Read Ebook: Toteutuneita unelmia: Neljä kertomusta by Strindberg August Sirola Yrj Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 483 lines and 24115 words, and 10 pages

i ajoiksi karkotettujen tykkien ja chassepotkiv??rien r?ikin?n j?lkeen.

Iloisia yst?v?llisi? ihmisi? riensi Beau-Rivagen puistoon kukkivaa magnoliaa katsomaan. Ihmepuu seisoi siell? tummine, taipuisine oksineen, joilla ei n?kynyt ainoatakaan lehte? vaan sen sijaan latvasta tyveen saakka tuhatkunta valkoista sinipunervapohjaista kelloa. Puutarhuri oli raivannut sille alaa laakereitten ja japanilaisten tuhkapuitten keskeen, niin ett? tuo vieraitten aurinkoisten maitten kuningatar saisi n?ytt?? kauneuttaan ihaileville ihmisille. Kunnioituksella sit? l?hestyttiin, nauru lakkasi ja muukalaiset, jotka sen ensi kerran n?kiv?t, pys?htyiv?t vakavina ja h?mm?styksiss??n kuin olisi ilmestys heid?n eteens? auennut. Teki mieli sit? l?hesty?, k?sin koskea, aistimin tunnustella, mutta tasattu ruohokentt? piti sivulliset loitolla. Kukkalavan r?ike?t tulpaanit sai vaikenemaan t?m? yksinkertainen kukkapuku, valkea kuin morsiamen tai vainajan verho ja musta seeteri ojenti sormia muistuttavilla yl?sp?isill? vuosivesoilla varustetut pitk?t oksansa siunaten kauneinta kev??n suurissa h?iss?.

J?rvenrantapenkill? istui kaksi vanhaa naista, joiden komeiden pukujen v?rit olivat miltei liian eloisat ja kuosit kovin muodikkaat viisikymmenik?isille. Toisen k?dess? oli Saturday-Review, jonka sivuja h?n tarkasteli kultasankaisten lasien l?pi; h?nen kasvonsa olivat kuihtuneet, valkeankeltaset, ankarat, ja h?nen nen?ns? oli saanut sen ylh?isen muodon, joka kuuluu ilmaisevan rikkaita vanhempia ja jaloa mielenlaatua. Kun h?n katsahti yl?s kirjastaan ja tirkisteli mailman kauneinta maisemaa, teki h?n senkin nen?? nyrpist?en, kuin olisi jotain vikaa alppien ja auringon asennossa.

Toinen naisista, edellisen sisar, oli n??lt??n kuin hyv?ntahtoisuus, anteeksiantamus ja tyytymys itse, ja h?nen py?re?t, lempe?t kasvonsa ny?kk?siv?t hyv?ksyen kaikelle, mit? h?n n?ki, ja h?n v?ltti kaikkia varjoja, kaikkia tahroja, ja kun h?n ei voinut niit? v?ltt??, sulki h?n silm?ns? ja ajatteli jotain kaunista. Kun joku rupesi puhumaan onnettomuudesta, rikoksesta, niin pyysi h?n p??st? sit? kuulemasta; se vain pahotti h?nen mielt??n, eik? h?n voinut mit??n auttamattomille asioille. H?n l?yhytteli kokoontaitetulla sanomalehdell?.

N?iden naisten v?lill? istui nuori tytt?, jonka ulkomuoto oli Sveitsiss? kauniina pidetty? tyyppi?: soikeat kasvot, matala otsa, suora kapea nen? jommoista ?idit koettavat muodostaa ahkerasti painamalla ja puristamalla lapsen typykk?ist? nen??; korkea povi ja suorat hartiat, kapea vy?t?r?, kuten oli keskiajan naismuoti. Mutta h?nen tukkansa oli vaalakka. H?n istui kirja polvellaan ja katseli levottomana ymp?rilleen, kaikkia ja kaikkea. H?n katseli joutsenta, joka ?sken haudottuine poikasineen uiskenteli l?hell? rantaa; h?n katseli amerikalaisia poikia, jotka uimapukuineen meniv?t kylpyhuoneeseen; h?n katseli j?rvell? luovailevia pursia; h?n katseli edes takasin mielens? mukaan lentelevi? lokkeja. Vihdoin, kaikkea katseltuaan, l?j?ytti h?n kirjan kiini ja sanoi v?syneell? ??nell?:

-- Olisinpa joutsen.

-- Joutsen? -- vastasi ankara naimaton t?ti. -- Mik? p??h?npisto! Saada viisi poikasta joka huhtikuussa!

-- Miten on Blancheni laita t?n? iltana? -- sanoi hyv?ntahtoinen t?ti, leski, jonka lapsi oli kuollut.

-- Oh, ei mitenk??n -- vastasi Blanche punastuen. J?lleen oltiin vaiti.

Nyt kulki ohi alppinnousijajoukko, englantilaisia poikia ja tytt?j? alppisauvoineen ja laukkuineen. N?m?t kulkivat k?sik?dess? ja olivat iloisen ja onnellisen n?k?si?. Miten miehekk?ilt? nuo tyt?t n?ytt?v?t, ajatteli Blanche, n?hdess??n heid?n s??ryksens?, lyhyet hameensa ja skottilaiset villalakkinsa. He saivat nukkua y?n vaipoissaan ja aamunkoitossa astua alpille; ja sy?d? juustoa ja leip?? ja juoda valkeata viini?. Ilman vanhempia, t?tej? ja opettajattaria. H?n tunsi olevansa vanki, kahden alati valvovan vartijan vallassa. Jos h?n pyysi p??st? kylpyyn, toivat n?m?t kaksi l?mp?mittaria; jos h?n pyrki soutelemaan, ottivat n?m?t kolme miest? ja kaksi virsikirjaa mukaan; jos h?n halusi tovereittensa seuraan, tulivat he sinnekin. Jos h?nen aivoissaan joskus sikisi vallaton ajatus, niin lukivat t?dit sen heti ja yll?ttiv?t h?net; jos h?neen syttyi kapinallisia tunteita, paljastivat he ne heti. H?n vihasi heit?. H?n tahtoi juosta pois heid?n luotaan, heitt?yty? j?rveen, mutta silloin tunsi h?nen hyvin koulittu syd?mens? piston. H?n oli kiitt?m?t?n; n?m?t kaksi ihmist? eliv?t yksinomaan h?nen hyv?kseen ja h?n oli heid?n ainoa ilonsa. H?n oli heid?n ilonsa, mutta mit? iloa he antoivat h?nelle? Kyll? he kustansivat h?nelle elannon ja kasvatuksen, mutta lapsi ei voi olla kiitollinen elannosta, sill? se ei ole viel? keksinyt ett? t?ytyy olla kiitollinen pelk?st??n siit?, ett? saa el??.

