Read Ebook: Orlowit: mies ja vaimo by Gorky Maksim

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 481 lines and 14210 words, and 10 pages

N?iden sanain syv? v?linpit?m?tt?myys ja sanomaton kyll?stys kaikuivat Orlowin korvissa kuin jyme?t iskut. Mielet?n ilme kasvoillaan k??nn?hti h?n ovea kohti, kun samassa Tschischik heng?styneen? ja hiess? lenn?tti ?mp?ri? ovea kohti.

"T?ss? on... Spiridonowin kaivosta... eiv?t tahtoneet antaa."

H?n asetti ?mp?rin lattialle, pist?ytyi johonkin loukkoon, tuli esille taas ja ojentain lasia Orlowille jatkoi h?n:

"Sanoivat, teill? on, sanotaan, kolera... no ent?s sitte, sanoin min?, tulee se teillekin. Koko korttelissa se liikkuu, mutta silloin se vasta oikein kivahti."

Orlow otti lasin, kaatoi siihen ?mp?rist? vett? ja nielasi sen yhdell? henk?yksell?. H?nen korvissaan kaikuivat viel? kuolevan sanat: min? kuolen.

Ja Tschischik kieppui yh? h?nen ymp?rill??n ja oli toimessaan.

"Antakaa juoda", sanoi sairas ja liikkui p?ytineen ymp?ri lattiaa.

Tschischik juoksi h?nen luokseen ja ojensi vesilasin h?nen mustia huuliaan kohti. Grigori seisoi ovella nojaten sein?? vasten ja kuin unessa kuuli h?n sairaan h?rppiv?n vett?. Sitten kuuli h?n Tschischikin ehdottavan, ett? Kistiakow riisuttaisi ja pantaisi vuoteeseen, ja sitten kuului maalarin keitt?j?tt?ren ??ni. H?nen leve?t kasvonsa, joista kuvastui kauhu ja s??li, katselivat akkunasta sis??n ja itkuisalla ??nell? sanoi h?n:

"Pit?isi antaa sille Hollantilaista kimr??ki? rommin kanssa; teelasiin kaksi ruokalusikkaa ja paljon rommia."

Joku, jota ei n?kynyt, ehdotti ?ljy? kurkkukastikkeen ja viinan kanssa.

?kki? tunsi Orlow, kuinka valoisa mielijohdatus valaisi h?nen painavaa pimeytt??n. H?n pyyhk?si voimakkaasti otsaansa kuin tahtoisi sit? valoa vahventaa, juoksi nopeasti ulos, yli pihan ja katosi kadulle.

"Hyv? Jumala. Suutariinkin tarttui, juoksi kai sairashuoneelle", selitteli keitt?j?t?r surkealla ??nell?.

Matrjona, joka seisoi h?nen vierell??n, katseli h?nt? avoinna harrottavin silmin, kalpeni ja koko h?nen ruumiinsa vapisi.

"Valehtelet", sanoi h?n k?he?sti ja h?nen huulensa tuskin liikkuivat. "Gregoriin ei se tauti tartu, ei tartu."

Mutta keitt?j?t?r oli jo ruikutellen kadonnut johonkin ja viidess? minutissa kokoontui Petunnikowin talon eteen metel?iv? joukko naapureita ja ohikulkijoita. Kaikkien kasvoilla kuvastui sama tunne: toivottoman surun kanssa vaihteleva kiihtymys ja sitten oli niiss? jotain ilke?t?, joka v?liin v?istyi teenn?isen rohkeuden tielt?.

Tschischik juoksenteli pihan ja joukon v?li? kertoillen, mit? sairaan huoneessa tapahtui, ja nopeasti kipasivat h?nen jalkansa yli pihan.

Ihmiset liikuskelivat joukossa ja tomuinen l?yhk??v? ilma kaikui heid?n metel?iv?st? puheestaan. V?liin kuului mehev? haukkumasana yht? ilke? kuin mielet?n.

"Kas... tuolla tulee Orlow."

Orlow tuli istuen valkoisten, liinakuomuisten k?rryjen istuimella, niit? ajava ihminen oli my?skin valkeaan puettu. Jyme?ll? ??nell? huusi t?m?:

"Tehk?? tiet?", ja h?n ajoi suoraa p??t? joukkoa kohti, joka hajaantui kaikille tahoille.

T?m? tapaus n?ytti v?h?n h?mm?stytt?neen katsojia ja he vaikenivat ?kki? ja meniv?t tiehens?. K?rryjen takaa esiintyi ylioppilas, joka oli k?ynyt Orlowin luona. H?nen lakkinsa oli niskalla, suuria hikipisaroita tippui otsalta, hartioilla oli valkea vaippa ja sen reunassa iso py?re? aukko keltaisin reunuksin kuin olisi se palanut.

