Read Ebook: Äiti by Gorky Maksim Kunnas Hanna Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2132 lines and 52552 words, and 43 pages

e onnea, niin en kielt?ydy siit?; pyyt?? en sit? tahdo, eik? ole aikaa sit? hankkia."

H?n alkoi vihelt??.

Pavel tuli sis?lle pihalta ja virkkoi luotettavasti: "He eiv?t l?yd? niit?!" ja alkoi peseyty?. Sitte kuivaten k?tens? suurella huolella, lis?si h?n: "Jos n?yt?tte, ?iti, ett? pelk??tte, luulevat he ett? talossa t?ytyy olla jotakin, koska te vapisette. Emmek? me ole viel? tehneet mit??n, ei niin mit??n. Tied?tteh?n ettemme tahdo mit??n pahaa; totuus on puolellamme ja me haluamme ty?skennell? sen eteen kaiken el?m?mme. Siin? on koko rikoksemme. Mit? me sitte pelk??mme?"

"Min? koetan tehd? itseni kest?v?ksi, Pasha!" vakuutti ?iti h?nelle. Ja seuraavassa hetkess?, aivan kykenem?tt?m?n? tuskaansa hillitsem??n, huudahti h?n: "Toivoisin ett? he tulisivat pian, ja kaikki olisi ohitse!"

Mutta he eiv?t tulleet t?n? iltana, ja aamulla, vastapainoksi kiusalle ja leikinteolle, joka saattaisi h?nt? kohdata pelkonsa vuoksi, alkoi h?n ajatuksissaan nauraa itsellens?.

Ihmisen turva

Sissit saapuivat juuri odottamattomalla ajalla, melkein kuukausi t?m?n levottoman y?n j?lkeen. Nikolay Vyesovshchikov oli Pavelin kotona puhuen h?nen ja Andreyn kanssa sanomalehdest?. Oli jo my?h?, melkein keskiy?. ?iti oli jo levolla. Puoleksi valveilla, puoleksi nukuksissa kuunteli h?n matalia, kiireisi? ??ni?. ?kki? nousi Andrew yl?s ja meni varovin askelin ulos keitti?st?, painaen oven kiinni hiljaa j?lkeens?. ?kki? kuului porstuasta kolinaa. Ovi lensi pikaisesti selkisel?llens? ja v?h?ven?l?inen astui ky?kkiin, ilmoittaen kuuluvalla kuiskeella: "Kuulen kannuksen kilin?? kadulta!"

?iti hyp?hti yl?s vuoteelta, tarttuen pukuunsa vapisevilla k?sill?ns?; mutta Pavel tuli ovelle ja virkkoi tyynesti: "Pysyk?? vuoteella, ?iti, te ette voi hyvin."

Etehisest? kuului varovaista, hiipiv?? ??nt?. Pavel meni ovelle, ja koputtaen siihen k?dell??n kysyi: "Kuka siell??"

Pitk?, harmaa olento tuli kolisten esille; sen j?lkeen toinen; kaksi santarmia t?ytt?si Pavelin takasin, asettuivat h?nen molemmin puolin, ja kova, ilkkuva ??ni kuului sanovan: "?h?, ette tainneet odottaa ket??n?"

N?m? sanat lausui pitk? heilakka, laiha upseeri, jolla oli ohkaiset, mustat viikset. Kyl?n poliisi, Fedyakin, ilmestyi ?idin tilan viereen, ja kohottaen yhden k?den lakkiinsa, osoitti toisella h?nen kasvojansa ja mulkoillen silmi??n hurjasti, virkkoi: "T?m? on h?nen ?itins?, teid?n ylh?isyytenne!" ja viitaten k?dell??n Pavelia kohti, virkkoi h?n: "Ja t?ss? on h?n itse."

"Pavel Vlasov?" kysyi upseeri, h?rist?en silmi?ns?, ja kun Pavel ??neti ny?k?ytti p??ll??n, julisti h?n, viiksi??n kierrellen: "Minun t?ytyy tehd? etsiminen talossanne. Nouse yl?s, vanha vaimo!"

"Kuka siell? on?" kysyi h?n ?kki? k??ntyen ovea kohti.

"Nimenne?" ??nens? kuului toisesta huoneesta.

Kaksi muuta miest? tulivat sis?lle porstuasta; vanhempi sulattaja Tveryakov ja h?nen vuokralaisensa l?mmitt?j? Rybin, tanakka tummapintainen talonpoika. H?n virkkoi samalla, kovalla ??nell?: "Hyv?? iltaa, Nilovna!"

?iti puki p??llens?, puhellen koko ajan itseksens? puoli??neen, ik??nkuin rohkaistakseen itse??n: "Mit?h?n t?m?kin oikein lienee? He tulevat y?ll?. Ihmiset ovat nukkumassa ja he tulevat --"

Huoneessa tuntui ilma ahtaalta, ja hajusi jostakin syyst? kovasti kenk?musteelle. Kaksi santarmia ja kyl?n komisaria, Ryskin, joiden saappaat lujasti paukkuivat laattiaan, ottivat kirjoja pois hyllyilt?, ja asettivat niit? p?yd?lle upseerin eteen. Kaksi muuta kolisteli seini? nyrkeill?ns?, ja kurkistelivat tuolin alle. Er?s miehist? kiipesi k?mpel?sti uunin p??lle nurkassa, Nikolain rokonarpiset kasvot tulivat t?yteen punaisia pilkkuja, ja h?nen pienet harmaat silm?ns? olivat lujasti kiinnitetyt upseeriin. V?h?ven?l?inen kierteli viiksi??n, ja kun ?iti astui huoneeseen, hymyili h?n ja ny?k?ytti h?nelle p??t??n rohkaisevasti.

Koettaen painaa alas pelkoaan, k?veli h?n, ei syrjitt?in, kuten tavallisesti, vaan pystyss? ja kohtisuoraan, rinta pullistettuna, joka antoi h?nelle koomillista, j?ykk?? arvokkaisuutta. Kenk?ns? kopisivat laattiaan, ja silm?kulmat v?risiv?t.

Upseeri tarttui kiireesti kirjoihin pitkill? sormillaan, k??nteli sivuja, puisteli niit?, ja lenn?tti ne sitte kalvosimensa ?kkijyrk?ll? liikkeell? pois luotansa. Joskus joku kirja lensi laattiaan keve?ll? rapinalla. Kaikki olivat vaiti. Hikiset santarmit huokuivat kuultavasti; kannukset helisiv?t, ja joskus kuului matala kysymys: "Oletteko katsoneet t??lt??"

?iti seisoi Pavelin vieress? nojaten sein??n. H?n asetti k?sivartensa ristiin rinnoillensa, kuten poikansakin, ja molemmat tarkastivat upseeria. ?iti tunsi polvensa vapisevan, ja kuiva sumu peitti h?nen katseensa.

?kki? katkasi Nikolain ter?v? ??ni hiljaisuuden:

"Onko tarpeellista syyt?? kirjat laattialle?"

?iti vapisi. Tverjakov tavotteli p??t?ns? aivan kuin joku olisi ?im?ssyt h?nt? selk??n. Rybin kakisti kurkkuansa ja katseli Nikolaita huomaavaisesti.

Upseeri heitti p??t?ns? taap?in, ter?sti katsettansa ja katseli silm?nr?p?yksen ajan rokonarpista, liikkumatonta naamaa. Sormensa selailivat lehti? viel? sukkelammin. Kasvonsa olivat keltaiset ja kalvakkaat, ja h?n v??nteli huuliansa alinomaa. Aika ajoin avasi h?n suuret, harmaat silm?ns? selj?lleen aivan kuin olisi h?n k?rsinyt siet?m?t?nt? tuskaa, joka mill? hetkell? hyv?ns? olisi saattanut puhjeta auttamattomaan huutoon.

"Sotilaat!" huudahti Vyesovshchikov uudelleen. "Poimikaa kirjat yl?s laattialta!"

Kaikki santarmit k??nsiv?t silm?ns? h?neen, ja vilkasivat sitte upseeriin. T?m? kohotti p??t?ns? uudelleen ja murisi katsahtaen l?pitunkevasti Nikolaihin: "No niin, no niin, poimikaa yl?s kirjat."

Yksi santarmeista kumartui alas, ja alkoi koota yl?s kirjoja, kurkistellen kierosti Nikolaihin p?in.

"Miksi ei Nikolai pysy hiljaa?" kuiskasi ?iti Pavelille. T?m? pudisti hartioitansa. V?h?ven?l?inen painoi p??ns? alas.

"Mit? siell? kuiskaillaan? Olkaapa hiljaa. Kuka lukee Pipliaa?"

"Min?", virkkoi Pavel.

"Ahaa! Ja kenen nuo kirjat sitte ovat?"

"Minun ne ovat", vastasi Pavel.

"Vai niin!" huudahti upseeri, heitt?ytyen taap?in tuolissansa. H?n ratisutti luita hienoissa sormissansa, oikasi s??rens? p?yd?n alle, ja kysyi Nikolailta viiksi?ns? kierrellen: "Oletko Andrei Nahodka?"

"Olen!" vastasi Nikolai, astuen l?hemm?. V?h?ven?l?inen kohotti k?tens? ja veti h?nt? hartioista takasin.

"H?n erehtyi; min? olen Andrei!"

Upseeri kohotti sormensa ja virkkoi Vyesovshchikoville: "Olkaa varoillanne."

H?n alkoi katsella papereitansa. Ikkunasta pilkisti kirkas ?inen kuutamo sieluttomin silmin. Joku liikkui ikkunan takana ja lumi narisi h?nen askelensa alla.

"Teit?, Nahodka, on jo kerran ennen tutkittu valtiollisesta rikoksesta?" kyseli upseeri.

"Niin on. Minua tutkittiin Bostovissa ja Saratovissa. Mutta siell? kutsuivat santarmit minua herraksi!"

Upseeri r?p?hytti oikeata silm??ns?, hieroi sit?, ja virkkoi, n?ytt?en valkoisia hampaitaan: "Ja tied?ttek?, herra Nahodka, niin juuri te, herra Nahodka, ketk? rikolliset lurjukset ovat, jotka levittelev?t rikollisia julistuksia ja kiellettyj? kirjoja tehtaalla? Mit??"

V?h?ven?l?inen heilutteli ruumistansa edestakasin ja oli juuri sanomaisillaan jotakin leve? hymy huulillaan, kun Nikolain ?rtynyt ??ni kuului uudelleen:

"T?m? on ensi kerta, jolloin n?emme roistoja t??ll?!"

Seurasi syv? hiljaisuus. Tuskin kuului hengen hiiskahdusta. ?idin arpi muuttui aivan valkoiseksi ja h?nen oikea silm?kulmansa kohosi pystyyn. Rybinin musta parta v?risi oudosti. H?n painoi alas katseensa, ja raapi hiljalleen yht? k?tt?ns? toisella.

"Viek?? t?m? koira t??lt? ulos!" virkkoi upseeri.

Kaksi santarmia tarttui Nikolain k?sipuoliin ja ty?nsiv?t h?net t?rke?sti ulos keitti??n. Siell? polki h?n jalkaansa lujasti laattiaan, huutaen: "Lakatkaa roistot, ett? saan palttoon p??lleni!"

Poliisikomisarjus tuli sis?lle pihalta, sanoen: "Ei siell? ulkona ole mit??n. Olemme hakeneet kaikkialta!"

"Niin, tietysti ei!" huudahti upseeri nauraen. "Tiesinh?n sen! T??ll? on kokenut mies muassa, ja kaikki k?y aivan itsest??n."

?iti kuunteli t?t? ohkaista, kuivaa ??nt?, ja katsellen kauhulla noita keltaisia kasvoja, tunsi h?n h?ness? vihollisen, vihollisen ilman armoa, jonka syd?n oli t?ynn? ylh?is?n halveksumista aliluokkaa kohtaan. Ennen h?n oli ainoastaan ani harvoin n?hnyt sellaista henkil??, ja h?n oli jo ehtinyt unohtaa sellaisten olemassaolon.

"T?m? on siis mies, jota Pavel ja h?nen yst?v?ns? ovat loukanneet", ajatteli h?n.

"Mink? vuoksi?" kysyi V?h?ven?l?inen tyyneesti.

"Sanon sen teille per?st? p?in!" Vastasi upseeri halveksivalla tyyneydell?, ja k??ntyen Vlasovin puoleen, huudahti h?n: "Osaatteko lukea tahi kirjoittaa?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet