Read Ebook: Riita: Kertomus siitä kuinka Ivan Ivanovitsh ja Ivan Nikiforovitsh riitaantuivat by Gogol Nikolai Vasilevich Silvanto Reino Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 432 lines and 28141 words, and 9 pages

Translator: Reino Silvanto

RIITA

Kertomus siit?, kuinka Ivan Ivanovitsh ja Ivan Nikiforovitsh riitaantuivat

Kirj.

Suomentanut Reino Silvanto

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1912.

I LUKU.

Ivan Ivanovitsh ja Ivan Nikiforovitsh.

Kyll? se Ivan Ivanovitshin turkkitakki on mainio! Se on kerrassaan erinomainen! Ja sellaiset reunukset kun siin? on! Hitto viek??n, kuinka kaunista nahkaa! Sellaista tummansinist?, ik??nkuin huurteista! Ly?np? vaikka millaisen vedon, ettei ole kenell?k??n sellaisia turkinreunuksia! Katsokaa Herran nimess? niit? -- etenkin jos h?n pys?htyy juttelemaan jonkun kanssa -- katsokaa niit? sivultap?in: kuinka hivelee silm??! Ei saata sanoin selitt??: samettia! hopeata! tulta! Hyv? Jumalani ja sin? ihmeittentekij? Nikolai, Herran valittu, miksei ole minulla sellaista turkkitakkia? H?n teetti sen jo ennen Agafja Fedosejevnan l?ht?? Kiovaan. Tunnettehan Agafja Fedosejevnan? Sama, joka puri er??lt? oikeusmiehelt? korvan.

Kelpo mies, tuo Ivan Ivanovitsh! Ja sellainen talo kun h?nell? on Mirgorodissa! Yltymp?ri talon kiert?? katos, jota tammiset pylv??t kannattavat, ja katoksen alla on joka puolella penkkej?. Kun Ivan Ivanovitshin tulee liian kuuma, niin h?n heitt?? turkkitakin ylt??n, riisuu vaatteensa ja istuutuu paitasillaan katoksen alle lev?ht?m??n ja katselemaan, mit? pihalla ja kadulla tapahtuu. Millaisia omena- ja p??ryn?puita h?nell? on aivan akkunain alla! Avatkaa vain akkuna, niin oksat itsest??n ojentuvat huoneeseen. Sellaista on talon edustalla, mutta katsoisittepa, millaista on puutarhassa! Mit?p? ei siell? olisi? Luumuja, kirsikoita, vihanneksia, auringonkukkia, kurkkuja, meloneja, papuja, onpa puimakatos ja pajakin.

Ivan Ivanovitsh on kelpo mies! H?n pit?? tavattomasti meloneista; ne ovat h?nen mieliruokaansa. Kun h?n on sy?nyt p?iv?llist?, niin h?n menee paitasillaan ulos katoksensa alle ja k?skee Gapkan tuoda kaksi melonia. Sitten h?n leikkaa ne, kokoo siemenet erityiseen paperiin ja alkaa sy?d?. Sen j?lkeen h?n k?skee Gapkan tuoda mustepullon ja kyn?n ja kirjoittaa omak?tisesti paperille, jossa siemenet ovat: "T?m? meloni sy?tiin sin? ja sin? p?iv?n?." Jos joku vieras s?i mukana, niin h?n lis??: "se ja se otti osaa".

Mirgorodin tuomari-vainaja katseli aina ihastuksella Ivan Ivanovitshin taloa. Eik? se ollutkaan hullumman n?k?inen. Minua miellytt?? se, ett? joka puolelle taloa on rakennettu vajoja ja katoksia, niin ett?, jos katsoo kauempaa, ainoastaan katot n?kyv?t toinen toistaan ylemp?n? muistuttaen lautasta, joka on t?ynn? pannukakkuja, tai, ehk? viel? paremmin, puun kyljess? kasvavia sieni?. Katot ovat ruokoa; salava, tammi ja pari omenapuuta levitt?v?t niitten yli tuuheita oksiaan. Lehv?in v?list? vilkkuu pieni? akkunoita valkoisine, kuvioilla koristettuine luukkuineen.

Niin, Ivan Ivanovitsh on kelpo mies! Tunteepa h?net itse Pultavan komisarius! Kun Dorosh Tarasovitsh Puhivotshka saapuu Horolista, pist?ytyy h?n aina Ivan Ivanovitshin luo. Ja esipappi, is? Pietari, joka asuu Koliberdassa, tapaa sanoa vierailleen, ettei h?n tunne toista ihmist?, joka niin hyvin t?ytt?isi kristilliset velvollisuutensa ja osaisi el?? niin kuin Ivan Ivanovitsh.

Hyv? Jumala, kuinka nopeasti aika kuluu. Siit? on jo yli kymmenen vuotta, kun Ivan Ivanovitsh joutui leskeksi. Avioliitto oli lapseton. Mutta Gapkalla on lapsia, jotka juoksevat pitkin pihamaata. Ivan Ivanovitsh antaa tuontuostakin kullekin heist? rinkelin, palasen melonia tai p??ryn?n. Aittain ja kellarien avaimet ovat Gapkan hallussa, mutta makuuhuoneessa olevan suuren kirstun ja keskim?isen aitan avaimet ovat Ivan Ivanovitshilla itsell??n eik? h?n mielell??n usko niit? kenenk??n huostaan. -- Gapka, jolla aina on esiliina yll?, on roteva tytt?. H?nell? on py?re?t pohkeet ja punaiset posket.

Ja mik? jumalaapelk??v?inen mies, tuo Ivan Ivanovitsh! Joka sunnuntai h?n pukee turkkitakin ylleen ja menee kirkkoon. Astuttuaan sis??n ja kumarrettuaan joka suunnalle h?n tavallisesti asettuu kirkkokuoron lavalle ja laulaa mukana kauniilla basso-??nell??n. Jumalanpalveluksen p??tytty? Ivan Ivanovitsh ei voi olla puhuttelematta kirkon luo kokoontuneita kerj?l?isi?. Ehkei h?n v?litt?isi niin ik?v?st? teht?v?st?, jollei h?nen luontainen hyv?syd?misyytens? kehottaisi h?nt? siihen. "Hyv?? p?iv??, poloinen!" sanoo h?n tavallisesti l?ydetty??n jonkun raihnaan, r??syisen akan. "Mist? sin? olet, akka parka?"

"Min? olen t?st? naapurikyl?st?. Kolmeen p?iv??n en ole sy?nyt enk? juonut mit??n. Omat lapseni ajoivat minut pois."

"Sin? onneton! Ent? miksi tulit t?nne?"

"Apua tulin pyyt?m??n. Eik?h?n joku anna minulle edes v?h?sen leip??."

"Hm! Vai tahtoisit sin? leip???" kysyi Ivan Ivanovitsh silloin tavallisesti.

"Tahdonhan min?! Olen n?lk?inen kuin koira."

"Hm!" virkkoi siihen Ivan Ivanovitsh. "Ehk? tahtoisit lihaakin?"

"Min? olen tyytyv?inen kaikkeen, mit? armollinen herra vain antaa."

"Hm! Ehk? haluaisit mieluummin lihaa kuin leip???"

"Ei n?lk?inen valitse. Kaikki, mit? suvaitsette antaa, on hyv??." Sen sanottuaan akka tavallisesti ojentaa k?tens?.

"Jumalan haltuun", sanoi Ivan Ivanovitsh mit??n antamatta. "No mit? sin? viel? siin? odotat?"

Ja kyselty??n t?h?n tapaan viel? toiselta, kolmannelta, h?n palaa kotiin tai pist?ytyy naapuri Ivan Nikiforovitshin, tuomarin tai poliisimestarin luo viinaryypylle.

Ivan Ivanovitsh pit?? suuresti kestityksest? ja lahjoista.

Ivan Nikiforovitsh on my?skin kelpo mies. H?nen talonsa on Ivan Ivanovitshin talon vieress?. He ovat kesken??n niin hyvi? yst?vi?, ettei ole maailmassa sen parempia. Anton Prokofjevitsh Pupopus, joka yh? viel? k?ytt?? samaa kanelinv?rist?, sinihihaista takkiaan ja pyh?p?ivin? sy? tuomarin luona p?iv?llist?, tapaa sanoa, ett? itse piru on k?ytt?nyt Ivan Ivanovitshin ja Ivan Nikiforovitshin yhteen: minne toinen menee, sinne toinenkin per?ss?.

Ivan Nikiforovitsh ei ole koskaan ollut naimisissa. Tosin on juteltu, ett? h?n muka on ollut naimisissa, mutta se on varmasti valhetta. Min? tunnen Ivan Nikiforovitshin vallan hyvin ja uskallan sanoa, ettei h?n ole edes aikonut naida. Mist? kaikki tuollaiset juorut mahtavat saada alkunsa? Niinp? yritettiin levitt?? huhua, ett? Ivan Nikiforovitshilla muka oli syntyess??n ollut h?nt?. Mutta t?m? ?lli on niin j?rjet?n ja samalla rietas ja sopimaton, etten min? pid? tarpeellisena n?ytt?? sit? per?tt?m?ksi valistuneille lukijoille, jotka ep?ilem?tt? tiet?v?t, ett? ainoastaan noidilla on h?nt?, eik? niill?k??n kaikilla. Sit?paitsi noidat ovat sukupuoleensa n?hden pikemmin naisia kuin miehi?.

Huolimatta harvinaisen hyv?st? yst?vyydest??n eiv?t n?m? naapurit kuitenkaan olleet aivan toistensa kaltaisia. Me opimme paraiten tuntemaan heid?n luonteensa vertaamalla niit? toisiinsa. Ivan Ivanovitshilla on erinomainen kyky puhua tavattoman miellytt?v?sti. Hyv? Jumala, kuinka h?n puhuu! Tuntuu aivan silt?, kuin joku hakea hypistelisi jotakin p??st?nne tai kutkuttelisi hiljalleen sormilla jalkapohjianne. Kuuntelet, kuuntelet -- ja annat p??si painua alas. Suloista! Erinomaisen suloista! Aivan kuin nukahdus kylvyn j?lkeen. Ivan Nikiforovitsh sit?vastoin enimm?kseen vaikenee; mutta annappas, kun h?n sanan sanoo, niin pid? silloin varasi: se pystyy paremmin kuin ter?vin partaveitsi. Ivan Ivanovitsh on laiha ja pitk?; Ivan Nikiforovitsh on lyhempi kasvultaan, mutta leveytt? on h?ness? sit? runsaammin. Ivan Ivanovitshin p?? on kuin retikka, juuri alasp?in; Ivan Nikiforovitshin kuin retikka, juuri yl?sp?in. Ivan Ivanovitsh loikoo vain p?iv?llisen j?lkeen katoksen alla paitasillaan; illan tullen h?n ottaa turkkitakin ylleen ja menee jonnekin, milloin kaupungin vilja-aittaan, jonne h?n myy jauhoja, milloin vainioille pyydyst?m??n peltopyit?. Ivan Nikiforovitsh loikoo p?iv?t p??ksytysten kuistilla -- jollei p?iv? ole liian helteinen, antaa h?n tavallisesti auringon paahtaa selk??ns? -- eik? h?nt? haluta l?hte? minnekk??n. Jos sattuu aamulla h?nen p??h?ns? p?lk?ht?m??n, niin h?n menee pihalle katsomaan taloustoimia ja sitten taas loikomaan. Entiseen aikaan h?n tapasi pist?yty? Ivan Ivanovitshin luona. Ivan Ivanovitsh on sangen hienotunteinen eik? sano kaikin puolin s??dyllisess? puheessaan sopimatonta sanaa ja pahastuu heti, jos kuulee sellaisen. Ivan Nikiforovitsh ei aina hillitse itse??n. Silloin Ivan Ivanovitsh nousee tavallisesti paikaltaan ja sanoo: "Riitt??, riitt?? jo, Ivan Nikiforovitsh; parempi, ett? mit? pikimmin menette kuistillenne loikomaan auringonpaisteeseen, koska puhutte noin jumalattomasti." Ivan Ivanovitsh suuttuu julmasti, jos l?yt?? k?rp?sen liemest?: h?n raivostuu, viskaa lautasen ja antaa tuta, kuka on is?nt? talossa. Ivan Nikiforovitsh kylpee mielell??n, ja kun h?n on kaulaansa my?ten istuutunut veteen, niin k?skee asettamaan p?yd?n viereens? veteen ja sille teekeitti?n, ja mielihyv?ll? h?rppii h?n teens? t?llaisessa viileydess?. Ivan Ivanovitsh ajaa partansa kahdesti viikossa, Ivan Nikiforovitsh kerta. Ivan Ivanovitsh on aika utelias. Herra varjele ket??n alkamasta kertoa jotakin ja heitt?m?st? kesken! Jos h?n on tyytym?t?n, huomaa sen heti. Mutta Ivan Nikiforovitshin naamasta on vallan vaikea p??tt??, onko h?n tyytyv?inen vai suuttunut. Vaikkapa sattuu iloitsemaan, ei h?n sit? ilmaise. Ivan Ivanovitsh on jonkun verran arkaluontoinen. Mutta Ivan Nikiforovitshin housut ovat niin suurissa poimuissa, ett? jos puhaltaisi ne ilmaa t?yteen, niin mahtuisipa niihin koko talo kaikkine sivurakennuksineen. Ivan Ivanovitshilla on suuret, ilmehikk??t, tupakan v?riset silm?t ja V-kirjaimen kaltainen suu. Ivan Nikiforovitshin silm?t ovat pienet, kellahtavat ja kokonaan uponneet tuuheiden kulmakarvain ja pulleiden poskien v?liin; h?nen nen?ns? on kuin kyps? luumu. Jos Ivan Ivanovitsh tarjoo teille nuuskaa, niin h?n aina ensin nuolaisee nuuskarasian kantta, koputtaa sit? sitten sormellaan ja ojentaa vihdoin rasian sanoen, jos olette tuttu: "Saanko pyyt??, hyv? herra, suomaan minulle kunnian?" mutta jollette ole tuttu: "Saanko pyyt??, hyv? herra, vaikken tied? nime?nne ja arvoanne, suomaan minulle kunnian?" Mutta Ivan Nikiforovitsh antaa teille nuuskasarvensa ilman muuta ja sanoo: "Olkaa hyv?." Sek? Ivan Ivanovitsh ett? Ivan Nikiforovitsh vihaavat kirppuja eiv?tk? anna yhdenk??n juutalaisen menn? tavaroineen ohi ostamatta h?nelt? muutamia rasioita sy?p?l?isvoidetta, kuitenkin ensin haukuttuaan h?nt? siit?, ett? h?n tunnustaa Mooseksen oppia.

Muuten, huolimatta muutamista eroavaisuuksista, ovat sek? Ivan Ivanovitsh ett? Ivan Nikiforovitsh kelpo ihmisi?.

II LUKU,

josta k?y selville, mit? Ivan Ivanovitsh halusi, mist? syntyi keskustelu Ivan Ivanovitshin ja Ivan Nikiforovitshin kesken ja miten se p??ttyi.

Aamulla -- se tapahtui hein?kuussa -- Ivan Ivanovitsh makasi katoksen alla. P?iv? oli helteinen, ilma raskas ja sadetta tiet?v?. Ivan Ivanovitsh oli jo enn?tt?nyt k?yd? niittomiesten luona kyl?ss?, enn?tt?nyt kysell? vastaan tulevilta talonpojilta ja akoilta, mist?, minne, mitenk? ja miksi. H?n lep?si nyt matkastaan v?syneen?. Maatessaan h?n katseli pitk?n aikaa aittoja, pihamaata, vajoja, kanoja, jotka juoksentelivat pihalla, ja ajatteli itsekseen: "Hyv?nen aika, millainen is?nt? olenkaan! Mit?p? ei minulla olisi? Siipikarjaa, rakennuksia, viljaa, viinaa, sek? puhdistettua ett? makeata, ja mit? vain mieli tekee; puutarhassa on luumuja, p??ryn?it?, kaalia, papuja, unikkoja ... Mit?p? ei minulla olisi? Tahtoisinpa todella tiet??, mit? minulta puuttuu!"

Kyselty??n itselt??n n?in syv?mietteisesti Ivan Ivanovitsh vaipui ajatuksiinsa. Sill? v?lin h?nen katseensa etsi uusia esineit?, harhaili aidan yli Ivan Nikiforovitshin pihalle, jossa sen kahlehti huvittava n?ky. Laiha akka kantoi vanhoja vaatteita ulos ja ripusti ne k?ydelle tuulettumaan. Vanhanaikainen univormu kuluneine olkalappuineen ojensi pian hihansa ilmaan ja syleili kullalla kirjailtua naisten viittaa. Sitten ilmaantui vaakunanappinen aatelispuku, jonka kaulus oli koin sy?m?; valkoiset kashmirikankaasta tehdyt, tahraiset housut, jotka joskus olivat olleet Ivan Nikiforovitshin yll?, mutta nyt tuskin mahtuisivat h?nen sormiinsa. Senj?lkeen ripustettiin toiset, ven?l?isen l-kirjaimen muotoiset housut ja sininen kasakkanuttu, jonka Ivan Nikiforovitsh neuloutti noin parikymment? vuotta sitten, jolloin h?n valmistautui sotav?keen ja antoi viiksiens? ruveta kasvamaan. T?t? seurasi toinen sotavarustus, miekka, joka ter?v?n? k?rken? pisti yl?s ilmaan. Jo liehutetic philosophers of uhtanan liepeet vaskisine, viidenkopeekan suuruisine nappeineen. Liepeitten v?list? n?kyi kultanauhainen liivi, jonka etumus oli kuvioitu. Liivin peitti pian iso?iti-vainajan vanha hame, jonka jokaiseen taskuun mahtui vesimeloni. Kaikki t?m? yhdess? vaikutti Ivan Ivanovitshiin mielt?kiinnitt?v?sti. Auringon s?teet sattuivat milloin siniseen, milloin vihre??n hihaan, milloin punaiseen kaulukseen, milloin kultaiseen nauhaan tai kimaltelivat miekan k?rjess?, mik? vaikutti sen, ett? kaikki n?ytti hyvin omituiselta muistuttaen nukketeatteria, jota muutamat ymp?ri kulkevat henkil?t esitt?v?t kyliss?, etenkin, kun on paljon kansaa yhteen sullottuna katsomassa kultakruunuista Herodes-kuningasta tai vuohta taluttavaa Antoniusta; n?ytt?m?n takana vinkuu viulu ja mustalainen n?pp?ilee sormilla huuliaan matkien rummun ??nt?, mutta kohta menee p?iv? mailleen ja etel?isen y?n tuore viileys laskeutuu huomaamatta lihavain maalaistytt?jen py?reille hartioille ja t?ytel?isille rinnoille.

Pian k?mpi akka aitasta ?hkien ja laahaten sel?ss??n vanhaa satulaa, jonka jalustimet olivat rikki, pistolikotelot hajalla ja kultaompeleinen, vaskella silattu, muinoin tulipunainen p??llys haalistunut.

"Siin?p? tyhm? akka!" ajatteli Ivan Ivanovitsh. "Kohta kai h?n laahaa itse Ivan Nikiforovitshin ulos tuulettumaan!"

Ja totisesti: Ivan Ivanovitsh ei vallan pahasti erehtynytk??n arveluissaan, sill? noin viiden minuutin kuluttua tulivat Ivan Nikiforovitshin nankinikankaiset housut n?kyviin ottaen haltuunsa melkein toisen puolen pihamaata. Sitten akka kantoi ulos lakin ja pyssyn.

"Mit? t?m? merkitsee?" ajatteli Ivan Ivanovitsh. "Min? en ole koskaan n?hnyt pyssy? Ivan Nikiforovitshin luona. Mit? h?n sill? tekee? H?n ei ammu, mutta pyssy pit?? olla! Mit? varten h?n sit? pit??? Ja niin mainio pyssy n?ytt?? olevan! Minun on kauan jo tehnyt mieli sellaista. Kernaasti ottaisin tuon omakseni, jotta saisin huvitella itse?ni ampumisella."

"Akka hoi!" huusi Ivan Ivanovitsh viittil?iden k?dell??n.

Akka tuli aidan luo.

"Mit? sinulla siin? on, eukkoseni?"

"N?etteh?n itsekin -- pyssy."

"Mik? pyssy se on?"

"Kuka sen tiet??? Olisipa se omani, niin ehk?p? tiet?isin, mist? on tehty, mutta se on is?nn?n pyssy."

Ivan Ivanovitsh nousi seisomaan, alkoi tarkastella pyssy? joka puolelta ja unohti aivan haukkua akkaa siit?, ett? h?n oli tuonut sen, samoin kuin miekankin, ulos tuulettumaan.

"Se mahtaa olla rautaa", jatkoi akka.

"Hm! Vai rautaa? Miksi olisi se rautaa sitten?" jupisi Ivan Ivanovitsh itsekseen. "Onko se kauankin jo ollut is?nn?ll??"

"Paljon mahdollista."

"Mainio pyssy!" jatkoi Ivan Ivanovitsh. "Min?p? pyyd?n sen omakseni. Mit? h?n sill? tekee? Tai vaihdan sen johonkin. Onko is?nt?si kotona, eukkoseni?"

"Kotona on."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet