Read Ebook: Orlowit: mies ja vaimo by Gorky Maksim

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 481 lines and 14210 words, and 10 pages

?n Orlowilta ja tarttui t?m?n k?teen valtasuonta koetellen.

Orlowit ?llistyiv?t niin t?m?n ylioppilaan irtonaisesta olennosta, ett? Matrjona myh?ili h?mill??n ja katseli h?nt? vaieten, Grigori taas hymyili iloissaan.

"No, ja mitenk?s maha jaksaa?" kysyi t?m? taas. "Onkos matoja? Kertokaa vaan kainostelematta, seh?n on jokap?iv?inen asia, ja jos jotain on ep?kunnossa, niin annetaan jotain karvasta l??kett? ja se kyll? l?htee."

"Hyv? meid?n on... terveit? ollaan", lausui Gregori lopuksi, "ja vaikka min? olen t?m?n n?k?inen, niin on se vain ulkonaista... sill? jos oikein totta puhun, niin tuli t?ss? eilen kumotuksi muutamia laseja."

"Niin, hajusta sen heti tunsin, hyv? herra, ett? te eilen olitte ottanut... Tiet?k??pp?s, siit?p? min? pikkusen sanoisinkin..."

H?n oli niin huvittava ja h?nen kasvonsa niin hauskat, ett? Orlow remahti luottavaan ja ??nekk??seen nauruun, ylioppilas nauroi ??nekk??mmin ja hauskemmin kuin muut, mutta lakkasi my?s pikemmin, ja kun naurun aiheuttamat poimut h?nen suu- ja silm?pieliss??n olivat silinneet, n?yttiv?t h?nen avoimet kasvonsa viel?kin vaatimattomammilta.

"Ihminen, joka tekee ty?t?, tarvitsee kai joskus ryypyn, jos pysyy kohtuudessa, mutta meid?n aikanamme on paras, jos siit? pysyy kokonaan erill??n. Oletteko kuulleetkaan, mik? tauti nyt raivoo?"

Ja h?n eh?ttikin kertomaan, vakain kasvoin ja j?rkev?ll? ??nell? kolerasta ja taistelukeinoista sit? vastaan. H?n puhui kulkien huoneessa edestakaisin, milloin sein?? koetellen, milloin katsahtaen oven taa, jossa oli lika?mp?ri ja likavesinen vati. H?n kumartui uunin aukkoa kohti, nuuskien mist? sielt? haju nousi. H?nen ??nens? heilahteli basson ja tenorin v?lill? ja h?nen yksinkertaiset sanansa painuivat tarkasti kuulijain mieleen ilman ponnistuksia heid?n puoleltaan. H?nen kirkkaat silm?ns? loistivat ja h?n oli t?ynn? innostusta asiaansa, jota niin yksinkertaisesti ja iloisesti palveli.

Gregori seurasi h?nen olemustaan uteliaasti hymyillen. Matrjona niisteli nen??ns?, poliisi oli kadonnut.

"No, te hommaatte sitte t?n??n viel? kalkkia, hyv? is?nt?v?ki. T?st? l?heiselt? rakennukselta antaa muurari teille viidell? kopeekalla kalkkia, niin paljon kuin tahdotte. Ja juomisesta, hyv? is?nt?, jollei se ole ihan kohtuullista, pysyt??n erill??n... Ja sitten n?kemiin... Min? pist?ydyn viel? t??ll?."

Ja yht? nopeasti h?n katosi kuin oli tullutkin ja n?ytti j?tt?neen silmiens? muistoksi h?mm?styneen ja tyytyv?isen hymyn Orlowin pariskunnan kasvoille.

Hetkisen vaikenivat he, katselivat toisiaan eiv?tk? n?ytt?neet voivan viel? oikein k?sitt?? sit? vaikutusta, jonka t?m? tietoisen tarmon ?killinen ilmaus oli tehnyt heid?n koneelliseen el?m??ns?.

"Hehhee", sanoi Gregori hitaasti p??t??n puistaen. "Siin?p? oli... kemisti! Ja noista sanotaan, ett? he myrkytt?v?t ihmisi?. Rupeisiko nyt tuollainen ihminen mokomiin puuhiin? Ja mink?lainen ??nikin sill? oli ja koko olento... Ei, tuo se on oikea tapa, tulee ja on juuri sellainen kuin on -- kas t?llainen olen. Kalkkia... Onko se vaarallista? Sitruunahappoa... Mit? se on? Happoa vain eik? muuta ja p??asia ett? kaikki pit?? olla puhdasta, ilma ja lattia ja ?mp?ri... Voiko nyt t?ll? tavalla ihmisi? myrkytt??? Perhana! Myrkytt?j?t, sanotaan... Ei. T?m?k? oli mies? Ty?t? tekev? ihminen, sanoi h?n, t?ytyy v?h?n ryyp?t?, kohtuudella. Kuulitko Motrija. No... kaadappas lasiin, onko sinulla mit??n?"

T?m? kaatoi h?nelle kernaasti puolikuppisen viinaa pullosta, jonka jostain veti esiin.

"Kyll? se oli hyv? mies", sanoi h?n naurahtaen, "mutta ne toiset -- kuka ne takaa, kenties ovatkin ne juonessa."

"Miss?p? juonessa ne olisivat ja kukapa sen olisi tehnyt", kivahti Gregori.

"Tappaakseen ihmisi?... Sanotaan, ett? miss? on paljon k?yhi?, siell? on k?sky toimittaa liiat pois maailmasta", selitti Matrjona.

"Kuka sen sanoi?"

"Kaikkihan sanovat... tuo maalarin oppilas sanoo ja monet muut."

"P?ssinp?it?. Olisiko se nyt mik? etu niille? Ajatteles: parantaako? miten sen nyt ymm?rt??? Vaiko haudata! Eik? se nyt sitten muka toisi vahinkoa? Siihen tarvitaan arkku, hauta ynn? muuta. Valtion rahoista... Tyhmyyksi?. Jos he tahtoisivat yhteiskuntaa puhdistaa ja pienent??, niin l?hett?isiv?t Siperiaan, siell? on tilaa kyll? kaikille. Tai asumattomille saarille, ty?h?n. Ty?t? tekem??n ja veroja maksamaan... Ymm?rr?tk?? Kas, siin? olisi sinulle puhdistusta, mik? olisi viel? edullistakin, sill? asumaton saari ei tuota tuloja, jollei siell? ole ihmisi?. Ja valtiolle ovat tulot p??asia eik? sen puolelta olisi ihmisten tappamisessa mit??n j?rke?... Ymm?rr?tk?? Niin ja mit? sitten ylioppilaaseen tulee, niin on h?n aika veitikka, se on selv?. Se on niinkuin enemm?n kapinantapaista. Mutta ihmisten tappamiseen ei tuollainen rahasta rupea, n?keeh?n tuon heti, ettei se semmoista hommaa ja kuuleehan sen puheestakin."

Koko p?iv?n l?peens? puhuivat he ylioppilaasta ja siit?, mit? t?m? oli ilmoittanut. He muistelivat h?nen nauruaan, kasvojaan, huomasivat ett? h?nen takistaan puuttui nappi ja olivat ihan riitaantua siit?, kummasta rivist? se puuttui. Matrjona v?itti vankasti, ett? se puuttui oikealta puolelta, mies v?itti vasempaa ja oli jo kaksi kertaa nostaa meteli?, mutta muisti samalla, ettei viina ollut viel? kokonaan loppunut ja antoi siksi per??. Ja sitten p??tettiin huomisesta l?htien noudattaa puhtautta. Ja ik??nkuin raikas henk?ys olisi heihin sattunut, puhelivat he edelleen ylioppilaastaan.

"Olipa se aika poika", sanoi Gregori ihastuneena, "tulee sis?lle ja heti tuntuu kun oltaisi oltu kuusi vuotta tutut... Nuohtoo joka paikan... selitt?? kaikki... eik? muuta mit??n. Ei kilju eik? huuda, vaikka onkin esivaltaa... Katsos, Matrjona, se pit?? v?li? meist?. Sen n?ki heti. Tuommoiset tahtovat pit?? meit? puhtaina eik? muuta. Tyhmyytt? se on se puhe tappamisesta. Akkain l?rp?tyksi?... Kysyi, onko maha kunnossa. Jos h?n tahtoisi minut tappaa, niin mit? pirua h?n minun mahastani huolehtii. Somastipa se sen selitti. Perhana. Mik? sinne mahaan olisi madellut?"

"Satua se on", myh?ili Matrjona. "Sen se vaan sanoi pelotellakseen, ett? ihmiset paremmin pysyisiv?t puhtaudessa."

"No, kuka sen tiesi ehk?p? on totta sekin... Kosteudessa ne madot siki?v?t. Perhana, mik? niitten petojen nimi taas olikaan, ei se ole satua... kyll? min? tied?n... ihan se sana on tuossa kielell?ni, mutta en saa sanottua."

Viel? kun he meniv?t levolle puhelivat he t?st? p?iv?n tapahtumasta samalla naivilla innostuksella, mill? lapset puhelevat ensi vaikutteista, jotka heihin ovat syv?sti sattuneet, ja kesken puhettansa he nukahtivat.

Aikasin aamulla he her?siv?t siihen, ett? heid?n vuoteensa vieress? seisoi maalarin t?ytel?inen keitt?j?t?r ja h?nen tavallisesti punaset ja t?ysin?iset kasvonsa olivat ihan harmaat ja pitkulaiset.

"Mit?s nyt tehd??n", sanoi h?n nopeasti ja maiskutteli paksuja punaisia huuliaan, "meid?nkin talossa on nyt kolera... Jumala koettelee meit?." Ja h?n hyr?hti itkuun.

"Mit?s sin?... valehtelet", kirkasi Gregori.

"Enk? min? tuota ?mp?ri? illalla tyhjent?nyt", sanoi Matrjona syyllisyyden tunnossa.

"Hyv?t yst?v?t, min? menen tieheni, maalle", sanoi keitt?j?.

"Kehen se sattui?" kysyi Gregori nousten.

"Siihen harmonikan soittajaan, siihen sattui. Joi eilen vesijohdon vett? ja y?ll? tuli tauti, mahaa kouristi niinkuin olisi arsenikkia ollut."

"Harmonikan soittajaan", murisi Gregori. Ei voinut h?n uskoa, ett? soittoniekkaan voisi mik??n tauti tarttua, niin iloinen poika oli viel? eilen. Kulki pihalla. "Min? menen katsomaan", p??tti Orlow ep?ilev?sti naurahtaen.

Molemmat naiset kirkasivat.

"Grischka, seh?n tarttuu."

"Mihin menet rakas, mihin menet?"

Grigori haukuskeli heit?, kiersi r??syt ja veti jalkineet jalkaansa ja meni avoimin paidoin ovea kohden. Vaimonsa tarttui takaa h?nen hartioihinsa ja h?n tunsi t?m?n k?den vapisevan ja raivostui.

"Min? vet?sen p?in turpaasi! Heit? irti!" r?h?hti h?n ja meni t?yk?sty??n vaimoaan rintaan.

Piha oli tyhj? ja hiljainen, ja kun Gregori kulki soittoniekan ovea kohti, tuntui kyll? kauhistavalta mutta samalla hyv?lt?kin, kun h?n ajatteli olevansa ainoa koko talossa, joka uskalsi menn? sairaan soittajan luo. Mielihyv?ns? lis??ntyi viel?, kun h?n huomasi r??t?lien katselevan h?nt? toisesta kerroksesta. H?n viheltelikin ja heilautti p??t??n ylpe?sti, mutta soittoniekan ovella odotti h?nt? pieni pettymys Senka Tschischikin muodossa.

T?m? oli hiukkasen raottanut ovea ja pist?en ter?v?? nokkaansa esille raosta teki h?n tavallisia havainnoitaan ja oli niin syventynyt siihen, ett? vasta k??nn?hti, kun Orlow h?nt? sipaisi korvalle.

"Kyll?p? on k?ynyt huonoksi", sanoi h?n kuiskaten ja katseli Orlowia ter?vin katsein. "On kuin olisi kuivanut, hyv? Jumala."

Orlow, jonka nen??n oli pist?nyt kauhea l?yhk?, pys?htyi kuunnellen ja koetti samalla kurkistaa yhdell? silm?ll? sis??n.

"Jos annettaisi sille v?h?n juomavett?, Grigori set?", ehdotti Tschischik.

Orlow katsoi tuota poikasta kasvoihin, jotka olivat niin kiihtyneet, ett? miltei v?risiv?t hermostuksesta ja h?n tunsi itsekin kiihtyv?ns?.

"Mene tuomaan vett?", k?ski h?n Tschischiki?, tempasi rohkeasti oven auki, mutta j?i kynnykselle hiukan taap?inkin vet?ytyen.

Grigorin silmi? h?m?rti, h?n n?ki edess??n Kistiakowin. Soittoniekka makasi juhlapuvussaan, rinta p?yt?? vasten. H?n oli tarttunut siihen k?siksi ja laikkasaappaisiin puetut jalat liikkuivat v?syneesti kostealla maalla.

"Kuka siell??" kysyi h?n heikosti ja v?linpit?m?tt?m?sti, kuin olisi h?nen ??nens? sammunut ja menett?nyt sointunsa. Grigori rohkasi mielens?, astui varovasti yli lattian ja yritti puhua iloisesti leikki? laskien.

"Min?h?n t??ll?, veli Mitri Pawlow... Mik?s on? Olet kai juonut v?h?n liikaa?" Tarkkaavasti, tuska ja uteliaisuus kuvastuen kasvoilla, katseli h?n Kistiakowia t?t? tuntematta.

Sairaan kasvot olivat kulmikkaat, poskip??t pistiv?t ter?vin? kulmina esiin, silm?t olivat uponneet syv?lle, niiden ymp?rill? oli vihreit? l?iski? ja tuijottivat ne liikkumattomina. Poskien pinta oli sen v?rinen kuin ovat kuumina kes?p?ivin? vainajain kasvot. Ihan kuin kuolleen kasvot nuo olivat ja vain poskien hidas liikunta osoitti henke? viel? olevan. Kistiakowin liikkumattomat silm?t katsoivat kauan Gregorin kasvoja kohti ja t?m?n kuollut katse s?ik?ytti h?nt?. Orlow hapuili k?sill??n omia kupeitaan, h?n seisoi parin kolmen askeleen p??ss? sairaasta ja tuntui h?nest? kuin olisi joku kostealla kylm?ll? k?dell? puristanut h?nen kurkkuaan ja h?n halusi mahdollisimman pian p??st? pois t?st? huoneesta, joka ennen oli ollut niin kirkas ja hauska, mutta joka nyt oli t?ynn? pist?v?? l?yhk?? ja omituisen kylm?.

"No", alkoi h?n ja teki l?ht??, mutta sairaan harmaat kasvot alkoivat merkillisesti liikkua, mustuneet huulet aukenivat ja soinnuttomalla ??nell? sanoi h?n: "min? kuolen."

N?iden sanain syv? v?linpit?m?tt?myys ja sanomaton kyll?stys kaikuivat Orlowin korvissa kuin jyme?t iskut. Mielet?n ilme kasvoillaan k??nn?hti h?n ovea kohti, kun samassa Tschischik heng?styneen? ja hiess? lenn?tti ?mp?ri? ovea kohti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet