Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Bragelonnen varakreivi eli Muskettisoturien viimeiset urotyöt II (2) Historiallinen romaani Ludvig XIV:n hovista by Dumas Alexandre H Meen Anttila V In Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 14101 lines and 215726 words, and 283 pages
mistaa."
Kuningas oli kurkoittautunut eteenp?in, kuunnellakseen mit? nuori tytt? sanoisi. Tuskin oli h?nen ??nens? v?rin? tauonnut hallitsijan korvissa, kun Ludvig nousi s?teilev?n? ja astui piirin poikki, pys?htyen la Valli?ren luo.
"Mademoiselle", sanoi h?n, "te erehdytte: kaikilla naisilla on oikeus koristautua."
"Oi, sire", vastasi la Valli?re, "eik? teid?n majesteettinne siis tahdo uskoa, ett? vaatimattomuuteni on todellista?"
"Uskon teill? olevan kaikki hyveet, mademoiselle, vilpitt?myys niihin luettuna. Pyyd?nkin teit? siis sanomaan suoraan, mit? ajattelette n?ist? rannerenkaista."
"Ne ovat niin sirotekoiset, sire, ett? sellaisia voivat vain kuningattaret saada."
"Minua ilahduttaa, ett? se on teid?n mielipiteenne, mademoiselle. Rannerenkaat ovat teid?n, kuningas pyyt?? teit? vastaanottamaan ne."
Ja kun la Valli?re ik??nkuin s?ik?htyneesti liikahti ojentamaan lipasta kuninkaalle, ty?nsi Ludvig tyt?n vapisevan k?den s?ve?sti takaisin.
H?mmennyksest? syntyi salissa haudan hiljaisuus, vaikka kuninkaallisten naisten ryhm?ss? ei ollutkaan kuultu tai k?sitetty, mit? oli tapahtunut. Neiti de Tonnay-Charente otti yst?v?llisesti levitt??kseen tietoa, kun Madame viittasi h?nt? l?hestym??n.
"Oi, hyv? Jumala", huudahti h?n, "mik? onni suotiinkaan la Valli?relle! Kuningas lahjoitti h?nelle rannerenkaat!"
Madame puri huultansa niin lujasti, ett? verta tihkui esille. Nuori kuningatar katseli vuoroin la Valli?rea, vuoroin Madamea, ja puhkesi nauramaan. It?vallan Anna nojasi leukaansa kauniiseen k?teens? ja j?i pitk?ksi aikaa sieluansa j?yt?v?n aavistuksen ja syd?nt?ns? runtovan julman s?j?ilyn valtaan. De Guiche n?ki Madamen vaalenevan ja arvasi, mik? siihen oli syyn?; h?n poistui pikaisesti seurueesta ja katosi. Malicorne p??si pujahtamaan Montalaisin luo ja huomauttamaan t?lle yleisen puheensorinan suojassa:
"Aure, sinulla on huostassasi meid?n menestyksemme ja tulevaisuutemme."
"Niin", vastasi t?m?.
Ja h?n syleili hell?sti la Valli?rea, vaikka h?nen olisi kateellisena tehnyt mielens? kuristaa h?net.
Malaga!
Kunnianhimon ja rakkauden t?ten k?ydess? pitk?llist? kilvoitteluansa oli muuan henkil?mme, jota kenties kaikkein v?himmin sopi syrj?ytt??, joutunut kovin huomaamattomaksi, unohdetuksi, onnettomaksi.
Niin, d'Artagnan!
D'Artagnan oli tosiaan ik??nkuin lakannut olemasta. H?nell? ei ollut mit??n tekemist? t?ss? loistokkuuden ja kevytmielisyyden maailmassa. Kaksi p?iv?? saateltuaan kuningasta Fontainebleaussa ja katseltuaan hallitsijansa esiintymist? milloin haaveellisessa paimenosassa, milloin koomillisena muinaisuuden urhona, oli muskettisoturi tuntenut, ett? t?m? kujeilu ei riitt?nyt antamaan h?nen el?m?lleen sis?lt??.
Alituiseen h?net pys?hdytti joku kysymyksell?:
"Miten t?m? puku teid?n mielest?nne sopii minulle, herra d'Artagnan?"
H?n vastaili rauhallisen ivallisella ??nell??n:
"Kas, teh?n olette komea kuin punatakkinen apina Saint-Laurentin markkinoilla."
Sellaisia kohteliaisuuksia d'Artagnan jakeli ollessaan sill? tuulella; muiden asiaksi j?i p??tt??, kannattiko niist? kiitt??.
Harrastusta her?tt?v?n? kysymyksen? oli my?s:
"Miten te pukeudutte t?ksi iltaa, herra d'Artagnan?"
Vastaus kuului:
"Min? riisuudun."
Ja sille naisetkin nauroivat.
Mutta kun muskettisoturi kahden tuollaisen p?iv?n perusteella oivalsi, ett? koko leiskumiseen ei k?tkeytynyt mit??n vakavaa ja ett? kuningas oli n?k?j??n t?ydellisesti unohtanut Pariisin, Saint-Mand?n ja Belle-Islen; ett? herra Colbert hautoi mieless??n pelkki? v?rillisi? lyhtyj? ja ilotulituksia; ett? naiset olivat valmistautuneet v?hint??n kuukaudeksi vain antamaan ja ottamaan vastaan silm?niskuja; d'Artagnan pyysi kuninkaalta lomaa yksityisasioitansa varten.
Kapteenin esitt?ess? h?nelle anomuksensa oli kuningas tanssimisen voivuttamana juuri menem?ss? makuulle.
"Sire", selitti d'Artagnan, "min? j?t?n teid?t, kun en voi mill??n tavoin hy?dytt?? teit?. Oi, jospa edes voisin tanssiessanne pidell? tasapainotankoa, niin asia olisi toinen!"
"Mutta, hyv? herra d'Artagnan", huomautti kuningas ihan vakavasti, "vain nuorallatanssijat k?ytt?v?t tankoa."
"Kah, niink?!" jatkoi muskettisoturi hienolla ivallaan; "sit? en tiennyt."
"Ettek? siis ole n?hnyt minun tanssivan?" kysyi kuningas.
"Kyll?h?n; mutta min? olen luullut, ett? t?m? kaikki oli vasta vaikeampien teht?vien harjoittelua. Olen erehtynyt; sit? suurempi syy minun poistua. Sanon viel?kin, sire: te ette tarvitse minua, ja jos asiat muuttuvat, niin teid?n majesteettinne tiet?? kyll?, mist? minut saa k?sille."
"Hyv? on", vastasi kuningas ja my?nsi loman.
Kello on kahdeksan illalla; on l?mmin, v?likerrassa on ikkuna avoinna. Muskettisoturin sieraimiin kohoaa mausteiden tuoksua, johon sekaantuu katuloan huurua v?hemm?n hienona, mutta voimakkaampana hajuhermojen kutkuttimena.
D'Artagnan loikoo suunnattomassa matalaselk?isess? nojatuolissa, jalat l?heiselle jakkaralle laskettuina, koko mies niin tylpp?n? kulmana kuin mittausoppi voi koskaan tuntea. K?det ovat liittyneet ristiin p??n yli, joka on retkahtanut vasemmalle olkap??lle. Tavallisesti niin ovelat ja eloisat silm?t tuijottavat melkein verhoutuneina, ja niiden muuttumattomana n?k?pisteen? on savupiippujen v?liin j??nyt pikku nurkkaus sinitaivasta, -- juuri parahultainen kaistale paikkatilkuksi sellaiseen linssi- tai papus?kkiin, jotka olivat pohjakerran myym?l?n p??varastona.
Siten ojentautuneena, siten tylsistyneen? ikkunantakaisessa tirkistelyss??n, d'Artagnan ei en?? ole soturi, ei en?? kuninkaallisen palatsin upseeri, vaan poroporvari siin? r?h?tt?? sulatellen p?iv?llist?ns? illallissy?nnin valmisteluksi tai kuluttelee aikaansa makuullemenoon asti, aivot puutuneina umpeen kaikilta ajatuksilta, kun aineellisuus ankarasti vartioitsee ?lyn p??syteit? ja pit?? visusti huolta siit?, ett? p??kuoreen ei hiivi ulkoisen mielteen sanaakaan.
Kuten sanottua, oli jo y? tulossa. Valoja sytytettiin myym?l?ss?, samalla kun yl?kerran ikkunat suljettiin; palovartion ep?tasaista t?mistely? kuului kadulta. Mutta d'Artagnanille ei yh? ollut olemassa muuta kuin tuo sininen kaistale taivasta.
Muutaman askeleen p??ss? h?nest? makasi Planchet kokonaan varjossa r?hm?ll??n maissis?kin p??ll?, k?sivarret leuan tukena, ja katseli, kuinka muskettisoturi mietti, uneksi tai nukkui silm?t auki. T?t? tarkkailua oli kest?nyt jo varsin kauan, ja viimein Planchet yritti saada kohtaukseen vaihtelua.
"Hm, hm!" ??nteli h?n.
D'Artagnan ei hievahtanut.
Maustekauppias k?sitti, ett? oli turvauduttava tehokkaampaan keinoon, ja perusteellisen harkinnan j?lkeen h?n n?iss? olosuhteissa katsoi viisaimmaksi kier?ht?? s?kilt? lattialle, saadakseen sadattaa:
"No, minua epattoa!"
Mutta putoamisen jyr?hdyksest? huolimatta ei d'Artagnan, joka el?m?ns? varrella olikin kuullut monenlaista melua, n?ytt?nyt olevan mill?ns?k??n siit?. Koko m?tk?hdys sit?paitsi miltei huventuikin jyhkeiden vankkurien jyrin??n, jotka kivill? lastattuina tulivat Saint-M?d?ric-kadulta.
Kuitenkin oli Planchet huomaavinaan d'Artagnanin suupieliss? jotakin hymyn v?rett? ??nett?m?n? hyv?ksymisen? h?nen m??ritelm?lleen. Se rohkaisi h?nt? kysym??n:
"Nukutteko, herra d'Artagnan?"
"Ka, miksi? Eik? se ole siisti sana, Planchet?"
"On toki, herra d'Artagnan."
"No, miss? vika?"
Add to tbrJar First Page Next Page