Read Ebook: Väärällä uralla by Kianto Ilmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 811 lines and 28903 words, and 17 pages

taa niinkuin muitakin! eh?tin min? sanomaan itsekkin ihmetellen mukautumishaluani.

Aliupseeri naurahti.

-- No tuota, eih?n se nyt ole mit??n t?m?... Niinkuin tekin jo tietenkin tied?tte, tehd??n kunniaa kahdella tavalla: joko k?tt? p??hineeseen nostamalla, tahi rintamaan asettumalla sille, kelle tarvitsee. Kunniaa tehd??n noin nelj?n -- kuuden askeleen p??st? vastaantultaessa. Nostetaan keve?sti ja luontevasti oikeaa kyyn?sp??t? yl?sp?in hartian kohdalle. T?ll? tavalla . K?mmen se sitten vied??n lakin reunaan niin ett? sormet ovat suorina ja peukalo yhdess? muiden sormien kanssa. T?ll? tavalla.

Ja kalvosesta annetaan k?den hiukan taipua yl?sp?in. Sitten sormet asetetaan niin ett? etusormi vastaa lakin alareunaan ja keskisormi koskettaa ylireunaan. -- Min? aloin jo menn? py?r?lle t?st? opista, niin kummalta se minusta tuntui --

-- Eik? liioin huolita n?ytt?? k?mment?, se on niin rumaa ja t?ker??, ja annetaan k?den aina j??d? samalle paikalle, vaikka p??t?kin k??nnet??n. N?in. -- H?n n?ytti, kuinka lakin alareuna luistaa etu- ja keskisormen v?litse p??t? k??nnett?ess? -- Jos nyt koetettaisiin, ensinn? paikaltaan, seisten...

Min? nostaa livahutin k?teni korvalliselle. En koskaan ollut luullut kunniantekoa niin outomaiseksi kuin se nyt tuntui.

-- No niin, sanoi aliupseeri lauhkeasti, parannellen k?teni asentoa.

-- Jos nyt koetettaisiin k?velyst? pit?en. -- Min? k?velen t??lt? teit? vastaan, ja te teette minulle kunniaa.

H?n erkani minusta muutaman sylen p??h?n. -- L?hdet??n nyt tulemaan toisiaan vastaan, selitti aliupseeri.

Min? l?hdin, koetin astua vapaasti, mutta havaitsin etten nyt ollut oikeassa olossani. Jalat tuntuivat kankeilta ja tottelemattomilta, silm?t tuijottivat j?yk?sti, en tied? minne. -- Kun luulin olevani kuutisen askeleen p??ss?, nostin k?teni lakkiin ja kuljin kunniaa tehden opettajani sivu. Aliupseeri nosti my?s k?tens? juhlallisesti vastineeksi ja luoden minuun ter?v?n, arvokkaan katseen meni sivuitse.

-- No, kyll?h?n se rupeaa luistamaan, tuli h?n minulle selitt?m??n. -- Kunhan vaan v?h?n enemm?n k??nn?tte p??t?nne ja seuraatte silmill?nne. -- Ne olinkin kokonaan unhoittanut. -- -- Ja astuu vaan vapaasti ja antaa k?tten heilua siihen saakka kuin oikean k?den nostaa p??hineeseen, -- antaa silloin vasemman k?den olla liikkumatta sivulla, ja kun sivu p??see yhden askeleen, niin laskee oikean k?den alas ja astuu taas niinkuin ennenkin. Ei se mit? vaikeata ole! Koetetaan viel? kerta. -- L?hdimme siit? taas astumaan vastakkain, aliupseeri mielest?ni reimana, sulavasti, -- min? pystyn?, totisena, koneellisena... ja kiusallinen tunne syd?nalassa.

Tulihan se jo v?h?n paremmasti tehdyksi, mutta vikoja siihen viel? j?i. Mieli toisinaan h?vett?m??nkin ett? jos ne tuolta komppaniian ikkunoista hyvinkin katselevat ja nauraa virnistelev?t muut minun tempuilleni.

Taisi aliupseerikin samaa ajatella, koskapahan tuumasi, ett? kun olisi olla joku rauhallisempi paikka. Esitin ett? ment?isiin minun omaan huoneeseeni, siell?h?n kyll? sen verran sopinee. Aliupseeri sanoi jotain ett? "mit?h?n se v??peli siit??" -- mutta kun kysyin kummastuneena ett? "v??pelik??" niin h?n suostui, ja me menimme minun huoneeseeni.

Ja siell? me ryhdyimme rintaman-teon harjoitukseen.

Piti astua reimasti, piti heiluttaa k?si? ja sitten ?kki? k??nty? rintamaan, ja samalla kuin siirsi toisen jalan toisen viereen, piti nostaa k?si p??hineeseen, piti k??nt?? p??t? ja silmill??n seurata vastaantulijaa sit? my?ten kuin t?m? astui, kunnes oli yhden askeleen takanap?in, jolloin taas piti py?r?ht?? astumaan ja ensi askeleella laskea k?tens? alas. --

Sellainen se oli ensimm?inen harjoitukseni. Loistava sotilasurani oli n?in alkanut.

Ne nahkajussit! Ne uuden uutukaiset, nuoret is?nmaan palvelijat! Ne, jotka tulevat sielt? kaukaa syd?nmaiden korvista, jossa ovat ik?ns? el?neet nokisen kurkihirren alla n?kem?tt? koskaan juuri muuta kuin kotoisen kyl?ns? ja kuulematta koskaan muuta opetusta kuin pappinsa nuotinomaiset saarnat kylm?ss? kirkossa tai kyl?kinkereill?.

Kuinka min? heid?n tilaansa s??lien muistelen! Heit? kun niin paljon alussa pilkataan ja nauretaan kasarmilla, he kun aina ovat vanhempien sotilasten silm?tikkuna.

Sill? mit?s he osaavat tullessaan, kun eiv?t ole moiseen komentoon ja moisiin komplimangeihin ensink??n tottuneet! He katsoa t?llistelev?t suu auki kaikkia kuin lehm? uutta konttia, he k?vell? rehmiv?t v??rin s??rin, k?det syv?ll? housujensa taskuissa tahi k?mpel?in?, ryhditt?min? sivulla, ja k?m?r? piipun nys? hampaissa he syljeksiv?t pitkin laattioita. He ovat kaikin puolin tottumattomia ja nahkajussin nimell? heit? sent?hden usein puhutellaankin. Se pist?? kyll? ylpe?mmille vihaksi, mutta mink? he sille voivat. Heid?n t?ytyy n?yrin? tottua "vanhain ryss?in" pilantekoon ja odottaa kunnes hekin p??sev?t siihen asemaan ett? voivat vuorostaan naurahdella uusille tulokkaille, -- nahkapojille.

Heit? seisotetaan riviss?, heit? tutkistellaan, tarkastellaan ja heille annetaan ensimm?iset ohjeet.

-- Nen?t pystyyn pojat! komentaa kapteenimme, kun h?n ensi kertaa saapuu nuoria miehi? katsomaan.

-- Seisokaa suorina!

-- Vatsa sis??n... sis??n, sis??n!

Ja katsokaa reippaasti silmiin! -- Kuuletteko? -- reippaammasti!

Sotamies ei saa olla ujo! -- nooh! Kas noin!

Sotamies ei saa olla nolo! -- Sotamies ei saa olla arka!

H?n kulkee pitkin rivi? korjaten asentoja. Kelt? h?n v??nt?? nen?n pystymp??n, ket? ottaa leuvan alta, ket? p??h?n taputtaa, sanoen jotain mielest??n hyvin sattuvaa, mutta jolle harva uskaltaa nauraa.

Kankeat ovat nuot autioiden seutujen pirteiss? patvineet vartalot, p?? ei ota hevill? taipuakseen, niska ei hevill? sujuakseen eik? k?sivarret ojentuakseen t?ss? oudossa ja merkillisess? leikiss?. Siin? he seisovat alakuloisina, muutamat aivan s?ik?htyneen n?k?isin?, kuunnellen kummissaan kapteenin opetustapaa. Ja kaukana on leikki heid?n synkenneest? mielest??n, ja aatos se harhailee, kuka sen tiet?? miss?, -- kentiesi kaikkialla muualla, vaan ei kasarmin piiriss?. -- Mutta vanhat miehet ne vet?v?t suutansa s??lim?tt?m??n hymyyn eik? monikaan muista, milt? se h?nest? silloin tuntui, kun h?n itsekkin oli nahkapoika.

Vaan huomattuaan ett? nuoret miehet ovat kovin totisina, pist?? kapteenin p??h?n lopettaa harjoitus tanssilla. -- Kuka on soittoniekka? Hah? Noo! Ahaa... no menk?? joutuin! -- Yksi nahkajusseista k?ypi kapteenin k?skyst? noutamassa viulunsa, ja kohta raikuvat tanssin s?velet tuossa ?sken niin ik?v?lle tuntuneessa huoneessa.

-- Sep?s vasta kapteenia! suhahtaa joku keikarimaisempi rekryyti toisen korvaan.

-- Tanssimaan, tanssimaan! -- toimittaa p??llikk? aivan kiihkoissaan niskasta ty?nt?en nuoria sotilaita keskemm? laattiaa. Syntyy aika, melu ja h?lin?, kun miesjoukko tanssia jyskyttelee ymp?ri k?yt?v?? niin ett? jym?htelee tervattu laattia.

H?n taitaakin olla hyv? mies tuo p??llikk?mme, miettii jo moni. Ainakin on h?n nyt hyvin armollisella tuulella! V?heksyen musiikkia toimittaa h?n lis?ksi viel? yhden viuluniekan, yhden hanurinsoittajan ja triangelin kilkuttajan. Itse tarttuu h?n kahteen rautaiseen voimistelusauvaan kolistellen niit? rajusti yhteen. -- Se on sotilasmusiikkia ja siin? on jyry? ja tahtia. -- Kyll? se ?ij? osaa, tuumitaan sitten miesjoukossa, kun kapteeni on poistunut.

Ja nuot tuonoin niin nolot nuoret miehetkin jo vet?v?t suutansa vapaampaan hymyyn. Ja iltahuudon j?lkeen menev?t he melkein ilomielin levolle ja n?kev?t parempaa untakin.

-- Fstait! -- smirnaa!

Se oli luutnanttimme, joka niin huudahti, kun yhten? noista ensi illoista istuimme osastohuoneessa aliupseerimme opetusta kuunnellen, kun ulkona oli synkk? pime? ja syyssade ik?v?sti r?isk?si r?nneiss?, vaan siell? sis?ll?, huoneessa oli niin valoisaa ja l?mmint?.

Kaikki hyp?htiv?t tuon huudon kuultuaan koppina pystyyn jakkaroiltaan, sill? kapteeni se oli ovesta ?kki? ilmaantunut luokkahuoneeseen. Ja kukin koetti asettua paraan kykyns? mukaan h?nelle rintamaan -- niinkuin jo oli opetettu.

-- Hyv?? iltaa! mutisi h?n partansa sis?st?.

-- Jumala antakoon, herra kapteeni! kirkasimme yhteen ??neen tahdissa, koneellisesti -- niinkuin oli opetettu.

-- P?? pystyyn, p?? pystyyn!

H?n istahti aliupseerin paikalle lakki p??ss? ja palava paperossi hampaissa sek? k?ski meid?nkin istuutua. Luutnantti istahti my?s entiselle paikalleen.

-- Mist?s t??ll? nyt on opetettu? kysyi kapteeni kiivaasti k??ntyen aliupseerin puoleen, joka valmiina ottamaan k?skyj? vastaan "reilassa" seisoi h?nen takanaan. -- Puhtaudesta -- herra kapteeni -- ja siit?, miss? kunnossa sotamiehen tulee pit?? s?nkyns? -- vastasi reippaasti nuori aliupseeri.

Kapteeni hym?hti.

-- Noh, Konkelo, mink?laisen pit?? sotamiehen s?ngyn olla? kysyi h?n sitten alkaaksensa jonkinlaisen kertausopetuksen.

Puhuteltu nousi verkalleen seisaalle, mutta ei vastannut mit??n. Kapteeni murahti partaansa jotain ett? "kiivaammin siin?!" ja jatkoi sitten puoleksi leikill?:

-- Hah? Mit?? Noh... pit??k? sen olla hyvin pehme?, hah?

-- Joo, herra katteini, peheme? se parein...

-- Hah? Mit?!... Ja likanen?... ett? kirput oikein p??sisiv?t kasvamaan, -- niink?? tiuskasi kapteeni.

T?m?n kysymyksen kuultua nytk?hti siell? t??ll? joku ruumis; toiset tuijottivat synk?n totisina p??llikk??ns?.

-- Ei, herra katteini -- koetti puhuteltu oikaista, -- kyll? sen pitt?? puhas olla...

-- Ja pehme? kai, -- hah? tinkaili kapteeni.

-- Joo, herra katteini...

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet