Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Neiti de Taverney: Historiallinen romaani Ludvig XV:n hovista by Dumas Alexandre Hedman Valfrid Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 6330 lines and 119006 words, and 127 pages
SERM?O
CONTRA O FILOSOFISMO
PR?GADO
IGREJA DE S. JULI?O DE LISBOA
POR
JOS? AGOSTINHO DE MACEDO,
ADVERTENCIA.
Ora como at? nos doirados domicilios da crapula, e ociosidade, onde a libertinagem ousa levantar a voz contra a Religi?o, torpissimos ignorantes fall?o de Serm?es, e dos meus Serm?es, saib?o estes Gazetaes eruditos, que para comp?r este gravissimo Discurso eu li, e estudei.
N?o posso ser mais ingenuo: estas s?o as fontes: o Discurso he meu, as provas dos santissimos, e doctissimos Mestres do Christianismo.
N?o ha, nem p?de haver coiza mais aborrecivel, e mais detestavel aos olhos da boa raz?o, que a entonada soberba de hum malevolo ignorante. O homem sisudo n?o p?de olhar sem indigna??o para essa interminavel cohorte dos que neste seculo se dizem livres pensadores, quando contempla o soberbo, e ultrajante gesto, ou amargo surrizo com que elles olh?o para o homem de bem, que fiel a seus principios, e consequente em sua cren?a, e conducta, respeita sua Religi?o, e a reconhece divina em sua fonte, e sua origem. Deste rizo, e deste soberbissimo signal de huma ultrajante compaix?o, quantas vezes tenho eu sido testemunha, e tambem objecto no meio desta Capital! Eu julgava que apenas aconteceria isto no meio das pra?as da nova, e mais prostituida Babylonia, mas eu o vi realizado tambem em Lisboa. Se o medo, e o terror de hum justo castigo continha, e exteriormente refreava estes est?lidos motejadores no centro de hum Governo Catholico, e vigilante, elles deix?r?o cahir de todo a m?scara, e mostr?r?o sem pejo a impudentissima face em quanto sentimos o ferreo jugo do c?os revolucionario, que nos invadio, e tyrannizou por nove continuos mezes. Ent?o, ent?o esses malevolos academicos do segredo, e das visagens, imaginando, vertiginosos e illusos, que havi?o levantado, e firmado o estandarte de sua nem realizada, nem possivel liberdade, insult?r?o os verdadeiros fieis, e os tax?r?o de fraqueza, e pusillanimidade, e os titulos menos affrontosos que lhes dav?o, er?o os de fan?ticos, cr?dulos, e supersticiosos. E quem seri?o estes miseraveis entusiastas? Por ventura alguns Celsos, Jamblicos, ou Profirios doctos, e profundos Filosofos successores em Athenas, e Alexandria daquelles famosissimos oraculos do Epicurcismo, e Platonismo? Algum daquelles que apoiados com a incredulidade, e poder de hum Imperante como Julianno pertender?o com seus escriptos, e doctrina solapar os alicerces do nascente Christianismo? Seria honrar, e desvanecer excessivamenre estes ?tomos de sabedoria, se eu os comparasse a t?o formidaveis, e terriveis talentos da antiguidade. S?o verdadeiramente huns ?tomos, e perdidos no espa?o immenso dos mal?volos; huns obscuros adeptos do Illuminismo cobertos agora de hum ridiculo eterno com os contrarios effeitos daquellas a que elles chamav?o profundas theorias de moral, e de politica: esmagados agora debaixo do pezo das vergonhosas derrotas do monstro em que confiav?o, e que por certo ignora sua existencia, e do qual n?o podi?o, como a experiencia lhes diz, esperar mais que opprobrios, ferros, escravid?o, e morte. Huns famintos, mas vaidosos mendigos, que esperav?o entrar na divis?o da preza dos sanguinarios Tigres, cuja avidade, e cobi?a insaciavel at? se rouba a si mesma para se saborear no roubo, e n?o haver intervallo neste seu natural exercicio: huns ociosos perennes, que nesses asilos da embriaguez se asoalh?o a si mesmos por fortissimos espiritos, e n?o deix?o a bocas alheias a trombeta de sua fama, e do renome de seus relevantes, e sublimissimos engenhos, homens finalmente, que sem mais estudo, sem mais Universidade, sem mais applica??o, sem mais livros que o Monitor, sem mais academias que as conferencias das tr?vas nos subterraneos da cr?pula, e das enigmaticas, e symbolicas ferramentas, ous?o clamar, que n?s os verdadeiros fieis, acreditando, e respeitando nossos santos, e adoraveis dogmas, n?o fazemos de nossa natural raz?o aquelle uso que podiamos, e que deviamos fazer. Que dando-nos a Natureza olhos para ver, desgra?ada, e voluntariamente nos fazemos c?gos; e que querendo ser humildes, e obsequiosos crentes, nos tornamos pessimos raciocinadores, que a nossa cren?a faz resvalar a dignidade do ente pensador para a classe do bruto, que deshonra a humanidade, sepulta, ou estraga o mais precioso talento que nos d?ra o Creador, que vergonhosamente nos classificamos abaixo dos animaes rudes, acima de cuja esf?ra estavamos constituidos pelas faculdades intellectuaes. Eis-aqui o que eu mesmo escutei, o que eu mesmo soffri; e ouvindo discorrer tanto a estes livres pensadores, nunca pude arrancar de suas eloquentissimas linguas a causa, e o motivo desta t?o filosofica accusa??o. Mas estas id?as ?ccas expostas em sesquipedais express?es, que parecem destiladas pelo vagaroso, e enfatico intervallo que ha entre huma, e outra, e apoiadas com os estrondosos nomes de Raynal, Voltaire, e Helvecio, e proferidas diante da juventude inconsiderada, ociosa, e irreflexiva, obrig?o a se formar de n?s aquelle conceito, que se forma de hum rebanho de animaes brutos, e estupidos que se despenh?o, e precipit?o c?gos por aquelles combros por onde v?m arrojar-se o primeiro, ou por onde os chama o silvo de hum pastor, ou a sombra de huma vara. Aquelles que assim nos trat?o, e insult?o s?o acclamados, e tidos em conta de espiritos pensadores, amigos do bom siso, e defensores da verdade, e at? redemptores da oppressa raz?o, que sabem magistralmente purgar-se a si, e aos outros de preoccupa??es defendendo-os dos ataques da ignorancia, do fanatismo, e infantil credulidade.
Conhe?o, Senhores, que a vantagem est? da nossa parte, e que se tornar? evidentissima com o meu Discurso, e tambem conhe?o que assim como os mysteriosos das vizagens, e dos signaes da esquadria se obstin?o em planos de profunda tactica e politica sublime para igualizar, republicanizar, domocratizar, e fraternizar o Mundo depois que elles mesmos, e n?o outros, o encade?r?o aos p?s do monstruoso despotismo de hum obscuro aventureiro, sem que se envergonhem nem do mesmo ridiculo de que est?o cobertos; tambem para se vingarem da verdade que lhes d?r nos olhos, se obstinar?o ainda mais na impostura, e no engano. Se algum destes miseraveis existe no meio deste immenso auditorio, e se tem trazido para aqui o compasso para medir o que n?o entende, esperando escutar as frazes do neologismo de seus ridiculos periodicos, eu lhe pe?o, que se digne hum pouco de desfranzir as arqueadas filosoficas sobrancelhas, e ouvir por hum instante hum Christ?o desapaixonadamente, e desenganar-se-ha, que s? no seio do Christianismo, e no rega?o da F? se acha o Orador sublime, o Filosofo profundo, e o homem da raz?o, e da verdade.
DISCURSO.
Ruokokeppiins? nojaten ja her?tt?m?tt? Teresiaa h?n hiipi huoneesta. Mutta portaitten alip??h?n saavuttuaan ja v??nnetty??n kadulle johtavan oven salaisen lukkojoustimen auki Rousseau alkoi katsella ymp?rilleen varmentuakseen asemasta.
Ei kulkenut mink??nlaisia ajopelej?; tavallisuuden mukaan vilisi katu vetelehtij?it?, joista jotkut katselivat toisiaan, mik? viel?kin on tavallista, sill?v?lin kun monet pys?htyiv?t puotien ikkunain taakse t?hystell?kseen sievi? myyj?tt?ri?.
Yksi mies enemm?n ei siis ollenkaan tullut huomatuksi t?ss? v?envilin?ss?. Rousseau sy?ksyi joukkoon; h?nell? ei ollut pitk?lt? kuljettavaa.
Kiert?v? laulaja r?ike?-??nisine viuluineen oli asettunut Rousseaulle osoitetun portin edustalle. T?m? soitto, jolle jokaisen todellisen pariisilaisen korvat ovat herk?t, t?ytti kadun kai'uilla, mitk? haihtuen toistelivat laulajan tai viulun kertos?keiden viimeisi? poljentoja. Mik??n siis ei ollut liikenteelle haitallisempaa kuin t?lle kohtaa kasaantunut kuulijakeh?. Oli v?ltt?m?t?nt?, ett? jokainen ohikulkija k??ntyi ryhm?st? oikealle tai vasemmalle; vasemmalle k??ntyv?t kulkivat kadun puolelta, ne, jotka k??ntyiv?t oikealle, taas mainitun talon seinustaa pitkin, ja p?invastoin.
Rousseau huomasi, ett? useat n?ist? ohikulkijoista h?visiv?t tiell? ik??nkuin olisivat pudonneet johonkin satimeen. H?n arvasi viimemainittujen tulleen samassa tarkoituksessa kuin h?nkin ja p??tti matkia heid?n liikkeit??n, ja helppoa se olikin.
Kuljettuaan t?ten mainitun kuulijaryhm?n taakse muka pys?hty?kseen h?nkin, filosofi vaani ensim?ist? henkil??, mink? n?ki astuvan avonaiseen porttik?yt?v??n. Pelokkaampana kuin nuo toiset, koska h?nell? kaiketi oli enemm?n menetett?v??, h?n j?i odottamaan, kunnes tulisi kymmenin verroin otollinen tilaisuus.
H?nen ei tarvinnut kauan vuottaa. Kadun p??st? saapuvat k??sit leikkasivat keh?n kahtia, pakoittaen eri puoliskot ty?ntym??n talojen seinustoille. Rousseau oli silloin ihan k?yt?v?n suulla; h?nen tarvitsi vain astua eteenp?in... Filosofimme huomasi kaikkien uteliaiden k??ntyv?n ajopelej? kohti ja selin taloon. H?n k?ytti hyv?kseen t?t? eristymist??n ja katosi pime?n k?yt?v?n sis??n.
Muutamien sekuntien p??st? h?n n?ki valon, jonka alla mies rauhallisesti istui, kuten kauppias myyntip?iv?ns? j?lkeen, lukien tai ollen lukevinaan sanomalehte?.
Rousseaun askeleet kuullessaan t?m? mies kohotti p??t?ns? ja painoi sormellaan n?kyv?sti rintaansa, jota lamppu t?ydellisesti valaisi. Rousseau vastasi t?h?n tunnusmerkkiin asettamalla sormen huulilleen.
Mies nousi heti ja ty?nt?en oikeallaan sijaitsevaa ovea, joka oli niin taiteellisesti leikattu sein?n laudoitukseen, ett? se oli n?kym?t?n, h?n n?ytti Rousseaulle hyvin jyrk?t, maan alle johtavat portaat.
Rousseau astui sis??n; ovi sulkeutui meluttomasti, mutta nopeasti.
Tukien itse??n k?velykepill??n Rousseau laskeutui askelmia alas; h?nest? oli vastenmielist?, ett? liittolaiset ensi koetukseksi saattoivat h?net vaaraan taittaa niskansa ja s??rens?.
Mutta vaikka portaat olivat jyrk?t, ne eiv?t olleet pitk?t. Rousseau laski seitsem?ntoista askelmaa, ja sitten h?nt? vastaan l?yh?hti heti suuri kuumuus, joka tuntui h?nen silmiss??n ja kasvoillaan. T?m?n kostean l?mm?n aiheutti holviin kokoontuneen ihmisjoukon hengitys.
Rousseau huomasi, ett? sein?t olivat verhotut punaisilla ja valkoisilla kankailla, joille oli kuvattu erilaisia ty?kaluja, kaiketikin pikemmin vertauskuvallisia kuin todellisia. Yksi ainoa lamppu riippui holvissa heitt?en kaamean heijastuksen puupenkeill? istuvien ja hiljaisella ??nell? toistensa kanssa juttelevien miesten sent??n varsin rehellisille kasvoille. Ei huoneessa ollut lattiaa eik? mattoja, mutta maahan levitetty kaisloista punottu verho vaimensi askeleet.
Sis?lle tullessaan Rousseau ei siis her?tt?nyt mit??n erityisemp?? mielenkiintoa. Kukaan ei n?kynyt h?nen saliin astu mist??n huomanneenkaan.
Viitt? minuuttia aikaisemmin Rousseau oli ennen kaikkea toivonut sellaista sis??np??sy?, mutta kuitenkin h?n nyt oli pahoillaan, ett? oli niin hyvin onnistunut.
H?n n?ki tyhj?n paikan er??ll? viimeisist? penkeist? ja istahti sille mahdollisimman kainosti ja vaatimattomasti kaikkien muiden taakse. H?n laski kokouksen osanottajia olevan kolmenelj?tt? henke?. Korokkeelle asetettu p?yt? odotti puheenjohtajaa.
Salaseuran kokoushuone.
Rousseau huomasi, ett? l?sn?olevien keskustelut olivat hyvin varovaisia ja rajoitettuja. Monet eiv?t liikuttaneet huuliansakaan. Tuskin kolme tai nelj? pikkuryhm?? vaihtoi sanoja kesken??n.
Ne, jotka eiv?t puhuneet, koettivat k?tke? kasvonsakin, mik? nyt puhemiest? odottavasta lavasta lankeevan varjon vuoksi ei ollutkaan vaikeata. N?m?, n?ht?v?sti arimmat, olivat etsineet turvapaikkansa mainitun lavan takaa.
Mutta sensijaan pari kolme yhdistyksen j?sent? oli ahkerasti liikkeess? tarkatakseen tovereitaan. He tulivat, meniv?t, juttelijat kesken??n ja usein katosivat vuorotellen punajuovaisella mustalla verholla naamioidusta ovesta.
Pian kuului kellon soitto. Muitta mutkitta nousi mies penkin p??st?, miss? h?n vastik??n oli kyyr?tt?nyt muihin vapaamuurareihin sekaantuneena, ja astui puhujalavalle.
Tehty??n k?dell??n ja sormillaan muutamia merkkej?, jotka kaikki l?sn?olijat toistivat, ja joihin h?n lis?si viimeisen, edellisi? selvemm?n, h?n julisti kokouksen avatuksi.
T?m? mies oli Rousseaulle aivan tuntematon. Vauraan k?sity?l?isen pinnan alla h?n k?tki paljon mielenmalttia ja omisti samalla niin sujuvan lausuntatavan kuin puhujalta saattoi toivoa.
H?nen esityksens? oli selv?sanainen ja lyhyt. H?n julisti, ett? yhdistys oli kokoontunut vastaanottaakseen uuden veljen.
-- ?lk?? ihmetelk?, -- virkkoi h?n, -- ett? olemme teid?t kutsuneet koolle huoneustoon, miss? tavanmukaisia kokeita ei voida toimeenpanna; kokeet ovat p??llik?ist? n?ytt?neet tarpeettomilta. Vastaanotettava veli on nykyaikaisen filosofian soihtuja, syv? sielu, joka uhrautuu asiallemme vakaumuksesta eik? pelosta.
-- Henkil??n, joka on tutkinut kaikki luonnon ja ihmissyd?men salaisuudet, ei voisi vaikuttaa samalla tavoin kuin tavalliseen kuolevaiseen, jolta pyyd?mme k?sivarsiensa, tahtonsa ja kultansa apua. Saadaksemme t?m?n etev?n hengen, t?m?n rehellisen ja tarmokkaan luonteen my?t?vaikutuksen, riitt?? meille h?nen lupauksensa, h?nen suostumuksensa.
N?in lopetti puhuja esityksens? ja katsahti ymp?rilleen tarkatakseen sen tekem?? vaikutusta.
Filosofiin vaikutti t?m? kuin taikaisku. Genevel?inen tunsi vapaamuurarien valmistusmysteeriot. H?n oli niit? katsellut jonkinlaisella valistuneille hengille hyvin luonnollisella vastenmielisyydell?. N?m? hy?dytt?myytens? vuoksi aivan j?rjett?m?t my?ntymykset, joita p??llik?t vaativat j?senehdokkailta pelon teeskentelemiseksi, vaikka tiedettiin, ett? ei ollut mit??n pelj?tt?v??, n?yttiv?t h?nest? ??rimm?isen lapsellisilta ja joutavan taikauskoisilta.
Sit?paitsi arka filosofi, joka vihasi kaikkea mieskohtaista esiintymist?, oli tuntenut itsens? onnettomaksi, jos h?nen olisi t?ytynyt alistua maalitauluksi outojen ihmisten katseille, jotka ihmiset, seh?n oli varmaa, h?nest? enemm?n tai v?hemm?n hyv?ntahtoisesti ilvehtisiv?t. T?st? johtui, ett? h?n n?hdess??n s??styv?ns? noilta kokeilta oli hyvin mieliss??n. H?n tunsi, miten jyrk?sti vapaamuurarien periaatteet vaativat yhdenvertaisuuden noudattamista, joten h?nen hyv?kseen tehty poikkeus merkitsi voittoa.
H?n valmistautui nyt muutamalla sanalla vastaamaan puheenjohtajan kohteliaaseen sanatulvaan, mutta silloin korotti joku kuulijakunnasta ??nens?.
-- Ainakin, -- virkkoi t?m? ter?v?sti v?r?ht?v? ??ni, -- koska luulette, ett? teid?n on ruhtinaana kohdeltava miest?, joka on ihminen kuten mekin; koska te s??st?tte h?net ruumiilliselta ahdistukselta, ik??nkuin ei vapauden etsint? ruumiin k?rsimysten kautta olisi vertauskuviamme, toivomme, ett? ette aio lahjoittaa kallisarvoista nimityst? tuntemattomalle toki tutkimatta h?nt? veljeskuntamme menojen mukaan ja saamatta h?nelt? uskontunnustustaan.
-- Oletteko kuullut? -- kysyi puheenjohtaja k??ntyen Rousseaun puoleen.
-- T?ydellisesti, -- vastasi ajattelija, jota oma, synk?n kellarin holvin alla kajahtava ??nens? hiukan v?ristytti. -- Ja minua kummastuttavat n?m? v?likyselyt sit?kin enemm?n, kun n?en, kuka ne tekee. Mit?, miesk?, jonka virkana on taistella niin sanottuja ruumiillisia k?rsimyksi? vastaan ja rient?? kanssaveljiens? avuksi, olkootpa n?m? sitten tavallisia ihmisi? tai vapaamuurareja... mit?, sellainenko mies tulee t?nne saarnaamaan ruumiillisten k?rsimysten tarpeellisuutta!... H?n k?y omituista tiet? vied?kseen ihmisen onneen, hankkiakseen sairaalle terveytt?.
-- T?ss? ei ole kysymys henkil?st? tai toisesta, -- vastasi nuori mies innokkaasti. -- Min? olen pyrkij?lle tuntematon niinkuin h?n on minulle. Olen johdonmukainen v?itteess?ni, ett? arvoisa presidentti on tehnyt v??rin henkil??n katsoessaan. Min? en h?ness? -- -- n?e filosofia; suvaitkoon h?n minun suhteeni ummistaa silm?ns? l??k?rille. T?ten meid?n ehk? on kuljettava vieretysten kaiken elinik?mme silm?yksenk??n, liikkeenk??n koskaan ilmaisematta harrasta suhdettamme, joka j?rjest?mme siteen solmimana kuitenkin on kaikkia jokap?iv?isi? yst?vyyssuhteita kiinte?mpi. Toistan siis, ett? jos on katsottu sopivaksi s??st?? tulokkaalta koetukset, ovat ainakin kysymykset h?nelle esitett?v?t. Rousseau ei vastannut mit??n. Puheenjohtaja luki h?nen kasvoillaan vastenmielisyytt? keskusteluun ja katumusta siit?, ett? oli t?h?n yritykseen antautunut.
-- Veli, -- sanoi h?n k?skev?sti nuorelle miehelle, -- teid?n tulee olla ??neti, kun mestari puhuu, ettek? saa kevytmielisesti moittia h?nen tekojaan, jotka ovat eitt?m?tt?mi?.
-- Minulla on oikeus tehd? v?likysymyksi?, -- vastasi nuori mies s?ve?mmin.
Add to tbrJar First Page Next Page