Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Riita: Kertomus siitä kuinka Ivan Ivanovitsh ja Ivan Nikiforovitsh riitaantuivat by Gogol Nikolai Vasilevich Silvanto Reino Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 432 lines and 28141 words, and 9 pages
"Kotona on."
"Mit? h?n tekee? Makaako?"
"Makaa."
"Se hyv?, silloinpa pist?yn h?nen luonaan."
Ivan Ivanovitsh pukeutui, otti k?teens? ryhmysauvan suojellakseen itse??n koirilta, joita on Mirgorodin kaduilla paljon enemm?n kuin ihmisi?, ja l?ksi.
Vaikka Ivan Nikiforovitshin talo oli aivan Ivan Ivanovitshin talon vieress? ja aidan yli oli helppo kavuta talosta toiseen, meni Ivan Ivanovitsh kuitenkin kadun kautta. T?lt? kadulta oli poikettava kujaan, joka oli niin kapea, ett? jos kahdet yhden hevosen vet?m?t ajoneuvot osuivat siin? kohtaamaan toisensa, niin ne eiv?t voineet sivuuttaa toisiansa, vaan j?iv?t siihen siksi, kunnes ne takapy?rist? vedettiin kumpikin taaksep?in kadulle. Jalankulkijan kukittivat takiaiset, jotka kasvoivat kahden puolen kujaa pitkin aidan vierustaa. T?lle kujalle p?in olivat toiselta puolelta Ivan Ivanovitshin vaja ja toiselta Ivan Nikiforovitshin aitta, portti ja kyyhkystarha. Astuttuaan portin luo Ivan Ivanovitsh avasi r?mist?en s?pin. Sis?lt? kuului koirien haukuntaa. Mutta monikarvainen koiralauma juoksi h?nt??ns? heilutellen takaisin n?hty??n tulijan tutut kasvot. Ivan Ivanovitsh astui poikki pihan, jolla oli kirjavanaan intialaisia kyyhkysi? Ivan Nikiforovitshin omak?tisesti ruokkimia, melonien ja vesimelonien kuoria, paikoin ruohoa, s?rkynyt rattaan py?r?, tynnyrin vanne tai likainen poikanulikka, joka piehtaroi paitasillaan, sanalla sanoen: kuva, josta taidemaalaaja pit??. Tuulettumaan ripustettujen vaatteiden varjo peitti melkein koko pihan antaen sille jonkun verran viileytt?. Akka tuli Ivan Ivanovitshia vastaan kumartaen syv??n, haukotteli ja j?i liikkumattomana paikoilleen seisomaan. Talon edess? komeili kuisti, jonka kattoa kannatti kaksi tammista pylv?st?, -- ep?varma suoja aurinkoa vastaan, jonka kanssa t?h?n aikaan vuotta ei ole leikitt?v?, sill? se pusertaa etenkin jalankulkijasta kuuman hien aina kiireest? kantap??h?n. T?st? saatamme ymm?rt??, kuinka voimakas oli Ivan Ivanovitshin halu saada tuo v?ltt?m?t?n ase, kun h?n l?hti liikkeelle sellaisessa helteess?, viel?p? poiketen jokap?iv?isest? tavastaan k?vell? ainoastaan iltasella!
Huone, johon Ivan Ivanovitsh astui, oli aivan pime?, sill? akkunaluukut olivat suljetut. Auringon s?de, joka pilkisti sis??n akkunaluukkuun tehdyn l?ven kautta, oli hajaantunut sateenkaaren v?reiksi ja kuvasi vastaiselle sein?lle kirjavan maiseman ruokokattoineen, puineen ja pihalle ripustettuine vaatteineen, kaikki kuitenkin yl?salaisin. T?m?n t?hden vallitsi huoneessa ihmeellinen puolih?m?r?.
"Jumalan rauhaa!" sanoi Ivan Ivanovitsh.
"Aa, hyv?? p?iv??, Ivan Ivanovitsh!" vastasi ??ni huoneen nurkasta. Silloin vasta Ivan Ivanovitsh huomasi Ivan Nikiforovitshin, joka makasi lattialle levitetyll? matolla.
"Suokaa anteeksi, ett? olen n?in luonnollinen."
Ivan Nikiforovitsh loikoi siin? ilki alasti, viel?p? paidattakin.
"Ei tee mit??n. Nukuitteko hyvin viime y?n?, Ivan Nikiforovitsh?"
"Nukuin. Ent? nukuitteko te, Ivan Ivanovitsh?"
"Hyvin nukuin."
"Ja nyt olette noussut levolta?"
"Nytk? noussut? Herranen aika, Ivan Nikiforovitsh, kuinka saattaisi t?h?n saakka nukkua? Palasin jo ?sken kyl?st?. Viljamaat ovat erinomaisen hyv?ss? kunnossa, vallan mainiossa! Ja hein? on niin pitk??, pehme?t?, mehev??!"
"Gorpina!" huusi Ivan Nikiforovitsh, "tuo Ivan Ivanovitshille viinaa ja kermapiirakoita".
"Kaunis ilma t?n??n."
"?lk?? kehuko, Ivan Ivanovitsh. Piru viek??n, kun on niin kuuma, ettei tied? minne menisi!"
"Vai piti sen pirun nyt taas siihen tulla. Kuulkaa, Ivan Nikiforovitsh, te viel? muistatte minun sanani, mutta silloin se on jo oleva my?h?ist?: saattepa tulevassa el?m?ss? k?rsi? jumalattoman puheenne t?hden."
"Mill? min? olen loukannut teit?, Ivan Ivanovitsh? En ole sanonut pahaa sanaa is?st?nne enk? ?idist?nne. Enp? todellakaan tied?, mill? olen teit? loukannut."
"Riitt?? jo, riitt??, Ivan Nikiforovitsh!"
"Jumalavita, min? en ole loukannut teit?, Ivan Ivanovitsh!"
"Ihmeellist?, ettei peltopyy jo noudata pillin ??nt?."
"Mitenk? tahdotte, ajatelkaa mit? hyv?ns?, mutta min? en ole teit? mitenk??n loukannut."
"Min? en ymm?rr?, miksei peltopyy jo noudata", puhui Ivan Ivanovitsh, ik??nkuin ei olisi Ivan Nikiforovitshia kuunnellut. "Kaiketi ei ole viel? se aika... mutta pit?isih?n sen jo sent??n olla."
"Sanoitte, ett? viljamaat ovat oivallisia?"
"Oivallisia, kerrassaan oivallisia!"
Seurasi vaitiolo.
"Mit? vaatteita te, Ivan Nikiforovitsh, olette levitt?nyt tuonne ulos riippumaan?" kysyi Ivan Ivanovitsh vihdoin.
"Niin, hyvi? vaatteita, melkein uusia vaatteita, joiden se kirottu ?mm? on antanut homehtua. Nyt min? annan tuulettaa ne. Kangas niiss? on hyv?? ja hienoa, tarvitsee vain k??nt??, niin sit? voi k?ytt?? uudelleen."
"Siell? oli er?s mieleiseni esine, Ivan Nikiforovitsh."
"Mik? sitten?"
"Sanokaapa, mit? te teette sill? pyssyll?, joka on vaatteiden mukana tuotu tuulettumaan?" T?ss? Ivan Ivanovitsh veti nuuskarasiansa esiin. "Saanko pyyt?? suomaan minulle kunnian?"
"?lk??h?n vaivatko itse?nne, min? otan kyll? omastani." Ivan Nikiforovitsh alkoi haparoida ymp?rilleen ja l?ysi nuuskasarvensa. "Se ?mm? on aika p?ssinp??! Vai on h?n ripustanut pyssynkin ulos? Kyll?p?s se Sorotshintsyn juutalainen tekee hyv?? nuuskaa. En tied?, mit? se mahtaa sotkea siihen, mutta hyv?lle se vaan haisee. Siin? tuntuu olevan palsamia seassa. Ottakaa ja pankaa v?h?n poskeenne: eik? totta, palsamille haisee? Ottakaa, olkaa hyv?!"
"Sanokaa, Ivan Nikiforovitsh -- min? yh? siit? pyssyst? -- mit? te sill? teette? Seh?n on teille aivan tarpeeton."
"Tarpeeton? Voihan sattua, ett? tarvitsee ampua?"
"Hyv? Jumala, Ivan Nikiforovitsh, milloin te ampuisitte? Ehk? tulevassa el?m?ss?? Mik?li tied?n ja muut muistavat, ette ole yht? ainoatakaan sorsaa ampunut, eik? ole taivaallinen Is?mme luonut ruumistanne sen mukaiseksi, ett? voisitte ampua. Teill? on komea ryhti ja arvokas muoto. Kuinka teid?n sopisi soissa kahlata, kun te nyt jo tuuletatte vaatteita, joita pid?n sopimattomana puheessa nimelt??n mainita? Kuinka silloin k?visi? Ei, te tarvitsette lepoa ja rauhaa." "Niin, teid?n pit?? ajatella sopivampia toimia. Kuulkaa, antakaa se pyssy minulle!"
"Mit? te nyt?... Se on kallis pyssy. Sellaista ei nyky??n l?yd? etsim?ll?k??n. Min? ostin sen er??lt? turkkilaiselta, kun varustauduin sotav?keen, ja nytk? min? sen noin vaan lahjoittaisin! Kuinka saatattekaan?... Se on minulle v?ltt?m?tt?m?n tarpeellinen!"
"Mihin te sit? niin v?ltt?m?tt?m?sti tarvitsette?"
"Mihink?? Ent? kun rosvot hy?kk??v?t taloon?... Eik? se silloin ole v?ltt?m?tt?m?n tarpeellinen? Jumalan kiitos, nyt olen rauhallinen enk? pelk?? mit??n. Ja miksi? Siksi, ett? tied?n pyssyn olevan tavara-aitassa."
"Pyssy on hyv?, Ivan Nikiforovitsh, mutta sen lukko on rikki."
"Mit? se tekee, jos onkin rikki? Voihan sen laittaa ehj?ksi. Pit?? vain rasvata hamppu?ljyll?, jottei ruostuisi."
"Teid?n sanoistanne, Ivan Nikiforovitsh, ei ilmene mink??nlaista yst?v?llisyytt? minua kohtaan. Te ette tahtoisi tehd? mit??n minun t?hteni yst?vyytemme osotteeksi."
"Kuinka te, Ivan Ivanovitsh, saatatte sanoa, etten min? osota teille mink??nlaista yst?vyytt?? Ettek? h?pe?? Teid?n h?rk?nne ovat alinomaa minun laitumellani, enk? min? ole niit? sielt? karkottanut. Kun l?hdette Pultavaan, niin pyyd?tte aina minun vaunujani lainaksi -- ja olenko min? niit? koskaan teilt? kielt?nyt? Teid?n poikam?llinne kiipeilev?t aidan yli minun pihalleni ja leikki? juoksentelevat koirieni kanssa -- enk? min? puhu mit??n: juoksennelkoot niin paljon kuin haluttaa, kun vain eiv?t koske mihink??n!"
"Koska ette tahdo lahjottaa sit?, niin vaihtakaa se johonkin."
"Mit? te annatte siit? sitten?" Samassa Ivan Nikiforovitsh kohosi kyyn?rp??ns? nojaan ja katsoi tarkasti Ivan Ivanovitshiin.
"Min? annan sen ruskean sian, jonka olen kasvattanut. Se on mainio em?sika! Saattepa n?hd?, ett? se ensi vuonna saa porsaita."
"En ymm?rr?, kuinka te, Ivan Ivanovitsh, saatatte tuollaista puhua. Mit? min? teid?n siallanne tekisin? Ehk? uhraisin sen pirulle sielumessuksi?"
"Taas! Ilman pirua ette n?y tulevan toimeen. Se on synti, Jumalan t?hden, synti, Ivan Nikiforovitsh!"
"Kuinka te, Ivan Ivanovitsh, saatatte todellakin tarjota siit? pyssyst? piru ties mit? -- sian!"
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page