Ent? kasvatus! Todellakin; h?net oli valittu kostamaan koko sukupuolensa puolesta, h?nen piti tulla ylioppilaaksi ja osottaa mailmalle, ett? nainen ei ole miest? ala-arvoisempi, jota seikkaa mailma ei ole koskaan ep?illyt, mutta joka ankaralle t?dille oli t?ysin selvill?. H?nen piti kostaa, kostaa ankaran t?din puolesta kaikki miessuvun t?lle tekem?t v??ryydet, koska ei kukaan t?m?n kosijoista ollut ratsuv?en luutnantti. Sit? paitsi piti h?nen hyv?ntahtoiselle t?dille korvata t?m?n miehen ja lapsen menetys. H?nen piti ottaa vastaan kaikki se hellyys, joka oli n?ille el?m?ss? aiottu. T?m? oli h?nen kaksinkertainen kutsumuksensa, mutta tyytyv?inen ei h?n ollut. H?n oli ?skett?in lukenut ihmismuotoisista apinoista, joita piti kurissa yksi koiras, antaen koko nuoren joukon raataa puolestaan, kunnes nuoret olivat kasvaneet, jolloin n?m?t s??nn?llisesti kapinoivat ja vapauttivat itsens?. Luonnon j?rjestys oli luonnossa erilainen.

Nyt tuli ylioppilas joukko lauluin ja rummuin rantaan, jossa liputetut veneet odottivat valmiina veneretkelle. Heid?n v?rikk??t lakkinsa, kirjavat yhdistysnauhat liiveill?, rumpujen rep?sev?t r?m?hdykset, kaikki t?m? teki Blanchen yh? levottomammaksi. T?ti jolla oli aikakauskirja, katsoi n?it? lasiensa l?pi harmain, ilkein silmin kuin olisi ajatellut: odottakaahan! -- Mutta Blanche ajatteli: kolmen viikon kuluttua olen min?kin ylioppilas. Minusta ei silti tule koskaan miest?.

Mit? on t?m? naissuvun huokaus, joka kuuluu l?pi ajan myrskyjen: olisinpa mies! Onko se kapinaa miehisi? sortajia vastaan? Ei, Blancheahan sorti kaksi naista, ja kaikki miehet olivat sortoa vastaan! Onko t?m? kultturin tuomio itse??n vastaan? Typistetty, kukistettu luontoko ennen pyrkii olemattomuuteen, sukupuolten, luonnonlakien tuhoamiseen, kuin puoliksi olemattomaan, puoliksi johonkin! Eik? naisen vapauskaiho ole sama kuin miehenkin? Blanche tunsi olevansa sairas. H?n tahtoi menn? kotiin. Ilma k?vi kylm?ksi. Eukot nousivat ja ankara t?ti, Bertha, jolla oli vaikea k?yd?, tarttui vanhan tapansa mukaan Blanchen k?sivarteen. Niin kulkivat he, askel askeleelta. Blanche kuuli ylioppilasten laulun j?rvelt?. Ja nyt t?ytyi h?nen k??nt?? selk?ns? aurinkoiselle taululle ja menn? harmaaseen kaupunkiin. Ja h?nen jalkansa tahtoivat juosta, mutta t?din k?sivarsi pid?tti kuni kainalosauva; h?n tunsi t?m?n laihan k?sivarren tarttuvan omaansa; h?n oli kytketty vanhuuteen, sidottu itsekk?iseen hellyyteen, joka luuli antavansa, kun kumminkin otti.

Askel askeleelta, kuni hautaan vaellus, k?vi kulku asemalle ja v?h?n v?li? piti pys?hty?, jotta Bertha-t?ti saisi hengitt??. Ja niin kiipesiv?t he vaunuun, istuivat tuijottaen asemasein?n ilmoituksiin, ja tunnelien l?pi laahasi juna heid?t Lausannen kaupunkiin.

Blanche olisi saanut illallisen j?lkeen menn? kadun toiselle puolelle er?iden yst?v?tt?rien luo syntym?p?iv?? viett?m??n, mutta palvelustyt?n oli m??r? hakea h?net pois kello kymmenen. Mutta pahoinvoivana ja vilustuneena j?i h?n pois. H?n meni huoneeseensa, joka oli t?tien huoneen takana, ja pyysi olla yksin saadakseen lukea. H?nell? oli suuri kaunis huone, t?ynn? pieni? ylellisyysesineit?. Huonekalut olivat pehme?patjaiset, lattia matoilla peitetty, seinill? tauluja. Mutta peilikaapin sijasta oli siell? hyllyp?yt?, kaapin sijasta suuri mahonkip?yt? laatikkoineen ja osastoineen, ja mahtavat kirjahyllyt komeilivat akkunan kummallakin puolella. Kirjakokoelmassa loisti siisti Revue Suisse sinisine ja Revue des deux Mondes lihanpunasine kansilehtineen; siell? oli Tuomas Kempil?inen ja Bunyan, Currel Bell, rva Core ja nti Kavanagh. Kirjotusp?yt? oli t?ynn? koulukirjoja ja vihkoja. Blanche istuutui p?yd?n ??reen ja selaili niit?. T?ss? siis olivat vapauttajat, joiden oli m??r? tehd? h?net miehen vertaiseksi. Kummallista, mietti h?n, mutta mit??n vapautusta ei h?n ollut havainnut. H?nen p??ns? oli painavampi, mutta ajatukset sidotummat. H?n ei ollut lukenut ainoatakaan vapautuksen sanaa n?ist?, valtion hyv?ksymist? ja takaamista kirjoista. Neh?n k?sitteliv?t vain ep?todellisuuksia, sellaista, mit? oli ollut, mit? ei en?? voinut tulla; mutta nyt el?v?st? el?m?st?, tulevaisuudesta ei niiss? ollut sanaakaan. Tuohan oli vain inhimillisen hullutuksen ihannoimista. Oli siell? suuri uskonpuhdistaja Calvin, joka itse ?sken liekeist? p??sseen?, kun ei uskonut ehtoollisen salaoppiin, poltatti Michael Servet'in, joka piti kolminaisuusoppia itsess??n ristiriitaisena. Siell? ylistettiin valapattoa ja anarkistia Wilhelm Telli?, joka "ankarasti arvosteltuna" ei ollut kunniallinen mies, kun rikkoi valansa ja kiihotti kansaa. Blanche ihmetteli kuinka p??sisi mets?varpusta niin l?helle ett? enn?tt?isi laskea sen peitesulat voidakseen erottaa sen kotivarpusesta. H?n oli varma siit? ettei pit?isi sontiaista hietakiit?j?n?, vaikka ei lukisikaan nilkan niveli?, ja torilla erottaisi h?n kyll? s?rjen ahvenesta tiet?m?tt? kuinka monta suomusta toisella tai toisella oli kylkijuovassa. H?nell? ei ollut mit??n toivoa koskaan el?m?ss? tavata suorakulmaista kolmiota tai saada huvikseen todistaa jollekin heikkouskoiselle, ett? hypotenuusan neli? on yht? suuri kuin kateettien neli?t yhteens?. H?n ei tiennyt mihin k?ytt?isi logaritmeja, kun ei aikonut ruveta merikapteeniksi, ja Christoffer Columbus oli sit? paitsi l?yt?nyt Amerikan ilman logaritmeja, jotka Leibnitz vasta pari sataa vuotta my?hemmin huvikseen keksi. H?n ei ymm?rt?nyt, mit? tekisi astronomian uudemmilla otaksumilla, kun jo egyptil?iset ilman Herschelin teleskooppia ovat panneet kokoon almanakan; ei k?sitt?nyt mihin tarvitsisi Archimedeen lauseita ja Mariotten lakeja, kun Edison ilman niit? on keksinyt telefoonin. Miss? oli sitten kirjojen vapaus? Tutkintotodistuksessa vaiko kostossa, josta t?ti aina puhui? Mutta kelle h?n kostaisi? Ei kukaan mies ollut h?nt? koskaan sortanut, vaan kaikki naiset. H?nen ?iti vainajansa oli h?nt? vartioinut; is? ei koskaan ollut kotona; h?nen opettajattarensa olivat sulkeneet h?net lukon taa, opettajia ei h?nell? koskaan ollut, paitsi kerran soitonopettaja, joka olisi vaikka mennyt kuolemaan h?nen puolestaan ja siksi sai eron; h?nen t?tins? olivat paimentaneet h?nt? kuin lammasta! Miksi? Varjellakseenko h?nt? putoovilta kattotiileilt?, tulipalolta ja maanj?ristyksilt?? Eih?n toki! Joltain muulta? Milt? muulta? Ilkeilt? pojilta? Pojat olivat aina yst?v?llisi? ja palvelevaisia, ja h?n piti enemm?n n?ist? kuin yst?v?tt?rist?, jotka olivat kateellisia ja ilkeit?. Miksi piti h?nt? nyt suojella niilt?, ja miksi kostaa? Saisipa h?n kerran sellaisen vallan ett? voisi nostaa k?tens? vihollisiaan vastaan, niin eip? se sattuisi miehiin. L?ytyisip? vain mies, joka haluaisi h?net vapauttaa! T?m? saisi k?yd? savisin saapain, haista tupakalta ja esiinty? leuka ajelemattomana, kaikki ominaisuuksia, joita Bertta-t?ti inhosi.

Oli jotain ep?m??r?ist? ja sekavaa t?ss? n?yss?, jota valaisi lampun hillitty valo. Huone, sekasiki? tytt?kammiosta, ylioppilashuoneesta ja tukkukauppiaskonttorista. Sohvalla istuvalla omistajattarella tyt?n kasvot, pojan niska, kirjurin musteiset sormet ja tanssijattaren korkearintaiset jalat. Pystykaulus sek? merimiessolmu naispovella. Etikan ilke? haju sekottui nyt ymp?riins? pirskotetun hajuveden tuoksuun. Ensin tuli sade ylang-ylangin narkissituoksua, joka tukahuttavana t?ytti huoneen. Blanche levitti sieramensa ja puoli avoimin suin hengitti h?n huumaavaa ilmaa veren kihotessa etikan kalventamien poskien ihosoluihin. Seurasi sitten tihkusade mugueta, sive?t? kuin kielon puhdas kev?ttuoksu. Nyt sulki h?n silm?ns? kuin n?kisi n?kyj?, alkukes?n maisemia niitt?m?tt?min niityin ja kukkivin hedelm?puin, leikkivin lapsin ja purjehtivin pilvin; h?n kuuli alppitorvia ja purojen kohinaa, h?yrylaivan kelloja ja nuorukaiskuoroja. Koko h?nen surullinen, tasasenharmaa nuoruutensa oli unohtunut; sen rukoukset ja koulukirjat, kataplasmit ja kamfertti, laatikon avaimet ja kokoukset, tutkintopuheet kiitollisuus vaatimuksineen, hellyys jankutuksia ja rakkautta j?lkil?ksyin?. Unelmat alkoivat haihtua, kuvat kalpenivat ja todellisuuden muistot nousivat esiin. H?n avasi lippaan taas ja matolle suhahti uusi sade ja nyt nousi j?lkikes? niitetyin heinin, kukista oli tullut hyvin kuivattua rehua, joka oli valmiina muuttumaan vientivoiksi; aurinko menee aikaisin levolle kuin vanha ihminen; linnut lakkaavat laulamasta ja p?hkin?puut seisovat takkuisina mutta p?hkin?it? t?ynn??n. Kes? on ohi ja syksy on tullut. Ei, ei syksy? viel?! Ja Blanche otti uuden pullon orvokkia. Ja nyt nousi taas tomuisen maton ruuduilta ja kiemuroista sini- ja valko-orvokkeja, kyyhkyset kuhertelivat ja lumi suli; joutsenet hyv?iliv?t toisiaan ja kalat kutivat, sirkat tirskuttivat ja kastanjan pihkaiset nuput aukenivat, jotta kukka p??sisi p?iv?nvaloon t?ytt?m??n tarkotustaan.

Nyt sulki h?n silm?ns? ja povi kohoili veren liekkein?, kohotessa h?nen poskilleen. H?n oli Fribourgin tuomiokirkossa, kes?iltana; urut soivat puolih?m?riss?; ovi oli avoin pyh?n haudan kappeliin; siell? makasi vapahtaja kuolleena; vierell? seisoo surevia naisia; urut pauhaavat ja kohisevat: dies irae, dies illa, koston p?iv' on julma suuri; ihmis??ni?, enkelin??ni?, j?ttil?is??ni? jotka haluavat kohottaa kattokaarroksen, mutta ulkona pimenee yh? enemm?n, ja maalatut akkunat kuninkaineen ja pyhimyksineen kadottavat v?rins?; pylv?sten rungot l?henev?t toisiaan kuin poppelikujaksi, istuimet ja rukousjakkarat vet?ytyv?t yhteen kuin ihmisjoukko; silloin kuuluu kumina kuin ajettaisi tykkik?rryj? vaskikatolla, sinipunerva salama leimahtaa l?pi holvin ja valaisee Pyh?n Franciscuksen kappelin alttaritaulun; ja valo k?y niin kirkkaaksi, ett? voidaan lukea sanat: ristiinnaulitse lihasi! Mutta urut, joita ??nekk??mmin ukkonen pauhaa, alkavat kaksintaistelun; n?kym?t?n urkuri yhdist?? s?velkerrat; syntyy v?liaika, jonka kest?ess? huilun??ni yksin soi s?velt?, jota t?ydent?v?t toiset ylemmiss? ja alemmissa ??niasteissa, sit? vahvistavat tersit, se taittuu septimoja vastaan, sit? leikkaavat kvintit; ja uusia ??ni? yhtyy, oboe ja fagotti, ihmis??ni ja pasuunat; polkimet avaavat esiin bassot, ja nyt sy?ksyy myrskyten ilmoille s?veljoukkoja kuin j?ttil?iskuoroja, kuin taisteluvaatimuksia kateellisia valtoja vastaan, repivi? kuin kadotettujen ihmisten vaikerrus; mutta ukkonen kiihtyy ja Fribouralppien ja Sarinen syv?n vuorilaakson kaiku kertaa sen jyr?hdykset; urut matkivat sen ??nt? ja l??h?tt?v?t ja kohisevat, kirkuvat ja r?ikyv?t, mutta silloin tulee salama r?s?hdyksen seuraamana, kuin kaikki mailman kankirauta olisi pudotettu taivaasta alas riippusillalle, akkunat s?lisev?t ja ovet paukkuvat. Silloin vaikenevat urut v?hitellen; ne eiv?t voi uhmailla, mutta ne osaavat pilkata; ja huilu matkii ihmis??nen leikkiv?? v?r?htely?, joka romanssista v?hitellen muuttuu maalliseksi lauluksi, laulusta vallattomaksi karkeloksi; urkujen v?lkkyv?t torvet luovat j?ttil?ism?isen valovy?n ja kullattujen enkelien pulleat posket k?yv?t kuopille, leuka uppoutuu pukinpartaan ja hiusten alta pist?yv?t esille pienet sarvet; he puhaltavat irvist?en tinatorviin, he puhaltavat Panin, mets?njumalan, luonnon kaikkeushedelm?itt?j?n hymnej?, pylv?iden p??t lehdittyv?t ja ilmassa laulavat onnelliset linnut; Pyh?n Franciscuksen sinerv?n ihon alle kasvaa ruusunpunaista lihaa ja vaeltaa h?n onnellisena nuorukaisena Maria Magdalalaisen kanssa p??kuorin synnintunnustuskoppiin, jossa he tunnustavat toisilleen suloisia syntej?; pyh?n haudan kappelista nousee Apollo t?ytel?isin s??rin ja paisuvin rintakehin; h?n katsoo uhmaillen ja ilosena ymp?rill??n itkeviin naisiin ja ojennetuin k?sin, kuoleman voitettuaan, sanoo voitonilo huulilla: Kristus on yl?snoussut. Ja haudoista lattian alta kuuluu jyskytyst? kuin pyrkisiv?t sinne suljetut ulos, ja he huutavat vastaten: Sana tuli lihaksi!

Blanche her?si huumauksestaan. Lamppu paloi viel? p?yd?ll?; huoneen ilma oli tukahuttava. Ovelle kolkutettiin. H?n hyp?hti yl?s, veti salvan auki ja horjahti tuolille itkien niin ett? ruumis vavahteli. T?dit toimittivat h?net vuoteelle, tekiv?t kamiiniin tulen ja panivat kamomilliteet? kiehumaan.

Tutkintop?iv? oli ohi ja Blanche vietti illan kotona t?tien luona, jotka olivat kutsuneet muutamia yst?v?tt?ri? teelle. Bertha-t?ti s?teili kuin neulatyyny. Blanche oli tyyni kuin v?ltetyn vaaran j?lkeen. Akkunat olivat avoimet, sill? l?mmin oli tullut ja kadulta kuului iloista sorinaa. Blanche tiesi ett? uudet ylioppilaat viettiv?t juhlaa, ja muuan toveri oli kehottanut h?nt? tulemaan mukaan, mutta h?nell? ei ollut rohkeutta pyyt?? sit? t?deilt? eik? ollut h?nell? syd?nt? l?hte? heid?n luotaan t?llaisena iltana. H?n oli ilonen ett? t?m? vaikeus nyt loppui, sill? vapauden toivo oli her?nnyt, vaikka h?n tiesikin, ett? kahleet vain piteniv?t mutta ne eiv?t murtuneet.

-- No -- sanoi Bertha-t?ti -- Gazettessa on siev? p?tk? Blanchesta. "Naisen vapautuminen n?ytt?? toteutuvan", luki h?n; "vuosisatoja vanhat ennakkoluulot, jotka olivat katsoneet naisen kutsumuksena olevan synnytt?misen ja imett?misen, ovat loistavasti kumotut, kun meill? t?n??n on ilo ilmottaa, ett? neiti Blanche Chappuis on suorittanut tutkinnon Z?richin yliopistossa valmistuakseen l??k?riksi."

-- Minua ihmetytt?? -- sanoi Blanche, joka ei v?litt?nyt tuontapaisesta vapautuksesta -- ett? sit? pidet??n niin merkillisen?, kun tytt? voi suorittaa ylioppilastutkinnon, josta tyhminkin poika selvi??.

-- Blanche on oikeassa -- lausui er?s opettajatar. -- Ja La Revue tekeekin hyvin oikean huomautuksen. "On ihmetelt?v??", sanoo Revue, "ett? jokaisen tyt?n ylioppilastutkintoa meid?n vanhoilliset toverimme tervehtiv?t voittona, samalla kun vaikeroidaan sit?, ett? kirjallinen k?yh?list? lis??ntyy, ja kun ylioppilastutkinto on tullut yl?luokkaetuoikeudeksi, johon vain varakkaammilla on p??sy. Meid?n naisylioppilaidemme tulisi kiitt?? kunniasta saada osakseen juhlia kuin ihmeet, sill? on h?v?istys heid?n sukupuoltaan vastaan, ja se seikka, ett? vanhoilliset ainekset ottavat heid?t suojaansa, osottaa ett? n?m?t odottavat heist? hyv?? vahvistusta riveilleen. Kun tulee se p?iv?, jona ylioppilastutkinto muuttuu ja on sama kaikille luokille ja sukupolville, silloin me yhdymme riemulauluun."

-- Ei meid?n tarvitsekaan erikoisia taitoja n?ytt?? -- vastasi Blanche -- ja minusta on Revue oikeassa.

-- Vai niin, vai sellaisia opetuksia te nykymailman aikaan saattekin -- sanoi Bertha-t?ti.

-- Pikku Blanche on k?ynyt niin filosoofiseksi -- vastasi Bertha-t?ti -- ett? h?nen vanha t?tins?, joka ei ole saanut niin syv?? tutkinto-oppia, tuskin voi vastata h?nelle. Mutta pikku Blanche osottaisi syv?? tietoansa k?ytt?m?ll? kielt?, joka ei olisi niin t?ynn? rohkeutta, sanoisinko ylimielisyytt?. Sill? ihminen voi olla hyvin tietoviisas silti olematta sivistynyt. Sivistys ei ole kirjoissa vaan syd?mess?. Syd?mess?, Blanche pieni!

Blanche oli pahoillaan, kun oli loukannut, mutta h?nt? kiusasi halu k?yd? k?siksi t?din sotkuiseen todistustapaan ja v?h?n sit? selvitt??. Mutta h?n luopui, sill? h?n ei tuntenut ansainneensa moitteita, p?invastoin, mutta t?ti oli niin t?ynn? kaunaa ja kiihkoa, ettei huomannut sit? milloin antoi itselleen korvapuustin.

Avoimesta salinakkunasta tunkeutui torvisoiton s?veli?. Blanche tunsi sen hyvin. Ylioppilaat kulkivat Beau-Rivageen juhlimaan. H?n kuuli heid?n saappaittensa kopinan katukivi? vasten. Eik? h?n saanut pysytellyksi paikallaan, vaan riensi akkunan ??reen. Tuolla ne kulkivat, koko joukko liehuvin lipuin ja loistavin nauhoin. Olisipa h?nkin saanut olla siell? muitten mukana! Puhua vapaita ajatuksia, laulaa t?ydest? syd?mest?, kulkea n?iden k?sivarressa, tanssiakin kenties. Nyt he n?kiv?t h?net! Liput laskeutuivat, lakit nousivat ja soiton keskeyttiv?t hetkeksi valtavat el?k??nhuudot. H?neen vaikutti niin t?m? tervehdys, kunnianosotuksena ei h?n halunnut sit? pit??, ett? kyyneleet kihosivat h?nen silmiins?, mutta samalla tunsi h?n syd?mess??n odan, raudat k?siss??n ja jaloissa siteet. Askelten kaiku hiljeni, mutta viel? n?ki h?n tutun ylioppilaan kadulta heilauttavan lakkiaan, kuin kutsuisi t?m? h?nt?, ulos, pois, heid?n mukaansa iloon, vapauteen ja taisteluun. Kun Blanche oli j?tt?m?ss? akkunan, n?ki h?n kadun toisella puolen olevassa porttik?yt?v?ss? oppipojan seisovan saapaspari k?dess? portin takaa katselemassa katoavaa nuorukaisjoukkoa. Poika katsoi pitkin, pitkin silm?yksin heid?n j?lkeens?, kuten tytt?kin. On muitakin jotka vapautta janoovat, ajatteli t?m?, kuin me naiset. Ja k?yh?pukuinen nuorukainen hiipi esille porttik?yt?v?st? jatkaakseen matkaansa, ilman ett? h?nt? huomasivat ne onnen lapset, jotka saattoivat h?nelle k?rsimyksi? tahtomattaan, tiet?m?tt??n.

Ateria loppui ja vieraat meniv?t. Blanche sanoi olevansa v?synyt p?iv?n mielenliikutuksista ja sulkeutui huoneeseensa. Kaikkein ensiksi siirti h?n koulukirjat nurkkaan. Sitten istuutui h?n kirjotusp?yd?n ??reen ja ajatteli. Mik? ihme, ajatteli h?n, ett? tuo nyt on kestetty. Mit?h?n jos opettaja olisikin tehnyt kysymyksi? Espanjan vallanperimyssodasta, Liviuksen kolmannesta kirjasta, suhdeopista, saraheinist?, luuopista, saksan kielen prepositioneista, otaksumav?itteist?... niin olisi t?m? p?iv? p??ttynyt h?pe??n! Mik? onni, ett? oli p??ssyt l?pi, kuinka v?h?n omaa ansiota! Ja nyt oli h?nt? kiitetty t?st? ihmety?st?. Kiitoksen t?st? siet?isiv?t kohteliaat tutkijat! Onnesta -- ei kukaan! -- Ent? vapautus! Senh?n pit?isi nyt tulla! Mink? muotoisena? Kemiaa, anatomiaa, enemm?n latinaa, fysiikkaa! Mist? oli h?n t?h?n saakka p??ssyt vapaaksi? V?hemm?n tiet?misen kiusasta moniin verraten! Se oli tosiaankin helpotus, mutta v?h?inen, ja aivan toisellainen kuin h?nen uneksimansa. Raikkaimmat ajatuksensa oli h?n lomahetkin? ajatellut kirjain ulkopuolella. Ja yht? lailla istui h?n nyt vangittuna vartijat ovella, ja yht? vangittuna siksi, kunnes pitk? kuusvuotinen kurssi oli lopussa ja h?nen l??k?rin? tuli l?hdett?v?ksi toimeen, silloin -- oli h?n kai vapaa? Mutta kuusi vuotta! Siihen oli pitk? matka, mutta toivo oli kuitenkin! Nyt tuli kes?. T?tien mukana t?yshoitolaan Interlakeniin. Siell? h?n ainakin saa tavata ihmisi?, joita h?n ei ollut koskaan tavannut kirjoista, sill? ne olivat niin varovasti kirjotetut, ett? el?m?n tosiolot tunnontarkasti salattiin. T?m? toive syd?mess? meni h?n levolle; ja h?n nukahti pian.

H?n ei ollut pitk?? aikaan nukkunut, kenties muutamia tunteja, kun her?si. Kuu paistoi huoneeseen ja loi keltasia viivoja ja ruutuja lattialle. H?n kuuli laulua; hele?n ilonen mies??ni lauloi italialaista romanssia kitarin s?estyksell?, ja s?ejakson lopussa yhtyi kuoro. H?n kuunteli makuullaan hetken. Miksi laulettiin n?in my?h??n kadulla? Ja kutkahan lauloivat? -- H?n otti tohvelit jalkaansa ja meni uudinten luo. Tuolla kadulla seisoi ylioppilasjoukko, jonka h?n tunsi lakeista. Ja h?nen akkunaansa kohti olivat kaikkien kasvot k??ntyneet. Laulajaiset! H?nelle? Ep?ilem?tt?.

Samassa tuli t?ti Mathilda y?puvussa.

-- Laske uutimet, lapsi, ja sytyt? kynttil?t! Sinullehan lauletaan.

-- Ent? Bertha-t?ti? -- kysyi Blanche levottomana.

-- H?n on nukkuvinaan -- kuiskasi t?ti. -- Joudu, he ovat jo laulaneet hyv?n aikaa! -- Uutimet laskettiin ja kynttil?t sytytettiin.

Kun laulu vaikeni, makasi Blanche vuoteellaan mietiskellen. Nuo iloset pojat olivat huvitelleet illan ja nyt tarjosivat he h?nelle j?lkiruokaa, mit? heill? oli j?lell?. Mihin meniv?t he sitten kitareineen ja puolik?heine ??nineen. Ja miksi olivat he h?nt? juhlineet? Eiv?t he laulajaisia pit?neet muille ylioppilaille? Eiv?t, mutta h?nt?h?n juhlittiin naisena! Naisena! Siin?p? se! Oli siis jotain erikoista, jotain enemp??, olla nainen? Luultavasti! Mutta, se oli sangen ik?v??! Kenties oli se etu tai voitto? Voi olla. H?n muisti ?skett?in lukeneensa uutisen aviomiehest?, jota t?m?n vaimo oli piessyt; mutta se oli esitetty pilajutun muodossa otsikolla "Kaikellaista." Miksi niin, kun h?n oikeusuutisten joukossa oli otsikolla "Luonnotonta v?kivaltaa" n?hnyt juttuja miehist?, jotka olivat ly?neet vaimojaan? Eik? laki suojannut miest?, jos h?n oli heikompi; kun laki suojeli naista, katsomatta oliko h?n voimakkaampi; jonka huvittava juttu oli osottanut mahdolliseksi. Lakihan oli ep?oikeudellinen! Oli siis joissakin tapauksissa edullista naisena olo, toisissa ei ollut. Sattuiko edullisuus t?rke?mpiin tapauksiin? Kenties! Miksi oli Bertha-t?ti niin raivoissaan miehille ja nimitti heit? sortajiksi, jotka olivat kukistettavat? Niin, miksi? Ja h?n nukahti!

Oli syksy j?lleen, kun Blanche astui Z?richin Polyteknikon kemialliseen laboratorioon. H?net vei t?iden ohjailija suureen saliin, jossa h?n sai haltuunsa p?yd?n, laatikoita, osastoja, pulloja ja rasioita kaikenv?risine aineineen. Kaasuletku lamppuineen ja vesiletku sek? huuhdevati. Kokoelma koeputkia, keitinpulloja, alustoita, retortteja, suppiloita, kankia, siivil?it?, puhallinputkia, n?pittimi?. Keskell? salia oli suuri savupiippu katoksineen, vetoluukkuineen ja kaasuliekkeineen, joiden m??r?n? oli poistaa vahingollisia h?yryj?. Kaikki oli uutta ja salaper?ist?. T??ll? oli muotoja, joita ei tapaa jokap?iv?isess? el?m?ss?. Keitinpullon vanha muoto johti mieleen keskiajan kullantekemisen, koeputki l??k?rin pime?n huoneen ja pullojen sis?lt? rohtolain salaisuudet. Kromihappoinen kali loisti kuni auringonlasku; rikkihappoinen kuparioksidi oli sininen kuin Lac Leman, ja arsenikkihappo kimalteli kuin huurre koivun oksilla.

Pitk??n siniseen esiliinaan puettuna k?vi h?n tutkimaan luonnon salaisuuksia ja katsomaan milt? luomakunta sis?lt?p?in n?ytti. Ohjailija, jonka oli t?n? p?iv?n? auteltava h?nt? tolalle, tuli h?nen luokseen ja alkoi ilman muuta ohjauksensa. H?n puhui tyyneell?, kuivalla ??nell?, olematta kohtelias tai ep?kohtelias. H?n tarttui Blanchen k?teen kuin pihteihin ja opetti t?t? pit?m??n koeputkea oikein. Kehotti pit?m??n kaasuhanan hyvin suljettuna, kun liekki? ei k?ytetty, ja muistutti hyvin puhdistamaan huuhdevadin, kun ty?tunti p??ttyi. Sitten meni h?n muihin saleihin.

H?n oli ensi mies, joka ei ollut kohtelias Blanchea kohtaan, ja t?st? tuntui kuin olisi h?nt? n?yryytetty. Mutta se kai johtui ohjaajan tiedollisesta ylemmyydest?, ei muusta.

Ylt'ymp?riins? muiden p?ytien ??ress? seisoi ylioppilaita ty?ss?. H?nen tullessaan olivat he nauraneet, jutelleet ja laulaneet, mutta nyt he hiljaa kuiskailivat kesken??n. Mutta Blanche kuuli, mit? he sanoivat, sill? h?nen hermonsa olivat uuden aseman takia j?nnityksess?.

-- Mink? n?k?inen se on? -- kuului kuiskaus er??n p?yd?n takana.

-- Ruma! -- tuli toisaalta vastaus.

Blanchesta tuntui ep?mieluisalta. Kuka kysyi, olivatko he, herrat, rumia vai kauniita, kemiaa opiskellessaan? Oliko h?n nyt sitten todella ruma? H?n katsoi suureen lasipalloon joka kiehui v?kiviinaliekin yll?. H?n n?ki soikeat kasvonsa ja voimakkaan nen?ns?, mutta niin sekavana lasin kuperan muodon takia, ett? ei saanut mit??n oikeata arvostelua. Mutta n?itten herrojen mielest? oli h?n ruma. No, eip?h?n h?n siit? v?litt?nyt!

Kun h?n oli suorittanut ensi kokeensa, tahtoi h?n n?ytt?? sit? ohjailijalle saadakseen h?nen hyv?ksymisens?. T?m? ei ollut huoneessa. Menisik? h?nt? hakemaan? Ei, h?n ei halunnut menn? yli lattian n?itten herrain keskitse. Oli paras odottaa. Sill? aikaa aukoili h?n kaikkia pulloja ja laseja haistellen niit?. Sitten pesi h?n pari koeputkea ja sai rikkihappoa sormilleen, jotka mustuivat.

Ohjailija tuli. Blanche otti koeputkensa ja n?ytti sit? kuin kiitosta hakien. Mies katsoi h?neen kuin lapseen ja sanoi: Sep? k?vi siev?sti. Ottakaa nyt toinen! -- ja niin meni h?n. Blanche ei ollut tyytyv?inen tuohon. H?nt? kohdeltiin ylimielisesti. "Sep? k?vi siev?sti." Olisi sanonut: hyvin hyv?, neitiseni! Olihan h?n ylioppilas eik? mik??n koulutytt?.

Kotiin tullessaan t?ytyi Blanchen kertoa yksityiskohdissaan mit? aamup?iv?n? oli tapahtunut. Bertha-t?ti purasi huultaan, mutta sanoi vain: kateutta!

Illalla oli Aeskulapilla, l??ketieteen ylioppilaitten yhdistyksell?, kokous ja Blanche oli pitk?in keskustelujen j?lkeen saanut luvan menn? sinne, mutta kello kymmenen piti h?nen olla kotona.

Kello seitsem?n astui h?n Brasserie Nuss ravintolaan. H?nen t?ytyi menn? l?pi ison salin p??st?kseen yksityishuoneeseen, miss? kokous pidettiin. Sali oli t?ynn? tupakoivia ja juovia miehi?, lattia kostea eik? paikka n?ytt?nyt houkuttelevalta. Toisellaiseksi oli h?n kuvitellut sen ilosen tyyssijan, miss? tiesi herrain kernaasti iltojaan viett?v?n. H?n tuli kokoushuoneeseen. Ei kukaan ottanut h?nt? vastaan, ei kukaan auttanut h?nen vaatteitaan pois, kuten ennen tanssiaisissa. Huone n?ytti ik?v?lt?, herroja istuskeli siell? t??ll? salaa poltellen sikarinp?tki?, jotka he vastenmielisesti heittiv?t nurkkaan h?nen astuessaan sis??n. Nauru vaikeni ja keskustelu pys?htyi. Oven takaa katseli h?nt? kaksi ylioppilasta kakkulain l?pi. Sama kuiskaus kuin ennen laboratoriossa, -- onko se kaunis? -- Vastaus: ruma kuin hitto! --

Puheenjohtaja ei ollut viel? tullut. Kukaan ei siis noussut h?nt? vastaanottamaan eik? h?n tuntenut ket??n. H?n astui lopulta per?lle. Laimeita kumarruksia, istualta. Yleiseen vaiettiin. Blanche katsoi ymp?rilleen ja huomasi olevansa ainoa nainen. H?n istuutui tyhj?lle tuolille, mutta kukaan ei paikkaansa j?tt?nyt.

Vihdoin tuli puheenjohtaja. H?n tervehti todellakin, mutta sanomatta mit??n kohteliasta. Sitten tuli viisi tytt??. Ne tarkastettiin heti ja yksi havaittiin kauniiksi. Blanche yritti l?het? niit?, mutta likelle ei p??ssyt.

Asiain k?sittely alkoi. Vaaleja toimitettiin; pyk?li? luettiin. Siet?m?t?nt? Blanchen mielest?. Sitten pidettiin esitelm?: kehitysteoriasta. Se oli Blanchelle uutta, mutta karkeata. Puhuja vertasi ihmisi? elukoihin, ja kuitenkin oli Jumala luonut ihmisen erityisesti kuvakseen ja el?imet ihmisen hy?dyksi. Esitelm?npit?j? v?itti, ettei hevosta oltu luotu ratsaaksi eik? vetojuhdaksi, sill? Noak ei ratsastanut eik? ajellut. Kameli n?ytti syntyneen satula sel?ss?, mutta niin ei ollut asian laita; kyttyr? ei ollut mik??n satula, ja yksikyttyr?inen kameli n?ytti p?invastoin olevan luotu niin, ett? kaikki ratsastus k?visi mahdottomaksi. T?m? kaikki tuntui Blanchesta "ilke?lt?." Sitten loppui virallinen puoli.

Noustiin ja k?yskenneltiin lattialla. Herrat imeskeliv?t sytytt?m?tt?mi? sikareita ja tilasivat olutta. Tarjoilija kuljetti edestakasin haarikoita. Naurunremahdus kuului sielt? t??lt? eri ryhmist?, mutta aina salavihkaisten silm?ysten seuraamana. Nuo viisi tytt?? istuivat kuin tanssittamatta j??neet naiset kemuissa ja Blanchen mieli oli masentunut. T?m? oli ik?v??. H?n huomasi, ett? herrat olivat kiusaantuneet; tunsi olevansa vihamielisten voimien ymp?r?im?n?. Herrat vainusivat kilpailijoita ja naiset vaanivat kiistatovereitaan. Herrat eiv?t katsoneet puolestaan uskaltavansa mit??n keve?t? l?hentelemist?, koska se voitaisi selitt?? sievistelyksi, ja he tiesiv?t, ett? naisasianaiset eiv?t tahdo tiet?? olevansa naisia. He olivat tulleet t?nne nimenomaan sill? ehdolla, ett? heit? kohdeltiin vertaisina. Niin, mutta t?ss? yhdenvertaisuudessa oli jotain n?yryytt?v??; Blanche tunsi ett? alemmuus tuli yhdenvertaisuuden mukana; ja varmaankin oli entinen suhde hauskempi. Sitten ihmetteli h?n sit?, ettei kukaan herroista tarjonnut naisille mit??n. Mutta kukinhan tilasi olutta itse, todellakin, ja olihan hyvin sopimatonta vieraiden herrain tarjota vieraille naisille mit??n.

Blanche, joka tunsi olonsa yh? kiusallisemmaksi, rohkasi lopulta mielens? ja kysyi toisilta tyt?ilt? eiv?tk? n?m?t aikoneet juoda mit??n. H?neen kohdistui h?mm?styneit? katseita ja kuului ter?v? vastaus: Juoda? Olutta? Hyi! Yh? ahdistavampaa. Puheenjohtaja, joka oli puhunut hieman kemiasta naisten kanssa, l?hetti nyt esille herran toisensa j?lkeen puhumaan; fysikkaa, latinaa, kaikellaista mik? ei l?hennyt sievistely?. Tyt?t huomasivat herrain "suorittavan palvelusta" ja k?viv?t yh? nyrpe?mmiksi. Mutta kaunis tytt? oli tehnyt nopean keikahduksen keskustelussa ja puhetoverinsa kanssa siirt?nyt sen inhimillisemmille aloille. H?n oli sen takia pian kolmen herran ymp?r?im? ja nauraen jatkoivat he ilosta keskustelua. Mutta silloin vet?ytyiv?t toiset tyt?t sivuun ja seurasivat katkerin ilmein mokomaa arvotonta esiintymist?. Tuo kaunis tytt? unohti lopulta asemansa siihen m??rin, ett? tilasi suuren haarikan olutta. Silloin k?vi h?nt? ymp?r?iv? ryhm? yh? taajemmaksi, ja vastustus uunin luota, johon toiset tyt?t olivat vet?ytyneet, yh? pist?v?mm?ksi. N?ist? tuli ?kki? hyv?t yst?v?t ja heid?n keskens? syntyi hyvin vilkas keskustelu, joka keskeytyi joka kerran kun joku herra l?heni.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet