Read Ebook: Toteutuneita unelmia: Neljä kertomusta by Strindberg August Sirola Yrj Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 483 lines and 24115 words, and 10 pages

Blanche, joka tunsi olonsa yh? kiusallisemmaksi, rohkasi lopulta mielens? ja kysyi toisilta tyt?ilt? eiv?tk? n?m?t aikoneet juoda mit??n. H?neen kohdistui h?mm?styneit? katseita ja kuului ter?v? vastaus: Juoda? Olutta? Hyi! Yh? ahdistavampaa. Puheenjohtaja, joka oli puhunut hieman kemiasta naisten kanssa, l?hetti nyt esille herran toisensa j?lkeen puhumaan; fysikkaa, latinaa, kaikellaista mik? ei l?hennyt sievistely?. Tyt?t huomasivat herrain "suorittavan palvelusta" ja k?viv?t yh? nyrpe?mmiksi. Mutta kaunis tytt? oli tehnyt nopean keikahduksen keskustelussa ja puhetoverinsa kanssa siirt?nyt sen inhimillisemmille aloille. H?n oli sen takia pian kolmen herran ymp?r?im? ja nauraen jatkoivat he ilosta keskustelua. Mutta silloin vet?ytyiv?t toiset tyt?t sivuun ja seurasivat katkerin ilmein mokomaa arvotonta esiintymist?. Tuo kaunis tytt? unohti lopulta asemansa siihen m??rin, ett? tilasi suuren haarikan olutta. Silloin k?vi h?nt? ymp?r?iv? ryhm? yh? taajemmaksi, ja vastustus uunin luota, johon toiset tyt?t olivat vet?ytyneet, yh? pist?v?mm?ksi. N?ist? tuli ?kki? hyv?t yst?v?t ja heid?n keskens? syntyi hyvin vilkas keskustelu, joka keskeytyi joka kerran kun joku herra l?heni.

Alkoi olla ukkosta ilmassa, ja uunin luona lataantuva s?hk?patteri k?vi uhkaavaksi, sill? jokainen yritys herrain taholta keskustelulla johtaa pois s?hk?? sai vastaansa t?yt?yksen, joka heitti h?net takasin. Tuo kaunis tytt? oli siirt?nyt taistelun toiselle, juuri pel?tylle ja kielletylle alueelle, ja siksi oli h?n voittanut.

Saadakseen s?hk?n johdetuksi pois otti puheenjohtaja haarikkansa kolautti p?yt??n ja ryk?si alkaakseen humoristisen puheen.

-- Toverit -- alkoi h?n. --

Syntyi hiljaisuus ja naiset h?ristiv?t korviaan kuullakseen t?m?n uuden puhuttelutavan, joka ei muistuttanut entist? "hyv?t naiset ja herrat."

-- "Lapsuudessamme opetettiin meille ett? nainen luotiin miehen kylkiluusta ja ett? mies oli siis olemassa ennen naista; siksip? saattoikin Mooseksen kirjain tuntematon tekij? -- joka, jos nyt el?isi, luultavasti saisi oikeusjutun niskaansa, koska kehottaa moniavioisuuteen -- syyst? k?ske? naista olemaan miehelle alamainen, sill? Aatamihan oli Eevan is?, ja Eeva siis Mooseksen lakikirjan 4:nen pyk?l?n mukaan velvollinen kunnioittamaan is??ns?. Nyt on tiede kumminkin osottanut meille, ett? nainen oli olemassa ennen miest?. Ensi solu oli nainen, sill? se yksin piti sukua yll?. J?tt?en sivuun kauniiden kukkain ep?s??nn?lliset elintavat k?yn k?siksi elukoihin, alkaen alimmista lopettaakseni korkeimpaan -- ihmiseen. Nilvi?isten kesken tapaamme viel? Hermeksen ja Afroditen, niin sanoakseni, yksil?itym?tt?min?; eik? miest? viel? ole olemassa. Aatami ei ensi kertaa esiinny paratiisin yrttitarhassa vaan meren syvyydess? meille vanhastaan tuttujen kierrejalkaisten joukossa, jossa h?n el?? loisel?m?? pienen? surkeana elukkana, sidottuna erottamattomilla aviositeill? monta vertaa suuremman ja voimakkaamman Eevan kylkeen, niin ett? h?n pikemmin tuntuu olevan jonkinlainen kylkiluu, joka pist?? esiin -- anteeksi -- naaraasta, heitt??kseen kumoon koko brittil?isen pipliaseurateorian naisen luomisesta. Mutta me j?t?mme alemmat el?imet kohotaksemme korkealle, korkeammalle. Viel? hy?nteisten kesken on ?iti edelleen luonnollisessa korkeammassa asemassaan: h?n on muurahaisten ja mehil?isten kuningatar. H?n on valtijatar: kanta-?iti, sill? vain h?nen kauttaan on mehil?ispes? pes? ja muurahaiskeko keko, yhteiskunta yhteiskunta. Mutta ty?t? tekev?t j?senet eiv?t ole koiraita; ty?nteon ja itsen?isen yksil?el?m?n kunnia tulee h?nen osakseen paljoa my?hemmin. Ty?muurahainen on surkastunut, hedelm?t?n naaras, joka hankkii ruokaa, rakentaa kekoa, k?y sotia ja kasvattaa poikaset. Nainen siis ensin oli sotilas! Koiraat -- anteeksi sanontatapa -- eiv?t viel? ole vapautuneet. He ovat ep?itsen?isi? raukkoja, joiden ainoana surullisena velvollisuutena on tulla sellaisten lasten isiksi, joita eiv?t saa n?hd?, -- ja kuolla! Askel ylemm?ksi ja olemme kalojen asteella. Koiras on vapautunut ja alkanut yksil?llisen el?m?n. H?n on jo aateloitu lasten kasvattajaksi ja sen kautta on h?n orja. Askel ylemm? -- ihannetta kohti -- ja me olemme ylh??ll? ilmassa lintujen luona. Koiras on ty?l?inen, sotilas ja puoliso. Naaras on vapautunut ja kytkenyt h?net rakkauden siteill?. Ty? on jaettu, ja nis?k?sten kesken jatkuu ty?njako jonkun verran vaihdellen, sill? kehitys ei k?y suoraan kuni jana ei nopeasti kuin salama, mutta sen taiteviivaa noudattaen. Ja niin olemme tulleet enkeleihin, tarkotan ihmisiin. Raakalaiskansain kesken on miehen alistettu asema, kuten sit? kutsutaan, viel? kukoistuksessaan. Nainen istuu kotilieden ??ress? ja hoitelee lapsia, peseskelee astioita, mik?li niit? on, ja laittaa ruokaa, jos sit? laitetaan. Mies ajetaan metsiin tappamaan el?imi?, hankkimaan ruokaa. Ja siihen n?m?t tyytyv?t. Mutta muutamissa heimoissa n?kyy viel? j?lki?, taka-askeleita eli atavismeja, kuten me oppineet niit? nimit?mme, vanhemmilta aikaissukujen ajoilta. Sadut ja historiankirjottajat kertovat entisajan amatsoni valtakunnista. Ne ovat muurahaiskekojen johdannaisia. Naiset tulevat omillaan toimeen, k?yv?t sotaa, el?tt?v?t itsens? ja lapsensa, ja miehet kutsutaan vain kerran vuodessa. Sellaiset ovat olot afganeilla, miss? mies on naisen omaisuutta, ja dahomeilla, miss? naiset hallitsevat ja sotivat. Sivistyneitten kansain keskuudessa, tullaksemme omiin oloihimme, on ty?njako sukupuolten kesken ollut noin sangen erilainen, enimm?kseen riippuen yhteiskunnallisista oloista. K?yhien kesken tekev?t molemmat ty?t?, mies kovempaa, sill? naiset eiv?t viel? ole vaatineet p??sy? hiilikaivoksiin ja mets?t?ihin. Perhe oli alkujaan yhteisomistuksellinen yhdyskunta. Omaisuus oli perheen, ja kun mies yksin oli velvollinen el?tt?m??n vaimoa ja lapsia, ei naisen tarvinnut saada perint??, eik? saanutkaan, koska omaisuutta perheen omana ei saatu siirt?? tytt?ren naimisen mukana toiselle perheelle. T?ss? todistelussa on aukko, mutta sen kajautan kiini, muutoin saisimme katsahtaa syv?lle omaisuuden, pyh?n omistusoikeuden salaisuuksiin, ja sen k?tken toiseksi kertaa.

"Perheeksi nimitetty yhdyskunta tarvitsi toimitsijan. Naisella oli kotiaskaroimiset lasten kanssa, lapset olivat ymm?rt?m?tt?mi?, siksi otti mies t?m?n vaivaloisen toimen, ja niin tuli h?n n?enn?isesti per?simeen. Mutta ylempien s.o. ty?t? tekem?tt?mien luokkien keskuudessa, miss? rappeutuminen v?hitellen on alkanut levit?, on ilmennyt joitakin oireita. Nainen on pit?nyt kuningatarasemaansa alennuksena ja haluaa ty?muurahaiseksi: palata muurahaiskekoon. Siit? seuraa luonnollisesti miehen alentuminen herraksi taas. Nyt kysyn: menemmek? t?ss? taap?in vaiko eteenp?in? Onko nainen oikeassa halutessaan ottaa alkuper?isen valtansa takasin, onko mies t?ll?in oikeutettu tekem??n vastarintaa? Min? arvelen, ett? ei kukaan ole oikeassa nykyisin. Luulen naisvapautuksen olevan ennenaikaisuutta, tulleen liian aikaisin, sill? me olemme uuden yhteiskunnallisen kehityskauden kynnyksell?: se ei tule muistuttamaan mehil?iskekoa eik? dahomelaisia, ei teiriparvea eik? lammaslaumaa, mutta sis?lt?? kaikista n?ist? otettuja opetuksia. Kuinka pitk?lle ty?njako menee uudessa yhteiskunnassa, sit? emme tied?, mutta varmana voimme pit??, ett? se ei tule menem??n yli sukupuolten luonnollisten rajain, sill? nyt on ihmiskunta, minusta n?ytt?? silt?, saanut takasin terveen j?rkens?, ja j?rki se on luontoa.

"Hyv?t naiset, min? k??nnyn teid?n puoleenne teid?n nais-ominaisuutenne takia, ja sill? kunnioituksella, jolla aina olen katsonut yl?sp?in naiseen, mit? kunnioitusta ei ole v?hent?nyt teid?n aikeenne kohottaa raskasta taakkaa miehen hartioilta ja jakaa h?nen kanssaan ty?t; te, hyv?t naiset, olette astuneet ensi askeleen miehen vapauttamiseksi, ja siit? min? sukupuoleni puolesta teit? syd?mellisesti kiit?n!"

Kaunis tytt? nauroi ja herrat my?s, mutta uunin luona oli hiljaista, kiusallisen hiljaista. Ja pian noustiin sielt? p??llystakkeja ottamaan. Kuni merkin saatuaan rynt?siv?t herrat esille auttaakseen naisia, mutta n?m?t kiittiv?t selvin elkein osottaen etteiv?t tarvinneet apua. Pukeuduttuaan vetiv?t he k?sineet k?siins? ja loivat pitki? silm?yksi? salin per?lle, jossa tuo kaunis tytt? istui. Mutta t?m? ei ymm?rt?nyt mit??n, joi vaan olutta ja nauroi. Blanche, joka tunsi h?net, piti velvollisuutenaan kohteliaisuuden vuoksi huomauttaa h?nelle, ett? toiset tyt?t meniv?t. Vai niin, menk?? te -- vastasi h?n -- ja he meniv?t. He kulkivat l?pi savuisen ravintolasalin, jossa heit? r?yhkein silmin katseltiin, ja p??siv?t kadulle. Siihen he pys?htyiv?t odottamaan raitiotiet?. Sattumalta tuli Blanche katsahtaneeksi taakseen. H?n kuuli sis?lt?p?in laulua ja pianonsoittoa. H?n astui akkunan luo ja n?ki verhon vieritse suoraan huoneeseen: sikareja ja tulitikkuja kaikkien k?siss?, ilosia ilmeit?, laulua ja soittoa ja keskell? muuatta ryhm?? seisoi Louise ja h?n poltti. Tuo pisti syd?meen. Nyt niill? oli hauskaa! Nyt! Ja Louise oli yksin herrain keskell?. Miten siveet?nt?! Miten huono tytt?! Mutta h?nell? oli hauska, h?nell?, kaikissa tapauksissa!

Kun Blanche tuli kotiin istui Bertha-t?ti raporttia odottaen. -- Oliko hauskaa! -- Hauskaa! Hirve?n ik?v??! Ja herrat olivat ep?kohteliaita. -- Tupakoivatko? -- Eiv?t, mutta joivat olutta ja pitiv?t ep?siveellisi? puheita. Puheenjohtaja oli verrannut naisia soluihin, ja nilvi?isiin, kaikkeen! -- Vertasiko elukoihin? -- Vertasi, ja puhui asioista joita voi lukea kirjoista, mutta joita ei puhuta muualla kuin luennoilla.

-- Mit? oli h?n puhunut? Sopimattomia? -- Niin, melkeinp?. Ja sitten l?htiv?t tyt?t, mutta Louise j?i.

-- Yksink?? -- Yksin, ja sitten h?n poltti! -- Poltti yksin! T?st?p? otetaan kiini -- sanoi Bertha-t?ti. Ja sitten otti h?n selkoa yksityisseikoista.

Blanche meni levolle. H?nell? oli paljon mietitt?v??. Miksi oli ilta ollut ik?v?? Miksi olivat herrat j?ykki?, ep?kohteliaita ja vihamielisi?? Mit? se sill? puheellaan tarkotti? Se uneksittu vapaus oli siis siin?, ett? sai n?hd? kohtelijaat seurusteluherrat l?helt?, vartioitta! Eiv?t kenties olleetkaan niin kiltit kuin milt? koittivat n?ytt??. Mutta Louisea olivat he kohdelleet aivan kuin tanssiaisissa on tapana. Niin toisellainen oli tuo todellisuus kuin kuvittelut! Niin toisellainen. Mutta sittenkin, Louisella oli hauskaa!

Seuraavana aamuna pukeutui Bertha-t?ti ja l?hti valituksille tiedekunnan esimiehen luo. Professori oli onnettomuudeksi karski suorasuu, jonka ruma tapa oli sanoa mit? ajatteli, ja t?ti taas onnettomuudekseen kuvitteli ett? professori oli sivistynyt henkil?, jonka tuli tiet?? mit? puhui.

T?ti ei tietenk??n tullut professorin vastaanottoaikana. Mit? h?n semmoisesta v?litti! H?nen t?ytyi, kun oli kyseess? akatemian kunnia ja nuorison menestys. Vihdoin p??si h?n sis?lle. Esitti asiansa ja selosti tuon puheen. Professori katseli h?nt? kuin uutta lajia ja vastasi vihdoin:

-- Mit? se minuun kuuluu?

-- Mit?k? se kuuluu teihin?

-- Mit? se sitten teihin kuuluu?

-- Mit?? Mit?? Nuorison siveysh?n oli vaarassa?

-- Miten niin? Puhukaa! Mit? on tapahtunut? Puhuja on verrannut naisia soluihin . Pahempi olisi, jos h?n olisi verrannut n?it? enkeleihin! Uskoiko neiti Jumalan pyh??n sanaan? Tietysti. No. Tuo puhuja oli sanonut, ett? nainen oli valtijatar ja mies orja. Seh?n oli kohteliaasti sanottu! Tahtoiko neiti kuulla mit? raamattu sanoi: Sinun tahtosi pit?? miehesi alle annettu oleman ja h?n on oleva sinun herrasi! Eik? ollut oikein! -- Ei ollut! -- Mit?? Neitih?n on vapaa-ajattelija, kun kielsi Jumalan pyh?n sanan? Eik? muka kielt?nyt!

T?ti tunsi olevansa revonsaksissa. H?n puisteli niskaansa ja yritti py?rty?. Mutta professori jatkoi: -- Kivulla pit?? sinun synnytt?m?n lapsia! Oliko neiti t?ytt?nyt t?m?n Jumalan k?skyn? -- Ei, ei tahtonut! -- Vai niin, h?n kapinoi Jumalan pyh?? lakia vastaan! Mutta asiaan! Herrat eiv?t olleet tupakoineet, eiv?t k?ytt?ytyneet sopimattomasti, he olivat olleet neidin kanssa samaa mielt? raamatun opeista, ett? ne olivat j?rjett?m?t, ja muuten -- mit? heit? huvitti tehd? yhdistyksiss??n, se ei liikuttanut sivullisia. Mit? se neitiin koski, jos Louise neiti piti oluesta tai tupakoi? Tupakkaa ei kielt?nyt siviililaki eik? siveyslaki. Monet eukot nuuskasivat. Ja kaikki akat kadehtivat nuoria tytt?j?, jotka huvittelivat -- varsinkin herrasseurassa. Joka ei siell? viihdy, ?lk??n menk?, pakkoa ei ole, ja sen, joka kanteli mit? siell? tehtiin, saisi suoraan ajaa ulos! Niin oli asia! Ei ollut kell??n oikeutta tunkeutua suljettuihin seuroihin! Mit? oli heill? siell? tekemist?? "Se kunnioitus, mit? ollaan velkap??t naiselle osottamaan?" Mit? kunnioitusta ollaan velkap??t miehille? Ei mit??n? Sen kyll? n?ki! Muutoin ei tunkeuduttaisi luvattomaan aikaan ihmisten kotiin eik? juostaisi juoruilemassa! Muuten! Mikseiv?t tyt?t perustaneet omaa yhdistyst?? Mit?! Ei ollut niin hauskaa, kai! Pyysi anteeksi mutta oli l?hdett?v? luennoimaan! Oli yliopiston luennoitsija eik? poliisikonstaapeli.

T?m? kohtaus vaikutti sen, ett? t?ti perusti naisasiayhdistyksen, eik? Blanche en?? p??ssyt kokouksiin. Naisyhdistyksess? h?n sai k?yd? ja siell? vietti h?n hirveit? iltoja. Z?richiss? olo, jolta h?n oli niin paljon odottanut, k?vi yh? siet?m?tt?m?mm?ksi. Keskeym?t?n vartioiminen, loppumattomat l?ksyt: lis?? Rooman keisareita, lis?? kuninkaita ja kuningattaria, lis?? filosofiaa. Milloin t?m? loppuisi? Ja loppuisiko koskaan? Mit? uutta se tutkinnon suoritus tuo? Vapautta? Ei, silloin alkaa uusi orjuus. Ajurin lailla on oltava valmiina palvelemaan ensim?ist?, joka kutsui; talosta taloon, joissa tervehdit??n ihmeidentekij?n? samalla kun itse tiesi kuinka v?h?n tehd? voi. Ent? vapaus? Uskalsiko h?n seurustella miehen kanssa, jos piti t?m?n seuraa parempana kuin naisen ? Ei suinkaan, sill? silloin horjahtaisi h?nen arvonsa; hoidokkaat vieroisivat h?nt? ja h?net sys?tt?isi yhteiskunnan ulkopuolelle. Eik? mit??n pelastuskeinoa? Kyll? yksi! Menn? naimisiin! Rouvilla oli oikeus asua yhdess? miehen kanssa, sy?d? saman p?yd?n ??ress?, maata samassa s?ngyss?, seurustella miesten kanssa mielin m??rin, kulkea yksin kaduilla! Mutta, -- mutta l?ytyi.

Rouvat s?iv?t toisten leip??, valvoivat toisten taloutta, pitiv?t huolta toisten liinavaatteista ja v?ittiv?t yleens? olevansa orjattaria. Semmoiseksi ei Blanche halunnut tulla. Ei siis vapautta siell?k??n?

H?n seisoi er??n? p?iv?n? laboratoriossa muuatta yhdistyskoetta yritt?m?ss?. Se oli vaikea ja vaati suurta tarkkuutta. H?n oli t?t? varten saanut siirty? syrj?iseen keitti??n paremmin selviyty?kseen. H?n oli ottanut naamarin silmilleen ja toimittanut voimakkaan vedon suojukseen, jossa laitos oli, sill? kloorikaasu oli vaarallinen. H?n taivutti lasiputken sulatuslampun liekiss?, ripotti hietaa alustaksi, sek? laitteli johtoja ja varastoja loppumattomiin.

Ohjailija, jonka kanssa ei ollut puhunut sen kuuluisan illanvieton j?lkeen, kulki huoneen l?pi. Kasvot naamion peitossa tunsi Blanche uhmaista halua puhutella t?t?. H?nt? oli n?et kohdeltu kantelijana t?din professorik?ynnin j?lkeen, eik? kukaan ollut h?nt? l?hestynyt.

H?n tahtoi puhdistautua. Mutta ohjailija oli my?s ajatellut alkaa keskustelun.

-- Onko hauskaa seisoa keitti?ss?? -- kysyi t?m? pist?v?sti.

-- Siet?? t?m?n, mutta aviomiesten keitti?ss? ei liene yht? hauskaa -- vastasi Blanche.

-- En min?k??n luule keitt?j?tt?rien pit?v?n tointaan hauskana seisoessaan aviovaimojen keitti?ss? -- vastasi mies. -- Rouvat taitavat olla kiperi?.

Blanche punastui naamion alla. T?din vakiintuneen puheenparren ett? rouvat ovat keitt?j?tt?ri?, oli vasta-aineen kirpe? happo liuentanut hajalle.

-- Te ette en?? tullut kokouksiin? -- alkoi taasen mies.

Blanche ei vastannut.

-- Teid?n mielest?nne oli siell? ik?v??? -- jatkoi toinen. -- Tahdotteko tulla toiseen seuraan, jossa ei ole ik?v?! Tuletteko mukaan ven?l?isten luo?

Blanche oli kuullut puhuttavan ven?l?isist? niin paljon, ett? h?nen uteliaisuutensa her?si.

-- En luule t?tini sallivan, -- sanoi h?n aivan lapsellisesti.

Mies hymyili.

-- Miksei t?ti sallisi? Olisiko siin? mit??n vaarallista? Olisiko uusien raikkaiden ajatusten kuuleminen niin vaarallista?

-- Ei -- vastasi Blanche. -- Mutta venakot kuuluvat olevan niin -- vapaita!

Mies hymyili taas ja katsoi h?nt? silmiin.

-- Ettek? tekin tahtoisi olla vapaa?

Blanche tunsi tuon lausuneen julki kaiken h?nen kaihonsa, kaiken h?nen pyrkimyksens?. Ja sen lausuja n?ytti kykenev?lt? auttamaan h?nt? kahleiden murtamiseksi.

-- Kyll? -- sanoi h?n -- min? tahtoisin olla vapaa. Ah, vapaa!

-- Kas niin! Tulkaa mukaan huomena!

-- Niin, -- mutta t?ti!

-- Valehdelkaa!

Blanche vavahti. Tuo mies, joka n?ytti olevan itse kunnia ja totuus, tuo mies kehotti h?nt? valehtelemaan!

-- Eik? valehteleminen ole kunniatonta?

-- Ei aina! Jos murhamies, jonka aikomukset tunnen, kysyy minulta tiet? uhrinsa luo, niin n?yt?n v??r?n tien ja valehtelen ilosin mielin.

-- Mutta eih?n t?ti ole murhamies!

-- Ei, vaan murhaajanainen! Ettek? tunne h?nen myrkky??n, joka paraikaa sy?pyy teid?n vereenne! H?nen vihansa, h?nen kostonsa, joka teid?n on t?yt?nt??n pantava, virtailee teid?n suonissanne, sit? vet?v?t sis??ns? teid?n keuhkonne, se herpasee teid?n hermostonne! Oletteko vapaa? Te sy?tte t?m?n vampyysin leip??, jota ette ty?ll?nne ansaitse, te olette h?nen palkkaamansa kostaja, te olette myyneet sielunne kuten toiset naiset myyv?t ruumiinsa. Mik? pakottaa teit? t?lle uralle? Velvollisuudenkotunne ihmisvelji?nne ja sisarianne kohtaan, halu k?sitell? siivottomuuksia, henki? sairashuoneiden ilmaa, kuulla valitushuutoja, l?hte? liikkeelle kesken uniaan, suoraan aterialta? Ei, vaan kosto! Ket? tarkottava? Jonkun t?din hylj?tty? rakastajaa? Tarvitaanko teit? l??k?rin?? Tarvitaanko viitt?kymment? prosenttia nykyisist?? Luuletteko reseptinsepustajista olevan puutetta? Oh, ne polkevat toisensa maahan eiv?k? voi auttaa lainkaan. Miksi rupeavat venakot l??k?reiksi? kysytte te! Niin, eiv?t ne tee sit? reseptej? sepustellakseen, eiv?t siksi ett? p??sisiv?t menem?st? naimisiin, he rupeavat l??k?reiksi samasta syyst?, kuin kiillotusty?n tekij?t menev?t tehdast?ihin, rikkaat tyt?t palkollisiksi; siksi ett? ihmissuvun suurempia vaurioita p??st?isi parantelemaan, jotta l??k?rit kerran tulisivat tarpeettomiksi, kun tiedon tasanen jako tekee kaikki terveydenhoitajiksi.

Blanche oli kuin s?hk?koneessa virran kokooja; h?n otti vastaan kaiken, mit? tuo kipin?iv? mies heitteli ymp?rilleen, mutta samalla kertaa tunsi h?n t?ytyv?ns? t?yt?st? t?t? rintaan. H?n oli tyhj? ennest??n, ja nyt tahtoi tuo t?ytt?? h?net sielunsa ylt?kyll?isyydell?. Silm?t leimusivat ja miehekk??n voimakkaat kasvot olivat kuin totuus itse sanoessaan: valehtele! Blanche haki h?nest? kohtaa, johon saisi haavan pystym??n ja voisi riisua h?nen aseensa, ja tuossa juuri oli se kohta. Korkeana ja kirkkaana seisoi tuo mies h?nen edess??n, korkeampana kuin h?n tahtoi my?nt??, ja h?nen t?ytyi saada t?m? kaadetuksi. Ja kuitenkin tahtoi Blanche n?hd? h?net suurena, voimakkaana, sin? tukena, jota etsi, vapauttajana. H?n tunsi vaistomaisesti, ett? vapauttajasta voi tulla vallitsija; h?n haki t?t? ja ty?nsi pois luotaan. Vihdoin sanoi h?n: te saarnaatte jesuiittain oppia.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet