Read Ebook: Aeneidi by Virgil BCE BCE Siitonen Konstantin Translator

Font size:

Background color:

Text color:

Ebook has 61 lines and 81035 words, and 2 pages

se hirvi?, joka oli kynnyksell? vartioimassa.

V:ss? 839-840 tarkoitetaan luultavasti Lucius Aemilius Paulusta, joka k?vi v. 218 e.Kr. sotaa Illyriassa ja Kreikassa. -- Aeakus oli Akhilleen is?.

SEITSEM?S LAULU

Aeneaan saapuminen Italiaan ja h?nen vastustajansa.

Ainehisto.

Troijalaiset, haudattuaan Aeneaan imett?j?n? olleen Kajetan, l?htev?t purjehtimaan ja kulkien ohi loitsijan Circen maan, saapuvat Tiber-virran suulle . -- Lation kuningas Latinus ja kolme ennusmerkki? t?m?n tytt?relle Lavinialle tulevasta ulkomaisesta sulhosta . -- Harpyijain ennustus Teukroille p?ytien kalunnasta toteutuu, josta Aeneas p??tt?? saapuneensa matkojensa p??h?n . -- Aeneaan l?hetit tulevat Latinon luo; t??n hovin komeus . -- Ilioneys pyyt?? Latinoa Aeneaan liittolaiseksi . -- Latino, n?hden Aeneaassa Salliman lupaaman v?vyn, suostuu mielell??n heid?n anomukseensa sek? antaa niin heille samoin kuin Aeneaalle komeat lahjat . -- Juno, havaiten harmikseen Troijalaisten jo p??sneen Italiaan, p??tt?? kylv??, Allekton avulla, sodan syit? Latinolaisten ja Troijalaisten kesken . -- Allekto vimmaa ensin Latinon puolison Amatan raivoon , sitten, tullen Ardeaan ja tekeytyen vanhan papittaren Kalybeen n?k?iseksi, saattaa unessa Turnon sotaraivoon ja vihdoin saattaa Askanion haavoittamaan Tyrrheon tytt?ren Silvian kesyn hirven, josta syntyy tappelu Tyrrhenilaisten ja Troijalaisten v?lill? . -- Allekto, t?ytetty??n Junon tahdon, saa t?lt? k?skyn poistua Manalaan . -- Kansa vaatii Latinoa avaamaan Sodan portit, josta t?m? kielt?ytyy; Juno itse sen tekee . -- Sotahan varustaiminen . -- Runoilija, pyydetty??n haltiain apua, rupeaa luettelemaan Aeneaan vastustajoita, jotka joukkoineen olivat: jumalain yl?nkatsoja Mezentius ja t??n hyv? poika Lausus, Herkuleen poika Aventinus, j?tinmoiset Katillus ja Koras, Vulkanon poika Caekulus, Neptunon poika Messapus, parvensa vertahinen Klausus, Agamemnonin poika Halesus, Eebalus, Ufens, marruvilainen pappi Umbro, Hippolyton poika Virbius sek? varsinki Turnus ja amazoni Kamilla .

Hoitaja Aeneaan, Kaijeta, sa rantamillemm' oot j?tt?nyt kuollessas ikimuiston; viel?p? nytkin kunnias seutua suojaa ynn' nimes hautasi paikkaa suuressa Hesperiass' osottaa, jos on tuoss' joku arvo. Hautaiset jalo Aeneas hyvin p??tetty?ns?, 5 haudalle tehty?ns' kummun, sittenkuin syv? tyyntyi aavikko, purjehtimaan l?ks taas sek? valkaman j?tti. Tuulonen kiihoittuu y?ks eik?p? matkoa kiell? kuutama kirkas, vaan valost' tuon kimaltain meri hohtaa. Circaelais-maan rantamitsenpa he soutavat ensin 10 lehtojen turmiokkain ohi, joss' rikas Auringon tytti lauluja kaijuttaa yh?, joss' upeoiss' palatseissaan polttavi y?n valistukseks keedroa tuoksuavaa ja pirralla helskytt?? ylen hienoista kudelmaansa. T??lt?p? huokaukset, jalopeurojenkin ?r?t kuuluu 15 kahletta vastustavain, syd?n y?ll?kin karjahtavaisten; t??ll?p? harjakkaat siat ynn' ometoissahan otsot raivoavat sek? ulvovat suurien suttenki hahmot, mitk' oli ihmisten n??st??n h?jy haltia Circe julmilla yrteill? lumonnut pedon muotohon, nahkaan. 20 Ett'eiv?t jalot Teukrot moisia hirmuja k?rsis, ett'ei sais satamaan sek? julmille rantamill' laskis, purjehet Neptunus mukahaisilla tuulilla t?ytti ynn' ohi lietsel?n kuohujen, autellen paoss', saatti. Vaan jopa ruskoittaan rupes aava ja kannelta taivaan 25 Koitar kultainen rusovaunuistansa jo loisti, tuulet kun tyyntyiv?t sek? tuulosen hiukkakin vaipui aivan ja marmorityynell? pinnalla loiskivat airot. T??ll?p? Aeneas ulapalta jo aimosan lehdon huomaa. Keskite t??n Tiber juoksullaan tyvenell? 30 py?rtehineen nopeoineen, keltaishiekkojen kesken, tunkeutuu merehen; monet ??rell??n sek? yll??n virran rannoillen, uran luo kotiunnehet linnut ilmoa helskyttiv?t s?veleill?ns' ja lehdossa lentel. K?skee kumppanejaan kulun muuttaa, k??nte? keulan 35 maalle ja riemuiten lask virtaan kalvehikkaasen. Suoppas, oi Erato, kuninkaista ja seikkojen vaiheist', entisest?i Lation tilast', ennenkuin v?ki vieras ausonilaisillen sai rantamillen esikerran, kerron ja taistelujen ens' alkua mielehen johdan! 40 Neuvo'os, haltiatar, runojaa! Sodan julmasta kerron taistosta kuin kuninkaistakin, joit viha vei verit?ihin, Tyrrhenain sotajoukosta, taistohonkin ruvenneesta kaikesta Hesperiast'. Isompain asiain n?en juonen; suuremman alan ty?n. -- Kuninkaana jo rauhassa kau'an 45 hallitsi vanha Latinus linnans' ja maans' levohikkaat. Faunon ja laurentolaisen immen Marikan me t??np? kuulemme vanhemmiks. Is? Faunon olj Pikus. Se kertoo sua is?ksens?, Saturnus; s? oot suvun varhain alku. Suomasta h?n jumalain oli poikaa vailla ja miehen- 50 puolta, kun poikansa kuollunna olj el?m?ns' kev?h?ss?. Yksin vaan elelee kotonaan tyt?r aimossa linnass'; h?lle kun miehel?h?n, avioon eht l?htem?vuodet, kosjoivat koko Ausoniast', isostai Latiosta h?nt' useat, kosioip' ihaninkin kaikista muista 55 Turnus, mainio es'isist??n; kuninkaatarpa tuota toivoi saadakseen v?vykseen eritt?in halukkaasti. vaan kamaluuksilla sen ep?j?? jumalain monet aanat. Seisoi laakeripuu ylev?n palatsin pihamaalla, lehv?lt??n pyh?, arvostettu jo aikoja sitten, 60 mink? Latinus-taaton, kun alkoi linnoa laittaa Feebollen sanotaan omanneen, sen l?ydetty?ns?; siit?p? johti h?n my?s nimen Laurento-maan asukkaille. Latvahan t??n mehil?isparv -- ihme on kertoa -- tullen kirkkahan taivon tiet? ja voimakkaast' tuhutellen, 65 tihj?n? istuiksen sek? toistensa koipihin tarttuin oksasta lehv?kk??st' alasp?in parv ?kki? laskeis. "Ulkoa p?in urohon tulevaksi me n?emme", nyt lausuu tiet?j? koht', "tuonp?iselt? suunnalta rient?v?t joukot n?ihin tienoihin, ison linnan hallitsiaksi!" 70 Paits sit? kun sytytt??n rupes soihdullaan pyh?ll' uhrit, jolloin juur is?n luona Lavinia neitonen seisoi, n?ytt?v?t -- kauheeta -- t??n suortuvat ottavan tulta, loistavatkin hamoset kokonaan s?histen palavilta, s?ihkelev?n kuninkaallisen tukkansa kuin jalon kruunun 75 kalleine kivineen: h?n keltaisloistossa hohtain huuruten r?iskyilee kipen?it' yli kaikkea suojaa. Ihmekk??n n?yn ennustavan kamaloit' otaksuillaan; sill? he ennustavat osaltaan sek? arvolta saavan kuuluksi tuon, mut kansaa uhkaavan sodan suuren. 80 Vaan kuningas aristettuna entehilt' arpomatempliin l?ks is?n Faunon, joss' salost' Albunean yl?v?st? neuvoa h?n kyselee, joss' suurin lehtojen l?hde pulppuilee pyh?n veen sek? l?yhk?? varjossa huokuu. T??lt' Italon suku, t??lt' koko Eenotrilaisien maakin 85 ets ep?tiedossa neuvoa. Kun papitar t?h?n kantoi lahjat ja uhrattuin karitsain levitettyjen taljain p??ll? h?n nukkui y?n tyveness', odottain unelmoita: ihmehen laillapa h?n monet v?ikkyv?t aavehet huomaa, kuuleepi monet ??net ja nauttiipi jumaloitten 90 seuraa, Tuonelankin joellen alimmaiselle haastaa. T??ll? Latinuskin is? luotteit' etsien itse nyt sata villaista karitsaa tavan j?lkehen uhras; n?iden vuodillen kasatuille h?n laskihe sitten pitk?lleen, kuin kuul ?kist??n lehikost' yl?v?st?: 95 "?ll?s sie tyt?rt?s avioon latinaisehen kihlaa, poikani, taikkapa turvai h?ihin aikomihinne; muu'alta p?in v?vyt saapuvat, joiden heimo on viev? t?htihin maineemme; n?kev?tp?h?n t??n suvun lapset hallitsevansa ja kiertyv?n jalkojens' alla sen kaiken, 100 kumpaa kiert?ess' Okeanoo min p?iv? on n?hnyt!" N?it' is? Faunon oraakkeli-arpoja, y?n tyveness? saatuja neuvoja ei salannut syd?meens? Latinus, vaan jo ne lennellen yli ausonilaisien linnain laajalti kertoi maine, kun Laomedontien heimo 105 kiinnitti ruohoiseen rant't?yr?h?sen aluksensa. Aeneas ylip??llikk?in kera, kaunis Julus laskeuvat levollen ylev?n puun oksien varjoon; laittavat eineit??n sek? ruoholle ruokien alle laittelevat nisukyrsi?, -- heit' t?h?n Juppiter johti --, 110 viljasan p?yt?ns? sitte he t?ytt?v?t maan hedelmill?. Sy?ty? ruokansa muun, kun k?skevi heit' osunnainen puutos j?ystelem??n elon j??nn?ksen v?h?senki, kun k?sin hampainkin n?? tarttua rohkenivat nyt uhrinleipihin eiv?tk? p?yt?ns? kyrsi? s??st?: 115 "Hei! vain t?ydymmek?s jatustaa my?s p?yd?tki?" virkkaa Julus suottaillen, -- t?m?n vainen. Se lausepa kuultu ensinn? vaivoillen lopun tek; ens lausuvan suusta sen is? huomas ja vaikeni Luomasta h?mm?styneen?. Kohtapa lausuu: "Terve, o maa, min s??si mull' Luoja, 120 tervep? teillenkin Troan uskolliset Penaatimme! T?ss' koti, t?ss' is?nmaamm' on! Sill' is? mulle Ankhises n?it?, -- nyt muistan, -- kohtalojen salauksina kertoi: 'Muonas sy?ty? kun pakottaa sua, poikani, n?lk?, tultuas oudoill' ??rille, p?yti?kin kaluamaan, 125 niin kodin toivoa voit v?syneen? ja siell? s? muista oitis ens' asuntos rakentaa ja ne muurilla kiert??!' T?? olj se n?lk? ja t?? vihoviimeks ootteli meit?, onnettomuuksillen lopun tehden. Siksip? riemuiten juur auringon yletess? 130 tutkailkaamm', mik? maa tahi ketk' asukkaat ovat t??ll?, miss' ovat linnatkin, satamast' eri suunnille l?htein. Juppiterin pikarj olkohon t??! Rukouksilla taattoo Ankhisest' anokaat sek? viini? p?ytihin tuokaat!" N?inp? h?n lausuttuaan, sitt' tammen lehv?ll? p??ns? 135 kaunistaa sek? paikan Henke? kuin jumalista vanhinta Maata ja Nymfej?, outojakin t?h?n asti virtoja my?s anelee, Koint?hti? sitte ja Y?t?. Troijanki Juppiterii, frygilais-emoaan t?m?n j?lkeen, kumpaa vanhempaans' alimaasta ja taivosta pyyt??. 140 Kolmasti selv??n t?ss' is? kaikenvaltias korkeelt' taivaalta jyr?hdytti ja v?lkkyv?n, hohtavan kultaa j?nk?n, j?rkytetyn k?dell??n, yl?kannella n?ytti. Tuost' levi?? heti pitkin Teukrojen joukkoja maine, p?iv?n joutunehen, jona nostavat aijotut muurit. 145 Kilpaan valmistavat aterjoita ja oivasta enteest' m??r??v?t iloten pikareita ja kruunuja viinin. Juuri kun huominen olj valollaan Koi alkanut maita kirkastaa jokapaikasta, -- kaupungin rajat, kansan rannatki tutkivat; t?ss' on Numikon l?htehen silm?, 150 t?? Tiberin kymi on; asukkaat t??ll' urhot Latinot. Poikapa Ankhisen valiten sata airutta kaikest' kansasta, l?hte? k?sk kuninkaan yleviin varustuksiin, saattamahan Pallaan levon tarjousmerkkej? t?lle, lahjoja viem??n my?s uroholle ja rauhoa pyyt??n. 155 Joutuvat k?skyj?ns' t?ytt?m?h?n sek? askelin kiirein l?htev?t. Vaan matalall' ojall' itse h?n muureja m??r??, maiseman perkailee sek? rannalla ens'-asunnoita, leirin laatuhun, h?n sakaroilla ja vallilla kiert??. Vaan jo Latinoin tornien huippuja, p??tetty??n tien, 160 suojiakin n?kev?t sek? astuvat linnahan miehet. Poikaset kaupungin edustalla ja kukkea nuoruus harjottelei hevosilla ja tuhkassa vaunuja ohjaa; j?ykki? jousia nuo viritt?? tahi norjia k?ell??n peitsi? paiskovat, n?? kehottaa kisajuoksuhun, taistoon: 165 ennalta ratsastaen hevosella kun kertovi airut hallitsiall' ik?vanhalle vankkoja miehi? tulleen, outoja vaattehiltaan. T?? suojihin kutsua k?skee; valtio-istuimell' its' istahtaapi h?n sitten. Suuri ja aimohikas, satapatsahinen hovi jylh? 170 olj m?ell' linnan, -- laurentolaisen Pikon palatsi, arvokas puistoistaan, pyhityksest? es'-isienki. T??ll?p? valtansa saada ja ensin vitsansa nostaa hallitsiain oli m??r?n?; t?? hovinaan oli templi, t??ll' aterjain pyh?t paikat; teurastettua oinaan, 175 t??ll' is?t istumahan yh? pitkiin p?ytihin k?iv?t. My?skin muinaisten isien rivitt?in kuvat vanhat ceederist' t??ll' olivat, Italus is? ynn? Sabinus, viinin kylv?j?, jonk' kuvan all' oli koukero sirppi, ukko Saturnus ja Januksen kaks'otsanen patsas, 180 seisoivat etehist?ss? muinaiset kuninkaatki, jotk' is?nmaataan puollustaess', sodass' surmansa saivat. Paits sit? olj aseheit' templin ovipielill? paljon, kiipper?t kirvehet riippuivat sek? voitetut vaunut, t?yht?tkin kyp?r?in sek? porttein kookkahat teljet, 185 peitset ja kilvet, my?s sodass' saadut laivojen keulat. Auguri-valtikkaa piti istuen, lyhv?h?n mekkoon verhounneena, vaan vasemmallaan kilpe? kantoi orhien hiltij? Pikus; tuot' avioks halutessaan, koskien kultasin lehvinehen sek? myrkyll? muuttain, 190 loiht' tikaks Circe ja tuon sulat kirjaili v?rikk?iksi. Templiss? t?ss' jumalain sek? es'isien lavitsalla istuen Teukroja luokseen suojihin k?ski Latinus; sitten n?in sis?h?n tuleville h?n tyynen? lausuu: "Dardanidat sanokaat, -- meh?n tunnemme niin kotimaanne 195 kuin suvunkin; siis tiettyin? tuletten ulapalta --: mik' on asjanne? Tai mik? syy alukset, mik? puute niin monien merien l?pi vei teit' Ausoni-rantaan? Tien erehdyksest?k?s vai myrskyjen heittona t?nne, -- jot' usehin merimiehet k?rsi? saa syv?ng?ll? --, 200 virran rannoillen tulitten, satamaan pys?hdyitte? ?lk?te pelj?tk? vierailuu Latioss' eli kansaa kummastelko Saturnon, mi laitta ja kahlehitt' tyyn' on, alttihist muinoisen jumalan pysyen elinlaissa. Muistanpa viel?, -- vaikk' ajan vuoks jotenkin h?m?r?sti --, 205 ukkojen Aurunkkomaan hokeneen, ett' tienoita t?lt? syntynyt Dardanus olj Frygian varustuksill' ast' tullut thraakialais-Samohon, jota nyt sanotaan Samothrakeks. T??lt?p? l?htenehen Korython, min Tyrrhenien maast' taivaan t?htihikk??n hovi kultanen istumellensa 210 ottaa; n?in jumalain sekin kartutti alttarijoukkoo." Lausunut olj; vaan Ilioneys puhett' t??n t?ten vastaa: "Oi kuningas, Faunon jalo taim', ei synke? myrsky saattanut turvaumaan meren heittona maihinne meit?, eik?p? t?ht?nenk??n tahi rannikko harhahan vienyt: 215 vaan tahallamme ja tarkottain t?h?n kaupunkihinne l?ksimme maanpakolaisina vallasta, min n?ki muinoin suurimmaksi Olympon huipulta nouseva p?iv?; Juppiter on sukumm' alkuna; Juppiter Dardanon kansan es'is? on; kuningas, tuo Juppiterin sukulainen, 220 Troijan Aeneas ovilles on laittanut meit?. Mimmoinen kamalasta Mykenesta puhkesi myrsky Troijan maan ylitsen, mill' onnella kumpikin puoli, Euroopan sek? Aasian maanosa, t?rm?si yhteen, tietty on, vaikk' urannoill' erottais ket? keskell? nelj?n 225 vy?hykkeen v?rin p?iv?n polttama autio vy?hyt. Tuostapa tulvasta niin usean vaeltain meren kautta etsimme suojaa pient' is?nmaan jumalille ja rantaa rauhaisaa sek? kaikkien omaa, vett? ja ilmaa. 230 Emmep? maallenne oo h?pe?ks' eik' heikkone teid?n main', ei semmoisen teon kunnia raukene koskaan eik' Ausonit laskenehens' kadu Teukroja maahan. Aeneaan kautt' onnen ma vannon ja my?s k?den vahvan, koetetun niin levon aikana kuin sodass' ynn' asehissa, 235 ett' useat ovat kansat meit' ovat liittoonsa halunneet, anoneet monet kansat. Vallallaan jumalain mut Luoma on maitanne meit? k?skenyt etsim?h?n. T??lt' Dardanus syntynyt on, n?et; 240 t?nnepp? vaativi, k?skyill??n pakottaapi Apollo tyrrhenalais Tiberin, Numikon pyh?n l?htehen luokse. Pait sit? muinais-onnemme pieni? lahjoja sullen h?n l?hett??, pelastaa min Troijan liekist? voitiin. T?st?p? maljasta Ankhises is? alttarill' uhras; 245 t?? Priamon puku olj, kun s??nt?j? h?n tavan j?lkeen kansoill' laati; h?n suo pyh?n kruunun ja valtikan ynn? vaatteita, t?it Ilion naisten." Ilioneyn puhuessapa n?it?, Latinus nyt katsoo tuijottaa ajatellen ja istuu liikkumatonna, 250 katsetta k??nt?en sinne ja t?nn'. Ei purppura kaunis hallitsiaan teho eik' teho valtikkakaan Priamon niin, min vert' tytt?rens' harkitsee avioita ja h?it?, min vert' arpaakin Faunon syd?mess?ns? miettii: t?ss?h?n tarjotahan v?vy tuo et?h?isest? maasta 255 l?htenyt Salliman kautt', samanlaisella arvalla valtaan kutsuttu; t??n hoetaan suvun kunnoltaan etev?ksi koituvan, my?s koko maankin ett' anastaisi se kerran. Vihdoin n?in iloten nimes: "Ennett?, aikomustamme auttakohot jumalat! Mit?, Troijan mies, anot, suodaan; 260 lahjoja halveksi en. Ei johdattaissa Latinon teilt' ole puuttuva maan lihavuus eik' aartehet Troijan! Tulkohon Aeneas, jos meit? h?n niin himaroitsee, jos haluaa tutuks tulla ja kutsuttaa toveriksi, tulkohon, ?lk??nk' yst?v?n kasvoja h?n varoelko! 265 Rauhamm' on tehty, kun vaan kuninkaan k?tehen k?ten' yhtyi. N?? kuninkaallenne vastaukseks takasin te nyt viek??! On tyt?r mulla, jot' ei avioon oman maan asukkaalle antaa suo is?nmaan monet temppeli-arvat ja taivaan ihmehet; ennustavat v?vyn saavan maast' et?h?st?, 270 j??v?nkin Latioon t?h?n; n?? suvullaan ovat meid?n arvomme t?htihin viev?t. Sen juuri ma vaativan Luoman tuumailen sek? suon, jos mieleni oikean arvaa." N?in nimes, sitt' orihit koko joukollen valikoi, joist' uhkeina kolm'sataa tallissa korkeass' seisoi. 275 Kaikille Teukroillen heti k?skevi sarjassa johtaa purppurahan, koruloihin verhotut sukkelas??ret. N?idenp? rinnalla riippui kultaiset koristukset; kullasta loistellen nuo kultaa keltasta j?rsi. Aeneaallen poiss' olevall' luvataan parivaunut, 280 liekki? huohottavat hevot, aetheri-heimosta siinneet, noitten laatua, joit' is?lt??n salahan oli Circe loihtija vaihdokkaast' em?st' siit?tellyt sekalaisiks. N?inep? lahjoineen ja Latinon viestine ratsain Aeneadat palajaa kopeoina ja rauhoa tuovat. 285 Vaan kas! taas palaten tuli Inakholaisesta Argost' Juppiterin tyly puoliso, kulkien ilmojen teit?, kun ilosen n?ki Aeneaan sek? Teukrojen laivat seelt' et?h?lt?, Sicilian saaren Pakhynosta saakka. Suojia laitettavan n?ki, luotettavan jo nyt maahan, 290 laivatkin hyl?tyiks. Pys?htyi surun katkeran tuntein. P??t?ns? h?n pudistellen n?in syd?mest?ns? lausuu: "Haa, vihattuu sukua'! Frygilaisten Sallimallemme vastaist' onnea! Hukkuikos Sigeon ketoloilla, sainko sen vankeuteen otetuks? Onk' syttyen Troija 295 miehi? k?rvent?nyt edes? -- Siis tulen kuin sotajoukkoin keskite l?ysiv?t tien. Kai tenhoni uupuen vihdoin luopus' ja hylk?isin vihan ankaran kyll?styneen?? Rohkeninhan is?nmaast' ajetuita ma seurata suuttuin kautt' ulapan, pakolaisia vainotakin ulapalla! 300 Tenhotta on maan, taivonki voimat Teukroja vastaan! Mink' mua voivat Syrtit, Scylla ja laaja Kharybdis auttaa? P??siv?th?n Tiberin haluttuun joen uumaan, huoleti myrskyst? kuin minustai! Lapithain tylyn voihan kansan Mars hukuttaa; jumalain is? itsekin my?nsi 305 muinaisen Kalydonan Dianan kostojen uhriks. Syy Lapithain mik? tai Kalydonan olj k?rsi? tuota? Vaan min? Juppiterin jalo puoliso koettelematt' en j?tt?nyt oo niit?k??n: mink' voin poloinen? Mihin kaikkeen k??nnynki, vie yh? Dardano voiton! Ell'ei ole kyllin 310 tenhoni suur, niin noit' anon auks, mit? j??nyt on viel?: jos en voi jumaloita ma voittaa, taivutan Tuonen. Olkoon, ett'en ma voi Lation heit' estell? mailta, Sallittu ett' on j?rk?ht?m?tt? Lavinian nainti, vaan hidastuttaa, viivytt?? n?? seikat ma saatan; 315 viel?h?n kumpaisen kuninkaan voin vainota kansaa! T?ll' omiens' telotuksella yhtyk?h?n v?vy appeen! Teukrojen kuin Rutuloin veri huomen on lahjanas, impi, kaasonas on sodan haltiatar! Ei vain tyt?r Cisseyn raskaana tulisoihdusta synnytt?nyt aviossaan 320 tulta; on toinen Paris sek? tuommoinen Venuksellai poika ja taas kamalat tulet uudessakin Pergamossa." Niin pian kuin nimes n??, h?n julmana laskihe maahan; kutsui Sy?j?tt?rein sisaren, surun tuovan Allekton mantuhisest', umeast' asunnosta, joll' on sodat julmat, 325 vainot ja viekkaudet, tuhokkaat tihoty?t syd?mell?! Inhoo tuot' is? Pluto ja inhoavat Manalanki siskot hirvi?t?: niin tihj?h?n muotoa muuttaa, niin kamalat ovat kasvons' ja niin k?hykyist? se kiehuu. Tuotapa kiihoittaa sanoillaan, t?ten lausuen Juno: 330 "Teepp?s palvelus t?? minullen, Y?n tuottama tytti, t?? ty?, ett? mun kunnia murtumatonna ja arvon' j?rkkym?t?n ois eik' avioihin voisi Latinon yhty? Teukrot eik' asettuu Italoin rajallenkaan. Voithan veljetkin yks'mieliset taistohon saattaa, 335 voit sytytt?? vihaliekkeihin kodit, suojihin ruoskat voit, Manalan tulet pist??; on tuhannet nimet sulla, niin monet keinoski on vahingoittaa. Keksip? juoni, rikko'os solmittu liitto ja kylv??s sie sodan syit?; nuoriso tahtokohon, halutkoon sotahan, ruvetkoonki!" 340 Siit?p? Sy?j?tt?ren mujuloitaan t?ynn? Allekto ens Latioon, Laurenton korkeahan tuli kansan valtian linnahan ynn? Amatan tyynehen suojaan; tuotapa puuhaavaa Teukroin tulon, Turnonki h?itten t?hden tuskottivat useat naishuolet ja harmit. 345 Tummista hiuksistaan t?h?n haltiatar jopa k?rmeen heitti ja rinnan luo sis?llen povehen t?m?n peitti, ett? h?n raivoten hirmullaan pelottais koko perheen. Tuo pujahtain pukimen v?lihin sek? patjahan rinnan, koskemataan v?hint??n matelee sek? hourivan pett??, 350 muuttaen myrkylliseks syd?men; kyy kaulassa muuttui kultaiseks isoks renkaaksi tahi pitk?ksi nauhaks, kietoupi hivuksiins', j?senill?kin liukkahast liikkuu. Vaan kunis ens hivurutto se, tarttuen kyyn mujuloista, tuntonsa turtuttaa sek? luillen tuo tulehduksen, 355 eik?p? henk' koko rinnassaan viel' syttynyt liekkiin, leppe?mmin nimes h?n, valittain emojen tavan j?lkeen tytt?ren vuoksi ja my?s frygilaisten h?ittenki t?hden: "Troijan maanpatollenko Lavinian suot avioksi, oi is?? Eik' tyt?rt?s, eik' itse?s sull' ole s??li? 360 Etk? s? ?iti?k??n s??l, min ens tuulella j?tt??, pois merellen paeten, tyt?n vieden, se vilpik?s herja? Eik' Troan paimen n?in Lakedaimonihin pujahtainnut, Ledankin Helenan eik' Troijan linnahan vienyt? Miss' omatuntosi on? Miss' entinen heimosi huoli, 365 Turnollekin sukulaisille niin monest annettu toive? Maasta Latinoill' oudosta jos haetaan v?vy, jos tuo varm' on ja jos is?n Faunon huolettavat sua k?skyt: kaikenpa maan, mik? on er?ll??n erin?isen? meid?n vallasta, vierahaks katson; tuot' osottaa jumalamme. 370 Turnonki on, jos tutkitahan suvun ens perijuurta, Inakhus, Akrisius isin??n, sukuns' alku Mykene." Turhaan tuhlattuaan n?m?t lausehet, kun h?n Latinon huomaa vastustavan, kokonaan sis?lmyksihin hivuu k?rmehen myrkkys? rutto ja valtaa t??n kokonansa: 375 silloinp' onnettomin kamaloitten raivojen alla hulluna riehuu pitkin kaupunkia rajusasti. Lent?en niinkuin hyrr?kin koukkuisan kepin alla, kun sit? kierrytt?v?t pojat ymp?ri huonetta tyhj??, innolla leikiten, suuressa kierross'; se hyrr?ten kiertyy 380 kiepoitettuna nauhalla: tuotapa pienosten joukko ymm?rt?m?tt' imehtii sek? hyrr?n lentoa katsoo; vauhtia l?im?ykset enent??: tuot' ei hitahammin juosnunna h?n l?pi kaupungin sek? julmien kansain. Viel?p? metsiinkin, nimitt?in sit? taiaksi Bakkhon, 385 raskaampaan rikokseen ruveten sek? hullummaks tullen, kiit??, tytt?ren siell' lehokkaihin vuorihin k?tkee, Teukroin ett' aviost' h?net est?s ja h??t hidastuttais. "Bakkhus ohoi!" -- h?n kirkuen ansainneen tyt?n yksin huutavi sun. Sun kunniakses h?nen pehme?t thyrsot 390 ottavan, sull' tekev?n kisajoukot ja hoitavan hiuksens, kertovi maine; nyt raivon vimmoamat emot tempaa mieliss? yht'aikaa sama hulluus, l?hte? ko'ista. Hylj?tty??n kotins', ulkona h?il?siv?t hajahapsin. Vaan muut kirkuillen ulinallansa t?ytt?v?t ilman; 395 turkiksiin puettuina he kiehkurasauvoja kantaat. Itsepp? keskess? h?n kulettaa pikisoihtua riehuin, laulaen tytt?relleen sek? Turnolle h??runoloita; rauhattomin verikatsehin vilkkuillen ?kist huutaa kirkuen: "Voi, emot! Ketk' Lation vain naisia ootte: 400 s??lii jos kenenk??n syd?n tuntehikas katalinta vainen Amataa, jos emon oikeuden suru vaivaa: p??st?k?ten tukan nauhat ja raivous-tanssihin k?yk??t!" N?in l?pi korpien kuin petojen lymypaikkojen kesken Allekto kuninkaatarta Bakkhon vimmalla vaivaa. 405 Sitten kuin n?ki kyllin kiihytt?neen aluks raivon, mullistaneensa Latinon aikehen kuin koko perheen: oitis haltiatar h?jy tummilla siivill? t??lt? l?htee urhokkaan Rutulon varustuksihin, -- mitk? akrisilais-Danaen sanotaan v?elleen rakennelleen, -- 410 joutuhun leyhytt?in Etel?ll'. Is?t Ardeaks ennen paikkaa kutsuivat: "Suur Ardea" on nimens' nytkin, vaikka jo suuruus men'. Yleviss? sen suojissa Turnus nautti jo parhaillaan syd?n y?n miel'tehtosta unta. P??h?ns? Allekto h?jyt kasvot ja hirve?n hahmon 415 riisti ja muuttihen tuost' ij?kk??n akan muotohon; otsan kurttuihin rumihin rypist?in, pani valkeat nauhat harmaihin hapeniins; p??n seppelsi sitt' olivilla; Junon temppelin on papitar Kalybe olevinaan. N?in nimeten n?kyviin h?n nuorelle miehelle astuu: 420 "Turnus, oisitko niin monet vaivat tuhlannut hukkaan? Siet?sitk?s Teukroin pakolaisten valtios kiert??? Kielt?vi sult' avion kuningas, sodan kautt' haetutkin my?t?hiset: et?mailt' haetaan Lation perillist?. Menn?s, pilkattu, torjumahan vast'mieliset vaarat, 425 pelmuta Tyrrhenin kansat, Latinoille lepo tuota! N?it?p? sullen mun, makasit kun y?n tyveness?, ilmoittaan its kaiken voipa Saturnia k?ski. Siisp? s? uljaasti sotahan v?ki valmista, taistoon linnasta l?htem?h?n, frygilais-p??miehine polta 430 kaunistetut alukset, jotk' laskivat sorjahan virtaan! T??n jalo taivahisten v?ki k?sk. Kuningaski Latinus jos ep?j?is avios eik' huolisi k?skyj? kuulla, vihdoin huomatkoon, kokekoon Turnon asehissa!" Nuoripa mies papitart' ivaten n?in vuorohons alkoi 445 vastaamaan: "Tiberin urahan alusten tulemasta ei, kuten sie otaksut, vihi kuuluvistan' ole j??nyt; moisia hirmuja mull' ?l? sy?ttele; eip' ole meit? unhottanut kuninkaallinen Juno. Vaan sua vanhuuden h?peryys, ?kinn?is tapauskin 440 turhaan huolilla, oi emo, vaivaa; -- t??, kuningasten aikoess' otteluhun, papitart' tekokauhuin peijaa. Huolenas on jumalain kuvat, temppeliens?kin hoito; vaan sodass' ottelevat urohot sodast', rauhasta s??tk??t!" N?ist?p? lauseistaan vihan liekkihin leimaht Allekto. 445 Mut puhuvan, urohon j?senet ?kist ottavi hirmu; silm?ns? tyrmistyv?t: niin Raivotar kyist' uhiseepi, niin oli muotonsa hirmuinen. Tuo silmi? kiert?in s?ihkyvi?, hitahaista ja haastamahan yritt?iv?? muuta, sen esti, kaks k?rmett? kiskaltain nivuksistaan, 450 ruoskillaan sivahutti ja n?? lis?s raivoavaisna: "Oon se, jot' vanhuuden h?peryys, jota heikkous my?skin hallitsiain k?etess' sotahan kamaluuksine peijaa. Katsos n?it'! -- Olen Raivottarein sisaruksien seuraa, mie k?siss?in sodat, surmanki kannan." 455 Miehytt? kohti h?n n?in nimeten tulen viskas ja oiti mustan kiiltelev?t sytykkeet kytev?t syd?mess' sen. H?lt' unen katkaisee iso hirmu ja luit', j?seneit?, pitkin ruumistakin hikitulv' valelee. "Tamineeni!" hurjana huutaa, n?it' hakien sijaltaan, kamarista. 460 Riehuu taistelun kiihko ja turmiokas sodan hulluus, varsinkin viha; aivan kuin risuvalkea, koska suurella r?iskeell? viri?? vask'kattilan alla, nestehet kun yli kuohuvat kiehuin, kun vesih?yry kiehuilee sis?ss??n sek? vaahtoilee yli reunain; 465 ei patahan sovi ves', mut mustana huuruvi ilmaan. Rauhan rikkonehen Lation kuninkaan tyk? l?ht??n nuoria urhojahan komentaa, varustautuen k?skee suojella Italiaa, rajalt' torjua pois vihamiehen; vertahisen olevans' molempain, Teukroin ja Latinoin. 470 Kun oli lausunut n??, jumalill' lupauksia tehnyt, toisiahan sotahan Rutulot jopa yllytti kilpaan. Tuotapa vieh?tt?? jalon muotonsa ryhti ja nuoruus, es'is?t tuot' kuninkaat, t?t? taas k?si kuulusa t?ist?. Silloin kuin Turnus Rutuloit' uromielell? t?ytt??, 475 Allekto Teukroin luo stygilaisilla siivill? rient??, uusine vehkeineen t?hyst?in tilan, miss' soma Julus rannalla pyyt?m?ss' olj satimilla ja joutsella riistaa. Koirihin t??ll' ?kist??n rajun raivon Kokytian neito laittaa, koskettain otusvainulla kuonohon n?iden 480 hirve? vainoamaan tulisesti; se ensinn? syyn? vaivoihin oli, t?? sotahan v?en kiihytti mielet. L?ytyip? jalonmuotoinen, isosarvinen hirvi; temmattuaan em?n n?nnist?, hirve? Tyrrheni-poikuus sy?tti ja Tyrrheus is?, jonk' kuninkaan oli karja 485 hoidettavissa ja laajoill' laitumill' uskottu kainta. K?skyj? tottelevaa sisar Silvia hell?sti varsin kaunisti, kierrellen t?m?n sarviin kiehkurat sorjat: h?np' elukkaa suki my?s vesin puhtahin huuhdeltuansa. Tottunut tuo sivelyyn, em?nt?ns?kin p?yd?st? ruokaa 490 saamahan, metsiss? kuljeks, vaan takasin palas y?ksi my?h??n itsest??n kodin tuttuihin ver?j?ihin. Mets?st?v?isen Julon raivosat koiratpa tuota vainosi harhoavaa, kun uimahan virtoa my?ten olj osunut sek? rannan ruoholla hellett? poisti. 495 Itsep? Askanius, haluten ylistyst' erityist?, k?yr?ll? joutsella nuoltansa t?ht?s eik?p? k?elt??n harhoavalt' apu haltian puuttunut, vaan suhahtain tuo vinhasti tunkeusi l?pi vatsan kuin sis?lmysten. Mut elokas satutettuna tuttuhun riens kotisuojaan, 500 huudellen navettoon tuli, joss' ometan veriss?ns? t?ytt??pi valituksilla aivan kuin avun pyyt?is. Yhtenen ly?ty?h?n k?si??n ens Silvia sisko kutsuu auttamahan sek? tuimia miehi? huutaa. H?llen 505 ?kki? auks tulevat: t?? k?rvettyneen karahkan, mut tuo aseheks toi raskaan pahkurarangan: min vainen sai k?sihin kukin, sen viha nuijaksi tek'. V?en kutsuin Tyrrheus, tammea nalkkine kuin ajetuin parahillaan nelj?ksi halkaisi, vihastuin kovin tempasi kirveen. 510 Vaan h?jy haltiatar, lymyst??n vahinkoon sopivaksi n?hty?h?n ajan, nous ometan katollen ylev?lle; harjalta t?? h?t?merkin suo sek? Tarttaron ??nen k?yr?ll? torvellaan torahuttaa, jost' koko lehto ?kki?h?n vavahtui sek? raikuivat salokorvet. 515 Kuulipa tuon Trivian j?rv kauas, kuulipa Narin virtaki valkoinen rikinve'est?, Velinonki l?hteet; tuost' arastuin emot painoi rintahans' poikasiansa. Silloin ??nellen, min hirve? soi sotatorvi merkiksi, rient?v?t temmattuaan aseheks kuka minki 520 joutuhun maanmiehet urokkaat; my?s Troijanki miehet Askanioll' avonaisesta leirist? l?htev?t auksi. Laitetahan sotarinnat. Eik?p? taistella en??n maan tapahan kovin nuijin ja k?rvennetyin karahkoinkaan: kaks'ter?kirveell? sotivat sek? laajalti musta 525 seisoo miekkojen paljastettujen joukko ja aseet, p?iv?n paisteessa kajastain valon pilvihin, kiilt??: niinkuin aalto kun ensin tuulella vaahtoell' alkaa, vaan v?hitt?in meri yltyy, aaltoja ain' ylemm?ksi nostaa, pohjankin perukast' kunis pilvihin t?yt??. 530 Nuoren miehenp? tuoss' eturinnasta viuhuva nuoli, -- Tyrrheon vanhimman pojan Almon --, jo kaatavi; sill? kulkkuhun kiinn' osui surman nuoli ja ??ntimen kosteen tien tuo sulki ja hentosan vei elons' hurmehellansa; ymp?rill??n urojen monet ruumiit, vanha Galaesus 535 kaatui, rauhan kun vuoks v?lihin l?ks: mies mit? hurskain t?? oli, ausonilais maa-konnuiltaan mit? rikkain. Lammas-kaatraa viis oli h?ll? ja viis oli laumaa laitumillaan sek? my?s sadall' aatralla kynn?tti maata. N?inp? kun taistellaan tasa-onnella kentti? pitkin, 540 voimakas Sy?j?t?r t?ytetty??n lupauksen, kun taiston sai veriseksi ja miestapot kuin my?s tappelut alkuun sai, Hesperian j?tti ja taivaan ilmojen kautta kulkien, Junolle voittajan ilkkuvall' ??nell? lausuu: "N?ets' jopa aikahan sain rajun riidan tappelun kautta! 545 Koetappa taivuttaa sovintoon sek? liittoja laittaa, Teukroja kasteltuain Ausonian hurmehen vuolla! Viel?p? teen t?m?nkin, jos mulle on tahtosi tietty: taisteluhun rajakaupungit kavaluudella saatan, mieli? yllytt?in sodan turmiokkaan ik?v?ll?, 550 ett' ylen ymp?ri rient?v?t auks; asehill' arot t?yt?n." Junopa virkki: "Jo lii'aksikin petost' on sek? kauhuu! Saatuna on sodan syyt; k?sikk?in asehill' otellaan jo. Jop' asehet verist?? veri, jotk' k?sihins' osauntui. T?mm?iset aviot sek? moiset viett?k?h?t h??t 555 kuuluisa Venuksen suku, its' kuningaski Latinus! Ei sua sallinut oo yl?-ilmoissa vapahasti liikkumahan is? tuo, joka suuren Olympomme johtaa. L?hte?s t??lt?! Ma, jos jotakin j?is ty?kseni viel?, itse sen toimitan." N?? sanat h?lle Saturnia lausui. 560 Tuopa nyt k?rmeist? s?h?v?iset siipens? nostain matkustaa Kokyton majahan, yl?-ilmasta l?htein. On kesk' Italiass' sija, juurella tunturivuorten kuuluisa, perin laajaltikin my?s mainehelt' tuttu, Amsankton noro; tihj?ill' oksilla tuon joka suunnalt' 565 ahdistaa salon synke? sein? ja keskell? pauhaa paaterojen kurimuksissa, v??ntehiss' ?rjyv? koski. T??lt?p? n?ytet?h?n Manalan kamalan kidan reik?, onkalo hirmuinen, joss' ammottaen syv? jurmu Hornan ruttohiset avajaa kidat: Raivotar peittyi 570 ilkein voiminehen t?h?n, taivon ja maan kevennykseks. Sill?p? aikaa mut kuninkaatar Saturnia saapi t?ydelleen sodan alkuun. Paimenten koko joukko sy?ksevi kaupunkiin sotarinnasta, ly?tyj? tuoden, poikasen Almonen, verisenki Galaesuksen hahmon; 575 pyyt?v?t hartaasti jumalain ja Latinonki turvaa. L?sn' oli Turnus my?s k?r?j?idess?; h?n palon, murhan kammoa kartuttaa: Troalaisia kutsutuks valtaan, etsitt?v?n frygilais-suvun h?it', ajetuks pojes itsens'. Joiden haltiokkaat emot Bakkholle tanssien mets?t 580 tiett?m?t harhoavat , nyt kokohon tulevat sek? pyyt?v?t sotaa. Raivohon hurmaunneet heti vaativat taistoa julmaa kaikk' jumalain sek? Salliman ennusmerkkej? vasten. Joukossa seisovat luon' asunnon kuninkaansa Latinon. 585 H?n ep?j?? kuni liikkumaton merikallio heit?; aivan kuin merikallio, tullessa ankaran myrskyn, ymp?rill??n tuhanten kohaellessa kiivasten aaltoin, kest?vi pohjallaan: karit, vaahtosat louhetki turhaan luonansa pauhaavat, revit??nk' kupehiltansa haura. 590 Vaan kun ei en?h?n h?n voinunna hullua mielt? voittaa, kun asiat k?viv?t kuten Junon olj tahto: taivaasen, jumaloihinkin vetoen is? vahvaan, ??nt??: "V?istymme Luomalle! Meid?t jo vie rajuilma! Itsep? n?? rikokset verin syntisin saatte te maksaa, 595 hurjat! Syyt?s on, Turnus, t??! Saat hirve?n koston: kerranpa viel' l?hestyt anomuksillas jumaloita! Sill' olin saanunna rauhan ja t?ys menestys is?nmaall' olj: nyt edes kuollakkaan levoss' en saa!" Lausuttuaan n?in sulkeutui palatsiinsa ja asjoillen menons' antoi. 600 Hesperilais-Lation tapa olj, jota albanilaiset linnat katsoivat pyh?ks; tuotapa mahtavin Rooma nyt pyhitt??, kun, l?hte?kseen sotahan, varustaikse, josko se hankkeutuu sodan turmion Getojen maahan siirt??, Hyrkaniaan ja Arabiahan tahi l?htee 605 Indiahan, Koin puolehen, tai sotalippuja saamaan Parthien maalta. On kaks Sodan porttia , -- n?? ovat uskollen pyh?t kammosta kauhean Martin: n?it' tuhat vaskista telke?, rautaissulkua sulkee lakkaamatt'; eik' vartia Janus portilta poistu. 610 Nuopas, kun isill' on sotahan totinen halu k?yd?, vy?h?n Gabinon, Kvirinuksen lev?ttiin puettautuin, itse konsuli vonkuvat portit auk' avajaapi; taistohon kutsuu h?n, jota kutsua nuoriso seuraa; yhtenen vaskiset torvetki raikahuvat sulavasti. 615 N?inp?h?n Aeneaan urohille Latinoa sotaa julkasemaan haluttiin sek? aukomahan sotaportit. Taattopa koskea kielsi ja k??ntyen pois pakeneepi julmaa tointa ja k?tkeytyy pime??n pakopaikkaan. Taivolta liihottain jumalain kuninkaatarpa silloin 620 portteja t?yt?isi k?dell??n; saranoilta ne v??nt?in, n?in sodan rautaiset jo Saturnia murtavi portit. Riehuu Ausonia, tuo tyyni ja rauhakas ennen. Jalkaisin sotahan osa aikoo, toinenpa telmii korkeena p?lytt?in ylevill' orihillansa; kaikki 625 pyyt?v?t aseita. Silokilvet ja kiilt?v?t nuolet voiteli ihralla yhdet, kun muut hihoi kirvest? sieraan: hauskaa kuunnell' on torvien ??nt? ja lippuja kantaa. Viis hyvin vaurasta kaupunkii asekkaita nyt laittoi aikahan m??r?ttyyn: Tibur ylpe?, vahva Atina, 630 Ardea, Krustumeri sek? Antemnae torikaski. Valmistetaan tukevat p??suojat ja varvikkokimpun punoovat pajuloist'; osa vaskesta haarniskat takoo, s??rystimet sile?t tekev?t vanuvast' hopeasta. Vannahan t??ll? ja sirpin kunnia, tuoll' koko aatran 635 rakkaus poistui; liesill? karkasevat is?ns' s?il?t. Kuuluu toitaus nyt; jopa k?y sodan merkki, parooli. T?? kyp?r?n majastaan hoputen haki, tuo ikenens? korskuvat saatettuaan hevot, kilven ja kolmenki kerran kullatun pantsarin otti ja taattavan s?il?ns? vy?tti. 640 Aukaiskaat Helikon, jumalattaret, alkaen laulaa, ket kuninkaat sotahan k?viv?t, kutakin kenen joukot seurasivat ketoloit' tihitt?in, mit? miehi? silloin Italon kaunis maa vihannoi, kiils mist' asehista! Sill? sen muistatten, jumalattaret, mainita voitte: 645 meillep? tunkeus tuskin mainehen himme? haimi. Ensin Mezentius, tuo jumalain ylenkatsoja julma, joukkonsa valmistain, k?i Tyrrhenon rannalla taistoon. Vieress? poikansa olj Lausus, jota ei ihanampi ollunna kenk??n, paits Laurentosta muotoa Turnon. 650 Lausus, tuo hepojen masennuttaja kuin petojenkin pyydysmies, Agyllinan linnasta saatua turhaan toi tuhat miest': ois t??n pit?nyt paremman is?n saada k?skyj? kuulla, -- Mezentius ett'ei ois is?ns' ollut. Voittosin sitt' orihin sek? kiehkuraltaan komeoine 655 vaunuineen kedoll' ylv?st?? Herakles-uron poika, kaunis Aventinus, suku-merkkin? kilvell? mill' on k??rmeit? satakunta ja k??rmetten kiert?m? Hydra; auringon valohon papitar h?net synnytti Rhea vuoren Aventinon salomaiss' salavuoteudestaan, 660 -- nainen, mi yhdistyi jumalaan, kun Laurento-seutuun, surmattuaan Geryon, tirynthinen voittaja saapui, kun pes Iberian h?rki? tyrrhenolaisessa vuossa. N?? sotahan varustautuvat peitsin ja hirvein keih?in; py?rein taistelevat tikarein ja Sabellien piikkein. 665 Jalkasin itse, ja k??reytyin ison leijonan taljaan, hirve?n p?rh?isen pani valkois-hampahinensa yllehen kallon ja n?in kuninkaan hovihin esiyntyi julmana harteilleen Herakleen p??ll' ottaen viitan. Sitten veljest? kaksi Tiburtus'en linnasta l?ksi, 670 -- linnasta veljen Tiburtuksen mukahan nimetyst? -- Katillus sek? tuima Koras, sukuns joill' oli Argost'; marssivat n?? esimm?isin? tihj?jen keihojen keskeen, pilvest? syntynehet kuni huipulta korkean vuoren laskeuvat kaks Kentaurii, Homolen sek? Othryn 675 j??kk?h?n j?tt?en joutuun: suo samovaisille tilaa aarniomets? ja ryskyillen salon virvikk? v?istyy. Eik?p? Praenesten rakennuttaja puuttunut siell?, -- mink' kuninkaan sienneeksi Vulkanosta laumojen keskeen, liedest? l?ydetykskin ain' uskonut on joka aika, -- 680 Caekulus. Seuraa tuot' talonpoikien aimosa parvi: jotk' ylev?? Preneste? miehet ja Junon Gabioin kenn?smaita ja j?ist' Anienea kuin purokkaita Hernikko-louhia viljelev?t, is? joit', Amasenus, sie el?t?t ja Anagnia runsas. Kaikilla heill' ei 685 helskynehet asehet, sotavaunut ja kilvet, mut usein lenn?tt?? sinilyijyst? kuulaa; peits-pariansa muu osa k?ytt??pi; kyp?r?t kelt'taljasta sutten suojana p??n heill' olj; jalastaan vasemmasta mut paljaat j?i j?let, toista kun vain kovanahkanen kurpponen peitti. 690 Messapuskin, hepojen masennuttaja, poika Neptunon, jot'ei kenk?n? voi kukistaa tulin taikkapa miekoin, aikojahan levokkaan v?en kuin sodan unhottaneetkin joukot kutsuu ?kki?h?n sotahan, esill' ottain miekkansa. Nuo on Fescennien joukkoja, Aekvot, Faliskot, 695 n?ill' kotinaan on Sorakten linnat, Flavinion kent?t, lampi ja kukkulakin Ciminin sek? lehdot Kapenon. Astuivat tahilleen sek? laulelivat kuninkaastaan, aivan kuin s?epilviss? joskus joutsenet valkeet, laitumeltaan palatess' sulosointusin joikuvat ??nin 700 pitkist? kauloistaan: hel?j?? joki, helkkyv?t kauas Aasian j?rvetkin. Eik?p? luullunna ois vask'paitoja niin ison joukon voitavan yhtehen saada, mut taivaan lintujen pilven pyrkiv?n riekuillen meren selj?lt? rantojen suojaan. 705 Katso, Sabinojenkin ikivanhasta heimosta Klausus johtaa parvea suurt', tuo itsekin parvensa moinen, josta nyt Klaudialais-suku on Latioon levennynn? korttelineen, kun Sabinoillen osa Roomasta suotiin. Siin' oli my?s Amiternojen ruoti ja vanhat Kvintit, 710 ?ljy? tuovan Muttiskan ja Ereton koko joukko: jotka Nomenton linnaa, ruusuis-maita Velinon, hirve?n Tetrikon t?yr?st? taikkapa vuorta Severon, Kasperiaa, Foruloo tai vuota Himellan mi hoitaat; my?s Fabarin, Tiberinkin juojat ja joitapa j?inen 715 Nursia laitti, Hortinan luokat ja kansat Latinon, mitk' erottaa vedell??n paha-onninen Allia-virta: niin monet kuin Libylais-ulapallakin nousevat aallot, talvisaikana kun raju Orion tyrskyhyn peittyy; taikkapa kuin kev?h?ll' ovat tihj?t kypsyv?t t?hk?t 720 Hermon kent?ll?, keltasillai Lykian ketomailla. Helskyv?t kilvet ja maa jaloissaan tutajaa t?min?st?. Troijankin nimellen vihamies, Agamemnonin poika, vaunuihin hevot valjastaapi Halesus ja julmaa Turnollen tuhat kansaa vie, jotk' k??nt?v?t kuokkein 725 viinikk?it? Massikomaita ja joit' yl?vilt? Aurunkomaan ukot vuorilta laittivat, luont' Sidicinan kent?n ja jotka Kalest' olivat sek? laakasan virran Vulturnon asukas sek? my?ski Satikulus tuima, Oskeinkin v?ki. N?ill' ovat py?re?t linkomapeitset 730 keinona; vahvalla hihnalla n?it' tapa on varustella. Suojaa kilp vasentaan; k?sik?hm?ks on viikatemiehet. Et sin?k??n runostamm' ole mainitsemattamme j??v?, Eebalo, mink? Telon sanotaan Sebethon-kapehesta siitt?neheks, ij?kk??mp?n? Kaprin kun Telebolaisten 735 seutua hallitsi; mut is?n sarkoihin tytym?tt? poika jo silloin saattoi valtansa all' avaralta kansaa Sarrasten sek? Sarnon rannikkomaita ynn? Rufran, Batulon ja Celennan maan asukkaita, noit', yli joit' omenaisen Abellan katsovat muurit: 740 taitavat linkoamaan vasamoitansa Teutoni-laihen; heid?np? peitt?vi p?it? kiskottu korkkinen kuori, kilvet vaskitetut ovat, vaskiset v?lkkyv?t miekat. Laittoipa sinut tappeluhun my?s vuorinen Nersae, maineeltas etev?n sek? taistelu-onnesta, Ufens; 745 h?ll' oli vallan tyrmi? kansa ja tottunut varsin korvessa mets?st?m??n, -- v?ki Aekvikulan aromailta. Maata he viljelev?t asehiss', ovat alttihit aina uusihin ry?st?ihin sek? ry?st?ist??n elelem??n. Saapui Marruvilaisien kansasta pappikin taistoon, 750 lehv?ll? onnekkaan olivin koristain kyp?r??ns?, Arhippon kuninkaan alamainen, urhein Umbro: kyyn suvullen, lohik??rmehillen k?hyvill' ?ke?sti t?? k?dell??n levitt?? uniloita ja taialla taisi kiukkuja laimentaa sek? taidolla tuskia poistaa. 755 Vaan ei dardanolaisen keih??n iskua tainnut h?n parantaa eik' haavoiss' auks h?nell' ollehet loitsut untelokkaat eik' Marsien vuorilta etsityt yrtit. Murhehtii sua Angvitian salo, Fucinon kirkas aalto ja p?ilyv? lampi. 760 L?ksip? taistelemaan my?s Hippolyton soma poika, Virbius; t??n etev?n olj Aricia laittanut ?iti, kasvatetun Egerian metsiss?, tuoretten rantain luona', miss' olj Dianan runsas ja tyynt?v? alttar. Hippolyton sanotaan, h?net kun emopuolensa vehkeet 765 surmahan sai ja h?n hurmeellaan is?n tyydytti koston, -- kun h?net olj repineet hevot raisut --, ilmohin j?lleen aetheri-t?hteihin sek? taivaallen palanneeks, kun sai elohon h?net Paeonin yrtit ja lempi Dianan. Silloin kaikenvoip' is?, suuttuen ett' umeasta 770 Tuonesta ihmislaps joku saattoi noust' elon valoon, l??kkehen semmoisen sek? taian keksij?n paiskas, Feeboksen pojan, nuolellaan Manalan suvannoille. Mutta Diana Hippolyton er?n?is-asunnoihin hell?n? korjas ja k?tki Egeria-impyen metsiin: 775 yksin ett' italoisissa metsiss? tuntematonna viett?isi eloaan, nimen muuttaen Virbius oisi. Siit?p? ast' kavioisetkin hevot templist' Dianan estet?h?n kuin my?s lehikoista, kun rannalla nuoren miehen nuo, pel?styin merihirmuja, kaasivat vaunut. 780 Poikapa kuitenkin tuliset hevosens' aromaiden kentill? lenn?ttelee sek? vaunuiss' sy?ksyvi sotaan. Ensimm?isen? hy?riipi jaloryhtinen Turnus, kantaen aseita sek? p??lt??n muist' ylemm?isn?: t??n ylev?n kyp?r?n kolm'kertanen t?yht?k?s kantoi 785 harja Khimairaa, purskuavaa kidast' aetnahist' tulta; sen enemmin tuo riehuvan n?ytti ja suitsevan julmaa tulta, min hirveemm?ks, verisemm?ksi tappelu kiihtyi. Mut keve?? kohovaisine sarvinehen Io kaunist kilpe? kullattua, -- se jo k?yden karvahan muuttuu 790 lehm?ksi, -- t?rke? aine, -- ja immen olj vartian' Argus; tuossapa kaas silatust' is? Inakhus urnasta vett?. Seuraapi jalk'miehien parvi ja kaikilla kentill' Argosen miehet ja kilpes?t taajenevat sotajoukot, laumat Aurunkkojen, Rutulot, veteraanit Sikanot, 795 my?s Sakraanien joukot ja kirjavat kilvet Labikoin; jotka sun korpiaskin, Tiberinus, ja rantoa pyh?? kyntelev?t, Numikon, Rutulein jotk' kumpuja kuokkii, Circeenkin yl?nk?it?, jotk' Anxurus Juppiter tienoot hallitsee, iloten viher?st? Feronian lehdost', 800 ynn? miss' on Saturnon syv? lampi ja pohjalla laaksoin etsivi tiens, loristen merehen, tuo j??vilu Ufens. Volskein kansasta saapui viel' paits n?it? Kamilla, johdattain ritarparvea vaskesta kiiltelev?ist?, naissotilas: ei rukkihin eik' Pallaan kudekoppaan 805 neitosen tottunehet k?det, vaan kovat tappelut impi kest?? voi sek? juoksullaan ohi tuulista kiit??. Leikkaamattoman laihonpa t?? yli korsien latvain kiit?nyt ois, v?hint??n t?h?t hentosat turmelematta; tai meren keskitenkin h?n kuohuvill' aalloill' liehuin 810 ois samonnut, nopeat jalat aavalla kastelematta. Tuot' imehtii koko nuoriso, suojista, pellolta rient?in, joukossa ootellen emot ihmettelee tulevaista, katsoo h?mm?styen: kuninkaallinen purppuravaippa kuin koristaa ihanoit' olanp?it', miten kultaissolki 815 hiuksia kiinnitt??, miten kantaa Lykian viint?, paimenmyrtill? kuin koristettua keih?st? k?ytt??.

Viitteet:

KAHDEKSAS LAULU.

Aeneaan liittolaiset.

Ainehisto.

Sotaa alottaissa, l?hett?? Latinus Venulon, Diomedest? liittoon anomaan . -- Tiberino, Tiber-joen haltia, kehottaa Aeneasta l?htem??n arkadilaisen Evanderin liittoa pyyt?m??n . -- Aeneas, rukoeltuaan, l?htee laivoilla matkaan, jota Tiber virta tulvallaan edist??; Aeneas saapuu Pallanteon linnan edustalle . -- Arkadilaisten parhaillaan uhratessa, saapuu Aeneas heid?n luo ja pyyt?? p??st? Evandron puheille, jonne t??n poika Pallas h?net saattaa . -- Aeneas pyyt?? Evandroa liittoonsa, osoittaen, ett? he ovat kesken??n sukulaisia; Evandro, Ankhisen yst?v?, suostuu t?h?n . -- Evandro kertoo, kuinka Herkules tappoi hirvi?n Kakon, Vulkanon pojan, joka oli varastanut Herkuleelta muutamia h?rki? . -- Uhri ja ylistyslaulu Herkuleen kunniaksi . -- Matkalla kaupunkiin Evandro kertoo entisist? maan vaiheista sek? n?yttelee Aenealle Rooman seudun merkillisyyksi? . -- Y?maja Evandron hovissa . -- Venus pyyt?? puolisoaan Vulkanoa valmistamaan Aenealle aseita, johon t?m? suostuu . -- Aeneaan asetten valmistus Vulkanon ja Kykloopein pajassa y?ll? . -- Aamu; Evandron ja Aeneaan yl?snousu ja yhtyminen . -- Evandro, kerrottuaan Mezentiuksen julmuuksista, kehoittaa Aeneasta etsim??n tuon kapinallisten alimaisten liittoa sek? puolestaan lupaa, poikansa Pallaan johdon alla, l?hett?? voimiensa mukaisen apujoukon h?nelle . -- Venus, jylisytt?en sek? n?ytt?en aseita taivaalla, antaa merkin, mink? Aeneas selitt?? Evandrolle . -- Uhrit, varustaiminen ja l?ht? sotaan . -- Venus lahjoittaa Aenealle komean kilven y.m. aseita . -- Kilpeen kuvatut tapaukset Rooman historiasta: Romulus ja Remus suden hoitamina; Roomalaiset ry?st?v?t Sabinolaisten naisia; petollisen Metton rankaistus; Porsenna, Kokles ja Kleelia; Manlio puoltaa Kapitooliota; Aktion meritappelu; riemujuhla keisari Augusto Oktavianon Aktion voiton vuoksi y.m. .

Niinpian kuin sotalippuja Laurento-linnasta Turnus nouti ja ??nell??n r?me?ll??n r?ikkyv?t torvet ynn? l?ks liikkeellen tuliset hevot, helskyv?t aseet, oitipa kiihoittuu syd?met; koko yhtyvi kohta hoppuellen Latio h?t?isesti ja julmana raivoo 5 nuoriso. P??miehet etevimm?t, Messapus ja Ufens, my?s jumalain ylenkatsoja etsi Mezentius liittoo, ylt??ns? v?hent?in avarat kedot viljelij?ist??n. Laitetahan Venulus ylev?n Diomedesin linnaan, ett' avun pyyt?s ja veis sanan: saapunehiks Latioon jo 10 Teukrojen, -- tullehen Aenean aluksilla ja tuovan ly?dyt Penaatit ja kertovan, ett' h?net ois kuninkaaksi m??r?nnyt Onni ja kansoistai monet yhtynehiksi teukerilais-urohon, Latioss' isoks kasvavan maineens'. Aikeellaan mit? h?n yritt?is, mit?, Onni jos my?nt?is, 15 tappelun seuraukseks haluais, ois selvempi h?lle, kuin Turnus-kuninkaallen taikkapa my?s Latinolle. N?in hoetaan Latioss'; sit? Laomedontinen urho kaikkea n?hden, suuresti huolistuu syd?mess??n; mielens? h?ilyy milloin t?nne ja konsapa tuonne, 20 horjuillen monenlaisissa tuumissa kaikki h?n koettaa: aivan kuin v?r?j?? vask'maljassakin veden l?ikk? kiilt?en auringon tahi hohtavan kuun kuvasesta: laajalti heijastuu jokapaikkahan, kimmovi taivaan kannelle tai kimelt?? katon harjankin kupuralla. 25 Y? oli ynn' elokkait' v?syneit? jo kaikissa maissa, lintujen, raavasten suvutkin uni sitke? valtas, kun is? Aeneas joen rannalla j??t?v?n taivaan kannen all', eritt?in tuhokkaan sodan vuoks murenissaan uinaht ja my?h?isen j?senillens? soi levon hoivan. 30 H?ll' ihavirrasta paikan haltia nyt Tiberinus poppelien lehikon v?list' ukkona nousevan n?ytti; liinainen, sininen ohut vaate verhosi h?nt?, vaan hapeneitaan seppelsi r?yhe? ruoho; h?n sitten n?in oli lausuvinaan sek? n?in nimeten surut poisti: 35 "Oi jumalain sukulainen, ku Troijan kaupungin j?lleen tuot' vihamiehilt? meill', iki-Pergamon varjelet vanhan, sie, jota Laurento-maa, Lation kedotkin jota kaipaa, -- varmahan on kotis t??ll? ja turvassa on Penatiskin; ?ll?s luovu tai sodan uhkoa s?iky! Jo kaikki 40 laannunna on jumalain vihan kiukku. Sulle jo, ett'et n?it' unen kangastuksiksi luulis, rannan tammien suojassa l?ytyy aimosa lutsu, kolmetkymment? p??t? mi ilmahan tuotettuansa valkosna vierevi maass', utareissaan valkoset porsaat. 45 Siin' on kaupungin sia, siell' lepo vaivast' on varma: kolmekymment? vuott' on vierev? t?st?, kun Alban linnan Askanius perustaa, nimelt??n ylen kuulun. En ep?varmoja kerro. Mut mill?p? lailla nyt aikeen t?ytt?? voit, ota vaarin, kun lyhyesti ma neuvon. 50 Arkadit, Pallaksen sukulaiset, rantamillemme, seurattuaan kuninkaansa Evandron lippuja t?nne, paikan m??r?siv?t sek? laativat vuorille linnan, Pallanteon, nimitt?in sen es'is?n Pallas'en j?lkeen. N?? sodass' aina Latinon kansan kanss' ovat; n?it? 55 pyyt??s sie sotakumppanikses sek? tehk?si liitto! Suuntoa oikeeta sua rantojen keskite johdan, ett? s? airojen voimalla voittaisit yl?virran. Nous, jumalattaren poika, ja t?htien h?lvetess' ensin n?yr?n? Junoa sie rukoellos ja uhkivan vainon 60 voittaos uhrauksillas! Mulle sa kunnian annat voitettuais. Min? oon se, min t?ydell? vuoksella huomaat virtaa ahdistavan sek? uurtavan runsahat pellot, keltainen Tiber, taivaallen rakastettavin virta. Mull' on nouseva suur koti t??ll', p??kaupunkien p??ks." 65 Virkki ja, k?tkeytyin heti haltia vuoksehen syv??n, juumikkoon vajos. Aeneaan uni, y?kin jo j?tt??. Nousi ja autere-auringon rusohohtosta koita katsellen, tavan j?lkehen, k?mmenill??n jokivett? nostaa, sitten t??nmoiset sanat ilmahan lausuu: "Nymfat, laurentolais-nymfat, suku joist' jokiloill' on, siekin, oi is? Thybris, sun pyh?n virtasi kanssa, Aeneast' tuetkaat sek? vihdoin v?ist?te vaarat! Miss' sun l?htehes ois hyv?h?n, kun s??lit s? meid?n onnettomuuttamme, miss' ihanimpana maasta s? pulppuut, 75 sua yh? arvostan sek? ain' sua uhrilla muistan, sarvikas Hesperian vesien jokivaltias: vaan sie auttaos ainoastaan sek? selvemmin vahvista merkkis!" N?in nime?? sek? laivoist' ottaapi pari purtta, airoin n?? varustaa sek? my?s toverit asehilla. 80 Vaan kas! ?kki?h?n sek? silmille kummaksi n?yksi, mets?st? valkea valkosineen kera porsahinensa n?hd?h?n pitk?ll??n viher?isell? rannalla lutsu: t??n jalo Aeneas sull' uhraten, mahtavin Juno, teurastaa ja sen porsahineen lask alttariloilles. 85 Sen koko y?n kuluessa Tiber jopa laimensi tulvaa virran ja virtaillen yl?sp?in pys?htyi siten tyynn?, ett' kuni rauhasa allikko taikkapa p?ilyv? lampi, muuttautuis vesipeiliks ja soudulta poistaisi vaivan. Rient?v?t tiell' aletullen siis tarinoin ilosesti. 90 Vieree virralle tervattu taika, jot' ihmehti aallot, korpikin ihmettel er?n?inen miehien kilpein v?lkett? kauas ja kirjavapurtten kulkua vuolla. Soutavat herke?m?tt' y?n, p?iv?nkin v?sym?tt?, kaarrellen isot niemet ja siimeksess' erilaisten 95 puiden purjehtivat viher?in salojen suvannoilla. Kuumana p?iv? olj nousnut keskelle taivahan kantta, kun n?kev?t varukkeet et?h?ll? ja linnan ja suojain harvahkot katot, nyt joit' taivahall' laajensi Rooman mahti, mut silloin Evandrus olj k?yh?n valtion p??mies. 100 K??nt?v?t keuloja p?in heti kaupunkia l?hetess??n. Arkadilais-kuningas sin? p?iv?n? uhria vuotuist' uhraamaan jaloll' Amfitryon pojallen, jumaloille kaupungin lehoss' sattui. T??n kera poika olj Pallas, aateliston koko nuorisojoukko ja k?yh? senaatti 105 suitsutti siell? ja alttaril' l?mmin h?yrysi hurme. Suurten kun alusten n?kiv?t salojen pimennossa rantahuvan sek? airoill' ??neti soudettavaksi: kaikki he s?ik?hyv?t ?kin n?yst? ja j?tt?en uhrit, jalvoilleen kavahtaa. Heit' urhea kielt?vi Pallas 110 uhria keskeytt??n sek? kiit??, temmaten keih??n, vastahan itse ja kaukaa huutavi m?elt?: "Mi saattaa syy, pojat, l?htem?h?n teill' uusille? Minne on aije? Miss' suku tai kotinn' on? Sodankos vai rauhanko tuotte?" H?ll' is? Aeneas n?in keulalla korkeall' lausuu, 115 rauhaa tuovan olivin lehve? tarjoten k?ell??n: "Teukroin heimoa n?et ja Latinoin vastustajoita, joita he maanpakolaisia pois pakottais sodin ylpein. Etsimm' Evandroa nyt. N?m?t viek?te, kertoen tulleen liittoa laatimahan Teukroin ylimys-l?hetyksen!" 120 Kuultuahan nimen niin ylen mainion h?mm?hti Pallas: "Ken", nimes, "lienetk??n, puhumaan k?y taattoni luokse, astuos vieraanamme s? meid?n Penaatien suojaan!" Tarttuen t??n k?tehen, puristaa sit? h?n hetahasti. Lehdon siimeksehen menev?t sek? j?tt?v?t virran. 125 Sitten Aeneas kuninkaall' laill' yst?v?n lausuu: "Oivin Arkadilainen, mua jota Luote on s??nnyt pyyt?m?h?n, ojentain sitehin varustettua oksaa, emp? m? pelj?nnyt, ett' oot Danaoin ylimys ja Arkadilainen ja ett' olet Atridain sukulainen; 130 vaan mua kuntoni kuin jumalain pyh?t luottehet ynn? heimolliset is?t, maillenkin sinun laajennut mainees luoksesi saattivat nyt sek? mielukas Salliman pakko. Ilion kaupungin ens'alkaja, Dardanus taatto, Atlaan tytt?rest' Elektrast' siennyt, kuten kertoo 135 Hellenit, Teukroin luo tuli. Elektran mahtavin Atlas olj is? tuo, tukeaa olillaan joka taivahan kantta. Taattonne Merkurius on, jonk' on siitetyn Maija valkean Kyllenan j??huipulla synnytt?nynn?: vaan Maijan, jos kuultua yht?k?n uskomme, Atlas, 140 tuo Atlas is?n' on, joka taivahan t?hti? kantaa. Kumpasenkin jakauntuu n?in verest' yhdest? heimo. N?ihin luottaen en l?hettein min? enk' oveluuden kautt' ens tutkaillut sua; itseni niin kuten p??ni huomahas heitin ja pyyt?en liittoosi, tulin suojaas. 145 Tuo sama Daunian heimo, mi vainoo sua sodallansa julmasti, meid?t jos saisi se pois, ei puuttuvan luulis, ettei Hesperian kokonaan sais valtansa alle, vallottaen yl?-aavan ja sen, sis?puolta mi huuhtoo. Ottaos, antaos liitto! On taistohon urheat rinnat 150 meill?, on urheutt', tottunut nuoriso on urot?ihin!" N?in nimes Aeneas. Tuo kasvoja, silmi?kin t??n, aikojahan koko ruumistaan t?hyst' tutkivin silmin. Sitt' t?ten vastaapi v?h?n: "Urhoisin Frygilainen, kuink' sua mielell?in otan vastaan, tunnenki j?lleen! 155 Kuink' is?s Ankhisen jalon lausehet, ??ni ja kasvot muistuvat taas! Hesionen tervehtiess' sisar-valtaa muistan Laomedon Priamon samonneen Salaminiin, jolloin Arkadian j??kylmi? maita h?n terveht. Silloinp' poskian' ens' utusillaan liemensi nuoruus; 160 ihmettelin Teukroin p??miehi?, ihmettelinp? poikaa Laomedonin: mut kaikista suurinna kulki Ankhises. Mun mieleni nuoruuden halust' yltyi haastelemaan urohon kera kuin k?tehen k?den ly?m??n. Yhtyen mielell?in Feneon h?net linnahan saatin. 165 Viinen oivallisen sek? Lykian nuolia mulle, kullanki raitahisen takin antoi h?n erotessaan, my?s parin suitsia, joita nyt Pallas-poikani k?ytt??. Siis jos liittohon pyyd?tte k?tt?ni, teill' on se suotu; niin pian kuin valo alkaa maillen huomenna koittaa, 170 lasken teit' avun saaneina', ilotan varollaini. Kuitenki vuotiset uhrit n??, joit' ei sovi j?tt?? siksehen, t?nne kun saitten yst?vin?' kerallamme viett?k?ten ja jo tottukaten tovereinn' aterjoihin!" N?in nimeten aterjat, pikaritki h?n tuomahan k?skee 175 taasen ja nurmikko-istumellen urohot asettaapi; Aeneaan etevinn? h?n vastahan ottavi, pyyt?in vaahterasohvalle, leijonan taljalle takkuhiselle. Kilpahan nuoret miehet sitte ja alttaripappi h?rj?npaistia tarjoavat sek? sullovat merssiin 180 leivoksia Cererin maukkaita ja viini? kaataat. Silloin Aeneas sek? Troijan nuoriso nauttii selk?? aimokkaan h?r?n ynn' ydelmyksi? uhrin. Vaan kun n?lk? jo lakkas ja ruo'ankin halu tyyntyi, n?in kuningas nyt Evandrus ??ns: "Ei oo n?m?t juhlat, 185 atriat vuotuiset sek? alttarit niin ison tenhon muinaisii jumaloita' tuntematon ep?-usko s??dellyt turhaan: julmista vaaroist', Teukeri-vieras, p??sty? uhraamme yh? uhreja ansion j?lkeen. Katsoppa aimoa paatta, mi nuokkuu rauneikolla, 190 kuink' erilleen ovat paiskotut louhet ja millinen ompi vuoren runnakko, min h?vi?n teki paatero-sy?ksy. T??ll' oli syrj?inen, eritt?in syv?kuilukas luola, joss' asumass' oli peikon Kakus'en kauhea muoto; t?nn' ei paistaa voinunna p?iv?, mut tuorehest' aina 195 murhasta huurusi maa ja sen ilkeill? oviloilla naulatut miesten p??t verivisvone kalvasna riippui. Peikon sen taatto Vulkanus olj; siks tulta se synkk?? suustansa tupruttel j?tinmoisena liikkuessansa. Saipa nyt kerran meilleki toivovillen avun aika, 200 sai tulemaan jumalan, n?et; suurin kostaja itse, Geryonin kolm'hahmoisen tapost', saalihistaanki ylpe? Alkides tuli, voittamiaan ajaen t?nn' aimoja h?rki?, joill' oli laitumenaan jokilaakso. Vaan Kakon ihan villitty mieli, ett' uskaltamatta 205 tai kokematt' ei j?is rikoksen, petoksen joku laatu, nelj?p? laumasta ruumiiltaan ylen uljasta h?rk?? varkahin vie, yht' montakin hiehoa, kaunista varsin; sitte ne, ettei sorkista suoria j?lki? j?isi, h?nn?st? luolahan raasti ja n?in p?invastahisilla 210 j?ljill? ry?stetyt h?n salas rotkoihin pime?ihin. Tuot' hakevaa ei mitk??n merkit luolalle vieneet. Amfitryon pojan mutta jo laumoja kyll?styneit? niitylt? liikkeellen ajellessa, kun l?ht?? hankki, ammuivat eron vuoks h?r?t nyt sek? t?yttiv?t kaikki 215 lehdotkin m?lin?ll? ja j?ttiv?t mylvien kummut. P??stip? h?rjist? yks m?r?n, onkalossaan avarassa ammahtaen, sek? n?in lymyst??n Kakon halun petti. Tuostakos Alkiden rajusappinen leimahti harmi raivoamaan: k?tehens' asehet sek? pahkuranuijan 220 tempaisee sek? kiit?vi kukkulan huipulle juosten. Silloinkos Kakon n?kiv?t vast' ?im?htyneeksi, pelkurikskin toverimm': it?tuultakin, n?et, nopeammin p?tk ukuraan pakohon, h?diss??n kuni siivill? lent?in. Vaan kun jo sulkeutui sek?, kahlehet katkoen, julman 225 vieritti paaden, mi raudan ynn' is?ns' sukkelin neuvoin riippui, h?n vakavat n?in porttinsa teljell? sulki. Kas, jopa raivoissaan Herakles tuli tuonne ja tutkein kaikk' ovipaikat, k??nsihe katsellen sinne ja t?nne, hampaitaan kirist?in. Vihan vimmassa kolmasti kaiken 230 tutki Aventinon m?en; kolmast pyrkivi turhaan kallio-uksista, kolmasti v?syen noroll' istaht. Seisoi kalliok?rk, joka suunnallen ylen jyrkk?, luolan harjanteelt' yleten, n??lt??n mit? korkein, -- lintujen ilkeiden pesillen soveljas olopaikka: 235 t??n kun harjune tuo vasempaan, joen puolehen nuokkui, ponnistaen p?invastahan j?rkytti oikealt' irti, kiskalti juurilta sen syvimmilt? ja ?kki? sitten ty?kk?si: t?st?p? ty?kk?yksest' jyr?ht?? ylin ilma, rantamat halkeevat sek? vuoks vavisten vavahtuupi. 240 Onkalo, tuo Kakon hovi suuri, jo nyt n?kyviin tulj aivan ja varjohiset onelmat kokonaan avauntuit: aivan kuin jos, maan rev?sten erilleen, joku voima mantuhiset majat aukoo, -- inhoks kun tuo jumaloille paljastaa Manan vallan ja varsin jos n?hd?h?n julma 245 kuilu ja haamut tuskaelee, valon p??sty? sinne. Vastoin toivoans' siis ?kist??n valohon osunutta, vinkelossaan k?sitetty?, oudosti m?yry?v?ist? ylh??lt' Alkides vasamoinensa vainoten k?ytt?? kaikk' asehiks, h?t?tt?in karahkoilla ja myllynkiveinki 250 moisilla paasilla. Vaan se, kun ei en?h?n pako ollut vaarasta mahdollist', ylen sauhua sy?ks kidastans ja -- kertoa kummaa -- mustahan sauhuun rotkonsa peitti, est?en n?in n?kem?st?; h?n tupruttaa ukurassaan sauhusta synkimp??n tulehen sekotettua usvaa. 255 Eip? nyt malttanut Alkides: hyp?ten l?pi liekin sy?ksi h?n p?istikk??n, sakeinna miss' sauhua kiiri palloten, luolakin miss' iso mustassa huurussa kiehui. T??ll? h?n Kakuksen, pime?ss' tult' tuiskivan turhaan, kouristaa syleten ihan v??r?ks ja tuon kuristaa niin, 260 ett' ulos purskahti silm?t ja j?i verest' kuivaksi kurkku. Murtaen aukaistaan heti ukset ja synke? suoja, k?tketytkin h?r?t kaikki ja kielletyt ry?st?ns? taivaan saatetahan valohon sek? koivista hirve? raato raastetahan n?kyviin. Hep? katsovat kyll?stym?tt? 265 julmia silmi?, hahmoa, rintaa p?rhe?karvaa t??n pedon viikkoisen sek? liekki? sy?snytt? kitaa. Siit?p? ast' on vietetty juhla ja my?hempi polvi riemulla p?iv?? muisti ja ens sen Potitius alkoi, vaan Herakleen pyh?st?np? Pinarion hoitavi huone. 270 T??n h?n alttarin lehtohon laitti, mi arvosimmaksi meill' yh? mainitahan sek? suurinna on olev' aina. Nuoret miehet, te siis avujen sen moisien muistoks lehv?ll? kruunatkaat nivuksenne ja, oikeall' ottain maljan, te yhteist? jumalaa anokaat, hetahasti 275 viini? uhraellen!" Nimes: t??n kakskarvanen peitti Herkules-varjollaan tukan poppel ja p??ss?ns? liehui k?ynn?s, mut oikeass' olj pyh? malja. Nyt joutuhun kaikki p?yd?lle uhraavat iloten, anoen jumaloita. Vaan jopa taivaan kiertyiss? l?hemm?ks tuli ilta: 280 astuivat papit, joist' etup??ss? Potitius kulk ja, turkiksiin puettuina, he veiv?t tult' tavan j?lkeen. Kestej? uudistavat sek? tuovat toisehen p?yt??n lahjansa oivat ja t?ysin maljoin t?ytt?v?t uhrit. Laulamahan Saliot nyt suitsevan alttarin luona 285 ryhtyiv?t, ohimoillansa kantaen poppelilehv??: t??ll' oli poikien parvi ja ukkojen tuolla; he lauloi Herkuleksen urot?it': "emopuolen h?n miten ensin hirvi?t tappanut on, k?dell??n rutistain pari kyyt?; kuinka h?n taistoissaan isot kaupungit hajotellut, 290 Troijan ja Eekhalion, on: kuin tuhat raskasta ty?t? Eurystheys-kuninkaan komennost', tylyn k?skyst? Junon kest. Oi voittamaton, kaksruumihit pilvien lapset, Hyleon ja Folon, k?dell?s sek? Kreetanki peikon, sie Nemeon ryt?maan all' leijonan kookkahan surmaat. 295 Pelk?siv?t stygilais sua allikot, Tuonenki vahti, luolassaan veristen kaluttuin yli luiden mi roikkui. Ei sua s?ikytt?nyt n?ky mik??n, ei iso Tyfeus- kaan asehissaan, eik? sun j?rkesi h?im?htynynn?, Lernan k?rmehenkin p??parvet kun sua kiersi. 300 Terve, sa Juppiterin totinen suku, sie jumaloitten kaunistus, tule, onnekas, meid?n ja uhrisi luoks ja onnea tuo!" -- N?in laulelivat, muit' ennenp? Kakon mainitsevat ukuroita ja tuon tulen tupruttamista. Laulusta raikuupi koko lehto ja kunnahat kaikuu. 305 Sittenp? kaupunkiin takasin tulevat koko uhrin loppuun saatettuaan. Kuningas ij?lt' asteli vanha, seurana vieress? t?ll' oli Aeneas sek? poikans; matkaa tehden se tiell' useoill' ilahutt' tarinoilla. Aeneas imehtii sek? valppain silmine katsoo 310 kaikkia, maisemihin ihastuin; ilotenpa h?n tutkii, kuulevi entisten urosten erikois-tarinoita. Rooman linnan laittaja ruhtinas virkki Evandrus: "N?iss' saloloiss' asuivat kotimaiset Faunit ja Nymfat, my?s suku miesten, mi syntynyt onkaloss' olj kovan tammen: 315 ei heill' ollunna viljelyst' eik' lakiloit', osanneet ei h?rki? valjastaa, tavaraa kasaten omans s??st??, vaan hedelm?t sek? vaivoin tuottava mets?stys heit? yll?pit'. Ens tuli maahan Saturnus Olymposta taivaan, vainoa Juppiterin paetessa, kun vallasta luopui: 320 t?? suvun raan, levinnyt mik? olj m?kil?ill' yleville, yhtehen liitti ja s??s lakiloita ja maan Latioksi kutsui, rannoillamme kun n?ill? h?n turvassa piili. Vuos'sadat nuo, jotk' kultaisiks teki hallituksensa, vieriv?t: n?in tyveness? h?n rauhassa kansoja johti, 325 kunnes turmeltunut v?hitellen ja huonompi aika, tappelun raivo ja aarteiden himo seurasi tuota. Nyt tulivat Ausonien parvet, Sikanien heimot, muuttipa nyt nimenkin useammin Saturnian seutu. Seurasivat kuninkaat, iso-ruumihikas, raju Thybris, 330 josta me sitt' Italot Tiberin joellen nimen saimme; entisen, mut totisen nimens Albula hylk?s. Mun maasta pois ajetun isien, meren ??riinkin samovaisen Sallima kaikenvoipa ja onneni pakkosa Luoma n?illen mailien vei, mua ?itini, nymfan Karmentan 335 pelj?tt?v?t arist' aanat ja n?iden luoja Apollo." Tuskin n?? nimes, alttarin kun, edeten, osottaa ja portinkin, jota Rooman kansa nyt Karmentalaiseks kutsuupi Karmentan kunniaks, entisen Nymfan, onnea ennustaneen; sill' Aeneadain tulevaista 340 h?n jaloutta ens' ennust ja Pallanteon ylevyytt?. Mets?n sitt' aimoisen, Romulus uros min pakopaikaks m??r?s, ja j?isen Luperkalin n?ytt?? kallion alta; n?in on Lykaion Pan nimitettyn' Arkadien tapaan. My?skin n?ytt?vi Argileton kiro-mets?n ja paikan 345 kautt' opastaa, selitellen murhasta vierahan Argon. Vie sitt' Tarpeijon, Kapitolionkin m?kil?ille, kullast' mi hohtavat nyt, mut synkkin? korpin' olj ennen. Arkoja kauhistutti jo nyt maamiehi? seudun kammo ja nytkin jo t?rm??, korpeakin kamoksuivat. 350 "Lehdossa t?ss' er?harjulla t??n", -- nime??, "m?en asuu haltia yks, -- on tiet?m?t?nt? -- ken; Arkadilaiset Juppiterinkin luulevat n?hnehen, kuink' useasti mustaa kilpe? puisti ja oikeall' yllytti myrskyn. T?ss' parin linnan n?et erisuunnille antavat muurit, 355 n?et ruhajoukon ja muiston merkkej? entisten miesten. T??n is? Janus ja tuon teki linnan Saturnus; on ollut J?nikulon nimi t?ll?, Saturnian mut nimi tuolla." Kesken?h?n puhellen majahan n?m?t k?yh?n Evandron astuivat sek? siell? ett' t??ll? he ammuvan karjan 360 Rooman huomasivat toriloill', upeoill' Karinoilla. Kun majahan ehittiin nime??: "T?h?n suojahan astui voittaja Alkldes, -- h?net t?? hovi vastahan otti. Rohkene, vieras, halveksia' varat siekin ja n?ytt?y haltian vertahiseks, ett'et k?yh?lt? paljoa vaadi!" 365 Virkki ja sitten h?n majan ahtahan vei katos' alle kookkahan Aeneaan sek? t??n hajotettujen lehtein p??ll? ja afrikalais-ohon taljalla nukkua suopi. Laskeup' y?, maan k?tkien tummien siipiens' suojaan. Vaan Venus, s?ik?htynyt syd?mest' emo ei ihan syytt? 370 uhkasta Laurentoin, metelist' isostai levotoinna Vulkano-puolisolleen puhellen koruvuotehell' alkaa n?in sek? lausehillaan jumalaista h?n lempe? loihti: "Kun sodallaan kuninkaat argolaiset saarsivat Troijaa syyst? ja linnan sortunehen vihollis-tuli poltti, 375 auttamahan polosii en pyyt?nyt enk' asekertaa, taitosi t?it?, kun, en sua, armahin puoliso, turhaan vaivoja mie n?kem??n halunnut 00, vaikkapa sangen suuresti velkaunnut olenkin Priamon pojillen ja Aeneaan usehin olen itkenyt onnettomuutta. 380 Suomasta Juppiterin Rutulein jo he p??siv?t rantaan. Siis samanen anoen tulen sun tehovoimalta pyyt??n ?itin? aseita pojallen. Nereon tyt?r onhan, onhan Tithononki puoliso liikuttaa sua voinut. Kas, mitk' yhtyv?t kansat! Kaupungit sek? portit 385 suljettuaan, hiovat tuhoks kalpoja heimollisillein." N?in nimes haltiatar; k?sivarsillaan lumivalkein' arvelevaa poveaan veti l?mmint? kohden. H?n oitis tuntevi entisen leimun ja mielusa l?mp?nen tunki ain' ytimiins' ast' ja voivutetuin l?pi luittensa kiisi; 390 niinkuin ukkoisen puhetessakin leimaus piirt??, v?lkkyellen valollaan, tulisen vaon pilvihin joskus. Kepposestaan iloten, sulons tunteva puoliso huomas voittanehens. Is? nyt nime?? ikilemmelle n?yrtyin: "Miks haet syit' et?h?lt'? Mihin on minuhun sinun uskos 395 poistunut, haltiatar? Jos moinen ois surus ollut, niin olis silloink' oikein ollunna Teukroja auttaa, ellei kaikenvoip' is? eik' olis Sallima Troijan tuominnut, -- Priamus vuos'kymmenet viel' pysynyt ois. Vaan nyt jos sotahan k?ke?t, jos aikehes tuo on, 400 min vain taidostain sek? huolestain lupaella voin, mit? raudasta tai metallin sulatuksesta vainen saan, min voi tuli, palkeet, -- sen olet saapa. S? lakkaa voimistas, anoen, ep?ell?!" Sen lausuttuansa, soi halutut sep?ykset ja rauhallist' unost' etsi; 405 vaipuen puolison rinnalle h?n levon soi j?senilleen. Sitte kun vietetyn y?n kesk'mailla jo alkavi hoiva karkoittaa unosen, kun ensinn? vaimo, joll' onpi pakkona kehr?ellen el?tt?? v?h?n tuottavan ty?n kautt' itse?, kiihdytt?? tult' tuhkahan vaimentunutta; 410 liitt?en ty?llens? y?t? h?n harjoittaa valoss' soihtuin piikoja uurahast' ty?ss', ett' puolison vuodetta voisi sivi?n? s?ilytt?? sek? pieni? lapsia hoitaa: eip' tulen haltiakaan nyt my?hemmin aikoa tuota pehme?lt' vuoteeltaan yl?s kapsahtanut sep?n t?ihin. 415 Aeolian ja Sicilian rantaman vieress? nousee saar Lipare, tulivuorista korkea tupruavista: paukkuu rotko sen alla ja Kykloopein tulen sy?m?t Aetnankin ukurat sek? voimakkaast' alasilla kalkkuvan kuullahan iskut ja viuhahtavan ter?sraudan 420 raudan raan sulatusarinoissa, kun ahjossa liekki hehkuvi. Vulkanon koti. Vulkanilais-nimi maallai. T?nnep? nyt tulen haltia korkeast' taivahast' astui. Rautaa kalkuttaa Kykloopit onkalossansa Brontes kuin Steropes, j?senilt' alastonki Pyrakmon. 425 Juur k?sill??n oli muodostumass' ukonnuol osittain jo kiilloitettuna, joit' is? kaikelta taivahalt' usein paiskovi maihin, -- mut osa viel' oli keskener?isn?. My?s raetten satehen kolm'joukkoa, ves'satehenki kolmet yhdistiv?t, tulen hehkuvan kolme ja tuiskun. 430 Julmiakin salahmoita ja pau'anneen pelotusta ty?h?n liittelev?t, -- vihan vainoavain v?l?ysten. Muu'alla Martillen sotavaunut ja kiit?v?t py?r?t laitetahan, joill' yllytt?? urohot, hovit taistoon; kilpe? aimoisaa, sek? my?s asehet tylyn Pallaan 435 kilpahan kiillottivat n?m?t, kyymois suomuja, kultaa, karmeita punotuit', jumalattaren rinnassa itsee Gorgoakin, joka p??ss' sivallussaan silmi? mulkoi. "Kaikki ne pois! Hyl?tk??t", ??ns, "syrj?h?n aljetut ty?nne, Aetnan Kykloopit, sek? huomatkaat t?m? tarkkaan! 440 Teht?v?t on asehet uroholle. Nyt voimat on tarpeen, nyt k?det joutuisat, koko taitonnekin kyky tarpeen! Pois hidastus hyl?tk??t!" Eik' ??nt?nyt muuta, kun kaikki joutuummin k?siks k?iv?t ja ty?n jakoivat tasasesti. Vellin? velluvi vaski ja kultametallikin, rauta 445 haavoja tuottava ahjossaan avarassahan l?ikkyy. Valmistavat ison kilven, -- suojaks Latinojen kaikkein peitsi? vasten, -- ja seitsem?n kertaiseksi sen laittaat raut'levyst'. Toisetpa palkeill' liehtoen ottavat, antaat tuulta ja muut vetehen taas kastavat tirskuvan vasken; 450 moukarily?nneist??n alasillen kiikkuvi luola; tahdilleen nuo voimakkaasti vuorottamalla paukuttavat sek? vahvoin pihdin k??nt?v?t t?nkk??. Taatto Vulkanus kuin n?it' Aeolon rannalla puuhaa, Evandron matalast' majastaan her?tt?? valo armas, 455 aamuinen her?tt?? katon harjalla lintujen laulu. Nousevi vanhus ja sitten ruumihins viitalla verhoo, tyrrhenilais-sidenauhoill' anturat jalkahan pauloo. Kiinnitti my?s olaltaan sivulleen tegelaisenki miekan, vaan vasemmall' olalleen pani yllehen pantterin taljan. 460 Koirat, kumpikin vartia, kynnykselt' ylev?lt? eess?h?n julkottaa, oman kulkien herransa kanssa. Vierahan Aeneaan majahan erityisehen urho astui, muistellen puhettaan, luvattuu apuansa. Eip' Aeneaskaan yl?snousnunna my?hemmin yht??n. 465 Tuon oli seurassa Pallas ja t??n kera kulki Akhates. Yhdytty??n k?tt' antavat, istahtavat majan keskeen; tehty? sen, tarinaa vapamielist? nauttivat sitten. Ensin n?in kuningas: "Suurin Dardanien p??mies, en, s?ilyess?s sun, 470 Troijan l?ytymist' enk' is?nmaatanne voitetuks my?nn?; niin ison arvonne suhteen meil' ovat taistelun auksi voimamme pienoiset. Tuolt' Tuscien sulkevi virta t??lt' h?t?tt?? Rutulus, asehill' edess' vallimme helsk?in. Vaan sull' aimoisten sukujen sek? suurien valtain 475 joukot ma liitte? aijon, min onnesi oottamaton suo keinoks: s? juuri kun Salliman kutsumana tulet t?nne. Ei ylen kaukana t??lt' on vanhoillen perustettu louhill' Agyllinan toripaikka, joss' Lydian kansa muinoin kuuluisa sodastaan asuks vuorill' Etruskein. 480 Tuotapa kuuluisaa kuningas Mezentius sitten julmalla aseitten pakon vallalla hallitsi pitk?t vuodet. Miks' kertoisin jumalattomat murhat ja julmat hirvi?n ty?t? Jumalat, sen kostote h?ll', omilleenki! Yhdistellyt se on el?v?in kera kuollehet ruumiit, 485 liitellen k?sihin k?det, kasvoihin n??t yhteen vaivataksensa ja tiukkuavii verest??n sek? visvast' n?in kamalass' syleyksess? hengen heittohon piinas. Kansapa nyt v?syen vihoviimein hulluhun raivoons, piiritt?? asehillaan niin h?nen kuin kotins my?skin, 490 surmaa t??n toverit sek? polttaapi palatsinki; tappelun aikana tuo pakohon Rutulein aromaille kiipas ja yst?v?ns Turnuksen avun l?ys asehista. Syyst?p? raivoillen siis nousi Etruria kaikki, vaatien rankaisuun kuningast' sodall' alkanehella. 495 N?ille sun Aeneas tuhansille ma johtajaks annan. Sill? jo nurjailee koko rannalla tihj?jen laivain miehet ja liikkehell' lippuja vaatii; vaan ik? velho est?vi ennustaen: 'Oi nuoriso oiva Meonein, vanhojen miesten kukka ja arvo, jotk' oikea harmi 500 vei sotahan ja Mezentius syyll?ns? kiihotti kostoon; ei ole Italolaiselle sallittu niin ison kansan voittaa, vaan saa johtajat kaukaa.' Etruskilainen v?k asettuu, pel?ten jumalain varotuksia, t?lle kent?lle. Airuita minun luo sek? valtion kruunun 505 valtikkoneen l?hett?? its' Tarkho ja j?tt?vi merkit leirihin, ett' tulisin Tyrrhenoin valtoa ottaan. Vaan mua vanhuutein hidas, kylm? ja vuosista verkka, vallasta kielt??, on urot?ihinki my?h?hk?t voimat. Poikaan' yllytt?isin, jos ei emons oisi Sabinost', 510 ellei t?? osaks ois is?nmaans. Sie, jonkapa Onni vuosille, heimollekin hymy??, jota Sallima vaatii, toimehen k?y, Teukroin, Italoink' ole urhosin p??mies! Sulle mun Pallaksen sit? paits, mun lohtuni ynn? toivoni liit?n, ett? sun johdattaissasi sotaa, 515 Martin toint' tukalaa kokemaan, n?kem??n sinun t?it?s tottuis ynn' esivuosist' ett' oisit h?ll' ihanteena. Arkadilais-ritarii parisataa h?lle m? annan, miehist?n valitun: nimess??n Pallas saman verran." Tuskin olj n?? puhunut, kun katselivat ajatellen 520 Aeneas, Ankhisen poika, ja kelpo Akhates: ois useat tukaluudet huolettaneet syd?nt?ns?, ellei ois Venus seijas-taivahalt' antanut merkin. Sill? nyt aavistamatt' yl?-ilmasta v?lkkyen leimaus tulj jyristen sek? ?kki? sy?ksyv?n n?yttihe kaikki, 525 tyrrhenilaisenki torven r?ikkin? ilmassa soivan. Tutkelevat: ain' uudestaan jyry kauhea kuuluu. Aseita, se'espaikalta taivaan, pilvien kesken, poudassa kiiltelev?n n?kev?t sek? helskyv?n toisiins. Muut syd?mess??n h?mm?styv?t, mut Dardanon urho 530 tunteepi jyrin?n jumalattaren, ?itins?, enteeks. H?n nime??: "Oi yst?v?, sie ?l? tutkia huoli, tuo mink' kohtalon aanana ois; mua kutsuvi taivas! T??n lupas haltiatar emo antaa merkiksi mulle, jos sota puhkeisi, tamineita Vulkanonki tuoda 535 aukseni ilmojen teit?. Voi mik? kurjillen Laurentoillen tuho uhkaa! Kuinka sa syys sovittaa saat, Turnus! Kuin monet aaltois all' urosten kyp?r?t sek? kilvet ja ruumihit huuhtoo saat, is? Thybris! K?yk?h?t vain sotahan, lain rikkoin!" 540 Kun oli n?? sanat lausunut, nous sialtaan ylev?lt?; ensin Herkuleksen kytevii tult' alttariloita h?n viritt??, v?h?sii Penateita ja eilist? Larii hilpeen? anoen; valituit' tavan j?lkehen lampait' uhraapi nyt Evandrus ja Troijan nuoriso my?skin. 545 Laivojen luo sitt' t??lt' tovereit' tavataksensa l?htee; heid?n h?n luvustaan, sodan jotk' olivat tovereinaan, kelpoja kunnoltaan valitseepi; muut vesitiet? j?ljest? seuraavat, samoten v?hitt?in alavirtaa, tietoa viem?h?n Askanioll' is?st' ynn' asioista. 550 Teukroill' aikovillen Tyrrhenien kentille suodaan ratsut. L?ks jalo Aeneas, min leijonan talja verhoo keltainen kokonaan helokynsist? kiilt?in. ?kki?h?n v?h?n kaupungin l?pi lent?vi maine, Tyrrhenien kuninkaan urosten nyt l?htev?n rantaan. 555 Pelvosta kartuttavat lupauksia ?idit ja kulkee vaaraa ennemmin pelko, mi suurentaa sodan uhkaa. Taatto Evandrus sitt' erovan k?tehen ruvenneena itkusta kyll?stym?tt??n lausuvi n?in halaellen: "Jospa mull' oi kuluneet sois Juppiter j?llehen vuodet, 560 jommoinen olin kuin sotarinnan ma Praenesten luona ensinn? kaasin ja voitettuain kasan kilpi? poltin, kun kuninkaan Herilon k?dell?in min? Tuonehen ty?nsin. Kolmet henke? h?lle Feronia ?itins? antoi syntyiss??n -- kamalaa! Mun taistella kolmasti t?ytyi, 565 kolmasti kaataminen olj; kaikkipa sittenki h?lt? henkens? t?? k?si katkas ja yht' useat asehet riist. Emp? m? ois sulosest' eronnut halauksestas koskaan, poikani, eik? Mezentius naapuri ois t?t? p??t? pilkannut koskaan, niin monet miekalla julmahan surmaan 570 sy?sten ja niin usean urohon telottain seastamme. Vaan te, o ylh?iset, jumalain sin? johtaja, suurin Juppiter, armahtakaat, anon, arkadilais-kuningasta; kuulkaatten is?n toivomukset: jos tahtonne ompi Pallaan s?ilytt?? minullen, jos Sallima s??st??, 575 hengiss? jos h?net n?en sek? luokseni saapuvan j?lleen, niin el?m?? anon, niin joka vaivan tahdon ma kest??: vaan kovall' onnella jollakin jos, oi Sallimus, uhkaat, sallittakoon jo nyt, nyt tukalan elon p??tte?, kunnes on ep?tietosna murhe ja on tulevan ep?varma 580 toivo, kun sua, rakas poikani, mun elon ainutta riemuu voin sep?ell?, ett'ei joku synkempi viesti mun rintaa haavoittais!" -- N?? lausehet juur erotessansa taatto virkki ja palveliat majahan v?syneen pojes auttoi. Mut jopa l?ks avonaisista porteista ritarjoukko: 585 Aeneas esimm?isien keskess', Akhateski kelpo, sitten Troijan muut ylimykset ja keskell? joukon Pallas viitassa kuin koreoiss' asehissansa n?hd??n: niinkuin Okeanon veden kastama nostavi Koint?ht, -- mink' yli muiden t?htien suosiipi Venus tulta --, 590 taivaallen pyh?t kasvot ja haihduttaa syv?t varjot. Seisovat valleilla arat ?idit ja katsoen tuhkan pilve? seuraavat, v?ke??n vask'kiiltelev?ist?. N?? lehon kautta, mist' oikasutie l?himmitt?in saattaa, matkustavat asehissaan. Nousee huuto ja parveen 595 k?yty? saa hepojen kapiot jymyhyn tomukummun. Caeriton j??vilun virran luona on jylhe? korpi, laajalti uskonnoll' isien pyh?: vuorien vierut tuon rajottaa joka puolta ja kuusien vehre? korpi. Silvanoll' entisten Pelasgein sanotaan pyhitelleen 600 lehdon ja juhlan niittyjen, karjankin jumalalle; nuo esimm?isn' asuneet on Latinoin maa-alueilla. T??n l?hitienolla Tyrrhenineen salapaikkahan Tarkho leirihin k?ynyt olj: ylev?lt' yl?ng?lt? sen n?hd? saatettiin koko joukko, mi taajeni kentti? pitkin. 605 T?nn' is? Aeneas, sotahan valittunsakin joukko saapi ja, uuvuttuaan, hepojaan sek? itse? hoitaa. Vaan Venus haltiatar sulokas lomitsen yl?pilvein, lahjoja kannellen tuli; t?? er?laaksossa poikans kun et?h?ll' erill??n joen viiv?st?v?n tyk?n' ?kk??, 610 lausuupi n?m?t lausehet, tullen vastahan h?lle: "Siin' ovat nuo luvatut, minun mieheni taidolla tehdyt lahjani: Laurentolaisia sie kopeoit' ?l? pelk?? kutsua taisteluhun heti, poika, ?l' urhoa Turnoo!" N?in Cytherea lausuttuaan halas poikuettaan ja 615 hohtoiset asehet pani tuon etehen ala tammen. T?? iloten jumalattaren lahjasta, kunniastaankin moisesta ei voi kyll?styy t?hystelless? tarkkaan kaikkea: ihmettelee sek? k??nt??pi k?siss?ns? t?yht?k?st', aimoisaa kyp?r??, joka kuultavi tulta, 620 miekkaa turmaista', vask'kankeeta sotapaitaa, kookasta, veren karvaista kuni on panupilvi p?iv?? vasten, kun tuo kimaltain kumottaa et?h?lle; my?s sekotusmetallista ja kullasta s??rystimelt??n sorjia, peist? ja kertomatont' ihan laitosta kilven. 625 Siin' Italoin osat olj, suvun Roomankin iloretket, tuntien tarkoin ennusteet, ajatkin tulevaiset piirrellyt tulen haltia; siin' koko Askaniuksen j?lkeen nousevan heimon ja taistellut sodat kaikki. Laittanut olj virumaan viher?isess? luolassa Marsin 630 hirmuisen suden; t??n nisien luo my?s pari poikaa loikovat leikitellen, elatusemoaan imeskellen pelvotta: tuo taap?in kenokaulansa k??nt?en kumpaa vuorottain hyv?j?? sek? heid?n ruumista nuolee. Rooman t??n l?hellen ja Sabinojen naisien ry?st?n 635 penkilt' teaatterin ynn' ilon?yttelyst' aimosan Cirkon liitt?nyt olj sek? ?kki? oudon, kiihtyv?n taiston Rooman kuin Tatius-ukon n?rkk?h?n Kureksen kesken. Sitten nuo kuninkaat lopetettua kesken?ns taiston Juppiterin ?ltt?reiden luon' asehissa ja kantain 640 maljoja seisoivat, rakentain, sian uhraten, liiton. Tuostapa ei et?h?ll' palasiks rajusat hevot Metton raastivat ; miehenki valhekkaan sis?lmyksi? viskovi Tullus mets?h?n tuossa ja kosteat orjantappurat verta 645 tiukkuvat. Tarkvinion ajetunkin k?ski Porsenna ottamahan sek? julmalla saarrolla ahdisti linnaa; puolustamaan vapauttaan Aeneaan suku riensi. Suuttuvan muotoiseks sen ja uhkaavanki s? oisit n?hnynn?, sillan ett' h?vitt?? on rohjennut Kokles, 650 murtaen kahlehens' ett' kymin yl' l?ks Kleelia uimaan. Kuppurallaan Tarpeijon linnan vartia seisoi, Manlius, temppelin eess' ylev?? Kapitooliot' puoltain; viel' Romulon hovin oljet ?sken leikatut kattoi. T??ll?p? kaakattain hopeainen ankkakin lensi 655 kultaisess' etisess? ja julkais gallien matkan: Gallit saapuivat l?pi mets?n ja ottivat linnan synkkyyden sek? varjosan y?n hyvin peittoa k?ytt?in heill' oli kullan keltanen tukka ja keltaset vaatteet; hohtavat raitaisist' takistaan sek? valkosta kaulaa 660 kiert?v?t kultaset vitjat ja kullakin kaks alppilaista keih?st? k?dess' s?ihki ja ruumeitaan isot kilvet peittiv?t. Tanssivatkin Saliot, alastoinna Luperkot myssyne viiksineen sek? taivolta puonnehet kilvet kalkutellut oli; kaupungin l?pi uhreja veiv?t 665 vankkuriss' sorjissa hurskahat ?idit. T??lt' et?h?lle liitt??pi Manalan majat, Tuonenki korkeat portit, my?s rikosten kuritukset ja ruhtoa sun, Katuma, uhkaavan kiven alle ja Raivotart' kauhistuvaisen; hurskahat taas erilleen: n?ill' antamahan lait Katon. 670 N?iden keskess? olj avaran meren, myrskys?n hahmo kultanen; vaan meri valkosna vaahtosi myrsky?v?isn?, ringiss? my?s delfinit hohdokkaat hopeasta py?rteliv?t, meren tyrsky? halkoen purstohinensa. Keskess??n vask'laivaston, sodan Aktialaisen 675 huomaa: j?rjestetyss' sotarinnass' s? n?hnynn? oisit kiehuvan Leukaten kaiken ja kullasta kiilt?v?n laineet. Tappeluhun vei keisari Augusto t??ll' Italoita, kansan, senaatin, Penaattein kanss', ylev?in jumalainkin, korkeall' keulalla seisten; t??n ilosill' ohimoilla 680 kiils pari leimua, vaan ylip??ns' is?n n?htihin t?hti. Toiselta suunnalta tuulin ja muin' jumaloine Agrippa johtaa korkeena v?ke??n: sodan ylpe? merkki kiilt?vi p??ss? nyt t?ll', alusten anastuksesta, -- kruunu. Barbarijoukkoin t??lt' Antonius kirjavin asein, 685 -- jok' It?maan v?en voittanut on sek? poutasan rannan, Aigypton, It?maan v?en my?s mukanaan et?simm?n Baktran tuopi ja seuraa -- kauhu! -- Egyptist? vaimo. Yhtehen sy?ksiv?t kaikki ja vaahdottivat meren kaiken, py?rrellen ulappaa et?h?is-alusten kokin, airoin. 690 Saapuivat merellen; merell' uiden luulisit irti kiskottuin Cykladain tahi vuorien sy?snehen yhteen: niin torikeuloist' taistelevat j?tinmoisista miehet. Tappura-soihtuja k?ell? ja keih?sten lentosta rautaa kylvet?h?n: punertuu meritaistost' Neptunuksen kent?t. 695 Keskess? valtiatar v?ke??n kotimaisella kutsuu kalkkaloll' eik?p? h?n n?e viel' takoaan pari kyyt?; kaikenlais-jumalain imehet sek? haukkuv' Anubis vasten Neptunusta, Venusta sek? vasten Minervaa taistelevat. Mars tappelun keskustassapa riehuu 700 rautahan kaivertu sek? ilmassa hirve?t Kauhut viittoineen revityin', iloten my?s kulk Erimieli; tuot' Sodan haltiatar verisin rusikoinensa seuraa. N?it?p? katsoen joutsen j?nnitti Aktiolainen pilvist' Apollo: s?ik?hti t?st? Egypti ja Indot, 705 kaikki Arabialaiset, Sabaeotki l?ksiv?t karkuun. My?s kuninkaatarkin mukahaisilla tuulilla n?htiin purjehtivan, levitt?? komennettuans kaikki jo purjeet. Tuon tulevaisesta kuolosta kalvenneen sodan keskeen tehnynn? olj tulen haltia myrskyn ja Luotehen huostaan 710 suoden, mut vastassaan iso ruumihisen, surevaisen Niilin, aukasevan syle??n, koko viitalla kutsuin tummahan helmahans lannistetuita ja virtansa mutkiin. Vaan Caesar kolm'kkertaisess' iloretkess? kulkein Rooman muureihin, jumalill' Italoin iki-uhrin 715 s??si ja kolmesataa pyh?st?? mit? suurinta laittoi linnahan. Raikuivat ilost', tanssista, leikist? tiet nyt, kaikissa templeiss' on emojoukot, kaikissa uhrit; maall' alttareiden eess' vasikat makas uhria varten. Muhkean Febuksen tuo kynnyksell? nyt istuin 720 tutkivi kansojen lahjoja, kynnyksille ne ylpeill' antaen: pitk?n? sarjana astuvat voitetut kansat, kielilt? kuin asehilta ja vaattehiltaan monenlaiset. Paimenten suvun t?ss? ja vy?tt?m?t Afrikalaiset, t?ss' Lelegat, Karat sek? joutsikkaatki Gelonit 725 Vulkano tek; jopa tyynemmin kulkivat Eufraten aallot, my?s inehmoist' et?simm?t Monnit ja haarova Rheini, vallattomatki Dahaet sek? juonikas sillall' Araxes. N?it? h?n Vulkanon yh? kilvess?, lahjassa ?idin ihmeht ja, tiet?m?tt??n asioist', ilotsee kuvioista; 730 heimonsa sitt' olalleen osat, heid?nki mainehen nostaa.

Viitteet:

YHDEKS?S LAULU.

Sodan alku.

Ainehisto.

Aeneaan poissa ollessa l?hett?? Juno Irin yllytt?m??n Turnoa sotaan Troijalaisia vastaan, jota kehotusta Turnus oitis noudattaa . -- Kun Troijalaiset, Aeneaan k?skyn mukaan, olivat vet?yneet muurien suojaan, p??tt?? Turnus polttaa heid?n laivastonsa . -- Berekyntia muuttaa, Juppiterin luvalla, laivat yht? moneksi meren immeksi . -- Turnus rohkaisee t?st? ihmeest? h?mm?styneit? Rutuloita, n?ytt?en, ett? laivojen poiston kautta on jumalatar tehnyt Teukrojen paon mahdottomaksi. -- Teukrot saarretaan . -- Nuorukaiset Nisus ja Euryalus, havaittuaan ett? er??ll? suunnalla vihollisten leiriss? olivat nuotiot kyyntyneet, tarjoutuvat Teukrojen p??llik?ille l?htem??n airueina Aeneaan luo; tarjous otetaan ilolla vastaan ja suurien lupausten ja hartaiden toivotusten seuraamina he l?htev?t matkaan . -- Telotettuaan vihollisleirist? monta nukkunutta Rutuloa, p??sev?t he jo mets??n, mutta, kohdattuaan vihollis-parven ja jouduttuaan ilmi Euryalon saaliiksi saadun kyp?r?n v?l?hyksen kautta, joutuvat siell? perikatoon . -- Rutulot, aamulla vahinkonsa havaittuaan, pist?v?t Nison ja Euryalon p??t keih?sten neniin sek? kuljettavat niit? Teukrojen n?kyviss?; Euryalon ?idin murhe . -- Tappelu alkaa; Rutuloin taistelu kilpien katos'alla; tornin kaatuminen . -- Askanius ampuu tyhm?nylpe?n, kerskuvan Remusen, mutta saapi Apollolta k?skyn, j?tt?m??n sota miesten ty?ksi . -- J?ttil?iset Pandarus ja Bitias aukasevat portin, surmaavat monta siihen rynt??v?t? vihollista, mutta saavat surmansa Turnuksen k?dest?, joka p??llep??tteeksi, porttia suljettaessa, tulee erhetyksest? teljetyksi kaupunkiin . -- Sitten kuin Turnus oli pannut suuren verisaunan kaupungissa toimeen, t?ytyy h?nen, ylivoiman ahdistamana, v?hitellen per??nty? virralle p?in, johon h?n vihdoin hypp?? ja uipi v?kens? luokse .

Vaan sill'aikaa kuin n?m?t toimitetaan salomailla, taivahalt' Iriksen l?hett??pi Saturnia Juno rohkean Turnon luo. Ukon Pilumnon lehokkaassa lyylim?-laaksossa silloin istumahan osui Turnus. H?llep? on rusosuin nimennyt Thaumantias n?it?: 5 "Turnus, toivovallen mit? ei jumaloist' olis kenk??n sallia rohjennut, sen my?ns sull' onnekas hetki. Aeneas toverit, sotaleirin ja laivaston j?tt?in, l?ksi Evandron valtiohon ja Palation maille, kaupunkeihinkin Korython etimm?isihin pyrkein 10 lydialais-maamoukkia l?ks kivottaan sotaleikkiin. Miks hidastat? Johan on hevot, vaunutki hankkia aika! Pois koko vitkailus! Mene, ly? sekasortohon joukot!" Virkki ja taivaallen pyr?ht lentohon laukuvin siivin, lennolla leimahuttain ison kaaren pilvien alle. 15 Nuoripa mies h?net tuns sek? t?htiin p?in k?den kumman nostaen lausehillaan t?ten seuraa erkanevaista: "Iris, taivasten sulo, ken sinut pilvist? mulle maallen laittanut on? Mist' t?? niin hohtava loiste ?kki? nous? Avauntuvan n?en min? keskelt? taivaan, 20 taivolla t?hti? n?en samovan. Moist' ennett? seuraan, kenp' oliskaan sodan vaatija!" -- N?in nimeten joen luokse astaht ja ammentaen sen kalvosta vett? h?n paljon pyynt?j? laitteli ilmoihin, jumaloill' lupaellen. Vaan jopa l?ks avonaisille kentillen koko joukko, 25 kirjavilt' tankeiltaan, hevosilta ja kullalta kiilt?in. Messapus etujoukkoja joht, j?limm?isi? taasen Tyrrheuksen pojat, vaan v?en keskustaa komens Turnus, keikkuellen asehiss', yleten v?est??n koko p??lt??n: n?? samos aivan kuin tyvenest' ylenee syv? Ganges 30 seitsem?st' tyynest? l?hteest??n tahi kuin vet?yntyy aimosa Niil takasin ketomailta ja uumahans siirtyy. T?ll?in ?kki? tupruavan kuni tuhkasen pilven Teukrot huomaavat ketomailla ja nousevan kalveen. Tornilta vastaiselt' esimm?isen? huutavi Kaikus: 35 "Miehet, ohoi! Mik? parvi se synkk?n? pilven? vy?ryy? Aseihin heti! Tuokate keih??t! Muurille nouskaat! Saapumass' on vihamies!" -- Rymin?ll? siks suurella porttein taakse Dardanidat vet?yntyen t?ytt?v?t muurit. N?inp' eroten asekuntoinen oli k?skenyt heille 40 Aeneas: sill'aikaa jos joku sattuis vaara, ett'eiv?t sotarintoa laittais, kent?lle l?htis, -- leiriss? oisivat vaan hakien varustuksien suojaa. Siis ehk' kamppailuun viha, kunnia yllytti k?ym??n, kuitenki sulkevat porttinsa kiinni ja t?ytt?v?t k?skyt, 45 tornien suojuksess', asehiss' odottain vihollista. Turnus kun kiireiss??n hitahan oli j?tt?nyt joukon, kahdenkymmenen ratsastajan kera oottelematta linnalle sai: t??n Thraakian valkois pilkukas ratsu toi sek? kultaista kyp?r??ns koristelj puna t?yht?. 50 "Ken kerallain vihollist' esimm?isn' on vainossa, miehet? Hei!" -- nime?? sek? sylkytt?en sy?ks ilmahan keih??n tappelun alkeeksi kupeellen ja kent?lle kiit??. Huudolla vastaavat toverins sek? julmasti ?rjyin seuraavat, imehdellen Teukrojen arkoa mielt?, 55 ett'eiv?t kedon tanterellen eik' taistohon miehet k?y, vaan leiriss? piilev?t. Kiivahast' t??lt? ja sielt? ratsain aukkoa etsiskelee se ja muuria tutkii. Niinkuin lampaitten navettaa susi nuuskivi t?ytt?, kun ulisee ometan luon', n?hty?h?n satehet ja 60 myrskyiss??t, syd?n y?ll', -- em?ns luona mut m??kiv?t vuonat suojassa; vimmoissaan t?? julmana, hurjana telmii vastoin varjelluita, kun pitk?llinen n?l?n tuska kiihtyy ?kki?h?n, kun t??n janoaa kita verta: n?inp?h?n Turnollakin viha syttyy, leiri?, linnaa 65 tutkiessaan, juur n?in ytimens?kin harmista kiihtyy, arvelless' sis?h?n miten p??sis ja millinen keino teljetyt Teukrot sais alangolle ja kent?lle saattais. Laivaston, mik? leirin vieress? k?tk?ss? piili, vallilla piiritetyn sek? virrankin syv?ng?ill?, 70 kimppuhun k?y, tovereitaan karskeja k?skien polttoon: tuimana leimuavan k?tehen sitt' ottavi soihdun. Toimehen k?yv?t: Turnon l?sn'olo kiihdytti heit?; turmiosoihduin siis koko nuoriso nyt varustautuu. Nuotiot raastetahan: valoaan pikim?ist' tulisoitto 75 luo, tulen tupruttaiss' sysikk??n tuhan t?hti? kohti. Haltia ken, sano oi Runotar, niin hirve?n roihun poistaa voi? Ken niin ison loimon laivoilt' est??? Vanha jo on tapaus, mut aina sen kertovi maine. Silloin kuin frygilaisella Idan vuorella laittoi 80 laivoja Aeneas, k?etess' samota ulapalle, kerrotahan Berekyntia-?idin Juppiterille suurelle n?? sanat lausunehen: "Suo, poikani, mulle armahall' ?idilles anomuksens, kun valtahan p??sit! Mull' oli m?ntyinen salo, ainiahan rakastettu; 85 mets? se linnan huipulla olj ja mun lyylim?paikka, vaahtera rankoiltaan sek? tummilta kuusilta synkk?: dardanolaiselle n?? urollen, kun laivoja puuttui, mielesti soin, mut nyt levotont' iso huol murehuttaa. Pelkoni poista ja t??n suo pyyt?v?n ?itisi voivan, 90 ettei tuulisp?? hajalleen sais n?it' eli myrsky. Onneksi olkohon noill', ett' t?yryill?mme ne tehtiin!" H?llep? vastaa poika, mi maailman t?hti? kiert??: "Oi mit? pyyd?tk??n, emo? Tai mit?s etsit s? noilla? Voisiko kuolevien k?sin laittamill' laivoill' antaa 95 ainainen olemus? Ep?varmoja vaaroja voisko turvassa Aeneas tuta? Moinen kell' ois jumaloista my?nnetty valta? Mut kun pysyneet ovat loppuhun, joskus tultua ausonilais-satamiin, mik? tuulilta s?ilyi, p??llik?n Dardanojen mik? toi Laurentojen seutuun, 100 hahmon turmehuvan otan niilt? ja n?? meren laajan teen jumalattariks, ett? ne niin kuni Nereon Doto- tai Galatea-imp' aaltoa vaahtoavaa povin halkois." N?in nimes, vannoen sen stygil?isen veljens? virran kuin my?s pihkasta loimottavain, syv?kuilujen rantain 105 kautta ja vannomallaan vapisuttaa kaiken Olympon. P?iv? se sallittu nyt l?hestyi, jopa ehtiv?t Onnen m??r??m?t ajat, jolloin ?iti? Turnuksen v??ryys muistutti est?m?h?n vihityist' aluksistansa liekin. T?ll?in kummallinen n?kimet valo h?ik?s ja n?htiin 110 koitosta liihottavan yli taivaan penkerepilven Idan kuoroineen; sitt' aivan hirve? ??ni taivolta raikuen Teukroin kuin Rutuloin v?en huumas. "Teukrot, ?lk??tten varustaiko mun laivoja puoltaan, ?lk??tten sotahan ruvetko; meren ennenp? polttaa 115 kuin pyh?t puut voi Turnus! Olkaatten vapahat ja muuttukaten meren neidoiks!" N?in emo k?ski ja kaikki katkasevat nopeaan alukset sitehens satamassa: nuo delfinien laill' upottain kokat laimingin pohjaan, k?tkeyv?t sek? niin moneks muuttuvat -- ihmek?s kumma -- 120 hahmoks impyehen, kuin mont' oli vaskista keulaa rannalla seisonut ennen ja kiit?v?t t?st urannolle. Mieli t?st' ?imistyi Rutulein, Messapuski itse s?ik?hti korskuissa hevosten sek? vuo Tiberinki seisahtuu, k?he?st kohaten palajaa ulapalta. 125 Mut ei rohkeamielisen Turnon lannistu uljuus; mieli? h?n kivottaa vain sen uhemmin, toruenki: "Teukroja uhkaa n?? imehet; n?in Juppiter itse ainoan turvansa luovutti heilt'; ei keihoja, tulta tarvinneet Rutuloin! N?in on meri suljettu heilt? 130 eik' paon toivoakaan oo; maailmast' osa toinen teljetty on, vaan maa k?siss?mm'; asehiss' italoisten kansain niin monet on tuhannet! Ei haltia-enteet, joist' Frygil?iset niin kehuvat mua kauhista yht??n! Kyllin on onnellen, Venukselleki suotu, ett' Teukrot 135 p??siv?t Ausonian elomaille. On mullakin arvat vastahiset, -- h?vitt?? rikoksellista kansoa miekoin, ry?stetyn puolison vuoks; ei koske Atridoja yksin tuo suru eik' sotahan vain Spartalla oikeutt' ollut. -- Onhan mut kerranki hukkua kyllin? -- Kyll' olis ollut 140 entinen synti, ett' inhonut ois syd?mens koko naisten heimoakin. T??n vallin ja estetten ojanmoisten luottamus rohkaisee, v?h?n kuolosta suojelemalla, Teukroja viel. Mut eiv?tk?s varustuksien Troijan, Neptunon k?sin tehtyjen, liekkihin sortuvan n?hneet? 145 Teist? ken, maan valiot, siis l?htee muureja kangin murtamahan sek? mun kera pelkurileirihin hy?kk??? Vulkanon tamineit' en kaipaa eik' tuhat laivaa tarvita Teukroja vasten. He liittohons saakohot vaikka kaiken Etrurian! Ei pimeytt' eik' Palladionkaan 150 varkautt' arkaa, linnan vartioston telotusta tarvitse pelj?t?; emm' uvehen pimi??n lymy vatsaan; p?iv?ll?, julkisest on paras saartaa liekill? muurit. Teenp? m? etteiv?t Danaoin ja Pelasgien kanssa luulisi taistelevans, joit' ehk?si kymmenen vuotta 155 Hektor! Te siis nyt, kuin osa parhain p?iv?st' on mennyt, iltaisin ilomiell', asiat hyvin tehty?, miehet, ruumista holhoilkaat sek? taistohon valmihit olkaat!" Portteja vahtimahan y?vartiollaan t?m?n j?lkeen Messapoll' uskotahan sek? muureja liekill? saartaan. 160 Nelj?p?toist' Rutuloin asemiest? nyt muurien vahtiin arvotahan, kutakin joist' taas sata urhoa nuorta, purppurat?yht?ilt??n sek? kullasta loistaen, seuraa. Vuorottain, eroten, n?m?t vahti ja nurmella loikoin viini? appoivat vask'maljoja kallistamalla. 165 Nuotion leimutess', y?n n?in vartiajoukk' unetonna leikiss? viett??pi. Muurilta katselevat t?t? Teukrot, kun varustustaan miehitt?v?t: varovasti he joutuun portteja sitten tutkivat, kesken?h?n varustuksia sillottavat ja 170 korjaavat tamineita. Mnestheus ja tuima Serestus kiirehtiv?t, jotk' Aeneas is? hetken? vaaran miesten johtajiks ynn' asiain esimiehiksi m??r?s. Pitkin muureja nyt koko joukko, ens vaarasta arpoin, vahtivi vuorottain, mit? kunkin vahdittavan' on. 175 Porttia vahtaamass' on Nisus, Hyrtakon poika, taisteluss' urhein; t??n nopeain vasamain sek? peisten taitavan Aeneaall' oli laittanut mets?n-imp' Ida; kumppaninaan oli Euryalus, jota ei somemp' ollut Aeneadaist' yksk??n, asekkaist' ei Dardanidaista; 180 nuoruuden kev?t niin verevytti sen kasvoja viel?. Toistensa yst?vin' olj he ja yhdess? riensiv?t taistoon, yhdess? silloinkin molemmat oli vahtina porttein. Nisus ??ns: "Jumalatkos juohtavat t??n halun mieleen, Euryalus, vai kiihkonsakos jumalaks joka ainoon 185 muuttuvi? Nyt sotahan tahi rohkenemaan isonmoista mieleni innostuu, lepohon eik' tyynehen tyydy. N?etk? s? kuin Rutulot ovat tulleet huolettomiksi? Nuotiot tuikkelevat hime?st: unehen he ja viinaan vaipuivat sek? laajalti seutu on hiljaan. Kuules 190 arveluain ja mun nyt kohoaa mik? mieless? miete: Aeneaan haentaan is?t kaikki ja kansakin vaatii miehi? laittamahan, jotk' veisiv?t tarkkahan tiedon. Jos mit? pyyd?n he sull' lupajais , aliten m?en tuon min? voivani luulen 195 l?yte? tien Pallanteon linnoituksia kohti." H?mm?hti Euryalus, ison kunnian kiihkosta syttyin, sitt' toverilleen n?in puhelee heti haltiokkaalle: "Kartteletkos urot?ittesi sie toveriks mua, Nisus? Vai sua vaaroihin t??nmoisihin laskisin yksin! 200 Ei mua niin sodantaitava kasvatellunna Ofeltes taattoni, korjattuaan minut argivolaisien kauhuin, Troijanki vaivojen keskelt?; enk' ole kest?nyt kaikki, Aeneast' uromielt' enk' seurannut kovass' onness'? On ylenkatsomahan elon t?ss?kin rohkeutt', ett' tuon 205 kunnian kaihoamas elollaan hyvin ostavan luulis!" Nisuspa n?ihin: "En mitenk??n pel?nnyt sinust' tuota; v??rin se ois! Ei! Niin tosin kuin mua Juppiter suuri voittoon auttakohon tahi ken hyv?h?n t?t? silmin suosivin katsoo! Vaan kuten moisess' on vaarassa usein, 210 jos joku haltia tai osumus mua kommelukseen veis, j??m?h?n soisin sun: ik?s on elohon sopivampi. Oispa ken, laahattuaan minut tappelust' tai rahall' ostain, maahan mun k?tkisi; tai jos tuon tavan kielt?si Onni, peijaiset tekis pois-olevalle ja kaunistas haudan. 215 Enk' emolles sois ollani niin syv?n, haikean murheen syyn?, ku ainoastaan sua niin useoist' emoloista seurata rohkes, huolimataan majast' oivan Acesteen." Vaan t?m?: "Turhaan sie sepit?t nyt vain verukkeita, sill' ei horjuillen minun mieleni asjasta luovu. 220 L?ht??n vaan!" -- nime??. Heti vahteja nostatti. Nuopa astuvat vuoroonsa sijahan; vaht'paikkansa j?tt?in h?n kera Nison jo l?htee etsim?h?n kuningasta. Kaikkia murheitaan nyt muut elokkaat unellansa mailla jo viihdyttiv?t sek? rintansa unhotti vaivan: 225 Teukroin p??llik?t mut etevimm?t ja miehist? uljas valtion t?rkeimmist' asioist' oli neuvottelussa, mik' olis teht?v?, ken sanan Aeneakselle veisi. Seisovat keih?ihin nojaten sek? kilpi? kantain keskell? leirityksen avomaata, kun Nisus ja my?ski 230 Euryalus anovat esillen heti laskettavaksi; h?iri?n kannattavan asiansa. Ensin Julus kiirehtiv?iset kohtas ja Nisuksen lausua k?ski. Hyrtakon poika nyt n?in nimes: "Kuulkaat suosivin mielin, ?lk??tk?, mit? kerromme, punnitko vuottemme j?lkeen, 235 Aeneadat! Rutulot, unehen sek? viinihin voipuin, vaikenivat, sopivan kuin kepposeks keksimme paikan, miss' merenpuolisen portin luona tie hajauntuu; siell?p? tupruavat sysisauhua nuotiot kyynneet t?htihin. Jos, koettaaksemme onnea, sallitte menn? 240 Aeneaan hakuhun Pallanteon linnahan meit?, kanss' er?n t??n n?etten koht' aimoisan veril?ylyn j?lkehen saapuvamm'. Ei pet? meit' tie kulkiessamme; sill' er?laaksojen notkossa mets?stys-kulullamme n?imm' esikaupungin sek? tunnemme kaiken jo virran." 245 T?ss' ij?lt??n ij?k?s sek? vuosilta vanha Aletes: "Oi is?nmaan jumalat, yh? joiden vallass' on Troija, ettep? kauttaaltaan suo Teukrojen joutua hukkaan, kun t?t? mielt? ja tuot' uroutta jo nuorille soitte!" N?in nimeten halajaa sek? kumpaisen k?tehen sitt' 250 otti ja, kyynelten n??lleen heruessa, h?n virkki: "Miehet, mink?p? palkinnon teill' ansion j?lkeen antaa voisimmekaan urot?ist?nne? Muist' ihanimman teille jo soi jumalat avussanne; mut varmahan my?skin palkitsee hyv? Aeneas sek? nuor ij?lt?ns? 255 Askanius, joka ei t?t? ansiot' unhota koskaan!" "Teille m?, joll' is?n on palauksessa ainoa turva", jatkaa Askanius, "nimess' suurten Penaatien, Nisus, Assarakon, Larin, iki-Vestanki temppelin kautta vannon: min verran on onnea taikkapa toivoa mulla, 260 uskon ma huostaanne, takasin is? vain hakekaatte, ett? m? taas h?net n?en, h?nen saarnata vaurion mink??n. Maljaa kaks ihan hopeista sek? korkokuvaista annan, jotk' is?n' otti, Arisban voitettuansa, kolmijalan parin my?s ja talenttia kultasta kaksi, 265 muinaismaljan, sidonilainen min lahjotti Dido. Vaan jos Italian osus valtikan voittaen saamaan taattoni halttuunsa sek? heitt?is saalihist' arpaa: n?itk? s? millinen olj hepo Turnon ja mill' asehilla kullasta hohdellen kulk? Kilven ja purppurat?yht?t 270 nuo osaksen' otan juuri, jo nyt sun lahjasi, Nisus. Kahdesti kuus sit? paits is? kaunisten ?itien antaa henkej?, vankejakin sek? n?iden kaikk' asehetki; tuohon, mit' on kuninkaalla Latinolla maata, m? liit?n. Vaan sinut, jonk' el?m?? ik?n' noudattaa l?hemm?lt?, 275 sun min?, oi jalo poika, jo kaikesta mun syd?mest?n' yst?v?ksein otan, kaikkien kohtalojen' osaveikoks. En sua paits mit?k??n mun valtani arvoa nauti, enk' sodast', taistosta p??t?, mut ain' sinuhun enin uskon t?iss' sek? keskusteluiss'." H?nellen n?in lausuvi vastaan 280 Euryalus: "Mua p?iv' ei yksk??n vois urot?ihin l?yt?? innottomaks; sen vain sanon: my?nt?k?h?n tai vastahan k?yk?h?n Onni! Mut kaikkia lahjojas ennen yht' t?t? vain anon: on Priamon ikiheimosta mulla ?iti, jot' ei kova-onnista l?htem?st' est?nyt kanssain 285 Ilion maa eik' my?s kuninkaankan' Acesteksen linna. Vaarasta tiet?m?t?nn? t?st' t??n min? j??hyv?stitt? heit?n j?lkeeni; sill' y? todistaa sen ja my?ski sun k?tes, etten voi emon itkua keste?. Vaan s? lohduttaos surevaa, sit? pyyd?n, ja j??nytt? korjaa! 290 T??n sinust' toivon mun suo kera vied?; sitt' ilosemmin kaikkihin vaaroihin menen!" T?st' Teukroin syd?n heltyi, kyynelt? vuodattamaan, eritt?inkin kelvon Julon; Sill' is?ns rakkauden ajatus h?nen liikutti mielt??n. Sitten n?in nime??: 295 "Kaikki, mit' oiv' yrityksesi ansaitsee, lupajan sull'. ?itiksein h?net teen; nimi vainen h?lt? Kreusan puuttuva on ja sun moiseks saannista suodahan h?lle ei v?h? kunnia. Seuratkoon mik? kohtalo hyv??n ty?t?si, -- vannon p??ni ja sen, mink' kautt' is?n' ennen 300 vannoi: sulle ne, mitk' lupasin asiain menestyiss?, nuo samat j?? emolles, suvulleski, jos kuolisit heilt?!" Itkien n?in nime?? sek? riist' olaltaan heti miekan kultaellun, mink' ihmehen laill' oli tehnyt Lykaon, Gnosi, ja sen somahan k?tk norsunluisehen huotraan. 305 Mnestheo Nisoll' leijonan p?rhe?karvasen taljan suo, mut vankka Aletes t??n kera raut'lakin vaihtaa. L?htev?t koht' asehissaan; n?it?, kun l?ksiv?t, kaikki ukkojen, miesten ynn' ylimysten saattavi joukko portille toivehillaan. Nyt my?s ihanainen Julus 310 kuntoa miehellist' osottain sek? huolt' yli vuotten, saatettavaks is?lleen heill' uskoi paljon, mut tuulet kaikki ne haihduttavat kuni sauhun pilvihin hukkaan. L?htien kaivoksien yli k?yv?t ja y?n pime?ss? saapuvat leirihin n?? vihollisten, ens usealle 315 surmaksi koituen. Nurmelle siell' unehen sek? viiniin nukkunehiks n?kev?t sek? rannalla pystyss? vaunut, miesten uinoavan ratasten, asetten sek? ohjain, viininki lekkerien pariss'! Ens nimes Hyrtakon poika: "Euryalus, rohetaanpa nyt! K?yd??np?s k?sin asjaan. 320 T?ss' on tie! Sin?, ett' takoamm' ei vois joku nostaa k?tt?ns? turmaksemme, nyt vahdi ja tirkist? tarkkaan! T?ss? ma aukkoa teen sek? raivaan tien avaraksi!" N?in nimeten h?n hillitsi ??nens ja miekkoineen k?i Rhamnekseen kopeaan koht'; t?? ylev?ll' aluksellaan 325 loikoen korskaili povestaan syvimm?st' unissansa; arvolta t?? kuningas olj ja Turnon tiet?j? mieluin, vaan ei ennustuskykyns surmaans saattanut est??. Palveliaa kolm, jotk' oli nukkunehet asehissaan, tappaa, my?ski Remon asekantajan luont' orittensa 330 yll?tetyn ajajan p??n nuokkuvan ly?pi h?n miekoin. Sitt' eritt?? p??n herrankin sek? j?tt?vi ruumiin s?tkelem??n veriss??n. T??n tummaa hurmetta huuruu niin alunen kuten maakin. My?s Lamyron sek? Lamon, nuorenki Serranon, joka holvaellut oli vallan 335 juur sin? y?n', -- ehon muodoltansa ja paljohon viiniin untunehen: oi onnellinen, jos h?n koko y?n sen holvaellut olis herke?m?tt' ihan aamuhun asti! Niinkuin lammasl??v?ss? n?lk?nen leijona riehuu, kun sit? vaivaapi kova puute: se raastavi purren 340 pehmytt? rintaa, kauhistunutt', ?r?ht?hi verisuisna: moist' oli Euryalon telotusty?, n?inp? h?n kiihtyin raivoo, alhaisimman kun rahvahan keskess? surmaa Fadon, Herbeson, Rheton kuten my?s Abarin muut aavistamatta, mut Rheton valvonehen sek? n?hneen 345 kaikki, kun arkana h?n ison tynnyrin suojassa piili: kuitenkin sys?s t??n kohotessa, h?n miekkansa kaiken rintahan t??n sek? sen h?nen hurmehestaan purppuraisna pois vet?s: henkens? heitt?? h?n veren kanss' ylenantain kuollessa viini?; tuo salamurhaa kiivahast jatkaa. 350 Messapon tovereittenki luokse jo sai, n?ki jossa nuotiot tuikkelevan tukalasti ja lieatut ratsut rauhassa laidunta k?yv?n, kun lyhyeen t?ten Nisus, -- sill? jo lii'oin t??n tapon kiihkossa viettyv?n huomaa "Laatkaamme!" -- nime??. "Meill' uhkaava valo koittaa. 355 Kyllin jo rankaisimm'; auk tie vihollisten on kautta." Urhojen kauttaaltaan hopeaistamineita he paljon j?tt?v?t, maljoja, mattojakin, kudelmalt' ihanoita. Euryalus Rhamneen silat, kultaishelmisen vy?nki otti, min ennen olj rikas tlburilais-Remulolle 360 Caedikus lahjoittanut, kun pois olevan kera yhtyi liittohon. Kuollen tuo sen kannettavaks pojalleen soi, mut t??n kuoltua sen Rutulot sotasaalihiks saivat; turhaan nuot anast t??, ylevill' orillensa ne kiint?in. Messapon komean kyp?r?nkin, t?yht?lt? kauniin 365 p??h?ns? laski. Sitt' erjeten leirist? p??sev?t turvaan. Vaan sill' aikaa ratsastajain etujoukko Latinon linnasta kulki, kun muu osa leiriss??n odott' aikaa, vastaust' Turnollen takasin kulettain kuninkaalta, kolm'satanen sotamiest? ja n?itten johtaja Volski. 370 N?? jopa sai l?hemm?ks varustuksia astuen leiriin, tiell' et?h?ll? kun Euryalon vasempaan pujahtaivan huomaavat; kyp?r?ns y?n h?lvenev?n h?m?r?ss? pett?? unhottaneen, v?l?ht?in s?tehist?. Se turhaan ei n?ky mennytk??n, mut jo joukosta huutavi Volski: 375 "Miehet seis! Miks kuljetten? Asehissa ket' ootte? Minnekk? matkanne on?" H?ll' ei tule vastaust' yht??n, vaan salohon pakohon pyrit??n, y?n etsien turvaa. Tietyillen urillen ritarit siks k??ntyv?t vastaan sielt? ja t??lt? ja sulkevat vahdeillaan ulosp??syn. 380 Mets? olj, pensahistaan sek? tammista laaja ja synkk?, min tihe?t kutiskot jokapaikassa t?ytti ja miss? kaitainen ura joht palasten ep?selvien kesken. Euruyalust' er?maan pimennot sek? raskahat saaliit est?v?t, arkuuskin h?nt' eksytti oikealt' tielt?. 385 Nisus jo p??s, vihamiehet jo, mielet?n, olj sivunnunna, albalaisetki seudut, mitk' nimens my?hemmin saivat Albasta; nyt kuninkaan ne Latinon olj karjojen maina. Kun pys?htyi sek? pois olevaa toveriins' haki turhaan: "Euryalus, mihink?s sinut seutuhun, onneton, heitin? 390 Minnekk? l?hden?" Taas koko eksytt?v?n salon tiet? kulkevi h?n sekanaista ja oijeti huomatut j?ljet tutkivi taas palaten, vaeltain saloss' ??nett?m?ss?. Kapsetta kuuluvi vain hepojen sek? merkkej? miesten. Eik' kulunutkaan aikoa paljon, kun huuto jo kuului, 395 kun n?ki Euryalon, johon nyt k?siks k?i koko joukko, y?n sek? paikan eksytt?m??n, ?kinn?is metelist? h?imertyneesen ja turhaa vastustust' yritt?iv??n. Min tekis? Kuinkapa tai asehilla mill' auttoa voisi yst?v?t??n? Vai sy?ksyisk' itsekin miekkojen keskeen 400 kuolemahan, soman kuoleman etsien haavojen kautta? Oieti voimakkain k?sin sylkyttelee vasamaansa, katsellen yl?s kuuhun ja n?in nime?? rukoellen: "Auttaos, haltiatar, l?sn'ollos nyt h?d?ss?mme, t?htien kaunistus, Lation salojenki s? turva; 405 jos is? Hyrtakus alttarilles jotakin mua ennen lyylinyt on, jos n?it' its' oon lis?nnyt er?teilt?, templihis jos ripustin n?it' tai panin pielihin pyhiin: parvea h?irit? suo, kautt' ilmojen peitseni ohjaa!" ??nsi ja ponnistaen koko voimalla paiskasi keih??n; 410 keiho se lennellen y?n halkaisee sumuloita, sattuvi Sulmonin selk?h?n takaap?in sek? siell? murtuvi, varsin s?rkynehin l?vist?in syd?men t??n. Sy?ksyvi h?n verivirtaa purskuttaen syd?mest??n, j??htyen, s?tkellen erokamppailuss' ohimoitaan. 415 Katselevat joka suunnalle. Tuo utalampana t?st? toisen taas vasaman ihan korvansa juurelta paiskas. Kun h?tik?iv?t, taas Tagus'en molempiin ohimoihin viuhahtain tuli keih?s ja aivoihin puhastuihin l?mp?isn? takertui. Rajuaa tyly Volsk n?kem?tt? 420 keih??n paiskelijaa, kera mink? h?n vois k?sin k?yd?. "Saatpahan sie verivirrallas edes maksoa mulle surman kumpasenkin!" -- nime?? sek? paljahin miekoin Euryalust' tavottaa. Mut nytk?s vauhkona Nisus pelvosta parkaisee eik' kauempaa lymyhyns? 425 malttanut j??d? tai ison tuskans' k?rsi? voinut: "Mie olen tehnyt sen, mua vastahan k??nt?te miekan, oi Rutulot, koko vilppi on mun; ei rohjennut mit??n t?? eik' voinunna; vannon sen taivaan t?htien kautta; onnetont' yst?v?t??n h?n lii'aksi lempinyt vain on!" 430 T?mm?ist? nimes h?n; mut voimalla sy?sty jo miekka tunkeutui l?pi kyljen ja puhkasi valkosen rinnan. Suistuu Euryalus, j?seneit' ihanoita kun pitkin vuotavi hurme, kun hartehill' laskihe hervoton kaula: niinkuin purppura-kukkainen, min aatra jo nyhti, 435 kuihtuen kuoleutuu tahi raukeepi unikukka, latvansa nuokuttain, sade kun sit? sattuvi painaan. Keskehen mut Nisus hyp?ht?? sek? Volskia yht? pyyt?vi olletikin, ain' Volskihin vain t?hyst??pi. Sen luo pakkauneet vihamiehet sielt? ja t??lt? 440 est?v?t h?nt'. T?? ahdistaa yh? iskien s?ilin s?ihkyvin, sinnes kuin Rutulon sen parkuvan suuhun t?yt?s ja kuollessaan vihamiehelt? katkasi hengen. Yst?v?n hengett?m?n yli kuoleman haavasta sitten suistuvi h?n, n?in vihdoin vaipuen tyynehen kuoloon. 445 Miekkoiset molemmat! Jos voi mit?k??n minun laulu, ei ikimuistostaan teit' aik' ole poistava koskaan, kunnekka Aeneaan suku vallitsee Kapitolin vahvoa vuorta ja kunnekka on Italoin is?n valtaa! Voittanehet Rutulot anastettua riistan ja saaliin, 450 kuollutta Volskia nyt valitellen leirihin veiv?t. Olj suru leiriss?kin, kun kuolleheks l?ysiv?t Rhamneen niin monen muun ylimyksen surmansa saanehen kanssa, Serranon sek? Numan. Ruumisten, puoleksi kuollein miesten luo iso joukko nyt saapui, joss' vereksest? 455 murhasta huurusi maa sek? vaahtosi virtana verta. Tuntevat saaleita omikseen, komean kyp?r?nki Messapon, -- silat nuo niin suurella vaivalla saadut. Vaan jopa maillen taas ihanaa valoaan sirotellen nousee, Tithonin kultais-vuotehen j?tt?en, Koitar: 460 p?iv?n jo paistaissa, valollaan asiat keritt?iss? Turnus kiihoittaa sotahan, asehissa jo itse, miehi?: itsekukin kokoaa vask'paitaset joukot taistohon, kiihottaen monenlaisin mainehin kostoon. Kiinnitt?v?t my?s peitsien p?ihin 465 Nison ja Euryalon p??t; suurella huudolla noita sitte he seurasivat. Aeneadat urokkaat vasemmallen puolelle muurein j?rjest?v?t sotarinnan, sill' oikean suojeli virta; vahtien kaivannoit' avaroita he synkkin? seisoo 470 tornien huipuill': liikutti heit' urosten ivatut p??t, tunnetut liiankin, kun ne tiukkuvat mustoa visvaa. Kautt' aran kaupungin sill' aikaa siivek?s Maine kiit?? kertomahan sek? Euryalon emon korviin ehtivi. Tuostapa koidon luist' eros ?kki? l?mp?, 475 sukkulat kirposivat k?sist??n kutomuksensa purkain. Kiit??pi katalainen ja oihkaten naisehikkaasti muureillen v?en keskehen sy?ksyypi hajahapsin hurjana ens: ei miehi? t?? eik' vaaroja eik? keihoja muista, t?ytt?? mut valituksilla taivaan. 480 "T??nk' sinust', Euryalus, n?en vain? Vai sie minun my?h?n vanhuuden tuki n?in minut yksin j?tte? taisit, julmuri! Eik' h?tihin edes moisihin l?htenehelle j??hyv?stiks katalaa emoaan puhutell' ole suotu! Oudolla maalla sa, voi, Lation verikoirien, lintuin 485 saalihiks j?it virumaan! Sua en, emos, haudata saanut juhlallisest enk' sulkea silm?s enk' haavojas pest?, verhot' en vaatteella, mit? p?iv?t ja y?t h?timm?sti joudutin, naisekkait' asettain surujain kutomalla. Minnek? saan? J?senet mik? maa sek? silvotut raajat, 490 runnotun ruumihin s?ilytt??? Tuonk', poikani, mulle itsest?s vain suot? T?t?k?s merin, maisin ma etsin? Surmatkaat ma, jos s??litte yht??n, keihonne kaikki paiskatkaat minuhun, Rutulot, minut tappaen ensin, tai, jumalain is? valtias, armahda sie, sys?tk?s t?? 495 vainottu p??, vasamallasi paiskaten, Tuonelan maille: kosk'en muuten ma voi lopettaa katalaa el?m??ni!" Tuostapa itkustaan syd?n heltyi, synke? kuului kaikilta huokailus: lamauntuvat taistohon voimat, raueten ratk. Surun kiihottajan sen Idaeus ja Aktor 500 Ilioneyn komennosta ja haikeast itkev?n Julon tempoavat, k?sill??n h?net korjatakseen majahansa. Torvenpa hirmuinen torahdus remahtain et?h?lt? raikuvi, seuraapi jota huuto, mist' taivaski kaikuu. Volskit rynt??v?t rivitt?in, katon kilvist? tehden, 505 koettavat miehitt?? kanavoita ja muureja murtaa. Muut sis?h?n yritt??, tikapuillaan muurille nousten heikkona miss' sotarint' oli, miss' v?en harvalukuisen keskest? paistavi p?ivyt. Kaikenmoisia Teukrot keihoja paiskovat noihin ja h??t?v?t pois kovin nuijin 510 suuressa taistelussaan opin saanehet linnoa puoltaan. My?skin vieritt?v?t ylen suuria paasia, jos ehk' murtaa takasivat katetun sotarinnan: mut kaikki koitokset kest?v?t nuo, ivaten tihe?n katon alla. Eiv?tp? kest?k??n, kun nyt ulospist?v?n louhen, 515 hirmuisen ison Teukrot sy?ks, sit? vierrelty?ns?: t?? musertelj Rutuloit' avaralt', asehittenki peitteen murskasi. Eip' en?h?n Rutulot halunneet katos'alla taistella kauemmin, mut muurilta nakkausneuvoin pyyt?v?t karkoittaa. 520 Muualla p?in n??lt??n kamalaisna Mezentius honkaa huiskutti etruskilaist', tult' tupruavaa l?hetellen. Messapus, hepojen masennuttaja, poika Neptunon, muuria murtaapi, komentaa varustuksille portaat. Teit', oi Kalliope, anon, auttooten runosepp??, 525 mitk?p? miekalla nyt telotukset ja kennelle Turnus surmaksi sai? Manalaank' urohista ken toisensa laittoi. Kanssani kertoelkaat sodan verrattomat tapaukset; sill? te muistatten, jumalattaret, voittekin muistaa! Korkea siltasa torni olj, laaja milt' olj n?k?piiri, 530 t?rke? paikaltaan; t?t? kaikk' Italot koko voimin pyyt?v?t valloittaa sek? kaikella voimalla sy?st?; Teukrot puolustavat sit? louhein lohkarehilla, paiskoen peitsi?kin yh? akkunareijist? tihj???n. Ensiinn? nyt kytev?n tulisoihdun viskasi Turnus, 535 seinillen viritt?in tulen; vahvasta tuulesta tuopa lautoihin levi?? sek? k?rvent?en ovet j?yt??. S?ik?htyneet sis?ll??n h?tik?i sek? koettavat turhaan v?ltt?? onnettomuutta. Kun pakkauvat per?yntyin puolehen siihen, miss' ei palanut, niin painosta torni 540 ?kki? sy?ks sek? r?iskeell??n jyr?hdytt?vi taivaan. Maahan paiskatahan puol'kuolleina, musertuissa hirve?n joukon: n?? vasamiins' l?vistyiv?t ja noitten rintoja runteli hirret. Tuskinpa vainen Helenor kuin Lykus s?ilyiv?t, joist' olj ihan nuori Helenor. 545 Meonilais-kuninkaalle Licymnia orjatar t??n olj synnytt?nyt salass'. Sitt' asehiss' ev?tyiss? sen Troijaan laitti; h?ll' olj sapel kirkas ja puhdas, maineheton kilp. T?? kun Turnuksen tuhanten n?ki keskess? itsens, rintaman t??ll? ja tuolla Latinoja vahtoamassa, 550 kuin peto, mets?st?j?in tihe?n rivin piiritt?ess?, peitsi? vastahan raivoelee sek?, surmansa tieten, rynt?vi ynn', yli keih?sten hyp?ten, samoaapi: nuoripa mieskin n?in vihollisten keskehen hy?kk?? kuollakseen, miss' astalojen tihein oli parvi. 555 Paljoa sukkelamp' olj jalaltaan Lykus; t?? vihollisten keih?sten valitsen paeten pyrk vallille, koettain yll?tt?? k?dell??n toveritten tarttua k?teen. Takaa tuot' ajaen vasamoins, n?in ?rjyvi Turnus saavuttaessa h?ll': "Luulitko, houkkio, voivasi meid?n 560 karttaa sie k?si?mme?" -- ja riippuvahan heti tarttui kiinni ja muurilt' t??n ison lohkarehen kera tempas: aivan kuin j?n?sen tahi joutsenen valkearuumiin Juppiterin aselintu kun k?yrihin kynsihins koppaa; tai karitsan navetasta kun martialais-susi ry?sti, 565 jot' em? m??kien kaipaa. Nyt jokapaikassa nousee huuto: he hy?kk??v?t sek? hiekalla t?ytt?v?t hautaa; muut tulisoihtuja leimuava katonharjalle heitt??. Ilioneys kivil?ill? ja suurella lohkolla vuoren portille saavan Lucetion surmas, kun tulta se kantoi; 570 Emathionin Liger, Korynaeonpa kaasi Asilas; t?? oli keiholt' oiva ja tuo osas joutsella kau'as; Caeneus Ortygian sek? voittajan Caeneon Turnus; Turnus Ityn, Klonion, Dioxippon kuin Promolonki, my?s Sagarin sek? korkean tornin puoltajan Idan; 575 Privernon Kapys. Tuot' oli haavottanunna Themillan ens v?h?n keih?s; siks k?tens, mielet?n, kilpens? heitt?in, haavan luo ved?lt??, kuin kiit?en siivek?s nuoli t??n k?den naulitsee sivullen sek? kylkehen tunkein hengittimet repi haavalla surman tuottanehella. 580 Seisoipa komeoiss' asehissaan Arcens'in poika, loistaen tummassa purppurassaan sek? viitassa, neulan kirjoamass', soma muodoltaan; h?net olj is? Arcens laittanut, kasvatetun emon lehdoss', Symaethian virran luona, miss' ompi Palikon runsas ja tyynt?v? alttar. 585 Keih??t pantua poijes Mezentius viuhuvan lingon kolmasti kieputtaa p??ns ymp?ri piukkein hihnoin, lyijyiskuulallaan sulatulla sitt', otsan sen kesken murskaten, hengett?m?ks h?net hiekan kaas somerolle. Nyt vast' Askanion sanotaan nopean vasamansa 590 taistossa j?nnitt?neen, joka ennen olj vain pelotellut arkoja raatelijoita, ja urhokkaan Numalaisen kaatanehen k?dell??n, nimi jonk' Remunen oli; Turnon nuoremman sisaren h?n ?sken olj vaimoksi saanut. T?? sopivat, sopimattomatkin sotarintaman eess? kirkuelee sek? uudesta arvostaan ylimiell? harppovi, itsest??n rehennellen reuhoamalla: "Ettenk?s h?pe? taas vallilla saarretull' olla, muurilla kuoloa torjuen, oi Frygit kahdesti ly?dyt? Kas, sodallaan miten vaativat vaan nuo meilt' avioita! 600 Hiisik? sai teit' Italiaan vai toi joku hulluus? Ei t??ll' Atridat oo tahi l?rp?tt?v?inen Ulixes. Synnylt??n karu heimo, me poikamme ens joen luokse viemme, ne karkaistaksemme ankaran kylm?ll? veell?; korvessa uurastavat pojat pyynti? uuvuttavaista, 605 joutsella ampuillen sek? ratsullaan huvitellen. Uurahat ty?ss? ja niukkaan tyytyv?t miehemme karskit milloin kuokkivat maat' tahi taistellen linnoja voittaa. Vietet?h?n asehiss' ik? kaikki ja h?rki? ly?mme laapurin nurjalla p??ll' l?p?ten eik' korkea vanhuus 610 tahtomme voimaa voi masentaa, urouttamme muuttaa. Harmaatkin hivukset katetaan kyp?r?ll? ja koota tuoretta saalist' ain' ilottaa sek? ry?st?st? el??. Purppuran, sahramin kirjoamat takit kiilt?v?t teill?; tansseja vaan haluaa yh?tellen mielenne tyhj?; 615 haa, hihakkaat nutut noill' on ja myssyss? poskien peitteet! Hyi akat eik' urohot, jo te Dindymon vuorelle menk??t, miss' ulisten kaks??nist? tuttua loilua huilut uikuvat! Teit' em?n Idan jo kutsuvi pilli ja rumpu; siis hyl?tk??t asehet urohill', eretk??t sodastanne!" 620 Moistapa syytelev??, horivaa loruaan mit?t?nt? sied' ei Askanius, vaan k??ntyen joutsella nuolen kohden suunnittaa, sitt' j?nn?tty??n heti joutsen seisaht, Juppiterii lupauksilla ens anoakseen: "Juppiter kaiken voipa, o auttaos urheat aikeet! 625 Itsep? templihis tuon sull' lyylim?lahjana juhlaks hiehon valkoisen, kult' otsan sull' alttarill' laitan, p??t? mi kantaapi tasakorkeena em?n kanssa, teikkovi sarvinehen sek? sorkilla hiekkoa potkii!" Kuuli ja taivahan nyt s?keheiselt? puolelta Taatto 630 leimahuttaa vasemmalta; jo rapsaht surmanki joutsi. Vinhasti viuhahtain jopa lens ulos kiit?v? nuoli: t?? Remusen p??n puhkas ja raudan luont' ohimonsa halkasi. "Mee, kopehin pakinoines nyt kuntoa pilkkaa! T??n Rutuloill' Frygit kahdesti ly?dyt vastaukseks suo!" 635 Askanius vaan t??n. Sit? seuraa Teukrojen huuto: riemusta pauhaavat ylent?in urouttansa t?htiin. P??tyip' ilman kannelta kaunistukka Apollo katsomahan alas ausonilais v?kehen sek? linnaan, pilvell? ollen ja n?in nime?? ilosell' Julollen: 640 "Onnea uljuutees, pojusein! N?in t?htihin noustaan, oi jumalain vesa, es'is?kin jumalain! Sodat kaikki syyst' asettuut, meill' Onni kun Assarakon suvun tuopi; Troija sull' ei ole kyllin!" N?in nimeten heti lasken kannelta taivon ja leijuvat liemingat hajottaa ja 645 saapuu Askanion luo, muotonsa muuttaen vanhan Buten kalttaiseks. T?m? dardanilaisen Ankhisen knaappina ennen olj sek? perheen luottamusmiesn?; Askanion toveriks is? sitte sen m??r?s. Apollo kaikelta olj ukonlaisena, ??nelt??n, v?rilt??n ja 650 hiuksilta valkeiltaan, helin?lt' asehittenki julmain; kiivasta Juloa n?in puhutellen h?n nime??pi: "Aeneaan poik', kyllin on, ett' Remusen vahingottas kaasit s? nuolellas: t?m?n sull' ens suuri Apollo my?nt?? kiitoksen eik' taitoas karsahin katso; 655 muutenpa sie sodast' erkane, poika!" Kun virkki Apollo, muodon lausuessaan inehmon h?n jo heitti ja kau'as ilmahan ohkaiseen n?kyvist?h?n haihtuvi heilt?. Huomasivat jumalan Teukroin ylimykset ja Febon peitset ja, v?istyess' sen, heti helskehet tunsivat viinen. 660 Tappelun siis halukkaan hep? Febon k?skyjen j?lkeen est?v?t Askanion, vaan itse taistohon j?lleen astuvat, vaaroihin taas henkens? antaen alttiiks. Kaikkien linnotusten edustalla jo nousevi huuto: Joutsia j?nnitt?v?t tulisesti ja keihoja viskoot. 665 Peitsist? peittyypi koko maa; nyt kilvet ja ontot ly?nnist? helsky?v?t kyp?r?t: raju tappelu syntyy: aivan kuin samoellen l?nnest?, Kaurihin vuoksi ruoskitsee sade maata ja kuin rakehet rajus??ll? rapsahtavat merehen, kun Juppiter hirve?n lounais- 670 myrskyn suo satehen, pisartain onspilvi? taivaan. Pandarus kuin Bitias, pojat Alkanorin frygilaisen, jotk' oli saanunna Juppiterin salon impi Iaera, -- poikuehet kotimaana pet?j?in sek? vuorien moiset --, portin aukasevat, mink' heill' oli uskonut p??mies, 675 ynn' usaltain v?kehens, vihollista nyt kutsuvat linnaan. Tornien mut edustall' its' seisovat kumminki puolin, rautaisiss' asehiss' sek? p??ss??n h?ilyv?t t?yht?t; aivankuin kohoaa kymivirtojen kirkasten luona, sorjalla rannalla Pon tahi luon' Adigen ihanaisen 680 ilmoihin paritammea, taajoja latvoja nostaen taivaallen sek? huojuvat huippuineen komeoine. Hy?kk??v?t Rutulot ?k?tess' avonaisiksi portit. ?kki?h?n Kvercens ja Akvikulus oiv' asehilta, mielens? malttamaton Tmarus sek? urhea Haemon 685 kaikkine joukkoineen pakohon joko t?ytyv?t painaa tai ihan portin kynnyksellen henkens? heitt??. Kiihtyv?t tuost' enemmin vihat mieliss??n sotasissa; nyt jopa Teukrotkin sinn' yhtehen joukossa saavat, rohkeevat k?sik?hm?h?n k?yd', uloten etemm?ksi. 690 Turnolle johtajallen, joka muualla p?in elamoitsi, miesten kammollen sanan airut tuo, -- vihollisten raivoavan eritt?in tapossaan sek? aukovan portit. Aikehens hylj?ten t?? sek? suuresta harmista kiihtyin hy?kk?si Teukrojen portin ja veljien luo kopeoitten; 695 ensin Antifaten, kun t?? tuli ensiksi vastaan, kookkahan Sarpedon, emost' thebalaisesta kerson, peitsens? paiskaten, kaas: italoinen sardelli lent?in ohvassa ilmassa, vatsahan, n?et, poven korkean alle sattuen k?tkeytyy; kolo haavasta synk?st? syyti 700 hurmetta vaahtoavaa sek? l?mmitti rinnassa rautaa. Sitt' Erymantin, Afiduon, Meropen k?dell??n kaas, kirkassilm?senkin Bitiaan, urokkaan syd?melt??n, keihoa paits; sill' ei olis keiholla henkens? mennyt; vaan tuli sylkytt?en j?tinmoista nakkauspeist?, 705 mink? h?n kuin salaman sy?ks; ei h?r?n vuotoa kaksi, eik' kova, kaksinkertanen, kultanen haarniskapaita kest?nyt tuota, mut horjahtuen j?senet isot sortui. Huoahti allansa maa, kun kalskuen kilp putos ylleen. Niinkuin eubealais-Baijaen meren rannalla joskus 710 lasketahan kivi-arkku, min t?ytt?nehet ovat aimo paasilla, ynn' urantoon sys?t??n; sep? sy?ksyen jurmuun n?in katoaa sek? pohjaan t?yt?tty??n pys?htyypi: sakkautuu meri ynn' yl?s mustaa ty?nt?vi multaa; jyrskeest??n tutajaa iso Procida kuin kova peite 715 Inarimen, mink' Juppiter laski Tyfeonin p??lle. Kaikenpavaltias Mars uromielen ja innon Latinoin kartuttaa sek? rintoja kiihdytt?? sota-intoon; mut l?hett?? paon Teukroillen sek? synke?n pelvon. Ylt'ylitsen k?siks k?yv?t, kun vain vara taistohon suotiin, 720 haltia vimmainen kun heid?n mielens? valtas. Kun maass' selj?ll??n n?ki Pandarus veljens? ruumiin, onnenki muutoksen, kova onni mi valtasi seikat, suurella voimallaan saranalla h?n kiert?vi portin, ponnistaen tukevill' olillansa ja mont' omistansa 725 linnasta sulkien pois tylyhyn siten taistohon j?tti; vaan muut rynt??j?t sis?h?n sulk, ottaen kanssaan, mielet?n, kun Rutuloin ei joukon keskess? n?hnyt hy?kk??v?? kuningasta ja t??nkin linnahan telkes, aivan kuin rajun tiikerin arkojen lammasten keskeen. 730 ?kki? v?lk?hti silmist' t??n tuli outo ja aseet julmasti helskyiv?t; tutajaa kyp?r?ll?ns? t?yht? hurmehikas sek? s?ihkyellen h?nen leimuvi kilpi. Tuntevat muodon t??n vihatun, j?re?t nivuset t??n h?mm?styen heti Aeneadat. Iso Pandarus silloin 735 rynt?? ynn' ?k?yntyen veljens? kuoleman vuoksi lausuvi: "Eip' ole t??ll? Amatan huomenpalatsi eik' is?nmaan varustuksilla Ardea Turnoa suojaa! Leirin n?et vihollisten etk' ulos p??se s? t??lt?!" H?llep? pilkkaellen ??ns kylm?ll? mielell? Turnus: 740 "Alkaos, jos sull' on uroutta ja taistelemaan k?y; l?yt?nehes Akhilleen Priamolle sa kertoa saat viel'!" Virkki. H?n oksiltaan oakkaan sek? karkeakuoren paiskaa, ponnistaen, min voimansa my?nsiv?t, keih??n. Ilmat vain vian saivat; sill? Saturnia Juno 745 tullen sen suunnitti pois, joten peitsens? porttihin tarttuu. "Vaan t?t' et keihoa karta, mink' k?sivoimani sulle laittaa enk? sun laillasi keih?shaavoja anna!" N?in nimes; korkeallen kavahtain h?n miekkansa nostaa, miekalla kummanki sitt' ohimon v?litsenp? kesk' otsan 750 halkais ja tarpais hirve?n haavan leukahan asti. Tuop' oli ryskett?! Suuresta painostaan vavahtui maa. Hervottomat j?senet, verisetkin aivosta aseet vaipuvat, kuollessa t??n, alas; vaan tasasin osin h?ll? sinne ja t?nn' olallaan molemmin p?in riippuvi p??hyt. 755 Kauhusta kalvistuin pakohon jopa k??ntyv?t Teukrot. Nyt jos voittajallen olis ?kki? juontunut mieleen, teljet murtaen, yst?v?t portista laskea linnaan, p?iv? se viimeinen olis kansalle kuin sodall' ollut! Raivopa kiivastunutta ja murhan mielet?n kiihko 760 vei vihamiehi? vastaan. Ensin h?n Falerin sek?, polven taittaen, Gygen saavutti, peitsi?kin ved?styit' ulos paiskeli selk??n karkurillen; suo h?ll' uroutta ja tarmoa Juno. T??n toveriks Hayn liitti ja kilven murtaen, Fegen; 765 aavistamattoman Alkandron, sotahan kehottaiss' sen muureilla, Halion, Noemoin kuin Prytaninki; Lynceon vastustavan, tovereitaan auks hakevaisen, miekkaa heiluttaen luon' oikeapuolisen muurin kimppuhun k?y, otellen joit' yhdell? iskulla heitti 770 p??n kyp?r?n kera kauas. Sittep? my?s petojenki ahdistajan Amykon, jota ei kokeneempoa ollut keihoja voitelemaan k?sin eik?p? myrkyll? rautaa; aeolilais-Klytion, Runotartenki yst?v?n Krethen, Krethen, Lauluttarein toverin, joka lauluja aina, 775 soittoakin kitharan sek? soitellen laulella suosi ain' uvehist', urosten asehista ja my?s kahakoista. Vihdoin p??miehet tapon kuultuahan omiensa, yhtyv?t Dardanidat Mnestheus ja tuima Serestus; harhoavan n?kev?t toverit vihamiehenki linnass'. 780 Mnestheus nyt: "Mihink?s pakenette ja aijotte?" lausuu. "Mitk?p? muurit muut, mit? suojaa teill? on viel?? Yksik? mies, maanmiehet, ja kaikkiakaan varustusten saartama vois mokomat tapot linnassa kostamattamme tehd? ja miehist?mm' etevimmist? niin monet Tuoneen 785 laittaa? Eik' is?nmaat' polost', entisi? jumaloita, suurtakin Aeneast' eik' oo, k?pel?t, h?py, armo?" Kiihottuen t?st' urhostuvat sek? suurissa joukoin seisahtuvat. V?hitellenp? Turnus taistosta v?istyy, pyrkien virrallen, osahan miss' suo kymi suojaa. 790 Teukrot ankarammin t?h?n ?rjyen kimppuhun k?yv?t, joukkoja tihjent?en. Kuni hirmuista jalopeuraa ahdistaa vasamoinehen suuttunut parvi, mut kouko s?ihkyen, tuijottain tulisest per?yntyvi eik? harminsa, kuntonsa voi pakohon eik' k??nty? vastaan, 795 eik', ehk' tuot' tekis miel, urosten l?pi keihojen saata tunkeuda: n?in Turnuski vasten mielt' takauntuu kiiruhtamatt' takasin sek? mielens? kiukusta kiehuu. Viel?p? silloinkin pari kertaa vastahan hy?k?ht, kahdesti h?mm?styneen v?en sai pakohon sis?linnaan. 800 Leirist? kiiruhtaen v?ki saapi nyt yhtenen kaikki. Vastustuksehen ei kehotella Saturnia Juno rohkene, ilmojen teit? kun Juppiter taivahalt' Irin laittoi saattamahan sisarelleen ankaran k?skyn, Turnus jos Teukrojen ei varusteist' ylevist? nyt v?istyis. 805 Siks ei sankari t?? en?h?n niin kilvell? kest?? eik' k?dell??n voi: niin joka suunnalta heitetyt keih??t sortavat tuot'. Ohut ain' kalajaa ohimoittensa luona nyt sotalakki ja vaskisen haarniskan murtavat paadet, t?yht?kin t?yt?ist??n laelt' eik' en?h?n tue kilpi 810 ly?nnist?, Teukrot kuin k?siks k?i vihasemmin ja itse s?ihkelev?inen Mnestheus. Jop' hiki kaikesta juoksee ruumihist' t??n pikivirtana, henki? eik' en?h?n voi: ahdistaa v?synytt? jo ahdas henk' kuni ?hky. Silloinp' p?istikk?in hyp?ten lopuks h?n asehissaan 815 viskautui kymihin. T?m? keltasehen vetehens? ottavi sy?ks?ht?v?n, vedell??n sep? vienolla saattain hilpe?n vei toverein luo, huuhdottuaan veret ensin.

Viitteet:

KYMMENES LAULU.

Sota.

Ainehisto.

Kokouksessa Olympolla kehottaa Juppiter jumalia yksimielisyyteen , jolloin Venus valittaa Juppiterille Troijalaisten kovaa onnea ja Junon vainoamista , mutta Juno sen syyt?ksen torjuu, sanoen Troijalaisien ja Venuksen itsens? olevan syyp??t onnettomuuksiinsa . -- Juppiter p??tt?? kokouksen vakuutuksella, ettei h?n tahdo kumpaakaan heist? puoltaa, vaan on j?tt?v? asian Kohtalon ratkaistavaksi . -- Rutulot ahdistavat Troijalaisia, jotka puolustaivat Askanion ja Mnestheon johdon alla . -- Sill? aikaa Aeneas, saatuaan Etruskit liittolaisikseen, l?ksi Pallaan, Tarkhon ja 30 laivan kera palausmatkalleen omaisiensa luo, jolla matkalla kohtaa laivoista syntyneet merenimmet, joista Kymodokea kertoo h?nelle, mill? kannalla asiat leiriss? ovat . -- Aeneaan ja h?nen v?kens? saapuminen rantaan , jota Turnus kokee turhaan est??; tappelu rannalla . -- Pallas, tehty??n ihmetelt?vi? urot?it?, tulee kahdentaistelussaan Turnon kera tapetuksi . -- Aeneas, saatuaan tiedon yst?v?ns? Pallaan kaatumisesta, kostaa hirve?sti t?m?n kuoleman, jolloin tappaa paitsi muita my?s rikkaan, aarteitaan turhaan tarjoilevan Magon, kopeilevan Haimonin, kerskuvan Anxurin, Tarqviton, Ligerin ja Lukagon . -- Juppiter sallii Junon pelastaa Turnon Aeneaan k?sist?; Juno muuttuen Aeneaan n?k?iseksi viekottaa Turnon laivaan ja vie h?net h?nen is?ns? Daunon linnaan . -- Mezentius kaadettuaan paljon Troijalaisia ja Tyrrhenilaisia, joutuu vihdoin kahdenkamppailuun Aeneaan kanssa, jossa tulee haavoitetuksi ja pelastuu ainoastaan siten, ett? h?nen poikansa Lausus astuu h?nen ja Aeneaan v?liin . -- Lauson kuolema . -- Mezentius murhehtii poikansa kuolemata ja l?htee, sit? kostaakseen, jatkamaan ratsain tappeluansa Aeneaan kera, mutta saapi siin? surmansa .

Huonehet aukaistaan jopa kaiken voivan Olympon, kun jumalain is? ynn' inehmoin kuningas kokoukseen kutsuu t?htisehen majahans, jost' kaikkia maita, Teukrojen leiri?kin yl?h?lt' t?hyst?? ja Latinoin kansoja. Istahtavat avaroiss' saliloissa. H?n alkaa: 5 "Suuret taivahiset, miks teid?n tahtonne taasen muuttunut on, miks niin ylen kiist?tte kiivahin mielin? Italiaa sotimast' olin kielt?nyt Teukroja vastaan; mut tora millinen nous yli kieltonikin! Mik? pelko taistohon k?skee n?it' tahi noit' eli tarttua miekkaan 10 vaativi? Saap' ik?v?im?t?kin sodan oikea aika, kun tyly Karthago kerran tuo varustuksihin Rooman surmoa suurta ja aukaisee uran alppien kautta: silloin sallitahan n?rin taistella, riistoa ry?st??. Nyt heretk??t tyvenen sovinnon rakentain iloksenne!" 15 Juppiter n?in lyhyesti; mut ei Venus kultanen vastaan lyhv?h?n lausuile: "Oi is?, oi ikinen inehmoin, jumalainki s? herra! -- sill? mit' oiskaan muuta, jot' auksemme voisimme pyyt??? n?etk? s? ilkkuvat kuin Rutulot, miten kulkevi Turnus 20 parvinens, kuin uvehist' isostellen ja onnesta paisuin hy?kk?vi? Eip' en?h?n varusteetkana Teukroja suojaa! Nuo jopa porttienkin sis?puolla ja harjalla muurin taistelevat, ett' tulvilleen verens' saa kanavatkin! Poissa on Aeneas sek? tiedota. Etk? s? heit? 25 koskahan saarrosta p??st?? Taas varustuksia, Troijan syntyess', uhkailee vihamies; taas uus sotajoukko ynn' Aetolian Arpista nousee Teukroja vastaan Tydeon poika! Ma luulen haavoja saavani taasen; taas varoella ma, tytt?res, saan inehmoin tamineita! 30 -- Jos luvattais sek? vasten tahtoa Dardanolaiset Italiaan sai: k?rsik?h?t viastaan; s? et heit? tarvitse auttaa! Vaan jos seurasivat osoansa, ennusti mist' usehin jumalat sek? haamut; ken muuttaa k?skyj?s uskaltaa tahi uusia arpoja s??t??? 35 Virkkasin miks Erycinan rannalla poltosta laivain tai vihurein kuninkaasta ja tuulista raivoavista, nousnehist' Aeoliast', tai pilvist? l?ht?? Irin? Viel?p? Tuonenkin, -- kun koettamataan t?m? keino j?i h?nelt' --, t?? manajaa; yl?-ilmahan p??sty? kohta 40 Allekto Italian kesk'kaupunkein l?pi riehui. -- Ei mua liikuta valtio, vaikkapa tuotakin toivoin, kest?ess' onnen; voittakohot, kenen voittoa suot vain! Jos ei seutua oo mit?k??n, mink' puolisos julma sois Teukroill', is?, sorretun Troijan sauhuavaisten 45 j?ttein kautt' anon: vaarata sallittakoon asehista selvit? Askanion; -- pojan poikaani edes s??st?! Aeneas samotkoon vain oudoill' aavilla keijuin tiet?, min Onnensa soi h?nen kuljettavaksensa; t??np? suojella vain sek? julmast' taistosta tahtosin poistaa. 50 On Amathus mull', on Pafos korkea ynn? Cythera, Idalian hovit on: asehist' erotenpa h?n hiljaan t??ll' elons viett?k?h?n. V?kivallalla k?skett?k??n vain Karthago sortaa Ausoniaa; sitt' ei vihollista Tyron linnoill' oo ket?k??n. Mit?k?s sit? auttoi 55 taistelun turmasta p??sy, mit' Argoksen tulen v?ist?, -- niin useat avaran meren, maan mit? kestetyt vaarat, jos Latiossakin Teukrot Pergamo-onnensa saavat? Eik' paremp' ollunna ois, is?nmaan tuhon j?ttehill' ett' ois j??nehet mannulle, miss' oli Troija? Xanthon, Simo?n taas 60 kurjille j?llehen ann', anon; ennemmin entiset suo taas Teukroill', oi is?, kohtalons!" -- Nyt kuninkaallinen Juno harmistuin nimes: "Miks mua ??nett?myydest? vaadit luopumahan sek? julkasemaan salatun surun lausein? Kenp' inehmoista tai jumaloist' on k?skenyt k?ym??n 65 Aeneast' otelmaan, -- kuningasta Latinoa vasten nousemahan? -- Tuli Italiaan pakost' onnensa, olkoon, Kassandran unen vimmoamaisna; mut tokkohan k?skin leirins? j?tt?m?h?n tahi tuulille uskoa hengen? Tokkohan uskomahan pojalleen sodan johdon ja linnan? 70 Yllytink?s levokkait' asukkaita ma Tyrrheniliiton rikkoon? Haltia ken petokseen joht? Julmako valtamm'? Junonko syyt? se on tai pilvist? laitetun Irin? V??rin jos on Italoin kohovaa Troijaa tuliliekin saarrella, v??rin jos Turnon on is?nmaall' asuskella, 75 jonk' emo haltiatar olj Venilia, taatto Pilumnus: saavatkos Lation tulisoihtuineen Frygit polttaa? -- vierahat maat kukistaa ikehens' ala? -- saalista ottaa? -- morsiantaan valiskellen sulholta kihlatun vied?? -- rauhan k?tt' ojentaa, varustain sel?n taa tamineitaan? 80 -- Kreikkaalais-k?sist' Aeneaan sin? saat pelastella, pilvehen peitell? saat sek? tyhj?h?n usmahan miehen, laivatkin voit yht' usehiks meren immiksi muuttaa, -- v??rink? siis jos my?s Rutuloill' avun suonehet oomme? Viestit? Aeneas on poissa; h?n viestit? j??k??n! 85 On Pafos, Idalion sull', on ylev?inen Cythera: miks k?sin kaupunkiin sotasaan k?yt, -- tuimihin miehiin? Vai mek? mullistaa Frygian ylen h?ilyv?n vallan sult' yrit?mm'? Mek?? Ken polois-Teukrot Akhivojen valtaan heitti? Mi syyn' oli, ett' asehiss' oli noustava miesten 90 Europan, Asian ja mi varkaus rauhansa rikkoi? Mun avittaissako Troijan liekki? petteli Spartan? Annoinkos asehet, -- uhitinkos lemmell? sotaan? Silloin sun omistas sopi pelj?t?; nyt valitella v??rin ja my?h??nkin alat, turhia artteja nostain!" 95 N?in nimes Juno; silloin taivahiset erimielin yhtyiv?t h?listen pakinaan, kuni tuuloset ensin hiljahan kun humajaa lehikoissa ja viel' ep?selv??n tuulahtavat, julistain merimiehille kiihtymyst' tuulten. Nytp' is? kaikenvoipa, joll' on yli kaikkien valta, 100 alkaa. T?st' tyventyi jumalain ylen korkea linna, vaikeni maa vavahtuin sek? vaikeni korkea taivas, vaipui tuulahuskin, tyventyi meri p?ilyv?ks pinnaks. "Kuulkaat siis sek? n?? minun lausehet mielehen pankaat! Kosk' kera Ausonilaisien ei voi yhty? Teukrot 105 liittohon eik? se teid?n arttinne loppua l?yd?; millainen hyv?h?n olis Kohtalo tai mik? toivo Teukrolla tai Rutuloll', en huol erotella ma yht??n: Kohtalon suomastakos Italot nyt saartavat Teukroin leiri? vain kokonaan erehtyink?s tahdosta Onnen. 110 En vapahda Rutuloit'! Yrityksens? kullekin vaivan tai ilon tuo. Kuningas sama, Juppiter, kaikkia johtaa! Luoma on l?yt?v? tiens'!" -- Stygilaisen sen veljens? virran pihkasta hehkuvien, syv?kuilusten rantojen kautta vannoi, vannoessaan vapisuttaen kaiken Olympon. 115 N?in lopettaa. Nous Juppiter kultais-istumeltansa sitte ja taivahiset v?liss??n ovellen h?net saatti. Sill?v?lin Rutulot jokapaikassa porttien luona miehi? surmaavat sek? muureja saartavat liekin; vaan v?ki Aeneadain suletaan varustuksien keskeen 120 eik' mit?k??n paon toivoa oo. Yl?-tornissa koidot turhaan seisovat, muureja puoltaen harvalukuisna.

-- 259 --

Imbrason poik' Asius, Hiketaonin poika Thymetes, Assarakot molemmat, kera Kastorin vanhempi Thymbris olj eturinnassa. N?it? Sarpedonin kumpikin veljes, 125 Klarus kuin Themon Lyciast' ylev?isest? seuraa. Ponnistaen koko ruumiillaan kiviharkkoa kantoi, -- vuoresta melkoista palast', -- Akmon Lyrnesiolainen; eik' isomp' ollunna tuot' Klytius is? eik' veli Mnesthes. N?? vasamilla, mut puoltaen nuo sotivat kivilohkoill', 130 liekkej? viskelev?t sek? laittavat nuolia j?nteill'. Itsep? keskell? n?it' Venuksen mit? hartahin huoli dardanilainen poika, kas, paljahin p?in somin vilkkaa, -- kuin diamantti, mi keltasehen on juotettu kultaan kaulailen koristeeks tahi p??ll' eli niin kuni kiilt?? 135 norsunluu sovitettuna bux- tai oriko-puuhun taitavast; niskalle maidon valkeallen hivukset t??n liehuvat kiinnitt?? soma, pehmonen kultanen rengas. Ismarus, sunkin my?s n?kiv?t suvut urheamielet haavoja annelleen sek? myrkkyis-nuolt' asetelleen, 140 Meonien suvust' oivan, maan v?kimultoa jossa miehet viljelev?t sek? Paktolus kullalla kastaa. Siin' oli Mnestheus, jota eilinen kunnia saattaa kuuluks, ett' ajanut pakohon olj vallilta Turnon; siin' olj Kapys, nimens Kapua-kaupunki josta on saanut. 145 N?in n?m?t taistelivat sodan armottoman kahakoissa, aavalla Aeneas ulapalla kun matkusti y?ll?. Kun luont' Evandron h?n ehti Etruskien leiriin, saa kuninkaan luo, julkaisee nimens, heimonsa h?lle, mik' asians' olis, itse min toisi; Mezentius ketk? 150 liittohons' sai sek? Turnuksen v?kivaltasen mielen n?ytt??, ihmis-asjoihin mik?l' luottoa voisi muistuttaa, avun pyyt?en. Vitkastamattapa Tarkho voimansa yhdist??, valan tehden. Huolesta p??sten lydialais-suku nyt, jumalat kuten k?sk, k?vi laivaan, 155 luottaen vierahasen p??mieheens. Ens alus kulkee Aeneaan, kokassaan frygilais-jalopeuroja kantain, mut yl?puolla on n?ist' Troijan pakolaisille rakkain Ida. T?ss' istuupi jalo Aeneas ajatellen vaiheit' taistelujen sek? Pallas t??n vasemmalla 160 istuen vieress??n utelee joko t?hdist?, synk?n oppahist' y?n, tahi maisin kuin merin k?rsimi?ns?. Aukaiskaat Helikon, jumalattaret, laulua e'ist?in: mitk?p? joukot rannoilt' tuscialaisilta seuraa Aeneast', alukset varustaa sek? kulkevi merta? 165 Massikus vaskisin "Tiikerineen" ens kynteli aavaa: t??n muass' olj tuhat miehuista', jotk' Klusion muurit, Kosanki linnan j?ttiv?t; heill' oli peitset ja nuolet, viinet olj keve?t olallaan sek? tappava joutsi. Siin' oli tuima Abas: t??n verrattomiss' asehissa 170 joukko olj kaikki ja kulta-Apollosta kiilteli keula. Sataa kuus h?ll' antanut olj Populonia ?iti urhoa taisteluhun sopivaa; mut Ilvanpa saari kolmesataa, -- ter?skaivannoistansa runsahist' oiva. Kolmas olj inehmoin, jumalain v?litulkki Asilas, 175 -- joll' elukkain sis?lmykset ja taivahan t?hdet olj tietyt, tiettyn? lintujen kiel, salamain v?l?hystenki enteet --, vie tuhannen miest' tuurihikast' tihe??n sotarintaan. Alfealain' alultaan heit' tottelemaan komens Pisan linna Etrurian maalla. Seuraa kaunehin Astur, 180 Astur, ratsuhun ynn' upeiin tamineihin mi luotti. Liitt?v?t sataa kolm yksmielisn? seuroavaista Caereten asukkaat sek? my?s Minjon joen lietteet, Pyrgokin muinoinen sek? tautia tuova Graviska. En suakaan Ligurein sotap??llikk? urhein heit? 185 mainitsematta Cinyra ja harvoja viev? Kupavo, jonka jo kiireell? somat joutsen-sulkaset nousee, teid?n, o Rakkaus, syy sek? taattonsa muutoksen merkki. Kerrotahan Cyknon, surevan Faetoninsa armaan vuoksi, kun poppelien -- sisartens' -- lehikon varikossa 190 laulel ja lempehens murheiseen haki laulusta hoivaa, laulaen linnun muodossa viett?nehen ij?kkyyden, sitten maast' eroten h?nen laulaen nousnehen t?htiin. Poikansa, laivalla seurassaan tasavuotinen joukko, airoin souduttaa j?tinmoista "Kentauria"; tuopa 195 halkoen suurella paaskokallaan mert', aaltoja uhkaa jyrkk?n?, pitk?ll? kun taiallaan vakoaa urannoita. My?skin vei is?nmaan nyt ??rilt? joukkonsa Oknus, Manton ennustavan sek? tuscialais-joen poika; muurit t?? sinullen, nimenkin emon Mantuan antoi; 200 Mantua, es'isist??n rikas, vaan ei yks suku kaikkein. Kolmepa heimoa on, mut heimoss' on kansoa nelj?; its' se on kansojen p??n? ja Tuscien heimost' on miehet. T??lt?kin viissatasen Mezentius vastahans' saapi; poikapa Benakon, kahilaista mi seppelt? kantoi, 205 "Mincius"-laivassa vei vihamiehin? heit' ulapalle. Raskas "Aulestes" samoaa; sadall' airolla merta soutavat miehet ja vaahdottavat, samertain meren kalvon. Tuot' veti hirmuinen Triton, joka tummoa merta torvella s?ikytt??: p??st' uumenihinpa on uivall' 210 karvaisen inehmon kuva, mut maha pyrst?ksi p??ttyy: puol'inehmon alapuolella vaahtoo hyrskyen aalto. Kolmella kymmenell' laivalla n?in useat ylimykset riensiv?t Troijan auks, meren kentti? vaskella viilten. Jop' on taivaalta alennunna nyt p?iv? ja riensi 215 ?isiss? vaunuissaan soma kuu kesk'kannelle taivaan, Aeneas kun, , ohjaa istuellen per?sint? ja purjetta hoitaa. H?llep?, kas, tien keskell? saa omien tovereinsa seurue vastaansa Nymfat, joit' ehto Cybebe 220 k?skenyt olj meren vallitsemaan, nymfaiks aluksista muuttaessaan; tasakyljin he uivat ja aaltoja halkoi, yht' useoina kuin vask'keulaa rannall' olj ollut. Tunnettuaan kuninkaans et?h?lt' t?m?n parvi se kiert?? leikkien. Heist?p? nyt puhumaan paras Kymodokea 225 takaa oikeallaan per?keulahan tarttuvi, nostain selk?ns?, vaan vasemmallaan hiljahan ui ulapalla. Sitten h?mm?styneelle h?n n?in nime??: "Jumalainen, valvotko Aeneas? Nous, antaos purjehet t?ydet! Oomme sun laivojas kaikk', yl?ng?n pyh?n hongista Idan 230 tehtyj?, tulleita meren immiks. Kun meit' ep?kelpo tuurillaan Rutulus sek? liekill? pohjahan pyysi, mursimme sun sitehes suruksemm', meren kautt' tavotellen vain sua. Uuden t??n n??n meill' emo s??lien loiht ja loi meren immiks v?rjym?h?n ij?t' aaltojen alla. 235 Poikasi Askanius suletaan varustusten ja hautain, keih?sten sek? taistelevaisten Latinojen keskeen. Etruskilais-v?kineen jopa m??r?tyt paikkansa valtaa Arkadilais ritarmies. V?lihin v?kens vastahan panna, etteiv?t tulis leirihin, Turnon on luja p??t?s. 240 Nouskosi siis sek? koin yletess' ens kumppanit k?ske kutsumahan sotahan, ota kilpesi, sulle min antoi verrattoman tulen haltia, kultasi min somaks reunat! P?iv?p? huomeinen, jos et turhaksi mun sanan' usko, hirmuiset tapettuin Rutuloin kasat l?yt?vi." N?in olj 245 lausunut: oikeallaan erotessa h?n korkean keulan ty?kk?si, tuon hyvin tuntein. T?? vilaht aaltojen halki kiireemmin vasamaa sek? nuoltakin tuulien vertaa. J?ljess? joudutti matkoans muut. Imeht ymm?rt?m?tt? Aeneas, mut enne se kuitenki mielt?ns? nostaa. 250 Taivasta katsellen h?n lyhvehen n?in aneleepi: "Idalais-jumalain sulo ?iti, on Dindymon jolla linnat tornihikkaat sek? leijonaparj ikehess?, taistoissamm' ole, haltiatar, tukemm'; entehes tarkkaan t?ytt?en, auttaos sie Frygilaisia suosiollisna!" 255 Sen nimes vainen h?n; sill' aikaa rient?en koitti varhainen valokas jopa p?ivyt, karkottaen y?n. Lippuja seuraamaan k?sk ensinn? h?n tovereita, tutkimahan tamineita ja taisteluhun varustaimaan. Vaan jopa kannattamaan rupes silm?ns? Teukrojen leiriin, 260 noustuahan yl?s keulaan. Kun vasempaans pani sitten kilpens? leimuavan, ison huudonpa t?htihin Teukrot nostavat muureillaan: vihans yllytti karttunut toivo; peitsi? paiskoavat. Kuten synkkien pilvien alla strymonilais-kuret p??st?v?t huudon, kun l?pi ilmain 265 lent?v?t riekuillen, etel?? suhisten paetessaan. Mut Rutuloin kuninkaasta ja Ausonien ylimmist? kummalta n?ytt?vi tuo, alukset kunis k??ntyv?n rantaan, kunnekka huomaavat meren t?ydelt? laivoja saavan. T?yht?is?n kyp?r?n k?rk leimuilee et?h?lle 270 p??ss?ns?, kilpikin kultainen heloittaa hele?sti: aivankuin verisetki kometat kirkkahan' y?n? synkkin? s?ihkelev?t v?list' tai kuni Sirion leimu; t?? mukanaan janon, tauditkin kipe?ill' inehmoille tuopi ja synkist?? valollaan pahan tiet?v?n taivaan. 275 Eip?h?n Turnuksen urokkaan t?st' toivo se raukee, ett? h?n puoltasi maan sek? saapuvat rannalta est?is. Miehi? sen uhemmin nimeten kehottaa, toruenkin: "Mink?p? toivoitten musertaa k?dell?nne, on tuolla. Nyt tapelkaat kuni miehet! Puolisoaan, kotoansa 280 muistakohon joka mies; nyt teht?k?h?n urot?it? kunniaks es'isien! Meren luo heti juoskame vastaan, kunnes maall' yritt??t sek? viel' ensp??syns? horjuu! Onni on urhoisten apu!" N?in nimes; sitten tuumivi, keit? h?n vastahan veisi 285 tai kenellen varustuksien saarron uskoa voisi. Sill?v?lin toverit ylevilt' aluksiltansa laskee silloill' Aeneas; muut vartosivat meren aallon hy?ky?mist' takasin, hyp?ten sin? hetken? maalle; airojen neuvolla muut. T?hystellen rantoja Tarkho, 290 miss' ei tyrsky? pohj' eik' pauhaa murtuen aalto, vaan meri esteett? kohinan enetess? miss' sy?ksyy, ?kki? k??nt??pi kokat maall' anoen tovereita: "Oi valiot toverit, nyt tarttukaten hyvin airoon, soutootten ett' huojuvat laivat, maan vihollisten 295 keuloilla halaiskaat, ett' itselle lois vaon laiva! En min? kammoa, jos alus s?rkyiskin satamassa moisessa, kun vaan p??semme rantaan!" Sittekuin n?it? lausunut olj Tarkho, toverit kovin airohin k?iv?t, soutivat hyrskyelless' alusten Lation kohen kentt??, 300 kunnes t?rm?siv?t kokat maahan ja vaarata kaikki seisahtui satahangat. Mut ei sinun laivasi, Tarkho. Sill? kun, puututtuaan karihin, pahall' louhelle tarttuu, kauan se kiikkuillen pysyi, taistellen hy?ky? vastaan, s?rkyvi sitte ja n?in urohot luo aaltojen keskeen; 305 airojen sirpalehet sek? uiskelevat tuhot heit? est?v?t, kompastuttavi jalkoja my?s pako-aalto. Eip?h?n Turnuskaan hidastellut, vaan heti tempaa kaiken joukkonsa Teukroja vastaan marssien rantaan. Kuuluvat merkit. Ens maajoukkoja vastahan hy?kk?? 310 Aeneas, kahakan alottaaksens, Latinoja kaatain, surmattuaan Theron, j?tinmoisna kun miehist? ensin t?? rupes Aeneakseen; t?lt' tuuralla vaskisen verhon, raskahan, kultaisen, soman kautta h?n puhkasi kyljen. Sitte Likhaan telottaa, ulos leikatun kuollehest' ?idist', 315 Febus, sun pyhi?s, joka pienen? v?ltte? saattoi raudast' onnettomuutt'. Ei viikkoakaan kun jo Cisseyn tuiman ja suuren Gyaan, jotk' kaasivat miehi? nuijin, Tuonehen laittoi; ei Herakleen asehet v?h?nk??n n?it' eik' v?kev?t k?detk??n tuenneet tahi ?ij? Melampus, 320 kumppani Alkideen, kun t?? teki vaikeat ty?ns? maalla. Mut, kas, Faron juur joutavia horistessa, paiskaten peitsens? suoraan ?rjyv?h?n osui suuhun. My?s sin?kin, jonk' leukoja hienonen h?ytyv? valkas, yst?v?t?s Klytioota kun seurasit onneton Kydon, 325 kaatuen dardanilais-k?den kautt' olisit menehtynn?, lempesi unhottain, joka sull' oli nuoria kohtaan, kurja, jos kohdannut sa et ois veliparvea, Forkon poikia, seitsem?n joit' luvult' olj sek? seitsent? peist? paiskasivat: kyp?r?st' osa, kilvest? muut takasin taas 330 kimmahtavat; osittain osuvat Venus esteli armas ruumihist' t??n. Vakavall' Aeneas Akhaatelle lausuu: "Annas peitsi?; jos osuneet ovat ennen Akhivoin ruumeihin Troijan kedoll', enp' ole paiskova turhaan nyt Rutuleihinkaan." Sitt' temmattuaan ison keih??n, 335 sen l?hett??: tuo kiit?en Meonin vaskisen kilven lens l?vitsen sek? haarniskan kuten my?s poven puhkas. T?ll' avuks Alkanor veli sai tukeaan velimiest? lannistuvaa k?dell??n: l?pi t??n olan lennetty?ns? eellehen kiiteli peitsi ja hurmeisna piti suuntans; 340 vaan sen jo oikea k?s nivelist' olaltaan tehotonna h?ili. Nyt veljens? ruumihist' ottaen peitsen, Numitor t?ht?? Aeneahan: h?nellenp' ei sallittu ollut sattumahan, mut suuren Akhaten reiden se mursi. Luottaen ruumihisen tukevaan t?h?n Kuresta Klausus 345 riensi ja kurkkuhun l?i Dryopin et?h?lt?kin julman keih??ns?, v?kev?st sys?tyn; sep? haastavan ??nen, hengenkin, l?vist?in salitinluuns, salpasi; mut tuo suistuvi maahan p?in, ylen antaen paksua verta. Kolmepa thrakialais-Borean ylev?? sukukuntaa, 350 kolmet, joit' Idas-is? laittoi Ismaran maasta, kaatoi tappelujen kihin?ss?. Jo ehti Halesus, aurunkolais-sotajoukot ja sai Neptunonki heimo, mainio my?s hevosista Messapus. Vuorohon koittaat toisians' karkoittaa; Ausonian portillakin jo 355 taistellaan. Kuni korkean taivahan vastaistuulet kiihtyv?t taistelemaan rajultaan, v?elt??n tasavoimin: eiv?t ne toisiahan, -- ei pilvet eik' meri v?ist?; kauan h?ilyvi taisto, on j?ykk?n? vastassa kaikki: n?inp?h?n Teukroinkin sotarinnat ja n?in Lationkin 360 yhtyv?t, kun k?vi mieheen mies sek? jalkahan jalka. T?ll?in muualla p?in, johon ympyr?paasia paljon, vierulta runkojakin revityit' oli tunkenut virta, arkadilais-v?ki tottumaton k?vi jalkasin taistoon; kun, Latinoin n?ki ahdistaess', samovan pakohon sen 365 -- koskapa heit' uvehistaan luopumahan ryt?maa sai --, keinohon ainoahan, mik? j?? pulahetkin?, ryhtyin, Pallas nyt anoen, toruenkin pyys urommaksi: "Minnekk? karkaatten, toverit? Urot?iden ja teid?n johtajan Evandron nimen kautta ja saatujen voittoin, 370 toivonikin vuoks kilpaamaan is?n kanss' urot?iss?: ?lk??t juoksuhun luottako! Raudalla raivata t?ytyy tie vihamiehien kautta. Miss' uhkaa miehien parvi tihj?n?, sinn' is?nmaa jalo teid?t ja p??llik?n Pallaan vaativi. Ei jumalat, inehmolliset mut vihamiehet 375 vainovi meit': yhenlaisia mielelt?, voimilta oomme. Kas, tuolt' est?vi meit' ison aavikon pohjaton telki; maall' ei voi paeta: merehenk' vai Troijahan l?ht??n?" N?in nimeten vihamiehien parven keskehen sy?ksyi. H?llen vastahan ens kovan Onnen suomana sattui 380 Lagus: t??np? h?n, kun ylen raskasta paatta se kiskoi, keih??n paiskattuaan, l?vist??, miss' erkiv?t rungon rangasta kylkienluut; takasin sitt' tempavi peitsen luihin tarttunehen. K?sikseen ei ehtinyt Hisbo, vaikkapa toivoi tuot'; t?t? ennenp? sy?ksyv?n kimppuun, 385 kun varomattomast yst?v?ns julmasta kuolosta raivos, Pallas ehti ja kosteahan sys?s keuhkohon miekan. K?i Stheneloon k?siks sitte ja vanhasta heimosta Rheton Ankhemoloon, emopuolen mi rohkesi tahrata vuoteen. Kaaduitten tekin, kaksoiset, Rutuloin ketoloilla, 390 Laris ja Thymber, Daucin niin yks'muotoset lapset, ett? he vanhempiaan hupahan erehdyksehen saivat; mut kamalamp' eromerkin Pallas nyt teki teille: sill? sun, Thymber, p??si Evandron katkasi miekka; sun taas oikea k?s haki, Laris, s?ile? turhaan, 395 sormet kun hervottuneet varaten k?vi kalpahan kiinni. Arkadit yltynehet torunnast', uron oivia t?it? n?hdess?, taistoon saa murehen, h?vynkin sekatunne. Silloin vaunuissaan ohi rient?v?n Rhetesen Pallas surmaa. T?? v?lihoivapa suotiin Ilolle viel?. 400 Sill? h?n Iloa koht' oli pahkunut raskahan keih??n, mink', osuen v?lihin, sai Rheteus, uljahin Teuthras, sua paetess' sek? Tyre?-velje?s; vaunusta suistuin kuollessaan Rutuloin ketomaita se potkivi jalvoin. Aivan kuin sopivaisena poutana, kiihtyess' tuulten, 405 mets?n pist??pi tulehen eri kohdista paimen; ?kki? vallattuaan v?lyksen levi?? yli laajain kenttien yhten? nyt tulen loimotus kammottavainen; leimujen leikki? t?? tytyv?isen? istuen katsoo: n?inp?h?n urhouskin tovereiden yhtehen yhtyy, 410 Pallas, sun avukses. Mut taistossa tuima Halesus sy?ksyvi tappeluhun sek? peittyy kilpens? suojaan. T?? telottaapi Ladonan, Feretan ja Demodokonki: oikean Strymonion k?den, t??n kohottais sit? suulle, katkasi s?il?ll??n v?l?hytt?en; paadella Thoan 415 ly? n?k?h?n, musertain verisiks niin luut sek? aivot. Aavistaen is? metsihin olj salannunna Haleson; vanhana kuolohon kun t?? tummeat silm?ns? sulki, valtasivat h?net Parkat, Evandron nyt vasamille m??r?ten. T??n k?siksen k?vi Pallas n?in rukoellen: 420 "Oi, is? Thybris, suo vasamalle, min viskata aijon, onnea, l?yt?m?h?n tien rinnan kautta Haleson! N?? asehet, urohon tamineet sinun tammesi saapi." Kuulipa haltia n?it?, kun suojas Imaust' Haleso, onneton, arkadilais-vasamallen j?i povens paljaaks. 425 Vaan sodan urhea henk, Lausus, ei parvensa suonut lannistua t?m?nmois urohon kukistuksesta: tappaa ensin Abaan edest??n, kahakan parahan tukisolmun. Kaatuvat Arkadian pojat, kaatuvat my?ski Etruskit, Teukrotkin, jotk' kreikkaalais-k?sist' turmansa v?ltti; 430 yhtehen k?y v?ki joukolta, johtajiltaank' tasavoimin. Ahtaa rintamoaan takajoukk'; ei k?tt' tahi peist? voi vivahuttaa ahdingolt'. T??lt' ahtavi Pallas, vastassa Lausus tuolt'; -- ei poikenneet ik?ns paljon, ei n?k?ns' uljaatkaan, mut heilt' oli kielt?nyt Onni 435 p??st' is?nmaahansa takasin. Ei sallinut heit? kesken?ns' ottelemaan its' mahtava herra Olympon. Kohtapa n?? jalommalt' vihamiehelt? kohtalons saavat. Turnon sill?v?lin sisar armas auttamahan k?sk Lausoa; vaunuissaan nopeasti se kiis v?en kesken. 440 Kun n?ki kumppanit, ??ns: "Jo on taistosta luopua aika! Yksin Pallasta vastahan k?yn; mull' yksinp? Pallas suotakohon; halajaisinp' ett' t?ss' is?ns katsomass' oisi!" N?in nime??; toverit, kuten k?ski h?n, kent?lt? taantuu. Vaan Rutulein pois menty? reipas mies kopeoita 445 k?skyj? t??n imehtii sek? Turnon kookasta vartta katsovi h?mm?htyin, t?hyst?in t?t? synkk?n? kaukaa. N?in nimeten meni vastoamaan nyt h?n tyrannille: "Mua joko johtajan kiitet?h?n taminein otannasta, tai ylev?st' erostan'. Is?llein saman arvosta on se. 450 Heitt??s uhkat!" N?in nimeten kesk'kent?lle astuu. Arkadien syd?mess?p? mut veri kylm?ksi hyytyy. Turnus vaunuistaan alas hypp?s ja jalkasin p??tti kamppailla. Kuten leijona huomattuaan yl?ng?lt? aikovan tappeluhun h?r?n, kent?ll? seisovan, kaukaa 455 kiit?vi; semmoinen tulevan oli Turnonki muoto. T??n kun peitsens? kannatusmatkalle tullehen luuli Pallas ens k?siks k?i, jos k?ynytt? heikommin voimin taistoon auttasi Onni ja n?in yl?-ilmahan lausuu: "Kautt' is?n kestityksen sek? p?ytien, joihin s? saavuit 460 outona, Alkides, anon; auttaos aijetta suurta! N?hk?h?n kuollessaan h?n mun verisen asun h?lt? riist?v?n, voittajakseen minut n?hk??t kuolevat silm?ns'!" Urhoa kyll' Alkides kuuli ja rintansa pohjaan raskaan huokauksen pakottaa sek? katkerast itkee. 465 Vaan is? lohduttain nime?? pojalleen n?m?t lauseet: "M??r?tty kuolionsa hetki on kullekin; on elon aika k??ntym?t?n, lyhyt kaikkein; mut se on kuntosan tointa mainettaan urot?ill' edist??! Ison Troijanki muurein all' useat jumalain pojat kaatui; siell?p? sy?stiin 470 lapseni Sarpedon. Odottaa siis Turnoa kerran Luomansa, sallitun kun elon ehtivi h?n rajapyykkiin." N?in nimeten Rutuloin ketomaille h?n silm?ns? suuntaa. Vaan Pallas koko voiminehen nyt peitsens? paiskaa, ontosta huotrastaan my?s tempaa s?ihkyv?n s?il?n. 475 Sinne se kiit?en, miss' olanp??t? suojeli kilven p??, putoaa sek?, tien avaten l?pi laitojen kilven, vihdoin raapaisee ison Turnon vartalohonki. Turnus taas ter?v?n, raut'k?rkisen peitsens? kauan viipattuaan, p?in Pallasta heitt??; sitt' t?ten lausuu: 480 "Katsoppa, jos paremmin lie tunkeva peitsemme!" Sen vain virkki; mut kilvenp?, kuin monin kerroin raut' tahi vaski- kerrokset suojelikin h?r?nvuotaa verhoamalla keskelt? puhkaisee h?nen peitsens? voimakas vauhti pantsarinkin pid?kkeet sek? julmasti raastavi rinnan. 485 Turhaan haavastaan h?n tempaa l?mpim?n keih??n, yhdess? seuraapi t?t? tiet? hurme ja henki. Haavahans sortuu: helsk?ht?v?t asehens ylitsens?, maahan kuin verisin suin suistuvi kuolemahansa. T??n luo seisahtuen nimes Turnus: 490 "Tarkkahan kertootten minun lausehet, Arkadilaiset, Evandroll': kuten ansaits, annan ma j?llehen Pallaan. Haudan kunnia, peijaisista jos lohdutust' ompi, h?ll' luvataan. H?ll' ei v?h?n arvosiks Dardanon kestit nouse!" N?in nimeten jalallaan vasemmalla h?n tallaa 495 hengett?m??n, isopainoisen vy?n riist?ess' silt?, piirretynkin tihoty?n: miten h??taloss' yhten? y?n? miesten seurue murhattiin, sijans kuin veristettiin joitapa Eurytisen Klonus-poika olj veist?nyt kultaan: saatua saalihiks sen iloten omistaapi nyt Turnus. 500 Tiet?m?t?n tulevast' on kohtalost' ihmisen mieli m??r??kin pit?m??n, kun sill' on my?t?nen onni! Aikapa Turnollekin saa, jolloin hartahast soisi Pallaan s?ilyneheksi ja saalista tuota ja p?iv?? harmitteleepi! Vaan toverit valittain sek? itkein 505 kilvelle nostettuaan, Pallaan pois joukossa viev?t. Mink', oi, murheen, mink' is?lles sin? kunnian tuotat! T?? ens p?iv? sun sai sotahan, t?? my?ski sun poisti; milliset kuitenkin Rutuloin kasat j?lkehes heit?t! Moisen onnettomuuden ei huhu, mut vaka tieto 510 ehtivi Aeneall', olevan omiens liki hengen vaaraa, my?s ajan, ett' Teukroill' paenneill' avuks rient?s. Miekalla h?n l?himm?t tuhoaa sek? peitsell?, kiihtyin, raivaa tien avaraks v?en kaut', sua, ylpe? Turnus, uuteen otteluhun hakien. Pallas ja Evander, 515 kaikk' ovat mieless??n: pitojuhlat, joihinka ensin vierahaks sai, lupauksensa suomat. Nelj? h?n Sulmon poikaa nuorta ja my?s saman verran, jotk' kasvatti Ufens, ottaen kiinn' el?v?lt?, ne Tuonelan hengille j??ksii, ett?p? polttotavan tulen vangittujen veri kastais. 520 Sitte Magoon et?h?isehen paiskasi turmasan keih??n. Tuo kumartuin sen v?ist'; ylitseen lens hirve? peitsi; polvia t??n halaten, rukoellen sitt' ??nt?vi n?it?: "Taattosi haamun kautta ja Julosi kasvavan toivon pyyd?n henkeni s??st?m?h?n is?n kuin pojan vuoksi! 525 Mull' on suur talo, on kuvattuu hopeaa isot joukot k?tk??n kaivettu maahan, on taottuu, takomatta kultaa kimpalettain. Tuo eih?n voittoa Teukroin k??nt?is eik? mun henkeni tuottane niin ison haitan." N?in nimes; Aeneas h?ll' lausuvi vastaten n?it?: 530 "Mink?p? kullan tai hopean talenteista sa kerroit, s??st? ne lapsilles! Sodan keskustelut jo on Turnus ensinn? katkaisnut niin kohta kuin Pallaksen tappoi. T??n hyv?ksyy Ankhisen haamu ja poika Julus!" N?in nimeten kyp?r??n vasemmallansa otti ja v??nt?in 535 pyyt?v?n kaulan, h?n miekkansa sy?ks ihan kahvahan asti. Poika olj Haimonin tuossa, se Febon, Diananki pappi, nauhoineen pyh? p??hine suojasi jonk' ohimoita, kiillellen kokonaan puvust' ynn' etevist' asehista. Yhdytty??n ajoi t??n kedollen, pudonneen tavatenpa 540 h?n telottaa sek? peitt?vi varjolla kuolon; Serestus vie otetut asehet olallaan, Mars, sull' ilo-uhriks. Taistelun uudistaa Vulkanon heimoa suurta Caekulus kuin my?s Marsien vuorilta saapunut Umbro. Vastassa raivoo Dardanon poika. H?n miekalla hakkaa 545 Anxurin vasemman k?den, kilvenkin alas maahan. T?? puhunut jotakin isonmoist' olj ja karttuvan luuli tarmonsa lausehist', taivaasen kehuess' urouttaan; itselleen lupael ij?kkyytt? ja vuosia paljon. Vastahan Tarkvitus hyp?ten komeoiss' asehissaan, 550 min salo-Faunollen Dryope imp' synnytt?nyt olj, puuttui raivoavan etehen: tuo vauhdilla heitt?in peitsens?, n?in l?vist?? sotapaidan ja kookkahan kilven; sittep? p??n, anovan tehomatta ja aikovan paljon lausua, h?n sivaltaa alas maahan ja l?mmint? runkoo 555 vierrett?en, vihamiehen rinnan yl' lausuvi n?it?: "Siin? s? maata saat, kuvatus! Sua ei paras ?iti maahan peit? tai is?nmaa j?seneit?si multaa haudalla: lintujen ruoaksi j??t tahi, aavahan painuin, aalto sun vie sek? n?lk?iset kalat nuolevat haavas!" 560 Kohtapa Antaioo, Lukast', etevimpi? Turnon urhoja ahdistaa, Numaa ja Kamertesta nuorta, Volscensin uropoikaa; t?? oli rikkahin mailtaan kansassa Ausonien sek? hallitsi tyynt? Amykloo. Niinkuin Aigeion, mink' kerrotahan sata k?tt? 565 k?ytt?nehen sek? suusta ja rinnasta puol'satasesta liekki? suitsuttaneen, kun Juppiterin ukonnuoliin kilpi? niin useoit' t?risytti ja paljasti miekkoj': Aeneas siten my?s koko kent?ll? voittaen riehui, hurmeesta kunis l?mpesi miekka. Kas, viel? Nifaeon 570 nelj?h?n h?n hepohon sek? rintaa vastahan t?ht?s. Vaan nuo, astuvan kun n?kiv?t et?h?lt? ja vahvaan ?rjyv?n, vauhkoutuin takasin per?yntyv?t hurjast, kaatavat siin' ajurin sek? rantaan rattahat viev?t. Silloin valkoisten hevosten parinensa Lukagus 575 keskehen saa ja Liger-velikin; veli ohjalla hoitaa orheja, tuima Lukagus mut paljasta kalpoa k?ytt??. Eip?h?n Aeneas t?ten raivoavaisia sied?; hy?kk?? n?ill' etehen, samoten kamaloin' vasamoineen. Jolle Liger: 580 "Et hepoloit' Diomeden, et vaunuja n?e s? Akhilleen, et Frygian ketoloit': el?m?s nyt kuin sota loppuu tuoss' ihan paikassa!" Mielett?m?n Ligerin t?m?n moisten lausetten kajahtaiss' et?h?lle, jo Troijanki urho vastintaan varustaa, l?hett?in vihamieheen peitsen, 585 kun ojentuu edustalle Lukagus ja nirkkoa k?ytt?in ly? hepojaan; t??n juur ojentaiss' vasemman jalan, taistoon valmistuessa, jo s?ihkyv?n kilven reunojen alta kiit?vi keih?s ja t??n vasemman kupehen l?vist??pi; vaunuistaan tupertuin ulos kuoleva nurmelle suistuu. 590 Hurskas Aeneas ??ns katkerin lausehin h?lle: "Ei hepojen hidas juoksu, Lukagus, sun vaunuja meille heitt?nyt eik' kumonneet vihamiehienk??n peloitukset! Rattahilt' its' hyp?ten sin? valjakon hylk?sit!" Lausuin n?in anastaa hevot. Kurkottaa k?si??n veli parka 595 h?ll' asetonna, kun vaunuist' olj my?s vier?ht?nynn?: "Sun sek? niiden kautta, jot synnyttiv?t sinut moiseks, Dardano-mies el?m??n' edes s??st? ja pyynt?ni kuule!" N?in anovallen Aeneas: "Et lausunut ?sken lausehet n??; siis kuole ja veljen? velje?s seuraa!" 600 Hengen sitt' olopaikan, rinnan miekalla puhkoo. N?in jakel pitkin kentti? kuoloa dardanilainen johtaja, raivoillen veden tulvan tai rajun myrskyn laisna. Jo hy?kk??v?t ulos vihdoin, j?tt?en leirin, poikansa Askaniuski ja turhaan saarretut miehet. 605 Juppiter Junollen sill' aikaa n?in nime??pi: "Oi sisarein sek? my?s minun armahin puoliso, niinkuin luulen, auttaapi Venus, -- siin' et erhettynyt oo --, Dardanojen sotavoimaa, kun ei taistossa miesten k?s ole vahv' eik' urhokas miel eik' kest?v? vaarat!" 610 Junopa n?yr?n? h?ll': "Oi miksik?, puoliso kulta, sairasta kiusaelet, miks nuhteitas varovaista! Jos olis lemmell?in sama voima, mi ennen, ja niinkuin viel?kin t?ytyis olla, s? et sit? kielt?is multa, kaikenvoipa, ett' taistosta Turnon pois pelastaisin, 615 Daunolle ett' is?lleen h?net saattaa vaarata voisin. J??k?h?n, hukkukohon viaton verens Teukrojen kostoon, vaikka h?n johtaakin sukuaan suvustamm' ylev?st?, Pilumnus jonk' oli es'is? nelj?s; vaikk' k?sin runsain, vaikk' useasti h?n suuria lahjoja templihis kantoi!" 620 H?ll' ylev?n nyt Olympon valtias lyhvehen lausuu: "Kuolohon uhkaavaan anotaan jos viivytys-aikaa miehellen poloselle, jos tehd? sen voivani luulet: vie Turnus pakohon, h?net aut' tuhost' uhkoavasta! Tuohon ma my?nty? voin. Vaan jos joku suurempi toive 625 k?tkeyp' pyynt?ihis ja jos sie koko taistelun luulet voivasi muuttaa johdattaen, niin turhia toivot." Junopa kyynelt?en: "Mut ehk, mit' et lausehin my?nn?, my?nt?isit syd?mess?s ja Turnollen elons soisit! Nyt viatont' odottaa kova kohtalo, -- taikka ma aivan 630 oon erehtynn?. O, ennen pett?k?h?n mua turha pelko ja k??ntyk?h?n, kuten voi, parempaan sinun aikees!" Kun oli n?? nimennyt, l?ks taivahan kannelta oitis ilman kautt' ajaen rajutuulella, pilvehen peittyin, Iliolais-sotarinnan ja luo Lation varustusten. 635 Sittep? haltiatar sumuloist' ihan ohkasen haamun Aeneaan n?k?iseks, dardanolais-asehin varustaa, j?litt?in urohon p??n t?yht??, kilpe?kin; t?? tyhji? l?rp?tteleepi j?rjett?myyksi?, Aeneaan k?vellyst' apinoiden 640 kuollon j?lkehen kuin hoetaan samovan kuvatusten tai kuten tuntoa hervottonutt' unen houraus pett??. N?in sotarinnan eess' iloten karehtiipi nyt hahmo, urhoa h?rn?ellen vasamilla ja ??nell? kutsuin. Turnus vainovi tuota ja kaukaa viuhuvan viskaa 645 peitsen; se k??ntyen mut pakohon heti hoippasi poijes. Koskapa Aeneaan pakohon nyt mennehen Turnus luuli ja mieless??n, raju, tyhj?? toivoa kantoi: "Aeneas, mihink?s pakenet? ?l? kihlojas hylk??! Maata mun k?est?ni saat, jota merten kautta s? etsit!" 650 N?in nimeten h?n seuraa sylkytellen sapeliinsa paljasta eik' ilon aihettaan n?e tuulien viev?n. Sattui seisomahan alus, kytketty korkean vuoren s?rm?h?n, minnekk? vei tikapuut sek? laskettu silta; t?ll? Osinius olj kuningas Klusion mailt' tullut. 655 T?nn' aran Aeneaan kuvatus lymyhyn paetessaan heitt?ytyi eik' Turnuskaan hitahampana vainoo, voittaen esteit? sek? kiidellen yli siltain. Tuskinpa laivahan ehti, kun katkas Saturnia touvin, -- laivan kun irtaunneen vei luoteella ulapalle. 660 Aeneas juur poisolevaa h?nt' etsivi taistoon, kohtaamans useat urohot Manalaan l?hetellen. Eip?h?n k?yk?inen en?h?n kuva pyrkinyt piiloon, vaan yl?s liidellen se jo mustahan pilvehen peittyi; Turnuksen mut tuulisp?? vie keskelle merta. 665 Katseli taa, osumaans imehdellen, ja kiitt?m?t?nn? s?ilymisest? h?n t?htihin p?in molemmat k?det nostaa: "Oi, is? kaikenvoipa, sa katsoitkos kovan onnen moisen mun ansainneen, n?m?t k?rsim?h?n kuritukset? Minnekk? meen? Haa, mist' erosin? Karatenk' omillein saan? 670 N?enk? m? Laurentolaisten taas varustukset ja muurit? Miksik? luulevatkaan urohot mua, joita ma johdin? Enk? m? heitt?nyt heit', oi leimaus, julmahan kuoloon? Nytkin harhoavan n?en heit? ja sy?styjen voihkat kuulen. Haa, mit? teen? Tai miss?p? pohjaton maa mun 675 nielisi? Voi, tep? jos edes armahtaisitte, tuulet! Kallioriuttoihin, -- teit', Turnus, hartahast' pyyd?n --, viek??t, paiskatkaat alukset Syrttein kivis?rkkiin, jonnekka ei Rutulot eik' vainois kielev? maine!" N?in nimeten syd?mess??n h?ilyvi sinne ja t?nne 680 mielet?n, josko h?n miekkahan moisen tahransa vuoksi sy?ksys ja miekan hirmuisen l?pi kylkien ty?nt?is, vaiko h?n heitt?ytyis merehen sek? rannikon lahteen pyrkisi uiden ja sais taas Teukrojen kanss' aseleikkiin. Keinoa kumpaakin koki kolmasti; kolmasti suurin 685 Juno sen esti ja, miehytt? s??lien, h?ll' levon tuotti. Aalloill' lelluellen, vaoten mert', tuulien mukaan, h?n is?n Daunuksen ikivanhaan linnahan saapuu. Vaan nyt tuima Mezentius, Juppiterin kehotuksest', yhtyy tappeluhun karaten ilosiin Troalaisiin. 690 Hy?kk?? tyrrhenilais-sotajoukko ja kaikki he yht? miest' t?t? kiukuissaan useoin' vasamoinehen vainoo. Kallionmoisena h?n, avaraan merehen mik? pist??, tuulien raivoillen avonaisna ja lainehill' altis, kaiken voiman ja taivaan kuin meren melskehet kest??, 695 seisten j?rkkym?t??n: t?ten Dolikhaon pojan Hebron maahan kaas, kera t??n Latagon sek? pelkurin Palmon: h?n Latagoon nyt hirve?n suurella paadella paiskaa aavistamattomallen ihan muotoon; Palmolta polven murskattuaan hitahaks pakohon teki; Lausolle antaa 700 t??n asehet olallen ja sen p??h?n kiinnitti t?yht?n. Viel?p? Evantheen frygilaisen ja my?ski Mimantan, kasvinkumppanuksen Parisen, min sai saman' y?n? taatollen Amykolle Theano, kun soihdusta raskas Cisseis-kuninkaatar Parin: kotonaan Paris lep?? 705 linnassa, mut Lation maa k?tkee oudon Mimantan. Aivankuin salokarju, min korkeilt' tunturilt' ajaa koirat raatelijat, jota on Vesulon n?remets? kauan suojellut tahi Laurento-lamp' el?tellyt kaislistoillaan, -- kun t?m? verkkojen keskehen puuttuu, 710 seisahtuu ?r?ten kamalasti ja harjansa nostaa: ei uroutt' ole kell??n reimasti kimppuhuns k?ym??n, vaan meluten, varoen vasamill' et?h?lt? he vainoo; tuo vain k??nn?iksen joka suuntahan pelke?m?tt?, hampaitaan kirist?in sek? selj?st? puistellen peitset: 715 niin nekin, n?rk?styneet mi Mezentiukseen oli syyst?, paljahin miekoin ei rohenneet h?nehen k?siks k?yd?; kaukaa peitsill??n sek? huudolla h?rsytt?v?t vain. Saapunut olj Akron, Korython ikikuululta maalta, hellenil?is-mies, h??t hopussaan joka siksehen heitti; 720 tappelun tuoksinahan kun t??n n?ki tulleheks kaukaa, jollenka t?yht?n ja purppura-vaattehet morsian antoi: n?lk?inen kuni leijona, kuljeksiess' er?maita, kun sit? vaivaapi kova n?lk?, jos pelkurikauriin oljentuu n?kem??n tahi korkeasarvisen hirven, 725 irjuen irvist?? hyvill?ns? ja harjansa nostain, p??llen sy?sty?h?n revaltaa sis?lmykset ja t?ll? hirveest? kidastaan kamalasti nyt vuotavi hurme: tuimasti n?in tihe??n vihollisten Mezentius parveen hy?kk?vi. Kaatuupi polonen Akron sek? potkii 730 mustaa maat' jaloillaan verist?in asetten s?p?leit?. Vaan ei karkaavaa se Orodesta kaatoa kehtaa, eik' salavihkaan selk?h?n peitsell? paiskata haavaa; kiis etupuolelta vastaan, n?in mies vastahan miest? k?i, kavaluudessa ei ovelamp, mut voimilta vahvemp. 735 Keih??sen nojaten lask jalkansa voitetun p??lle: "Aimo Orodes, melkoinen sodan ponsi, jo kaatui, miehet!" Tuot' toverins' s?est?? ilosest pilaellen. Vaan t?m? kuollen: "Et minust' ilvehdi kostota kauan, kenp? s? lietkin, voittaja; my?s samanen sua onni 740 oottavi, kohta kun suistua n?illen saat ketoloille!" Vimmasta irvist?en Mezentius virkkavi h?lle: "Kuole nyt; vaan jumalain is? kuin inehmoin kuningas on s??dellyt minust'!" T??n nimeten veti ruumihist' tuuran. Tuon lepo pitk?llinen sek? rautainen uni painaa 745 silmi?; sulkeuvat n?kimens ikipitk?h?n y?h?n. Caedikus Alkatho?n telottaa, Sakrator Hydaspen, Parthenion Rapo ly? sek? voimilta j?ntt?r?n Orsen; Messapus Klonion ja Lykaonilais-Ericeten: tuonpa, kun vauhkouneen hevon vaunuista putos maahan, 750 t??n jalk'miehen jalkasin. Lykialais-Agis saapui, jonka Valerus, ei osaton isiens urouusta, kaatoi; vaan Thronion Salius, Saliuksen Nealces, nuolelta, keih??lt??n et?h?llen kantavalt' oiva. Tuima jo Mars jaellut surujaan oli kumminki puolin, 755 kuoloakin; samoten oteltiin, samotenpa nyt kaatui voittajat kuin tapanneet; ei kumpanenkaan ota karkuun. Juppiterin palatseissapa haltiat s??liv?t tyhj?? kiukkua kumpaisen sek? ihmisvaivoja n?it?; t??lt? Venus, mut tuoltapa katsel Saturnia Juno, 760 kuin tyly Tisifone rajuaa tuhanten otelmassa. Vaan pudistain j?tinmoista nyt peist? Mezentius astuu riehuen kent?llen. Min verran suuri Orion, kun meren keskellen jalan k?y syvimp?in syv?reinkin halki ja, tiens avaten, oliltaan ulapast' yleneepi; 765 tai ij?kk??n sarapuun kuten vuorien huipulta nousneen juuret on maassa, mut pilvien keskehen k?tkey latva: n?inp?h?n aseineen kamaloine Mezentius astuu. Aeneas t?t? vastaan, t??n v?kijoukossa n?hden, hankkeu l?htem?h?n. H?n seisoo pelj?stym?tt?, 770 urhollist' odottain vihollista ja luottaen voimaans; laskettuaan n?kem?lt' v?limatkan, min peitsens? kantaa: "Oikea k?s, jumalain, sek? peitsi, mink' aijon ma laittaa, nyt apun' olkohot! Ruumihist' Aeneaan min? herjan riistettyyn sotapaitahan, voiton merkiksi, Lausus, 775 sua lupajan puettaa!" -- nimes. Kaukaa viuhuvan keih??n heitti, mut kilpistyen tuo kilvest? lensi ja kauas oivaan Antenoriin osui, vatsan ja kylkien koskeen; Antenoriin, Herakleen toveriin, joka, Argosta l?htein, saanut Evandron luo olj ja Italo-linnahan j??nyt. 780 Haavast' toiselle aijotust', onneton, sy?ksi ja katsoin taivahasen p?in kuollessaan sulo-Argoa muistel. Sy?ksip? Aeneaskin jalo keih??n: tuo l?pi kilven kolmenkertaisen vask'kuoren ja liinasen peitteen, kolmetkin per?tt?in h?r?n vuotaa puhkas ja tarttui 785 vatsahan t??n mut ei v?ke??n lamannut. Heti miekan Aeneas, ?k?tess' ilokseen vert' tyrrhenilaista, huotrasta tempaa, innolla k?yden h??riv?n kimppuun. Huokasi raskaasti is? kultansa rakkaudesta Lausus, kun n?ki tuota, ja kyynelt? silm?ns? vuosi. 790 -- En sun armottomaa telotustasi tai urot?it?s aika jos my?h?inen tekoas on uskova moista, en sinust' ??neti oo, oi miehuinen jalomieli! -- Tuo takasin per?yntyen kun rajarikkona poistui h?intuskin sek? kilvess? vei vihamiehens? keih??n, 795 hy?kk?si poikainen, asetten v?lihin sekottaiden; kunpa jo Aeneas k?tens nostanut olj sivaltaakseen, astaht t?? ala miekan ja tuota h?n viivytt?m?ll? ehk?si; seuraa tuost' toverein ilohuuto, kun poistui pois is?, jonk' oli suojellut pojan kilpi; he kaukaa 800 paiskovat keih?it? sek? h?iritsev?t vihollista peitsill?. Aeneas rajuaa, pysyen ta'a kilven. Aivan kuin raemyrskyt sy?ksyv?t puhjettuansa joskus ja kynt?j?t t?? saroiltaan hajalleen ajeleepi, kun vaellusmies, viljelij?t kaikk' etsiv?t suojaa 805 linnassa tai joen viemill', luolissai ison vuoren, mailla kun myrskyelee, ett' voisivat, laattua ilman, ty?t?ns? jatkaa: n?in joka suunnalta peitsien pilven ly?m?n? Aeneas, tapellessansa kun rajuaapi, kesti sen kaiken ja Lausoa toruu, Lausoa uhkaa: 810 "Kuolemahan mihin sy?ksyt ja voimistas yli rohkeet? Rakkaus pett?? sun varomattoman." Mut yh? vaan se mielet?n hy?kk??. Nyt jopa kiivaammin viha julma dardanilais-p??miehess? nousi ja Lausolle Parkat viimeis-s?ikehen kehr?siv?t, kun ty?ns ison miekan 815 Aeneas l?pi miehukkaan ja sen kaikkine k?tki: puhkasi miekkansa kilven ja sen tamineet kevyk?iset, pehme?n viitankin, min kullalla kirjonnut ?it' olj; rinnan t??n veri t?ytt??; sitt' elo ilmojen kautta murheisn' erkani Tuonelahan sek? ruumihin j?tti. 820 Vaan kun kalvistuneen n?k?h?n sek? muotohon katsoi, kasvoihin imehen haleoihin poika Ankhisen, huokasi raskaasti suruissaan ojentain k?tens h?lle, kun is?n rakkauden ajatus h?nen liikutti mielt?: "Mill?p? sull', urot?ist?s n?ist', oi onneton poika, 825 mill?p? Aeneas jalon luontosi palkita voipi? Saat asehes, joist' oot ilonnut; sinun vanhemmill' annan tuhkasi haudattavaks, jos tuo sua painavi huoli! Lohduksi olkohon tuo, polonen, katalaan erohos, ett' Aeneaan k?den kautt' olet kaatunut!" Arvelevaisii 830 kutsuvi h?n tovereita ja maast' yl?s auttavi h?nt?, tukkaa t??n veren tahraelless' su'ittuu tavan j?lkeen. Sill?v?lin Tiberin joen luona t??n is? huuhtoi haavaansa jokiveell? ja puun tyvellen nojauntuin virvotti ruumistaan. Et?h?ll?p? oksilla riippui 835 vaskinen nyt kyp?r?ns, vaan maall' asehet vetelehti. Aatelistost' etevimm?t olj luonaan; itse h?n karsein, huohottaen virumass' oli, kammatun partansa laskein rinnalle; Lausosta h?n kyselee, l?hett?in useoita kutsumahan takasin, surukkaan is?n k?skyj? viem??n. 840 Vaan toverit jopa kilvell? toivat ruumista Lauson, itkien, kelpoista sek? saanutta hirve?n haavan. Itkun jo kaukaa kuul kovan onnen ouniva mieli. Mullalla harmahat tahraapi nivuksensa ja nostaa kumpaisen k?den taivasta kohti ja ruumista halaa. 845 "Semmoinenk' el?m??n halu mull' oli, poikani, ett? itseni e'est' vihamiehi? vastaan menn? sun sallin, mun sukuain? Sinun n?ittenk? haavojen kautt', is?s, s?ilyin, kuollostas el?m??n? Haa, nytk?s kurjalle vihdoin maanpako on rasitukseks! Nyt vast' sain syv?n haavan! 850 Mie, oi poikani, sun nimes tahraelin rikoksilla, valtio-istumeltai isien vihan vuoksi ma sy?stiin. Jos piti k?rsi? mun is?nmaan sek? kansani koston, kaikkehen surmahan mie elon syyp?h?n antanut oisin. Nyt el?n! Valkeutt' enk' inehmoin ole j?tt?nyt viel?! 855 Mut j?t?n sen!" Heti n?in nimeten kohoaa kipe?lle longalleen sek? vaikk' kipu suuressa haavassa vaivaa, lannistumatta h?n k?skeepi hevon tuoda; se h?ll' olj lohtuna ynn' ihanelmana kilpausvoittojens vuoksi. Murhehtivallen h?n nime?? sek? alkavi n?ill?: 860 "Rhebus, jo kauan, -- jos mit?k??n pysyv?? inehmoill' on --, viivyimme. Veriset tamineet nuo voittaen t?n?in, p??nkin Aeneaan sin? tuot sek? Lausoni tuskain kostajan' oot kerallain; mut voittoa jos v?ken' ei saa, yhdess? kaadut. Ma en, n?et, urhokkain, sinun luule 865 siet?v?n vierasten komentoo eik' Teukrojen herraa!" Virkki ja selk?h?n kapsahtain asettui kuni ennen vankasti, temmattuaan molempiin k?sihin ter?keih??t; hehkui p??ss?ns? vaski ja my?s hevosjouhinen t?yht?. Kent?lle n?in nopeaan karahuttaa. Mieless? kuohuu 870 hirmuisen h?pe?n sek? vimmaavan surun tunne; raivoten vaivaa lempi ja my?s katalan omatunto. Kolmasti Aeneast' t?m? korkea-??nisn? kutsui. Aeneas tuon tuns sek? n?in iloten aneleepi: "Tehk??n tuon jumalain is? kuin my?s suuri Apollo, 870 ett? s? kanssani k?yt otelmaan!" T??n nimes vain sek? vastahan uhkaten k?y vasamoineen. Vaan tuo: "Surmattuas pojan miks pelotat mua viel?, julmuri? T?? oli ainoa tie, joten mun hukuttaa voit. Surm' ei kauhuksi oo meill' emmek? hengist? huoli. 880 Lakkaa, kuolemahan tulen nyt sek? sulle ma ens n?? lahjaksi tuon!" Nimeten vasaman l?hett?? vihamieheen; heitt?vi toisen ja sitten taasenki toinen jo lent?? kilpehen verrattomaan; mut kest?? kultanen kilpi. Kolmasti ratsastain vasempaan h?n kiert?vi tuota, 885 peitsi? heitellen; my?s kolmasti Dardanon urho kilvell? vaskitetull' ison kiert?? kanssansa mets?n. Sittep? kun ik?vistyy vitkasteluun, monen peitsen nyht?miseen, ep?suhtanen taistelu kun ik?v?itt??: paljon arveltuaan jopa hy?kk?? viimeks ja viskaa 890 taistelijan uvehen ohimoihin onsihin keih??n. Pystyhyn keikahtaa hevonen sek? pieks?vi ilmaa kapjoineen yli kaatuess' suistunehen ritarmiehen, kietoutuu sek? p?istikk?in putoaa lapaluulleen. Taivaallen kohoaa Frygien ja Latinojen huuto. 895 Kiit?vi Aeneas sek? huotrasta t??n ter?n tempaa; sittep? ??ns: "Miss' ompi, Mezentius julmuri, tuo sun hirmuinen v?kevyys?" Mezentius vastasi, kunpa ilmahan katsellen n?ki taivon ja j?rkehen tointui: "Katkera oi vihamies, miks ?rjyt ja kuoloa uhkaat? 900 Ei h?pe?? ole kuolo enk' niin min? taistohon tullut, eik?p? keskeemme t?t? liittoa Lausoni tehnyt. Ainoastaan anon tuot', vihamies jos sen voitetull' antaa: my?nt??s haudattaa minun ruumis! Tied?np? kansan julmasti n?rk?styneeksi; sen vimma s? est??s, pyyd?n; 905 sallios poikani kanssa mun haudan kumppaniks yhtyy!" N?in nime??, osans tiet?en kaulansa miekalle suo ja aseillen heruvaan verehen h?n henkens? heitt??.

Viitteet:

YHDESTOISTA LAULU.

Sotilakko ja sodan jatko.

Ainehisto.

Aeneas, pystytetty??n muistomerkin sen vuoksi, ett? oli kahdentaistelussa kaatanut kuninkaan Mezention, rohkaisee omiansa ja l?hett?? suuren l?hetyskunnan Pallaan ruumista sen kotimaalle viem??n . -- Kuolleiden hautaamiseksi v?lirauhaa anoville latinolaisille l?hettil?ille Aeneas suopi 12 p?iv?n sotilakon . -- Evandron murhe poikansa kuolemasta . -- Troijalaiset ja Latinolaiset osottavat viimeist? kunnioitustaan sodassa kaatuneille . -- Diomedeen liittoa anomaan l?hetetyt l?hettil??t palajavat tyhjin toimin takasin siit? syyst?, kosk'ei Diomedes tahtonut ryhty? sotaan ilmesti jumalain suosimain Troijalaisten kera . -- Latinon t?st? syyst? kutsumassa neuvoskunnassa, n?ytt?? Latinus olevansa taipuvainen rauhaan Aeneaan kera, jota mielt? Drances kannattaa ja kehottaa, ivaten, Turnoa luopumaan sodasta ja kosimisesta sek? pyyt?? kuningasta rauhan tueksi antamaan tytt?rens?kin Lavinian Aeneaalle puolisoksi . -- Turnon kiivas vastaus Dranceelle ja h?nen mielipiteens? sotakannasta . -- Aeneas siirt?? v?ke?ns? likemm?ksi kaupunkia; t?m? seikka lopettaa sek? neuvottelun ett? sotilakon; Turnus, uskottuaan ylip??llik?n viran amazonille Kamillalle, l?htee er??lle vuorisolakkeelle Aeneasta v?ijym??n . -- Kerrottuaan Kamillan el?m?nvaiheista, antaa Diana nymfins? Opiksen toimeksi kostaa Kamillaa pian kohtaavan kuolon . -- Kauan h?ilyv? ratsuv?en tappelu kaupungin edustalla . -- Sitten kuin Kamilla oli tehnyt ihmetelt?vi? urot?it? ja viettynyt komeasti varustettua Khloreota vainoamaan, ampui h?net salavihkaan v?ijyv? Arruns kuoliaaksi . -- Opis kostaa Kamillan kuoleman ja ampuu Arrunsin, t??n paetessa kotimaalleen . -- Troijalaisten Onnella tehty hy?kk?ys p??llik?tt?m?ksi j??nytt? joukkoa vastaan saattaa n?m?t pakenemaan, jolloin paljon v?ke? musertuu kaupungin portista sis??n pyritt?ess?. -- Kamillan kaatuminen saa Turnon liikahtamaan v?ijymysasemaltaan; heti sen j?lkeen l?htee Aeneaski vuorisolakkeen kautta liikkeelle .

Nousten Okeanon sill' aikaa Koitar jo j?tti. Aeneast', ett' aikaa maanpanijaisihin saisi, huoli ehk' kiiruhtaa, murehiss' ehk' kuollosta miel olj, p?iv?np? koittaissa jumaloill' lupauksensa t?ytti voitettuaan. Ison tammen, mist' oli karsitut oksat, 5 pystytti haudalle, sen koristain komeoill' asehilla, voittonsa merkiks; Mezention p??llik?n h?n asun suo sull', oi sodan valtias suur! Asettaa verest' tiukkuvat t?yht?t, miehen murretut peitset ja paikalta kahdeltatoista puhkotun haarniskan; vasempaan sitoi vaskisen kilven, 10 kaulalle sen ripust miekan norsunluisenki huotran. P??llikk?jen koko parvi kun suojellen seurasi h?nt?, riemastuneita h?n n?in kehottaa sitt' yst?vi??n: "Tehty jo suurin on ty?, urohot! Pojes pankahat huoli j??neest?; esikois asehet kopean kuninkaanki 15 tuoss' ovat; onpa Mezentius mun k?sivoimalta t?ss?! Matkamme on kuninkaan luo nyt ja Latinojen linnaan. Valmistakaat asehet, sodan loppua onnellist' toivoin, ett' ep?r?ivi? ei joku este, kun l?hte? taistoon m??r??v?t jumalat sek? miehi? leirist? johtaa, 20 h?iritsis tahi my?hempi arvelu heit' aristaisi. Sill'aikaa tovereiden hautaamattomat ruumiit viek??mme lepohon, erokunnian vainajill' antain! Menk??t vainaillen jalomielille, jotk' ovat meille ansainneet kotimaan verell??n, 'hyv?st'-lahjanne viem??n! 25 Ensinn? viet?k?h?n surevan Euvandrusen linnaan Pallas, jonkapa ei mit?k??n vajahan avuloista kuolohon katkerahan vajottain vei synke? p?iv?!" N?in nimes kyynelt?en sek? siihen suojahan k??ntyi, miss' ik?puoli Aceetes, mi arkadilaisen Evandron 30 knaappina ennen olj, oli paarille pantua Pallaan ruumista vahtaamass'; eip' h?n yht' onnellisesti kasvattilemmikki??n apulaisena seurata saanut. Siin' itk palvelijain koko joukko ja Teukerin kansa, itkiv?t naisetkin hivuksens hajottain tavan j?lkeen. 35 Vaan kun Aeneas ylevist' oviloist' tuli suojaan: raskaan huokauksen n?m? t?hdille nostavat, rintaans ly?den, ja haikeesta surustaan ylen voikuvi linna. Kun n?ki Pallaksen tuetun p??n kalvahat kasvot, kun n?ki ausonilais-vasaminkin raastaman haavan 40 nuoressa rinnassa t??n, n?in kyynelten noustessa lausui: "K?ik?s k??ntyess??n parempaan kateheksi nyt Onnen, oi poloteltava poika, sa valtiotamme ett' et sais n?hd? ja ett' et sais iloten palata kotimaahas? Enk? m? Euvandrost' is?st?s erotessani h?lle 45 t??n luvannut, kun h?n halaten mua matkahan laski vallottamaan ison maan sek? tuon eritt?in varottaissa, miesten ankarojen olevan, sodass' yrme?n kansan. Ehk?p? parhaillaan, ylen paljoa toivoen turhaan, tehnee h?n lupauksiakin, koristain alttareita: 50 kuollehen poikansa vainen, jok' ei taivahisilta tarvitse nyt mit?k??n, surusaatossa tyhj?ss? tuomme! Onneton, poikasi julman kuolon n?hd? sa vain saat! Vai on t?? palauksemme, -- moisetko voittomme merkit? Vai t? mun toivoni suur? Mut etp?, Evandro, sa tahraa 55 tuottavat haavat n?e t?ll'! Et, is?, paennehen poikas vuoks surust' tarvitse toivoa surmaa! Mink', oi, turvan, Ausonia, kadotit sek? mink?p? sieki, Julus!" N?inp? h?n itketty??n kohottaa valiteltavan ruumiin k?ski ja, m??r?tty??n koko joukostaan tuhat miest? 60 laittoi viimeis-kunnioitustaan h?ll' osottamaan, taatonkin suruhun osan ottoon: raskahan murheen hiukkanen lohtu, he min is?-raukallen velastuivat! Lehvill? lehditt?v?t muut paareja pehme?ks joutuun, liitellen sianvarsia tammenlehvihin yhteen; 65 lehdes-holvilla siimest?v?t my?s laitetun vuoteen. Maalaisvuoteesen ylev??n t?h?n lasketahan mies, niinkuin kukkanen, min on poiminut impyen sormi, orvokki hentoinen tahi hervotonkin hyacinthi, joit' ei viel' heleys eik' ehtinyt poistua muoto, 70 mut en?h?np' ei maa-emo ruoki ja voimia tuota. Sitten purppura-viittaa kaksi ja kullasta j?ykk?? toi h?ll' Aeneas, mitk' h?ll' oli, ty?st' ilotellen muinoin valmistanut k?sill' itse' sidonilainen Dido ja langoin kultasineen oli kirjonut taiten. 75 Yhtehen n?ist' urohon h?n kunniaks viimeiseksi verhottaa sek? ruumiihin silm?t vaipalla peitt??; saamansa paits sit? laurentolais-kahakast' monet lahjat liitt?vi ynn' isoss' saatossa k?skevi viem?h?n noita, annettuaan vihamiehilt? voitetut ratsut ja peitset. 80 Niilt' oli k?'et sel?n taa sitonut, jotk' kuoleman uhriks Tuonell' olj j??ksinyt, kastelemaan verell??n rovioita. My?s vihamies-varuksin puetettuja tankoja, joihin piirrellyt nimet olj vihamiesten, k?skevi viem??n p??llikk?in. Talutettihinp' vanha Aceeteski koito, 85 rintahan nyrkeill??n joka l?i, repi kasvoja kynsin, tai joka pitkosen pitk?lleen alas heittihe maahan. Vied??n my?s Rutuloin veren kastamat vaunut ja j?lkeen askeltaa sota-orj Aeton, koristuksia vailla, kuonolle kyynelten isojen pisarain heruessa! 90 Keihon kuin kyp?r?n tuo toiset. Mut voittaja Turnus valtasi muut. T?t? seuraavat surusaatossa Teukrot, Tyrrhenit, Arkadien p??miehet lippuja laskein. Sitten kuin toverein iso saatto olj eistynyt loitos, seisahti Aeneas sek? n?in syv?st huoaten lausui: 95 "Toisten kyynelien luo meit' ?re?n sodan Luoma kutsuvi. Voi ij?ti hyvin sie, oi urhein Pallas, voi ij?ti hyvin!" N?? vain lausuttuaan meni linnaan korkeahan sek? leiri? kohden k?yntins? k??nsi. Vaan l?hetit jopa kaupungista Latinojen saivat 100 oksaa tarjoellen olivista ja pyyt?en lupaa: ruumeita, mitk' kentillen oli kaatanut miekka, ett? h?n hautaamaan lepohon lakon antasi heille; eip' en?h?n eronnein kera vainaajain sota oisi; joit' tovereiks, sukulaisikseen sanonut oli, s??st?is. 105 N?illen Aeneas hyv?, kun anoivat sopivaista, antaa suostumuksen sek? n?? nime?? lis?ks viel?: "Millainen kova Onni on kietonut teit?, Latinot, moisehen taisteluhun? Miks ette te sois toveriks meit'? Kuolleillen, sodan kautt' tapetuilleko pyyd?tte rauhaa? 110 Mieleisest' el?villekin tuota ma tahtosin suoda! En olis tullut, jos Onn' ei s??t?nyt t?nn' asuntoomm' ois; en sodi kansaa vastahan; mut kuningas ylenkatsoi liittomme, Turnuksen kun liittohon luottihe ennen. Oikeampaa olis, jos sotahan olis k?ynynn? Turnus. 115 Jos sodan p??tt?? tuo v?ell??n, jos Teukroja h??t?? aikovi, niin kerallain sopi n?iden yhty? taistoon; j?is el?m??n, kenen soi elon haltia tai oma uljuus! Menk?te, pankaatten toverinn' eronneet rovioille!" N?in nimes Aeneas. Vaan ??neti kummeksivat ja 120 toinen toisehen silm?ns? luovat he hiiskahtamatta. Sitt' ij?k?s Drances, joka nuorta Turnusta vainos ain' n?r?ll??n sek? kielittelyill??n, vastaamaan n?in ryhtyi: "Oi iso maineeltas, asehilta mut suuremp', Troijan mies, miten voin avuas ylist?? ylen kyllin? 125 Ihmettelenk' enemmin s?vymielt?s vai urot?it?s? T??n kotikaupunkiin palaten iloviestin? viemme kiitollisna ja, jos joku Sallima soisi, Latinon teemme sun yst?v?kses. Hakekoon muilt' liittoa Turnus. Viel?p? autamme muurein sallittujen rakennusta, 130 kannamme paasiakin olallamm' asunnoks Troalaisten!" N?in pakis h?n; muut suostumustaan osottaa sorinallaan. P?iv?? m??r??v?t kakstoista ja, saatua rauhan, vaaratta Teukrot Latinojen kanss' sekasin l?pi korven vuorilla kulkivat. Kakster?kirveen iskem? kaatui 135 ryskyen saarni ja kaatuvat pilvienkin-tasat hongat; ei lakata lemuvaisia keedroja, tammeja kiiloin halkomast' eik' vet?m?st' sarapuit', ratasten naristessa. Maine jo kiidellen, -- surujen ylen kiit?v? airut --, Euandron pelottaa kuin t??n perehen sek? linnan, 140 vaikk' oli Pallaast' ?sken voiton viesti? tuonut. Portille Arkadit riensiv?t, muinoisen tavan j?lkeen, temmattuaan tulisoihtuja; loitospa loistavi tiell? tervaksien rivi, kirkastain ketomait' avaralta. Teukrot vastaansa tulivat, surevaisien yhtyin 145 joukkohon. Sitten kuin emot linnahan astuvan n?iden huomaavat, parullaan polotellen he t?ytt?v?t linnan. Eip? Evandroa nyt en?h?n voi hillit? kenk??n; joukkohon riensi ja Pallaan laskettuin yli paarein heitt?ytyin h?n j?? virumaan valittain sek? voihkain. 150 Kun h?nen ??nelleen soi tuskin tien suru vihdoin: "Etp? s? taatolles luvannut t?t?, kun sua, Pallas, yrme?h?n sotahan varovammin k?ym?h?n k?skin! Tiet?m?t?n emp' ollut, min arvonen uus sotamaine, kuin ylen mieluinen ens'taistelun kunnia ompi! 155 Miehuisen opin onneton koetos ja ?sk?sen taiston ankarat alkeet! Ei jumaloist' ole kuullunna kenk??n mun lupauksia eik' anomuksia! Oi pyhin vaimo, miekkonen kuollessas, kun murheen t??n siten v?ltit! Oon is?n??n ohi m??r?st?n' el?nyt sit? vastaan, 160 kun j?in j?ljelle. Joska mun, Dardanojen aseveikon, oisivat surmanneet Rutulot! Elon' oisin ma ennen antanut, jos minut t?? komeus kotihin olis Pallaan tuon't asemest'. En syyt? ma teit?, en liittoa, Teukrot, en toveruuttammekaan; t?? vanhuudellemme onni 165 s??ttyn? olj. Vaan ehk' ylen aikasin kohtasi kuolo poikaani, -- ilahuttaa kaatunehen tuhansittain Volskeja surmattuaan, Latioon Teukroj' avittaissaan. Peijaiskulkua en parempaa vois sulle ma, Pallas, hankkia, kuin se, min Aeneas hyv? soi, Frygit suuret, 170 min soi Tyrrhenien p??miehet ja t?? sotajoukko. Tuovathan urosten asut, mitk' k?tes Tuonelle j??ksii. Oispahan joutunehet aseheskin suurehen paaluun, jos ik?, jos sama vuotten tuottama tarm' olis ollut, Turnus! -- Vaan miks Teukroja viivyttelen sodast', utra? 175 Menk?te kertoilkaat kuninkaallenne n?? sanat tarkkaan, ett? m? j??n vihattuun el?m??n, kun kuollut on Pallas, siihen on, n?et sen, k?tes syyn', is?llen, pojallen mi Turnusen velkaa on. Tilap?? t?? ainoa ompi onnehes, kiitollisuutehes. En elon auvoja etsi; 180 ei; ilon' on pojallein Manalassa sun kertoa kostos!" Koitar sill?v?lin sulosan valon kurjille tuotti kuolevillen, palauttaen n?illen ty?t sek? vaivat. Jop' is? Aeneas, jopa rannan lahtehen Tarkho laittoivat rovion, johon kantoivat tavan j?lkeen 185 ruumeita toverein, -- jopa nyt, sytytetty?ns' synk?n loimotuksen, sakeaan savuhun lymys korkea taivas. Kolmasti leimuavaa rovioo komeiss' asehissaan marssivat kierrellen; kolm' kertaa hautaus-tulta ratsahin kyltr?siv?t hyv?stiks, valittain surullisna. 190 Kastuu kyynelist??n maa, kostuvat my?s asehetkin. Taivaallen kohoaa urosten polo, torvien r?ike. Sittep? muut tapetuilta Latinoilt' temmatut saaliit viskaavat tulehen: kyp?r?it', useoit' sapeleita, ohjia, vaunujakin nopeoita; mut tuttuja toiset 195 lahjoja tuo: tapettuin katalat vasamat sek? kilvet. Tuonelle teurastetaan usean h?r?n ruumihit t?ss?, harjakkaat siatkin sek? kaikilta kentilt? viedyt raavaat sorretahan tulehen. Koko rannalla sitte tuhkaa yst?vien t?hyst??t, rovioo vahiskellen 200 puol' palanutt': erot' eiv?t he voi, kunis kastehikas y? t?htiin kiiluvihin tukevuutetun taivahan tuopi. My?skin laittoivat monin paikoin koidot Latinot suunnattomat roviot sek? hautaavat useoiden miesten ruumeita, osittain taas nostaen viev?t 205 maakuntaan l?hiseen tahi kaupunkiin palauttaat. Muitten surmattujen sekasan, ison polttavat joukon n?? lukematta ja kunniankaan tekem?tt?; nyt laajat pellot tuikkelevat jokapaikassa liekist? kilpaan. Kolmas p?iv? jo haihdutti taivolta hallasen varjon, 210 surren kuin rovion syv?h?n seotuita he tuhkaan etsiv?t luita ja kattoivat varin maan kupuroin ne. Vaan jo Latinon kaupungin komeoiss' asunnoissa nouseepi kova parku ja sangen haikea murhe. T?ss' emot, onnettomat mini?t, sisarten surevaisten 215 rakkahat rinnat ja my?s pojatkin, jotk' orvoiks j?iv?t, kiroovat sodan julmuutta sek? Turnusen h?it?! K?skev?t itse? tuot' asehilla ja miekalla p??tt??n, Italian joka valtaa, suurinta arvoa vaatii. T??n pahentaa tyly Drances ja kertoo yht' t?t? vainen 220 taistohon vaadittavan, yht' Turnusta kutsuttavan vain. Kiistoissaan tihe?iss? nyt kuuluupi moni miete Turnonkin hyv?ks, tuot' kuningattaren arvo kun puoltaa, kannattaa useain my?s voitonmerkkien maine. N?ittenp? riitojen kuin melun kest?iss? parahillaan, 225 kas, ylen murheissaan l?hetit Diomedesin linnast' tuovat vastauksen, ett'ei mit?k??n koko moisten vaivojen kustannus tehonnut, ei antimet, kulta, eik' tehonneet isotkaan lupaukset; on liittoa muilta etsiminen nyt Latinoin tai Frygien kera rauhaa. 230 Lannistaa kuninkaanki Latinon nyt ankara huoli. Onnesan Aeneaan jumalain avun ilmesti saavan -- muistuttaa jumalain viha kuin edess??n vereksetkin haudat. Siks ison neuvoskunnan ja my?s ylimykset kutsuen k?skyll??n kokoaa ylev??n hovihinsa. 235 Yhtehen saavat nuo palatsiin monin tulvaten joukoin. Keskess? istuupi ij?lt??n ylimm?isen? kuin my?s suurinna vallaltaan, ei huoleta otsin, Latinus. T??ll' Aetolian linnasta tulleita l?heteit? k?skee kertomahan, mit? tiesiv?t, vaatien tarkan 240 vastinehen per?tysten. Tultua ??nett?myyden, n?in Venulus, totellen h?nen k?sky?, lausua alkoi: "N?imm', oi maanmiehet, Diomeden ja Argojen leirit, matkan kuljettuamme, me voitimme kaikk' osumukset, koskimme sen k?tehen, joka Ilion rainasi linnan. 245 Voittaja t?? rakens Argyripaan, nimitt?in kotosen tuon heimonsa j?lkeen, Garganon Japygilais-ketomaille. Suojaan saavuttuamme, kun meill' lupa lausua suotiin, lahjamme tuomme ja my?s is?nmaan nimenkin nime?mme, millainen sota nous sek? syyn, miks tultihin Arppiin. 250 Kuultua t??n h?n vastauksen tyvenen t?ten antoi: 'Kansat, o miekkoiset sek? my?skin vallat Saturnon, muinois Ausonilaiset! Mi h?iritsee lepoanne kohtalo, yllytt?en teit' outohon taistohon k?ym??n? Ketk?p? kalvallaan vaan loukkasi Ilion maita, 255 -- siksehen heit?n, min k?rsimme luon' ylev?in varustusten, keit' uroloit' upottelj Simois --, jokapaikassa saimme k?rsi? syyn sovitukseks hirmuiset rasitukset, -- verratenkin Priamoon polojoukko! Sen n?ytti Minervan ankara myrsky ja Eubean paadet ja kosto Kafaren. 260 Tuostapa taistelustaan, erirannoillen ajettuina, Proteon patsahill' ast Menelaus, Atreyn poika, harhasi, siks n?ki my?s Aetnan Kyklopit Ulixes. Vallasta kertoisinko Neoptelemon, kumonnastak' Idomeneyn kodon? Maall' Libyan asunnostako Lokrein? 265 Mahtavien Akhiveinpa Mykenoist' itsekin p??mies puolison kelvottoman verukkeilt' on, p??sty? kotiin, hukkunut; v??rt?j?mies anast Aasian voittajan vallan. K?i kateheks jumalain kai, alttarit ett' is?nmaani, kaihotun puolison tai ihanan n?kisin Kalydonan! 270 Viel?p? vainoo meit' imehetkin, hirve?t n?hd?, kun kadonneet toverit pyr?ht ilmahan siivill? lentoon; lintuna lent?v?t nuo jokiloill' -- oi syntien julmaa rankaistusta! -- ja louhia t?ytt?v?t uikkuvin ??nin! Tuotapa saatoinkin odottaa ma jo hetkest? siit?, 275 kuin tavotin, v?h?mieli, ma ruumeita yl?h?isten kalvalla, oikean kuin Venuksen k?den haavotin naarmuun! Elk??tten en?h?n mua vietelk? moisehen taistoon! Pergamon kun h?vitimm', meit' ei sotahan halut' yht??n Teukroja vasten; en vaivaa entist?k??n ilomiell? 280 muistele. Lahjanne, joit' is?nmaastanne toitte te mulle, viek?te Aeneaall'! Olen julmia peitsi?ns vasten taistellut kahakassa; siks uskokaten kokenutta, kilpine kuin kohoaa, miten tuimasti peitsens? paiskaa! Miest? jos vertaistaan kaks viel' olis kasvattanunna 285 Ilion maa, ois Inakholais-varustuksihin tullut Dardanus, vuorostaank' olis onneans surrunna Kreikka. Mink? me viivyimme tylyn Troijan muurien luona Hektorin, Aeneaan se olj syy, ett' Akhivojen voitto h?ili ja kymmenenteenk' yh? vuotehen karkosi meit?. 290 Kumpikin urhoudelt', asehilta on oivilta kuulu, mut avult' t?? etev?mp' on. K?yk?te liittohon, jos vaan saatte sen; mut varokaat asetten osumist' tamineihins!' -- Tuossa nyt, oi parahin kuningas, kuninkaan sin? lauseet kuulit ja millinen on ajatus sodan t?rkeydest?." 295 Tuskin n?in l?hetit, kun Ausonien v?en valtas riitainen, sekanen h?ly: niinkuin kosk' kivet est?? kiivahan vuon sek?, sulkeutuiss' uran, syntyvi pauhu, kun l?hirannoillen kohaellen sy?ksyv?t aallot. Vaan kun tyyntyiv?t syd?met sek? sai levon kasvot, 300 n?in ylev?lt' tilaltaan kuningas, anoeltua, alkaa: "Soisinp' ennemmin is?nmaan asioista, Latinot, p??tt?nehemme, -- se ois paremp' ollut -- eik? nyt vasta yhty? neuvotteluun, vihamies kun jo valleja vaartaa! Hankalahan sotahan jumalain suvun kanssa me saimme, 305 lannistumattomien urosten kera, joit' ei mitk??n uuvuta taistot, ett' tuurista ei tapanneinakan' erkii. Toivon, mi teill' Aetolien liitosta olj, pojes pankaat! On kukin itselleen paras toivo. Te vaaramme n?ette. Millainen h?vitys on sortanut muun menestyksen, 310 silm? sen huomaa, -- tuo k?sihimmekin kaikki jo tuntuu! En ket?k??n min? syyt?. Min kunto on voinunna vainen, tehtyn? on. Is?nmaan koko voimalla taisteltu ompi. Siis nyt mieless?ni mit? arvelen, mie ep?ellen kerron ja muutamin lausehin -- kuulkaat tarkkahan -- n?yt?n. 315 Vuon Tiberin ihan vieress? mull' ikivanha on sarka, l?ntehen p?in mik? antaa aina Sikaanien maill' ast'. Aurunkot, Rutulot sen jylhi? kumpuja kylv??, sahroin kynnetty??n, mut on raunikot maan' elukasten. T??n koko seudun ja korkean vaaran m?ntys?n korven 320 suokaamme Teukroin sovitukseks ja tehk?me liiton v?ltt?v?t ehdot, valtion heit' osakkaiks nimetk??mme; j??k??t, jos sit? nuo haluaa sek? tehk?h?t linnan! Vaan jos muillen maille ja toisen kansan he luokse tahtovat p??st? ja meid?n mailtamme siirty? poijes --, 325 niin parikymment' tammist' Italian alust' teemme tai useampiakin, kuten tahtovat; on koko tarve aavikon luon'; nep? its' sanokoot alusten luvun kuin my?s muodon; me vasket, ainekset sek? ty?v?en suomme. Pait sit?, jotka mun viestini veisi ja laatisi liiton, 330 l?htem?h?n puhujaa sata, heimoltaan Latiossa oivinta tahdon, tarjoamaan sotilakkoa meilt?, viem??n lahjojakin, elehvantin luuta ja kultaa, hermelikaapun ja istumen, valtamme merkkin? heille. Kaikesta neuvotelkaat, tukaloit' asioitamme auttain!" 335 Nyt Drances, joka olj ?keiss?, jot' Turnusen arvo kierolla kiukulla kuin katehen kuvotuksilla vaivas, aarteiltaan rikas, kielelt??n paremp, mut hidas k?s olj taistossa, -- neuvotteluiss' ei katsottu arvottomaksi, taitava vehkeilyyn, -- h?net ?itins? korkea heimo 340 aateliseks sai, mut is?n puolelta tietym?t?n olj --, nousi ja lauseellaan t?ten syytt?en kiukkua nosti: "Kaikille selv?st? seikasta, jok' ei ??nt?mme kaipaa, oivallisin kuningas, puhut. Kaikki sen tiet?v?ns my?nt??, Onni min kansalle tuo, mut lausua tuot' ep?r?iv?t. 345 Lausua sallikohon se ja ylpeytens' pojes pankoon, min pahan johdon ja my?s tapojen nurinpuolisten vuoksi, -- sen sanon mie, h?n mull' asehilla ehk' kuoloa uhkais! -- niin monen p??miehen on sortunut henki ja n?emme kaiken kaupungin vajonneen suruhun: Frygilaisten 350 leiri? h?rn?? vain t? ja koikkavi pois, asehillaan taivoa vain pelottain! Viel' noihin antihis, mitk? vied? ja lausua Teukroillen isot k?sket, s? yksi liitt??s viel', parahin kuningas; ?l? suo v?kivallan vaikuttaa kenenk??n sinuhun, -- v?vyll' oivalle tytt?s 355 muhkein' h?ineen suo, is?, n?in rakentain ikirauhan! Vaan jos semmonen pelko jo mielet ja rintamme valtaa, niin rukoelkame itselt? h?lt', anoen lupoansa: my?ntyk?h?n, kuninkaall', is?nmaall' oman valtansa suokoon! Miks julk' vaaraan kumppaniparkoja niin useoita 360 sy?kset, s? oi Lation sen moisien pulmien p??-syy? Ei sota onneksi oo; sult' rauhaa pyyd?mme kaikki, Turnus, ja rauhan my?s vakavimman ainoan pantin! Ensinn? mie, vihamiehekses jota luulet ja tuona en varo ollani, kas anoen tulen: armahda kansaas, 365 ylpeys heit? ja ly?tyn? l?hde! Jo kylliksi n?imme kuoloa, kun hajoten isot peltomme heitimme sikseen. Tai jos liikuttaa sua arvo, jos rohkeus t?ytt?? rintasi, sulle jos niin on my?t?is-valtio mieleen: rohkene taistelemaan kuni mies vihamiest?si vastaan! 370 Kaiketi, yhtys ett' Turnollen kuninkaallinen vaimo, henkemme halvat, me itkua, hautaa puuttuva rahvas, heitt?? kentille saamme! Jo sie, jos sulla on voimaa, jos isien uroutta on sulla, nyt vastusta h?nt?, ken sua paittauttaa!" 375 N?ist?p? lauseistaan ihan raivostuneena jo Turnus harmista oihkaisee, t?ten rintansa pohjasta lausuin: "Runsaspa lahja sull' on, Drances, puhumaan yh? silloin, kuin sotahan k?sivartta on tarvis ja ensinn? saavut, kun halutaan kokoust'. Ei vaan hovi t?ytett?v?n' oo 380 suurilla lauseillas, joit' uhkuvi suusi, kun vallit sua erottaa vihamiehest' eik' ojat aaltoa verta! Pauhaa vaan jyryten, tapas j?lkeen, pelkuriks syyt? vaan, Drances, mua, kosk' k?tes niin isot Teukrojen joukot Tuonehen laittoi, kosk' ylimalkaan voittojes merkit 385 kentti? kaunistavat! Mit? uuras urhous voittaa, saatathan koittaa; eip' vihamiehi? oo et?h?lt? meid?n etsiminen; joka suunnalt' he saartavat linnaa! Vastahan l?ht??nk?s -- Mit? viivyt? -- Vai sinull' onkin kieless? liukkaassa sek? liukkaammiss' sapikoissas 390 kaikki sun urhoutes! Vai min? ly?tyn??! -- Voisk' ken ilki? syyst' mua syytt?? ly?dyks, kun Tiberin verest' Iliolaisesta huomaa tulvoavan ja Evandron huoneenkin perin juurin sortunehen, asehistakin riistetyks Arkadilaiset? 395 Ei mua n?hnehet tuoks Bitias- eik' Pandarus-j?tti eik' tuhannet, jotk' ?sken voittaen Tuonehen laitoin, kun suletuks vihollisten vallien piirihin jouduin. -- 'Ei sota onneks oo!' -- Sit? Dardanolaisille laula, houkka, ja asjoilles! Sit? varten sie ?l? lakkaa 400 pelkohon yllytt?m?st? ja kahdesti voitetun kansan voimia innostamast', alentain sotilaita Latinon! Myrmidonein p??miehetki nyt Frygien uroutta, Tydeon poika, Larisson Akhilleskin vapisee jo, Aufidon nyt jokikin kamaltuupi jo Adrian merta! 405 Pelkuriuttakin h?n pelajaa mun arttini vuoksi, tuo rikossepp?, ja n?in koettaa pelollaan pahentaa syyn'! Ei t?m? k?s ole koskaan poistava tuommosen hengen, pelvosta luovu: se ain' asukoon ruhossaan mokomassa! -- Nyt sinun puoleesi sek? p??t?ksiis, is?, k??nnyn. 410 Jos et toivoa voi mit?k??n asetustamme en??n, jos niin hylj?tyt oomme ja jos, v?en v?istyess' kerran, lannistuimm' eik' onnemme voi sit? korjata yht??n, rauhaa sitt' anokaamm', ojentain k?si?mm' asehitta. Vaikka, jos muinoisest' olis kunnosta j??nynn? hiukkaa, 415 miekkoseks ennen muita ja tuskista kirvottuneeksi sen jalomieleksi katson, mi, ettei sais t?t? n?hd?, sortui kuolemahan, suin p?in tupertuin toramaalle! Vaan varat meill? jos on, on koskematon sotajoukko, jos avuks kaupungit Italoin sek? kansat me saamme, 420 jos Frygilaisillekin on kunnians maksanut paljon verta ja kuolleensa ovat heill?kin, jos sama turm' on kaikilla, -- miks h?pe?llisest' ens' yrityksest? s?ikymm', miks pel?tt?? h?t?torv meit', ennenkuin h?t? onkaan? Paljon vierev?t p?iv?t kuin kaikk' k??nt?v? aika 425 suunnittaa parempaan; usehin hymy-suinenpa Onni vaihtuen petti ja taas vakavaan asemaan monen autti! Jos ei auttaiskaan meit' Aetolilaiset ja Arppi, auttaahan Messapus, Tolumnius onnesa, joit' on johtajiks laittanut niin monet kansat; kohtapa seuraa 430 kunnia niin Lation kuin Laurentomaan valioita! Volskien oivasta kansasta my?skin ompi Kamilla, ratsuv?en etup??ss? ja vaskesta hohtosten joukkoin. Vaan mua taistohon jos Teukrot kysyv?t ihan yksin, jos sit? toivot ja niin ylen kaikkien onnea haittaan, 435 -- ei n?it' oo k?si?in vihaten niin kammonut Voitto, moisen ett' toivon eest' mink??n koetuksesta v?istyn. Uljaasti menen vastaan, vaikk' uros seisos Akhilles, Vulkaanon takomat tamineet ehk' tuo k?sillens? saisikin! Teille, Latinollen apellen t?m?n hengen 440 Turnus mie lupajan, joka en avultain ole kest??n kehnompi. -- Aeneas mua kutsuu. -- Pyyd?n, ett' kutsuis, ettei mun asemesta, jos ois jumalain viha moinen, Drances k?rsisi eik? se, kunnian oottaess', sais sen!" N?inp? he kesken?h?n asioist' ep?selvist? v?itt?in 445 harkitsivat, kun Aeneas sotarintansa siirti. Suurella huudolla, kas, palatsin l?pi kiisi siks airut; t??p? se kaupungin pelotuksilla suurilla t?ytt??: rintaman laittanehen Tiberin joen puolelta Teukroin, Tyrrhenien my?s joukon laskeunneen yli kentt?in. 450 ?kki? mielet h?irit?h?n, heti kiihtyvi kansan rinta ja kiehahtaa rehahtain tulisimpahan kiukkuun. Vaativat aseita hoputen, "tamineit'!" -- pojat kirkuu. Nurkuvat, itkev?tkin surullisn' is?t. Riitelev?isten ankara pauhina nouseepi jokapaikassa ilmaan: 455 niinkuin istahtamaan kun jylh??n mets?h?n sattuu lintujen parvia tai kuni pauhaten joutsenet joikuu, kaijuttain kalakkaasta Padusan virrasta soita. "Arvelkaat vain, kumppanukset", -- nime?? tilap??t? k?ytt?en Turnus, "ja istuen rauhaa vain ylistelk??t, 460 kun nuo tunkeuvat asehissansa maahanne!" T??n vaan lausuttuaan yl?s keikaht ja riens palatsist' ulos joutuun. "K?sk' asentoon, Volusus, heti Volskien joukot ja johda my?s Rutulot!" -- nime??. "Ritarjoukon sie asehissa viet Messapus ja veljes Koras ketomaill' avaroille! 465 Linnan portteja vahtaelkoon osa, tornihin nouskoon; muut mihin k?skenkin, kerallain kahakkaan varustaukoot!" Oitipa muureillen koko kaupungissa nyt juostaan. Neuvottelun is? itse ja aikehens suuret Latinus lykk??, harmistuen ajan ankeutt', toiseksi aikaa, 470 katkerast' itse?ns syytellen, ett' ei hyv?ksynn? Aeneaan v?vykseen ajallaan sek? kanssansa liittoon. Toiset porttien luon' v?jyshautoja luovat ja tuovat paaluja, paasiakin. Toraht hurmekkaan sodan merkin r?ikkyen torvi. Jo muurien piirille kirjava joukko 475 nous, emot kuin pojatkin: h?d?n suuruus kaikkia kutsuu. Linnahan korkeimpaan sek? Pallaan templihin l?htee ?itien suuren seuran keskess? nyt kuninkaatar, lahjoja vieden ja impi Lavinia vieress? kulki, niin ison tuskan syy, sulot silm?ns? alas luoden, 480 Pyh?? sauhua suitsuttain emot astuvat templiin; n?in anovat surullisn' ylev?n nuo kynnyksen luona: "Johtaja taistelujen, asevoipa Tritonia impi, murtaos, oi, k?dell?s Troan liekki?n peitsi ja tuo sa kaataos maahan ja tappaos aimojen porttien alla!" 485 Valmistihen sotahan nyt joutuhun riehuva Turnus. Jop' komean vask' suomuisen rutulois-pantsarinsa olj pukenunna ja kultaset s??rystimens?kin jalkaan, verhota vain oli p??ns; sivulleen oli vy?tt?nyt miekan; kullasta hohtaen n?in ylev?st' alas linnasta riens ja, 490 korskeillen v?est??n, vihamiehens' jo toivossa voitti: kuin orikin, kun paulansa murrettuaan pakeneepi tallista vapauteen sek? aavalle kent?lle p??sten taikka se laitumellen sek? tammojen parvehen t?ytt??, tai vilahtain, tapans j?lkehen, t?? joen tuttuhun uomaan 495 uimahan laukkaa; keikkuen korskuvi t?? kenokauloin, harjalla vatkaellen lapojaan sek? kauloa vasten. Vastahan volskialais-v?en keskess? h?lle Kamilla sai sek? portin luon hevoltaan kuninkaatar nyt hypp?s; h?nt?p? seuraillen uvehilt' alas hypp?si maahan 500 my?s koko joukko ja n?in h?ll' lausuvi sitte Kamilla: "Ruhtinas, itsehens jos voi luottaa yht?k?n uljuus, vastustaa min? Aeneaan sotajoukkoa tohdin; yksin Tyrrhenien lupajan ritarjoukkoja vastaan menn?. S? mun sodan suo ens' vaaroihin k?sin k?yd?; 505 sie ole jalkasin muurien luona ja valleja vahdi!" N?ihinp? Turnus, julmahan impehen katsehen luoden, lausuvi: "Oi imp', Italian iha, kuinka ma voinen kiitt?? tai sua palkita? Onhan nyt sinun uljuus aivan verraton, kun mua seurata taistohon tahdot! 510 Aeneas, kuten maine ja luotettavat vakojamme kertovat, ratsuv?en keve?n on laittanut, herja, ennalta h?iritsem??n ketomait'; its' ylhe?n vuoren harjun korpea my?ten kaupunkia l?heneepi. Mie sotasutkausta salon oijelvoisella ahtaall' 515 aijon, sulkeaksen' v?ell?in h?net kumminki puolin. Tyrrhenolais-sotajoukon kanssa s? k?y kahakoimaan; kanssasi olkoon tuima Messapus ja my?s Lation kuin Tlburilaistenki joukot; sie ota p??llik?n toimi!" N?in nimes; my?s Messapoa kuin p??miehi? taistoon 520 yst?vi??n kehottaa samall' lailla; sitt' taistohon l?htee. Notko olj mutkainen, sotavehkeihin soveljas ja v?ijymyksiin; tuot' ahdistaa salon lehtev?n tihj?t rintehet kumminki puolin; t??ll' ojelvoinenpa johtaa, ahtaat my?s solakkeet sek? turmasat tiet pujottaivat. 525 Sen yl?puolla on vuoren harjulla, -- v?ijynn?ks oiva --, tuntematon tasamaa sek? turvahiset pakopaikat, jos vasemmalt' tai puolelta oikealt' taistella tahdot tai pys?htyy yl?ng?ille ja suuria paasia viert??. T?nnep? korskea mies tutun seudun tielt? nyt kulki, 530 valtasi paikan ja vaaralliseen salohon teki leirin. Opista sill?v?lin nopeaa yleviss' asunnoissa, seuransa neitsyit? sek? joukostaan pyh?st' yht?, n?in puhutellen Latonia murheissaan pakinoihin ryhtyi: "Taisteluhun rajuhun nyt saapi Kamilla, 535 impyet, turhaan h?n asehillammekin varustaupi, armahin lapsi; sill' eip? Dianalle lempi se ookkaan outoa eik' ?kist??n minun mielt?ni liikuta lempeys. Vallastaan vihan vuoks erotettuna, min v?kivalta vaikutti, Privernon ikilinnan kun j?tti Metabus, 540 pienoisen paetessaan tappelujen h?lin?ss? vei pakohon mukanansa ja t??n emon j?lkehen kutsui Kasmillan nimest', puustavin poistettuansa, Kamillaks. H?n syliss??n t?t? kantaen, suurien vuorien jylh??n korpehen matkusti, kun joka suunnalta nuolia tuiski, 545 kun joka paikassa volskialais-sotaparvia kiehui. T??n paetessapa juur Amasenus vaahdoten tulvi ?yr?ittens' ylimp?in yli; moinen pilvist? sy?ksi, n??t, sade. Uimahan aikoessaan, laps kultansa tuota vain pid?tt??, pel?tt?? rakas kantamus. Kaikkia yksin 550 miettiv?llen ?kist??n t?? miete nyt mielehen juohtui: keih??n aimoisen, mit? kantamahan osui urho voimakkaass' k?dess??n, -- luja-oksasen k?rvetyn tammen pinnalle tytt?isens? h?n nyt vet?s niinill? kiinni, kiinnitt?en mukavasti, ja peitsen keskehen laittoi; 555 tuotapa viipottain k?dess??n n?in taivolle lausuu: 'Sullen, armas Latonia impi ja lehtojen turva, tytt?sen t??n omistan is?n??n, kun ilmojen kautta peitsehen turvaten h?n vihamiest', anoen, pakeneepi! Haltiatar, omakses ota h?n, anon, kun l?het?n t??n 560 tuulihin vaarallisiin!' N?in virkki ja kaikella voimin paiskasi peitsen; viuhahti ilma ja vuolahan virran poikki jo peitsell? lens suhahtain katalainen Kamilla. Vaan Metabus l?hemmin ison joukon ahdistaessa virtahan antautuu sek? keih??n neitosen kanssa 565 riemuiten -- Trivian pyh?n lahjan -- turpehest' ottaa. Ei mitk??n asunnot h?nt' eik?p? linnojen muurit suojelleet eik' h?n sovintoon rajup??lt' olis k?ynyt; yksinp? paimenten el?m?? vai vuorilla vietti. Korvessa t?? tyt?rt??n kuin my?s petojen ukuroissa, 570 laidunta k?yv?n tamman n?nnist? maitoa saaden, hoiti ja t??n ohukaisille huulille lyps utareita. Kohta kun alkoi vaan laps askelta ottaen k?yd?, t?? lelukseen h?ll' antoi keih?it? ter?p?it?; pienosen harteillen s?lytt?in pani nuolet ja joutsen. 575 Kultaisen hius-neulan ja huntuisen asemesta riippuvat kiirehelt??n yli selk?ns? tiikerin taljat. Hennolla t?? k?dell??n jopa poikien peitsi? paiskoi, linkoakin p??ns' ymp?ri kieputti piukkein hihnoin, strymonilais kuren kuin tai valkosen joutsenen tappoi. 580 Turhaan tuot' useat emot Tyrrheni-kaupunkiloissa toivovat minj?kseen: t?? tyytyen vainen Dianaan, neitona viett??pi asehissa ja impeydess? ain' eloaan. En sois, ett' ois h?net vallannut moinen taistelun into, kun Teukrojen kanss' sotahan sekauntuu; 585 t??, minullen rakas, ois sisaristani yhdeksi tullut! Siis sin?, koskapa h?nt? jo katkera kuolema uhkaa, l?hte?s taivahalt' impi ja rienn? Latinojen seutuun, jossa nyt surkea turmio-enteinen sota k?yd??n! Ottaos n?? sek? joutsesta laukase kostaen siihen, 590 ken pyh?n ruumiin haavoittaneekin, nuolella t?ll?; Teukroko tai Italus, verell??n samall' lailla sen maksaa! Raukan ruumihin, lannistumattomatkin asehet vien pilven longassa hautaan, k?tkien nuot is?nmaahan!" Virkki; mut ilman k?yk?sen kautta se taivahalt' astui. 595 Helskyen' mustahan sitt' vihuriin h?nen hahmonsa haihtui. Muureja sill?v?lin l?heneepi jo Teukrojen joukko, Etruskien p??miehet ja ratsuv?en koko parvi, ryhmitt?in jaetut luvultaan. Koko kent?ll? riehuu keikkuillen hevonen sek? piukkein' ohjinens hyppii, 600 k??ntyen sinne ja t?nne; jo laajalti peitsien rautaa t?rr?itt?? keto, hohdellen komeoist' asehista. Vastahan rient?vi Messapus, nopeatki Latinot, my?s Koras veljens?kin ja Kamillan impyen parvi, kaikki he ilmauvat kedollen tanahan k?sill?ns? 605 keih?it??n ojentain et?h?lle ja n?it' t?ristellen; miehien kiit?minen, hepojenkin korskunta kiihtyy. Nuolien heit?nt?matkalle tultua n?? molemmat nyt seisahtuvat, ?kist??n korottaat sotahuudon ja ?rjyin kannustavat hepojaan: jokapaikasta ?kki? tuiskii 610 keih?it?, tihe?n lumen lailla, ja taivahan varjoo. ?kki?h?n tanapeitsin Tyrrhenus ja tuima Akonteus yhtehen t?rm??v?t sek? suurella ryskehell' ensin aikahan saa h?vi?n, nelijalkaisten karahuttaiss' rintoja rintoihin. Alas sy?styn? maahan Akonteus 615 aivan kuin salamalt' tahi viippaimen ison kuulan kautt' et?h?llen lens sek? ilmahan henkens? heitti. Oitis horjahtuvat sotarinnat ja kilpens Latinot k??ntyen viskaavat sel?n taa, hevot nurmille k??nt?in. Vainoovat, Asilaan komentaiss' etujoukkoa, Teukrot. 620 Porttien luo jopa saapuivat, kun taasen Latinot nostavat huudon ja taas hepojaan takasin palauttaat; n?? paeten palajaa, kokonaan irt' ohjansa laskein. Niinkuin arjullaan meri vuorohon hy?kyvi, milloin rannoillen etehenp?in roiskahuttaa yli riuttain 625 vaahtosta vett? ja kuohahtaa sorallen et?h?lle; milloin taas nopeaan pakenee sek? kiehuen h?rpp?? vieritetyt kivet, kun vesin vy?ryvin j?tt?vi rannan. Kahdesti muurille p?in Rutulot ajoi Tusceja takaa; kahdesti taas, sel?n suojaten, t?ytyv?t katsoa taakseen. 630 Vaan kun yhtyiv?t k?sik?hm?h?n kolmannen kerran, rintamat kietouvat ja kun mies soti miest?ns? vastaan, silloin sortunehet valittaa; verivirrassa vy?ryy ruumihit kuin asehet sekasin, urosten tapellessa, puoleks'ki kuolleet potk uvehet: raju ottelu nousee. 635 Orsilohkos Remulon, kun kammosi ryhty? mieheen, paiskasi keih??ns? hevoseen, osuen t?m?n korvaan. Ly?nnist? jalvoilleen kavahtaa jymyjalka ja vatkaa haavasta tuskaillen, kavioit', yl?s rintansa nostain. Maahan suistuvi tuo pudoten. Katillus Jollan 640 ynn' ison urhoudelta ja varreltaan, asehiltaan kaatoi Herminion, jonk' peitota keltanen tukka liehi ja peitota hartiot olj; ei s?ikyt? haavat tuot'; asehill' oli altis. T??n isot hartiot keih?s puhkaisee sek? tuskasta kiert?? koukkuhun miehen. 645 Juokseepi jokapaikassa verta; he taistellen suovat kuoloa, haavoistaan urohon my?s kuolon he saavat. Vaan kahakoiden keskess' amazoni-neito Kamilla, kantaen viint', avoks toisen rintansa j??dess?, raivoo; t?? k?dell??n joko norjia peitsi? tihj?h?n paiskoi, 650 taikkapa vahvaa kirvest? uupumaton k?tens k?ytti. Helsk?? kultanen jouts olallaan, asehetki Dianan. Viel?p? kun pakohon ajetaan sek? poijes h?n taantuu, k??ntyen p?in paetessaan joutsella nuolia ampui. Ymp?rill??n valitut sisaret ja Larinasta neito, 655 Tulla ja Tarpeija imp, joka vaskista kirvest? k?ytti, Italon tytt?ret, joit' omaks kunniaksensa Kamilla oiviksi rauhan kuin sodankin k?tyreiks valikoitsi. Niinkuin thrakialaiset Amazonit kun Thermodontin virran poikk', otellen koreoill' asehillansa, kiit??, 660 Hippolyte sotanainen ja vaunussa Penthesileia kun palajaa sek? ymp?rill??n iso neitojen joukko riehuvi kirkuillen, kuun moisine kilpine helsk?in. Kennenk? peitsell? ens, kenen viimeks hirve? impi surmaat? Kuin monet ruumihit kuolohon sy?kset s? maalle? 665 -- Euneon, Klytion pojan ensin, jonk' avonaisen rinnan puhkaisee iso varsinen peitsens? eest??n. Kaatuu oksentain verisy?ksy? tuo sek? maahan suistuupi verihins' sek? tuskissa kiemurteleikse. Nytp? Liriin, Pagasoonki h?n yhtyi; n?ist? kun toinen 670 ratsulta haavotetult' alas sy?sty? ohjia korjaa, toinen auttamahan t?t? saapuu suojuksetonna; sy?ksyv?t p?istikk?in molemmat. T?h?n liitti Amastron -- Hippotadeen; et?h?lt? h?n vainoten peitsell? kaataa Tereon, Harpalykon sek? Demofo'on sek? Khromin; 675 kuin mont' paiskasikin k?dell??n vain keihoa, neito, niin mont' tappoi Teukronki miest'. Tamineins et?h?ll? outone ynn? iapygilais-hevoll' Ornytus kulkee: t??n sotilaan tukevii olanp?it?p? nyljetty hiehon taljanen peitt??, p??t?ns? mut hukan hirve? kuono, 680 valkosin hampaineen sit? peittiv?t my?s suden leuat; suojanans maalainen k?siss??n oli nuija; se liikkui joukkojen keskess? p??lt??n muist' ylettyin ylemm?ksi. T??n erottain, joka helppoa olj sotilain paetessa, h?n l?vist?? sek? n?rk?styneen? nyt lausuvi h?lle: 685 "Mets??nk?s samonnees, Tyrrhenialainen, s? luulit? P?iv? jo sai, mik? n?ytt??pi valeheks sanojanne naisien taistosta. Et v?h?isen nimen sie isies vie hengille kuitenkaan, kun Kamillan peitselt? kaaduit!" Niin my?s Orsilokhon sek? Buten, kaks j?tinmoista 690 Teukroa: k??ntynehen pois Buten peitsell? iski pantsarin kuin kyp?r?n v?lihin, miss' istuvan kaula paisti ja miss' olaltaan vasemmalt' alas laskehti kilpi. Kierrolla Orsilokhon j?tin ahdistettuna v?ltt?? piiriss? ahtaammassa sen, vainoten vainoavaista. 695 Sitt' ison kirveens? uron luiden ja suojusten kautta varpailleen kavahtain anovaan, ylen pyyt?v?h?nkin, iskee, l?mp?sin' roiskuttain ajuneen h?nen muotons'. Appenninneilt? sotilas osui Aunonki poika t??n n?kem??n, n??st??n mut s?ik?htyen aristuupi, 700 -- huonoin ei Ligureista, kun pett?? sattuma salli; kun ei juoksussa n?hnynn? t?? paon mahdollisuutta eik' kuningattaren ahdistavan pois k??ntyv?n huomaa, ryhtyi koettelemaan kavaluutta ja viekasta juonta, lausuen n?in: "Mit? on erityist? jos luotat s?, nainen, 705 voimalliseen hepohon? Pako heit? ja nyt tasamaalla rohkeneppas k?sik?hm?h?n k?yd? ja jalkasin taistoon; sittep? n?et, kell' antaa kiitosta horjakka maine!" Virkki; mut tuo, syd?ntyin sek? suuresti harmistuneena, yst?v?lleen hevon j?tti ja yhdenlais-asehissa 710 pelvota kalpoineen, somin kilpinehen jalan vastaan l?ksi. Mut nuorekas mies, petoksella mi voittavans luuli, kiit??pi pakohon heti ynn' hevon k??nt?en pois p?in, kannuksillahan kiihdyttelee nopeaa elukkaansa. "Turha Ligur, kavaluudestas sin? tyhj?h?n kerskut, 715 turhaan, veijari, sie kotimaasi nyt konstia koitit; ei sua pett?v?n Aunon luo petos ehj?n? auta!" N?in nimes impi, kun jalkoineen tulisest nopeoine juosten h?n sivuaa hevosen, edelt' ottaen ohjat, kimppuhuns k?y sek? rankaisee verisest vihamiehen; 720 kuin keve?st' ylev?lt' voi kallioltaan pyh? lintu lennolla saavuttaa ylevist?kin pilvist? kyyhkyn, pit?? kiinn' otetun sek? k?yrill? kynsill? raastaa, t??n veren, untuvien revittyin' alas sinkotess' ilmaan. Huolimatonn' ei, n?it' inehmoin is? ynn' yl?h?isten 725 katsellen ylev?isn? Olympon huipulla istuu. Tyrrhenien Tarkhoois? kiihoittaa kamaloihin taistoihin, kivottain n?r?n katkeran tutkasimilla. Siis sotahan sek? v?istelev?n v?en keskehen Tarkho karrauttaa hevollaan, kehottain sanoillaan sotajoukkoo, 730 my?s nimelt??n kutakin pakolaist' otelmaan palauttaa: "Oi mik? pelko, te ain' kevytmieliset, toimettomatkin Tyrrhenit, kuinkapa mielenne moinen valtasi arkuus? Nainenko teit' ty?ns karkuritielle ja t??n v?en voitti! Kalpaa miks tahi n?it' vasamoita me kannamme turhaan? 735 Eiv?tp? lempeilyyn hitahat ole tai kisaleikkiin, taikka jos Bakkhon-tanssihin kutsuvi kaareva pilli, joss' aterjat odottaa sek? t?ysine maljone p?yd?t, -- tuo halunn' on ik? voimanne -- kun papit mielenne j?lkeen uhroavat sek? runsas atria korpihin kutsuu!" 740 N?in nimeten hevosen v?en keskellen karahuttaa, itsekin kuollakseen sek? raivoten k?i Venulukseen; ratsulta tempasi pois k?dell??n syleten vihamiehen, t??n syliss??n sitt' aimolla voimalla joutuhun viepi. Huutopa taivaallen kohoaa; siks kaikki Latinot 745 katsovat tuot'. Tasangolla nyt tuimana kiit?vi Tarkho, miehen ynn' asehet kulettain; sitt' tuon vasamasta k?rjen katkaisee sek? etsivi paljasta paikkaa, minnek? kuolemanhaavaa l?is; tenienp? se vastaan est?vi kaulaltaan k?den, voimilla voimia v?ltt?in. 750 Kuin yl?h?lle kun lent?en temmatun k??rmehen kotka keltanen vie, kun tarttuen kynsin sen kietovi jalkaan; vaan mato haavoitettuna kiemurteleiks k?perryksiin ynn' omat suomuksens t?r?tytt?en suin suhajaapi, korkeallen kurottuin; tuo kuitenki k?yrine nuokin 755 hakkaa taistelevaa sek? siipinens ilmassa l?isk??: saalihins tlburilaisenki n?in juur joukosta Tarkho voittaen vie. Etev?? esimerkki? p??llik?n noutain Tyrrhenit hy?kk??v?t. Tuoss' Arruns kuollonomainen peitsell? kuin kavaluudella vilkasta vainos Kamillaa, 760 ensin tutkaellen, mist' ois h?ll' ehtosin onni. Minnekk? riehuellen v?en keskess? k??nsihe neito, sinnep? Arrunskin samoaa sek? ??neti seuraa; mist?p? voittaen tuo palajaa vihamiehien luonta, sielt?p? nuorikin mies salahan nopeast hevot k??nt??. 765 Milloin t??lt' yritt?? tahi tuolt', joka suunnalta koettaa kimppuhun k?yd? ja tarkkaa keihoa sylkytti, kehno. Pappipa muinoinen Cybelen Khloreus et?h?ll? sattui kiiltelem??n Frygian-komeoiss' asehissaan, kun hepoaan ajel vaahtoavaa, jota kaunisti loimi, 770 kultais-haat sek? my?s vask' suomut, sulkien moiset. Tummasta muhkeena purppurast' et?maisesta itse joutsestaan lykilaisesta laukas Gortynia-nuolii; kultaa olj kyp?r?ns sek? kultanen jouts olallansa helskyi; my?s solin kultasin keltaisest' sametista 775 manttelin laskoksiin h?n liehuvihin kokoaapi; yll??n kirjottu takki ja polvill' olj haljakka-vaippa. Tuot' sota-impi, ett' temppelihin troalais-tamineita lahjoittais tahi itse?ns ett' koristais otetulla kultapuvullaan, tuota h?n vain kahakan h?lin?ss? 780 hurjana vainos ja kaiken joukon kautt' epim?tt? saalihiks tuon asun saada nyt naisen kiihkolla pyysi: v?ijytys-paikasta kun sopivan n?ki tullehen hetken, keihoa sylkytt??, jumaloit' anoen t?ten, Arruns: "Suurin haltia, templin Sprakten vahti, Apollo, 785 sie, jota ens kumarramme ja jonk' ylistykseksi lieskan laitamme m?ntyispuista ja, luottaen hurskauteemme, astumme, palvelias, tulen kautt' yli hiilien leimun; suo, is? kaikenvoipa s?, pois asetustamme poistaa t??n h?pe?n! En saalista tai tyt?n voitosta pyyd? 790 arvoa enk' asettaan niit?k??n; mull' arvoa muut ty?t tuottakohot! Kun vain rajurutto t? haavahan sortuis, niin kotikaupunkiin palajan min? mainehetonna!" -- Kuuli ja toiveistaan tahallaan osan onnistumaan suo Feebus; toisenpa taas osan haihdutti tuulien huostaan. 795 Ruttohon kuolohon ett? h?n kaatais raisun Kamillan, my?ns anovalle, mut ett' is?nmaan palaten n?kis taasen, ei luvannut, hajottain etel?n rajutuulihin ??nens. Siisp? kun viuhahtain k?dest??n lens ilmojen kautta keih?s, tarkastavat sek? tuimina katsovat kaikki 800 Volskit nyt kuninkaatarta. Eip? h?n tuulesta mit??n, ei h?lin?st' eik' ilmassa kiit?v?st' astalast' ?kk??, siks kunis tunkeutuin ota ottavi paljahan rinnan alle ja juo syv?llen osuneena nyt impyen verta. H?mm?styneet sisaret saa yhtehen auttoaksensa 805 sy?ks?htyv?? kuninkaatarta. Karkaa pelkuri Arruns, riemuhuns pelko kun yhtyi eik' en?h?n rohennut t?? peitsehen luottaa tai vasamoin, k?sin impehen k?yd?. Aivan kuin susi, ennen kuin sit? kostajat vainoo, vuorille korkeillen heti teitt?millen pakeneepi, 810 paimenen raadeltuaan tahi my?s vasikan isonlaisen, tiet?en rohkean ty?ns sek? h?nt?ns, sen alas laskein, luihuna painaapi mahalleen sek? mets?h?n p?tkii: n?inp?h?n Arrunskin n?kyvist? nyt joutuhun poistui, turvaiten pakohon n?in joukon keskehen k?tkyi. 815 Kuollen imp' k?dell??n veti keihoa, mut poviluiden j?? v?lihin syv?h?n t??n haavaan rautanen nirkko. Vaipuu h?n veret?nn? ja kuolohon raukeat silm?t synkkenev?t; helo entinen purppuraposkilta poistui. Kuollen Akkalle n?in sitt', yhdelle yst?vi?ns?, 820 h?n nime??, johon ennen muitapa luotti Kamilla, jonk' kera vaihtoi my?s surujaan --, sek? lausuvi h?lle: "Voin t?h?n ast jotakin, sisar Akka, mut katkera haava heikent??, sumullaan pimennellen mun luonani kaikki. Rienn? ja Turnollen n?? viimeisn' neuvona saata: 825 saisi ett' otteluhun sek? Teukroja linnasta est?isi Voi hyvin!" N?in nimetess??n ohjakset kirpos ja maahan vaipui py?rtyen itsekkin. Koko ruumihistaan h?n kylmeten kirvoittuu v?hitellen ja kuollonomaisna, kaulan ja hervottoman p??n lask, eroten asehistaan; 830 huoahtain vast'mielisn? henkens? Tuonehen haihtui. T?htihin kultaisiin yleten siks surkea parku nousevi; ?rtyy vainen Kamillan kuoltua taisto; kerralla hy?kk??pi koko Teukrojen tihj?k?s joukko, johtajat Tyrrhenien ja Evandron Arkadilaiset. 835 Vaan jo Dianan vartia vaarasen harjulla Opis istuvi ylh??ll? sek? pelvota taistoja katsoo. Miesten raivoavain kun huutaissa parahillaan kaukana huomas Kamillan surkean kuolonsa saaneen, huokasi n?in nimeten syd?mest??n h?n syvimm?st?: 840 "Liiaks, o neitonen, liioin ankaran sie kurituksen sait, kun Teukroja vainota koettanut oot asehillas! Ei sua auttanut, ett' erill?s lehikoissa Dianaa palvelit aina ja harteillas ett' viint?mme kannoit. Ei sua kuitenkaan kuningattares mainetta vaille 845 heitt?nyt kuollessas eik' kuolosi unhotetuksi j?? inehmoiss' eik' kostota kuollehes mainehes kerro. Ken hyv?h?n vaan haavall' on loukannut sinun ruumiis, sen sovittaa elollaan!" -- Olj juurella korkean vuoren muinois-Laurentoin kuninkaan Dercennuksen kumpu, 850 tehtyn? maankamaroist', yli mink' oli tuuheva tammi: t?nnep? haltiatar ihanin ens joutuhun lent?in seisahtui ja Arrunsia kummun huipulta vahti. Kun n?ki mielelt??n ilosan sek? kerskoavaisen, "Syrj?h?n miks", nime??, "pakenet? T?nn' ohjoa kulkus, 855 t?nnepp?, hukkuva, vainen, Kamillan ett' arvosen saisit palkan! Diananko vain sin?kin saat nuolista surmas?" Virkki ja viinest? kultaisestapa lent?v?n nuolen Opis otti ja n?rk?styneen? nyt j?nnitti joutsen, hetkisen pingottain, kunis yhtyiv?t kera toistens 860 kiipper?t p??t ja kun sai molemmat k?det taas ihan suoraks, rautasta kosk vasen nuolta ja j?ntehell' oikea rintaa. Tuskin viuhahtavan vasaman suhahtain l?pi ilmain, Arruns kuuli, kun ruumihisens samass' sai se jo nuolen. Kuolevan tuon toverit sek? huokuvan viimeisill??n 865 j?tt?v?t unhottaen virumaan kedon outohon multaan; siivinp' Olympoon taivahiseen l?ks lent?en Opis. Johtajan n?in kadotettua l?ks ritarparvi Kamillan karkuhun, my?s pakenee Rutulot sek? tuima Atinas; p??llik?t eksynehet sek? yksin j??nehet joukot 870 suojaa etsiv?t, kun, hevot k??nt?en, pyrkiv?t linnaan. Eik?p? Teukroin ahdistaessa ja tuodessa surmaa keihine kenk??n kest?? voi tahi n?it' pys?hdytt??; vaan v?syneill' olillaan n?m? l?ysi? jousia kantaa; kiit?ess??n jymy?? hepojen kapioist' tomukentt?. 875 Vy?ryy muurien luo p?lypilvi jo synkk? ja musta; silloinp' vartiopaikoissaan emot, rintoa ly?den, haikean huudon nostavat taivahan t?hti? kohti. Jotkapa juosten ens avonaisihin sy?ksyv?t porttiin, n?it' takoaan sekanen vihamiesten vainovi joukko; 880 eip? he kurjoa kuoloa v?lt?, mut kynnyksienki luon', is?nmaan varustusten kuin kodin turvasan luonai kuolevat haavoihins. Osa sulkee heilt? jo portit eiv?tk? rohkene tiet' tovereill' avata' tahi linnaan laskea, tuot' anovaisia; syntyy surkein murha 885 porttia puollustavain sek? n?ihin sy?styjen kesken. J??nein? ulos itkevien emojen n?kyviss?, suin p?in kaivoksiin osa, tungoksen tupatessa, sy?st?h?n; valloilleen hevot laskien muut sokeasti porttihin murskauvat sek? ramppeihin vakavoihin. 890 Viel?p? ?iditkin varustuksilla kiivahimmasti -- heit? Kamillan es'kuva, lemp is?nmaan kuten neuvoo heitt?v?t keih?it? k?sineen h?tel?in; kovan tammen kangin kuin karastuin karahkoinkin matkivat rautaa, innoissaan haluten ens' kuoloa linnansa eest?. 895 Turnon sill?v?lin salossaan kamaloittavi julmin airut ja urhokkaan ylen rauhattomaks teki Akka: Volskien rintamien hajonneeks, eronneeksi Kamillan, tuimana hy?kk??v?in vihamiesten, auttaess' Onnen, kaikki jo vallanneen; jopa ehtiv?n linnahank' kauhun. 900 Raivoten tuo, kosk' Juppiterin kova tahto sen vaatii, hylk?? miehitetyt m?en t?yr?t ja korpesat vaarat. Tuskin olj n?kyvist? h?n p??snyt, kent?lle joutuin, kun is? Aeneas avonaisihin metsihin mennen nouseepi yli harjun ja synk?st? korvesta l?htee. 905 Kumpikin n?in v?kineen varustuksille rient?vi joutuin eiv?tk? toisist' oo ylen pitk?n matkan he p??ss?, kun n?ki Aeneas ketojen tomun vallassa aivan tupruavan et?h?ll? jo Laurentolaisien joukot; julman Aeneaan tuns Turnuskin asehissa, 910 astuvan jalkav?en, hepojenkin hurskavan kuuli. Ehk?p? oisivat n?? heti taistohon k?ynehet, jos ei L?nteiseen merehen v?syneet uvehens olis Febus ruusunen kastanut, n?in y?n tuottaen menty? p?iv?n. Kaupungin edustall' asettuu he ja vahtivat linnaa. 915

Viitteet:

KAHDESTOISTA LAULU.

Aeneaan ja Turnon kahdentaistelu.

Ainehisto.

Turnus ilmottaa alakuloiselle Latinolle ja h?nen perheelleen aikeensa ruveta kahdentaisteluun Aeneaan kera, josta p??t?ksest? Latinus ja Amata kokevat h?nt? luovuttaa . -- T?st? tiedon Aeneaalle l?hetetty??n, katsastaa Turnus hepojaan ja aseitaan. -- Aeneas suostuu Turnuksen tarjoukseen . -- Liitto taistelun ehdoista ja seurauksista tehd??n ja uhrilla vahvistetaan, mutta se rikkoutuu kohta Junon yllytt?m?n Turnon sisaren Juturna nymfin juonien kautta . -- Sen vuoksi syntyneess? tappelun tuoksinassa, miss? moni menett?? henkens?, tulee Aeneaski haavoitetuksi ja t?ytyy vet?yty? syrj??n . -- Turnus kaataa paljon Troijalaisia sek? tekee voitetuistaan pilkkaa . -- Iapis, Aeneaan l??k?ri, saa vihdoin, Venuksen avulla, nuolen haavasta pois . -- Lyhyesti poikaansa kunnollisna ja urhoollisna pysym??n kehotettuaan, palaa Aeneas tappeluun ja turhaan Turnoa, jonka Juturna ajurin haahmossa aina vei toisaalle, kahdentaisteluun vaadittuaan, on v?h?lt? taasen tulla haavoitetuksi; sen vuoksi h?n n?rk?styy ja saa hirve?n tapon aikaan vihollisten joukossa sek? lopuksi l?htee Latinon kaupunkia h?tyytt?m??n . -- Kaupungin h?t?; Amata, Latinon puoliso, t?st? p??tt?en Turnon kaatuneen, hirtt?? itsens? . -- N?hden kaupungin h?d?n, p??tt?? Turnus ruveta kahdentaisteluun Aeneaan kera, josta p??t?ksest? Juturna ei h?nt? en??n saanut luopumaan . -- Turnus, joka taistelun kiireiss??n oli siepannut oman miekkansa asemesta ajurinsa miekan, joutuu sen menty? poikki aseettomaksi, t?ytyy paeta ja paetessaan pyyt?? kansalaisiltaan toista miekkaa; Aeneas, polvihaavastaan hitaana, ajaa h?nt? takaa ja uhkaa tappaa sen, joka Turnolle miekan antaisi. -- Aeneaan Faunon puuhun tarttunutta peist? pois pyyt?ess?, antaa Juturna veljellens? miekan, jolloin Venuskin irroittaa Aeneaan peitsen puusta . -- Juppiterin kehotuksesta luopuu Juno vihastaan Troijalaisia vastaan sill? ehdolla, ettei Troja-nimist? kaupunkia en??n perustettaisi ja ett? Teukrot muuttuisivat kielelt??n latinalaisiksi . -- Juppiterin l?hett?m?n hirvi?linnun pelj?tt?m?n? t?ytyy Juturnan luopua velje?ns? auttamasta . -- Turnus, liian suuren kiven viskattuaan, ei jaksanutkaan saada sit? Aeneakseen sattumaan ja tulee Aeneaan peitsen kautta haavoitetuksi, kaatuu maahan ja pyyt?? Aeneasta h?nen henke?ns? s??st?m??n; Aeneas alkaa tuntea s??li? kaatunutta vihollistaan kohti, mutta huomaa, Turnon kovaksi onneksi, t??n olalla Pallaan hankkilusvy?n ja t?st? kiivastuen pist?? Turnon kuoliaaksi .

Onnettoman sodan kautta kun huomaa Turnus Latinoin mielen lannistuneen ja h?nt' t?ytt?m?h?n lupaustaan ilmesti vaadittavan, h?n raivoopi levotonna, kiihtyen mieless??n. Kuten puunialais-ketomailla, rintaan mets?st?j?in k?dest' aimon saatua haavan, 5 leijona taisteluhun varustaupi ja telmien vatkaa niskalla harjaa tuuheata' sek? pyyt?j?n keih??n pirstoo tarttunehen pelotoinn', ?r?ten verisuisna; n?in juur kiihtynehen Turnon raju luontokin yltyy. Sitten n?in nime?? kuninkaalle ja n?rk?sn? alkaa: 10 "En en?h?n min? estele eik' arat Dardanot syyt? taannuttamaan sanojaan saa eik' valaliittonsa kielt??. K?yn k?sin. Laitappas, is?, uhraten laillinen liitto! Tai tuon aasialaisen Dardanon karkurin paiskaan Tuonelahan k?dell?in , 15 kaikkien erhetyksen kun yksin ma kalvalla torjun; tai maan voittakohon ja Lavinia puolisons' olkoon!" Tyynen? mielelt??n nyt vastaa h?lle Latinus: "Oi jalo miehuinen, jota kiivaammin sua uljuus yllytt??, mun velvollisuutena senp' enemmin on 20 neuvoa, senp' enemmin varottain koko vaarasi n?ytt??! Sull' is?n Daunon valtiot on, useat ovat linnat vallottamanne; en kultaa enk' toveruutta ma kiell?; neitoja muitakin on Latiossa ja Laurento-maassa, jotk' ovat yht' etev?t suvultaan. Suo vilppi? paitsi 25 katkeran totuuden julistaan' ja se mielehes k?tke! Entisist' yljist? kellenk??n mua lapseni kihlast' ennustain jumalat sek? ihmiset kielsiv?t kaikki. Vaan sukulaisuus kuin sinun lempiminen minut saatti, puolison my?s valitus kaikk' estehet poistamahan pois, 30 kun k?vin kiellettyyn sotahan lupaukseni rikkoin. Minlainen kova onni, mi tuomio tuost' mua, Turnus, vainovi, n?et sin?kin, -- mit? vaivoja mie enin k?rsin. Tuskinpa linnassakaan kaks kertaa ly?tyn? aivan Italian pelastimme me toivon, -- on vertamme l?mmin 35 viel' Tiberin joki, kent?tkin isot valkosna luista. Miks usehin ep?r?in? Mik? raivo mun mieleni muuttaa? Heit? jos Turnon kuoltua tahdon liittohon voittaa, -- miks en s?ilyess??n pikemmin lopettais kahakoita? Mink?p? heimommekin, Rutulot, mit? kertosi muukin 40 Italia, sinut jos nyt sallisin sy?ksy? surmaan, -- Onni min est?k?h?n! --, kun lastani puolisoks pyyd?t? Muistappas sodan vaihettelusta ja armahda vanhaa taattoas, jonk' olet nyt suremaan kotihin et?h?lle j?tt?nyt Ardeahan!" -- Pakinast' ei raivosa Turnus 45 huolinut, mut enemmin vain lohdusta yltyen kiihtyi. Kohta kun harmiltaan h?n lausua voi, t?ten alkaa: "Murhees, puolestain, parahin, jota kannat, ma pyyd?n, heitt??s, kunnian kun etehen mun kuollani sallit! Emme mek??n tehotont', is?, keihoa emmek? peist? 50 visko ja juoksemahan veren saa my?s meid?nki isku. Kauas haltiatar emons poistuva on, joka multa karkoavan lymytt?is sek? k?tkisi pilvien peittoon!" Vaan pel?styin kuninkaatar uudesta tappelun laista itki ja intoista v?vy??n est', uhkaten kuolla: 55 "Turnus, kyynelten sua kautta, jos arvo Amatan mielt?si koskevi yht??n, sie minun ainoa toivo, vanhuutein kivun hoiva, Latinon arvo ja valta luona min on, johon my?s koko huoneemme nojauntuu, -- yht? ma pyyd?n: luopuos taistosta Teukroja vastaan! 60 Kohtalot millaiset sua kohtaavat tapellessas, Turnus, ne kohtaavat muakin. Heti t??n elon kurjan heit?n enk' Aeneast' v?vyn' n?hd? ma vankina tahdo." N?? emon pyynn?t Lavinia kuuli ja kyynelill?ns? poskia kostuttaa ihanoit': ?kist??np' punerrusta 65 kuumana nousi ja kasvojen hehkuvien yli lensi: niinkuin Indian norsunluuta kun jos joku tahtoo purppurin kaunistaa, kuni valkein liljojen kesken hehkuvat ruusut; sen v?riset oli neitosen kasvot. Rakkaus vaivaa tuota, kun neitohon katsehens luopi; 70 kiivammin sotahan halajaa ja Amatalle lausuu: "?ll?s kyynelill?s, anon, taikkapa uumoen moista sie mua saata, kun sodan yrme?n taistohon l?hden, oi emo; eip' olekkaan minun vallassa kuoloan' est??! Viestini airut vie, Idmon, Frygien tyrannille, 75 s'ehk'ei mielehens oiskaan: juur kun huomenna Koitar rattahineen rusevin' ajaen alottaa rusotella, s'ett' ei Teukroja veis Rutuloin etehen! Sotilakko Teukroill' kuin Rutuloill' olev' on! Sodan taistomme p??tt??. Kent?ll? p??tett?k??n, omakseen ken Lavinian saapi!" 80 Kun oli n?? sanonut, h?n ?kki? l?ks asuntoonsa, oivia vaadittuaan hepojaan etehens, ihannellen katsovi, jotka Pilumnolle lahjaks soi Orithyia; valkeudellaan n?? lumen, juoksulla tuulenki voitti. Seisovat ymp?rill??n vire?t ajurit, taputellen 85 rintoa k?mmenill??n sek? kammaten jouhista harjaa. Sitte h?n kullasta kuin valinvaskesta valkeast' t?nk?n pantsarin viskaisee olilleen sek? luoksensa ottaa miekan ja kilven ja my?s punat?yht?isen kyp?r?nki: miekan, min Daunollen is?ll' olj tulenvaltias herra 90 tehnyt ja kiillottanut helokkaaks stygilaisella veell?. Voimakkaast' ison keih??n tempavi sitte, mi pantu keskelle huonettaan oli aimoa patsasta vastaan. Aktorin Aurunkon t?risytt?vi saalista norjaa n?in nimeten: "Hei sie, mik' et kutsumustan' ole koskaan 95 kielt?nyt, keiho, jo aika nyt sai; sua, kuulusin Aktor, kantavi t?? Turnon k?si; suo frygilais retusmiehen ruumihin kaataa, pantsarin suo musertaa simareiksi nyrkill? voimakkaalla ja tuhkassa tahrata myrrhaa tiukkuvat hiuksens, mitk' kiharoinunna on v?ri rauta!" 100 N?in kun raivoelee, h?nen kasvoillaan s?ken?itsee kuumana kiivautensa ja silm?ns? s?ihkyv?t tulta: aivan kuin m?r?j?? k?etess?ns? taistohon h?rk? hirmuisna, kuni tuimasti kiukuten sarvinehen tuo teikkovi puun tyvehen sek? ilmaa puskien peihtoo, 105 n?in sotahan varustautuen hiekkaisell' arinalla. Sill?v?lin emons' suomiss' Aeneas asehissa julmana valmistau sotahan sek? ihdasta kiihtyy, ett' sodan suostumuksen mukahan vois taistellen p??tt??. H?n toverein, apeanki Julon poistavi huolen, 110 kertoen sallimastaan sek? vied? Latinolle k?skee vastaus tarkalleen urojaan sek? ehtonsa m??r??. Juuri kun kirkastamaan valollaan rupes huominen p?iv? vuorten huippuja, auringon hevot kun ulapalta nousivat, maailmaan ihanaa valoaan sirotellen, 115 kentt?? oit' otelmaan ison linnan muurien luona mittaillen Rutuloin sek? Teukrojen valmisti miehet, liesi? keskellen sek? yhteisill' jumaloille turpehest' alttarit. Muut sek? vett? ett' tultakin toivat, vy?tetyt vy?ll? ja my?s ohimoillansa seppelt? kantain. 120 Astuu ausonilaisv?ki ynn? sen keih?s?t parvet porttien t?ydelt? tunkeuvat. Erilais asehissaan rient?vi Teukrojen kuin Tyrrhenain nyt koko joukko; rautaan niin puetut kuin jos sotahan kova taisto heit?kin vaatis. My?s tuhanten kesk' kohdalla itse 125 p??miehet, helottain purppurasta ja kullasta, kiit??, heimosta Assarakon Mnestheus ja urho Asilas, Messapokin hepojen masennuttaja, poika Neptunon. Merkin saatua kun joka mies heti paikkahans' astui, keihoja maahan kiinnitt?v?t, asettaaksensa kilvet. 130 Katselemaan emot l?htenehet, asuton v?ki ynn? heikot vanhukset toriloill', asuntoin katoksille kiipe?v?t; muut seisovat aimojen porttien luona. Junopa vuorelta nyt, jota Albanoks nimitell??n -- vaan nimet?n oli silloin, arvoa, mainetta vailla --, 135 huipulta katsellen t?hyst?? toramaata ja kumpaa parvea Laurentoin, Teukron ja Latinonki linnaa. Haltiatar heti n?in, Turnon sisaren' lateleepi, naisjumalalle, mi j?rvet ja koskekkaat joet katsoo : "Oi jokien sulo nymfa ja mielellemme s? rakkain, tied?th?n ett? m? sull' Lation vain naisista niist?, jotk' ison Juppiterin ovat, harmiksein, kohounneet vuoteellen, majan oon luvannunna Olympossa antaa! 145 Sull' osotan surus syyn, mua ett'et syytt?s, Juturna. Mink' vai Sallima soi sek? Onnettaret kunis salli, suosinut maata ma oon Lation, kotias sek? Turnoo. Miehuisen sotahan n?en k?yv?n onnea paitsi, n?en h?ll' Onnettarein kovan p?iv?n ja turmasan vallan 150 saavan. En tuot' otelmaa enk' liittoa katsoa saata. Veljes eest? sa, jos johonkin kykenet tehokkaasen, l?hde; sen voit nyt! Ehk?p? k??ntyis kurjien onni." Tuskin n?? nimes, kun hyr?ht itkem?h?n jo Juturna, kolmasti, nelj?stikin k?dell??n sulorintahans ly?den: 155 "Ei ole parkuhun aikaa", virkki Saturnia Juno, "joudu ja veljes, jos jotenkin voit, kuolemast' auta; tai sota kiihoita sek? laittama liittonsa s?rje! Puolestas min? vastaan." N?in kehotettua j?tti horjuvan taistelemaan syd?mens' surun katkeran kanssa. 160 Sill?v?lin kuninkaat sek? aimosan kookas Latinus, nelj?k?s-vaunuissaan samoaa, ohimoillansa kantain, kruunua kultaista', s?detten tusinasta mi kiilsi es'is?n lailla Apollon; valkoisne parineen kiis Turnuskin, k?dell??n t?rist?in kaht' astalarautaa. 165 My?s is? Aeneas, Rooman suvun alku, nyt kiilt?in kilvelt? tahdikkaalta ja taivahisilt' asehiltaan, Askanius mukanaan, -- Rooman ison kasvava toivo, l?htev?t leirist??n; jopa valkeaviittanen pappi porsaan harjaksisen sek? nuorekkaan karitsankin 170 toi sek? valmisti leimuuvill' alttareill' elukoita. N?? p?in aurinkoon kohovaisehen kasvonsa k??nt?in suolatut jauhonsa uhriksi tuovat ja raavasten otsaan miekalla merkitsev?t, valaen pikareist' alttareille. S?il?ns? Aeneas jalo paljastaen anel n?it?: 175 "Aurinko vierasna miesn? ja t?? anovalle nyt olkoon Maa, min vuoksi ma voin niin suuria vaivoja kest??, my?s Is? kaiken voipa ja sieki, Saturnia-rouva, ollos haltiatar avuljaamp', anon; mainio Marskin sie, joka taivuttelet, is?, taistoja tahtosi j?lkeen, 180 l?hteit?, suvannoit' anon, teit' yl?-ilmojen tenhon voimia, my?s merenkin yli tumman joilla on valta! Voitto jos k??ntyis ehk' Ausonien Turnuksen puoleen, l?hteminen on voitettuin sitt' Evandrusen linnaan, pois eroten ketomailt' eik' koskaan taistohon en??n 185 Teukrot ryhty? saa eik' vainota seutuja n?it?. Vaan jos seurais Onni nyt meid?n taisteluamme, kuin pikemmin min? suon, -- jumalat halun' j?lkehen tehk??t! -- en edes Teukroillen Italoit' alamaisiksi vaadi, en hae valtaani; lait yhteiset ij?ks kaikeks 190 liittohon yhdist?k??t molemmat vapavaltaset kansat! Juhlista s??d?n mie, mut taistosta appi Latinus; appeni korkeinna komentaa, mull' laittavat Teukrot linnan, mut nimen kaupungille Lavinia antaa." N?in ens Aeneas; t?ten jatkoi sitte Latinus, 195 katsoen taivaallen, k?den nostaen t?htien puoleen: "Vannon, Aeneas, my?s Maan, Meren, T?htien kautta, kaksois-lasten Latonan kautta, kaks-otsikko Janon, Tuonen valtiasten v?en kautta ja hirve?n huoneen, n?it' Is? kuulkohon my?s, salahmoine mi liittoja vihkii; 200 kosken alttarihin, tulen vannoen tenhojen kautta: ?lk?h?n rauhaa tuot' Italoilt' eik' liittoa koskaan viet?k?, vaikk' k?vis kuink' asiat; kenenk??n mua voim' ei luovuta t?st'; ei vaikkapa maan upottais meri pohjaans paisuen tulvallaan sek? taivaan Tuonehen paiskais: 205 kuin vakavast' t??, , valtikka ei veso lehti? eik? se varjoa koskaan, kerta kun mets?st? pois on nyhdetty juurinehen se irt' em?maasta ja lehtens ja oksansa katkasi kirves: muinoin puu, mut nyt sep?n k?et vasetuin koristeineen 210 sen somist, kannettavaks Italoin isillen takoessaan!" N?inep? lausehineen nuo kesken?h?n teki liiton, p??llikk?in n?kyviss? ja sittep? uhraten lailleen tappavat raavaita tulehen sek? kiskovat n?ilt? pois sis?lmykset ja t?ysill? maljoin t?ytt?v?t p?yd?t. 215 Vaan ep?suhtaiseks jopa taistelu tuo Rutuloille n?ytt??pi, levotuuski jo valtaa kansassa mielet sen enemmin, jota selvemmin n?kev?t erotuksen. Verkalla astelullaan sit? eist?vi Turnus, kun astui n?yr?n? alttarin luo anomaan, alas silm?ns? luoden, 220 poskin riuahtunein sek? nuorella muodolla kalpeus. Kohta kun t??n jupinan enenneen n?ki sisko Juturna, kun n?ki muuttunehiksi jo kansan vaihtuvat mielet, joukkojen keskehen muututtuaan n??lt??n Kamertaksi, -- jonkapa es'isien iso sarja ja taattojen kunto 225 sai nimen kuuluks ja jok' asehiss' oli ankara aivan --, joukkojen keskehen saa, asiain hyvin tiet?en laidan, juorua kylv?m?h?n monenlaista ja lausuvi n?it?: "Ettenk?s h?pe?, Rutulot, yht' eest?nne kaikkein laittaess' ottelemaan? Saman vertaiset luvultamme, 230 voimilta emmek? oo? Tuoss' kaikk' on Evandron ja Teukroin hirve? joukko ja tuossa Etruskit Turnolle tuimat! Tuskin miehens' saa, meist' ottelis jos joka toinen! Nousevi arvollaan jumalain luo kyll? h?n, joiden alttarill' uhrautuu sek? kansan suuss' yh? el??, 235 mep' is?nmaan kadotamme, on k?rtsi? herroja meid?n kuuleminen, jos nurmella huoleti loikuelemme!" N?ist?p? lauseistaan jopa syttyi nuorien mieli syttymist??n sek? joukkoihin levi??pi jo nurku. Muuttui Laurentolaiset jo t?st?, jo my?ski Latinot. 240 Jotka olj itselleen ik?v?inehet taistelun hoivaa onnena, tahtovat nyt kahakkaa, olemattomaks suoden liittoa, surkuellen Turnon tukalaa olokohtaa. Liittip? tuohon Juturna nyt viel' enemmin, -- yl?h?lt? merkin antaess', oivempaa jota ollunna muut' ei 245 mieli? h?iritsem??n Italoin sek? kummalla petti. Sill? kun Juppiterin kotk' kellert?v?inen nyt aamun ruskossa lennellen vesilintuja vainos ja lintuin parvea pauhuisaa, ?kist??n vilahtain sep? vuon luo, joutsenen kaunoisen, tyly, k?yrihin kynsihins' sieppas. 250 Rohkeammiks Italot tulivat, kun lintujen parvi k??ntyi riekuillen paostaan, -- ylen ihme olj n?hd?! -- siivill? taivaan kun pimitt?in, vihollista he vainoo, yhtyen ilmojen kautt'; ylivoima kun voitti sen my?skin kuormastaan v?syen, er?ns hellitti kynsist? kotka 255 virtahan laskeimaan sek? h?ipyi ilmahan itse. Huutaen tervehtiv?t Rutulot t?t? merkki? silloin, hankkeutuin sotahan; nyt ensin Tolumnius velho lausuvi: "Tuoss' olj, jot' usehin anonut olen hartaast! Merkin t??n jumalain hyv?ksyin k?sit?n; heti k?yk??t 260 miekkahan johtoni all', oi kurjat, joit' tyly vieras taistolla kauhistaa kuni arkoja lintuja, teid?n rannoillen asustuin v?kisin! Merellenp? h?n kohta haihtuva on paeten. Yks'mielisn? k?yk?te yhteen puollustamaan kuningastanne, jonk' ovat vienehet teilt?!" 265 Virkki ja rynn?ht?en vihamiehi? vastahan paiskas peitsen; jo viuhahtain v?k?puu lens ilmoa tarkkaan halkoen. Nousipa tuost' heti ankara huuto ja kaikki katsojat h?mm?htiv?t sek? taisteluhun povet kiihtyi. Keih??n kiidelless' osui yhdeks?n ihaninta 270 veljest? seisomahan sit? kohti ja jotk' oli kaikki kantanut Arkadian Gylippon hyv? puoliso yksin; n?ist?p? yhden vy?lle, miss' ommeltu vy? kohen vatsaa hierovi, miss? sen p??t solk yhtenen kiinnitteleepi, veljeksen ihanan n??lt??n, asehiltansa kauniin, 275 puhkaisee kylk'luut ja sen keltais-hiekkahan kaataa. Veikotpa nyt, v?ki uljas, ja tappiostaan ?keiss??n oieti kalpansa paljastavat, osa tarttuvi peitsiin; sitten hy?kk??v?t rajuten. Heill' laurentojoukko vastahan rient??; t??lt?p? sy?ks?hti taas kuni laine 280 Teukrot, Agyllinat sek? Arkadien monet joukot. Yksi nyt valtaa vain halu kaikkia: tarttua miekkaan. Alttarit ry?stell??n; koko taivaalla vasamoiden kiit?vi synke? pilvi ja rautainen sade sy?ksyy; uhraus-maljatki ry?stet?h?n. Pakeneepi Latinus 285 vieden karkotetut jumalat sodan pauhusta kanssaan. Vaunuja valjastavat muut tai hyp?ten hepojensa selk?h?n karkaavat sek? seisovat paljahin miekoin. Aulestesta Messapus, Tyrrhenein kuningasta, joll' oli kruununsa p??ss', ylen toivoen sotkea liitto, 290 s?ik?ytt?? hevollaan karahuttaen: tuo per?yntyin kaatuu alttarihin takanaan olevaan, katalainen, sy?sten raivolle ynn' olilleen. Vasamoin' tuli joutuun Messapus sek? l?i anovaisehen p?lkkyhikk??ll? peitsell? korkeelta oriltaan jykev?sti ja lausui: 295 "Kyll?ns? sai; t?? on jumalillen suotusamp' uhri!" Rynt??v?t Italot sek? ry?st?v?t l?mpys?n ruumiin. Alttarilt' k?rventyneen kek?leen edest??n Korynaeus tempaisee sek? ly?m?h?n kiirehtiv?isen Ebuson l?im?hytt?? n?k?h?n t?ll'. Leimaht tuon iso parta, 300 antaen k?rventyess?ns? katkun. Vainotenp' itse ?imistyneen vihamiehen tukkahan k?i vasemmallaan, polvella ponnistaen sitt' t??n alas lyykisti h?n ja julmalla miekalla sy?ks povehen. Podalirius Alsoo paimenta, kun sotarinnan eess' ohi peitsien kiisi, 305 vainoten ahdistaa, sapelin vet?sten: sep? k??ntyin kirveens? olan taa kohottain, t?m?n otsan ja leuan halkas ja p?rskyttel verell??n avaralt' tamineita. Silm?tp? t??n syv? rauha ja rautainen uni painaa, kun ijankaikkisehen suletaan n?kimens? jo y?h?n. 310 Vaan vaka Aeneas k?si??n ojentain asetonna, paljahin p?in nyt n?in omiaan koki hillit? huutain: "Minnek?s sy?ksytten? Mist' tuo n?r? ?kki? nousi? Hillitk??t vihojanne! Jo liitto on tehty ja kaikki m??r?tyt lait; mull' on vain oikeus taistohon k?yd?; 315 sallikahat mun ja poistote pelko! Ma vahvalla k?ell? liittoni t?yt?n; uhrit n?? mull' on Turnuksen velkaa!" N?it?p? lausuessaan sanojaan parahillansa juuri, oikeni, kas, urohon nyt siuhuen siivek?s nuoli, -- tiet?m?t?nt?, sen sy?ks kenen k?s tahi toiko sen tuuli 320 kunnian moisen ken Rutuloill', jumalatk' eli onni, toimitti? -- Vaijennut on kuuluisan teon maine eik?p? haavast' Aeneaan kenk??n kehununna. Turnus kun Aeneaan v?en keskest? poistuvan huomaa, johtajat h?mm?styneiks, ?kinn?isest? toivosta kiihtyy: 325 vaadittuaan hepojaan, asehensa, h?n uljahast vaunuun kiirehtii hyp?ten, k?sihin sitt' ohjakset tempaa. Kiidellen urosten monet laittavi ruumihit Tuoneen; murskaa vaivaisiks useoit' tahi vaunulla sotkee joukkoja tai vasamoin otetuin pakolaisihin paiskoo. 330 Aivan kuin joen j??kk??n Ebron luona kun kiit?in julmana kilpi? Mars kalisuttaa, kun hepoloitaan raivoja laskee h?n sotahan; kuten nuo tasangolla L?nnen kuin Etel?n sivuaa; t?min?st?p? jalkain huokaa Thraakian ??ri ja ymp?rill??n tylyt Kauhun 335 kasvot ynn' N?r?t, Vainot kiirehtiv?t kerallansa: hiest' t?ten huuruvia hepojaan ajel tappelun pauhuun urhea Turnus, kehnosti pilkkaellen tapetuita vastustajoitaan; p?rskyttelee nopeast kaviot nyt hurmetten l?t?k?it? ja sotkevat hiekkahan verta. 340 Vaan jopa surmasi h?n Sthenelon, Thamyrin sek? Folon, yhtyen n?ihin, -- mut tuon et?h?lt?, ja kaksoset kaukaa Imbrasidat, Glaukon ja Laden, joit' Imbrasus itse kasvattanut Lykiass' oli, n?? varustain samall' lailla taistelemaan tahi my?s hevollaan vihureist' ohi rient??n. 345 Muu'alla p?in samos Eumedes sotahan parahillaan, Dolonin muinaisen sukulainen, taistossa oiva, ukkoa muistuttain nimelt??n, is?j??n ripeylt??n, tuota mi tiedustamaan Danaoin varustuksia l?ksi, tohti mi palkaksensa Akhilleen vaunuja pyyt??; 350 toisenpa palkan soi h?ll' uskaltamastansa Tydeen poik' eik' h?n en?h?n halunnut Akhilleen hepoloita. Kun vaan tuon avokent?ll? kaukaa huomasi Turnus, pitk?n matkan p??st' osaten h?nehen vasamallaan, valjakon seisahuttaa sek? vaunuistaan alas hypp??, 355 kaatunehen puol'kuollehen saavuttaa sek? pannen jalkansa kaulalle t??n, tikarin anastaapi h?n k?est?, v?lkkyv?n sen sitt' t?yt?ten kaulahan n?in nimes h?lle: "Siin' ovat peltosi nuo, joit' Teukro sa taistellen pyysit; mittaa Hesperiaa syleten; sen palkanpa saa, jotk' 360 uskaltavat muhun ryhty?; n?in rakennelkohot linnaa!" N?iden seurahan peitsens? paiskaten Asbuten laittaa, Khlore?n, Sybarin ja Daretan, Tersilokhonkin, selj?lt? hurjistuneen hevosen pudonneenki Thymeten. Aivankuin Edonista kun vonkuen pohjonen tuuli 365 kiit??pi merellen sek? aaltoja rantahan vy?rt??; minnekk? t?rm??kin vihurit, siin' haihtuvat pilvet: n?inp' edest' Turnonkin, mihin k??ntyi vain, v?ki v?istyi, n?in pois rimtama siirtyi; milloin kiid?tti vauhti, milloin k??ntyess??n sai liehumahan kova tuuli 370 t?yht?ns?. K?rsinyt ei Fegeus kopeaa ajoansa: vaan pys?htyin ratasten etehen h?n oikeallansa ohjista k??ns nopeain hepojen pois vaahtosat turvat. L?ngiss' se kun vedet??n sek? riippuvi, t??n avopaikkaan tunkeutuu iso keih?s ja, kakskerran sotapaidan 375 puhkoen, haavalla raamaisee keve?st' t?m?n pintaa. Kuitenki kilpens? k??nt?en, k??nsihe h?n vihamiest? vasten ja puukkonsa paljastain pelastustahan etsi: py?r? ja akseli mut h?net ruhtoi vauhdilla maahan pitk?lleen ja nyt jouduttuaan h?nen luoksensa Turnus, 380 sen kyp?r?n alap??n sek? haarniskan yl?reunan keskelt? hakkaa p??n sek? ruumiin hiekalle heitt??. Voittosa Turnus n?in kun surmaapi ketoloilla, silloin Aenean, Mnestheus ja vankka Akhates kuin my?s Askanius vie hurmeisna varustuksiin, 385 vuorottain tukien h?nen k?ynti? pitkine sauvoin. Harmittelee sek? koettaa keihoa pirstounutta kiskoa irti ja min pikemmin avun tuomahan vaatii, laajalti leikkosivat ett' haavan ja pystynt?paikan silposivat kokonaan, ett' taas palata sotahan sais. 390 Vaan jopa eht, enimm?n jota Febus suosi, Iapis, Iason poika, joll' olj eritt?in h?n suosiollisna; t?llep? taitojans lahjaks soi ilon suopa Apollo, laulun, ennustuksen ja my?skin ampumataidon. Ett' t?? sairastuneen is?n vois elonlankoa jatkaa, 395 kasvien tenhon ja l??k?rity?n siks tuntea tahtoi, ennemmin harjoittaen vain n?yr?n? tyynek?st' tointaan. Katkerast' ?rj?ht?en nojauntuu suurehen peitseen Aeneas, ison kumppanusten sek? itkev?n Julon keskess?, kyynelillen v?lit?inn?. T??p? nyt ukko 400 paeonilais-tapahan puetett' taa k??ttyne vaattein, paljoa taitosineen koettaa k?sineen sek? Febon tenhosill' yrtill? turhaan; turhaan nirkkoja koettaa irroittaa, yh? vain oli kiinn' oakas ter?rauta. Keinoa ei mit?k??n suo Onn', eik' taatto Apollo 405 auta ja hirmuinen melu kasvamistaan yh? kasvaa, kent?ll? kun l?hestyy yh? vaara. Jo taivahan peitt?? tuhka, jo ratsastajat tulevat sek? tihj?sti leirin keskehen tuiskuupi vasamoita. Nous yl?-ilmaan kumppanusten sotivain sek? kaatuvien suruhuudot. 410 S??lien nyt Venus ?it' pojan tautia ansiotonta kreetalais-Idan haki paltehelt' Diktamno-yrtin, mill' oli h?ytyv?t lehdet ja kukkaset min puneroivat r?yhyss'; ei m?kivuohille tuntematon t?m? ookkaan ruoho, kun tarttumahan nuol lent?v? selk?h?n sattuu. 415 T??n Venus, verhottuaan koko muotonsa synkk?h?n pilveen, nouti ja l??kett? kaadettais somahan pikariin sen viskaisee, salahan parantain; sekottaa v?ekk?it? nesteit' ambrosian sek? tuoksuavaa panakeaa. T?ll?p? rohdolla haavaa hautovi vanha Iapis 420 tiet?m?tt??n, kun ?kki?h?n koko ruumihin tuska poistui, haavan pohjassa kun tyrehtyi veren vuoto. K?tt? jo seuraellen v?hint??n hakaroimatta nuoli l?ksi ja uudestaan h?nehen palas entiset voimat. "T?nn' asehet nopeaan urollen! Mit? seisot?" Iapis 425 huutaa, mieli? ens kehottain vihamiehi? vastaan. "Ei t?m? ihmisten avull' eik?p? taitoni ty?ll? tullut, et, Aeneas, sin? s?ilynyt k?tteni kautta; suurempi haltia autti ja suurihin s??st sua t?ihin!" Tappeluhun haluten t?? pohkensa s??rysti kultaan 430 kumminki puolin ja, vitkailuu vihaten, haki peitsen. Kilpi kun toimitettiin k?silleen sek? pantsari selk??n, Askanioo sev?ten halajaa k?sill??n hetahasti, sitten, suudeltuaan keve?st, kyp?r?n l?pi lausuu: "Kuntoa sie minust' oppios, poika, ja toimellisuutta; 435 muist' opi onnea! Nyt sua mun k?si taistossa viel? puollustaa sek? auttavi kunniahan erityiseen. Laittaos sie, kun vaurastut ij?lt?s isommaksi, ett? sun kiihottais syd?nt?s omies esimerkkii noudattamaan is? Aeneas sek? my?s eno Hektor!" 440 N?? sanat lausuttuaan jalonmoisna h?n portista l?ksi, aimoa keihoa sylkytt?en; kera suurien joukkoin Antheus, Mnestheus hy?kk??v?t sek? j?tt?en leirin tulvailee koko joukko. Jo peittyy pilvehen synkk??n kentt? ja maa tutajaa jaloksiss' sotav?en t?min?st?. 445 Vallilta vastaiselt' tulevan n?ki n?iden jo Turnus, Ausonitkin n?kiv?t, min vuoksipa hyyt?v? pelko luitansa karmi. Mut ennen muita Juturna Latinot kuuli ja ??nest? tuns sek? s?ik?htyen pojes l?ksi. Kiit?en tuo mukanaan vie kent?lle hirve?n joukon: 450 aivan kuin maan luo rajus??n puhetessakin tuuli kiit?vi kautt' ulapan: oi, aavistavat sit? kaukaa kalkien maalaisten syd?met; sep? tuo h?vityst? puille ja viljelysten lakomista ja laajalti kaataa kaikk', edelt' p?in vihurit ulisten kun lent?v?t rantaan: 455 n?inp? nyt Teukrojenkin p??mies vihamiehi? vastaan joukkoja johtaa; tihj?ihin rivihin joka mies k?y. Ensinn? kalvalla l?i urokkaan Thymbraeus Osirin, Arkhetion Mnestheus ja Epulon surmas Akhates, Ufensin Gyas; kaatui my?ski Tolumnius pappi, 460 tuo, joka paiskasi ens vasaman vihamiehi? vastaan. Nousevi taivaallen iso huuto ja vuorohons k??ntyi karkuhun p?in Rutulot tomukkaina kentti? pitkin. H?n pakohon samonneit' ei kehtaa kuolohon kaataa, eik' l?hellen osuneit' eik' linkoavaisia peist? 465 vainoa; Turnoa vain h?n tihj?ss? synkeydess? etsivi katsellen sek? vain t?t? vaativi taistoon. T?st?p? pelj?styin syd?mess?h?n impi Juturna Turnuksen ajurin, parahill' ajaessa, Metiskon puotti ja vaunuista' pojes vier?ht?neen et?s j?tti. 470 Its' sijahan asettuu, k?sihins' anast liehuvat ohjat, ruumihill', ??nell' ynn' asehilla Metiskoa matkein. Kuin sinip??skyinen, kun se lent?en rikkahan herran kautt' isojen suhahtaa hovien, ylev?ink' etehist?in, k?rp?sist' einett??n hakien loruvaan pes?h?ns?, 475 tyhj?n pylv?hist?n l?pi milloin, taikkapa lammen pinnan luo vilahtain: vihamiehien kesken Juturna n?in samoten uvehin joka paikkahan ehtien kiit??; siell? ja t??ll? h?n n?ytt?vi velje? riemuavaa vain eik' k?sik?hm?h?n yhty? suo, yh? v?istyen kauas. 480 Kiert?en Aeneas samoaa h?nehen osuakseen; urhoa vaaniessaan hajotettujen joukkojen kautt' h?n huutaen kutsuu. Milloin vain n?ki h?n vihamiehen, ehditt?? koki tuot' uvetten nopeain samonnalla: oitispa vaunujahan nyt k??nsi Juturnakin poisp?in. 485 Mink?p?s saattoi h?n? Monenlaisessa harmissa turhaan kuohuvi, mielt? kun vaivaavat erisriitaset huolet. Messapus t?h?n, kun k?dess??n osui kantamahan kaht' norjaa, lent?m?h?n keve??, ter?sk?rkist? peist?, tarkkahan t?ht?illen n?ist' yhden paiskasi lentoon. 490 V?ltti sen Aeneas alasp?in kumartuin sek? taasen laittihe taistelemaan; vain t?yht?ns? nuppuhun koski peitsi ja l?i hajalleen laeltaan h?nen t?yht?ns? tupsun. V?ijymysten pakotuksesta kiihtyi harminsa aivan, kun poisp?in hepojen n?ki taasen vaunuja viev?n, 495 Juppiterill' osotettua loukatun alttari-liiton h?n jopa sy?ks?ht?? v?kehen sek? julmana aikaan, Mars'in autelless', erotuksetta hirve?n surman saapi ja irroittaa vihan ohjakset kokonansa. Ken Runotar kamalat tapaukset ne kertovi mulle, 500 murhat, johtajien telotukset, jotka nyt vuoroon kent?ll? Turnus aikahan saa sek? vuorohon Troijan sankari? N?ink' metel?iden kansojen yhty? t?ytyi, Juppiter, joiden olj ikirauhassa m??r?n? el??? Aeneas Rutulon Sukron -- t?? taistelu vasta 505

-- 330 --

Teukrojen hy?kk?yksen pys?hdytti -- jo vitkastamatta kylkehen haavottaa sek?, jost' on kiirehin kuolo, kalpansa t?yt?isee verisen l?pi t??n povisuojan. Turnus taas pudonneen Amykon sek? veljen Dioren, yhdytty??n jalan n?ihin, -- sen saapuvan nuolella kaukaa, 510 -- t??n tikarillansa l?i; molempain p??t, pantua poikki, vaunuilleen asettaa, mukanaan veriss?ns? ne vieden. Tuopa Talon, Tanain sek? urhon Cethegonki tappaa, kolmet kerrallaan, sek? my?s polosenki Onyten, Ekhionin pojan, vaan emoltaan Peridljojen heimoo; 515 t?? Lyciasta, Apollonin kentilt?, laitetut veljet, nuorenki miehen Meneten, mi halveksi taistoa turhaan, Arkadiast'; t?ll' olj kalakkaan Lernan joen luona pyydykset sek? olj talo pien' eik' kenstien tuttu portti, mut vuokratullen tilailen h?nen taattonsa kylvi. 520 Aivan kuin tuliliekit, joit' on kuivahan mets??n, laakeripuun huminoivahan lehtohon laskettu kerran; tai kuni sy?ksyess??n alas vuoriston yl?ng?ilt? koskena pauhaavat kymit, kun merehen n?m? kiit??, raivaten itselleen uran; eip' molemmat hitahammin, 525 Turnus ja Aeneas, sotahan samonneet; jopa riehuu rinnassa harmi ja voittamaton syd?n m??r?t? raivoo, nyt jopa haavottamaan koko voimilla k?yd?h?n. T??p? entisist' es'isist??n, suvustaank' kopeoivan Murrhanon, josta Latinojen maan kuningasten johtuvi heimo, 530 paadella suin p?in aivan ja vauhdillakin kiven aimon sy?ksi ja maahan kaas. Yli tuon nyt ohjine, aisoin' rattahat vy?ryiv?t; ?kist??n kavioinensa talloin, herraans' sullovans' ei hevoset ?k?nneet palasiksi. Rient?v?n Hyllon, urhoudest' ylen ylv?st?v?isen, 535 kohtasi tuo ja sen kullattuun ohimoon osas peitsen; keih?s t?? kyp?r?n l?pi aivoonsa pys?htyypi. Ei sua voimakas k?s, urohin Danaoista sa Kretheu, Turnost' auttanut eik' tuenneet jumalansa Kupenkoo, tullessa Aeneaan; povens keih??sen tulevaiseen 540 puuttui eik' polost' auttanutkaan vask'kilpens? suoja. Aeolus, Laurentot n?kiv?t torakent?lle sunkin sortuvan ynn' avaralta sun peitt?v?n selkines maata; kuolitpa, jot' ei saattanehet Argivojen parvet kaataa eik' Priamon alusmaankaan ly?j? Akhilles: 545 kuolla sun m??r?n?s t?ss' oli; Lyrnessoss' kotis suur olj, Idan vuoren luona, mut hautas Laurento-maassa. K??ntyv?t taisteluhun sotajoukot ja kaikki Latinot, kaikkipa Teukrotkin, Mnestheus ja tuima Serestus, Messapus hepojen masennuttaja, urho Asilas, 550 Tuscien parvet, Evandronki arkadilais-sotaryhm?t; puolestaan urohot koko voiminens' ottelevat nyt. Taistellaan joka paikassa hoivaa paits sek? rauhaa. T?ll?in Aeneaall' emo kaunihin johdatti mieleen' pyrki? kaupunkiin sek? linnan luo v?en k??nt?? 555 joutuhun, s?ikytt?m??n ?kist rynt?yksell? Latinot. Turnoa etsiess??n kun t?? v?kijoukkojen kautta vei sotarintaa sinne ja t?nne, h?n kaupungin huomaa s??stynehen sodan vitsauksesta ja nauttivan rauhaa syytt?. H?ll' oit' ajatus isompaan yrityksehen nousee; 560 johtajat Mnestheon, Sergeston sek? urhon Sereston kutsuen, knmmullen asettuu, johon muu v?ki Teukroin yhtehen sai eik' tihj?n? kilpi? tai vasamoita riisu. H?n seisoen keskell? nyt m?kit?yrylt? lausuu: "Tehk?te tahtoni viivytt?m?tt?; nyt Juppiter auttaa; 565 ?lk??tk' aikehen uutuuden vuoks verkemmin menk?! Kaupungin, sodan syyn, t?n?p?iv?n? vallan Latinon, s'ellei taipua tahdo ja tunnusta tottelevansa, mie h?vit?n ja sen mahdin suitsevaks raunioks sorran! T?ytyisk' ootella mun, kunnes suvatseis otelmaamme 570 suostua Turnus ja taas masennettuna uutehen taistoon ryhtysi? Tuo p??, kumppanukset, sodan julman on p??syy! Soihtuja tuokaatten heti liekill? liittoa vaatein!" Virkki ja kiivastuin syd?miss??n kaikk' samall' lailla ryhmihin astuvat, sitten tihj?n? joukkona muurein 575 luo tulevat. Hetikoht' tikapuut ja jo liekkikin n?hd??n. Erkauntuu osa porttien luo sek? vahteja tappaa, peitsi? heitt?v?t muut sek? nuolilla peitt?v?t taivaan. Its' esimm?isen? k?tt?ns? muurien puolehen nostaa Aeneas sek? korkeall' ??nell' Latinoa syytt??: 580 vannoo kautt' jumalain v?kisin pakotettavans taistoon, kahdesti nyt Italot vihamiehin? rikkonehen jo toisenki liiton. -- Nous pelokkaiss' asukkaiss' erimieli t?st'. Osa k?skee kaupungin avata sek? portit Teukroill'; itsenkin kuninkaan varustuksille viev?t; 585 tuovat muut asehensa ja jatkavat puoltoa muurein: aivankuin mehil?isi? kun suletuks kivirotkoon paimen huomaapi ja sen sauhun katkulla t?ytt??; n?? asioist' h?diss??n vaks'kennoisten sis?puolla h??riv?t, kun huristen tuliseen he jo kiihtyv?t kiukkuun; 590 palloelee katollen savu musta; nyt kiivahast paaden hyrr?t?h?n sisustass', savutuprun kieriess' ilmaan. Viel? se onnettuus v?syneelle Latinolle sattui, synke?h?n suruhun mik? saattoi nyt koko linnan. Kun tulevan kuninkaatar, n?et, vihollisten jo huomaa, 595 nousevan muureillen sek? suojille tuiskivan tulta, vaan ei vastustavan Rutuloin n?e eik?p? Turnon joukkojen; Turnuksen, polonen, kahakassa jo luuli kaatunehen; surustaan heti joutuen h?n sekap??lle, itse?ns' syytt?? onnettomuuksien syyksi ja p??ksi. 600 Paljon, mielet?n, lausuttuaan surussaan rajusassa, vaattehens kuollakseen purppuraisen riuhtovi rikki, kuollonsa hirmuisen punoen t?st' ortehen paulan. Kun tapaturman t??n sai kuulla Latinojen naiset, siit?p? raivostuin raast oiti Lavinia impi 605 keltaiskutrians kuin rusoposkians; sittep? luonaan muu v?ki; voikuuvat valituksista laajalti suojat. T?st' koko kaupungin l?pi kulkee haikea maine. Mielet lannistuvat; revityin takin k?ypi Latinus, huumaunneen' avion tapaturmast' ja vaarasta linnan; 610 tuhkaa t?? sirottain, hajahapsians harmait' tahraa, katkerast itse? syytellen, ett'ei valinnunna Aeneaan v?vykseen ajallaan sek? kanssansa liittoon. Sill?v?lin tasangon takareunalla urhea Turnus harvoja harhoavaisia vainoo ain' hitahammin; 615 ain' v?hemmimp' uvetten vikevyys on mielehen h?lle. Outohin kauhuihin seotun tuon huudonpa h?lle korvihins ilma jo toi sek? kauhisti kuuntelevaista linnan huumahtuneen polotus kuin haikea huuto. "Voi mua, kaupungin mik? semmoinen suru valtaa? 620 Tai mik? semmoinen polotus nyt linnasta kuuluu?" N?in nime?? sek? seisahuttaa rajust ohjia kiint?in. H?llep? nyt ajajansa Metiskon muuttunut hahmoon sisko, mi vaunujahan, hepojaan sek? ohjia hoiti, vastaa n?in nimeten: "T?t? tiet? Teukroja, Turnus, 625 seuratkaamme, miss' ensinn? voittohon tie avauntuu; muitakin on, jotk' puoltaa voi k?dell??n asunnoita! Hy?kk?? Aeneas Italoihin ja ahdistelee siell'; tehd??np?s verisauna nyt Teukroillen mekin vuoroon! Emmeh?n oo luvultamm' alemmat tai my?s kahakoiden 630 voitosta halvemmat!" T?h?n Turnus: "Oi sisar, sun ma jo tunsin, kun h?iritsit kavalasti ?sk?isen sopimuksen ja antauduit t?h?n taistoon; turhaan, haltiatar, pet?t nyt! Mut Olymposta kenp? sua l?hett?in on tahtonut kest?m?h?n n?m?t vaivat? 635 Vaiko ett' saisit n?hd? sa veljesi hirve?n kuolon? Sill? min teen tai onni min suo en?h?n menestyksen? N?'inh?n silmien' eess' mua ??nell??n nimenneenki Murrhanon, jota mull' ei rakkahamp' ollunna kenk??n, hukkuvan urhokkaana ja julmaan vaipuvan haavaans. 640 Kaatui onneton Ufenskin, ett'ei h?pe??mme n?hd?' sais; Teukrot anast t??n asehet sek? ruumiin. Sallisinkos h?vitt??, -- sep? viel' tapaturmia puuttuisi -- suojamme? Eik' valeheks Drancen sanat mun k?ten' n?ytt?s! Vai paeta'! Vai t?? maa Turnon sais paon n?hd?! 645 Siihenk? m??r??n ast' on kurjoa kuolla? S?, Tuoni, oo minullen hyv? ees, jumalain kun suosio poistui! Sieluni hurskaana sek? tuon vian tiet?m?t?nn? luoksenne astuu eik' koskaan isillen h?pe?ksi." Tuskin n?? nimes, kun vihollisten keskite rient?? 650 ratsulla vaahtoavalla Saces ajaen, n??n jonka nuol oli murskannut sek? Turnoa pyyt?en riensi: "Turnus, viimeinen olet turvamme; armahda kansaas! Riehuen Aeneas asehillaan sy?st? nyt uhkaa korkeimmat Italoin varustukset ja n?? havitella; 655 soihdut jo lent?v?t huoneillen. Sinuhunpa Latinot silm?ns? luovat; h?ilyypi kuningaski Latinus, ket' v?vykseen nimitt?is tahi kanssaan liittohon pyyt?is. Yst?vist?s sull' uskollisin kuninkaatarki itse p?iv?ns? p??tti ja poistui pois vihaten el?m??ns?. 660 Porttien luona nyt vainen Messapus ja tuima Atinas taistoa kannattavat; n?ist' seisovat kumminki puolin joukot tihj?in?, kuni raut'oras, veettyne miekoin t?rr?tt?en; sie vain avokent?ll? rattahin h?il?t!" H?mm?styi useain asiain ajatuksista vallan 665 Turno ja tuijottaen oli hiljaan. Mieless? kuohuu hirmuisen h?pe?n sek? vimmaavan surun tunne; raivoten vaivaa lempi ja my?s katalan omatunto. Sittenkuin suru lakkas ja mieleens? valo koitti, kiivastuen varustuksille silm?ns? leimuavaiset 670 k??nsi ja kaupunkia t?hyst aimoa rattahiltansa. Vaan, kas, kerrosten v?lyst?ss? jo liekkien py?rre aaltona taivaallen kohoaa sek? valtavi tornin; hirsist? liitellyist' t??n tornin olj tehnyt Latinus, laittanut py?r?tkin sek? tehnyt korkeat sillat. 675 "Luoma jo voittaa mun, sisar; lakkaa estelem?st?! L?hk?me, minnek? meit' kova Onni ja haltiat kutsuu! Aeneaan kera p??tetty on k?sin k?yd? ja kuollen voittoa vaiva; s? et mua n?e en?h?n ep?r?iv?n, siskoni; raivota suo, anon, vaan t?? raivoni ensin!" 680 Virkki ja vaunuistaan nopeaan tasangolle h?n hypp?s, raivaten tien vihollisten peitsien kautta ja siskon huolihins j?tti ja kiidellen v?en keskustan mursi. Kallion moisena, kun alas vuoren huipulta suistuu t??, kun irrottanut sen on tuuli tai sade rankka 685 huuhtonut tai sen, vuotten vierress?, hellitti vanhuus; kiit?vi jyrk?nt??n isoll' vauhdilla hirve? louhi, maast' yh? ponnahtain sek? mets?t ja karjat ja miehet allansa ruhtoellen: hajotettua parvien Turnus n?in samos linnan muurien luo, joss' runsahimmin maa 690 vuodatetust' verest' tiukkus ja keih?it' ilmassa viuhui; merkin annettuaan k?dell??n, h?n huutaen lausuu: "Tauotkaat, Rutulot, ja jo est?te peitset, Latinot! K?yk??n kuin hyv?h?n, se on Onneni; munpa on vainen liiton t?ytt?minen edest?nne ja miekalla p??t?s!" 695 Keskelt? erkanevat nyt kaikki ja paikkoa suovat. Vaan is? Aeneas, kun Turnon sai nimen kuulla, hylk??pi varustukset ja korkean linnanki sikseen; poistavi esteet kaikki ja j?tt?vi puuhansa kesken, riemusta korskuillen, kovin helskytt?en asettansa: 700 lailla Athon tai kuin on Eryx tahi itse kun pauhaa huiskuvin tammeineen sek? telm?elee lumisella huipullaan kohoten p?in ilmoihin Apenninnus. Vaan jopa kilpaillen Rutulot sek? Teukrot ja kaikki katselemaan k?viv?t Italot, jotk' puolsivat linnaa 705 ylh?ist? kuin my?s jotk' puskurill' linnoa s?rki, kaikki he lask' asehens' oliltaan. Imehtiipi Latinus, kuinka nyt maan eri suunnilla syntynehet oli yhteen saanehet aimoisat urohot otellaksensa miekoin. Mut n?m?t, tyhj?ksi kun avauntuupi toratanner, 710 viskattuaan vasamans' et?h?lt? ja kiirehest juosten, ryhtyv?t taistelemaan vask'kilpeins? kumistessa. Allansa huokaa maa, kun tihj?j? iskuja miekoin tuiskuilee; v?ki ynn' urous t?ss' yhtenen yhtyy. Niinkuin suuren Silaan yl?ng?ill? taikka Taburnon 715 kun p?in py?r?ht?en vihamielin sy?ksyvi kaksi h?rk?? taistelemaan: pelokkaina nyt paimenet v?istyy, pelvosta ??neti on koko karja ja tuumivat hiehot, ken salon valtias ois ja ken johtoons sais koko karjan; suurella voimallaan jakelee nuo iskuja vuoroon, 720 sarvin kun puskevat ponnistaen; verivirta jo kaulaa, kylki? huuhtoo; mylvin?st??n koko korpikin raikuu: n?in troalainen Aeneas sek? Daunian urho kilpine yhtehen sai, n?in taivahan t?ytt?vi kalske. Vaakaa kannattaa tasapainossa Juppiter itse, 725 laskettuaan molempain eri kohtalot sille h?n katsoo, kenp? nyt tuomittais h?vi??n, mihin kuolema k??ntyis. Hy?kk?? ?kki?h?n, koko ruumistaan kohotuttain varpahilleen Turnus sek? kalpoa nostaen iskee. Huudahtavat levotoinna Teukroin ynn? Latinoin 730 rintamat, jalvoilleen kavahtain. Mut petturi miekka murtuvi iskussaan sek? kiivahan pett?nyt n?in ois, ellei ois paennut. Pakenee It?tuult' nopeammin, kun n?ki joutavan kahvan ja my?s k?tens' suojattomiksi. Kiireiss??n, hoetaan, kun ensin rattahill' astui 735 taistohon l?hte?kseen, h?nen, unhottaen is?n kalvan, miekan temmanneen mukahans' ajurmiehen Metiskon. Sen ajan tuo kest, kun paeten sit? v?istiv?t Teukrot; vaan kun Vulkanon jumalan sopahan t?m? sattui ihmisten teko-miekka, se s?rkyi kuin lasi hapras 740 iskusta; keltais-hiekalla kiiltelev?t s?p?leet vain. Siis h?diss??n paeten mihin milloink' juoksevi Turnus, kiidellen ep?s??nt?isesti nyt ristihin, rastiin. Sill? sen ymp?ritseen sulk Dardanojen keh? tihj?, sulkevi t??lt' iso suo, mut muurit korkeat tuolta. 745 My?skin Aeneas, hitahammaksi polvensa ehk? saattoi nuolen tuottama haava ja juoksuans' esti, arkoa innokkaast per?vilkkaa seuraten vainoo: aivan kuin er?mies, kun t?? joen saartaman kohtaa tai punah?yhenten pelotuksilla teljetyn hirven, 750 juosten vainovi tuota ja koiransa haukkumisilla; vaan tuo v?ijymysten sek? kammosta korkean rannan kiit?en risteilee tuhat kertaa; virkkupa Umber vainovi suu lev?ll??n sek?, saamaisillansa, luullen saanehen, haukkaisee erehtyin vain tyhje? ilmaa. 755 Tuostakos syntyypi melu; kaikuvat rannat ja lammet ymp?rill??n sek? ryskeest??n rytisee koko taivas. Tuo pakojuoksussaan Rutuloita nyt kaikkia soimaa, its' kutakin nimitt?in sek? pyyt?en taattua miekkaa. Tappaa Aeneas sit? vasten ja surmata uhkaa 760 oiti sen, ken avun sois sek? pelj?tt?? pelokkaita, est?v?ns kaupungist' uhaten; n?in ?hkyen vainoo. Juosten t?ytt?v?t viis kehyst?? sek? yht?kin monta risteillen. Sill' ei nyt pyydetty pient' eli halpaa palkkaa, mut Turnon el?m?st? ja hengest' olj taisto. 765 Katkeralehtinen t?ss? oliv, pyh? Faunolle, sattui seisomahan, mik? puu merimiehille kuulu olj ennen, jolle he, s?ilytty??n merivaarasta, lahjansa toivat, Laurentohengillen ripustain t?h?n lyylityt vaatteet; t??n pyh?n puun oli kaatanehet erotuksetta Teukrot, 770 ett? he taistella ois typityhj?ll? kent?ll? voineet. Peitsip? Aeneaan oli t??ll?; sen t?nn' oli vauhti tuonunna, kiinnitt?en pysyv?isesti norjahan runkoon. Ponnistaen k?dell??n koki temmata Dardanon poika peitsens? pois sek? vainota t?ll?, kun juosten sit' ei voi 775 saavuttaa. Vaan tuskissansa siks pelvosta Turnus, "Faunus, armahtaos, anon", lausuu; "oi, parahin maa, s?ilyt? peitsi, jos oon pit?nyt teit' arvossa aina, joit' ovat loukanneet Teukrot sodallaan tihokkaalla!" Lausui; eik' jumalain apu tyhj?h?n toivottu ollut. 780 Sill? nyt tempoen kauankin, ei norjasta puusta mill??n voimallakaan hajottaa voi puun rakoelmaa Aeneas. Kunis uuraast ponnistelee sek? puuhaa, muuttautuin ajurmiehen muotohon taasen Metiskon autti ja veljelleen toi kalvan Daunian nymfi. 785 Nymfille rohkeallen kun tuon Venus sallituks huomas, suuttuen riensi ja puun syv?st' aukosta riuhtasi peitsen. Uljastunein' asehilta ja mielelt? vilkastuneina, miekkahan luottaen t??, mut tuo vasamaltansa tuima, seisovat vastakkain he nyt l??h?tt?en sotaty?st??n. 790 Junollen kuningas mut kaiken voipa Olympon lausuvi keltais-pilvelt? taistoa katselevalle: "Puoliso, min lopun saa tuo? Tai mit? j??nevi vihdoin? Sankarin Aeneaan sin? tunnet ja tiet?v?s my?nn?t, taivaallen luvatuks sek? nousevan t?htihin luomans 795 kautta. Mit' aijot? Tai j??-j?nk?ll? toivossa miss' oot? Haavoittaa jumalaa kuni ihmist? onk' otollista? taikka onk' kalpaa, -- sill? min vois sua paitsi Juturna --, Turnolta viety? tuoda ja voitettua v?ell' auttaa? Herke? vihdoinkin sek? pyynt?ihimme s? taivu, 800 elk?h?n semmoinen sua kalvako ??net?n harmi elk??nk? sulokasvoillas suru n?ht?k? synkk?! Loppuhun saavuttiin. Oot maisin kuin merin voinut Teukroja ahdistaa, sodan hirmuisen viritell?, perheen solvaista sek? h?irit? h??t murehella: 805 muuta en koetella salli!" Olj Juppiter n?in puhununna, haltiatar kun Saturnia muodolta n?yr?n? vastaa: "Kun t?m? tahtosi mull' on tiettyn?, Juppiter aimo, niin Turnon sek? maat olen murheeksein hyl?nnynn?. Et mua ilmais-istumellain n?kis istuvan muuten, 810 siedellen sopivat, sopimattomat, mut tulisesti rintamass' seisoisin, tylyhyn sotahan Troat johtain! K?skin Juturnaa veikkoonsa katalaa, hyv?ks n?hden, auttamahan, suurt' uskaltamaan elons vuoksi ma suostuin mut en taistelemaan, ei joutsin eik?p? peitsin: 815 vannon sen stygilais-puronkin p??n rauhattoman kautt', raskaimman valan kautta, mi m??r?tty on jumaloille! Vaan jopa taivun mie sek? taistelut suuttuen hylk??n. Sulta sen vain, mit? ei laki yksk??n Kohtalon kiell?, mie Lation anon puolesta, arvonkin omies vuoks: 820 kun nyt onnellisell' aviolla jo laativat rauhan, -- olkohon --, kun lakiloita ja liittoja solmitahan jo --, ettei vanhat Latinot tarvitsis nimens muuttaa, etk? sa vaatisi heit' troalaisiksi muuttua koskaan, eik?p? muuttamahan puhettaan tahi vaattehen partta! 825 Sill' Lation nimi, albalais-kuninkaat ij?t' olkoot! Kuulusa kunnostaan Rooman ain' olkohon heimo, hukkukohon sek? hukkua suo niminens? jo Troijan!" N?in hymyellen h?ll' inehmoin sek? asjojen alku: "Juppiterink' sisar vainen ja toinen Saturnuksen lapsi 830 kuohuttelee vihan moisia aaltoja rintansa alla? Kuitenki hillitse taas sinun turhaan alkanut raivos! My?nn?n sen, mit? pyyd?t; alttihist taipuen suostun. Ausonit s?ilytt?? kotikielen kuin tapans' saavat; niinkuin on, nimens' olkohon; yhdistettyn? vainen 835 Teukrot t??ll' asukoot! Tavat, uhrienkin menot tuohon liit?n viel' sek? teen Lation ihan yhdeksi kansaks. Heimo t?st' Ausonien verehen sekotettuna nousee, jonka sa n?et inehmot, jumalatkin hurskaudellaan voittavan eik?p? suo sull' arvoa muu suku moista!" 840 Tuohonpa suostui Juno ja mielt??n helpotti riemu. Sitten taivaalla eroten h?n pilven jo j?tti. N?iden p??tytty? Is? mieless? miettivi muuta, kuinka Juturnan h?n erottais asehista nyt veljen. Kerrotahan olevan kaks kauheeta Rajutarta, 845 jotka on Tuonen Megaeran kanss' Y? hirve?n synkk? yhdell? kerralla synnytt?nyt sek? kielill? kyiden lahjonnunna ja suonunna noillen kerke?t siivet. N?? ovat Juppiterin, ylen ankaran herransa, suojan alla ja n?? levitt?? kipujaan kipe?ill' inehmoille, 850 jos joskus jumalain kuningas kamalan ruton taikka kuoleman laittavi tai sodall' ansainneit' aristaapi linnoja. N?ist' nopeaan l?hett' taivaan kannelta yhden Juppiter, toimittamaan nyt Juturnalle ennett? k?skein. Joutuhun tuo samoten, vilahtain kuni tuppuri maahan 855 tai kuni joutseltakin l?pi pilvien laukastu nuoli, hirve?n myrkkysin' nestehineen varannut min on Parthi, Parthipa taikka Kydon, -- ja mi kuoloa armota tuottaa; oudost t?? suhahtain nopeaan ohi varjojen kiit??. N?in kulk y?n tyt?rkin sek? saapui nyt sotamaille. 860 Kunpa se Ilion joukot ja Turnonkin v?en huomaa, pienen lintuisen h?n ?kki? muuttuvi muotoon, tuon, joka haudoilla tahi rauniokummulla joskus istuen suo pahantiet?v?n voikunan y?n pime?ss?: muuttuen muotohon t??n sep? Turnon kasvojen luona 865 kirkuen lenteli rutto ja siipinens kilpehen l?iski. Kammon h?mm?stys j?seneit? jo raukasi kumma, p?rhist?? tukan kauhu ja ??nens? kurkkuhun tarttuu. Vaan kun Raivottarein suhinan tuns lennosta kaukaa, onneton kiskaltaa hajalleen hivuksensa Juturna, 870 kynsine -- raadellen sisar kasvoja, nyrkkine -- rintaa. "Kuinkapa auttaa voi sisares en?h?n sua, Turno? Tai mit? j?i katalallen mull'? El?m??s miten voisin pitkitt??? Miten vastustaa mokomaa kuvatusta? T?ydyn jo rintaman j?tt??. ?lk??tten pelotelko 875 arkaa, hirve?t liekki?t, tunnen ma siipenne l?iskeen, ??nenki murhaavan; mua ei pet? ylpe?t k?skyt suuren Juppiterin! T??nk' impeydest? h?n antaa? Miks elon ainaisen soi? Miksi on kuoleman ehto poistettu? Semmoiset surut jos min? v?ltte? voisin, 880 varmahan veikon onnettoman toveriks Manalalle l?htisin. Kuolematon oon?! J??k?s mull' ilo mik??n, kun, veli, puutut sie? Haa, joskapa pohjaton maa mun nielisi, ett? m?, haltiatar, tulisin Manalalle!" N?in nimeten sinivaattehellaan p??n peitti ja raskaast 885 huoahtain syv?h?n suvantoon jopa Tenhotar peittyi. Vastahan Aeneas k?y sylkytt?en j?tinmoista peist?ns? puista ja n?in vihastuin syd?mest?ns? lausuu: "Miksik? aikailet? Tai taas mit?, Turnus, sa aijot? Ei ravaten, asehillapa julmill' on taisteltavamme! 890 Muutuppa vaikk' joka muotoon, paa kokohon mit? voit vain mielell?s tahi taidollas'; haluaisitko t?htiin t?yd?t? taikkapa maan ukuroihinkin lymytt?id?!" P??t??n tuo pudistain: "Mua ei kamalat sanas, julmur, s?ikyt?, mut jumalat aristaa sek? Juppiter nurja!" 895 Eik' enemp?? nimeten n?ki luonaan hirve?n louhen, kallion sammaltuneen, olemaan joka kent?ll? sattui, pantuna pyykiks, se ett' torat ratkaisis ketomaista. Tuskin tuon kakstoistakin miest? nyt jaksaisi nostaa, jommoiset inehmot nykyj??n maa tuottavi meille. 900 Senp' k?sin ruskavin nostaen paiskasi t?? vihamieheen nousten korkeammalle ja t?ydess? juoksussa urho. Vaan ei juostessaan eik' k?ydess? itse?ns tunne, k?tt' ei nostaessaan tahi liikuttaiss' eto-paatta: polvensa notkahuvat, verikin j??kylm?ksi hyytyy. 905 Eip' urohon kivi t??, l?pi tyhj?? ilmoa vierren, kulkenutkaan koko matkaa eik?p? sattunut kohden. Aivan kuin unessai, kun silmi? raukea torkka painavi y?ll? ja, juoksemahan haluten, sit? turhaan koettavan n?yt?mme, kun kipe?in? juur yritt?iss? 910 vaivumm', eik' puhe kuulu, kun ruumihin tunnetut voimat pett?v?t eik?p? ??n' eik' my?s sanat tottele meit?: Turnolta, n?in mit? keinoa taidolla koettikin, julma haltiatar menestyksen kiels. Siks h?ll' eri tunteet rintaa raatelevat. Rutuloita ja muureja katsoo, 915 oottaapi pelokkaana ja peitsen ruhtovan pelk??; v?isty? ei mihink??n eik' torjua voi vihamiest?, eik' n?e vaunujakaan eik' my?s ajajaa sisartansa! Arvelevaan Aeneas julmaa peist?ns? viippaa; paikan katsoen etsitty??n, koko ruumihillansa 920 paiskavi kaukaa. Muurienkaan ei puskurin koskaan sinkomat paadet niin rymisneet eik' ukkosen pauhu niin jyrisnyt. Kuni tuulisp?? lens synke? peitsi, tuottaen hirmuista h?vityst?; se pantsarin reunat puhkaisten sek? seitsenkertaiset nahat kilven, 925 tunkeus viuhahtaen yl?reiteen. Horjuvin polvin sortui haavoitettuna kent?llen iso Turnus. Nousevat nyt valittain Rutulot, kaikk' kukkulat kaikuu ymp?rill??n sek? parkua kannattavat salot kauas. N?yr?n? h?n rukoellen silmi?, k?tt?ns? nostaa, 930 pyyt?en lausuu: "T??n olen ansainnut; ma en pyyd? armoa; onneas k?yt?! Mut jos apean is?n murhe liikuttaa sua voi, anon: -- on samanlain' is? ollut sullakin, Ankhises --, Daunon ij?kkyytt? s? s??li; mut taas ennen jos tahdot ruumiistan' elon ottaa, 935 suo omillein mun! Sa voitit ja voitetun nostavan k?tt? Ausonit n?hnehet on; sun vaimos Lavinia olkoon; tyytyk?h?n vihas tuohon!" Julmana olj asehissaan Aeneas, kun tuijotti tuohon ja hillitsi k?tt??n; arvelevaa jopa ain' enemmin h?nen lausehens' alkoi 940 liikuttaa, n?ki kun ylev?ll' olallaan kovaks onneks yst?v?ns Pallaksen sapelvy?n, mik? tuttuna varsin Soljiltaan kimaltelj: tuon haavoitettuans Turnus kaasi ja harteillaan vihamiehest? merkki? kantoi. Sitte kun katsoessaan kamalan surun muiston ja saaliin 945 huomasi h?n, t?st' kiehahtaen kamalan vihan raivoon n?in nimes: "Verhottuin vain mun toverin varukseenko t??ll? sa s?ilyisit? Pallas sinut haavalla t?ll?, Pallas sun tuhoaa, verest?s n?in ottaen koston!" Tuon nimeten vihamiehen rintahan julmana miekan 950 k?tkevi. T??n j?seneit? siks kirvoittaapi jo kylmyys, kun elo huokauksen kera, suuttuen, Tuonehen haihtui.

Viitteet:

Oudompien Aeneidi-suomennoksessa k?ytettyjen sanojen selitys.

Aaluva -- vesa, varpa. Aana -- enne, merkki. Aari -- suuri herneen jyv?. Aarnio -- suuri, vanha. Aarnio-aarre -- muinais-aarre. Aarniokas -- j?ttil?inen; hirve?n suuri. Aarniomets? -- ikivanha mets?. Aatkela -- harmillinen, vihattu, vastenmielinen. Aava -- ulappa, meri. Aavikko -- ulappa, uranto. Ahtaa -- ahdistaa. Aikaella -- vitkastella, hidastella. Ailut -- tuska. Aimo -- kelpo, suuri. Aimosa -- kelpo, aika suuri. Aines -- materiaali, rakennusaine. Airut -- sanansaattaja. Alho -- laakso, noro, notko. Allikko -- seisova vesi, vesilutakko. Ange -- murhe. Ankehikas -- murheellinen. Ankeus -- murhe, ahdistus. Antura -- kenk?. Apea -- surullinen. Appoa -- m?ss?t?. Arina -- liesi. Arina -- riutta, kuivakari; hiekkamaa . Arju, -- iso, kohaeleva laine. Arpa -- ennustus, luote. Artti -- riita. Arvella -- mietti?, ajatella, harkita. Asekas -- sotilas. Askeltaa -- astua. Astali -- keih?s. Asu -- varus, tamineet, asekerta, sotapuku. Asuton -- varukseton, aseeton. Auder -- h?yry, kaasu; poutapilvi. Autto -- tyhj?, autio. Auvo -- riemu. Avio -- puoliso. Avittaa -- auttaa.

Ehto, ehdon l. ehon -- oiva, kaunis. Ehtys? -- maho, hedelm?t?n. Eh?tt?? -- ehd?tt??, saavuttaa. E'ist?? -- edist??. Eitt?? -- kielt??. Empi? -- arvella, ep?ell?. Enne -- ennustusmerkki, Ennuste -- ennustus. Ent?? -- saavuttaa, ehd?tt??. Epi? -- arvella, ep?ell?, empi?, estell?, kielt??. Ep?kelpo -- kelvoton. Ep?r?id? -- ep?ell?, arvella. Erjet?, erkenen -- haaraantua, erkaantua. Er? -- saalis. Er?laakso -- yksin?inen, kaukainen salolaakso. Er?mies -- mets?st?j?. Etopaasi -- aika paasi. Et?s -- kau'as, et??lle. Ev?t? -- eitt??, kielt??.

Haalea -- tuhkan l. valkean harmaa. Haarniska -- sotapaita. Hakaroida -- estell?; tarttua kiinui. Halea -- kalman karvainen, kaamea. Haljakka -- kallis vaippa. Haltiokas -- hurmehtiva, innostunut. Halvot -- halot. Hankkilus -- olalta riippuvan miekan kannatusremelit. Hapenisto -- hiukset, tukka. Haperuus -- heikkous, hataruus. Harkita -- ajatella, mietti?, arvella. Harso -- l?pikuultava, harvaraitainen vaate. Haura -- merenruoho. Hautaiset -- hautajaiset. Helosa -- kirkas, hohtava. Helvisty? -- kuivettua, n?ivetty?, pelehty?. Hermelikaappu -- n??d?nnahkainen lev?tti l. viitta. Hetahasti -- syd?mellisesti. Hiiata -- pett??. Hiipua -- sammua, hiilty?, peitty? tuhkalla. Hiivata -- vet??, laahata . Hilpe? -- ilonen. Hiltij? -- hillitsij?. Himaroita -- halaita, haluta. Hime?st' -- sumeasti, himme?sti. Hivuvuosi -- ruttovuosi. Hoipata -- suurin askelin p?tki?. Hoiva -- lepo, rauha. Holvaella -- pilaella, ilkastella, laskea leikki?. Horista -- l?rp?tt??, h?pist?. Horho -- lehto, metsist?. Houkka -- hupakko. Houkkio -- mielet?n, hupsu. Huiskua -- h?ily?. Huiskuttaa -- h?ilytt??. Huotra -- miekantuppi. Hupa -- katoava; v?h?n; tyhj?. Hurme -- veri. Huuru -- h?yry, kaasu. Huuruta -- h?yryt?. Hyinen -- j?inen. Hykerty? alas -- painua alas. Hy?ky -- rantaan murtuva aalto. H?ik?ist? -- sokaista. H?imerty? -- h?mm?sty?, ?llisty?, oukkamustua. H?lvet? -- haihtua, vaaleta. H?rn?ell? -- kiusaella, suututtaa. H?t?tt?? -- vainota, ahdistaa. H??t?? -- est??, ajaa pois. H?ytyv? -- haituva, hieno karva, liemen.

Iha -- sulo; ihanne. Ihanelma -- ihanne. Ihap?yt? -- kaunis p?yt?. Ihavirta -- soma virta. Ihta -- halu, kiivaus. Ij?kkyys -- vanhuus. Ikipitk? -- ikuinen. Iloviesti -- ilosanoma. Ime -- ihme. Inehmo -- ihminen. Irjua -- irvist??; karjua.

Jatustaa -- vaivalla kaluta, sy?d?. Joikua -- huutaa joutsenen tavoin. Jurma -- syv?nk?, kuilu. Jurmu -- ?kkijyrkk?, syv?nk?. Juro -- tyly. Juumikko -- syv?nk?, ?kkisyv?. Jymyt? -- kumista, jylist?. J?nkk? -- synkk? l. rakehinen pilvi. J?nn?t? -- j?nnitt??. J?ntt?r? -- tukeva. J?ystell? -- pureksia, kaluta. J?yt?? -- kuluttaa, kalvaa. J??ht?? -- j??hdytt??. J??j?nkk? -- j?inen l. rakehinen pilvi. J??ksi? -- vihki?, luvata haltioille.

Kaaso -- morsiamen vaatehtija, morsiuspiika. Kaatra -- lammaslauma, lauma. Kahilainen -- kaislainen. Kaiho -- kateellinen. Kaihtua -- haihtua . Kaikota -- paeta. Kaikottaa -- huutaen el?vi? karkottaa . Kaimoella -- muistella, juohtaa mieleen vanhoja seikkoja. Kaiskera -- tukala. Kalki -- onneton. Kalkkalo -- er?s kastanjettejen laatuinen egyptil?inen soittokone, jota k?ytettiin Isiksen palveluksessa sek? tanssiin ja leikkiin kehotettaessa. Kallioriutat -- kallios?rk?t. Kalliovinkelo -- kalliohalkeema, kallioluola. Kalpa -- miekka. Kalve -- siimes, varjo. Kalvehikas -- siimeksik?s. Kamaltua -- kauhistua. Kapsahtaa -- nousta ?kki?, keikahtaa. Karahka -- tanko, seiv?s. Karehtia -- liikkua. Karike -- j??nn?s. Karjasp?? -- lakkap??, pauhaava aalto. Karju -- mets?sika, villisika. Karkella -- tanssia. Karrauttaa -- karahuttaa, ajaa t?ytt? laukkaa. Karski -- reipas. Karskisti -- uljaasti. Karu -- ynse?, kova, synkk?. Karumaa -- kivikkomaa. Katala; katalainen -- onneton. Kauttaaltaan -- l?pikotasin, per?ti, kokonaan. Keijua -- keinua, h?ily?. Keikkua -- hyppi?. Keksi -- venheen haka, puoshaka, koukkuk?rkinen tanko. Kenokaula -- pystykaula. Kensti -- p?yhkeilev?, koreileva, dandy. Keritt?? -- kirvottaa, irrottaa. Kerso -- ?p?r?, lehtolapsi. Kiemurteleita -- mutkailla, k?pert?it?. Kieri? -- palloella . Kihopaasi -- kallio, jonka ymp?rill? vesi pauhaa. Kiint?? -- kiinnitt??. Kiipper? -- kaareva, k?yr?. Kiiri? -- vy?ry?, py?rteleit?. Kilpisty? -- kiperty?. Kimaltaa -- kiilt??, l?ikky?, v?lkky?. Kimmelt?? -- kiilt??, loistaa. Kimpale -- m?hk?, suuri pala. Kirjota -- koristaa . Kirvota, Kirvottua -- irrottua, pudota. Kiviharkko -- kivenlohkare. Kiviriutta -- s?rkk?, kariniemi. Kivottaa -- kehottaa, kiihottaa. Koikkia -- suurin askelin hoipata, p?tki?. Koito -- parka, onneton. Koitto -- it? . Koitua -- sattua, k??nty?. Koljeet -- k??dyt, kaulaketjut. Komero -- ukura, luola, onelma. Kommelus -- pula. Kontu -- maatila. Korskaella -- kuorsata. Korskeilla -- kopeilla. Kothurnot -- korkeat saappaat, joita mets?st?ess? sek? murhen?ytelmi? esitelt?ess? k?ytettiin. Kotonen -- kotimainen. Kouko -- hirvi?, peto. Kuihkata -- vihjaista, kuiskata. Kurkottaa -- ojentaa. Kurpponen -- karvakenk?. Kutisko -- pensaikko. Kuuro -- myrskyinen rankkasade. Kuvatus -- haamu, tenttu, kuvahinen. Kuvotus -- vatsanv??nne l. katkominen, ellotus. Kyltr?t? -- tehd? kunniaa, asetta olkap??n luo nostaa. Kymi -- virta, kemi. Kypene -- kipin?, s?en. Kyynelt?? -- vuodattaa kyyneleit?. Kyynty? -- tuhkaan peitty? . K?et? -- aikoa, ruveta. K?rts? -- kiivas. K?tyri -- apulainen. K?pel? -- saamaton, hidas, k?mpel?.

Laapuri -- hellebardi, kirveell? varustettu keih?s. Laatia -- tehd?, laittaa. Laiminki -- peilityyni, l?ikkyv? vedenpinta. Lakko -- v?lirauha, aselepo. Lamauntua -- hervottua. Lantua -- taipua, n?yrty?. Laukata -- juosta neli?. Leijua -- liihottaa, h?ilyen liikkua. Leikit, Leikkeet -- kalut, kapineet. Lekkeri -- ankkuri, viinilasku. Lepp? -- veri. Lep?nkiima -- verenhimo. Leuto -- lievi?, vieno . Lev?tti -- viitta, vaippa. Lieattu -- sidottu . Liekki? -- veijari. Liement?? -- liemenparralla varustaa. Lieminka -- ohkanen pilven haihtuva. Lohtu -- lohdutus. Loimo -- roihu, ilmivalkea. Lonka -- pilvent?nkk?. Lumikieppi -- lumivy?ry, laviini. Luoma -- sallima, luote, kohtalo, onni. Lutsu -- em?sika. Lyykist?? -- painaa alas. Lyylim?laakso -- uhrauslaakso. Lyyli? -- uhrata. L?hetti -- l?hettil?s. L?ikk? -- meren p?ilyv?, peilityyni pinta.

Maininki -- l?ikkyv?t aallot merell? kotvan aikaa jo tuulen laattua. Manaus -- manuutus, paittaus, muistutus, k?sky. Mantu -- maa. Mantuhinen -- mainen, maahinen. Meuruella -- mellastaa. Miehuinen, Miehyt -- nuorimies, nuorukainen. Miel'tehtonen -- mielusa. Moinen -- semmoinen. Moukari -- suuri vasara, palja. Muihe, Muju -- myrkky. Mulkoa -- v??nnell? l. k??nnell? oudosti silmi?. Murehellinen -- murheellinen. Murskata -- musertaa. Mustanpuuhava -- mustanko. Myrysmies -- loitsija, poppamies; ennustaja. My?h?nk? -- my?h?nl?nt?. M?r? -- ?rin?. M?yryt? -- ?r?t?, ?rist?, murista.

Read Ebook: Aeneidi by Virgil BCE BCE Siitonen Konstantin Translator

Ebook has 61 lines and 81035 words, and 2 pages

Trending!

Back to top

Read Ebook: Aeneidi by Virgil BCE BCE Siitonen Konstantin Translator

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 61 lines and 81035 words, and 2 pages

Add to tbrJar First Page Next Page

Trending!

Back to top