Read Ebook: Uusi pirtti: 4-näytöksinen näytelmä by J Rventaus Arvi

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 443 lines and 11901 words, and 9 pages

PASTORI Huonohan t?m? on kovasti. Saisihan t??ll? toki olla oikea talo matkamiesten tarpeeksi.

ELLI . Sy?k? se pappi t?m?n puuronsa huomenna?

ELLI . Niin valkoista puuroa.

KALLA. Joo! ?l? sie puhu! Matkamiesten tarpeeksi. Niin juuri. T??ll? ajaa lensmanni rajoja ja tarvitsee y?sijaa. T??ll? jutaa lappi ymp?riins? ja lapsilla on koulupaikka Tarvantovuomassa. Kyll? olisi, pappi, koulumiehell? huono tulla toimeen, jos pit?isi lapinkodassa koulua pit??. Mutta nyt kootaan lapinlapset t?h?n meille joka vuosi ja t?ss? saa koulumies niiden kanssa raajia. Varsin min? kamarin luovutan koulumiehelle, kun h?n tulee. -- On niist? siki?ist? kyll? k?rsimist?. Panevat Ellilt? v?list? viilit sekaisin. Mutta en min? siit?, huihai! Kunhan saavat t?ss? olla, se on p??asia.

TIEVAN TOPI N?ist? sopii papin juuri kirjoittaa keisarille, ett? t??ll? ovat Lensmanni ja muut kruunun herrat sis?ll?.

KALLA. ?l? sie puhu! Kylm? on kiveli? nukkumapaikaksi! Jo vain, kyll? min? tied?n. Monesti olen markkinamatkoilla joutunut y?t? taivasalla olemaan. ?l? sie puhu. Toista on sent??n pirtiss?, vaikka pahasessakin. Vai mit?, pappi? Eik? ole niin?

KALLA . Ja ajattele sitten, veljeni, kun saamme uuden pirtin, korkeamman ja tilavamman. Kuinka hyv? t?ss? sitten on olla. Jo kelpaa papin ja lensmannin t?nne tulla. Eiv?t muistu mieleenk??n matkan vaivat. Tuonne kauas joelle paistaa Ruijan lampun tuli uuden pirtin ikkunasta. Sit? kohti on hyv? ajaa. Se on kuin Betlehemin t?hti, joka tiet? n?ytt??. Ja kun perille p??sette, niin korkeasta ovesta astutte sis??n kookkaaseen, puhtaaseen pirttiin ja pakkastuulessa kohmettunutta nen??nne hyv?ilee niin leppoisasti pirtin suloinen l?mp?. Se on toista se, pappi!

KALLA Sano muuta! Tuommoiset sein?t. Katsohan, nurkat kuurassa.

POLIISI . Mutta j?k?l?? t??ll? viel? on.

KALLA. ?l? sie puhu... J?k?l?? sit? kyll? on. Kun olisi leip?? yht? paljon, niin h?t?k?s t?ss?.

KALLA . Niinkuin Jaakopin pojat Egyptiin! . Niinkuin Jaakopin pojat Egyptiin!

ELLI . Jaakopin pojat!

KALLA . Jo vain! Elli ei meinaa uskoa, mutta niin se k?y. Eik? niin, pappi?

PASTORI . Saattaapa k?yd?...

KALLA . Niin se k?y! Niinkuin Jaakopin pojat Egyptiin! Oi, voi!

KALLA. Se on oikein, Kaarina. Laita vieraille vuodetta. Kyll? teit? jo v?sytt???

NIMISMIES. Kyll?p? jo alkaa v?sytt??kin...

KALLA. Pitk? t?nne on matka.

KALLA. Mist? asti olette t?t? p?iv?? ajaneet?

KALLA. Ka se, on siin? matkaa.

KALLA . Niin vain, veljeni. P?? se pit?? suojata.

KALLA. ?l? sie puhu...

KALLA . Et sin?, ?iti, antanut kahviakaan vieraille?

TIEVAN TOPI . Elli on tullut visuksi.

ELLI . Vai visuksi. Eik? itsell?si ole kahvia mukana?

ELLI . Ei se pappi pit?nyt iltarukoustakaan.

KALLA . Kyll? pappi huomenna pit??... raamatunselityksen. . ?iti, annapa se tupakkakukkaro sielt? penkilt?.

KALLA . Nyt poltetaan putkenjuuria, mutta viel? t?ss? tupakat muuttuvat, kun tulee se esivallan el?ke. Ensi viikolla min? rupean ajamaan hirsi?, ?iti.

Toinen n?yt?s.

Korkea jokit?rm?-niitty. Joen toisella puolen avara vuoma, jonka laidalla kasvaa vaivaiskoivu-risukkoa. Taampana n?kyy tuntureita. Oikealla r?nsistynyt, puoleksi sortunut lato, josta osa kattoakin poissa. Sen vieress? uusi lato tekeill?, kolme puukerrosta jo valmiina; ymp?rill? tarvepuita ja lastuja. Vasemmalla pajupensas, jonka juurella on ev?slaukku, kahvipannu ja kirjava vaateriepu. Aurinkoinen, kirkas Lapin p?iv? hein?kuun lopulla.

Kalla ja Kaarina kahden. Kalla veist?? latopuuta ky?kk?isten kasvot hiess? ja Kaarina haravoi heini? vasemmalla. Molemmilla p??ss?, paitsi tavallisia p??hineit?, s??skilakit; vy?ll? puukko ja piki?ljypullo.

KALLA . L?mmin p?iv?. Jumalan aurinko paistaa meille, Kaarina. Olisi hyv? ty?t? tehd?, mutta minua v?sytt??.

KAARINA. Mik?s kiire meill?? Lev?hdet??n, niin jaksat paremmin, is?.

KALLA. Lev?hdet??n. Muuten olisi hyv?, mutta s??ski? on paljon. Tuntuu, kuin olisivat t?n? vuonna vihaisemmat kuin ennen.

KAARINA Minuapa ne eiv?t paljon ahdistele.

KALLA. Eiv?tk?? -- No se on hyv?, lapsi, etteiv?t ahdistele. Lato kaatuu pian. Se on jo vanha. Uusi lato kohoaa. Se on jo hyv?ll? alulla. Tuolta kaukaa Kalkuvaaran alta, miss? kasvavat viimeiset m?nnyt, kiskotimme Morttasen Pieran kanssa puut. Oli siin? porolla ty?t?, sill? korkea on t?m? t?rm?. -- Sielt? ved?timme ?idin kanssa vanhan ladonkin puut.

KAARINA. Siit? on jo kauan.

KALLA. Nelj?kymment? vuotta. Silloin olimme me nuoria, ?iti ja min?. Me emme pel?nneet tunturia, vaikka moni varoitteli, ettei juuri kiveli??n pit?isi taloa tehd?. Mutta t??ll? oli rauha... ja me rakastimme rauhaa. Emme viihtyneet kyl?isess? kyl?ss?. T??ll? oli kalaa ja riekkoa yllin kyllin... ja paljon me saimmekin. ?iti oli taitava ansojen panija. Semmoisen kaarteen laittoi, ett? meni siihen lintu, meni kuin itsest??n aivan. Tuollainen se nyt on, vanha ja r?nsistynyt. Mutta odotahan, Kaarina, kun uusi lato valmistuu. Saat n?hd?, kuinka komea siit? tulee. Tuonne kauas J?nissuvannolle se n?kyy. Siell? pohottaa jo kulkijoita vastaan. Saavatpa sit? rajamiehetkin katsella sitten ja ihmetell?: "Siin?p? on Tarvantovuoman Kallalla uusi lato, komea kuin kirkko!" Saapi lensmannikin n?hd?, mit? vaikuttaa kruunun raha, kun se oikeaan paikkaan kiveli?ss? pannaan. Kunhan nyt tulee se esivallan el?ke, ett? saan Morttasen Pieralle velkani maksaa. Oi, voi! Nyt me ty?skentelemme taas. Ajattelemme, Kaarina, ett? on meill? jo uusi lato valmiina.

KALLA . ?l? huolehdi, ?iti. Kyll? velka maksetaan, kun el?kerahat tulevat. Morttasen Piera on luvannut odottaa.

ELLI . Odottaa! Odottaa se aikansa, mutta kun ei kuulu niin hakee ulos. Lensmanni tulee ja myy avisuunissa kaiken ja sitten... mihin sitten joudutaan? -- Paljon parempi olisi, ett? auttaisit Kaarinaa hein?nteossa. Olisihan lehmille ruokaa talveksi.

KALLA. Kyll? me hein??kin teemme. Poutap?iv?h?n nyt on.

KALLA Ohhoh! Selk? on jo huonoksi k?ynyt. Pit?? taulalla polttaa, kun kotiin p??st??n. Se auttaa. Kovinpa raukaisee. Min? panen pitk?kseni tuokioksi. Haravoihan sin?, Kaarina, sill? aikaa. ?iti oli huonolla tuulella.

KAARINA . Onpa niit? nyt. Vanhaksi on is? tullut. Ei jaksa en?? paljoa. T??ll? tunturin kolossa on aikansa kulunut, miehuutensa mennyt. Tunturi veti h?nt? nuorena puoleensa ?idin kanssa. Loihti esiin ihanan rauhan... ja t?nne tulivat vanhukset. Nyt on is?n tunturi lumonnut kokonaan. Ei laske en?? kynsist??n, kun on kerran saaliikseen saanut. Taikonut on is?-vanhan mielen aivan. Kummia taikan?kyj??n h?nen silmiss??n kuvasteluttaa... uusista, kauneista ladoista, uudesta pirtist? ja navetasta. Semmoinenko on tunturi? Min?kin tunnen toisinaan sen kumman tenhovoiman. Niin omituisella tunteella se v?liin rintani t?ytt??. Kun olen talvella riekonansoja kokemassa Wirdnitunturin alla, on kuin olisin n?kevin?ni v?ke? vuoreen painuvan. Silloin min? k?sit?n, kuinka tunturi vet?? puoleensa eik? p??st? sit?, jonka on omakseen ottanut. Ja silloin min? ymm?rr?n is?n kohtalon: h?nen henkens? on tunturin lumoissa. Mutta kun n?in kes?isen? p?iv?n? kuljen aurinkoista j?nk??, miss? suopursu kukkii ja Neitsyt Maarian s?nkyhein? v?kev?n? tuoksuu, silloinpa ymm?rr?n, mik? is?n tunturiin veti: se oli se leppoisa, raukaiseva rauha, jossa oma ajatuskin ??nellisiksi sanoiksi muuttuu. Ja silloin tunnen, ett? olisin tehnyt samoin is?n asemassa: muuttanut tunturien k?tk??n, pois levottomista v?yl?nvarsikylist?... t?nne hiljaisuuteen. -- Mutta silti tunnen toisinaan kummallista pelkoa, kun ajattelen, ett? min?kin ehk? j??n t?nne... ainiaaksi n?ille rannoille, n?it? j?nki? tarpomaan. Silloin pelk??n, pelk??n ja haluaisin kauas pois... ihmisten ilmoille... sinne, miss? on muita nuoria, Haluaisin olla haukka, joka ilmoja leijaa. Silloinpa n?kisin, mik? kirkkopaikka kaunein, mink? joen sillalla hauskimmat tanssit. Voi minua! Mit? sanoisi ?iti, jos kuulisi? Tanssit? Niin tanssit, tanssit! Muistanpa, kuinka kerran Suvannossa muutamana kes?isen? sunnuntai-iltana pojat ja tyt?t tanssivat maantiensillalla. Siin? oli papin poika, valkolakki p??ss?, siin? koulun Sigurd, nimismiehen Agneta ja kyl?n tytt?j?. Koulu-Pekka soitti ja tyt?t ja pojat tanssivat. Min? istuin aidalla koulun Ailen kanssa ja katsoin. Olisin voinut katsoa koko y?n, mutta ?iti tuli pois hakemaan. -- Ja sek?s oli paha! Silloin kapinoin hengess?ni, ett? olin vain lappalaistytt?. Olisin halunnut olla herraslapsi, nimismiehen Agneeta. -- Itkin ja nukahdin vihdoin koulumiehen ky?kin lattialle... ja n?in koko y?n unta papin pojasta ja nimismiehen Agneetasta. Oi-voi! Oli sekin. Voi hyv?nen! Hein?t unohtuvat kokonaan.

Kun Tshaimatunturi ruskossa illan ui, on aika paimenten vuoronsa vaihettaa...

Kodalle Antras k?y, palas on mutkikas, Mutt' keinon p??ss?p? jo Inker ik?v?i...

On kota komea, avara j?nk?aapa. Mutt' palas mutkikas ja renki Antras vain...

KALLA . Kuka veisaa? Sin?k? se olit, Kaarina?

KAARINA . Min?.

KALLA . Ihmeellist?! Min? n?in juuri unta, ett? me olimme saaneet uuden ladon valimiksi. T??ll? oli paljon ihmisi?, niiden joukossa nimismies ja pappi. Nimismies tuli luokseni, otti minua k?dest? ja sanoi: "Kas niin, Kalla, nyt sinulla on uusi lato. Ole nyt iloinen, sill? sin? olet t?m?n hyvin ansainnut!" Mutta pappi sanoi: "Niin, meill? on syyt? t?st?kin Jumalaa kiitt??. Ehk?p? veisaamme virren." Ja sitten h?n aloitti isolla ??nell?: "S? kaunis kukoistava, Saaronin kukkanen." Siihen min? her?sin.

KAARINA . Ehk?p? se oli hyv?ksi se uni, is?.

KALLA . Se oli! Jumala se l?hett?? unetkin, niinkuin ennen Jaakopille, joka n?ki taivaan tikapuut. Jumala l?hetti minullekin t?m?n unen, ett? olisin hyv?ss? turvassa ja odottelisin k?rsiv?llisen?... esivallan el?kett?. Oi-voi, Kaarina! Meille tulee viel? hauska.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet