Read Ebook: Äiti by Gorky Maksim Kunnas Hanna Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2132 lines and 52552 words, and 43 pages

"Sanon sen teille per?st? p?in!" Vastasi upseeri halveksivalla tyyneydell?, ja k??ntyen Vlasovin puoleen, huudahti h?n: "Osaatteko lukea tahi kirjoittaa?"

"Ei", vastasi Pavel.

"En kysynyt teilt?!" virkkoi upseeri kuivan kylm?sti, ja jatkoi: "Vastatkaa, vanha vaimo, osaatteko lukea tahi kirjoittaa?"

?iti tunsi vastustamatonta vihaa t?t? miest? kohtaan. ?kkivapistus valtasi h?net, aivan kuin h?n olisi hyp?nnyt kylm??n veteen. H?n oikasi itsens?, arpensa k?vi purppuraiseksi ja otsansa kutistui matalaksi.

"?lk?? mahtailko!" virkkoi h?n, ojentaen k?tens? h?nt? kohti. "Olette viel? aivan nuori; ette tied? mit? kurjuus ja suru ovat --"

"Rauhoitu, ?iti!" keskeytti Pavel.

"T?llaisissa asioissa, ?iti, pit?? teid?n ottaa syd?mmenne hampaitten v?liin, ja pit?? sit? siell? tiukasti", virkkoi v?h?ven?l?inen.

"Odota hetkinen, Pasha!" huudahti ?iti, rient?en p?yd?n ??reen ja kysyen upseerilta: "Mink?t?hden vangitsette te ihmisi? t?ll? tavoin?"

"Se ei kuulu teille. Vaijetkaa!" kiljasi upseeri, nousten.

"Tuokaa sis?lle vangittu Vyesovshchikov!" komensi h?n, ja alkoi lukea ??neen asiapaperia, jonka h?n kohotti naamansa eteen.

Nikolai tuotiin sis?lle.

"Hatut pois!" huusi upseeri, keskeytt?en lukemisensa.

Rybin meni Vlasovan luokse, ja virkkoi h?nelle, taputtaen h?nt? selk??n: "?l? kiihoitu, ?iti."

"Kuinka saatan ottaa hatun p??st?ni, kun he pitelev?t k?si?ni?" kysyi Nikolai.

Upseeri asetti paperin p?yd?lle.

"Allekirjoittakaa", virkkoi h?n lyhyesti.

?iti n?ki kuinka jokainen piirsi nimens? asiakirjaan, h?nen kiihoituksensa painui alas ja hellempi tunne t?ytti h?nen rintansa. Silm?ns? t?yttyiv?t kyynelill? -- polttavilla loukatun voimattomuuden kyynelill? -- sellaisilla kyynelill?, joita h?n oli vuodattanut kaksikymment? vuotta naimisissa ollessaan, mutta viimeksi kuluneina vuosina oli h?n melkein kokonaan unohtanut niiden kitker?n, syd?nt? kalvavan maun.

Upseeri katseli h?nt? halveksivasti. H?n rypisti silm?kulmiansa, huomauttaen: "Te huudatte ennenkun h?t? on l?sn?, rouvaseni! Pit?k?? varanne, ett? teill? on kyyneleit? s??st?ss? tulevaisuutta varten!"

"?idill? on aina kyyneli? kaikkeen, kaikkeen! Jos teill? on ?iti, h?n kyll? sen tiet??!"

Upseeri kokosi kiireesti kaikki paperit uusiin kansiin, joissa oli kiilt?v? lukko.

"Kuinka riippumattomia he kaikki t??ll? ovat!" virkkoi h?n k??ntyen poliisikomisariuksen puoleen.

"Tottelemattomia roistoja!" mutisi poliisikomisarius.

"Mars!" komensi upseeri.

"Hyv?sti, Andrei! Hyv?sti Nikolai!" virkkoi Pavel lempe?sti, matalalla ??nell?, puristaen yst?viens? k?si?.

"Kas niin. Hyv?sti, kunnes taas tavataan!" r?hisi upseeri.

Vyesovshchikov puristi ??neti Pavelin k?si? lyhyill? sormillansa ja hengitt?en raskaasti. Veri nousi h?nen paksuun niskaansa; h?nen silm?ns? s?ihkyiv?t pettyneest? vihasta. V?h?ven?l?isen kasvot s?teiliv?t p?iv?npaistetta. H?n kumarsi p??t?ns? ja kuiskasi jotakin ?idille, joka teki ristinmerkin h?nen ylitsens?.

"Jumala muistaa rehellist? ihmist?", kuiskasi h?n.

Vihdoin alkoivat kaikki harmaatakkiset lappaa ulos porstuaan, ja heid?n kannuksensa helisiv?t poistuessaan. Rybin l?ksi viimeisen?. H?n katseli Pavelia huomaavalla ilmeell? tummissa silmiss?ns? ja virkkoi miettiv?sti: "No niin, eip?h?n muuta kuin hyv?sti nyt!" ja ryk?isten partaansa kulki h?n keve?sti ulos etehiseen.

Pavel k?veli k?det sel?n takana hartaasti edestakaisin huoneessa, astellen kirjojen ja vaatteiden ylitse joita oli kasaantunut laattialle. Vihdoin virkkoi h?n synk?sti:

"N?ith?n kuinka se tapahtui! Loukkausten kanssa! inhoittavasti -- niin! He j?ttiv?t minut j?lelle."

Katsellen neuvottomasti huoneessa vallitsevaa ep?j?rjestyst?, kuiskasi ?iti surullisesti: "He viev?t sinut my?s, ole varma siit?. Mutta miksi puhui Nikolai heille sill? tavoin?"

"Luulen ett? h?n pel?styi", virkkoi Pavel tyynesti. "Niin -- heille on mahdotonta puhua, aivan mahdotonta! He eiv?t kykene ymm?rt?m??n!"

"He tulivat, sieppasivat saaliinsa ja veiv?t ne pois", mutisi ?iti, heiluttaen k?si?ns?. Mutta koska poikansa j?tettiin rauhaan, tykytti syd?mens? keve?mmin. Mielens? py?ri yksinkertaisesti yhdess? ainoassa pisteess?, eik? halunnut siit? liikkua mihink??n. "Kuinka h?n halveksii meit? tuo keltainen k?tyri! Kuinka h?n meit? kohtelee."

"?lk??mme ajatelko sit? en??, ?iti!" virkkoi Pavel p??tt?v?sti. "Poimikaamme n?m? yl?s!"

H?n kutsui ?iti?ns? "mammaksi", jota sanaa h?n k?ytti ainoastaan silloin kuin h?n tuli h?nt? l?hemm?. ?iti tuli h?nen luoksensa, katsoi h?nt? silmiin ja kysyi lempe?sti: "Loukkasivatko he sinua?"

"Loukkasivat", vastasi h?n. "Se on vaikeaa -- hyvin vaikeaa k?rsi?! Olisin mieluummin mennyt heid?n kanssansa."

?idist? n?ytti ett? poikansa silmiss? kiehui kyyneli?, ja haluten lohduttaa h?nt?, aavistaen mik? tuska h?nen syd?nt?ns? ahdisti, virkkoi h?n huoaten: "Odota hetkinen -- he viev?t kyll? viel? sinutkin!"

"Niin tekev?t!" vastasi h?n.

Hetkisen ??nett?myyden j?lkeen virkkoi ?iti surullisesti: "Kuinka kova sin? olet, Pavel! Jospa edes kerrankin lohduttaisit minua! Mutta sin? et sit? tee. Kun min? virkan jotakin kauhistuttavaa, lis??t sin? siihen pahempaa."

Pavel katseli h?nt?, meni aivan h?nen luoksensa ja sanoi lempe?sti: "En voi, ?iti! En voi valehdella! Sinun t?ytyy tottua siihen!"

Valoa hakemassa

Seuraavana p?iv?n? saivat he tiet?? ett? Bukia, Somoilov, Somov ja viisi muuta oli vangittu. Iltasella tuli Fedya Maxin heille juoksu jalassa. H?nen kotonansa oli my?s ollut etsij?it?. H?n piti itse?ns? oikeana sankarina.

"Peloittiko teit?, Fedja", kyseli ?iti.

H?n kalpeni, kasvonsa tivistyiv?t ja sieramensa vapisivat.

"Pelk?sin ett? upseeri l?isi minua. H?nell? on musta parta, h?n on roteva mies, sormensa ovat karvaiset, ja h?n k?ytt?? tummia silm?laseja, joten h?n n?ytt?? kuin olisi h?n silm?t?n. H?n kiljui ja polki jalkaa. H?n sanoi ett? min? tulisin m?rk?nem??n vankiloissa. Eik? minua ole ikin? ?iti eik? is? rangaissut; he rakastavat minua sill? min? olen heid?n ainoa poikansa. Kaikkia kuritetaan yhten??n, mutta min? s??styn aina."

H?n ummisti silm?ns? hetkiseksi, puristi yhteen huuliansa, pyyhk?si tukkaansa taap?in nopealla liikkeell? molemmilla k?sill?ns? ja katsoen Paveliin punertavin silmin, virkkoi h?n: "Jos kuka minuun koskee, silloin isken h?neen koko ruumiini voimalla niinkuin veitsi -- min? puren hampaani h?neen kiinni, haluaisin mieluummin, ett? h?n siin? paikassa lopettaisi minut, ja sitte olisi kaikki lopussa yhdell? kertaa!"

"Itse?si puolustamaan on sinulla oikeus", virkkoi Pavel. "Mutta varo ettet hy?kk??!"

"Olette niin hento ja laiha", huomautti ?iti. "Mit?p? hyv?? olisi tappelemisesta?"

"Min? tahdon tapella!" vastasi Fedya matalalla ??nell?.

H?nen menty?ns? virkkoi ?iti Pavelille: "T?m? nuorukainen menee kadotukseensa pikemmin muita kaikkia."

Pavel vaikeni.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet