Read Ebook: Sydän: Kirja nuorisolle by De Amicis Edmondo Friberg Maikki Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 947 lines and 39423 words, and 19 pages

Lauantaina lokakuun 29 p:n?.

Meid?n opettajallamme on tapana kertoa meille kuukausittain jokin pieni kertomus, jonka sitten saamme kirjoittaa. T?n??n h?n kertoi meille pienest? padovalaisesta is?nmaanyst?v?st?, jonka t?ss? nyt koetan esitt??.

Ranskalainen laiva l?hti Barcelonasta, er??st? Espanjan kaupungista, Genovaan. Laivassa oli ranskalaisia, italialaisia, espanjalaisia ja sveitsil?isi?. Paitsi muita matkustajia oli siell? my?s er?s italialainen yksitoistavuotias poika huonoissa vaatteissa, aivan yksin??n. H?n pysyi kaikista muista erill??n kuin pieni villiel?in silm?illen heit? vain silloin t?ll?in hyvin vihaisesti. Mutta eip? h?n syytt? niin julmistuneelta n?ytt?nyt. Kaksi vuotta sitten h?nen is?ns? ja ?itins?, jotka olivat padovalaisia talonpoikia, olivat myyneet h?net er??lle kuljeksivalle n?yttelij?seurueelle. Kun n?m? olivat opettaneet h?nelle temppujaan antaen runsaasti ruoskaa ja niukalta ruokaa, he veiv?t h?net mukanaan Ranskaan ja Espanjaan. Barcelonaan saavuttuaan h?n ei en?? kest?nyt tuota alituista r??kk??mist? ja n?lk??, vaan pakeni hyvin surkeassa tilassa Italian konsulin luo turvaa etsim??n. T?m? oli s??list? hankkinut h?nelle paikan laivassa ja antanut h?nelle kirjeen viet?v?ksi Genovan poliisimestarille, jonka piti l?hett?? h?net takaisin vanhemmille, n?ille syd?mett?mille vanhemmille, jotka olivat h?net myyneet.

Poika parka oli repaleissa ja sairas. H?nelle oli luovutettu toisen luokan hytti laivassa. Kaikki katselivat h?nt? ja muutamat puhuttelivatkin, mutta h?n ei virkkanut mit??n. N?ytti silt?, kuin kova kohtelu ja alituinen ruoskiminen olisi h?net niin katkeroittanut, ett? h?n vihasi ja halveksi kaikkia. Oli kuitenkin kolme matkustajaa, jotka eiv?t j?tt?neet h?nt? rauhaan, ennenkuin saivat h?net puhumaan. H?n kertoi silloin kaikki vaiheensa sekoittaen puheeseensa ranskaa, espanjaa ja italiaa. N?m? matkustajat eiv?t olleet italialaisia, mutta he ymm?rsiv?t h?nt? kuitenkin ja osaksi s??list?, osaksi siksi, ett? olivat juoneet eiv?tk? olleet oikein selv?p?isi?, he antoivat h?nelle jonkin soldon, laskivat leikki? h?nen kanssaan ja koettivat houkutella h?nt? kertomaan viel? enemm?n. Samassa er?s naishenkil? astui saliin, ja ylv?stell?kseen miehet antoivat pojalle viel? enemm?n rahaa huutaen: "Otapa viel? t?m?kin, kas t?ss? saat." Poika pisti kaikki taskuihin ja kiitti ?re?ll? tavallaan aivan hiljaa, mutta h?nen katseensa oli ensi kerran hymyilev? ja yst?v?llinen. Sitten h?n kiipesi makuusijalleen, veti uutimet eteen ja rupesi miettim??n el?m?ns? vaiheita. N?ill? rahoilla h?n saisi laivassa ollessaan monta hyv?? suupalaa n?hty??n n?lk?? nyt jo pari vuotta, ja astuttuaan maalle Genovassa h?n voisi ostaa itselleen uuden takin k?yty??n repaleissa. H?nen osakseen tulisi kotona kenties inhimillisempi kohtelu, kun h?n saapuu sinne rahaa taskussaan. T?m? raha oli h?nest? koko rikkaus. N?it? h?n mietiskeli uutimensa takana sill? aikaa kuin miehet istuivat p?yd?n ??ress? toisen luokan salissa. He joivat ja juttelivat matkoistaan ja maista, joita olivat n?hneet, ja tulivat puhuneeksi Italiastakin. Toinen moitti majataloja, toinen rautateit?, ja pian he kilvan parjailivat kaikkea italialaista. Er??n mielest? oli Lapissakin parempi matkustaa, toinen ei sanonut Italiassa tavanneensa muita kuin pettureita ja renttuja. Kolmas v?itti, etteiv?t italialaiset virkamiehet osanneet lukea. --

"Se on valistumatonta kansaa", aloitti ensimm?inen taas uudestaan. -- "Likaista", lis?si toinen. -- "Var...", huusi kolmas ja oli sanoa "varkaita", mutta ei ehtinyt, sill? samassa sateli soldoja ja puolia liiroja heid?n p?ihins? ja hartioillensa, josta sitten py?riv?t lattialle ja p?yd?lle. Kaikki kolme nousivat raivostuneina paikoiltaan ja katsoivat yl?sp?in, mutta saivat viel? aika soldokuuron.

"Ottakaa soldonne takaisin!" huusi poika raivostuneena tullen esille uutimen takaa. "Sellaisilta ihmisilt?, jotka parjaavat minun maatani, min? en ota almua."

VAINAJAIN P?IV?.

Tiistaina marraskuun 1 p:n?.

?itisi.

YST?V?NI GARRONE.

Perjantaina marraskuun 4 p:n?.

Vaikka meill? oli vain kaksi p?iv?? lupaa, tuntuu silt?, kuin en olisi pitk??n aikaan n?hnyt yst?v??ni Garronea. Kuta kauemmin h?net tunnen, sit? enemm?n h?nt? rakastan, ja niin k?y kaikkien muidenkin, paitsi v?kivaltaisten, jotka eiv?t sovi h?nen kanssaan, koska h?n ei k?rsi v??ryytt?. Joka kerta kun joku isompi kohottaa k?tens? pienemp?? vastaan, huutaa tuo pieni: "Garrone!" -- eik? iso ly? en??.

H?nen is?ns? on koneenk?ytt?j?; itse h?n on tullut hyvin my?h??n kouluun, koska oli pari vuotta sairaana. H?n on luokan suurin ja voimakkain, nostaa yhdell? k?dell??n penkin ja on aina hyv?. Jokaista tarvekalua, jota h?nelt? pyyt??, olkoon sitten lyijykyn??, kumia, paperia, kyn?veist?, h?n on aina valmis lainaamaan ja antamaan. H?n ei koskaan naura eik? l?rp?ttele koulussa. H?n istuu aina liikkumattomana pulpetissaan, joka on h?nelle liian ahdas, selk? hiukan kumarassa, iso p?? hartioiden v?liss?, ja kun min? h?nt? katselen, niin h?n hymyilee vastaani silm?t ummessa, aivan kuin tahtoisi sanoa: "Eik? niin, Henrik, me olemme yst?v?t?"

Mutta nauraa t?ytyy n?hdess??n, miten kaikki vaatteet, takki, housut ja liivit ovat liian pienet ja ahtaat t?lle isolle, v?kev?lle nuorukaiselle. Lakki ei sovi h?nen p??h?ns?, h?nen tukkansa on aivan lyhyeksi keritty, jaloissa on vahvat keng?t, ja kaulus on sidottu kuin nuora.

Rakas Garrone! Sinut kun vain kerran n?kee, voitat jo suosiota. Kaikki pienet tahtovat mielell??n istua h?nen l?heisyydess??n. H?n osaa my?skin hyvin laskea. Kirjansa h?n aina kantaa punaisissa nahkahihnoissa. H?nell? on helmi?isvartinen veitsi, jonka h?n l?ysi viime vuonna ja jolla h?n kerran leikkasi sormeensa aina luuhun asti, mutta ei kukaan koulussa sit? huomannut ja kotona h?n ei liioin valittanut, jotteiv?t vanhempansa s?ik?htyisi. H?nen kanssansa uskaltaa laskea pilaa, eik? h?n sit? pahakseen pane, mutta voi armias sit?, joka sanoo h?nen jotakin kerrottuaan: "Ei se ole totta." Silloin h?nen silm?ns? s?ken?iv?t ja h?n ly?pi nyrkill??n penkkiin, ett? luulisi sen siihen paikkaan pirstautuvan.

Lauantai-aamuna h?n antoi soldon er??lle ensiluokkalaiselle, jonka tapasi kadulla itkem?ss?, kun toiset olivat ottaneet pojan rahat eik? h?n siis voinut ostaa vihkoa.

Kolme p?iv?? sitten h?n aloitti kahdeksansivuista kirjett?, jonka reunat h?n koristelee piirustuksilla, antaakseen sen ?idillens? nimip?iv?lahjaksi. T?m? ?iti, joka usein noutaa poikansa koulusta, on iso ja komea kuin h?nkin ja yht? herttainen.

Opettaja katselee Garronea aina yst?v?llisesti ja joka kerta ohi menness??n taputtaa h?nt? kuin nuorta hyv?ns?vyist? varsaa. Min? viihdyn eritt?in hyvin h?nen seurassaan ja tunnen itseni onnelliseksi, kun h?n isolla, miehekk??ll? k?dell??n puristaa minun k?tt?ni. Olen varma siit?, ett? h?n uskaltaisi henkens? pelastaakseen toverinsa, ett? h?n antaisi ly?d? itsens? kuoliaaksi toista puolustaakseen. Sen n?kee h?nen silmist??n. Ja vaikka h?nen karkea ??nens? muistuttaa m?rin??, on h?nen syd?mens? kuitenkin jalo, sen tuntee kohta.

HIILIKAUPPIAS JA HERRASMIES.

Maanantaina marraskuun 7 p:n?.

Eip? Garrone milloinkaan lausuisi sellaista sanaa kuin Carlo Nobis eilen sanoi Bettille. Carlo Nobis ylpeilee siit?, ett? is?ns? on oikea herra, kookas, mustapartainen ja hyvin vakava. H?n saattaa poikaansa miltei joka p?iv?.

Eilen aamulla Nobis riiteli Bettin kanssa, joka on hiilikauppiaan poika ja luokan pienimpi? oppilaita. Kun h?n ei en?? tiennyt mit? vastata Bettille, koska oli v??r?ss?, sanoi h?n ??neen: "Sinun is?si on renttu." Betti punastui aina hiusmartoon saakka eik? sanonut mit??n, mutta kyynelet kiersiv?t h?nen silmiss??n, ja kotiin tultuaan h?n toisti is?lleen t?m?n sanan.

Iltap?iv?ll? tuli hiilikauppias, pieni musta mies, poikaansa taluttaen opettajalle valittamaan.

Sill'aikaa kuin h?n selitti asiaansa opettajalle ja kaikki olivat ??neti, kuuli Nobisin is?, joka tavallisuuden mukaan oli poikaansa saattamassa, nime?ns? mainittavan, astui sis??n ja kysyi mist? oli puhe.

"T?m? ty?mies" -- vastasi opettaja -- "on tullut valittamaan, ett? teid?n poikanne Carlo on Bettille sanonut h?nen is??ns? rentuksi".

Nobisin is? rypisti otsaansa ja punastui hieman. Sitten h?n kysyi pojaltaan: "Oletko todellakin sanonut t?m?n sanan?"

Carlo, joka seisoi keskell? luokkaa, pikku Betti? vastap??t?, ei vastannut sanaakaan.

Silloin is? otti h?nt? k?sivarresta kiinni, ty?nsi h?net l?hemm?ksi Betti?, niin ett? molemmat pojat miltei koskettivat toisiansa, ja sanoi: "Pyyd? anteeksi!"

Kivihiilikauppias tahtoi astua v?liin ja sanoikin jo: "Ei tarvitse", mutta herrasmies ei huolinut siit?, vaan uudisti k?skyns?: "Pyyd? h?nelt? anteeksi! Toista minun sanani: Anna anteeksi tuo h?pe?llinen, ajattelematon herjaussana, jonka ?sken is?st?si lausuin, t?st? is?st?, jonka k?tt? minun is?ni pit?? kunnianansa puristaa!"

Kivihiilikauppias teki est?v?n liikkeen, kuin sanoakseen: "En min? tahdo." Herrasmies ei ottanut t?t? huomatakseen, ja h?nen poikansa sanoi hitaasti, matalalla ??nell?, nostamatta silmi??n maasta: "Anna anteeksi tuo h?pe?llinen -- -- -- ajattelematon -- -- -- herjaussana, jonka is?st?si lausuin, t?st? is?st?, jonka k?tt? minun is?ni pit?? kunnianansa puristaa!"

Silloin herrasmies ojensi k?tens? hiilikauppiaalle, joka puristi sit? voimakkaasti ja sitten yht'?kki? ty?nsi poikansa Carlo Nobisin syliin.

"Tehk?? minulle se ilo, ett? panette pojat vieretysten istumaan", sanoi herrasmies opettajalle. Opettaja asetti Bettin Nobisin penkkiin. Kun pojat olivat paikoillaan, kumarsi herrasmies ja l?ksi.

Kivihiilikauppias seisoi hetkisen miettiv?isen n?k?isen? ja tarkasteli noita molempia, vieretysten istuvia poikia. Sitten h?n l?hestyi penkki?, silm?ili Nobisia ilmaisten katseessaan sek? suosiota ett? surumielisyytt?, aivan kuin olisi tahtonut sanoa jotakin. Mutta h?n ei sanonut mit??n. H?n kohotti k?tt??n h?nt? hyv?ill?kseen, mutta ei uskaltanut sit?k??n. Sitten h?n meni ovea kohti, k??ntyi viel? kerran katsomaan ja katosi.

"Pankaa mieleenne t?m?n p?iv?n tapahtuma, lapset", sanoi opettaja. "Se on vuoden kaunein opetus."

VELJENI OPETTAJATAR.

Torstaina marraskuun 10 p:n?.

Kivihiilikauppiaan poika k?vi ennen koulua opettajatar Delcatilla, joka t?n??n tuli meille tervehti?kseen sairasta velje?ni. H?n sai meid?t syd?mellisesti nauramaan kertoessaan, mitenk? t?m?n pojan ?iti pari vuotta sitten kantoi h?nelle esiliinan t?yden kivihiili? kiitt??ksens? h?nt? siit?, ett? poika oli saanut mitalin koulussa. H?n vaati itsepintaisesti niit? ottamaan -- vaimo rukka -- eik? tahtonut vied? niit? kotia sek? miltei itki, kun h?nen kuitenkin t?ytyi palata antimineen. Er??st? toisestakin vaimosta h?n kertoi. T?m? toi h?nelle kerran raskaan kukkavihon, johon oli k?tketty kasa soldoja.

Aika kului niin rattoisasti n?it? kertomuksia kuunnellessa, ett? veljenikin nieli rohtonsa, joita h?n ei sit? ennen ollut tahtonut ottaa. --

Voi miten paljon k?rsiv?llisyytt? tarvitaan n?iden ensi luokan poikien kanssa, jotka kaikki ovat hampaattomia kuin vanhat ihmiset eiv?tk? osaa ??nt?? s:?? eik? r:??! Yksi yskii, toisen nen? vuotaa verta; tuolla joku kadottaa puukenk?ns? penkin alle, t??ll? taas er?s on pist?nyt sormeensa kyn?ll? ja parkuu, ja kolmas, joka on ostanut itsellens? vihon N:o 2, vaikka piti ostaa Nro 3, itkee. Yhdess? luokassa on viisikymment? aivan tiet?m?t?nt? pienokaista, joita pit?? opettaa lukemaan ja pitelem??n kyn?? taikinanpehmoisissa k?siss?.

He tuovat lakritsia, nappeja, pullontulppia, tiilikivi? ja kaikenlaista kamaa kouluun. Opettajattaren t?ytyy tutkia heid?n taskunsa, ja siksi he piilottavat n?it? tavaroita kenkiins?kin.

Ja jos he edes olisivat tarkkaavaisia! Mutta jo iso k?rp?nen, joka ikkunasta lent?? sis??n, saa heid?t pois tolalta, ja kes?ll? he tuovat luokkaan kukkia ja turilaita, jotka lent?v?t ymp?ri tai putoavat musteastiaan ja viel? tahraavat vihotkin.

Opettajattaren t?ytyy aina aivan kuin ?idin auttaa heid?n yllens? p??llysvaatteet, sitoa haavoittuneet sormet, nostaa lattialle pudonneet lakit, valvoa etteiv?t he vaihda p??llystakkejaan, josta pian syntyisi hirmuinen huuto. Opettaja parat! Ja kuitenkin ?idit tulevat valittamaan: "Mit? varten minun lapseni on kadottanut kyn?ns??" "Miksi minun poikani ei mit??n opi?" "Miksi ette anna minun pojalleni, joka kuitenkin on niin taitava, kunniamitalia?" "Miksi ette ved?t? penkist? pois sit? naulaa, joka repi meid?n pojan housut?"

H?n on nuori ja iso, t?m? opettajatar Delcati, siististi puettu ja niin vilkas, kuin koko h?nen olentonsa olisi vietereill?. Sangen v?h?p?t?isest? asiasta h?n tulee liikutetuksi ja puhuu silloin suurella hellyydell?.

"Lasten rakkauden te voitatte", sanoi ?itini.

"Niin kyll?", h?n vastasi, "mutta kun vuosi on kulunut umpeen, ei suurin osa en?? ensink??n minusta v?lit?. Jouduttuaan miesopettajien luo he miltei h?pe?v?t olleensa naisen koulussa. Todella alakuloiseksi k?ypi mieli, kun kaksivuotisen yhdess?olon kest?ess? opittuaan lasta oikein rakastamaan t?ytyy siit? erota."

T?ss? opettaja keskeytti puheensa. -- "Mutta sin?, pienokainen, et ole opettajaasi unohtava", sanoi h?n sitten kostein silmin, suuteli velje?ni ja nousi menn?kseen. "Sin? et k??nn? p??t?si pois tavatessamme, eth?n? Sin? et luovu opettajastasi."

Perjantaina marraskuun 11 p:n?.

Lauantaina marraskuun 12 p:n?.

Is?ni on antanut minulle anteeksi, mutta kun mieleni jonkin aikaa j?lkeenp?in oli alakuloinen, l?hetti ?itini minut portinvartijan t?ysikasvuisen pojan kanssa k?velem??n Corsolle. Kun olin joutunut Corson keskikohdalle ja kuljin er??n puodin edustalla vaunujen ohitse, kuulin nime?ni mainittavan ja k??nnyin. Siell? oli koulutoverini Coretti ruskeine takkeineen ja kissannahkaisine lakkeineen. H?n hikoili ja kantoi puutaakkaa. Mies seisoi vaunujen p??ll? ja kurotti h?nelle puusylyksen toisensa j?lkeen. Coretti otti vastaan ja kantoi ne is?ns? puotiin, jossa kiireimmiten ne pinosi.

"Mit? sin? teet, Coretti?" kysyin.

"Etk? n?e", vastasi h?n levitt?en k?sivarsiaan vastaanottaaksensa kantamusta. "Min? kertaan l?ksy?ni."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet