip? Poseidon aina vihoissaan yrmyile. H?nen syd?mmens? leppyy, tuima katseensa lempenee, h?n asettaa aallot, ja rauhaa hymyilee maa ja taivas.

Poseidon ajelee hevosilla ja hevonen on h?nen suosittunsa el?inten joukosta. Hevosilla kuvailtiin kai laineita, jotka yletysten kupliessaan ja valkoharjaisina vieriess??n muistuttavat mieleen laukkaavia hevosia; taikka -- ehk? niinkin -- hevonen kiit?? eteenp?in kuin aalto vihurilla pitkin meren viherv?? kentt??. Saman kuvitelman aiheen antanevat my?s pilvet jotka myrskyll? ajelevat ulapalla. Viel?p? laivatkin ovat runokieless? merihevosia . Sanottiin Poseidon alkuaan luoneenkin hevosen; se oli "Areion", siivek?s orhi, mielellinen ja kielellinen. Semmoinen ihmehevonen h?nen luomansa oli my?s Pegasos, joka toi salaman Zevsille. Kun se potkaisi maahan, hyrsk?hti l?hde kavion alta, samoin kuin Poseidonin hangon pist?m?st? vuotaa l?hteit?. Pegasos on ukonpilvi, jonka sateesta syntyy puroja ja lammikoita.

Koska meri syleilee maata ja kreikkalaisen k?sityksess? kannattaa maata syliss??n, on Poseidon "maankannattaja l. maansyleilij?"; mutta kun meress? my?s asuu tuliper?isi? hirmuvoimia joiden luultiin veden mukana virtaavan maan alle, sen syvimpiin koloihin ja loukeroihin, ja irti p??sty??n t?risytt?v?n maata, on Poseidon my?s "maanj?risytt?j?", joka vimmoissaan jyskytt?? maan perustuksia. Yleens? luultiin maanj?ristysten, tulivuorten purkausten ja meren myrskyjen olevan likeisess? syyn yhteydess? kesken??n. Niinp? Poseidonia palveltiin seuduilla, joissa maanj?ristyksi? usein tapahtui esm. Spartassa; ja miss? maanrepe?mi? ja kallionhalkoja oli syntynyt, sanottiin merenvaltiaan siihen survaisseen aseellansa. Maanj?ristys luo v?liin uutta maata eli luotoja mereen. Siit? syyst? ylistettiin Poseidonia Thessalian Tempe laaksossa, jonka jumala n?ytti luoneen maanj?ristyksell? avaamalla Peneus joelle v?yl?n meren. Samanlaisesta syyst? sai alkunsa luulo, ett? Poseidon rakentelee kaupungin muureja; mutta helposti saattoi h?n my?s rakennuksensa repi? maahan, sill? meri ja maanj?ristys havittelee pian omat rakentamansa. T?h?n yhteyteen kuuluu my?s tarinat siit?, kuinka Poseidon riiteli er?iden maiden omistamisesta seudun jumalain kanssa, kuten h?n Argoossa kiisteli Heran, Korinthissa Helioksen, Naksossa Dionysoksen, Delfoissa Apollonin, Attikassa Athenen kanssa. Kaikkialla h?nen t?ytyy v?isty?, niinp? Attikassakin, kun Kekrops arvosteli Athenen lahjaa olivipuuta maalle hy?dyllisemm?ksi kuin merehisen antamaa hevosta. Suuttuneena v?istyi Poseidon, mutta pani tulvan alle Eleusiin kent?n. N?m? tarut n?ytt?v?t, miten maat ovat syntyneet kohoomalla merest? ja vasta v?hitellen, ik??nkuin taistelulla, p??sseet vesitulvien alta kuiville ja viljelt?viksi.

Poseidonia kuvataan hyvin veljens? Zevsin n?k?iseksi. H?n on siis mahtava, voimakas. Mutta h?nelt? puuttuu veljens? lempe? tyyni ylevyys; h?nen ilmeess??n on jotain yrme??, rajua, kolkkoa. Tukka ja parta on tuulen tuivertama, kasvojen piirteet kulmikkaat, katse ankara, suu hymyt?n. Toinen jalka nostettuna ylemm?s, k?si kyljess?, toinen hangonvarressa, t?hyst?? h?n et??lle uhkaavan n?k?isesti. -- Er?s kaunis Poseidonin kuva l?ydettiin meid?n aikoinamme Pergamossa kaivettaessa.

Neptunuksen kunnia karttui vasta kun Rooman aseet saivat mainetta merisodissa, joka tapahtui jokseenkin my?h?n. Vasta Augustuksen amiraali Agrippa saattoi syyst? vaatia itselleen merisankarin kunniaa. H?n rakensikin Actiumin voiton muistoksi Neptunukselle basilikan Mars-kent?lle. Sitten runoilijat maalailivat Neptunuksen kuvaa Poseidonin v?reill?.

Meri ei ole autio. Sen syv?nteiss? eli, helleenien luulten, summalta ihmeellist? v?ke?, monenmuotoista, monenlaatuista, niinkuin veden ilmi?t itsekin vaihtelevat. Kaikissa yhteist? on kuitenkin, miss? enemm?n miss? v?hemm?n, veden lieto, levoton, huikenteleva luonto. Toiset vetehiset ovat vilppaita, hilpeit?, t?ynn? viatonta vallattomuutta; toisissa tyrskyy intohimo, kuohuu viha, kahta kamalampi, kun se kavalasti salaa surmaa hymyilev?n kiilt?v?n kalvon alle. Mutta onpa niit?kin, joiden silmist? loistaa vilpit?n lempi, sopu ja rauha, suloinen kuin ilta-auringon s?teiss? uinaileva aaltonen.

Halvemman-arvoisia merehisi? ovat:

Kuvaustaiteessa Nerevs tavallisesti on harmaahapsinen vanhus, valtikka k?dess?. H?nen tytt?rens? alastomina tai ohutpukuisina ratsastelevat delfiinein, tritonein tai muiden haavekuvaisten otusten sel?ss?. Amfitrite istuu usein puolisonsa vieress? vaunuissa, ja tehosalta tuntuu vastakohta nuoren suloisen vaimon ja j?yk?n merenvaltiaan v?lill?. Er?s ihana relieviryhm?, ehk? Skopaan mukaan tehty, esitt?? heid?n h?it?ns?. Tritonein kuvia k?ytettiin usein kaivoja ja suihkul?hteit?, koristamaan. -- Protevs saa kuvissa tavall. tritonin muodon. Samoin Glaukos, joka muuten on p?rr?tukkainen. -- Sireenit kuvataan linnuiksi, joilla on neidon p?? ja k?det, mill? soittelevat.

Maan emonpovesta taimii ihmeen rehev? ja vilkas el?m? kev?isin, kun ruohot ja kukkaset verhovat sen kirjovaipallaan ja kaikkialla vilisee, vilkkuu, v?lkkyy ja soipi. Mutta tuskin on kes? hedelm?ns? kypsytt?nyt, kun kylm? syysviima jo hyyt?? veren luonnon suonissa ja talvi kaataa kuihtuneen kasviston siihen hautaan, jonka maa povessaan avaa kaikelle el?v?lle. Maa-jumalat suovat siis el?m?? ja iloa, mutta luovat my?s surmaa ja synkk?? surua; niill? on samalla elonhenkien vieh?tt?v? iloisa katse ja tuonelaisten kamala haamu. Maasta on ihmisenki ruumis syntyisin ja palajaa sinne. Salaper?inen, kuin se henkivoima, joka maan uumenissa el?? ja toimii, on ihmisenkin olemus t??ll?, h?m?r? pulma h?nelle itselleen: h?nen henkens? t?hyst?? iankaikkisuuden valomajoja ja kohottelee siipi??n sinne heilahtaakseen, mutta mullan kahleet painavat jalkaa, ja kuolossa n?kyy kaikki raukeavan tyhj?ksi. T?m?n kaksinaisuuden ja ristiriidan jo kreikkalaiset tajusivat; sen mukaan he kuvailivat maan haltiahenki? ja loivat sille ilmimuodon n?iden haltiain palvelusmenoissa, joissa kesken??n vaihteli remuisaa riemua ja synkk?? surua. Siin? k?ytettiin merkillisi? salatemppuja ja mystillisi? symbooleja, jotka syv?mielisesti kuvailivat el?m?n ja kalman kaksoisvaltaa luonnossa ja ihmisess?.

Kybelen palvelus levisi l?nsipuolelle Hellespontia Troian seudulla asuvain helleenein v?lityksell? ja eteni etel??n p?in, Kreikkaan, liittyen Rheian palvelukseen. Jo persialaissotain j?lkeen tavataan se Atheenassa, ainakin alaluokkien harrastamana, vaikkei se orgiastillisten hullutustensa takia saanutkaan valtion hyv?ksymyst?.

Dionysoksen palvelus levisi laajalle Kreikan rajain ulkopuolelle viinimaihin, miss? vain joku ennest??n l?ytyv? sukulais-haltio tarjosi sille sopivaa liitekohtaa. N?in vallitsi vihdoin Bakchos Italiassa, Thrakiassa, Makedoniassa, V?h?ss?-Aasiassa, Syriassa, Egyptiss?. Sadut kertoivat h?nen rauhallisista voittoretkist??n, miten h?n innostuneen mainaadi- ja satyyrijoukkonsa johtajana, aseina k?ynn?ksill? ja murateilla kiedotut thyrsos-sauvat, valloitti maita ja kansoja palvelukselleen ja sivistykselle. Noudattain esikuvanaan Aleksanteri Suuren mainiota valloitusretke?, koristelivat my?hemm?t runoilijat n?it? retki? kaikilla kumman seikkailuilla ja ulotuttivat niit? Indian tarumaille Gangesvirralle asti. N?in pantuaan mailman valtansa alle, nousee h?n Olympin valokunnaille ja tuopi sinne ?itins?kin.

Vanhemmassa taiteessa on Dionysoksen kuva arvokkaan n?k?inen, aina parrakas, vaikka ylev? ilo ilmeneekin kasvoissa. My?hemmin luotiin luonnonilon herralle nuorekkaan kauniimmat ruumiinmuodot, ja senaikuiset Dionysoksen kuvat tuntee helposti kasvojen melkein naisellisesta ilmeest?, ruumiinmuotojen py?reydest? ja liikuntojen keve?st? somuudesta. Suloinen haaveilu elelee my?s v?liin kasvoilla. Luonteenomaista on jumalalla pehme?, kauniissa kiemuroissa hartioille valuva tukka, johon usein on pujotettu viinik?ynn?s- tai murattiseppele; edelleen on h?nell? thyrsossauva, p??nauha, el?imen-talja vinossa rinnan yli, juomamalja k?dess?. El?imi? h?nen seurassaan: jalopeura, tiikeri, pantteri; kauris h?lle pyh?.

Taide kuvasi heit? somiksi impyeiksi, kevyt puku yll??n tai alasti, kukkia koruina viljalti. Najaadit n?hd??n ammentavan vett? tai on heill? uurna k?dess?.

Marsyas, niinkuin muutkin kumppalinsa, oli taitava huilunsoittaja, mutta luullen liikoja kyvyst??n rohkeni h?n ruveta itse Apollonin kanssa kilvoille soitossa. Apollon voitti ja k?ytti voittonsa niin julmasti, ett? nylki Marsyas raukan ja ripusti h?nen nahkansa lehtoon Marsyas-joen rannalla Frygiassa. Viel?kin s?velten soidessa vavahtelee tuo nahka. Mutta Frygian kuningas Midas, joka kilpailussa julisti Marsyaan voittaneeksi, sai jumalalta aasinkorvat huonon taideaistinsa merkiksi. Midas koetti piilottaa korvansa lakin alle, jota aina piti p??ss??n. Eik? niist? kukaan muu tiennytk??n kuin parturi. Mutta t?m?n oli kovin vaikea pit?? asiaa salassa. Kun h?n ei uskaltanut sit? mailmalle kielitell?, kaivoi h?n maahan kuopan ja huusi sen sinne. Kuopasta kasvoi kaisla, joka suhisi julki salaisuuden: "Midaksella on aasinkorvat!" -- Muuten Midas oli kuuluisa rikkaudestaan ja ahneudestaan. Kun Silenos juovuksissaan oli eksynyt h?nen puutarhaansa ja Midas, kuulusteltuaan h?nelt? tulevia asioita, laski h?net j?lleen rauhassa Dionysoksen luo, niin t?m? kiitollisna siit? suostui Midaksen toivoon, ett? kaikki h?nen k?siss??n muuttuisi kullaksi. Mutta kun ruoka ja juomakin, h?nen kajotessaan niihin, hyytyi kullaksi, pelj?styi ahne kuningas ja pyysi jumalaa peruuttamaan tuhoisan lahjansa. Dionysos neuvoi h?nt? kylpem??n Paktolos-virrassa, joka siit? p?ivin tuli kullalliseksi. Midas n?kyy nyt mieltyneen hyv?ntekij??ns? ja liittyneen sileenien seuraan.

Kreikkalaisia ja roomalaisia mets?nhaltioita.

Panin merkitys laajeni, kun h?n liitettiin Bakchoksen kulttipiiriin ja h?nest? saatiin luova luonnonvoima, jopa, nimen merkinn?st? erehdytt?iss? , mailmanluoja. Dionysoksen parvessa sai h?n runoojilta joukon veikkoja, paneja ja pikku paneja, joita ei en?? olennaisesti eroteltu satyreist? ja sileeneist?.

Viel? oli Roomalaisilla muutamia omituisia maanviljelyn ja karjanhoidon jumalia, joilta puuttuu kreikkalaisia vastineita. Mainitkaamme ne t?ss?.

Saturnuksen templin alaisessa holvissa s?ilytettiin Rooman valtion rahasto. H?n, varallisuuden antaja, vartioi paraiten tuota.

Vertumus kuvataan puutarhuriksi, joka, p?? kiedottuna t?hill? t. seppeliin, helmassaan hedelmi?, pitelee karsinveist?.

Floran kuva: viehke? impi, kukiteltu, kukkavihko k?dess??n.

Kuvaustaide erottaa sekin nuo kaksi muotoa, esitt?en viehke?? impe? kukilla ja t?hk?p?ill? koristettua, taikka j?ykk?? komeasti koristettua manan ruhtinatarta.

Demeter kuvataan arvokkaan ja lempe?n n?k?iseksi. H?nell? on soihtu, t?hk?vihko, kukkakoppa, t?hk?seppele tukassa.

Hekate kuvattiin kolmihaamuiseksi , katsoen h?nen kolmea jumalatarta yhdess? esitt?v?? olentoansa, kaiketi my?s katsoen kuun kolmea muodonvaihetta, uusi-, puoli- ja t?ysikuuta. Nuo kolme henkil?? seisovat selitysten, yhteenkasvaneina, kullakin omat tunnusesineens?: avain, nuora ; kumipy?r?; soihtu, puolikuu , lootoskukka, frygil?ismyssy, s?dep??hine, veitsi, k?rme.

Kaksoiskuvassaan kuolo elon sammuttaja k??nt?? soihdun liekin maahan p?in; Unella on valmokukka tai valaa se uinuttavaa nestett? maljasta.

Roomalaiset katselivat yleens? maan ja taivaan suuria jumalia arastelevalla kunnioituksella eiv?tk? juljenneet heit? l?hesty? ja avukseen huutaa jokap?iv?isen el?m?n moninaisissa pikkutarpeissa, vaan pitiv?t heit? joinakin virallisina jumalina, joiden palvelus j?i valtion huoleksi. Omissa yksityisiss? asioissaan he mieluimmin turvasivat er?ihin alempiin jumalais-olioihin, joiden kanssa he tuttavallisemmin seurustelivat. Tarkoitamme penateja ja lareja.

Valtio, tuo kansalaisten yhteinen koti, el?? sekin penaatiensa turvissa. Niiden paikka oli Vestan templi, valtion kotiliesi; sinne ylin-pappi tuli heille uhraamaan. Siell? olivat heid?n pyh?t kuvansa jotka Aeneas toi Troiasta; vaan niit? ei ollut kukaan vihkim?t?n silm? n?hnyt -- emmek? siis tied? kertoa niiden ulkon?k??.

Penaatit kuvataan hyppeleviksi, kohollaan juomasarvi, josta viini? pirahtelee.

C. Sankarit.

Satu on historian edelt?-valmistusta, ja varmaan on kansan saduissa joku m??r? tosiper??kin. Kunkin kansan ensiaikoina on el?nyt etevi? miehi?, uuden uran avaajia kansalle, sen tilan parantajia, jotka kuoltuaan ovat s?ilyneet j?lkeisten kiitollisessa muistissa. Heid?n mainet?it??n ylisteltiin pilviin asti ja heid?n ruumiista eronneita henki?ns? palveltiin, kunnes he kohosivat jumalien arvoon. Ainakin Kreikassa jokainen heimokunta, jokainen maakunta, kaupunki, siirtokunta, otaksui itselleen jonkun heimosankarin, maaheeroksen, perustajan, jolle kultinkunniaa suotiin. T?lle kuten yleens? historiallisena aikana hyvin levinneelle heerosten kultille lienee ensiaiheen antanut vainajien palvelus -- uskonnon vanhimpia ilmaisumuotoja -- ja niinp? saanemme uskoa ett? noilla sankareilla on jotain historiallistakin per??. Mutta satuun sekaantuu my?s myytillisi? aineksia. Sankarit personoitsivat osaksi my?s jumaloituja luonnonvoimia, mutta syrj?ytettyin? voimallisempain kulttien tielt? nurkkakulteiksi eiv?t en?? voineet yll?pit?? jumalanarvoaan, vaan alenivat puolijumaliksi eli sankareiksi, jommoisina eleliv?t edelleen rahvaan uskossa. Mahdotonta on tietysti nyt en?? satujen eri aineksia tarkoin erotella, sanoa mik? niiss? on satua, mik? myytti?, mik? historiaa.

Sankarien ja heid?n sukunsa vaiheet ovat siis satujen sis?llyksen?. Mainet?ill??n ja ansioillaan nuo saivat itselleen ja j?lkeisilleen ruhtinasvallan heimonsa keskell?; ruhtinaat edustivat kansaansa sodassa ja rauhassa ja heid?n historiansa oli koko kansan historia. N?in sadut genealogisen langan liitt?min? luonnollisesti ryhmittyv?t eri maakuntien mukaan.

Thrakian satuja.

Soitto on suruista tehty, Murehista muovaeltu.

Orfevs rakasti Eurydike nymfaa. Kun k?rme pisti t?m?n kuoliaaksi, l?hti soittoniekka manalasta puolisoansa hakemaan; ja niin suloisesti kaikui h?nen surus?velens? siell?, ett? ankarat erinyksetkin apeutuivat itkulle ja manalan tyly is?nt? taipui laskemaan Eurydiken valon ilmoille. He olivat jo paluutiell?, kun Orfevs, vasten kieltoa, ei hennonnut olla katsahtamatta taakseen puolisoonsa. Eurydiken t?ytyi palata varjojen maille. Synkk?n? mieli harhaili Orfevs sitte yksin??n saloissa, kunnes muutamat menaadit hurmoksissaan repiv?t h?net kuoliaaksi. -- T?ss? tarussa on kaiketi kuvattu soiton ja laulun tenhovaltaa, ajateltakoon sit? asuvaksi loitsulaulun salaisissa henkivoimissa tai s?velten suloudessa, jota sivistym?t?n luonnonihminenkin on herkk? tajuamaan. T?ss? kohden suomalainen kansanrunous tarjoo hauskan vertauskohdan.

Thessalian satuja.

Monta uroty?t? teki viel? Peirithoos. Rohkein kaikista oli se, kun h?n yritti ry?st?? Persefonen manalasta. Mutta se ei onnistunut, vaan uro j?i sille tielle.

Kentauritappelun kohtauksia esitt?vill? relieviryhmill? koristeltiin usein templien r?yst?sreunamia ja p??tyj?, kuten melkoiset, osaksi viel? hyvin s?ilyneet j??nn?kset todistavat. N?ill? on useilla suuri taidearvo. On my?s erin?isi? kentaurinkuvia s?ilynyt. My?hempi runous liitti kentaurit Bakchoksen joukkioon, satyyrien y.m. parveen. Sent?hden n?hd??n kuvia, joissa kentauri, amoriini sel?ss??n, vet?? viinanjumalan ja Ariadnen valjakkoa. Kentauriin liitettiin viel? tritoonein ja kalojen haamu uusiksi sekasiki?iksi.

Aitolian satuja.

N?in kertoo sadun Homeros. Traagikot, saadakseen siit? otollista n?ytelm?n aihetta, muuntelivat satua. Moirat ilmaisivat muka Althaialle heti Meleagroksen synnytty?, ett? t?m? kuolisi, jos er?s liedell? kytev? puupalikka palaisi tuhaksi. ?iti sieppasi silloin kek?leen tulesta ja pani sen s?ilyyn. Sitte tuli vuosien p??st? Kalydonin jahtiretki, jolla Meleagros ihastui reimaan Atalanteen ja luovutti voittopalkkansa h?nelle, joka muka oli ensi haavan otukseen ampunut. Siit? Meleagroksen kaksi enoa kateellisina ry?stiv?t Atalantelta saaliin. Mutta Meleagros surmasi heid?t vihoissaan. Veljiens? kuoleman kuultuaan Althaia ensi tuskansa vallassa ty?nsi tuleen puupalikan ja Meleagros kuoli ?kkip??t?; sitte ?iti tunnon vaivoissa hirtti itsens?. Samaan surmaan vei murhe Kleopatrankin.

T?m?n tarun kuten niin monen muunkin, on luultu alkuaan kuvaavan talven ja kes?n, kuolon ja elon taistelua luonnon omistamisesta. Kun alkuaan aivan yksinkertaisen luonnonmyytin merkitys haihtui, koristeltiin sit? monella vieraalla lis?piirteell?.

Thebalainen satupiiri.

Kadmos on Theban kansallis-heeros, joka perusti Boiotiaan ensimm?isen j?rjestetyn yhteiskunnan, loi sille sen vanhimman sivistyksen. Taru antoi h?nen tulla Foinikiasta, koska vaistottiin kulttuurin it?maista syntyper??, ja kun sitten kuultiin kirjoitustaidon tulleen foinikialaisilta, sanottiin juuri Kadmoksen tuoneen sen Kreikkaan. Muuten Kadmoksen taru kuvaa taisteloa, jota viljelyksen oli kestett?v? raakoja luontaisvaltoja vastaan Boiotiassa. Niit? edustavat nuo haarniskoidut j?ttil?iset. Antamalla niiden synty? maasta, on taru osottanut theebalaisten uskoa ett? olivat alkuasukkaita .

Dirken rankaisua kuvaa kuuluisa Apollonios ja Tauriskos mestarien veist?m? marmoriryhm? n.s. "farnesilainen h?rk?" Neapolissa . Kuten n?kyy, rukoilee kurja turhaan Amfionia , Dirken p??st? on pudonnut murattiseppele, jota h?n piti viinijumalan juhlassa. Juhlaseurueesta n?hd??n seppel?itty paimenpoika.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet