Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Leivän haussa by Sienkiewicz Henryk Talvio Maila Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 477 lines and 24309 words, and 10 pages
UNIVERSITY OF CALIFORNIA PUBLICATIONS
Note.--The University of California Publications are offered in exchange for the publications of learned societies and institutions, universities and libraries. Complete lists of all the publications of the University will be sent upon request. For sample copies, lists of publications or other information, address the Manager of the University Press, Berkeley, California, U.S.A. All matter sent in exchange should be addressed to The Exchange Department, University Library, Berkeley, California, U.S.A.
ZOOLOGY.--W. E. Ritter and C. A. Kofoid, Editors. Price per volume, .50; beginning with vol. 11, .00.
This series contains the contributions from the Department of Zoology, from the Marine Laboratory of the Scripps Institution for Biological Research, at La Jolla, California, and from the California Museum of Vertebrate Zoology in Berkeley.
Cited as Univ. Calif. Publ. Zool.
Volume 1, 1902-1905, 317 pages, with 28 plates .50
Volume 2 , 1904-1906, xvii + 382 pages, with 19 plates .50
Volume 3, 1906-1907, 383 pages, with 23 plates .50
Volume 4, 1907-1908, 400 pages, with 24 plates .50
Volume 5, 1908-1910, 440 pages, with 34 plates .50
Volume 6, 1908-1911, 478 pages, with 48 plates .50
Volume 7 , 1910-1912, 446 pages, with 12 plates .50
Volume 8, 1911, 357 pages, with 25 plates .50
Volume 9, 1911-1912, 365 pages, with 24 plates .50
Volume 10, 1912-1913, 417 pages, with 10 plates .50
Volume 11, 1912-1914, 538 pages, with 26 plates .00
Volume 12 , 1913-1916, 558 pages, with 22 plates .00
Volume 13, 191astaa.
Vihdoin kirkastui taivas kokonaan. Mutta p?iv?t kuluivat eik? laivan ymp?rille ilmestynyt muuta kuin vett? ja uutta vett?, milloin vihri?nkarvaista, milloin sinist?, ja aina sulautuen yhteen ilmanrannan kanssa. Korkealla taivaalla liiteli silloin t?ll?in pieni?, l?pikuultavia hattaroita. Illalla muuttuivat ne punertaviksi ja painuivat v?hitellen levolle kaukaiseen l?nteen. Laiva n?ytti koettavan veden halki saavuttaa niit?. Wawrzon oli vakuutettu siit?, ettei t?m? meri lopukaan. H?n rohkaisi kuitenkin mielens? ja p??tti kysy?.
Er??n? p?iv?n? paljasti h?n n?yr?sti p??ns? ja k??ntyi ohitse rient?v?lt? merimiehelt? kysym??n:
-- Armollinen herra, joko t?st? pian p??st??n lauttavalkamaan?
Ihme ja kumma! merimies ei purskahtanutkaan nauruun vaan pys?htyi kuuntelemaan. H?nen ahavoituneista, punakoista kasvoistaan n?kyi, ett? ajatus oli ty?ss? ja ett? jotkut muistot her?siv?t, vaikkeiv?t ne heti voineet j?rjesty? itsetietoisiksi...
-- Mit?? kysyi h?n hetken kuluttua saksaksi.
-- P??st??nk? kohta maihin, armollinen herra?
-- Kaksi p?iv??, kaksi p?iv??! vastasi merimies kankealla puolankielell? ja nosti samassa kaksi sormea.
-- Kiit?n n?yrimm?sti.
-- Mist?s te?
-- Lipincest?.
-- Mit? se on Lipince?
Keskustelun aikana oli Marysia tullut is?ns? luo. H?n lensi tulipunaiseksi, nosti ujosti silm?ns? merimiehen puoleen ja virkkoi kime?ll? ??nell?, kuten talonpoikaistytt?jen tapa on:
-- Me ollaan Posenista, hyv? herra.
Merimies vaipui mietteisiin ja tuijotti hyv?n aikaa messinkinaulaan, joka oli ly?ty laivan laitaan. Sitte katsahti h?n tytt??n ja silm?ili h?nen pellavankarvaista p??t??n. Miehen ahavoituneille kasvoille v?l?hti mielenliikutuksen ilme.
Hetken per?st? virkkoi h?n vakavasti, ja h?nen puheessaan oli puolet puolaa, puolet saksaa:
-- Olen ollut Danzigissa... ymm?rr?n puolaa... Olen kashubi... teid?n veljenne. Mutta siit? on kauvan! Nyt olen saksalainen.
N?in sanottuaan tarttui h?n k?yden p??h?n, jota kaiken aikaa oli pit?nyt k?dess??n, k??ntyi ymp?ri, huusi merimiehen tapaan: "ho! ho! oo!" ja rupesi vet?m??n...
Heti kun h?n sittemmin ?kk?si Wawrzonin ja Marysian ilmestyv?n kannelle, niin h?n yst?v?llisesti hymyili Marysialle. Is? ja tyt?r iloitsivat siit? suuresti, sill? olihan nyt suurella saksalaisella laivalla edes yksi el?v? olento, joka hyv?ntahtoisuudella heit? ajatteli. Eih?n matkaa sit?paitsi en??n ollut pitk?lt? j?lell?. Seuraavana p?iv?n?, kun he varhain aamulla tulivat kannelle, kohtasi heid?n silmi??n merkillinen n?k?. Kaukana edess??n n?kiv?t he esineen, joka kiikkui aalloilla. Kun laiva sitte likeni esinett?, huomasivat he, ett? se oli suuri, punainen tynn?ri, jota laineet hiljaa keikuttelivat. Etemp?? h??m?itti toinen, kolmas, nelj?s samallainen tynn?ri. Ilmassa oli hiukan auerta, samalla se kuitenkin oli l?pikuultavaa ja l?mmint?. Merest?, jonka pinta tuskin v?reili, n?kyi yh? useampia tynn?rej? kiikkumassa. Niit? oli silm?n kantamiin asti. Valkeita, mustasiipisi? lintuja lenteli pilven? laivan per?ss?, vikisten ja kirkuen. Kannella vallitsi tavaton h?lin?. Merimiehet olivat pukeutuneet uusiin vaatteisiin. Toiset pesiv?t kantta, toiset puhdistivat kannen ja ikkunoiden messinkiheloja. Mastoon nostettiin toinen lippu ja laivan per??n toinen, suurempi.
Ilo ja el?m?nhalu oli vallannut kaikki matkustajat. Joka vaan kynnelle kykeni, karkasi kannelle. Toiset rupesivat jo panemaan kokoon tavaroitaan ja kantamaan niit? yl?s.
-- Taidamme kuitenkin p??st? maihin, virkkoi Marysia.
Sek? is? ett? tyt?r tulivat nyt paremmalle mielelle. Tuossa l?nsipuolella n?kyi jo Sandy-Hokin saari, sitte toinen saari, jonka keskell? oli suuri rakennus ja kaukaa h??m?itti jotakin, joka oli kuin sumua tai pilve? tai savua ja joka ep?selvin?, muodottomina ja sameina v?in? ulottui merelle asti. Nyt syntyi kannella tavaton riemu, kaikki matkustajat viittoivat k?sill??n ja laivakin vihelsi kimakasti, ik??nkuin iloissaan.
-- Mit? tuo on? kysyi Wawrzon.
-- New-York, vastasi kashubi, joka seisoi h?nen vieress??n.
V?hitellen rupesivat usvat hajoamaan ja haihtumaan. Niiden sijalle kohoili, jota etemm? laiva kulki halki hopeankarvaisen veden, taloja, kattoja, savupiippuja. Jo erottautui taivaanrannalta suippeita torneja ja korkeita tehtaanpiippuja. Piipuista kohoili savupatsaita, jotka yl?ilmoissa hajaantuivat hienoiksi hattaroiksi. Alhaalla kaupungin jalkain juuressa lep?si kokonainen mastojen mets? ja sen keskell? tankojen neniss? liehui tuhansia kirjavia lippuja, jotka tuulessa nuokkuivat kuin kedon kukkaset. Laiva likeni likenemist??n ja ihanainen kaupunki n?ytti kohoavan ik??nkuin merest?. Suuri riemu ja h?mm?stys valtasi Wawrzonin mielen. H?n paljasti p??ns? ja j?i suu auki katselemaan, yh? katselemaan...
-- Marysia! virkkoi h?n vihdoin tyt?lle.
-- Jumalan t?hden!
-- N?etk?s?
-- N?en kyll?.
-- Ent? ihmetteletk?s?
-- Ihmettelen kyll?.
Mutta Wawrzon ei ainoastaan ihmetellyt, h?ness? her?si samalla voitonhimokin. Kun h?n huomasi viheri?it? rantoja molemmin puolin kaupunkia ja siell? t??ll? puistojen tummeita ??riviivoja, niin h?n innoissaan jatkoi:
-- No niin, Jumalan kiitos! Kunpa nyt antaisivat minulle maata kaupungin likelt?, vaikkapa tuon niityn takaa, niin olisi lyhyt matka torille. Markkinoidenkin aikana: l?hdet viem??n lehm??, l?hdet viem??n sikaa -- tuontien saat tavarasi myydyksi. Ihmisi? t??ll? n?kyy olevan kuin meress? hiekkaa. Puolassa min? olin talonpoika, t??ll? minusta tulee herra...
Samassa avautui komea "National-Park" koko laajuudessaan h?nen silmiens? eteen. N?hdess??n sen upeat puuryhm?t, puhkesi h?n uudestaan puhumaan:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page