Read Ebook: Markiisitar: Kertomus by Sand George Tuura Timo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 129 lines and 11950 words, and 3 pages

i mieheni suvulle siin? tapauksessa, ett? hankkisin is?puolen h?nen perilliselleen. Suruaikani p??tytty? minut siis vietiin seurael?m??n ja siell? minut ymp?r?itiin ihailijoilla. Olin siihen aikaan kauneuteni t?ydess? kukoistuksessa ja kaikkien naisten tunnustuksen mukaan ei ollut ainoatakaan, jonka kasvoja ja vartaloa olisi voinut verrata minun kasvoihini ja vartalooni.

Mutta puolisoni, tuo vanha ja veltostunut elostelija, joka ei ollut milloinkaan tuntenut minua kohtaan muuta kuin ivallista halveksumista, oli istuttanut minuun sellaisen vastenmielisyyden avioliittoa kohtaan, etten milloinkaan aikonut suostua sitoutumaan uusiin siteisiin. Tiet?m?tt?myydess?ni el?m?st? kuvittelin, ett? kaikki miehet olivat samanlaisia, ett? kaikilla olisi samallainen kova syd?n, samallainen s??lim?t?n ivallisuus, samallaiset kylm?t ja loukkaavat hyv?ilyt, jotka niin suuresti olivat minua n?yryytt?neet. Niin lyhytn?k?inen kuin olinkin, olin vallan hyvin ymm?rt?nyt, ett? mieheni harvat hellyydenpuuskat olivat vain kohdistuneet kauniiseen naiseen -- sieluaan ei h?n niihin pannut. Lopulta olin h?nen silmiss??n tyhmeliini, jota h?n julkisuudessa h?pesi, ja jota h?n ei olisi tahtonut tunnustaa vaimokseen.

T?m? el?m?ni onneton alku vapautti minut ainaiseksi harhaluuloistani. Syd?meni, jolle sellainen kylmyys ei kukaties ollut luonnollista, kutistui kokoon ja panssaroitsi itsens? ep?luuloisuudella. Tunsin miehi? kohtaan vastenmielisyytt? ja inhoa. Heid?n kunnioituksensa loukkasi minua, minun silmiss?ni olivat he vain roistoja, jotka tekeytyiv?t orjiksi p??st?kseen tyranneiksi. Vannoin heille ikuista vastenmielisyytt? ja vihaa.

Kun ihminen ei tunne tarvetta olla sive?, ei h?n ole sit?, siin? syy miksi min? ankarine tapoineni en ollut siveellinen. Kuinka surinkaan sit?, etten voinut sellainen olla, kuinka kadehdinkaan tuota siveellist? ja uskonnollista voimaa, joka lannistaa intohimot ja v?ritt?? el?m?n -- omani oli niin kylm? ja tyhj?! Mit? olisinkaan antanut intohimoista, joita minun olisi pit?nyt masentaa, taistelusta, joka minun olisi pit?nyt taistella! Mit? olisinkaan antanut, jos olisin voinut laskeutua polvilleni ja rukoilla kuten ne nuoret naiset, joiden n?in luostarista l?hdetty??n pysyv?n muutaman vuoden sivein? maailmassa jumalanpelvon ja lujuuden avulla! Mit? oli minulla poloisella maanp??ll? tekemist?? Pukeutua, n?ytt?? itse?ni ja k?rsi? ik?v??. Minulla ei ollut syd?nt?, omantunnon nuhteita, pelkoa; suojelusenkelini nukkui sensijaan ett? olisi valvonut. Pyh? neitsyt ja h?nen puhtaat pyhimyksens? eiv?t minulle tarjonneet lohtua eik? runollisuutta. En tarvinnut taivaallisia suojelijoita: vaarat eiv?t olleet sellaisia, ett? ne olisivat minua uhanneet, ja min? halveksin itse?ni sen johdosta, josta minun olisi pit?nyt olla ylpe?.

Sill? minun on kerrottava teille, ett? syytin itse?ni yht?paljon kuin muita n?hdess?ni, ett? tahto olla rakastamatta oli muuttunut kykenem?tt?myydeksi. Olin usein uskonut naisille, jotka kehoittivat minua valitsemaan miehen tai rakastajan, ett? miesten kiitt?m?tt?myys, itsekk?isyys ja raakuus peloitti minua. He nauroivat minulle vasten kasvoja kun niin puhuin, ja vakuuttivat, etteiv?t kaikki miehet olleet minun vanhan puolisoni kaltaisia ja ett? heill? oli salaisuuksia, joiden vuoksi saattoi antaa anteeksi heid?n vikansa ja puutteensa. T?llainen puhetapa sai minut kuohuksiin, minusta oli n?yryytt?v?? olla nainen ja kuulla toisten naisten niin halvasti puhuvan tunneasioista ja nauravan kuin mielett?m?t, kun suuttumus kuvastui kasvoissani. Hetken aikaa kuvittelin olevani kaikkia heit? parempi.

Ja sitten sulkeuduin k?rsien itseeni; ik?v? kalvoi minua. Muut eliv?t t?ysin?ist? el?m??ns?, minun el?m?ni oli tyhj? ja hy?dyt?n. Syytin itse?ni mielett?myydest? ja kohtuuttomista vaatimuksista, koetin uskoa, mit? sanoivat nuo iloiset ja j?rkev?t naiset, jotka sopivat niin hyvin aikaansa. Sanoin itselleni, ett? tiet?m?tt?myys oli turmellut el?m?ni, ett? olin hautonut haaveellisia toiveita, uneksinut uskollisista ja erinomaisista miehist?, joita ei maailmassa ollutkaan. Sanalla sanoen, syytin itse?ni kaikista niist? v??ryyksist?, joita oli minua kohtaan tehty.

Niin kauvan kuin naiset otaksuivat minun pian omaksuvan heid?n periaatteensa, ja sen mit? he nimittiv?t viisaudekseen, sietiv?t he minua. Moni toivoi minun kauttani tulevansa omissa silmiss??n itse v?hemm?n syylliseksi, moni, joka oli ankarasta hyveest? liukunut julkiseen suhteeseen, uskotteli itselleen, ett? min? tulisin antamaan maailmalle esimerkin kevytmielisyydest?, joka tekisi h?nen oman kevytmielisyytens? anteeksiannettavammaksi.

Mutta kun he n?kiv?t, etteiv?t n?m?t toiveet toteutuneetkaan, kun olin jo kaksikymment?vuotias ja yh? viel? turmeltumaton, alkoivat he inhota minua. He v?ittiv?t, ett? min? olin heid?n kiivas ja ankara tuomarinsa. He tekiv?t minut rakastajainsa kera naurettavaksi ja minun valloittamiseni tuli mit? h?pe?llisimpien suunnitelmien ja mit? siveett?mimpien yritysten esineeksi. Ylh?iset naiset eiv?t h?venneet nauraen punoa salajuonia minua vastaan ja maalla tapojen vapaudessa ahdisteltiin minua kaikin tavoin, himolla, jonka kiihkeys muistutti vihaa. Oli miehi?, jotka olivat luvanneet rakastajattarilleen kesytt?v?ns? minut ja naisia, jotka sallivat rakastajainsa yritt??. Oli em?nti?, jotka koettivat illallisp?yd?n viinien avulla h?mment?? j?rkeni. Minulla oli yst?vi?, ja sukulaisia, jotka minua koetellakseen hankkivat minulle hyvin kauniita miehi? vaunujeni ajajiksi. Kun viattomuudessani olin paljastanut heille syd?meni, tiesiv?t he varsin hyvin, ett? minua ei pid?tt?nyt uskonnollisuus eik? kunniantunto, eik? entinen rakkaus, vaan ep?luuloisuus ja vaistomainen inhontunne. He eiv?t laiminly?neet levitt?m?st? tietoja minun luonteestani ja ottamatta huomioon sieluni ep?varmuutta ja tuskaa, v?ittiv?t he, ett? min? halveksin kaikkia miehi?. Miehi? ei mik??n niin suuresti loukkaa kuin t?m? tunne, he antavat ennemmin anteeksi kevytmieliset tavat ja korskeuden. He yhtyiv?tkin naisten minua kohtaan tuntemaan vastenmielisyyteen, ja etsiv?t seuraani vain pannakseen toimeen kostonsa ja saadakseen minut lopultakin naurettavaan valoon. Min? n?in ivallisuutta ja teeskentely? kaikkien otsalla ja ihmisvihani kasvoi p?iv? p?iv?lt?.

Muuan ?lyk?s nainen on t?m?n asian suhteen m??r?nnyt kantansa. H?n pysyi lujana ellei muun vuoksi niin lis?t?kseen kilpailijattariensa raivoa. H?n antautui julkisesti hartaudenharjoituksiin liitty?kseen harvalukuisten siveiden naisten seuraan, joka tuonakin aikana toimi kunniallisten ihmisten mielenylennykseksi. Mutta minussa ei ollut kylliksi luonteenlujuutta seisoakseni myrsky? vastaan, joka kiihtyi ymp?rill?ni. Tunsin olevani hylj?tty, v??rinymm?rretty, vihattu, maineeni oli jo alttiina hirmuisille ja omituisille moitteille. Er??t naiset, jotka olivat vaipuneet mit? hillitt?mimp??n irstailuun olivat pelk??vin??n vaaraa ollessaan minun seurassani.

H?n rakasti minua sielunsa vilpitt?myydess?. Mutta mahtoiko h?nell? sitten olla sielua. H?n oli noita kylmi? ja arkip?iv?isi? ihmisi?, joilla ei ole edes paheen loistoa eik? valheen henkevyytt?. H?n rakasti minua aina niinkuin mieheni oli joskus minua rakastanut. H?n n?ki minussa vain kauneuden, eik? katsonut asiakseen etsi? syd?nt?ni. H?ness? se ei ollut ylenkatsetta vaan kykenem?tt?myytt?. Jos h?n olisi minussa keksinyt kyvyn rakastaa, ei h?n olisi voinut siihen vastata.

En usko, ett? on ollut olemassa miest?, joka olisi t?ydellisempi aineenorja kuin Larrieux parka. H?n s?i nautinnolla, nukkui kaikissa nojatuoleissa ja lopun aikaa h?n nuuskasi. H?n tyydytti t?ten aina jotakin ruumiillista tarvetta. En usko h?nell? olleen yht?k??n ajatusta p?iv?n mittaan.

Ennenkuin suhteemme tuli l?heiseksi, tunsin yst?vyytt? h?nt? kohtaan, sill? vaikkei h?ness? ollutkaan mit??n suurta, ei h?ness? ollut mit??n pahaakaan. T?st? yksinomaan johtuikin h?nen paremmuutensa kaikkien muiden rinnalla, jotka minua ymp?r?iv?t. H?nen mielistelyj??n kuunnellessani uskottelin itselleni, ett? h?n rakentaisi rauhan minun ja ihmiskunnan v?lille ja luotin h?nen uskollisuuteensa. Mutta tuskin olin antanut h?nelle nuo oikeudet, joita heikot naiset eiv?t milloinkaan ota takaisin, kun h?n jo alkoi vainota minua er??nlaisella siet?m?tt?m?ll? tungettelevaisuudella ja rajoitti kaiken hellyytens? siihen ainoaan rakkaudenosoitukseen, jota h?n osasi pit?? arvossa.

Te n?ette, yst?v?ni, ett? olin joutunut Charybdiksesta Scyllaan. Tuo mies, jota hyv?n ruokahalunsa ja uneliaisuutensa vuoksi olin luullut niin tyyniveriseksi, ei edes tuntenut sellaista voimakasta yst?vyytt?, jota olin toivonut h?ness? kohtaavani. H?n sanoi nauraen, ett? h?nen oli mahdotonta tuntea yst?vyytt? kaunista naista kohtaan. Ja jospa tiet?isitte, mit? h?n nimitti rakkaudeksi!...

Min? en luulottele olevani luotu toisenlaisesta aineesta kuin kaikki muut inhimilliset olennot. Nyt kun en en?? ole mit??n sukupuolta, ajattelen, ett? olin silloin niin todellinen nainen kuin kuka toinen tahansa, mutta ett? ominaisuuteni eiv?t p??sseet kehittym??n kun en kohdannut miest?, jota olisin voinut rakastaa kyllin luodakseni hiukkasen runollisuutta aistillisen el?m?n tosiasioitten ylle. Mutta n?in ollen ymm?rt?nette tekin, joka olette mies ja siit? syyst? v?hemmin arkatuntoinen tunteissanne, inhon, joka valtaa mielen alistuessa rakkauden vaatimuksille ymm?rt?m?tt? tarvetta... Kolmessa p?iv?ss? tuli kreivi de Larrieux minulle siet?m?tt?m?ksi.

No, niin, rakkaani, minulla ei ollut milloinkaan tarmoa riist?yty? irti h?nest?. Kuudenkymmenen vuoden ajan oli h?n kidutukseni l?hde ja inhoni esine. S??list?, heikkoudesta ja ik?vyydest? olen h?nt? siet?nyt. Alati tyytym?tt?m?n? vastahakoisuudestani ja aina niiden esteiden kannustamana, joita asetin h?nen intohimolleen on h?n rakastanut minua k?rsiv?llisimm?ll?, toivehikkaimmalla, kunnioitetuimmalla ja ik?vystytt?vimm?ll? rakkaudella, mill? mies koskaan on naista rakastanut.

On totta, ett? siit? l?htien kuin sain suojelijan, oli asemani seurael?m?ss? koko joukon miellytt?v?mpi. Miehet eiv?t uskaltaneet en?? minua ahdistaa, sill? kreivi oli peloittava tappelija ja hirve?n mustasukkainen. Naiset, jotka olivat ennustaneet, etten min? kykenisi kiinnitt?m??n miest? itseeni, n?kiv?t harmikseen kreivin minun kahleissani. Ja kukaties vaikutti minun k?rsiv?llisyyteeni h?nt? kohtaan osaltaan tuo turhamaisuus, joka ei salli naisen joutua hylj?tyn asemaan. Larrieux-paran olennossa ei kuitenkaan ollut paljon ylistelemisen varaa, mutta h?n oli eritt?in kaunis mies, h?nell? oli syd?nt?, h?n osasi vaijeta aikanaan ja h?nelt? ei puuttunut tuota kohtuullista itserakkautta, joka kohottaa naisen arvoa. Sen lis?ksi, ett? naiset eiv?t lainkaan ylenkatsoneet kreivin ik?v?? kauneutta, joka minun silmiss?ni oli h?nen p??vikansa, h?mm?stytti heit? h?nen minua kohtaan osoittamansa vilpit?n uskollisuus ja he julistivat h?net rakastajain esikuvaksi. Olin siis joutunut kadehdittuun asemaan, mutta min? vakuutan teille, ett? se huonosti korvasi minulle yhteisel?m?mme ik?vyyden. Min? kannoin sen kuitenkin kohtalooni alistuen ja pysyin Larrieuxille moitteettoman uskollisena. Siin? n?ette, rakas lapseni, olenko niin rikollinen h?nt? kohtaan kuin ajattelitte.

-- Ymm?rr?n teid?t hyvin, vastasin. Minun on sanottava teille, ett? surkuttelen ja kunnioitan teit?. Te olette tehnyt aikanne tavoille todellisen uhrauksen, ja teit? vainottiin siksi, ett? olitte parempi kuin nuo tavat. Jos teill? olisi ollut hiukan enemm?n siveellist? voimaa, olisitte te hyveess? l?yt?nyt kaiken sen onnen, mit? ette l?yt?nyt salasuhteissa. Mutta sallikaa minun ihmetell? yht? seikkaa, sit?, ettette el?m?nne varrella kohdannut ainoatakaan miest?, joka olisi kyennyt teit? ymm?rt?m??n ja joka olisi ollut kelvollinen avaamaan syd?menne todelliselle rakkaudelle. Tuleeko minun siit? p??tt??, ett? nykyajan miehet ovat parempia kuin entisen?

-- Tuo on suurta itserakkautta teid?n puoleltanne, vastasi markiisitar nauraen. Minulla on sangen v?h?n syyt? ylist?? oman aikani miehi?, ja kuitenkin min? ep?ilen, tokko te olette paljonkaan edistyneet. Mutta ?lk??mme v?itelk?. Oli miten oli, onnettomuuteni syy oli kokonaan minun, en ollut kyllin ?lyk?s arvostellakseni asioita. Niin ylpe? kuin olin, olisi minun pit?nyt olla harvinainen nainen ja osata kaikkien jokap?iv?isten, valheellisten ja tyhjien miesten joukosta kotkansilm?yksin valita joku tuollainen ylev? ja tosi, joka kaikkina aikoina on harvinainen. Olin liian tiet?m?t?n, liian typer? siihen. Ij?n karttuessa olen saanut enemm?n arvostelukyky?, olen ymm?rt?nyt, ett? muutamat niist?kin, joihin ulotin vihani, olisivat ansainneet toisia tunteita. Mutta silloin olin jo vanha, ei ollut en?? aika sellaista tuumia.

-- Mutta ettek? nuorena ollessanne, toistin min?, ainoatakaan kertaa joutunut kiusaukseen tehd? uutta koetta? Eik? tuo ankara vastenmielisyys milloinkaan j?rkkynyt? Sep? kummallista!

Markiisitar oli vaiti hetkisen. Mutta ?kki? pani h?n kova??nisesti p?yd?lle kultaisen nuuskarasiansa, jota h?n oli kauvan py?ritellyt k?siss??n, ja sanoi:

-- No, koska olen alkanut kerran ripitt?? itse?ni, niin tunnustan kaikki. Kuunnelkaahan siis:

Yhden kerran, yhden ainoan kerran el?m?ss?ni olen ollut rakastunut niinkuin ei kukaan muu, olen rakastanut intohimoisella, kukistamattomalla, kaikki nielev?ll? ja kuitenkin ihanteellisella ja platoonisella rakkaudella. Oh, te olette kummastunut kuullessanne, ett? kahdeksannentoista vuosisadan markiisitar on koko el?m?ns? aikana vain kerran rakastanut ja silloinkin platoonisesti. N?hk??s, lapsukaiseni, te nuoret miehet, te luulette hyvin tuntevanne naiset ja te ette ymm?rr?k??n heist? mit??n. Jos moni kahdeksankymmenvuotias vanhus kertoisi teille avonaisesti el?m?ns?, niin ehk? keksisitte te naisen sielussa paheen ja hyveen l?hteit?, joista teill? ei ole aavistustakaan.

Arvatkaa nyt, mik? oli arvoltaan se mies, jonka vuoksi min? markiisitar, ja niin ylh?inen ja ylpe? markiisitar kuin kuka tahansa, kadotin kokonaan j?rkeni.

-- Oh, jos te alotatte siten, kest?? kolme tuntia ennenkuin enn?t?tte rakastettuuni. Sanon sen teille kernaimmin: se oli n?yttelij?.

-- Se oli kai sittenkin kuningas, otaksun.

-- Jaloin ja hienoin kuningas, mik? milloinkaan on liikkunut lavalla. Eik? se kummastuta teit??

-- Ei kovin. Olen kuullut sanottavan, etteiv?t tuollaiset suhdattomat liitot olleet harvinaisia edes siihen aikaan kuin ennakkoluulot olivat Ranskassa voimakkaimmillaan. Kuka rouva d'Epinayn yst?v?tt?rist? elik??n Jeliotten kanssa?

-- Kuinka te tunnette aikaamme! Se on surkuteltavaa. Juuri siit?, ett? nuo piirteet ovat kerrotut muistiinpanoissa ja ett? niist? h?mm?styen puhuttiin, olisi teid?n pit?nyt voida p??tt?? niiden harvinaisuus ja niiden ristiriitaisuus ajan tapojen kanssa. Olkaa varma siit?, ett? ne silloinkin her?ttiv?t suurta melua; ja kun kuulette puhuttavan Guichen ja Manicampin herttuan ja rouva de Lionnen ja h?nen tytt?rens? hirve?st? turmeluksesta, niin voitte olla vakuutettu siit?, ett? nuo asiat her?ttiv?t yht?paljon mielenkuohua silloin kuin ne tapahtuivat, kuin silloin kun te luette niist?. Luuletteko siis, ett? ne, joiden loukkaantunut kyn? on s?ilytt?nyt ne teille, olivat Ranskan ainoat kunnialliset ihmiset?

Min? en uskaltanut v?itt?? markiisitarta vastaan. En tied? kumpi meist? oli p?tev? ratkaisemaan kysymyksen. Min? johdatin h?net takaisin kertomukseensa ja h?n jatkoi n?in:

-- Osoittaakseni teille, kuinka v?h?n sit? suvaittiin, kerron teille, ett? kun ensim?isen kerran n?in h?net ja ilmaisin ihailuni kreivit?r de Ferri?resille, joka istui vieress?ni, vastasi h?n:

"-- Kaunokaiseni, teette viisaasti, kun ette noin tulisesti sano mielipidett?nne kenellek??n muulle kuin minulle. Teille naurettaisiin julmasti, jos aavistettaisiin teid?n unohtavan, ett? jalosukuisen naisen silmiss? ei n?yttelij? saa olla mies."

T?m? rouva de Ferri?resin lause j?i mieleeni, en tied? miksi. Siin? asemassa miss? olin, tuntui tuo halveksiva s?vy luonnottomalta, ja tuo pelko, ett? h?p?isisin itseni ilmaisemalla ihailuni, oli mielest?ni teeskennelty? ilkeytt?.

H?nen nimens? oli L?lio, h?n oli syntyper?lt??n italialainen, mutta h?n puhui erinomaisesti ranskaa. H?n saattoi olla kolmekymment?viisi vuotta vanha, vaikkakin h?n n?ytt?m?ll? usein tuntui kaksikymmenvuotiaalta. H?n n?ytteli paremmin Corneillea kuin Racinea, mutta kumpaisenkin kappaleissa oli h?n verraton.

-- Minua kummastuttaa, sanoin min? keskeytt?en markiisittaren, ettei h?nen nimens? ole s?ilynyt n?ytt?m?taiteen aikakirjoissa.

-- H?n ei milloinkaan niitt?nyt mainetta, vastasi markiisitar, h?nt? ei suosittu kaupungissa eik? hovissa. H?nen ensi kertoja esiintyess??n vihellettiin h?nelle h?pe?llisesti, olen kuullut kerrottavan. Sittemmin otettiin huomioon h?nen hehkuva sielunsa ja kehittymispyrkimyksens?, h?nt? siedettiin, h?nelle paukutettiin toisinaan k?si?, mutta ylimalkaan pidettiin h?nt? aina huonosti onnistuneena n?yttelij?n?.

H?n oli mies, joka taiteessa yht? v?h?n kuului omaan aikaansa kuin min? tapojen suhteen omaani. Siin? olikin kukaties se n?kym?t?n, mutta kaikkivoipa yhdysside, joka yhteiskuntaketjun kahdesta ??rimm?isyydest? kiinnitti sielumme toisiinsa. Yleis? ymm?rsi yht?v?h?n L?liota kuin suuri maailma tuomitsi minua oikein.

-- Tuo mies liioittelee, sanottiin h?nest?, h?n teeskentelee, h?n ei tunne mit??n.

Ja minusta sanottiin toisaalla:

-- Tuo nainen on ylenkatseellinen ja kylm?, h?nell? ei ole syd?nt?.

Kuka tiet??, vaikka olisimme olleet koko aikakauden voimakkaimmin tuntevat ihmiset?

L?lio oli pieni ja hento, h?nen kauneutensa ei ollut kasvonpiirteiss?, vaan otsan ylevyydess?, asentojen vastustamattomassa suloudessa, k?ynnin keveydess?, kasvojen ylpe?ss? ja synkk?mielisess? ilmeess?. En ole milloinkaan kuvanveistoksessa, maalauksessa tai miehess? n?hnyt ihanteellisempaa ja puhtaampaa kauneutta. H?nt? varten olisi pit?nyt keksi? sana vieh?tysvoima, joka ilmeni kaikissa h?nen sanoissaan, kaikissa h?nen katseissaan ja kaikissa h?nen liikkeiss??n.

Ent? sitten? Olin todella lumottu. Tuo mies, joka k?veli, puhui ja liikkui ilman suunnitelmaa ja ilman vaatimuksia, joka itki enemm?n syd?mell??n kuin ??nell??n, joka unohti itsens? vaipuakseen intohimoon, tuo mies, jonka sielu tuntui kuluttavan ja murtavan ja jonka katse k?tki kaiken sen rakkauden, mit? turhaan olin suuresta maailmasta etsinyt vaikutti minuun kuin s?hk?voima, tuo mies, joka ei ollut syntynyt kunniaan ja my?t?tuntoon, ja jota eiv?t muut kuin min? ymm?rt?neet ja seuranneet, oli viiden vuoden ajan kuninkaani, jumalani, el?m?ni, rakkauteni.

En voinut en?? el?? h?nt? n?kem?tt?: h?n hallitsi ja vallitsi minua. H?n ei ollut minulle mies, mutta min? ymm?rsin h?nt? toisella tavalla kuin rouva de Ferri?res, h?n oli paljon enemm?n: henkinen voima, opettaja, jonka sielu muodosti minun sieluni mielens? mukaan. Pian k?vi minulle mahdottomaksi k?tke? h?nen her?tt?mi?ns? mielenliikutuksia. J?tin aitioni Comedie-Fran?aisessa, jotten olisi paljastanut itse?ni. Tekeydyin uskonnolliseksi ja olin menevin?ni iltaisin kirkkoihin rukoilemaan. Sensijaan pukeuduin grisetteksi ja k?tkeydyin rahvaan joukkoon saadakseni mieleni mukaan h?nt? kuunnella ja katsella. Viimein lahjoin er??n teatterin virkamiehen ja sain salissa pienen ja k?tketyn paikan, jossa ei ainoakaan katse saattanut minua yll?tt?? ja minne p??sin salak?yt?v?? my?ten. Paremmaksi varmuudeksi pukeuduin koulupojaksi. N?iss? mielett?myyksiss?, joita tein miehen t?hden, jonka kanssa en milloinkaan ollut vaihettanut sanaa enk? katsetta, oli kaikki salaper?isen vetovoima ja kaikki onnen hurmaus. Kun vierashuoneeni suunnattoman suuri p?yt?kello ilmaisi n?yt?nn?n alkaneen, valtasi minut kiihke? syd?mentykytys. Koetin malttaa mieleni niin kauvan kuin vaununi pantiin kuntoon, k?velin nopeasti ja jos Larrieux oli luonani, kohtelin h?nt? ep?yst?v?llisesti saadakseni h?net l?htem??n, karkoitin loppumattomalla kekseli?isyydell? muut, jotka olivat tiell?ni. On uskomatonta, mink? ?lykk?isyyden t?m? teaatteri-intohimo minussa her?tti. Minulla t?ytyi olla paljon teeskentelytaitoa ja viekkautta k?tke?kseni sen viiden vuoden aikana Larrieuxilta, joka oli miehist? mustasukkaisin ja kaikilta pahansuovilta, jotka minua ymp?r?iv?t.

Minun on sanottava teille, ett? sensijaan, ett? olisin koettanut intohimoani lannistaa, antauduin siihen mielihyv?ll? ja ilolla. Olihan se niin puhdas! Miksi olisin sit? h?vennyt? Se avasi minulle uuden el?m?n, se tutustutti minut kaikkeen siihen, mit? olin toivonut tuntevani ja kokevani, se teki minut useissa suhteissa naiseksi.

Olin onnellinen, olin ylpe? tuntiessani vapisevani, olevani tukehtumaisillani, py?rtym?isill?ni. Ensim?isen kerran kun kiihke? syd?mentykytys her?tti elottoman syd?meni tunsin yht?paljon ylpeytt? kuin nuori ?iti, joka ensi kerran tuntee lapsensa liikkuvan syd?mens? alla. Tulin juroksi, naurunhaluiseksi, h?ijyksi, vaihtelevaksi. Kelpo Larrieux huomasi, ett? uskonnollisuuteni antoi aihetta eriskummallisiin p??h?npistoihin. Seurael?m?ss? v?itettiin, ett? min? p?iv? p?iv?lt? yh? kaunistuin, ett? mustat silm?ni saivat sametin loisteen, ett? hymyilyyni tuli ajatusta, ett? huomautukseni kaikista asioista olivat oikeammat ja ter?v?mm?t, kuin mihin minun luultiin pystyv?n. Sit? pidettiin Larrieuxin ansiona, vaikka h?n kuitenkin oli siihen tuiki viaton.

Muistelmani ovat hajanaisia, koska el?m?ni niit? on niin paljon t?lt? ajanjaksolta. Niist? puhuessani, tuntuu kuin nuortuisin ja kuin syd?meni viel?kin sykkisi L?liota mainittaessa. Kerroin ?sken, ett? kuullessani p?yt?kellon ly?v?n, min? vapisin ilosta ja k?rsim?tt?myydest?. Viel? nytkin olen tuntevinani er??nlaista suloista tukehdusta, joka valtasi minut kun kello alkoi ly?d?. Sen j?lkeen ovat kohtalon vaiheet pakoittaneet minut tuntemaan itseni onnelliseksi Maraisin pieness? talossa. Niinp? niin, en kaipaa rikkaasta palatsistani, ylh?isest? etukaupungistani ja entisest? ylellisyydest?ni muuta kuin niit? esineit?, jotka olisivat muistuttaneet minua tuosta rakkauden ja unelmien ajasta. Olen pelastanut h?vi?st? muutamia sen aikaisia huonekaluja, joita katselen samalla mielenliikutuksella, kuin jos kello l?isi ja hevosteni jalat polkisivat katukivityst?. Oi lapseni, ?lk?? milloinkaan rakastako siten, sellainen rakkaus on kuin myrsky, joka vasta kuolossa laantuu.

L?hdin siis liikkeelle eloisana ja kevyen? ja nuorena ja onnellisena. Aloin antaa arvoa kaikelle sille, mik? muodosti el?m?ni, ylellisyydelle, nuoruudelle, kauneudelle. Nautin onnesta kaikilla aisteilla, kaikilla huokosilla. Jalat turkiksiin k??rittyin? nojasin mukavasti vaunujeni selustaan ja katselin vastap??t? olevasta kultapuitteisesta peilist? komeata ja kauniisti puettua vartaloani. Naisten puku, jota sittemmin on niin ivattu, oli silloin tavattoman loistava ja rikas. Kun sit? aistilla kannettiin ja v?ltettiin liiallisuuksia antoi se kauneudelle ylevyytt? ja pehme?? suloa, josta maalarit eiv?t kykene antamaan teille aavistustakaan.

Kaikkine kangas-, t?yht?- ja kukkalaitteineen oli naisen pakko liikkua hitaasti ja arvokkaasti. Olen n?hnyt aivan valkopukuisia naisia, joita, kun heid?n tukkansa oli puuteroitu valkeaksi, saattoi liioittelematta verrata joutseniin heid?n vet?ess??n per?ss??n pitk?? silkkilaahustintaan ja keinutellessaan notkeasti otsalla olevia t?yht?j??n. Sanokoon Rousseau mit? tahansa, itse asiassa muistutimme me paljon enemm?n lintuja kuin muurahaisia runsaine satiinipoimuinemme, hukkuen musliinin ja p?yh?tettyjen kankaiden runsauteen, joka k?tkee aivan pienoisen hennon ruumiin, kuten untuva k?tkee kyyhkysen, pitkine pitsisiipinemme, jotka putosivat k?sivarsilta, kirkkaine v?reinemme, jotka tekiv?t pukumme kirjaviksi, nauhoinemme ja jalokivinemme. Ja kun me liikuimme pit?en jalkamme tasapainossa somissa korkeakantaisissa tohveleissa n?ytti todella silt? kuin olisimme pel?nneet koskettaa maata ja kuin olisimme k?velleet paimentyt?n ylenkatseellisella varovaisuudella puron reunalla.

Kysymyksess?olevana aikana alettiin k?ytt?? vaaleata puuteria, joka antoi hiuksille pehme?n ja tuhkanharmaan v?rivivahduksen. T?m? tapa miedontaa tukanv?rin r?ikeytt? teki kasvot hyvin suloisiksi ja antoi silmille erinomaisen loisteen. Otsa, joka oli kokonaan k?tk?ss?, peittyi t?m?n sovinnaisen tukkalaitteen vaaleisiin v?rivivahduksiin, se n?ytti leve?mm?lt?, puhdasmuotoisemmalta, ja kaikki naiset olivat ylh?isen n?k?isi?. K?herretty? tukkaa oli seurannut matala tukkalaite, suuret kiharat, jotka ty?nnettiin eteen ja putosivat olkap?ille ja niskaan. T?m? kampaustapa sopi minulle mainiosti ja min? olin tunnettu pukujeni komeudesta ja kekseli?isyydest?ni. L?ksin ulos puettuna milloin vaaleanpunaiseen untuvilla koristettuun samettipukuun, milloin valkeaan tiikerinnahalla reunustettuun satiinitunikkaan, milloin punasinerv??n kultakuteiseen kirjosilkkipukuun koristeina helmill? kiinnitetyt valkoiset t?yhd?t. N?in puettuna tein muutamia vierask?yntej? odottaessani toisen kappaleen alkamista, sill? L?lio ei milloinkaan esiintynyt ensim?isess?.

N?m?t ajatukset olivat muuten vain mieluisia ja haihtuvia unelmia, ne olivat ainoa tulos, ainoa voitto, joka johtui mielentilastani. Heti kun ajatukseni saivat kiinte?mm?n muodon ja kun huomasin jonkun rakkauteni suunnitelman vakaantuvan, tukahutin ne uljaasti ja koko s??ty-ylpeyteni tuli avukseni. Te katsotte minuun ihmetellen. Selit?n sen teille kohta. Sallikaa minun viel? viiv?ht?? muistojeni lumomaailmoissa.

Kello kahdeksalta poistuin vaunuistani pienen Carmelitilaiskirkon luona l?hell? Luxembourgia. L?hetin vaunut pois ja minun luultiin ottavan osaa siell? siihen aikaan pidettyihin uskonnollisiin kokouksiin, mutta min? kuljinkin vain kirkon ja puutarhan l?pi ja poistuin toista katua. Menin er??n nuoren vinttikamarissa asuvan ty?l?isnaisen luo, jonka nimi oli Florence ja joka oli minulle uskollinen. Sulkeuduin h?nen kamariinsa ja laskin hyvill? mielin kaikki kauniit vaatteeni h?nen kehnolle vuoteelleen pukeakseni p??lleni lyhyen mustan nutun, miekan shagreeninahkaisine huotrineen ja nuoren papinpaikkaa tavoittelevan koulupojan tasasuhtaisen peruukin. Pitk?, tumma, viattoman n?k?inen kun olin, olin aivan pienen, k?mpel?n ja ulkokullatun papin n?k?inen, joka salaa hiipii teatteriin. Florence, joka luuli minulla olevan vireell? todellisen lemmenjuonen, nauroi kanssani muutoksiani ja min? tunnustan, etten olisi tuntenut suurempaa iloa, jos olisinkin kuten kaikki nuoret hupakot mennyt salaisille illallisille pieniin taloihin juopuakseni onnesta ja rakkaudesta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet