Read Ebook: Pyhän Julianuksen legenda by Flaubert Gustave Koskenniemi Maija Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 218 lines and 9596 words, and 5 pages

T?ll? tavalla saavutti Julianus lennossa haikaran, haarahaukan, variksen ja korppikotkan. Jahtitorvella soittaen seurasi h?n mielell??n koiria, jotka juoksivat pitkin kukkuloiden rinteit?, hyppiv?t ojien ylitse ja tunkeutuivat mets??n. Kun hirvi alkoi vaikeroida koirain puremien tuottamista tuskista, l?i h?n sen reippaasti kuoliaaksi; sitten nautti h?n n?hdess??n sit? raivoa, mill? verikoirat k?viv?t sen kimppuun ja repiv?t sen viel? l?mpim?n? palasiksi.

Sumuisina p?ivin? l?hti h?n suomaille vaanimaan hanhia, saukkoja ja sorsanpoikia.

Aamun valjetessa odotti h?nt? kolme asemiest? h?nen porttinsa edustalla; turhaan linnan vanha munkki nojautuen ulos ikkunastaan pyysi h?nt? palaamaan; Julianusta ei mik??n pid?tt?nyt. H?n l?hti polttavassa auringon paahteessa, sateessa, myrskyss?; h?n joi k?dest??n l?hdevett?, s?i samoillessaan mets?n hedelmi?, ja jos h?n oli v?synyt, lep?si h?n tammen alla. H?n palasi kotiin keskell? y?t? verisen? ja likaisena, okaita hiuksissa ja tuoden mukanaan villipetojen tuoksun. H?n tuli niiden kaltaiseksi. Kun h?nen ?itins? suuteli h?nt?, otti h?n kylm?sti vastaan h?nen syleilyns? ja n?ytti silt? kuin olisi h?n ajatellut syv?llisi? asioita.

H?n tappoi karhuja veitsell??n, h?rki? kirveell??n, villisikoja heittokeih?ill?, ja kerran kun h?nell? ei en?? ollut muuta asetta kuin keppi, puolusti h?n itse??n sill? susia vastaan, jotka jyrsiv?t ruumiita er??n hirttopaikan luona.

Er??n? talvip?iv?n? l?hti h?n matkalle ennen p?iv?n nousua, hyvin varustettuna, jousi olalla ja viini satulassa.

H?nen tanskalainen ratsunsa, astuen tasaisessa tahdissa kahden m?yr?koiran seuraamana, t?misteli maata kavioillaan.

J??riite tarttui h?nen vaippaansa, ankara pohjoistuuli puhalsi.

Osa taivaanrantaa kirkastui, ja h?m?r?ss? valossa n?ki h?n kaniinien hyppiv?n pes?ns? laidalla. M?yr?koirat hy?kk?siv?t heti niiden kimppuun ja pian olivat ne repineet useita niist?. Sitten saapui h?n mets??n. Kylm?st? kankea teiri nukkui oksalla, p?? piilossa siiven alla. Julianus l?i silt? jalat poikki miekallaan, j?tti sen siihen ja jatkoi matkaansa.

Kolme tuntia matkustettuaan saapui h?n korkean vuoren huipulle. Sielt? n?ytti taivas melkein mustalta. H?nen edess??n oli pitk?n muurin kaltainen kalliorinne, joka vietti jyrk?sti syv??n rotkoon; ja kallion ??rimm?isell? kielell? kaksi villi? pukkia katseli syvyyteen.

Koska Julianuksella ei ollut nuolia mukanaan, sill? h?n oli j?tt?nyt hevosensa, p??tti h?n hiipi? niiden luo; kyyryss?, avojaloin l?hestyi h?n ensim?ist? pukkia ja iski v?kipuukkonsa sen kylkeen. Toinen hyp?hti s?ik?htyneen? ilmaan. Julianus karkasi sen kimppuun, mutta silloin oikea jalka luiskahti ja h?n lankesi kuolleen pukin ylitse, kasvot vasten kuilua, k?sivarret lev?ll??n.

Laskeuduttuaan tasangolle, seurasi h?n pajujen reunustamaa rantaa. Kurjet lenteliv?t hyvin alhaalla h?nen p??ns? ylitse. Julianus tappoi niit? piiskallaan eik? ollut yht??n, jota h?n ei olisi satuttanut.

Sill? v?lin oli l?mmennyt ilma sulattanut kuuran, laajat usvapilvet hajaantuivat ja aurinko pisti esiin. H?n n?ki et??ll? kimmelt?v?n lyijynv?risen hyytyneen j?rven. Keskell? sit? oli el?in, jota Julianus ei tuntenut, mustaturpainen majava. Huolimatta et?isyydest?, sattui h?nen nuolensa siihen, ja h?n oli pahoillaan, ettei voinut ottaa mukaansa sen nahkaa.

Sitten ratsasti h?n eteenp?in suurien puiden v?litse, joiden latvat muodostivat ik??nkuin kunniaportin mets??n tullessa. Mets?kauris hyp?hti esiin pensaikosta, kuusipeura n?kyi tienristeyksess?, mets?sika tuli esiin kuopastaan, riikinkukko levitteli pyrst???n nurmella; ja kun h?n oli tappanut kaikki n?m?, tuli uusia mets?kauriita esille, uusia kuusipeuroja, uusia mets?sikoja, uusia riikinkukkoja ja rastaita, n?rhi?, hillerej?, kettuja, siili?, ilveksi?, suunnaton joukko el?imi?, jotka lis??ntyiv?t joka askeleella. Ne kierteliv?t h?nen ymp?rill??n, vapisten, lempe? ja rukoileva ilme katseessaan.

Mutta Julianus oli v?sym?t?n tappamaan, vuoroin j?nnitt?en joustaan, paljastaen miekkaansa ja pist?en s?il?ll??n ei h?n ajatellut mit??n eik? muistanut mit??n. Kun h?n oli mets?st?m?ss?, eiv?t aika ja paikka merkinneet h?nelle mit??n, ja kaiken toimitti h?n niin helposti kuin unessa. Omituinen n?ky sai h?net pys?htym??n. Laakso oli t?ynn? hirvi?, jotka olivat asettuneet ympyr?n muotoiseen keh??n, ja n?in riviss? toinen toisensa vieress? l?mmitteliv?t ne toisiaan hengityksell??n, mik? n?kyi sumussa.

Hetken ajan n?in runsaan saaliin toivo her?tti h?ness? iloa. Sitten laskeutui h?n alas hevosen sel?st?, k??ri yl?s hihansa ja rupesi ampumaan.

Ensim?inen nuoli singahti, ja kaikki hirvet k??nsiv?t yhdell? kertaa p??t??n. Aukkoja muodostui laumaan, valittavia ??ni? kuului ja hirvien seassa syntyi suuri liike.

Laaksoa ymp?r?iv?t kalliot olivat liian korkeat, jotta niiden yli olisi voinut p??st?. Hirvet hyppelehtiv?t sinne t?nne tuolla ahtaalla alalla koettaen p??st? pakoon. Julianus t?ht?si, ampui, ja nuolet putoilivat kuin rankkasade. Hirvet tappelivat raivoissaan kesken??n, nousivat takajaloilleen toinen toisensa p??lle, ja niiden ruumiit sarvineen muodostivat korkean kasan, joka liikkui ja siirtyili, kukistuen ja kohoten taas uudelleen.

Pian makasivat ne kuolleina, hajallaan kent?ll?, vaahto suussa, sis?lmykset ulkona ruumiista ja niiden vatsojen aaltomainen liike heikkeni v?hitellen. Sitten oli kaikki hiljaa.

Y? saapui, ja mets?n takaa oksien lomitse punoitti taivas kuin veriliina.

Julianus nojautui puuta vasten. H?n katseli avoimin silmin tuota verist? ruumiskasaa eik? ymm?rt?nyt, miten h?n oli voinut sen tehd?. Laakson toisella puolella, mets?n reunassa n?ki h?n uros- ja naarashirven sek? hirvenvasikan.

Uroshirvell?, joka oli musta ja suunnattoman suuri kooltaan, oli haaraiset sarvet ja valkea parta. Naarashirvi, vaalea kuin kellastunut lehti, s?i ruohoa, ja t?plik?s hirvenvasikka imi ?itins? nisi? seuraten mukana t?m?n kulkiessa.

Viel? kerran jousi singahti ja tappoi heti hirven vasikan. Silloin sen ?iti katsoen taivasta kohti kiljahti syv?ll?, syd?nt? vihlovalla ??nell?.

Julianus t?ht?si kiukustuneena suoraan sen rintaan ja kaatoi sen maahan.

Kun uroshirvi n?ki t?m?n, hyp?hti se ilmaan. Julianus ampui siihen viimeisen nuolensa. Se sattui hirven otsaan ja j?i siihen.

Mutta hirvi ei n?ytt?nyt sit? tuntevan; hyppien kuolleiden ylitse, l?heni se yh? Julianusta ja aikoi karata h?nen kimppuunsa, raadella h?net, mutta Julianus per?ytyi sanomattoman kauhun vallassa. Silloin tuo suunnaton el?in ?kki? pys?htyi ja silm?t s?ken?ivin?, juhlallisena kuin patriarkka tai tuomari lausui se kolmeen kertaan, kellojen soidessa et??ll?, seuraavat sanat:

"Kirottu! kirottu! kirottu! Se p?iv? on koittava, julma syd?n, jolloin sin? tapat is?si ja ?itisi!" Sitten horjahti se, sulki hiljaa silm?ns? ja heitti henkens?.

Julianus h?mm?styi ensin, sitten valtasi h?net ?killinen raukeus, ja kyll?stymisen ja surumielisyyden tunne lamauttivat h?net. Nojaten p??t??n molempiin k?siins? itki h?n kauvan aikaa.

H?n oli kadottanut hevosensa; h?nen koiransa olivat j?tt?neet h?net; yksin?isyys, joka ymp?r?i h?nt?, tuntui h?nest? ennustavan lukemattomia vaaroja. Kauhun takaa-ajamana suuntasi h?n silloin kulkunsa kent?n halki, valitsi umpim?hk?? er??n polun ja pian oli h?n linnan portilla.

Y?ll? ei h?n nukkunut. Lampun lekottavassa valossa n?ki h?n aina uudelleen ja uudelleen tuon suuren mustan hirven. Sen ennustus kiusasi h?nt?; h?n koetti taistella sit? vastaan. "Ei! ei! ei! min? en voi tappaa heit?!" sitten ajatteli h?n: "Jos min? kumminkin tahtoisin sen tehd??"... ja h?n pelk?si, ett? paholainen her?tt?isi h?ness? tuon halun.

Kolmen kuukauden ajan ?iti rukoili tuskissaan poikansa vuoteen ??ress?, ja is? kulki huoaten lakkaamatta edestakaisin k?yt?v?ss?. Is? kutsui linnaan mainioimmat l??k?rit, jotka m??r?siv?t joukon rohtoja. Syyn? Julianuksen tautiin sanoivat he olevan vaarallisen s??n tai rakkauden ik?v?n. Mutta nuorukainen pudisti vain p??t??n kaikkiin kysymyksiin.

H?nen voimansa palasivat v?hitellen; vanhan munkin ja linnanherran tukemana k?veli h?n pihalla.

Kun h?n oli t?ydellisesti toipunut, kielt?ytyi h?n jyrk?sti en?? mets?st?m?st?.

Is?, tahtoen ilahuttaa poikaansa, lahjoitti h?nelle suuren saraseenil?isen miekan.

Se riippui pylv??st? asehuoneessa. Tarvittiin tikapuut sen alasottamista varten. Julianus nousi niille. Ylen raskas miekka putosi h?nen k?dest??n ja hipaisi linnanherraa niin l?helt?, ett? h?nen takkinsa sai l?ven. Julianus luuli tappaneensa is?ns? ja py?rtyi.

Siit? saakka pelk?si h?n aseita. Paljaan miekanter?n n?ky sai h?net kalpenemaan. T?m? h?nen heikkoutensa tuotti suurta surua h?nen vanhemmilleen.

Vihdoin vanha munkki Jumalan kunnian ja esi-isien nimess? kehoitti h?nt? ryhtym??n aatelismiehelle kuuluviin aseharjoituksiin.

Joka p?iv? harjoittelivat aseenkantajat huvikseen keih??nheittoa. Julianus osoittautui siin? pian taitavaksi. H?n heitti keih??ns? pullon suihin, rikkoi tuuliviirien hampaat ja osasi sadan askeleen p??st? oven nauloihin.

Er??n? kes?iltana niin my?h??n, ett? sumu teki esineet ep?selviksi, huomasi h?n ollessaan puutarhan lehtimajassa kaukaa kaksi valkeaa siipe? liitelev?n s?leh?kin korkeudella. H?n luuli varmaan tuntevansa linnun haikaraksi ja heitti siihen keih??ns?.

Vihlova huuto kuului.

Se oli h?nen ?itins?, jonka p??hineen pitk?t heltat j?iv?t kiinninaulituiksi sein??n. Julianus pakeni linnasta, eik? h?nt? en?? siell? n?kynyt.

H?n liittyi er??seen ohikulkevaan seikkailijajoukkueeseen.

H?n sai k?rsi? n?lk??, janoa, kuumetta ja sy?p?l?isi?. H?n tottui taistelujen melskeeseen ja n?kem??n kuolevia. Tuuli karkaisi h?nen ihonsa. H?nen j?senens? kovenivat alituisessa aseiden k?ytt?misess?, ja koska h?n oli hyvin vahva, rohkea, hillitty ja neuvokas, sai h?n helposti johtajan aseman joukkueessa.

Taistelun alkaessa tempasi h?n sotilaansa mukaansa rohkeasti heiluttamalla miekkaansa. Myrskyn heilutteleman k?yden varassa kiipesi h?n ?isin linnoitusten muureja pitkin, sill? aikaa kun kreikkalaisen tulen liekit tarttuivat h?nen haarniskaansa ja kiehuva pihka ja sulatettu lyijy virtasi ampumareijist?. Usein kivi pudotessaan s?rki h?nelt? kilven. Liian t?yteen ahdetut sillat sortuivat h?nen allaan. Voimakkain miekan sivalluksin vapautti h?n itsens? kahdestatoista ritarista. Kaksintaistelussa voitti h?n kaikki, jotka uskalsivat ryhty? siihen h?nen kanssaan. Enemm?n kuin kaksikymment? kertaa luultiin h?nt? kuolleeksi.

Kuin Jumalan erikoisesta armosta suoriutui h?n kaikesta, sill? h?n suojeli papistoa, orpoja, leski? ja ennen kaikkea vanhoja. Kun h?n n?ki vanhuksen kulkevan edess??n, niin huusi h?n h?nelle, jotta saisi n?hd? h?nen kasvonsa, ik??nkuin olisi pelj?nnyt, ett? tappaisi h?net vahingossa.

Karanneet vangit, kapinalliset talonpojat, hurjat rosvot ynn? muut maankiert?j?t ker??ntyiv?t h?nen lippunsa alle ja h?n muodosti heist? armeijan.

Se kasvoi. Julianus tuli kuuluisaksi. H?nen apuansa etsittiin.

Milloin auttoi h?n Ranskan perint?ruhtinasta, milloin Englannin kuningasta, Jerusalemin temppeliherroja, Parttien valtijasta, Abessinian negusta ja Kalikutin keisaria.

H?n taisteli voitokkaasti suomupanssareihin puettuja skandinaavialaisia vastaan, neekereit? vastaan, joiden py?re?t kilvet olivat virtahevon nahasta ja jotka ratsastivat punaisten aasien sel?ss?, sek? ruskeaihoisia intialaisia vastaan, jotka v?l?ytteliv?t otsakoristeensa ylitse suuria peilikirkkaita sapeleitaan, H?n voitti niin hyvin luolalaiset kuin ihmissy?j?tkin. H?n kulki niin kuumien seutujen l?vitse, ett? auringon paahtaessa hiukset syttyiv?t itsest??n palamaan kuin liekit, ja niin kylmien, ett? k?sivarret irtautuen ruumiista putoilivat maahan, sek? seutujen, joissa oli niin paksulta sumua, ett? kuljettiin kuin aaveiden ymp?r?imin?.

Ahdingossa olevat tasavallat kysyiv?t h?nelt? neuvoa. Valtojen l?hetit antoivat h?nelle odottamattomia teht?vi?. Jos jokin hallitsija k?ytt?ytyi liian yksinvaltiaasti, tuli Julianus h?nt? varoittamaan. H?n vapautti kansoja. Torneihin suljetut kuningattaret p??siv?t vapaaksi h?nen avullaan. H?np? tappoi Milanon j?ttil?isen ja Oberbirbachin lohik??rmeenkin.

Mutta tapahtuipa, ett? L?nnen Keisari, taisteltuaan Espanjan mahomettilaisia vastaan, oli ottanut rakastetukseen Kordovan kalifin sisaren; heid?n tyt?rt??n piti keisari luonaan ja kasvatti h?net kristityksi. Mutta kalifi, tekeytyen halukkaaksi k??ntym??n kristinuskoon, tuli suuren turvajoukon seuraamana h?nen luokseen, l?i kuoliaaksi koko h?nen linnanv?kens? ja sulki h?net ahtaaseen vankikoppiin, jossa kidutti h?nt? toivossa saada tietoja h?nen aarteistaan.

Julianus kiiruhti h?nen avukseen, tuhosi uskottomien armeijan, piiritti kaupungin, tappoi kalifin, leikkasi irti h?nen p??ns? ja heitti sen kuin pallon vallituksen ylitse. Sitten vapautti h?n keisarin vankilasta ja nostatti h?net koko hovin l?sn?ollessa j?lleen valtaistuimelle.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet