Read Ebook: Otawa Osa I eli Suomalaisia huvituksia by Gottlund C A Carl Axel

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1706 lines and 133073 words, and 35 pages

Mik?s siitten meiss? puuttuu, ellei toimi ja ty?? Syy on siin?, ei ett? meit? on v?h? ty?miehi?, ei ett? kajoomme ty?t?; mutta ett? tiemm? turhaan ty?t?mme, ett? kylv??mme t?t? vierasta viljoo, joka ei ike?n loista meij?n moassamme; ja ett? meij?n omat pellot seisoovat autionna ja kesantonna. Mik? kaunis keto eik?s avauntuis meillen ja meij?n ty?-taitavaisuuellemme jos ruettaisiin viljelem??n omia ruoka-maita -- ei vieraalla viljalla, voan omalla. Siit? viruisi meillen yksi riista, joka t?ytt?is meij?n hinkaloitamme, ja turvaisi meit? t?st? henkellisest? ruuan-puutoksesta, jonka n?lk?stymisess? my? ne?nnymme ja lauhtumme, ike?n kuin siit? moallisesta ruuan-puutoksesta.

Mutta min? puhuisin teillen ensin yhen tarinan yh?st? talosta, kussa oli monta miest?. Suurin osa heist? oli laiskat ty?llen, voan oli niit? moni n?yr?kin. Heill? oli yksi vanha pelto-moa, kuiva-luontoinen ja hiekka-pohjainen; sit? ne joka vuosi pieksiv?t kuokillansa, ja repiv?t oatroillansa, soahaksensa yht? vaivallista laihoa, joka usseemmittain paleltui kev?t-pakkaisilla, ja kussa mato s?i orasta. Yksi n?ist? nuoremmista miehist?, joka oli kiivas ty?llen, m?ni korpeen toisella puolella kylee, ja l?ysi siin? hyvi? synnemmaita; kussa oli muta-pohja, ja kussa ei halla pannut halmetta. Siihen h??n teki ruis-s?nkyns?, ja rupeisi sit? pyyt?m??n viljavainioksi. Toiset miehet nauroivat h?nellen ensin ja h?v?isiv?t h?nt?, ja sanoivat: "sin? koira et tie ty?t? meij?n pellolla, voan omallais!" ja kuin n?kiv?t mitenk? h??n siell? poltti ja raivais moata, tahi kaivo valta-ojia, ja rovioitti suota, niin sanoivat v?lill?ns?: "hullu semmoiseen ty?h?n menk??n! kynnet??n my? t?t? valmista moata, jota meij?n vanhemmat ovat meillen raivanneet, kyll? se meit? el?tt??, niinkuin heij?tkin. T?ss? osaapi jokainen jo asettaa vakojansa -- mit?s siitten l?hemme uuella ty?ll? katkaistamaan ihti?mme." Niin puhuivat ne suurimmat laiskurit ja velto-turpaiset. Toiset ymm?rt?v?isemm?t miehet eiv?t virkkaneet mit??n, voan kynsiv?t tavallansa sit? vanhoa peltoansa, kunnekka n?kiv?t sen hyv?n vuos-tulon siin? uuessa -- silloin hy?kin muuttivat sinne oatrojansa. Mutta ne laiskat miehet eiv?t tulleet sinne ennen kuin vasta leikkuun-aikana, koska siin? ukon-maljoa juotiin. Silloin hy?kin tunkeksivat sinnek, ja kiittiv?t muka niin, pulloa pullistaissa, t?t? hyve? uutista. Niinp? se on veikkoiset niiten kanssa, jotka nyt ve?ristel??v?t suutansa n?illen minun aikeillen; ne jotka enin moittiivat ja re?v??v?t minua -- kysytkeep?s heilt?, mit? ovat ite tehneet meij?n kielen kunniaksi? Ne ovat ne samat miehet jotka ovat paisuneet laiskuutessaan; sill? jotka kerran ovat ty?skelleet ja tuskauntunneet kieless?mme, eiv?t ene?n kiivastu eik? kiroile, jos toinenkin h?ness? ropottaa -- toisella kohalla.

Ett? selv?ll? toistuksella johtattaa kaikkia meij?n puheitamme, olemme l?yt?neet tarpeelliseksi, ett? tarkasti ja vilpitt?m?sti nimitt?? ja ilmoittoo niit? kirjoja, ja niit? paikkoja, kusta olemme heit? k?sitt?neet, ett? sill? antaisimmo lukijalle tilaisuutta tarkemmin tutkistella meij?n sanojamme, ja oikoja heit?, jos oisimmo jossa-kussa erehtynn?.

Se on jo tapahtunut t?llen kirjallen, jota en tii? ennen millonkaan tapahtunneen, nimitt?in ett? se jo ennen synty?ns? on tullut luulon ja kanteen alaksi, mitenk?h?n siitten k?yn??n synnytty?ns?.

Suomenmiehet, jos teiss? l?ytyy jokuu, joka tuntoo syv?mm?ss?nne yhen liikutoksen, yhen l?mpeyen tahi rakkauen kielenne ja moatanne kohta niin kohtakaatte hyvyyv?ll?nne n?it? ensimm?isi? kokeita, joilla tarkoitetaan meij?n kielen ja kansan kunniata, ja elkee siit? n?rk?sty? jos alussa ovat puutteen ja virhen alaisia. Se on mahotoin yhell? eli kahella aikoin soaha jota-kuta varsinaista; mutta toisten avulla, muihen auttamisella, se ke?ntyisi kevi?ksi. Min? olen t?ss? n?ytt?nyt teillen, ettei ouk kieless?mme puutosta, eik? my?s mieless?mme. Mutta jos mit? puuttuu, niin se on teij?n suosio ja hyv?tahtonne joka toistais, ettei ouk viel? l?hestynyt aika, meij?n kielen yl?s-koroittamiseksi. Seneist?, jos kahotte t?t? kirjoa soveliaksi, jos soisitten ettei kaikki seisauttuis t?h?n ensimm?iseen koitteesehen, niin ois teill? tilaisuutta osottoo t?t? suosiotanne -- ehk'ei t?t? aina teillen tarjoitak. Sent?hen jos l?ytyisi yksi Suomalainen, t?ll? tahi toisella puolla meren, jolla oisi vara ja halu, raha-neuoillansa, auttamaan n?it? kokeita, niin tahon min? omasta puolestain tarjoa sit? v?hee mit? mulla on taitoa ja tietoa, ty?skentellemisess? Suomalaisia huvituksia. Hukutammehan my? usseen rahammo, ja m?net?mme aikamme muihin jouttaviin huvituksiin; eik?sh??n oisik teill? jotaik j?lell? oman kunnianne vraksi, kielenne hyv?ksi? Min? olen jo uskaltanut v?h?t voimani ja varani, eik?s tok toinenkin jotaik uskaltaisi? Ilman sit?, niin ei ouk toivomistakaan hakeaksemme t?t? yhteist? parasta, t?t? henkellist? viisautta, t?t? mielen-valaistusta ja tapoin-parannusta, joka meit? onnistais ja omistais jumalallisuuellen, ja joka koroittais meit? ihmisyytess? ylitten niit? kansoja, joita ei paljon eroitetak luontokappaleista.

Eli jos viel? tahotten ylpeill? n?ill? vierailla ryysyill?, jos n?m?t muukalaiset puheet aina juoksutteloo teit? ja hulluutteloo, niin aikomukseini on yksi tyhj? yritys, joka toas vaikenee, kuitenkin en oisik tehnyt ty?t?ini varsin hukkaan, jos oisin ainoasti muutaman ies poveen sytytt?nyt t?t? rakkautta omaan puheesen, jos oisin s?ilytt?nyt t?m?n tulen sammuamasta jokaisen sy?mmest?, ja k?tkenyt yhen kipunan valaistukseksi ja m?nestymiseksi tuleviin aikoin. Olkoon hy? onnellisemmat ja Suomalaisillen lykyllisemm?t, ja muistakoot silloin, niinn? kulunneina vuosinna monen olleen, joka oatoksissaan on maistanut t?t? suloisuutta, koska ei ollut suotu tuntea sit? totuuessaan.

Annettu Tukhulmissa Joulukuun 30:n? p?iv?n? vuonna 1828.

TOIVOTUS

Oli muinon Suomenmuakin Maita muita muhkiampi, Koska Vanha V?in?m?inen J?nnitteli jouhiansa, Sormet soitollen sovitti, Hyppisens? hypytteli.

Moni miesikin mokoma Otti soiton sormillensa, Kanteletta kahmaloonsa; Oisi soittanut somasti, Kaunihisti kaikuttannut; Mutt' ej k?ynyt, eik? kyennyt, Kourat kovat ja kompelot, Ei tainnut tuohon taipua, T?h?n ty?h?n ty?n?tell?.

Moni nuori Neitonenkin, Moni kaunis kasvoistansa, Pyysi kalun kahtellakseen, Pyysi koneet koitellakseen; Oisi suonet suostutellut, Kultakielet kuiskutellut; Mutt' oil hoikat ja hoperot, Sormet niinkuin soittajatkin.

Ukkopa suuttua suhahti: "M?nkee poisi piika-lapset, Vaimontaimet taaksemmaksi! ltem? rupian Runoillen, Omin sormin soittamahan; Laskenmahan omat Laulut."

Ite Vanha V?in?m?inen Otti k?yr?n k?tehens?, Kopaat omahan kopraan; Kahteloovi, ki?ntel??vi, Sanoipa: "mokoma konna! Eik?s sinuun kynnet k?ynek, Pystyne n?m?t n?pit? Mielisin min? sinua Soitella sormin nenill?, Hyrryytt?? juuri hyv?sti."

Siitten Ukko V?in?m?inen Istuiksen niemen nen??n, Soitti ruojuista rojua, Kalan-luista kanteletta. Siihen soivat Siian suonet, Varsan jouhet vastatuksin; Jotta raikui rahka-soilla, Kajahti kovaan kallioon.

Kuin h??n soitti, honkat huojui; Honkat huojui, j?rvet j?rskyi, V?in?m?isen laulellessa, Yritess? yhen miehen. Kuin h?n lauloi, vuarat vaipui; Vuarat vaipui, vuoret voihkui, V?in?m?isen laulellessa, Soitosta sokian Uron.

Ukko Vanha V?in?m?inen Kuhtui kaikki kuulemaani, Pojat pohjosta kotoisin, Lapset loajasta Lapista, Sankarit Savon salosta, Hy?kin juosten jouvuttiivat; Kuulemaani, kahtomaani, Mik? soitti niin somasti, Kanteletta kapsutteli.

Siipinens?, sulkinensa, Linnut l?ksiv?t lehosta, Kalat suurilta selilt? Tulivatkin kuhtumata, Kuulemaani, kahtomaani, Mik? soitti niin soreesti, Kanteletta kalkutteli.

Met?n viljat villaisemmat, Met?n karvaiset kapehet Tulivat tuulen tavalla, Lemmon lailla lenteliv?t Kuulemaani, kahtomaani, V?in?m?isen laulellessa, Soittoa sokian Pojan.

Kukin kuunteil kurkistellen, ?llisteliin t?h?n iloon. J?nis korvansa kohotti, Porot kohoitt' sarviansa Kuuntella t?t? suloista, Huilun pi?st? huikutosta.

Hirvet hirnui ja hikoili, Seikehteliin, seisoitteliin! Karhu kahto kauhiasti Aholta, aijan raosta: "Onko t?m? Lemmon ly?m?, Lapsen pahan paukotosta? T?m? on Uron uhomman, Lumousta Lujan Miehen!"

Tuokin vanha Vein-Em?nt? Ej h?n tiet?n't, eik? tunten't Vaikk' ois ollut kuormillissa, Kuin h??n ruohoillen rojahti, Viskaisiin vesikivelle. Ensin h??nkin heinikossa, Lumpeen ala luikisteliin, Hiljan hiiskutti vetess?; Oisi pi?ns? peitt?nnynn?, Piiloittannut pitk?t hiukset, Mutt' ej ruasin't, eik? ruven't Kuulessaan t?t? kumua Veti h??n vatsankin vetest?, N?nnet kaikkein n?ht?viksi. Niinp? mahalla makaisi Veten Eukko, Vein-Em?nt? Oli varsin suovallansa. Jos h??n soitosta sokehtui, Niin h??n mieheen mielusteliin, Mieleen Vanhan V?in?m?isen.

Mit?s lauloi V?in?m?inen, Mit?s soitollans sopotti, Koska mieltyi Miehein mielet, Sytytti Piikoin syv?mmet? Sit? lauloi V?in?m?inen, Sit? soitollans selitti, Johon Luonot luonistuupi, Sek? Luonot ett? Luojan; Luovut ett? luonottomat.

Ensin rupeisi runomaan Luomisesta kaiken Luojan, Kaikkein taivaisten tavoista, Ilmoitellen ihmisillen Kuka taivahan takoili, Ilman kannet kalkutteli. Sep' oil Sepp? Ilmarinen, Joka tiesi ter?ksen synnyn, Jokapa rauvankin rakensi. H??n toi tulen tullessansa, Tullessansa muan majoillen. Johon ahjonsa asetti, Siihen kiisti kipunansa; Johonpa paiskaisi pajansa, Siihen heitti helleyns?; Taivaast' valkian valotti Pimi?h?n Pohjolahan, Jolla pilvet piirit?ttiin, H?m?r?it? h?tyyt?ttiin Sy?m?st? Lapin maita, Suomenmaita suljemasta.

Siitten Ukko V?in?m?inen Lausutteli, lasketteli, Mik? on Luojassa lujihin, Kaikkiin vahvin taivahassa: Se on Rauha ja Rakkaus, Hyv? Sopu ja Sovinto. Selitteli, selvitteli, Sanoi sanoilla sulilla, Laveasti lausutteli, Kuka Rakkauen rakensi, Sovitti hyv?n Suosion.

Se oil Luoja luomisessa, Ite Ilmoinen Jumala; Joka pani Pojan poveen Rauhaisuutta, Rakkauutta; Joka pisti Piian syv?mmeen Helleytt?, Lempeytt?. Sill? luonot liikutteli, Sill? mielet mielytteli, Tyytym??ni, taipumaani, Mik? oil osaksi pantu, Luottu kuhunkin hyv?ksi. Sill?p? siit?v?t siki?t, Sukukunnat suurennoovat.

Kuulessa t?m?n sanoman, Lehm?t ammuvat aholla; Karhut karju kankahaalla, Soilla Suvetkin uluisi. Sorsat rupeis soitimellen, Luuvoilla kalat kutoivat; Tetri kukers kaiken p?iv?n, Kuusen latvassa kuhisi. Kaikki heittiin helleyteen, Rakkauteen raukeisivat; Ite ihmiset ihastui. Naineet niinkuin naimattomat Saivat t?m?n nyt samaten, T?h?n tuskaan tuimentuivat; Nuoret, ett? varsin vanhat Tunsivat t?t? tulista.

Sep? muutti Miehen mielet, Teki pojasta urohon; Urot j?lleen lapsellisiks. Kuin se tyrm?is Tytt?l?ihin, Kiini Piioissa piteli, Ei se kahton't kaunoisia, Eik? kaihten't kainuisia, Kuiskutti v?h? kutain. Ensin heittiin helmuksihin, Helmuksista helmihihin, Siit? syyhytti syv?mmet, N?pisteli Neitoisia.

N?it? kaikkia n?ht?hess? Ite Ukkokin ihastui! Silm?t vett? vuotelivat, Kyyneleit? kyll? paljon Tippuivat silm?t-terest? Pitkin h?nen partojansa, Kahenpuolen kasvojansa, Valuivat vesi pisarat. Kumpaisesta kulmahasta Putoisivat pi?llen toisen, Niinkuin r?yskyt r?yst?helt?, Kalkareet tuvan katolta.

Viimein Vanha V?in?m?inen Pitk?st? iloin piosta, Kauvan panneen kantelesta, Oli uneen uupununna. M?ni muata manalaan, Tuonelahan torkkumahan; Heitti meillen miekkahansa, Muistohoksi muinoisia, Ennen entuiset asiat.

Niinp? laulo V?in?m?inen, Soitti soittojen teki?; Suloisessa Suomenmuassa Virret viisahat viritti.

Mutta nyt ej yksk??n laula, Eik? laula, eik? lausu; Pilvet paksut ja pimi?t P?iv?n meilt? peitt?n??v?t. Nyt on runot ruostettunna, Nyt on Laulut lakastunna; Kieli kehnoksi kahottu. Voi meit? poloiset pojat, Voi meit? huonot heitti?t, Kuin ei kunniass' pit?mme Oman kielen k?ytt?mist?, Puhtautta oman puheen. Se ois arvon ansaitsevan, Kunniaksi kuhuttavan, Harjoittaa Suomen sanoja, Omoo kielt? k?sitell?. .

Moni mies on moitittava, Kuhnukseksi kuhuttava; Tok' on moni moittimaton. Moni halulla hyv?ll? T?t? kielt? k?sitt??pi, Sanat saumoillen sovittaa, Viskoo virret jo vireillen.

Niin my? toivotamme totella, Halajaamme hartahasti, Ett? kohta Koikin koittais, P?iv?n valo valkeneisi, T?st? pitk?st? pimeest?, T?st? y?st? ikuisesta.

Otavainen Neito nuori, Kaikkin pienin Tytt?rist?, Pilkisteliin pilven taakse, Paistoi p?iv?n portahalla; Nousi kohta korkeimmaksi, Aina yl?sp?in ylensi. Kuu kannoilla takana Kuumotteli, kuuloisteli; Paisto valkeella valolla, Kuulakalla kuutamalla. Tuostapa muutkin jo rupeisit Kuumoittamaan kuuvalolla, V?illym??n n?ihin v?lill?.

Siitten selvi Seulajaiset, Siitten Rysmytkin rupeisi, Siitten kaikki Kolmuisetkin Saivat paisteensa parraimman. Mill' oil muoto muuttununna, Mill oil' kasvot kaunistunna, Mill' oil purstot, mill' oil pyrst?t, Mill' oil tutkamet tuhannet, Kaiken karvan karvalliset.

Niinp? tuli taivaan tulet Meillen j?lleen n?htyviksi; Meij?n silmillen s?tehet, Joita kauvan kaivattihin, Viikon piettiin vihoissa. Totta nyt on uamupuoli, P?iv?n salo suapuvilla; Koska h?lvi?? h?m?r?t, Pimeet pilvet pienen??v?t.

Toivokaamme siit' totella, Ett? p?iv?t kohta koittais; Uamurusko ruskoltaisi, Ett? viimein Aurikonkin Suomenniemess? n?ht?isiin.

Olkoon sitten Otavainen Onnellinen, otollinen! Suattavan hyv?n sanoman -- -- Terve tultua tuvissamm'!

ACROSTICHON

Oli yksi nuori Nainen Taivaassa tytt? hutikka; Aina sen siniset silm?t Vietteli meij?n mielet, Ajatuksemme ajeli.

G--nd.

Koottu heij?n vanhoista Sananlaskuista ja Vertaus-puheista. .

Cumque locum, moresque hominum, cultusque sonumque Cernimus, et, quid sim, quid fuerimque subit.

Koska nyt ihmisen mieli k?sitt?? muallisia ja silmillisi? asioita paremmin kuin henkellisi? ja n?k?m?tt?mi?, niin ovat my?skin aina ne taivaalliset ett? henkelliset opit, osotettu luonnolisten ja muallisten kuvausten kautta.

Jos my? sen eist? ottaisimmo koittellaaksemme ett? toteksi n?ytt??, Suomalaisia ennen olleen viisaampia ja enempi valaistuneita kuin nykyisin niin t?m? ei mill? tavalla vastaan soti Luojan laitoksia, ihmiskunnan vajenemisia ja vajeltamisia valistuksen tiell?, ja meij?n omat jo suatut kokemukset.

Sill? se n?ytt?isi minusta ik??n kuin mahotoin, ett? sama kansa joka seuraisi sen Viisauven kuin s?ilytettiin vertauksissa, taisi nouattaa joutavia ja turhia Poppamiehi? ja taikaus-teki?it?, t?m? ei ouk suinkaan mahollista muuten, kuin ett? n?m?t tiet?mykset harjoitettiin eri ajoilla. T?m? ilmoittaaksen viel? selvemmin, kuin molemmat n?m?t opit veit??n rinnallen, selitet??n, selvitet??n, ja v?lill?ns? verroitetaan.

Viimeiksi tahomme muistutella ettei n?ist? ouk aivan kaikki luettava peri vanhoiksi; sill? muutamat ovat ehk? syntyneet my?h?isempinn? aikoinna.

Sit? my?ten kuin uuet el?m?nkeinot, laitokset ja asetukset, muuttaavat kansan vanhoa el?m?n-kertoa, sit? my?ten ehk? my?s syntyy joita kuita uusia sananparsia ja mielen tarkoittamuksia. Mutta kansan mieli ej hopussa luovu, eik? erkane vanhoista tavoistansa, sen eist? ovat my?s h?nen vanhat aatokset ja sananlaskut h?ness? pysyv?iset ja juurtuvaiset. Jos muutamat ovat muka muuttuneetkin, niin se on ainoastansa ulkonaisessa puvussa ja piiroksessa, vuan sisellens? toimittaavat hy? kuitenkin kansan vanhoja aatoksia. Sill? jos my? tarkemmin tutkistelemme ihmiskunnan nykyisi? ett? entisi? aikoja, niin l?yv?mme my?, ett? hy? jo niiss? kaikkin vanhimmissakin, osottaavat samat mielet, samat halut ja himot, samat avut ja hyvyyvet, samat tunnot ja taijot, samat teot ja ty?t, kuin nytkin. Sanalla sanottu, my? havaimme ett? ihmisen luonto on aina ollut yhellainen, ilman muuttumata, ett? hy? ovat olleet hyv?t ja pahat, pahat ja hyv?t, kummaistakin, molemmiss' ja vuorotellen. Mik? on siitten muuttuna -- ellei luonto? Se on ne erin?iset tavat ja k?yt?kset, joilla t?m? luonto on ihmisiss? ilmoittainnaan ja vaikuttainnaan; ne erilaiset tarkoittamukset ja mielen hoivauttamiset, jotka koroittaavat tahi alentaavat meit? meij?n mieless?mme, meij?n luontoamme ja olentoamme, Jumalallisiksi tahi luontokappaleiksi, henkellisiksi tahi pahap?iv?isiksi mua-el?iviksi. Meij?n luonto on aina vihelli?inen ja puuttuvainen, vaan se on viisaus ja mielen valaistus joka on h?nt? hoivauttava, ja jotka ovat meillen oikian arvon ja kunnian antavat. Sill? viisaus ja Opinkeinot ovat aina muailmassa ihmisi? hallinneet ja onnistanneet; jotka ovat olevoinaan heij?n pi?miehi? ja suattajoita, ovat ainoastansa t?m?n toimittajat ja palveliat, uskolliset -- jos ovat oikeen t?t? k?sitt?nneet ja harjoittanneet, uskottomat -- jos ovat k?ytt?neet sit? vi?rin. Hy? homehtuuvat ja katoovat toinen toisesa per?st?; ainoastansa viisaus ja Totuus el?? iankaikkisesti, ja ovat ikuiset niin kuin Luoja, josta ne ovat l?hteneet. K?yk?mme sen eist? muailman opinlaitoksia tutkistellen, ty? jotka harjoittate viisautta, ja levit?tte ihmisillen mielenvalaisemusta! My? Suomenpojat, meij?n tuloo meij?n pi?vanhimpia tiiustella! Se on kauniin luettavaksi meij?n t?ist?mme, oppia tuntemaan meit? ihti?mme ja meij?n vanhempiamme. Sill? kuin tiiustamme heit?, heij?n tapoja, heij?n k?yt?ksi?, heij?n toimituksia ja opetuksia, ja piemme n?m?t heij?n vanhat muistot arvossa ja kunniassa, niin my? meij?n Vanhoissamme kunnioitamme meit? ihti?mme, ja suamme muiltakin sen arvon, kuin on niillen tuleva, jotka pit??v?t kunniastansa vaarin; mutta jos my? halpaaksi kahomme ja ouoistamme t?t? meij?n omoo sukua, n?it? meij?n omia vanhempiamme, niin my? sill? h?p?isemme meit? ihtiemme, ja tulemme muiltakin ansion per?st? pietyksi pilkan ja nauron alaissa. Senp? tautta jokainen kansa tahtoo mieleen johtattaa heij?n esivanhempien el?m?t?, ett? sill? kohottaisivat kesken?ns? innon ja luonnon, nouvattamaan vanhoin jaloutta ja hylkem??n heij?n turhuutta. Ainoastansa my? Suomalaiset, my? vieraistumme ja kajoomme omoa kielt?mme ja omoa sukuamme, tahi toisinp?in sanottu, meit? ihti?mme. Ehk? jos oikeen tuntisimme meij?n perujamme ja meij?n omia vanhuksiamme, jos oikeen k?sitt?isimme meij?n vanhoin viisautta, rehellisyytt? ja urhollisuutta, jos oikeen ymm?rt?isimme, meij?n omoa hartautta ja vakautta, niin meill? oisi ehk? syyt? kyll? kiitt?? ja ylist?? meij?n isi?mme, ja koroittaa meit? ihti?mme rinnallen muihen kansoihen. Kuin nyt kuulemme t?ss? heij?n aatoksia ja opetuksia, heij?n tapojansa ja neuojansa ik??n kuin heij?n omasta suusta, niin tarkoittakaamme n?it? heij?n sanoja meij?n mieleemme, ja muistakaamme heit? meij?n syv?mess?mme, ett? ne mahtaisi sytytt?? meiss? innon heit? nouvattamaan, ett? ne mahtaisi kasvattaa meiss? rakkautta hyvyyteen ja visauteen, ja suattaisivat meist? miehi? heij?n mokomia.

Viho viimeiseksi, suan min? viel? mainita, etten ole tainnut asettaa n?it? Opinkeinoja niin lomattain kuin oisin tahtoina; se ei ouk tilkuista teh? jota kuta ehytt? ja kokonaista. K?ypi se muutenkin vasten karvoja sovitella eriluatuisia ja vastenluontoisia aineita, yhteen paikkaan tahi poukamaan. Mulla on ollut ty?t? kyll? tasoitella heit? niin kuin nyt ovat vississ? joukoissa ja lohkareissa; erinomattain kosk' en ole tahtona omilla sanoillain heit? niotella ja k?sitell?. Ett? suaha heit? toinen toisesek tointumaan, olen min? jollon kullon kahesti maininnut yht? sanoa.

Ett? muutoinkin t?m? koittelemus on viheli?inen ja puutoksen alainen, havaihtoo jokainen; mutta muistakaatte my?s ett? se on ihan ensim?inen, ja minun alottamain!

SIS?LLENPITO.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet