Read Ebook: Kansa nousee by Churchill Winston Wallenius Toivo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 670 lines and 25713 words, and 14 pages

Et kai ole loukkaantunut? Jos olisit ilmoittautunut minulle, niin olisin varannut sinulle tuolin v?ljemm?ss? paikassa. Ovatko vaununi viel? ulkona? Hyv?, meid?n on parasta l?hte? heti kotiin; ?itisi voi olla hyvin levoton. Hyv?? y?t?, herrat. Tulehan nyt, kultaseni." H?n tarjosi k?sivartensa ja talutti h?net portaita alas. Kadun t?ytt?v? kansa, jonka yl?sp?in k??ntyneet kasvot hohtivat kalpeina kaasuvalossa, hurrasi hurjasti. Savrola opasti Lucilin vaunuihin. "Ajakaa!" h?n virkkoi ajurille astuen itsekin sis??n.

"Minne, herra?" kysyi ajuri.

Moret l?hestyi vaunuja. "Min? nousen etuistuimelle", h?n sanoi. "Min? voin jatkaa eteenp?in sinun asunnoltasi." Ja ennenkuin Savrola enn?tti sanoa sanaakaan, h?n oli jo kavunnut ajurin viereen.

"Minne ajetaan, herra?" kysyi ajuri toistamiseen.

"Kotiin", virkkoi Savrola ep?toivoissaan.

Vaunut l?htiv?t liikkeelle, vieriv?t halki hurraavien v?kijoukkojen ja sitten edelleen kaupungin hiljaisempiin osiin.

Lucil nojautui vaunujen pieluksiin suunnatonta huojennusta tuntien. Savrola oli pelastanut h?net. Kiitollisuuden tunne valtasi h?nen mielens?, ja hetken mielijohteesta h?n tarttui seuralaisensa k?teen ja puristi sit?. Kolmatta kertaa heid?n uudistuneen tuttavuutensa aikana heid?n k?tens? nyt yhtyiv?t, ja joka kerta oli merkitys muuttunut.

Savrola hymyili. "Teid?n armonne menetteli varsin varomattomasti l?htiess??n moiseen tungokseen. Onneksi keksin ajoissa pelastuskeinon. Toivottavasti ette loukkaantunut tungoksessa?"

"En", vastasi Lucil; "muuan mies tyrkk?si minua kyyn?rp??ll??n ja min? parahdin siit?. Minun ei olisi sopinut tulla sinne."

"Se oli vaarallista."

"Min? tahdoin --" H?n vaikeni.

"Kuulla minun puhuvan", Savrola lis?si p??tt?en lauseen h?nen puolestaan.

"Niin; tahdoin n?hd? teid?n k?ytt?v?n valtaanne."

"Olen ylpe? kuullessani, kuinka suurta mielenkiintoa te osoitatte minua kohtaan."

"Oh, se johtui vain valtiollisista syist?."

H?nen kasvoillaan v?ikkyi hymyn h?iv?. Savrola katsahti h?neen nopeasti. Mit? h?n tarkoitti? Miksi oli tarpeen sanoa niin? H?nen mielens? oli siis pohtinut toista syyt?.

"Toivottavasti en ik?vystytt?nyt teit??"

"Sellainen mahti on jotakin kamalaa", Lucil vastasi vakavana; ja sitten tuokion kuluttua: "Minne me ajamme?"

"Olisin vienyt teid?t palatsiin", sanoi Savrola, "mutta meid?n kekseli?s nuori yst?v?mme tuolla etuistuimella pakottaa meit? jatkamaan t?t? ilveily? hiukan kauemmin. Meid?n t?ytyy p??st? eroon h?nest?. Toistaiseksi teid?n on parasta pysy? minun sisarentytt?ren?ni."

Lucil katsahti h?neen huvitettuna hymyillen ja virkkoi sitten vakavasti: "Oli kerrassaan loistavaa, ett? tulitte ajatelleeksi sit?, ja jaloa panna se toimeen. En unohda sit? koskaan, te olette tehnyt minulle suuren palveluksen."

"Nyt olemme perill?", sanoi Savrola viimein, kun vaunut tulivat h?nen asuntonsa edustalle. H?n avasi vaunujen oven; Moret hypp?si maahan etuistuimelta ja soitti kelloa. Hetken kuluttua vanha em?nn?itsij? avasi oven. Savrola puhutteli h?nt?. "Ah, Bettine, hyv?, ett? olette viel? ylh??ll?. T??ll? on sisarentytt?reni, joka tuli kokoukseen kuullakseen minun puhuvan ja joutui siell? kovaan tungokseen. Alina en salli h?nen l?hte? yksin??n kotiin. Onko teill? makuuhuonetta kunnossa?"

"Ensi kerroksessa on varahuone", vastasi em?nn?itsij?; "mutta pelk??n, ettei se kelpaa".

"Miksi ei?" kysyi Savrola nopeasti. "Ison vuoteen peitteit? ei ole tuuletettu eik? siell? ole ollut tulta pitk??n aikaan."

"No niin, teid?n t?ytyy koettaa j?rjest?? se parhaanne mukaan. Hyv?? y?t?, Moret. L?het? vaunut takaisin, niin pian kuin olet p??ssyt perille. Minun pit?isi l?hett?? toimitukselle muutamia tietoja huomista p??kirjoitusta varten. ?l? unohda -- niin pian kuin saatat, sill? olen lopen v?synyt."

"Hyv?? y?t?", sanoi Moret. "Sin? olet pit?nyt oivallisimman puheen el?m?ss?si. Meit? ei pid?t? mik??n, niin kauan kuin sin? olet tiet? n?ytt?m?ss?."

H?n astui vaunuihin ja ajoi tiehens?. Savrola ja Lucil nousivat portaita my?ten saliin, sill? v?lin kun em?nn?itsij? touhusi tiehens? valmistautuakseen tuulettamaan peitteit? ja pieluksia. Lucil silm?ili huonetta mielenkiinnolla ja uteliaana. "Nyt min? olen vihollisleirin syd?mess?", h?n sanoi.

"Te olette viel? monen syd?mess? el?m?nne aikana", virkkoi Savrola, "joko sitten pysytte kuningattarena tai ette."

"Te aiotte siis yh? viel? karkoittaa meid?t?"

"Kuulittehan, mit? t?n? iltana sanoin."

"Minun pit?isi vihata teit?", sanoi Lucil; "enk? kuitenkaan tunne, ett? olisimme vihollisia."

"Me olemme vastakkaisilla puolilla", Savrola vastasi. "Meid?n v?liimme tunkeutuu vain politiikka."

"Politiikka ja persoonat", Savrola lis?si merkitsev?sti k?ytt?en kulunutta sanontatapaa.

Lucil katsahti h?neen h?tk?ht?en. Mit? h?n tarkoitti? Oliko h?n lukenut syvemm?lt? h?nen syd?mest??n kuin h?n itsek??n uskalsi katsoa? "Minne tuo ovi johtaa?" h?n kysyi toiseen asiaan siirtyen.

"Sek?? Se johtaa katolle -- minun observatoriooni."

"Oi, n?ytt?k?? se minulle", h?n huudahti. "Siell?k? te t?hti? tarkkaatte?"

"Katselen niit? usein. Rakastan niit?; ne ovat niin t?ynn? aatteita."

H?n avasi oven ja opasti vieraansa kapeita kiertoportaita my?ten katolle. Oli j?lleen noita Lauranian tavallisia ihania ?it?. Lucil asteli suojuskaiteen ??reen ja katsahti sen ylitse: alapuolella vilkkuivat kaupungin lyhdyt, ja yl?puolella olivat t?hdet.

?kki? v?l?hti kaukaa satamasta esiin leve? valkoinen valojuova; se oli sotalaivan valonheitt?j?st?. Tuokion ajan se pyyh?lsi pitkin sotasataman aallonmurtajaa ja viiv?hti v?yl?n suuhun sijoitetussa patterissa. Laivasto l?hti liikkeelle satamasta ja haparoi tiet??n vaikeassa v?yl?ss?.

Savrola oli saanut tiet?? amiraalin aikovan l?hte? ja k?sitti heti, mit? tuo n?ky merkitsi. "Tuo", h?n sanoi, "voi jouduttaa asioita."

"Tarkoitatte sit?, ett? laivojen poistuttua ette pelk?? en?? ryhty? kapinaan?"

"Min? en pelk??; mutta parempi on odottaa otollista hetke?."

"Ja se hetki?"

"On kenties koittamassa. Toivoisin teid?n poistuvan p??kaupungista. Se ei sovellu naisten tyyssijaksi muutaman p?iv?n kuluttua. Teid?n miehenne tiet?? sen; miksi h?n ei ole l?hett?nyt teit? maaseudulle?"

"Siksi", h?n vastasi, "ett? me aiomme tukahuttaa t?m?n kapinan ja rangaista niit?, jotka ovat sen aiheuttaneet."

"Ei pid? hautoa harhaluuloja", sanoi Savrola. "Min? en laske v??rin. Armeijaan ei voi luottaa: sotalaivasto on poissa, kansa on p??tt?v?isell? mielell?. Teid?n ei ole turvallista viipy? t??ll?."

"Min? en salli ajaa itse?ni pois", Lucil vastasi tarmokkaasti; "minua ei saa mik??n pakenemaan. Tahdon hukkua mieheni kanssa."

"Oh, me koetamme olla paljoa proosallisempia", h?n selitti. "Me tarjoamme presidentille varsin siev?n el?kkeen, ja h?n vet?ytyy ihanan puolisonsa kanssa johonkin iloiseen ja rauhalliseen kaupunkiin, miss? h?n voi nauttia el?m?st? riist?m?tt? toisilta vapautta."

"Luuletteko saavanne aikaan kaiken tuon?" Lucil huudahti. "Teid?n mahtinne voi nostattaa laumat, mutta voitteko my?skin hillit? niit??" Ja h?n kertoi sanat, jotka oli kuullut tungoksessa sin? iltana. "Ettek? te leikittele j?ttil?isvoimilla?"

"Sen teen", h?n my?nsi; "ja juuri sen vuoksi olen pyyt?nyt teit? siirtym??n muutamiksi p?iviksi maaseudulle, kunnes olot j?rjestyv?t suuntaan tai toiseen. On mahdollista, ett? joko min? tai teid?n miehenne kaadumme. Luonnollisesti koetan pelastaa h?net, jos me onnistumme; mutta, kuten sanotte, t??ll? on toisiakin voimia, jotka saattavat k?yd? hillitt?miksi; ja jos h?n p??see voitolle --"

"Mit? sitten?"

"Luultavasti minut silloin ammutaan."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet