Read Ebook: Vanha pappila by Kianto Ilmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 976 lines and 48536 words, and 20 pages

-- Joo, vastaa rovasti arvokkaasti. -- Vaikka ei siin? paljonkaan kerinnyt s?ik?ht??.

-- Ka eip? tietenk??n -- sellaisessa humpsauksessa! my?nt?? Mattikin.

-- Oli se tosiaan ihan ihme etten loukkautunut, jatkaa rovasti.

-- No ihme, ihme ja enkelin ilimestys on ollunna, jo min? kuulen kaikesta. Se on ollut oma suojelijansa prouvastilla! vakuuttaa Matti hartaasti ja panee molemmat k?tens? hattunsa p??lle aivankuin ristiin.

-- Kyll? kai, myh?ht?? rovastikin. Molemmat ovat kotvan vaiti.

Rovasti vaivihkaa odottaa ett? nyt se Matti Helttunen n?ist? puolin esitt?? asiansa ja h?n t?ss? p??see saarnakirjoitustansa loppuun sorvaamaan, vaan eih?n se Matti kuin py?rittelee sammalenkarvaista reuhkaansa ja alkaa puhella ilmoista.

-- Hyvin on sateiset ilimat t?n? syyss? -- se sanoo. -- Kuuluu Yliper?ll? ihan tuluvaa n?yttelev?n. Se puroniityill? jo vahinkoja tek?? karjankonnulle. Miss? varsinni on suovat ja haasiat seisomassa. Ja alavammilla paikoilla latoloita kuuluu ahistelevan -- vesi. Tuolla Takaruotilla hokkoot viisinkymmenin h?kein moniaasta talosta kontuja m?rk?nev?n. Mitenk? se on, onko sit? isossa pappilassa rapiasti jokiniittyj??

Rovasti kokee vastata lyhytkantaan, mutta Matti Helttunen vain j?tkytt?? samaa ainetta:

-- Se on jo satanna perttulista asti. Ei nyt ihan joka p?iv?, vaan mikkelilt? melkein joka p?iv?. Ja isosti onkin satanna. Ja y?tkin l?peens? lorottaa. Kuuluu aviiseissa olleen reklaami ett? on Kiimingin puolessa yhell? tavalla satanna -- lieneek? rovasti sattunut havahtemaan kaupunnin uutisista? kysyy tosissaan Matti.

Rovasti, k?rsiv?llinen ja pitk?mielinen mies, suvaitsee vastata asiallisesti, ja kun h?nen mielest??n vesisateen seurauksista nyt on perinpohjin keskusteltu, rohkenee h?n toivoa ett? Matti Helttunen vihdoinkin esitt?? varsinaisen asiansa. Mutta eip?s tuo kehveli viel?k??n hellit?, vaan alkaa kuin alusta:

-- Ei se m?nn? syyss? n?in isosti satanna. Ka satelihan tuo toisinaan tavallisesti ja sanovat nuottamiehet pahasti kastuneensa, vaan niin se minun muistiini on j??nyt, jotta Mikkelin eillusviikolla sateen pois heitti. Muistaako rovasti?

Muistihan rovasti parka senkin asian, vaikka ei ihan samalla tavalla kuin Matti Helttunen ja t?ss? nyt meni taas nelj?nnestunti molemmin puolin muistia terottaessa. Kello kumahutti jo puolta kahdeksaa ja rovasti nousi sulkemaan uuninpellit sek? katsahti lamppunsa yli ulos pihamaalle, johon p?iv?n kajo id?st? p?in jo tuntui. Se nousi aurinko aina sielt? Lentiirasta ja Vienan rajalta p?in. Mutta Matti Helttunen yh? paapatti ja py?ritteli hattuaan. Rovasti ei en?? olisi pit?nyt ensink??n ep?luonnollisena, vaikkapa Matti olisi alkanut lausua kaikenmoisia arveluitaan siit?kin, miten mahtaa sataa taas tulevanakin syksyn? tai viel? sit?kin seuraavana vuonna. Olihan se suomalaista puhuntatyyli?.

Rovasti puhalsi lamppunsa sammuksiin, surahutti keltaisen rullaverhon taidokkaasti yl?s ja istahti j?lleen p?in kirjoitusp?yt??ns?. Syv?sti mietti rovasti ja pitk?lt? kuin iankaikkisuus tuntui ??nett?myys Matista. Sanoi rovasti:

-- Se on Matilla entinenkin velka viel? maksamatta?

Matti Helttunen oli ollut hyvill??n ett? jos rovasti jotenkin on sen vanhan asian unohtanut mielest? pois tai muuten hengess? uloskuitannut. Nyt, kun kuuli mainittavan, niin yl?s tuolilta karkasi ja ihan rovastin eteen kapsahti ik??nkuin huonokuuloinen ja n?yr?sti mutisi:

-- Ett? mitenk? herra prouvasti sanoikaan?

T?st? rovasti hiukan aristui ja sanoi aivan hiljaa:

-- Niin, min? vaan t?ss? muistin niit? vanhoja asioita...

-- Joo, niinp? tietenkin, -- melkein huutamalla puhkui ja tulipunaisena naamaltaan Matti Helttunen. -- Tietysti ne vanahatkin assiet kuitataan samalla sik?li kun verekset urkot teht?nee.

Rovasti ei raatsinut t?h?n mit??n huomauttaa ja -- Matti Helttunen oli voittanut tarkoituksensa. Perinpohjainen keskustelu loppui siihen ett? rovasti lupasi heti aamiaisen j?lkeen itse tulla mittaamaan Matille jyv?t Kiiskim?en p??llisest?, portinviereisest? eloaitasta. Oliko Matilla omaa s?kki?? -- Ka eih?n sit? ollut tullut tyhj?? s?kki? otetuksi, selitti Matti haikeasti, vaan jospa ruustinna hyvyydess??n lainaisi?

-- Sy?-sy?-sy?m??n! Lol-lol-eeta! Pappa tulis sy?m??n! kuului samalla pappilan kahden nuorimman pojan yhteinen ??nek?s huuto t?rm??kin ovelta, josta pojat toisiaan tyrkkien rynt?siv?t is??ns? tervehtim??n.

Mutta rovasti otti hattunsa, nosti kauluksen pystyyn ja meni juoksujalkaa ulos, kulkien lankkua my?ten viistoon poikki pihan. Vasta sitten palasi kansliaan ja kulki reippaana l?pi huoneiden ruokahuoneeseen, jossa muut jo istuivat p?yd?ss? h?yry?vien kulhojen ??ress?.

Rovasti pani k?tens? kiireesti ristiin, istui p?yt??n, tarttui suolasiikaan ja virkahti ruotsiksi:

Ja perhekeskustelu alkoi. Pikkupojat takoivat jalkaa ja toinen pikku tyt?ist? itke? pillitti, koska pojat "kiusasivat".

Paitsi Matti Helttusta.

Paitsi Matti Helttusta oli Jumala kaikkiviisaudessaan asettanut pappilan henkiseen viljelykseen monta monituista muutakin ymp?rill? el?v?? ristirahvaan sielua. Melkein joka p?iv? joku tai useampikin niist? k?vi aukomassa pappilan alati aukisaatavia ovia. Sit? riitti sek? suloisia ett? surkeita suhteita kirkkoherranv?en ja talonpoikain v?lill?. Rovastilla oli omat yst?v?ns?, ruustinnalla samoin, olipa yhteisi?kin nimikkoyst?vi?.

Oli Jaakko Kemppaista ja Jaakon akkaa, ikuista risti? ja imellyst?, v?ltt?m?t?nt? hyv?? ja pahaa, sill? tarvitsihan niin suuressa kartanossa sek? vasun raatoa ett? villavyyhti?, kiulua ja voipytty?. Oli Hiisivaaran Hiski? ja Hyysirannan Lassia, oli Korte-Mummaa ja Viitalan vanhaaem?nt??, Rytys-Kreetaa ja Issin Karoliinaa, Latvatonta Ukkoa ja Latvatonta Mummaa, Suovaaran Mattia ja Haukilan Henteri? -- pappilan henkiherttaisinta kansankaartia, jota ei ilman kolmea kukkuraista kahvikuppia koskaan laskettu pois pappilasta. Oli vakinainen kahviratti Vanha-Mari, kultainen kankuri ja intohimoinen kalamuija, oli ison talon, Alanteen Anna-Leena mustine sirkeine silmineen ja mustine kirkkor?ijyineen sek? koko Alanteen herrasherttainen v?ki moninkertaisine sukupolvineen. Niiden luona toki saattoi k?yd? vastavierailullakin kolmella hevosella.

Vaikka naapurit asuivat kaukana, niin olivat ne kuitenkin hyvin "likeisi?", aivankuin olisivat asuneet kivenheiton p??ss?. Esimerkiksi Lumme-Iikka, pappilan teerevin torppari, joka juoksujalkaa tuli pappilaan p?iv?t?it?ns? suorittamaan ja huusi kartanon t?ydelt? ett? "p?ev??". Moisia miehi? ihan saattoi rakastaa, niiss? oli ryhti?! Mit?s siit? jos Rasin Ransu puolestaan oli kuivan ?rm?kk? ja Jouten-Tohomas nahjus. Rakkaita olivat nekin. Ja ihan sukulaiselta tuntui j?rven vastarannalla el?v? T?rm?-Ukko, joka -- kuten sen koko maailma tiesi ja n?ki -- kynti ja karhitsi omalla akallaan: puuauralla ja risukarhilla. Hieroja-akat kuuluivat ihan inttiimeihin: Jusan-Eevat, P?lkky-Kaisat. Tervetullut oli "Salamelan ukkokin" ikuisia terveyssuolojansa hakemaan. Ja kodikkaita, pappilan kullatuihin kehyksiin sis?ltyvi? ilmestyksi? olivat l?pi-pihan kulkevat Rasva-Paavot, Laappa-Antit, Lyyh?-Topit ja Veltto-Pekat. Kuoharia kohdeltiin kuin kirurgian tohtoria. N??t?nikkari nautti "ammattiveljen" arvoa. Syd?nmaan suutarit, r??t?lit ja sep?t olivat tietysti pappilan kunniavieraita. Anterit, Joosepit, Levoskat, Raappanat. Suutari-Antti! joka opetti pikku Iivaria lukemaan, koska poikanen niskotteli mammansa sukkapuikon edess?. Sama Antti, joka er??n? pakkasp?iv?n? l?ksi plikin ostoon 200 virstan p??h?n kaupunkiin suksillaan ja jonka per??n pikkupojat juoksivat antaen kumpikin Aleksanterinaikuiset kymmenpennisens?, jotta Antti muistaisi tuoda kaupungista lyijysp?nn?t, ja joka viikon p??st? palatessaan -- vastaan juokseville papinpojille juhlallisesti ne ojensikin, antoipa viel? pastilliakin. Sama Antti, jonka h?vi?mist? Pietariin i?kseen pikkupojat suuresti surivat, vaan jonka h?vi?misen maailman rannalle ?iti-ruustinna osasi asettaa salaper?iseen yhteyteen karjakko-Marin pikkupojan kanssa, jonka nimi papinlasten malliin oli "Ilimari".

Jooseppi Moilanen! Sep?s vasta oiva ja nokkela r??t?li, joka leikkeli pappilan kaikille pojille p?ksyj? ja "j??k?ritakkeja" niin paljon kuin Vanhan-Marin kutomia kankaita riitti; my?hemmin h?visi h?nkin pappilan horisontista ja huhut alkoivat kertoa ett? Jumala siunasi Joosepille er?maan surkeudessa per?tyksin kolme eukkoa ja kolmatta kymment? lasta. Mutta aniharvoin Jooseppi pappilasta l?ht?ns? j?lkeen lienee omille lapsilleen p?ksyj? neulonut, sill? kuulestipa miehest? tulleen syv?sti uskovainen ja akkojaan kurissa ja herrannuhteessa kasvattavainen.

Paitsi kolmea torpparia oli er?maan pappilalla vakituiset "kasakkansa", joka sana t?ll? kulmakunnalla merkitsi yht?hyvin suomalaista miest? kuin akkaihmist?: Julumaa-Jussia ja Pikku-Mikkoa, Reeta-Kaisa Juntusta ja Juppos-Viiaa. Hein?nteon aikana tulkitsi kasakka-k?site Saparovaaran Jeremia, P?lj?? Alapea ja "haravamiehin?" H?ssy-Hannaa, V?liahon Armiitaa ja sensemmoista. Oli pappilan pirtin karsinassa tietysti nys??ns? imeksiv? ruotimummu tai jos ei ollut mummua, oli ainakin ruotilaistytt? Oloka, joka j?nnitti ja huvitti koko kartanoa alati n?kem?ll? ja pelk??m?ll? kummituksia ja aaveita.

Pappilan palvelusv?keen kuului varsinaisesti ainoastaan is?nt?renki Junnu, joka, vaikka olisi l?htenyt poiskin, varmasti palasi takaisin kuin magneetin vet?m?, sill? mies ei voinut el?? ilman pappilaa ja varsinkaan ei pappila parka ilman Junnua. Siksi valtava kyky oli t?m? Jussi, sivumennen sanoen: erikoisen kunniakirjan arvoinen miekkonen, koko talon ja heimon uskottu ja -- mirabile dictu -- ikuisesti salavihkaa soimattu palvelija.

Muut vakinaiset palvelijat pysyiv?t talossa vain vuosikauden, joten heid?n nimi??n on mahdoton jaksaa luetella; tosin oli sellaisiakin renkej?, jotka palvelivat kolme vuotta, mutta l?ytyi taas sen mokomiakin, jotka puskivat vain puoli vuotta ja kaikista ?ksyimm?t tekiv?t ahv??rin muikun purstosta, saattoivatpa l?hte? pois talosta jo kolmenkin p?iv?n kuluttua. Sis?piiat vanhassa pappilassa olivat siin? m??rin suosittuja ett? esimerkiksi "Iita" ja "Hilta", pari vuotta opiskeltuaan hienoa k?yt?st?, kelpasi forstmestarien rouviksi ja oppi puhumaan "ruohtia melekein yht? viinisti kuin ruustinna"! Parhaat ulkopiiat palvelivat my?s kolmisen vuotta, mutta h?ijyimm?t suututtivat ruustinnan ruokottomalla suullaan jo moniaassa viikossa sek? karkasivat purpattaen nyytyineen, joihin joskus pistiv?t ev?st?kin mukaansa, uusiin seikkailuihin. Suurin piirtein katsoen t?m? pappilan palvelijasto oli ik??nkuin Jumalan asettama henkivartiosto rovastin ja ruustinnan ja koko heid?n perheens? ja juhtakarjansa ymp?rill?. Eih?n ilman Mustaa-Kallea j?inen vesiamme noussut pihaan hetteelt? eik? Polle hein?nsauhuja p??stellen piehtaroinut pihalla, eih?n ilman sis?piikaa "Hulta-Vannia" p?lyt tulleet pyyhityksi sis?huoneista eik? ilman ky?kk?ri? "Selemaa" voim?hk?leet putoilleet pirttiv?en puurokuppeihin, eih?n ilman Sussu-Saaraa maidot joutuneet "sis?lle" niinkuin lyps?j?tyt?n aina oli pakko julistaa ovenraosta, vaikka pappilan salissa olisi istunut itse l??ninkuvern??ri ; eik?h?n ilman "Paksua Riitua" sis?v?en sauna perjantai-iltana niin jumalaisen herttaisesti olisi l?mmitt?nyt olkikuvoilla kellivi? pappilan nuoria herroja, jotka olivat joululomalla, eik? my?s ilman jotakin "Rokup?tk??" olisi ilmestynyt halkoja rovastin kanslian porraslaatikkoon. Kaikki olivat tarpeelliset ja ehdottomasti kuuluvia siihen kotoiseen tauluun, jonka v?rituntuja t?m? kirja tavoittelee.

Ruustinnan nimip?iv?t.

On marraskuun 22:n p?iv?n aamu. Rovasti, tullessaan aamiaisp?yt??n, ilmoittaa reippain mielin ett? ulkona on ihana, kirkas pikkupakkanen ja l?mp?mittari osoittaa 13 astetta.

-- Pojat! sanoo rovasti, heti kun on tarttunut suolakalaansa: -- l?hdet??nk? Airikaislammille luistelemaan?

Sit? ei tarvitse kahdesti sanoa! Pojat riemastuvat siin? m??rin etteiv?t malta popsia lis?? jankkia ja ovat yht?kki? valmiit, vaikka jaloissa oliskin paripuolet saappaat ja vaikka toista vantutta ei koskaan l?ytyisi "krupusta", johon se eilen on viskattu, vaan josta se ihan itsest??n on joutunut siihen ihmeelliseen paikkaan, jonka nimi lasten sanastossa on "hukka".

-- Eih?n pappa ota Sannia? kysyy Ruffe.

-- Eik? Virvi?? toimittaa Iivari. Ja pappa julistaa:

-- Eiv?t pikkutyt?t jaksa k?vell?. Sinne on pitk?lti.

Pikku tytt?jen kasvot v??ntyv?t v??r??n, mutta mamma-ruustinna julistaa lempe?sti:

-- Pikku tiput p??sev?t Olgan kanssa Hamppulammille kelkalla ookkaamaan. -- Ja niinp? yht?kki? pappilan kaikki lapset ovat tyydytetyt -- nimitt?in n?m? kotonaolevat, sill? nelj? on kaukana kaupungissa, koulussa. Esko, Vihtori, Aune ja V?ntti! Vuodet vieriv?t v?leen, pian kai kohtalo kyyditsee n?m?kin kotonaolevaiset toisen toisensa j?lkeen sinne, jossa ei is?n silm? eik? ?idin hell? syd?n lapsiansa vartioi.

Er?maan kohtalo! Kuinka monta syd?nveren pisaraa sin? puserratkaan perhe-el?m?n keskell?! Mutta kuinka sin? samalla kasvatat ik?v?im??n ja kotikullalle arvoa antamaan...

Tuolla jo kulkee rovasti pikkupoikineen kaukopellon pientarella ja i?nikuisten puuluistinten kirkkaat ter?kset v?lkkyv?t h?nen olkap?ill??n. Huurteisen mets?n l?pi, pitkin Viitalan kes?tiet? k?y onnellisen pappismiehen kulku, vaan sitten alkavat kopisevat askelet kaikua pienelt? lehm?npolulta, joka p??ttyy r?meen laitaan. Siell? se jo kimmelt?? Airikaislampi, salomaan peili...

Henke??n pid?tt?en pikkupojat juoksevat is?ns? edell?. Tottatotisesti -- iljanne kest??. Ja pohja kuultaa...

Juhlallinen, puhdas, melkein jumalaisen pyh? tunnelma t?ytt?? sek? rovastin ett? papinpoikain mielet -- t??ll? on niin kummallisen hiljaista. R?meharjun pet?jiss? ja n?reiss? s?dehtii ik??nkuin jalokivi?, koko er?maa ik??nkuin heijastaa salaper?isi? aarteita. Olisi niin somaa kulkea umpim?hk?? tuonne p?in... Mit? kaikkea mahtaisikaan l?yty??

Hei! Rovasti jo luistelee. Kunnioittaen ja ylpein?, hiukan kadehtien katsovat pikkupojat is?ns? kiid?nt??, kieputusta ja kaunista kaareilua. Heill? ei viel? ole oikeita luistimia, mutta eiv?t he kaipaakkaan: jaloissa ja puupalikoissa on kylliksi liukumisen hauskuutta ja kuperkeikatkin ovat kultaisia.

T?m? syysj?ill? luisteleminen on aina ollut rovastille mieluinen virkistys rasittavan suviverkostelun j?lkeen. Milloin h?n luikaisee Kiiskim?en alla piilev?ll? pienell? "Hamppulammella", milloin kotirannassa tai "Matalassa lahdessa", rohkeneepa joskus, kun j?? on varma, luikaista yli suuren selj?nkin ja h?mm?stytt?? toisella puolella j?rve? asuvaa mets?herraperhett? reippaalla ilmestyksell??n luistimet k?siss? -- t?m? hopeahapsinen "koulupoika", jonka n?hdess??n pirte? forstmestarin rouva huudahtaa:

-- Sii po farbruur! Luisteloo kuin nuorimies. No voe hyv?nen aika tokkiinsa. H??r du Miidas? Tulehhan kahtomaan.

Mutta nyt oli Cecilian p?iv?, ruustinnan nimip?iv?, eik? siis rovasti malttanut montakaan tuntia tuhlata Airikaislammelle, vaan kyllikseen kieputeltuaan ja pikkupoikia kiid?telty??n ymp?ri iljankoa h?n riisui luistimensa ja palasi takaisin pappilaan. Lumituisku parahiksi lankesi maahan, kun he kotiin saapuivat posket punaisina ja raikkaasti heng?styksiss??n. Maistuipas kahvikulta ynn? pikkupojille tuore vehn?inen! Siin? oli jo kolme suorar?ijyist? em?nt?? ruustinnaa kunnioittamassa osanotollaan kahvinjuontiin. Onnelan Johanna, Laitilan Retriika ja Koistilan mumma. Jokaiselle rengille ja jokaiselle piikatyt?lle oli p?iv?n kunniaksi annettu pullakahvit keitti?kamarissa. Olivathan he aamupime?ss? veisanneet Junnun johdolla em?nn?lleen. Ja Mustaharja, Ponttus ja Virkku olivat p??stetty marhaminnoistaan tuulottelemaan ja juoksivat hevoset ymp?ri pihoja sellaisella t?min?ll? ett? olisi luullut sit? maanj?ristykseksi. P?iv?n sankaritar yksin sai nuo isot konkarit silm?nr?p?yksess? pys?htym??n keskipuotin eteen, ojentamalla niille leip?? ja sokeria.

Cecilian p?iv?! Muistokuvat kulkevat. Tarvitsiko koetella lammin luistinj?it? -- saattoi jo olla t?ysi talvikeli ja 22 astetta pakkasta. Pankaamme kertomus siis niihin puitteisiin.

Heti kun varhainen p?iv?llinen oli sy?ty ja rovasti ruustinnoineen tuskin ehtinyt tavanmukaista middagsluuriaan suorittaa, helisi pappilan pimenev?ll? pihalla outo??ninen kulkunen ja ensim?iset "oikeat vieraat" saapuivat. Pitk?st? syd?nmaan reslasta purkautui pihalle sellainen paljous jalkoja ja k?si? ett? olisi luullut mustalaismatkueen olevan liikkeell?. Juhlallisen s?r?htelev?ll? ??nell? puhellen siin? pitk?, laihahko mies, koirakintaat k?siss??n, hapuili lapsiaan ymp?rilt??n ja, korkealle nostaen horjahtelevia s??ri??n, suuntasi askelensa pappilan keskiportaita kohden ihan hytkyen nimip?iv?n iloisesta olemassaolosta:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet