Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Viimeinen tuomio by Sinclair Upton
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 491 lines and 46625 words, and 10 pages
Kirj.
Upton Sinclair
Suomennos
H?meenlinnassa, O.Y. H?meenlinnan Uusi Kirjapaino, 1909.
Kirjanen koskettelee Amerikan oloja, mutta sopii t?ydellisesti meill?kin.
Muutamassa arvokkaassa Amerikkalaisessa aikakauslehdess? oli julkaistuna tulokset siit? tutkimuksesta, jonka er?s Chicagon yliopiston opettaja oli toimittanut pukuteollisuuden alalla mainitussa kaupungissa. Pukuteollisuuden alalla Chicagossa ty?skentelee noin 500,000 henkil??, eli noin 30 pros. tuon Yhdysvaltain toisen kaupungin koko v?kiluvusta. Luottaen tuon oppineen tutkijan laskuihin, oli siell? t?m?n teollisuuden alalla ty?skentelem?ss? naisia, 10 tuntia p?iv?ss?, 6 p?iv?? viikossa ja 40 sentin viikkopalkalla. Useat naiset ansaitsivat v?hemm?n kuin yhden dollarin viikossa, -- ja yksik??n n?ist? naisista ei voinut l?yt?? ty?t? joka viikoksi. Alhaisin keskim??r?inen palkka oli n.s. dressmaakareilla, ollen viikkopalkka keskim??rin 90 sentti? ja siis ne jotka ty?skenteliv?t 42 viikkoa vuodessa, voivat ansaita vuoden ajalla keskim??rin 37 dollaria. Housujen valmistajat ansaitsivat keskim??rin 1.30 sentti? viikossa, mutta tekiv?t ty?t? vaan 37 1/2 viikkoa keskim??rin vuodessa, ansaiten 42 doll. vuodessa. Korkein keskim??r?inen palkka oli r??t?leill?, jotka ansaitsivat 6.20 sentti? viikossa, 32 viikon ty?ajalla, vuosittain siis ansaiten 212 dollaria. -- Keskim??r?inen palkka koko t?ll? teollisuuden alalla -- se on: 30 prosentilla suuren Chicagon onnellisista asukkaista -- oli 2.48 sentti? viikossa, 31 viikon ty?st?, eli 76.74 sentti? vuodessa.
Mit? olisi teht?v? t?m?n asiantilan suhteen? -- Useat ajattelevat ihmiset tekev?t itselleen tuon kysymyksen, ja tuskinpa yksik??n heist? voi v?itt??, ettei vastaukseksi olisi tullut mieleen ajatus, ett? meid?n taloudellinen j?rjestelm?mme on huono, ja ett? jolloinkin, jonkunlainen toinen j?rjestelm? t?ytyisi tulla tilalle.
On niin raskasta ajatella kuitenkin muutosta, se kun on niin ??rett?m?n valtavaa! Kuitenkin me tied?mme, ett? ihmiskunnan historian on t?ytynyt kulkea monien ja suurten muutosten l?pi -- ett? jos meid?n esi-is?mme nousisivat haudoistaan, heid?n t?ytyisi tunnustaa sama totuus. Kehitys ei ole mielikuvitusta, se on tosiasia ja vaikein tosiasia mit? olla voi. -- Me kaikki olemme kuulleet Ranskan vallankumouksesta kuinka se perin pohjin muutti koko Ranskalaisen yhteiskunnan. Ja mik? oli perussyyn? Ranskan vallankumoukseen? -- Se oli se, ett? kuningas ja ylimyst? tahtoi saada haltuunsa kaikki mukavuudet ja vallan sek? tehd? koko kansan n?yr?ksi v?likappaleeksi omissa k?siss??n. Ranskan kansa oli rakentanut kaikki, mutta sen sijaan, ett? se olisi saanut nauttia ty?ns? hedelmist?, t?ytyi sen maksaa suunnattomia veroja ylimyslaiskureille ja tuhlaavalle hovijoukolle. He huomasivat, nimitt?in kansa, ett?, ensiksi valtiollinen hirmuvalta ei ollut v?ltt?m?t?n ja toiseksi ett? se oli ep?inhimillinen -- se tahtoo sanoa ett? n?m? muutamat henkil?t eiv?t voineet k?ytt?? valtaansa koko yhteiskunnan hyv?ksi. Ja silloin Ranskan kansa muodosti j?rjestelm?n, jossa valtiollinen hirmuvalta, itsevaltius oli mahdoton -- se tahtoo sanoa, j?rjestelm?n, jossa valtiollinen itsen?isyys oli taattu joka miehelle koko yhteiskunnassa. -- Ja nyt, te tied?tte jokainen, ett? juuri samalla tavalla meid?n teollisuus-ruhtinaat ovat anastaneet kaiken rikkauden t?ss? maassa omiin k?siins?, mik? tarkoittaa taloudellista muotoa verotukselle, eli liikevoittoa; ja t?ten my?skin samalla tavalla he ovat aikaansaaneet melkein koko valtakunnan rikkaudet keskittym??n, eli paremmin sanoen synnytt?neet, kansallistaloudellisen halvauksen, -- jonka t?ytyy vuorostaan synnytt?? vallankumouksen, sill? kansalla on ainoastaan kaksi ehtoa, joko nousta vaatimaan oikeuksiaan tai kuolla n?lk??n. Te k?sit?tte mik? ehto n?ist? on luonnollisempi. Mik? on sitten se j?rjestelm?, jonka p??ll? meid?n taloudellinen yhteiskunta lep??? -- Tuotannon v?likappaleet ja mit? tuotannolla tarkoitetaan -- rautatiet, s?hk?sanomalaitokset, kaivannot, tehtaat ja kauppaliikkeet -- ovat pienen joukon k?siss? miehi?, jotka ovat muodostaneet itselleen yksinoikeuden valmistaa ja myyd? el?m?n v?ltt?m?tt?mimpi? tarpeita. Toiselta puolen kansan enemmist? on pakoitettu kilpailemaan kesken??n, niin ett? meill? on kilpailun alentama palkka, ja monopoolihinnat kaikille tavaroille, -- joka yksinkertaisesti merkitsee sit?, ett? koko maan rikkaudet ovat joutuneet varakkaan luokan k?siin. Ja luonnollinen seuraus t?st? tulee olemaan ett? palkkaty?ntekij?t pakoitetaan poistumaan taloudellisesta yhteiskunnastamme, ja joutuvat perikatoon -- ellemme onnistu, min? ja sin?, ty?mies, p??sem??n keng?n kiillottajaksi tai muuksi sellaiseksi!
Seisahtukaamme silm?nr?p?ykseksi ajattelemaan.
T?ss? olisi kapitalisti -- sanokaamme ett? h?n omistaa kenk?tehtaan. Ty?ntekij?t tarjoutuivat, saadakseen "jabin" tekem??n 5 paria kenki? p?iv?ss?. Yhden parin kenki? ty?mies saapi palkastaan; kaksi paria menee kapitalistilta raaka-aineeseen, yksi pari tarpeisiin ja ty?kapineisiin, ja yhden parin pist?? h?n taskuunsa voittona. Sin? ehk? huomautat, ett? h?n ei teet? taskukenki?; h?n pist?? taskuunsa ainoastaan rahat. Mutta h?n ei my?sk??n maksa ty?miehen palkkaa kenk?parilla, vaan antaa ainoastaan niiden arvon rahassa. Ja toiselta puolen, h?nen t?ytyy kyet? myym??n keng?t, ja arvattavasti h?n on bisness-mies mies eik? mik??n ihmisyst?v?, h?nen t?ytyy saada sellainen hinta ett? siit? j?? osa, taaskin h?nen voittonsa, eli muuten h?n sulkee tehtaansa. Ja se on juuri t?ss? kun vaikeus tulee eteen; sinun palkkasi oli laskettu alhaisimman arvon mukaan, ja myydess? tekem?si tavara monopoli-hinnan mukaan. T?ten joutuu juuri maan rikkaudet yhden luokan k?siin, kapitalistien k?siin, ja kansa saa korkeilla hinnoilla korvata sen vahingon, jonka liikatuotanto tuottaa -- ja niin liike v?henee, ja tulee sopiva tilaisuus ty?v?est?lle mietti? asemaansa.
Kaksi tahi kolme vuotta takaperin oli mr John D. Rockefellerin tulot 100 miljoonaa dollaria vuodessa. Sen j?lkeen on mr Rockefeller Standard ?ljyvarastollaan kohottanut tulojaan 50 tahi 60 prosenttia vuosittain! Ja mit? tekee h?n t?ll? suunnattomalla omaisuudellaan? Kuluttaako h?n sen? Jos h?n kustantaisi maailmann?yttelyn St. Louis'iin joka vuosi, ei h?n saisi tulojaan h?vitetyksi. H?nell? on toimikunta, johon kuuluu 32 hyvin opetettua liikeneroa, jotka ty?skentelev?t aina l?yt??kseen uusia rahansijoituspaikkoja; toisin sanoen h?n vaihtaa rahansa uuteen p??omaan. Ja h?n tekee sen uudestaan ja uudestaan, vuosi vuodelta, ja kun h?n t?ll? tavalla jatkaa, t?ytyy h?nen oppilaittensa kulkea per?ss? -- ja silloin me n?emme ett? miljon??rimme eiv?t voi kuluttaa kymmenett? osaa tuloistaan -- he yksinkertaisesti sijoittavat uudestaan ne. Oletteko koskaan laskeneet mik? tulee olemaan lopputulos t?st? leikist??
T?m? on, mit? tarkoitetaan kansallistaloudellisella halvauksella. Te kuitenkin arvelette, ett? meid?n hyv? republikaaninen hallituksemme, hallituksemme amerikkalainen Napoleon etunen?ss?, voi asettua yl?puolelle t?t? kehityst?, ja siten s??st?? teid?t n?kem?st? sit? vastenmielist? j?rjestelm?n muutosta, josta te ette mielell?nne haluaisi kuulla puhuttavankaan. Te luotatte kuten hukkuva oljenkorteen. Te sanotte, pian on tuo aika menev? ohi. Min? olen iloinen ollessani samaa mielt? teid?n kanssanne. Se on jo sivuutettu! Me olemme sivuuttaneet sen jo seitsem?n kahdeksan vuotta sitten.
Te katselette s?ik?htynein?! Mutta oletteko kuulleet puhuttavan trusteista, ja "amerikalaisesta hy?kk?yksest?"! Ehk?, mutta yht?kaikki, te ette k?sit? mit? se puhe tarkoittaa.
Rautatietrusti merkitsee sit?, ett? rautatienty?t? ei ole en?? saatavissa. On liian monta rautatiet? v?litt?m?ss? liikett? t?ss? maassa; ne ovat tulleet yhdistetyksi, kuletus- ja rahtimaksut korotetuksi, menot v?hennetyksi, niin ett? voitto-osinko on viel? kerran varmistunut. Samoin kivihiilitrusti, ter?strusti, samoin kaikki muut tuotannon haarat. Ent?s se "amerikalainen hy?kk?ys"!? -- Me olemme my?neet tehdasteollisuutemme tuotteita Englannissa, Indiassa, Ven?j?ll?, y.m. -- Miksi? Yksinkertaisesti, koska me valmistamme enemm?n kuin kotimaan markkinoilla voidaan my?d?. Me olemme my?neet kenk?teollisuutta niin paljon kuin oma yleis?mme on voinut ostaa, ja sitte meid?n t?ytyy menn? kauppaamaan kenki?mme kiinalaisille ja hottentoteille. Ja kun emme en?? voi myyd? heille, silloin meid?n t?ytyy sulkea kenk?tehtaamme ja ajaa suutarit maantielle!
Useat puuvillatehtaat Canadassa ovat suljettu ja toiset ovat pakottaneet ty?miehens? moneksi kuukaudeksi pois ty?st?, koska ty?ntekij?t eiv?t ole voineet el?? maksetuilla palkoilla. Mist? t?m? johtuu? Osaksi siit?, koska tehtaat Georgiassa teett?v?t ty?ns? lapsilla, usein 6 ja 10 vuoden ik?isill?, jotka saavat palkkaa 9 sentti? p?iv?ss? tehden mahdolliseksi is?nnilleen myyd? tavaraa halvemmalla kuin Massaschusettsin narrit, jotka suvaitsevat lakeja lasten ty?n rajoittamiseksi; my?skin koska Indiassa on puuvillatehtaita, joissa lapset tekev?t ty?t? 16 tuntia p?iv?ss?, sortuen ennenaikaiseen perikatoon vuoden eli kahden kuluttua; ja osaksi koska puuvillateollisuus Italiassa on noussut kaksinkertaisesti joka kahdessa vuodessa ja lis??ntyy joka vuosi Belgiassa ja Japanissa. Yhdysvalloissa on puuvillateollisuuden tuotanto kohonnut 45 milj. dollarista v. 1840 -- 210 miljoonaan v. 1880, 267 milj. v. 1890, ollen 339 milj. v. 1900. Ja nyt meill? on liian paljon puuvillaa! -- Puuvillateollisuuden ty?ntekij?t ovat tehneet kaikki mit? heid?n herransa ovat halunneet, ja nyt t?ytyy heid?n hakea uusi "jabi", tahi siirty? johonkin toiseen taivaankappaleeseen, mik? ei olisi t?ytetty teollisuuskoneilla, kuten meid?n onneton maapallomme!
Jos on totta, ett? muilla teollisuuden aloilla kuljetaan samaan suuntaan -- mik? tulee olemaan lopputulos? Tulee vaikeus maksaa voitto-osinkoa tahi tehd? riitt?v?sti liikevoittoa. Kuinka voidaan silloin kohottaa voittoa, sill? seh?n kuitenkin on ainoa tarkoitus nyky??n. Ainoastaan alentamalla palkkoja eli korottamalla teollisuustuotteiden hintaa. Mutta katsokaamme ymp?rillemme maailmassa! Kovanhiilen kaivajain palkkaa on jo leikattu 5 prosentilla, ter?sty?ntekij?in 18 prosentilla, ja kuitenkin on hiilen ja ter?ksen hinta kohonnut samalla aikaa; mr Rockefeller on kohottanut hiljattain taas ?ljyn hinnan sentill? kaluunaa kohti, ja lihatrusti lihan hinnan sentill? paunaa kohti, ja kuitenkin ne 50,000 onnetonta, jotka ty?skentelev?t Chicagon y.m. kaupunkien teurastuslaitoksissa, h?visiv?t lakossa, jonka he tekiv?t saadakseen palkat korotetuksi el?m?nehtojensa tasalle. Sama totuus koskee kaikkia kymmenill? eri ty?aloilla lakossa olevia ty?ntekij?it? -- he ovat kaikki lakossa juuri saman syyn takia! Ja kuitenkin on el?m?n ehdot Yhdysvalloissa kohonneet 39 prosentilla 7 viime vuoden ajalla. Toinen keino liikevoiton korottamiseksi on, v?hent?? ty?voimaa ja tehd? j?lelle j??neiden ty? raskaammaksi. Ja sit?varten kymmeni? tuhansia h?yrylaiva-asiamiehi? on palvelemassa pitk?n?k?isi? kapitalistejamme, kiiruhtaen ty?miehi? l?htem??n Euroopasta ja l?hett?v?t noita ulosviskattuja t?nne halvalla palkalla ja el?m??n kurjaa el?m?? -- sek? auttamaan siten viel? kerran mahdolliseksi korottaa liikevoittoa! Siirtolaisuus Yhdysvaltoihin oli 311,000 v. 1899: 448,000 v. 1900; 487,000 v. 1901; 648,000 v. 1902 ja 857,000 v. 1903 -- ollen viimemainittuna vuonna enemm?n kuin puolet annoksesta Unkarista, Ven?j?lt? ja Etel?-Italiasta. Yli miljoona naisia ty?skentelee tehtaissa ymp?ri maata ja liki 2 miljoonaa lapsia 10:st? 15:sta ik?vuoteen ansaitsevat el?m?ns?. Puuvillatehtaissa etel?valtioissa lis??ntyi miesty?ntekij?in lukum??r? 79 prosentilla kymmeness? vuodessa; naisien lukum??r? samalla ajalla kasvoi 178 pros., ja lasten alle 16 ik?vuoden 270 pros. Komitea lastenty?n tarkastamista varten ilmoittaa Alabaman valtiossa ty?skentelev?n 50,000 lasta, joista 34 pros. alle 12 ik?vuoden ja 10 pros. alle 10-vuotisia. Er?s etev? nainen ja lastenyst?v? kirjoittaa m.m.: "Min? olen puhutellut er?st? pient?, seitsem?nvuotiasta poikaa Alabamassa, joka oli tehnyt ty?t? 40 y?t? per?kk?in ja er?st? toista lasta, alle 9 vuoden vanhan joka kuuden vuoden vanhasta oli ty?skennellyt y?vuorolla." Neiti Jane Adams, kuuluisa Hull Housen perustaja Chicagossa, sanoo: "Etel?-Carolinassa er??ss? suuressa uudessa tehtaassa tapasin 5 lasta ty?skentelem?ss? y?ll?. Columbiassa, South Carolinassa, er??ss? tehtaassa, jonka omistavat Pohjoisvaltioiden kapitalistit, olin min? kello 10.30 illalla, ja puhuttelin useita lapsia, jotka eiv?t tiet?neet ik??ns?, mutta ty?skenteliv?t klo 6 illalla 6 aamulla". Korkein palkka n?ille lapsille on 50 sentti? p?iv?ss? ja alin palkka 9 sentti?.
Itsemurhain luku Yhdysvalloissa on kasvanut hirvitt?v?ss? m??r?ss? viime vuosina, ollen 12 jokaista 100,000 asukasta kohti v. 1890 -- ja 17 jo v. 1902, jolta ajalta on viimeiset tilastotiedot. Mielipuolia oli 91,959 v. 1880 ja 145,000 v. 1896. -- Vuonna 1876 nautittiin v?kijuomia vaan 8.61 kaluunaa henkil?? kohti -- mutta vuonna 1900 oli jo tuo luku noussut 19,48 kaluunaa joka henkil?? kohti Yhdysvalloissa. Er?s sosialistiyst?v?ni sanoikin kerran: "jos sinun t?ytyy el?? helvetiss? kaksinkerroin, parempi on siell? olla juovuksissa kuin selv?ll? p??ll?". Ja mik? juuri on totta, on se, ett? ty?miehen kohtalo nykyisess? yhteiskunnassamme on niin surullinen, ett? sen vuoksi usea v?hemm?ll? tahdon voimalla varustettu sortuukin viett?m??n joutoaikansa ep?inhimillisess? ilossa. Niille jotka raittiusty?n avulla luulevat parantavansa yhteiskuntamme, puhuu n?m? hirvitt?v?sti kasvaneet numerot, juuri sill? ajalla kuin raittiusty?t? kiivaimmin on edistetty, selvemp?? kielt? kuin mik??n muu!
Meid?n rautatiemme tappoivat 6,136 henkil?? v. 1895, ja 8,588 v. 1902; haavottuneiden luku rautatieonnettomuuksissa oli 33,748 v. 1895 ja 64,662 v. 1902. Teollisuuskomisioonin raportin mukaan rautatieonnettomuuksissa kuolleitten luku viime nelj?nneksell? v. 1903 oli 3 kertaa niin suuri kuin keskim??r?inen kuolleitten luku yhdeks?ll? edellisell? nelj?nneksell?. Katurautatiet New Yorkissa vaativat yhden uhrin joka p?iv?, eli yksi 10,000 asukkaasta vuosittain. Ihmiset k?velev?t huolettomasti kadulla, mutta v?risev?t pelosta kun on ukkosen myrsky, ja kuitenkin katuvaunut tappavat kymmenen kertaa enemm?n ihmisi? joka vuosi, kuin salama ja myrsky koko ihmisij?ss?. Me olemme tappaneet 10 tai 20 henkil?? er??n hotellin sortumisessa New Yorkissn, ja tuhannen muutaman h?yrylaivan palossa, samaten 600 er??n teatterin palossa Chicagossa -- ja kaikki liikevoiton takia! Kukaan ei ole tullut rangaistuksi, eik? tule, koska jokainen ymm?rt??, ett? jos seisautetaan tuollaiset liikkeet, kaatuu koko yhteiskunta nurin!
Mutta -- mist? on tuleva pelastus?! Meid?n t?ytyy sanoa, ett? on ainoastaan ajan kysymys milloin t?m? hirvitt?v? kansan kurjuus, ja sen alituinen kasvaminen, yhdess? maan p??oman kanssa, ja joka vuosi kasvavan kiihkon kanssa tulee siet?m?tt?m?ksi? Me voimme ehk?ist? sen, h?t?ilem?tt?, milloin vaan haluamme -- voimme ehk?ist? sen silm?nr?p?yksess?, yhdell? iskulla. Me voimme ehk?ist? sen samoin kuin mies, joka kulkiessaan rautatiet?, yht'?kki? kuullessaan junan l?hestyv?n hirvitt?v?ll? nopeudella l?htee juoksemaan edell?, voi ehk?ist? varman kuoleman kun hypp?? sivulle ja antaa junan menn? menojaan.
Kun h?n sen on tehnyt, hieroo h?n silmi??n ja kysyy itselt??n, miksi ei tuo ajatus pist?nyt h?nen p??h?ns? ennenkuin viime silm?nr?p?yksess?. Me voimme ehk?ist? tuon tulevan vaaran, uudestaan jakamalla kansallisrikkautemme, parantamalla taloudellisen halvauksen, ja samalla kertaa me voimme tehd? sen niin varmasti, ett? tuo kamala sairaus ei koskaan uudistu, ottamalla taloudellisen vallan sinne, miss? politillinenkin voima on -- nimitt?in koko kansan k?siin, koko kansan k?ytett?v?ksi, koko kansan hyv?ksi. Silloin, ei tulisi en?? oleman tuotantoa liikevoittoa varten, mutta ainoastaan tuotanto tarvetta varten, jokainen mies, joka haluaisi tehd? ty?t?, saisi tilaisuuden siihen, ja saisi palkan t?yden ty?arvon mukaan tuotannostaan; jokainen mies joka ei haluaisi tehd? ty?t?, tietysti, n??ntyk??n n?lk??n. Silloin ei en??n tulisi olemaan kurjuutta -- koska nykyisill?kin teollisuuskoneilla ty?mies ko-operativisen j?rjestelm?n pohjalla voisi ansaita 2,500 dollaria vuodessa, 6 tuntisen ty?p?iv?n ollessa k?yt?nn?ss? kaikilla aloilla. Silloin ei tulisi olemaan ylellisyytt?, luonnollisesti, koska ei olisi orjuutta; silloin ei olisi ammattihaureutta, samojen syiden takia. Silloin ei tulisi olemaan niin paljon rikollisuutta, koska rikosten syy on v??ryys. Silloin ei tulisi olemaan niin paljon juoppoutta, koska juoppouden syyn? on ep?t?ydellinen ravinto, ylity?, ep?vakainen ty?nsaanti, likainen ja ep?miellytt?v? koti j.n.e. ja ihan varmaan, ei silloin tulisi olemaan sotav?ke?, ei maa- eik? meriv?ke? -- eik? my?sk??n sotia!
Kaikkialla maailmassa, miss? kapitalismi on enemm?n kehittynyt, esiintyy my?skin sosialismi -- ik??nkuin varjo! -- Sosialisti on aina sama, miss? hyv?ns? h?n lieneekin; h?n kutsuu ty?kumppaniaan "toveriksi", eik? tee mit??n eroitusta, onko tuo toveri vanha tai nuori, ruma tai kaunis, naimaton tai perheellinen, valkea, musta, punanen, tai keltanen. P??asia on vaan se, ett? h?n on n?hnyt sen tulevan p?iv?n nousun, jolloin kaikki miehet ty?skentelev?t toistensa hyv?ksi, yleiseksi hy?dyksi, koskaan tahtomatta sortaa velje??n, ja tarvitsematta pelj?t? tulevansa sorretuksi veljelt??n. Mies, joka kerran on n?hnyt ja k?sitt?nyt tuon, on muuttunut tulevaisuuden mieheksi -- maailma ei koskaan tule n?kem??n h?nt? samanlaisena kuin ennen. Itsens?tunteminen on h?nen ensim?inen askeleensa eteenp?in, ja jokainen uusi kokemus mit? h?n tekee, on aina yksi askel tulevaa voittoa kohti. H?n ei ota taka-askeleita. Miss? hyv?ns? h?n on, h?n antaa ??nens? sosialismille, ja noista ??nist? te voitte laskea ja ennustaa tulevaisuutta. Te voitte tuntea h?net v?hist? s??st?ist??n, h?nen ??nest??n, h?nen s?ntillisyydest??n, y?ll? ja p?iv?ll?, miss? ik?n? h?n on. N?in t?m? mahtava, voimakas joukko marssii kohti voittoa, pelk??m?tt? mit??n, huolimatta mist??n, koskaan sovittelematta, koskaan lahjomatta, ymm?rt?en ett? totuuden ja valheen v?lill?, oikeuden ja v??ryyden v?lill?, ei koskaan voi tulla yhtym?kohtaa, ei mit??n sovintoa -- ainoastaan taistelu el?m?st? ja kuolemasta.
Sosialistinen liike on alkanut Saksassa; se on siell? saanut k?rsi? ivaa, pilkkaa, sortoa, mahtavain vastustusta ja tuhmimmat on se ly?nyt h?mm?styksell? ja kiukulla, jopa pelolla, samoten kuin kaikkialla muuallakin. Seuraavat numerot osoittavat sen ??nim??r?n Saksan vaaleissa:
"Vallankumous on tapahtunut", lausuu mr. Lincoln Steffens, kirjassaan "Kansanvallan vihollinen". -- Se on vallankumous lahjomisen kautta.
"Hallitus kansalta, kansan kautta ja kansalle", on tullut valloitetuksi, ja nykyisess? muodossaan on siit? tullut "hallitus kansalta, roistojen kautta, ja rikkaille". Hallitus t?ss? maassa, t?n? p?iv?n?, on muutamien harvojen kapitalistien ohjattavissa; ja on tavallaan heid?n ehdoton palveliansa, jopa se on heid?n suoranaista omaisuuttaan. Senaattorimme Washingtonissa ovat heid?n palkattuja asianajajiaan, ja valtuusmiehet kaupungeissamme y.m., ovat heid?n juoksupoikiaan. Ne ostavat itsen?isyyden lahjoilla, ja toisilta virkapaikoilla; ne ostavat puolueet vaalitaistelurahastoilla. Ne itsevaltiaasti hallitsevat kaikki virkamiesten nimitykset, ne valitsevat joka miehen, ja n?ist? roistoista on kansalla muka sitten oikeus ??nest??! Jokainen joka ei ole tottelevainen, potkitaan ulos politiikasta!
Kapitalismi -- taloudellinen aristokratia -- ei ainoastaan pid? omissa ohjaksissaan hallitustamme, se ohjaa ja m??r?? my?skin yleisen mielipiteen. Se omistaa sanomalehdist?n -- jokainen New Yorkin seitsem?st? johtavasta p?iv?lehdest?, esimerkiksi, ovat miljon??rien omaisuutta. He uhraavat kirkoille ja he yll?pit?v?t korkeimmat oppilaitokset. Nyt juuri istuvat he innostuneina ja voitollisina kaikilla aloilla meid?n yhteiskunnassamme! Politillisesti he ovat asettaneet molemmat valtapuolueet k?ytett?v?kseen, kerrassaan kukistaen ne.
Heill? on vaan yksi asia pelj?tt?v?n?, meid?n hallitsijoillamme -- ja se asia on sosialismi. Se pelko onkin aivan vakavaa laatua, se on hirvitt?v? heist?. He k?ytt?v?t kaiken mahtavuutensa ja voimansa nyky??n, voidakseen est?? yleis?? tutustumasta siihen! He ovat anastaneet sanomalehdist?n, saarnatuolit ja oppilaitokset, voidakseen k?ytt?? niit? palveluksessaan. Massachusettsin valtiossa kapitalistit kuluttivat vuoden 1902 vaalitaistelussa yli miljoonan dollarin, ja l?hettiv?t yli 30 parhainta puhujaansa Mark Hannan johdolla koettaen h?vitt?? sosialismin sielt? juuriaan my?ten! He ovat h?v?isseet Amerikan perustuslait Coloradossa ponnistellessaan sosialismia vastaan! Ja kuitenkaan heid?n joukkonsa, verikoirineen, ei voi sille mit??n! Kansa on taistellut uusia hallitsijoitaan vastaan kaikilla aseilla mit? se on voinut ajatella, mutta aina se on tullut lahjotuksi, petetyksi, ly?dyksi takaisin joka yrityksess?!
Sittenkin k?y niin, ett? sosialismi levi??, kuten aamu-rusko, ennenkuin aurinko nousee it?iselt? taivaanrannalta. Amerikan kansa on nyt ensi kerran tilaisuudessa tulla kyllin ymm?rrett?v?sti n?kem??n mik? todellisuudessa on kysymys! He tulevat huomaamaan, ett? niinkauan kun taloudellinen voima maassa tulee pysym??n yhden luokan k?siss?, niin kauan se luokka hallitsee koko maan; kansa tulee n?kem??n sen todellisuuden, ett? Amerikassa ei koskaan en?? tule olemaan kansanvaltaista hallitusta, -- ennenkuin taloudellinen voima on anastettu noiden muutamain harvojen k?sist?, ja tehty j?lleen koko kansan ikuiseksi omaisuudeksi.
For additional contact information:
Que d'autres pi?ces volantes je pourrais encore noter comme pr?cieuses ? l'historien! Raison de plus pour se d?fier des pi?ces fausses ou falsifi?es, comme, par exemple, les lettres d'anoblissement de Guy de Cailly.
Si rapide qu'ait ?t? cet examen des sources, je crois avoir dit l'essentiel. En r?sum?, la Pucelle, de son vivant m?me, ne fut gu?re connue que par des fables. Ses plus anciens chroniqueurs, bien incapables de faire oeuvre de critiques, rapport?rent comme des r?alit?s les l?gendes de la premi?re heure.
C'est dans le proc?s de Rouen et dans quelques pi?ces de comptabilit?, quelques lettres missives, quelques actes priv?s ou publics, que nous trouverons le plus de v?rit?. Le proc?s de r?habilitation sera aussi d'un grand secours pour l'histoire, ? la condition qu'on n'oublie jamais comment et pourquoi ce proc?s fut fait.
Au moyen de ces documents on peut se repr?senter, en somme, assez pr?cis?ment Jeanne d'Arc dans son caract?re et dans sa vie.
Qu'est-ce ? dire sinon qu'elle avait des hallucinations de l'ou?e, de la vue, du toucher et de l'odorat? Chez elle, de tous les sens, le plus affect? c'est l'ou?e: elle dit que ses voix lui apparaissent; elle les nomme parfois aussi son conseil; elle les entend tr?s bien ? moins qu'on ne fasse du bruit autour d'elle. Le plus souvent elle leur ob?it; quelquefois elle leur r?siste. Il est douteux que ses visions fussent aussi distinctes. Soit qu'elle ne le voul?t pas, soit qu'elle ne le p?t pas, elle n'en donna jamais aux juges de Rouen une description bien nette ni bien pr?cise. Ce qu'elle sut peindre le mieux ce furent encore les anges porte-couronne qu'elle avoua ensuite n'avoir jamais vus que dans son imagination.
? quel ?ge ces troubles lui vinrent-ils? On ne peut pas le dire avec pr?cision. Mais ce fut tr?s probablement au sortir de l'enfance, et nous sommes avertis par le t?moignage de Jean d'Aulon, que Jeanne ne sortit jamais tout ? fait de l'enfance.
Bien que, le plus souvent, il soit hasardeux de tirer d'une donn?e historique les ?l?ments d'une ?tude clinique, plusieurs savants ont tent? de d?finir l'?tat pathologique qui rendait cette jeune fille apte ? subir de fausses perceptions de l'ou?e et de la vue. Comme la psychiatrie a fait en ces derni?res ann?es de rapides progr?s, je me suis adress? ? un savant ?minent qui conna?t l'?tat actuel de cette science, ? laquelle il a apport? lui-m?me d'importantes contributions. J'ai demand? au docteur Georges Dumas, professeur ? la Sorbonne, si la science dispose d'?l?ments suffisants pour ?tablir r?trospectivement le diagnostic de Jeanne. Il m'a envoy? en r?ponse une lettre qu'on lira dans l'appendice I de cet ouvrage.
Je n'ai pas qualit? pour aborder ce sujet. Du moins puis-je, sans sortir de ma comp?tence, pr?senter, relativement aux hallucinations de Jeanne d'Arc, une observation qui m'a ?t? sugg?r?e par l'?tude des textes. Cette observation est d'une cons?quence infinie; je la contiendrai rigoureusement dans les limites que me tracent la nature et l'objet de cet ouvrage.
Elle dut fr?quenter des pr?tres fid?les ? la cause du dauphin Charles et qui surtout souhaitaient la fin de la guerre. Les abbayes ?taient incendi?es, les ?glises pill?es, le service divin aboli. Ces pieuses gens qui soupiraient apr?s la paix, voyant que le trait? de Troyes ne l'avait pu donner, l'attendaient seulement de l'expulsion des Anglais. Et ce qu'il y eut de rare, d'extraordinaire et comme d'eccl?siastique et de religieux en cette jeune paysanne, ce n'est pas qu'elle se cr?t appel?e ? chevaucher et ? guerroyer, c'est que dans <
C'est ainsi que les Fran?ais pieux, en 1428, concevaient la mission de la Pucelle. Elle se donnait pour une d?vote fille, inspir?e de Dieu. Il n'y avait rien d'incroyable ? cela. En annon?ant qu'elle avait r?v?lations de monseigneur saint Michel sur le fait de la guerre, elle inspirait aux gens d'armes armagnacs et aux bourgeois d'Orl?ans autant de confiance que pouvait en communiquer aux mobiles de la Loire, dans l'hiver de 1871, un ing?nieur r?publicain, inventeur d'une poudre sans fum?e ou d'un canon perfectionn?. Ce qu'on attendait de la science en 1871 on l'attendait de la religion en 1428, de sorte que le B?tard d'Orl?ans put songer ? employer Jeanne aussi naturellement que Gambetta pensa ? recourir aux connaissances techniques de M. de Freycinet.
Ce qu'on ne remarque pas assez, c'est que le parti fran?ais la mit en oeuvre tr?s adroitement. Les clercs de Poitiers, tout en l'examinant avec lenteur sur ses moeurs et sa foi, la faisaient valoir. Ces clercs de Poitiers n'?taient pas des religieux ?trangers au monde, c'?tait le Parlement du roi l?gitime, c'?taient les exil?s de l'Universit?, des hommes tr?s engag?s dans les affaires du royaume, tr?s compromis dans les r?volutions, d?pouill?s et ruin?s, et fort impatients de rentrer dans leurs biens; et le plus habile homme du Conseil, l'archev?que duc de Reims, chancelier du royaume, les dirigeait. Par la dur?e et la solennit? de leurs interrogatoires, ils attiraient sur Jeanne la curiosit?, l'int?r?t, l'espoir des ?mes ?merveill?es.
La ville d'Orl?ans avait, pour se d?fendre, des murs, des foss?s, des canons, des gens d'armes et de l'argent. Les Anglais n'avaient pu ni l'enlever d'assaut ni l'investir. Entre leurs bastilles passaient des convois, des compagnies. On fit entrer Jeanne dans la ville avec une belle arm?e de secours. Elle amenait des troupeaux de boeufs, de moutons et de porcs. Les habitants crurent recevoir un ange du Seigneur. Cependant les assi?geants ?taient ?puis?s d'hommes et d'argent. Ils avaient perdu tous leurs chevaux. Loin de pouvoir tenter d?sormais une nouvelle attaque, ils n'avaient pas la force de tenir longtemps dans leurs bastilles. ? la fin d'avril, il y avait quatre mille Anglais devant Orl?ans, et peut-?tre moins, car il s'en partait, comme on disait, tous les jours; et les d?serteurs allaient par troupes piller les villages. Dans le m?me temps, la ville ?tait d?fendue par six mille gens d'armes et gens de trait et plus de trois mille hommes des milices bourgeoises. ? Saint-Loup, il y eut quinze cents Fran?ais contre quatre cents Anglais; aux Tourelles, cinq mille Fran?ais contre quatre ou cinq cents Anglais. En se retirant, les Godons abandonnaient ? leur sort les petites garnisons de Jargeau, de Meung et de Beaugency. On peut juger de l'?tat de l'arm?e anglaise par la bataille de Patay, qui ne fut point une bataille, mais un massacre, et o? Jeanne n'arriva que pour g?mir sur la cruaut? des vainqueurs. N?anmoins, les lettres du roi aux bonnes villes lui attribu?rent une part de la victoire. C'?tait donc que le Conseil royal faisait ?tendard de sa sainte Pucelle.
Au fond, que pensaient d'elle ceux qui l'employaient, les Regnault de Chartres, les Robert Le Ma?on, les G?rard Machet? Sans doute, ils n'?taient pas en ?tat de discerner l'origine des illusions dont elle ?tait envelopp?e. Et, bien qu'il se trouv?t alors des ath?es parmi les gens d'?glise, l'apparition de saint Michel archange n'?tait pas pour ?tonner la plupart d'entre eux. Rien alors ne paraissait plus naturel qu'un miracle. Mais de pr?s les miracles ne se voient pas. Ils avaient cette jeune fille sous les yeux; ils s'apercevaient que, pour sainte et bonne qu'elle f?t, elle n'exer?ait point un pouvoir surhumain.
Tandis que les gens d'armes et tout le commun peuple l'accueillaient comme la Pucelle de Dieu et l'ange envoy? du ciel pour le salut du royaume, ces bons seigneurs ne songeaient qu'? profiter des sentiments de confiance qu'elle inspirait et qu'ils ne partageaient gu?re. La voyant ignorante au possible et la jugeant, sans doute, moins intelligente qu'elle n'?tait, ils entendaient la conduire ? leur id?e. Ils durent bient?t s'apercevoir que ce n'?tait pas toujours facile. Elle ?tait une sainte; les saintes sont intraitables. Quels furent au vrai les rapports du Conseil royal avec la Pucelle? Nous l'ignorons et c'est un secret qui ne sera jamais p?n?tr?. Les juges de Rouen croyaient savoir qu'elle recevait des lettres de saint Michel. Il est possible qu'on ait abus? quelquefois de sa simplicit?. Nous avons des raisons de croire que la marche sur Reims ne lui fut pas sugg?r?e en France; mais il est certain que le chancelier du royaume, messire Regnault de Chartres, archev?que de Reims, avait grande envie d'?tre r?tabli sur le si?ge du bienheureux Remi et de jouir de ses b?n?fices.
Dans le fait, cette campagne du sacre ne fut qu'une suite de n?gociations appuy?es par des lances. On voulut montrer aux bonnes villes un roi saint et pacifique. Si l'on avait eu envie de se battre, on serait all? sur Paris ou en Normandie.
Cinq ou six t?moins, capitaines, magistrats, eccl?siastiques et une honn?te veuve d?pos?rent ? l'enqu?te de 1456 que Jeanne ?tait entendue au fait de guerre. Ils s'accord?rent ? dire qu'elle montait ? cheval et maniait la lance mieux que personne. Un ma?tre des requ?tes r?v?la qu'elle ?merveillait l'arm?e par la longueur du temps qu'elle pouvait rester en selle. Ce sont l? des m?rites qu'on ne saurait lui refuser et l'on ne contestera pas non plus cette diligence, cette ardeur, que Dunois vante en elle ? l'occasion d'une d?monstration faite, la nuit, devant Troyes. Quant ? l'opinion, que cette jeune fille ?tait tr?s habile ? rassembler et ? conduire une arm?e et s'entendait surtout ? diriger l'artillerie, elle est plus difficile ? partager et il en faudrait un autre garant que ce pauvre duc d'Alen?on qui ne passa jamais pour un homme raisonnable. Ce que nous venons de dire du proc?s de r?habilitation fait suffisamment comprendre ces ?tranges appr?ciations. Il ?tait entendu que Jeanne recevait de Dieu ses inspirations militaires. On ne craignait plus d?s lors de les admirer trop et on les vantait un peu ? tort et ? travers.
Jeanne, toujours en pri?res et en extase, n'observait pas l'ennemi, elle ne connaissait pas les chemins, elle ne tenait aucun compte des effectifs engag?s, ne se souciait ni de la hauteur des murs ni de la largeur des foss?s. On entend aujourd'hui des officiers discuter le g?nie tactique de la Pucelle. Elle n'avait qu'une tactique, c'?tait d'emp?cher les hommes de blasph?mer le Seigneur et de mener avec eux des ribaudes; elle croyait qu'ils seraient d?truits pour leurs p?ch?s mais que, s'ils combattaient en ?tat de gr?ce, ils auraient la victoire. C'?tait l? toute sa science militaire, hors toutefois qu'elle ne craignait pas le danger. Elle montrait le plus doux et le plus fier courage; elle ?tait plus vaillante, plus constante, plus g?n?reuse que les hommes et digne en cela de les conduire. Et n'est-ce pas une chose admirable et rare que de voir tant d'h?ro?sme uni ? tant d'innocence?
? vrai dire, certains chefs et notamment les princes du sang royal n'en savaient pas beaucoup plus qu'elle. Pour faire la guerre, en ce temps-l?, il suffisait de monter ? cheval. Il n'existait point de cartes. On n'avait nulle id?e de marches sur plusieurs lignes, d'op?rations d'ensemble, d'une campagne m?thodiquement combin?e, d'un effort prolong? en vue de grands r?sultats. L'art militaire se r?duisait ? quelques ruses de paysans et ? certaines r?gles de chevalerie. Les routiers, partisans et capitaines d'aventure, savaient tous les tours du m?tier; mais ils ne connaissaient ni amis ni ennemis et n'avaient de coeur qu'? piller. Les nobles montraient grand vouloir d'acqu?rir honneur et louange; en fait, ils songeaient au gain. Alain Chartier disait d'eux: <
La guerre devant durer autant que la vie, on la menait doucement. Les gens d'armes, cavaliers et pi?tons, archers, arbal?triers, tant Armagnacs qu'Anglais et Bourguignons se battaient sans beaucoup d'ardeur. Ils ?taient braves assur?ment; ils ?taient prudents aussi et l'avouaient sans nulle honte. Jean Chartier, chantre de Saint-Denys, chroniqueur des rois de France, conte comment les Fran?ais rencontr?rent une fois les Anglais pr?s de Lagny et il ajoute: <
Ces guerres perp?tuelles ?taient peu meurtri?res. Durant ce qu'on appela la mission de Jeanne d'Arc, d'Orl?ans ? Compi?gne, les Fran?ais perdirent ? peine quelques centaines d'hommes. Les Anglais furent beaucoup plus ab?m?s, parce qu'ils fuyaient et que c'?tait l'habitude des vainqueurs de tuer dans les d?routes tout ce qui ne valait pas la peine d'?tre pris ? ran?on. Mais les batailles ?taient rares, partant les d?faites, et le nombre des combattants petit. Il n'y avait en France qu'une poign?e d'Anglais. On ne se battait, autant dire, que pour piller. Ceux qui souffraient de la guerre, c'?taient ceux qui ne la faisaient pas, les bourgeois, les religieux, les paysans. Les paysans enduraient les maux les plus cruels, et il est concevable qu'une paysanne ait tenu la campagne avec une fermet?, une obstination, une ardeur inconnues ? toute la chevalerie.
Ce n'est pas Jeanne qui a chass? les Anglais de France; si elle a contribu? ? sauver Orl?ans, elle a plut?t retard? la d?livrance en faisant manquer, par la marche du Sacre, l'occasion de recouvrer la Normandie. La mauvaise fortune des Anglais ? partir de 1428 s'explique tr?s naturellement: tandis que dans la paisible Guyenne, o? ils faisaient la culture, le n?goce, la navigation et administraient habilement les finances, le pays, qu'ils rendaient prosp?re, leur ?tait tr?s attach?; au contraire, sur les bords de la Seine et de la Loire, ils ne prenaient pas pied; ils n'avaient jamais pu s'y implanter, y mettre du monde en suffisance, y faire de solides ?tablissements. Enferm?s dans les forteresses et les ch?teaux, ils ne cultivaient pas assez le sol pour le conqu?rir: car on ne s'empare vraiment de la terre que par le labour; ils la laissaient en friche et l'abandonnaient aux partisans qui les harcelaient et les ?puisaient. Leurs garnisons ridiculement petites se trouvaient prisonni?res dans le pays de conqu?te. Ils avaient les dents longues; mais un brochet n'avale pas un boeuf. On avait bien vu apr?s Cr?cy, apr?s Poitiers, qu'ils ?taient trop petits et la France trop grande. Pouvaient-ils mieux r?ussir apr?s Verneuil, sous le r?gne troubl? d'un enfant, au milieu des discordes civiles, manquant d'hommes et d'argent et quand il leur fallait encore contenir le pays de Galles, l'Irlande et l'?cosse? En 1428, ils n'?taient qu'une poign?e en France et ne s'y maintenaient que par le duc de Bourgogne qui d?s lors les ex?crait et leur voulait tout le mal possible.
Les moyens leur manquaient ?galement et de prendre de nouvelles provinces et de pacifier celles qu'ils avaient prises. Le caract?re m?me de la souverainet? que revendiquaient leurs princes, la nature des droits qu'ils faisaient valoir et qui reposaient enti?rement sur les institutions communes aux deux pays leur rendaient difficile l'organisation de leur conqu?te sans le consentement et m?me, on peut le dire, sans le concours loyal et l'amiti? des vaincus. Le trait? de Troyes ne soumettait pas la France ? l'Angleterre; il les r?unissait l'une ? l'autre. Cette r?union inspirait bien des inqui?tudes ? Londres; les gens des communes laissaient voir la crainte que la vieille Angleterre ne dev?nt qu'une province ?cart?e du nouveau royaume. De son c?t? la France ne se sentait pas r?unie. Il ?tait trop tard. Depuis le temps qu'on guerroyait contre ces Cou?s l'habitude ?tait prise de les ha?r. Et peut-?tre y avait-il d?j? un caract?re anglais et un caract?re fran?ais qui ne s'accordaient pas. M?me ? Paris, o? les Armagnacs faisaient autant de peur que les Sarrasins, on supportait les Godons avec grand d?plaisir. Ce dont on peut ?tre surpris, ce n'est pas que les Anglais aient ?t? chass?s de France, c'est qu'ils l'aient ?t? si lentement. Est-ce ? dire que la jeune sainte n'eut point de part dans l'oeuvre de la d?livrance? Non, certes! Elle eut la part la plus belle: celle du sacrifice; elle donna l'exemple du plus haut courage et montra l'h?ro?sme sous une forme impr?vue et charmante. La cause du roi, qui ?tait en v?rit? la cause nationale, elle la servit de deux mani?res: en donnant confiance aux gens d'armes de son parti, qui la croyaient chanceuse, et en faisant peur aux Anglais qui s'imaginaient qu'elle ?tait le diable.
Nos meilleurs archivistes ne pardonnent pas aux ministres et aux capitaines de 1428 de n'avoir pas aveugl?ment ob?i ? la Pucelle. Ce n'est point tout ? fait le conseil que l'archev?que d'Embrun donnait, sur le moment, au roi Charles; il lui recommandait au contraire de ne point se d?partir des moyens inspir?s par la prudence humaine.
Add to tbrJar First Page Next Page