"No Orlow, miss? on sairas?" sanoi h?n ??nekk??sti ja katseli yleis??, joka oli kokoontunut portinpielukselle ja n?ytti katsovan h?nt? hyvin ep?yst?v?llisesti vaikka uteliaana.

Joku sanoi kovaa:

"Katsokaahan kokkia."

Toinen ??ni kuiskasi ilke?sti:

"Odottakaahan, kyll? se teille n?ytt??."

Kuten tavallista, oli leikinlaskijakin joukossa.

"Kyll? se viel? teille juoman laittaa, joka ruumiinne hajottaa."

Naurettiin, mutta ei hauskasti vaan tuskaisasti, vaikkakin kasvot hieman kirkastuivat.

"Mutta eiv?tp? ne itse pelk?? tartuntaa... Mit?s se merkitsee?" kysyi muuan mies merkitsev?sti ja h?nen kasvoillaan ja katseessaan oli j?nnitetyn ajatuksen leima.

Ja t?m?n kysymyksen vaikutuksesta k?viv?t kasvot taasen synkiksi ja puheet kaikuivat kolkkoina.

"Tuolta ne tuovat sit?."

"Orlow kantaa, senkin koira."

"Eik? se pelk???"

"Mik? h?t? h?nell? on, juopporatti!"

"Varovammin, varovammin, Orlow, nostakaa jalkoja korkeammalle... Noin, hyv?. Anna menn?, Pekka", k?ski ylioppilas. "Sano tohtorille, ett? min? tulen kohta. No, herra Orlow, pyyt?isin teit? auttamaan minua tuhoamaan tartuntapes?t... Pian te opitte miten ne toimitetaan... Rupeatteko? Vai mit??"

"Rupean kyll?", sanoi Orlow, katsahti ymp?rilleen ja oli oikein ylpe?.

"Kyll? min?kin auttaisin", selitti Tschischik.

H?n oli saattanut sairasrattaita kadulle saakka ja tuli juuri tarjoomaan apuaan, ylioppilas katseli h?nt? lasiensa l?vitse.

"Mik?s sin? olet miehi?si?"

"Maalari... oppilas..." selitti Tschischik.

"Etk? pelk?? koleraa?"

"Min?k??" kysyi Senka h?mm?styneen?. "Sit? viel? puuttuisi! min?... en ylip??ns? pelk?? mit??n."

"Ohoh! mutta hyv? on! Aletaanpas sitten, pojat." Ylioppilas istuutui tynnyrille, joka oli kumollaan maassa ja kertoi Orlowille ja Senkalle, kuinka t?rke?t? oli pest? itsens? kunnollisesti.

H?mill??n hymyillen tuli Matrjona pian heid?n joukkoonsa. H?nt? seurasi keitt?j?, joka pyyhkieli kosteita silmi??n likasella esiliinallaan. V?hitellen tuli muitakin varovasti; niinkuin kissa l?henee varpusta. ylioppilaan ymp?rille oli n?in muodostunut kymmenhenkinen joukko ja h?n oli ihan innostunut. Seisoi keskell?, huitoi k?sill??n ja piti esitelm?? saaden kuulijansa vuoroin naurahtamaan, vuoroin tarkkaavasti kuuntelemaan, v?liin taas hiipi kuulijain kasvoille ep?ilev? hymy ja kuului sen mukaisia lausuntoja.

"Kaikissa taudeissa on ennen kaikkea ruumiin ja ilman puhtaus t?rke?, hyv?t yst?v?t", selitti h?n yh? uudelleen.

"Hyv? Jumala," huokaili ??neens? maalarin keitt?j?t?r, "t?ytyy rukoilla pyh?? Barbaraa varjelemaan ?killisest? kuolemasta."

"Ihmiset puhdistavat ruumistaan ja ilmaansa ja kuolevat kuitenkin", selitti muuan kuulijoista.

Orlow seisoi vaimonsa vieress?, katseli ylioppilasta silmiin ja ajatteli syv?mielisesti jotain. Joku nyk?si h?nt? paidanliepeest?.

"Grigori-set?", kuiskasi Tschischik varpailleen kohoten ja silm?t hehkuen kuin kek?leet. "Siell? se Mitri Pawlow nyt kuolee eik? sill? ole sukulaisia... kuka sen harmonikan saa?"

"Ole vaiti, pikku perhana", ?r?hti Orlow.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet