Read Ebook: Neiti de Taverney: Historiallinen romaani Ludvig XV:n hovista by Dumas Alexandre Hedman Valfrid Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 6330 lines and 119006 words, and 127 pages

-- Minulla on oikeus tehd? v?likysymyksi?, -- vastasi nuori mies s?ve?mmin.

-- Oikeus v?likysymyksiin kyll?, vaan ei moitiskeluun. Yhdistykseemme astuva veli on kyllin tunnettu, jotta emme liitt?isi vapaamuurari-suhteisiimme naurettavaa ja tarpeetonta salaper?isyytt?. Kaikki saapuvilla olevat veljet tiet?v?t h?nen nimens?, ja h?nen nimens? on takuu. Mutta koska olen varma, ett? h?n itse rakastaa yhdenvertaisuutta, pyyd?n h?nt? antamaan kantaansa selvitt?v?n vastauksen kysymykseen, jonka teen h?nelle yksinomaan muodon vuoksi:

-- Mit? etsitte yhdistyksest??

Rousseau eteni kaksi askelta ja eroittuen joukosta silm?ili kokoontuneita haaveellisesti ja surumielisesti.

-- Min? etsin sielt?, -- virkkoi h?n, -- mit? en sielt? l?yd?. Totuuksia, enk? saivarteluja. Miksi ymp?r?itsisitte minut tikareilla, jotka eiv?t pist?, myrkyill?, jotka ovat kirkasta vett?, laskuluukuilla, joiden alle on asetettu patjoja? Min? tunnen inhimillisten voimien apuneuvot. Min? tunnen ruumiillisen joustavuuteni tarmon. Jos sen taitatte, ei maksaisi vaivaa valita minua veljeksenne; kuolleena en voisi teit? palvella. Siis ette tahdo minua surmata, enemp?? kuin haavoittaakaan; eiv?tk? kaikki maailman l??k?rit voisi vakuuttaa minua vihkimisen oivallisuudesta, jos siin? olisi minulta murskattu joku j?sen.

-- Olen suuremmassa m??r?ss? kuin te kaikki l?pik?ynyt tuskien oppiajan; olen tutkinut ruumista ja tunnustellut sieluakin. Kun olen suostunut tulemaan luoksenne, koska minua on siihen kehoitettu, -- ja h?n korosti t?t? sanaa, -- tein sen siksi, ett? luulin voivani olla hy?dyllinen. Min? siis annan, enk? ota.

-- Ah, ennenkuin te voisitte tehd? mit??n minun puolustuksekseni, ennenkuin omin neuvoinne antaisitte minulle vapauden, jos minut vangitaan, leip??, jos minua n??nnytet??n n?lk??n, lohdutusta, jos minulle tuotetaan murhetta, ennenkuin, sanon, olette viel? saaneet merkityst?, t?m? veli, jonka t?n??n otatte yhdistykseenne, jos monsieur sen sallii, -- lis?si h?n k??ntyen Marat'n puoleen, -- t?m? veli on maksanut veronsa luonnolle, sill? edistys k?y ontumalla, valaistus on hidasta, ja paikasta, mihin h?n sortuu, kukaan teist? ei h?nt? pelasta...

-- Te petytte, mainehikas veli, -- virkkoi lempe? ja l?pitunkeva ??ni, jonka pehme? s?vy miellytti Rousseauta; -- yhdistyksess?, johon suvaitsette liitty?, on enemm?n kuin luulette. Siin? syk?htelee maailman koko tulevaisuus, -- tied?tteh?n, ett? tulevaisuus merkitsee toivoa ja tietoa. Tulevaisuus on Jumala, joka on antava valonsa maailmalle, koska h?n on luvannut sen antaa. Ja Jumala ei voi valehdella.

T?st? ylev?st? kielest? kummastuneena Rousseau katsahti sinnep?in ja tunsi puhujan samaksi, viel? nuoreksi mieheksi, joka oli h?nelle haastellut aamulla parlamentinistunnon aikana. T?m? verraten huolehditusti ja varsinkin hyvin arvokkaasti mustiin puettu mies seisoi lavan toista sivua vasten, ja h?nen pehme?n valon kirkastamat kasvonsa s?teiliv?t kaikessa luontaisessa kauneudessaan, vieh?tt?vyydess??n ja ilmeikkyydess??n.

-- Kirjanne, -- huudahti Marat, -- ovat ylevi?, sen my?nn?n; mutta ne ovat haaveita. te olette hy?dyllinen samassa m??r?ss? kuin Pythagoras, Solon ja viisastelija Cicero. Te osoitatte onnen, mutta keinotekoisen, tavoittamattoman, saavuttamattoman hyv?n; te muistutatte sellaista henkil??, joka tahtoisi el?tt?? n?lkiintynytt? joukkoa auringon enemm?n tai v?hemm?n sateenkaaren v?risiksi kirjavoittamilla saippuakuplilla.

-- Oletteko n?hnyt, -- sanoi Rousseau rypist?en kulmiaan, -- suurten luonnonmullistusten tapahtuvan valmistuksitta? Oletteko n?hnyt ihmisen syntymisen, tuon jokap?iv?isen ja kuitenkin suurenmoisen tapahtuman? Oletteko n?hnyt h?nen syntyv?n ker??m?tt? yhdeks?n kuukauden aikana ainetta, voimaa ja el?m?? ?itins? kupeista? Oh, te tahdotte, ett? teoilla synnytt?isin maailman uudestaan?... Se ei olisi uudestisyntymist?, monsieur, vaan kumousta!

-- Siis, -- vastasi nuori kirurgi kiivaasti, -- siis ette tahdo riippumattomuutta, ette tahdo vapautta?

-- P?invastoin, -- v?itti Rousseau, -- sill? riippumattomuus on ihanteeni, vapaus on jumalattareni. Mutta min? haluan lempe?t? ja s?teilev?? vapautta, mik? l?mmitt?? ja el?hytt??. Min? tahdon yhdenvertaisuutta, mik? l?hent?? ihmiset yst?vyydell? eik? pelolla. Min? tahdon valistusta, jokaisen yhteiskuntaruumiin aineksen kasvattamista, niinkuin k?sity?l?inen pyrkii sopusuhtaisuuteen, niinkuin taidepuusepp? tavoittelee kokonaisuutta, se on t?ydellist? yhteisvaikutusta, valmisteensa jokaisen yksityiskohdan ehdotonta liittymist? toisiin. Min? toistan tahtovani, mit? olen kirjoittanut: edistyst?, sovintoa, uhrautuvaa uskollisuutta.

Marat antoi halveksivan hymyn v?r?ht?? huulillaan.

-- Niin, maitoa ja mett? tulvivia puroja, -- virkkoi h?n, -- Vergiliuksen laulamat Elysiumin kent?t, runoilijan haaveiluja, jotka filosofia tahtoisi todellistuttaa.

Rousseau ei vastannut mit??n. H?nest? tuntui liian katkeralta, ett? h?nen t?ytyi puolustaa kohtuullisuuttaan, h?nen, jota koko Euroopassa oli nimitetty rajuksi uudistajaksi.

H?n istahti uudestaan ??nett?m?n?, sitten kun h?n yksinkertaisen ja aran syd?mens? tyydytykseksi oli vastauksena kysyv??n katseeseensa saanut h?nt? vast'ik??n puolustaneen henkil?n myk?n hyv?ksymisen.

Puheenjohtaja nousi.

-- Oletteko kuulleet? -- kysyi h?n kokoontuneilta.

-- Olemme, -- vastasivat l?sn?olijat.

-- N?ytt??k? vastaanotettava veli teist? kelvolliselta seuraamme yhtym??n? K?sitt??k? h?n sen velvollisuudet?

-- Kyll?, -- my?nsi kokous, mutta niin hillitysti, ett? vastaus ei osoittanut suurta yksimielisyytt?.

-- Tehk?? sitten vala, -- sanoi puheenjohtaja Rousseaulle.

-- Minulle olisi ik?v??, -- vastasi filosoofi tavallaan ylpe?sti, -- tuottaa mielipahaa er?ille t?m?n yhdistyksen j?senille, ja minun on viel? toistettava ?skeiset sanani; ne ovat vakaumukseni ilmaisu, jos olisin puhuja, pukisin ne mielt?kiehtovaan asuun; mutta kieleni on uppiniskainen ja pett?? aina ajatukseni, kun vaadin silt? v?lit?nt? tulkintaa.

-- Tahdon lausua, ett? syrj?ss? t?st? yhdistyksest? teen enemm?n maailmalle ja teille kuin tekisin uutterasti noudattamalla teid?n tapojanne. J?tt?k?? minut siis t?ihini, heikkouteeni, yksin?isyyteeni. Olen sanonut, ett? kallistun hautaa kohti: huolet, sairaus, kurjuus ty?nt?v?t minua sinne tehokkaasti. Te ette voi hidastuttaa t?t? luonnon suurta ty?t?; j?tt?k?? minut, min? en sovellu kulkemaan ihmisten parissa, min? vihaan ja pakenen heit?. Kuitenkin palvelen heit?, koska itsekin olen ihminen ja koska heit? palvellessani kuvittelen heid?t paremmiksi kuin ovat. Nyt olette kuulleet koko ajatukseni; en en?? virka sanaakaan.

-- Kielt?ydytte siis valasta? -- kysyi Marat hiukan liikutettuna.

-- Kielt?ydyn varmasti; en tahdo liitty? yhdistykseen, liian monet todistukset osoittavat minulle, ett? olisin siin? hy?dyt?n.

-- Veli, -- sanoi tuntematon sovittavalla ??nell?, -- sallikaa minun nimitt?? teit? siksi, sill? olemme todellakin velji? kaiken ihmishengen laskelmoimisen ulkopuolella. Veli, ?lk?? antako hetkellisen, joskin hyvin luonnollisen n?rk?styksen pid?tt?? itse?nne; uhratkaa hiukan oikeutetusta ylpeydest?nne; tehk?? meid?n t?htemme, mik? teille on vastenmielist?. Teid?n neuvonne, teid?n mielipiteenne, teid?n l?sn?olonne tiet?? valoa! ?lk?? ty?nt?k? meit? poissaolonne ja kielt?ymyksenne kaksinkertaiseen y?h?n.

-- Te erehdytte, -- virkkoi Rousseau, -- min? en riist? teilt? mit??n, koska en teille milloinkaan antaisi enemp?? kuin olen antanut koko maailmalle, ensim?iselle kirjojani avaavalle lukijalle, sanomalehtien ensim?iselle tulkinnalle. Jos tahdotte Rousseaun nimen ja olemuksen...

-- Me tahdomme! -- huudahtivat useammat ??net kohteliaasti.

-- Ottakaa silloin kokoelma teoksiani, asettakaa ne puheenjohtajanne p?yd?lle, ja kun vetoatte mielipiteisiin ja minun vuoroni tulee lausua omani, avatkaa kirjani, niin l?yd?tte sielt? ajatukseni, mielipiteeni.

Rousseau astahti l?hte?kseen.

-- Hetkinen! -- virkkoi kirurgi; -- tahto on vapaa, kuuluisan ajattelijan yht? hyvin kuin kaikkien muidenkin; mutta olisi kaiketi s??nn?t?nt? laskea pyh?kk??mme maallikko, joka mink??n, edes ??nett?m?n lupauksen sitomatta voisi, silti olematta ep?rehellinen mies, ilmaista mysteeriomme.

Rousseau maksoi takaisin h?nen ?skeisen s??linhymyns?.

-- Vaaditte minulta siis vaiteliaisuusvalaa? -- virkkoi h?n.

-- Niin juuri.

-- Olen valmis.

-- Olkaa hyv? ja lukekaa kaava, veli esimies, -- kehoitti Marat.

Esimies lukikin seuraavan kaavan:

"Min? vannon suuren, ikuisen Jumalan, maailman kaikkeuden luojan ja ylempieni sek? minua ymp?r?iv?n kunnioitettavan seuran edess?, etten koskaan ilmaise, tee tunnetuksi tai kirjoita mit??n siit?, mit? silmieni n?hden tapahtui, tuomiten itseni varomattomasti menetelless?ni rangaistavaksi suuren perustajan ja ylempieni lakien mukaan sek? isieni vihan ansainneeksi."

Rousseau kohotti jo k?tt?ns?, kun tuntematon, joka oli kuunnellut ja seurannut v?ittely? jonkinlaisella kenenk??n h?nelt? kiist?m?tt?m?ll? arvovallalla, vaikka h?n itse oli ollut joukkoon sekaantuneena, l?hestyi puheenjohtajaa, kuiskaten h?nen korvaansa muutaman sanan.

-- Se on totta, -- vastasi esimies.

Ja h?n lis?si;

-- Te olette ihminen ettek? veljeskunnan j?sen, olette kunniallinen mies, joka olette saapunut seuraamme vain l?him?isen?mme. Luovumme t?ss? senvuoksi ominaisuudestamme pyyt??ksemme teit? ainoastaan kunniasanallanne vakuuttamaan unohtavanne kaiken, mit? on v?lill?mme tapahtunut.

-- Niinkuin aamuhetken unelman; vannon sen kautta kunniani, -- vastasi Rousseau liikutettuna.

T?m?n lausuttuaan h?n l?hti, ja monet j?senist? h?nen j?lkeens?.

Selostus.

Toisen ja kolmannen arvoluokan j?senten poistuttua j?i looshiin vain seitsem?n velje?. N?m? olivat seitsem?n p??miest?. He tunsivat toisensa merkkien avulla, jotka todistivat, ett? heid?t oli vihitty korkeimpaan luokkaan.

Heid?n ensim?isen? huolenaan oli sulkea ovet; ja kun ovet olivat suljetut, heid?n puheenjohtajansa ilmaisi itsens?, n?ytt?m?ll? sormusta, johon oli kaiverrettu salaper?iset kirjaimet L.P.D.

T?m?n presidentin toimena oli veljeskunnan ylin kirjeenvaihto. H?n oli kosketuksissa kuuden muun mestarin kanssa, jotka asuivat Sveitsiss?, Ven?j?ll?, Ameriikassa, Ruotsissa, Espanjassa ja Italiassa.

H?n toi muutamia t?rkeimpi? virkatovereiltansa saamiansa asiakirjoja esitt??kseen ne arvokkaampien vihittyjen piirille, johon kuuluvat olivat muiden yl?puolella ja h?nt? itse??n alempana.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet