Read Ebook: Bragelonnen varakreivi eli Muskettisoturien viimeiset urotyöt I Historiallinen romaani Ludvig XIV:n hovista by Dumas Alexandre H Meen Anttila V In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 12672 lines and 211008 words, and 254 pages

BARBAROSSA.

Towards the middle of the 12th century, Milan had conquered for herself a powerful supremacy throughout all of Upper Italy, and with the exception of the proud Genoa and the maritime Venetian republic, all the cities of Lombardy acknowledged her sovereignty. Lodi, Pavia, and some few of the neighboring towns, had made bold attempts to assert their rights, but all their efforts were unsuccessful; and had only resulted in riveting more tightly their fetters, while the pride of the Milanese, and a desire for more extended power, increased in proportion to the failing strength of their adversaries. The majority bore in silence the yoke which they could not shake off preferring the advantages secured to them by prompt submission to the danger of losing in the unequal struggle every vestige of their former independence.

Lombardy, it is true, was an appanage of the Germanic empire, but the sovereignty of the Emperor was almost nominal, and only acknowledged by the turbulent Lombards, when forced so to do by his victorious arms; and whenever a war broke out between the Monarch, his great feudatories, or the Church, the smouldering embers of rebellion at once burst forth into open insurrection.

Scarcely had Frederic the First, of Hohenstauffen, mounted the throne, when his attention was attracted to Italy by an event of grave and unusual importance.

In 1158, whilst Barbarossa, as the Emperor was usually surnamed by the Italians, was presiding over a High Court of Justice at Kossnitz, and listening to the various cases submitted for his decision, two men, wearing upon their backs a wooden cross as a symbol of their misfortune, presented themselves before the throne with a long list of grievances against the Milanese, by whom, they alleged, the city of Lodi had been destroyed after the pillage and the exile of its citizens. They had come now to implore the intervention of the Emperor, whose power alone, they urged, could check the tyranny of the Mila? niiden piti tulla n?k?isi?, ja sit? ne ovat", muistutti Pittrino.

"Mutta minun kuvani?" intti Pittrino ep?toivoisena, sill? h?n oivalsi pikku Cropolen olevan oikeassa. "En tahdo menett?? ty?ni hedelm??."

"Min? en tahdo, ett? te joudutte vankilaan ja min? maanalaiseen luolaan."

"Pyyhkik??mme M?dicit", rukoili Pittrino.

"On, monikossa."

"Kuusi l??k?ri?! Mahdotonta. Ent? taiteellinen sommittelu?" huudahti Pittrino.

"Se on teid?n asianne, mutta niin on teht?v?; se on tahtoni, muu ei auta. Makaroonit palavat pohjaan."

Vastustus oli mahdoton; Pittrino totteli. H?n laati kyltin, jossa n?kyi kuusi l??k?ri? ja useinmainittu lauselma; pormestari kiitti sit? erinomaiseksi ja hyv?ksyi sen ripustettavaksi julki.

Kyltti her?tti kaupunkilaisissa rajatonta mieltymyst?. Siin? n?kee, ett? runollisuus ei koskaan kelpaa porvareille, kuten Pittrino sanoi.

Kotitaiteilijaansa hyvitt??kseen Cropole naulasi makuukamariinsa edellisen kyltin tenhottaret, jotka saivat rouva Cropolen punehtumaan joka kerta kun h?n iltaisin riisuutuessaan katseli niit?.

Sill? tavoin oli suippop??tyinen talo saanut kyltin, ja siten oli M?dicis-ravintolan t?ytynyt vaurastuessaan laajentua lis?neli?ll?, kuten olemme kuvanneet. Siten johtui, ett? Bloisissa oli t?m?nniminen majatalo, omistajanaan is?nt? Cropole ja vasituisena taideniekkanaan mestari Pittrino.

Tuntematon.

Sellaisen perustuksen saaneena ja kylttins? suosittelemana is?nt? Cropolen ravintola edistyi vankan menestyksen uralla.

Mit??n suunnatonta omaisuutta ei tulevaisuus pit?nyt Cropolelle tarjona, mutta h?n saattoi toivoa is?ns? j?tt?mien tuhannen louisdorin karttuvan kaksinkertaiseen m??r??n, saavansa tuhannen lis?? talon ja liikkeen myynnist? ja voivansa vapaaksi kansalaiseksi heitt?ydytty??n elell? huolettomasti kaupunkilaisporvarina.

Cropole oli rahanhimoinen, ja h?n hyp?hteli ilosta kuullessaan kuninkaan saapuvan kaupunkiin.

H?n, em?nt? Cropole, Pittrino ja kaksi keitti?poikaa k?viv?t heti k?siksi kaikkiin kyyhkyslakan, kanatarhan ja kaniinikoppien asujaimiin, niin ett? M?dicis-ravintolan pihalla piankin vallitsi yht? surkea vaiva ja valitus kuin muinoin Ramassa.

Cropolella oli sill?haavaa yksi ainoa matkustaja.

T?m? oli tuskin kolmenkymmenen ik?inen mies, kaunismuotoinen, kookas, yksivakainen tai pikemmin raskasmielinen katsannoltaan ja koko olemukseltaan.

H?nen musta samettipukunsa oli somistettu vaatimattomilla gagaattikoristeilla; valkoinen kaulus, yksinkertainen kuin ankarimpain puritaanien, sai nuorekkaan t?ytel?isess? kaulassa selvemmin kuvastumaan hipi?n hienouden ja kalpeuden; pienet, vaaleat viikset h?din peittiv?t v?r?htelev?? ja ylenkatseellista yl?huulta.

Ihmisi? puhutellessaan h?n katseli heit? suoraan kasvoihin, teeskentelem?tt?m?sti kyll?, mutta my?s arastelematta, ja silloin h?nen sinisten silmiens? loiste k?vi niin siet?m?tt?m?ksi, ett? monenkin katse painui alas h?nen silm?yksens? tielt?, niinkuin heikomman s?il? kaksintaistelussa.

Tuohon aikaan, jolloin Jumalan tasa-arvoisiksi luomat ihmiset ennakkoluulojen perusteella olivat jakaantuneina kahdeksi eri luokaksi, vallass??dyksi ja rahvaaksi, niinkuin he todellisesti jakaantuvat kahdeksi roduksi, valkoiseksi ja v?rilliseksi, -- tuohon aikaan se henkil?, jonka olemme t?ss? esitelleet, ei voinut olla ilmenem?tt? s??tyl?iseksi ja viel? luokkansa parhaimmistoon kuuluvaksi. Tarvitsi t?m?n n?hd?kseen vain vilkaista h?nen pitkiin, kapeihin ja valkoisiin k?siins?, joiden jokainen j?ntere ja suoni kuulsi hipi?n alta v?h?isimm?st?kin liikkeest?, samalla kun rystyset punehtuivat keveimm?st?kin koukistuksesta.

T?m? herrasmies oli saapunut Cropolen ravintolaan yksin??n. Ep?r?im?tt? ja edes miettim?tt?k??n h?n oli ottanut haltuunsa talon p??huoneiston, jonka is?nt? oli h?nelle esitt?nyt voitonhimossaan -- toisten mielest? kovin moitittavassa tarkoituksessa, mutta kenties osoittaen suurta j?rkevyytt? niiden silmiss?, jotka katsovat Cropolen esiintyneen hyv?n? ihmistuntijana ja kyenneen arvioimaan vieraitansa ensi silm?yksell?.

Asumukseen kuului vanhan kolmiorakennuksen koko julkipuoli: iso, kahden ikkunan valaisema sali alakerrassa, pieni kamari sivulla ja toinen yl?puolella.

Mutta koko aikana oli aatelismies tuskin koskenutkaan ruokaan, joka h?nelle tarjottiin kamarissaan, ja h?n oli virkkanut is?nn?lle vain pari sanaa, ilmoittaakseen t?lle, ett? majataloon oli tulossa matkalainen nimelt? Parry, joka oli opastettava h?nen luokseen.

Sitten h?n oli asustanut talossa niin kerrassaan vaiteliaana, ett? Cropole oli miltei loukkaantunut, h?n kun piti hauskasta seurustelusta.

No niin, t?m?n kertomuksen alkup?iv?n? oli aatelismies noussut hyviss? ajoin aamulla ja siirtynyt salinsa ikkunaan, istuutunut ikkunalaudalle ja ulokkeen kaiteeseen nojaten t?hystellyt alakuloisesti ja hellitt?m?tt?m?sti molemmin puolin katua, arvatenkin n?hd?kseen is?nn?lle mainitsemansa matkustajan tulon.

H?n oli ulokkeeltaan n?hnyt Monsieurin pikku kulkueen palaavan mets?st?m?st? ja sitten uudestaan nauttinut kaupungin syv?st? rauhallisuudesta, yh? odotukseensa kiintyneen?.

Niityille kiirehtivien apumuijien touhu, pikal?hettien t?min?, katukiveyksen huuhtelu, kuninkaallisen linnan tarpeidenhankkijain h?lin? ?llistyneiden ja suulaiden puotipalvelijain parissa, k?rryjen ratina, k?hert?jien juoksentelu asioillaan ja palveluspoikien vilin? -- kaikki t?m? ?kki? vauhtiin p??ssyt puuha ja pauhu olivat v?h?n j?lkeenp?in ihmetytt?neet h?nt?, mutta h?n ei ollut menett?nyt rahtuakaan siit? j?rk?ht?m?tt?m?st? ylemmyydest?, joka antaa kotkan ja leijonan katseen s?ily? tyynen ja halveksivan majesteettisena keskell? mets?st?jien tai uteliaitten katsojien hurrausta ja viuhtomista.

Tuokion kuluttua matkalaisen kummastus alkoi ylty? kanatarhassa nitistett?vien uhrien r??kymisest?, em?nt? Cropolen h?t?isist? askelista soukassa ja kaikuvassa porrask?yt?v?ss? ja Pittrinon p??tt?m?st? hy?rin?st?, kun h?n vastik??n oli tupakoinut portilla hidasluontoisena kuin hollantilainen.

Tuntemattoman juuri noustessa tiedustamaan rauhattomuuden syyt? avautui huoneen ovi. H?n arveli nyt, ett? oltiin varmaankin ohjaamassa h?nen luokseen matkustajaa, jota h?n oli niin k?rsim?tt?m?sti odottanut.

Niinp? h?n hiukan ?kkipikaa harppasikin kolme askelta ovelle p?in.

Mutta kaivatun henkil?n sijasta ilmestyi sielt? is?nt? Cropole, ja h?nen takanaan n?ytt?ysiv?t porrask?yt?v?n varjossa em?nt? Cropolen varsin miellytt?v?t, mutta nyt uteliaan j?nnityksen haittaamat kasvot, jotka katosivat vasta kun olivat vaivihkaa luoneet silm?yksen kauniiseen aatelismieheen.

Cropole l?heni hymyilev?n?, hattu k?dess? ja pikemmin k?yristyen kuin kumartuen.

Vieraan ele oli sanaton kysymys.

"Monsieur", aloitti Cropole, "tulin kysym??n, kuinka... tuleeko minun sanoa: teid?n armonne vai herra kreivi tai kenties herra markiisi?..."

"Tulin siis kuulustamaan, kuinka monsieur on viett?nyt y?ns? ja onko monsieurin aikomuksena pit?? t?m? huoneisto."

"On."

"On sattunut semmoinen tapaus, jota emme olleet ottaneet lukuun, monsieur."

"Mik? tapaus?"

"H?nen majesteettinsa saapuu t?n??n kaupunkiin ja lev?ht?? t??ll? p?iv?n, kenties kaksikin."

Tuntemattoman kasvoissa kuvastui vilkas h?mm?stys.

"Kuningas tulee t?nne?"

"H?n on matkalla, monsieur."

"No, sit? suurempi syy minun j??d?", sanoi tuntematon.

"Hyv? on, monsieur; mutta pit??k? monsieur hallussaan koko huoneiston?"

"En k?sit? teit?. Mink?t?hden asuisin t?n??n ahtaammin kuin eilen?"

"No, katsokaas, monsieur -- teid?n armonne luvalla sanoen, -- minun ei eilen teid?n valitessanne asuntonne sopinut m??r?t? mink??nlaista hintaa, koska teid?n armonne olisi voinut luulla minun urkiskelevan varojanne... kun sit?vastoin t?n??n..."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet