Read Ebook: Kirkkoisä Augustinuksen Tunnustukset by Augustine Saint Bishop Of Hippo Stenroth Oswald Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 647 lines and 35143 words, and 13 pages

stuttivat maata h?nen silm?inp? alla joka paikassa, miss? h?n rukoili. Niin, Sin? kuulit h?nt?.

Sill? mist? muualta kuin Sinulta tuli tuo uni, jolla Sin? h?nt? niin lohdutit, ett? h?n taas soi minun el?? h?nen kodissaan ja aterioida h?nen kanssaan saman p?yd?n ??ress?? T?t? h?n jo oli ruvennut minulta kielt?m??n tahtoen vastustaa ja inhota Jumalaa pilkkaavia harhaoppejani.

H?n unta n?hdess??n oli seisovinaan jollakin puisella tasapinnalla, ja h?nt? l?hestyi nuorukainen loistavissa vaatteissa, hilpe?n? ja nauraen. Mutta h?n itse seisoi suruisena ja murheen murtamana. Kun t?m? oli h?nelt? kysynyt h?nen murheensa ja jokap?iv?isten itkujensa syyt? -- neuvoakseen, kuten tuollaisissa tapauksissa tavallista on, eik? saadakseen neuvoa -- ja kun h?n oli vastannut olevansa huolissaan minun hukkumisestani, niin oli t?m? k?skenyt h?nt? olemaan siit? asiasta huoleton ja muistuttanut, ett? h?nen pit?isi tarkata, jotta h?n huomaisi minunkin olevan siell?, miss? h?nkin. Ja kun h?n sit? tarkkasi, huomasi h?n minun seisovan vieress??n samalla tasapinnalla.

Mink?t?hden sai h?n t?m?n unen? Eik? sent?hden, ett? korvasi olivat kuulleet h?nen syd?mens? huokaukset?! Oi, sin? kaikkivaltias hyv? Jumala, joka niin huolta pid?t meist? jokaisesta kuin jos h?nest? ainoastaan huolta pit?isit, ja kaikista yht'aikaa kuin jos yhdest? kerrallansa!

Ja mist? t??kin johtui? Kun, n?et, h?n oli kertonut minulle unenn?k?ns?, koetin min? sit? niinp?in selitt??, ett'ei muka h?nen tarvitsisi ep?ill? p??sev?ns? minun kehityskannalleni. Vaan h?np? vastasi suoraa p??t? vavahtelematta: ei niin, ei minulle ole sanottu "miss? h?n on, siell? sin?kin", vaan "miss? sin? olet, siell? h?nkin". Minun l?heinen ja petollinen selitykseni ei h?nt? saanut h?mmentym??n; h?n oitis huomasi oikean merkityksen, jota en min? ollut huomannut ennenkun h?n sen sanoi.

Min? tunnustan Sinulle, Herra, ett? t?m? vastaus, jonka Sin? minulle valppaan ?itini kautta annoit, minua -- sen mukaan kuin muistan -- viel? enemm?n liikutti kuin itse tuo uni. Sen kautta kuitenkin suotiin jo silloin, niin kauvan ennakolta, hurskaalle ?idilleni nykyisten huoliensa huojennukseksi iloa noin kaukaisesta tulevaisuuden asiasta.

Sill? kului viel? melkein yhdeks?n vuotta, jolla aikaa min? rypesin hornan syvyyden liejussa ja harhaopin petollisessa pime?ss?; koetin kyll? useaan kertaan nousta, mutta sy?ksyin aina syvemm?lle.

Sill? aikaa ei sittenk??n tuo puhdassyd?minen, hurskas, ja itsens?kielt?v?inen leski -- jommoisia sin? rakastat -- lakannut kaikkina rukoushetkin??n kantamasta huoliaan minusta Sinun eteesi, ollen tosin toivossa hilpe?mpi, mutta kyynelin rukoilemisessa yht? harras kuin ennen. Ja h?nen rukouksensa nousivat kasvojesi eteen. Ja kuitenkin laskit Sin? viel? minun vierim??n ja vy?rym??n tuossa synkeydess?.

T?ll? v?lin annoit ?idilleni toisenkin vastauksen, jonka muistan -- k?yn my?s monien seikkojen ohi, koska rienn?n sellaisiin, jotka minua enimmin vaativat tunnustuksia tekem??n Sinun edess?si, ja koska monia en muistakaan. Niin, Sin? annoit h?nelle toisen vastauksen pappisi kautta, er??n kirkon kasvattaman ja pyhiin kirjoihisi hyvin perehtyneen piispan kautta.

H?nt? pyysi ?itini pit?m??n arvolleen sopivana keskustella kanssani, jotta h?n kumoisi harhaoppejani, ja neuvoisi minua pois pahasta siihen, mik? hyv?? on. N?in oli, n?et, ?idill?ni tapana tehd?, milloin vaan tapasi tuohon toimeen mielest??n sopivia henkil?it?. Mutta piispa kielt?ytyi t?t? tekem?st?, j?rkev?sti kyll?, kuten j?lkeenp?in olen tullut huomaamaan.

H?n, n?et, vastasi, ett'en ole viel? neuvottavissa, koska olen kovin vieh?ttynyt tuon harhaopin uutuudesta, ja koska jo olin muutamilla viisastelemisilla useita kokemattomia saanut kiihkomielisiksi, kuten itse olivat h?nelle ilmoittaneet. Anna h?nen vaan olla -- sanoi h?n -- ja rukoile paljon h?nen puolestaan Herraa. Itse on h?n lukemalla kyll? huomaava, miss? suhteen tuo on harhaoppia ja kuinka suurta jumalattomuutta se on. Samalla h?n my?s kertoi, miten h?nen oma harhaan johdettu ?itins? oli j?tt?nyt h?net v?h?isen? poikana Manikeolaisten haltuun, ja miten h?n oli ei ainoastaan lukenut, vaan my?s j?ljent?nyt melkein kaikki heid?n teoksensa. Mutta sitten oli h?nelle ilman ett? kukaan oli v?ittelyll? kumonnut h?nen mielipiteit??n selvinnyt, kuinka vaarallinen ja kartettava tuo lahko on. Ja h?n olikin sit? sitten karttanut.

Kun h?n oli t?m?n kaiken kertonut, ei ?itini sittenk??n tahtonut tyyty?, vaan vaati yh? kiihke?mmin rukoilemalla ja runsailla kyynelill?, ett? h?n k?visi minua katsomassa ja keskustelemassa kanssani.

Silloin h?n kyll?styneen? ja melkein suuttuneena sanoi: "Mene ja j?t? minut rauhaan; niin totta kuin sin? el?t, ei voi niin monien kyynelien poika hukkua". N?m? sanat otti ?itini vastaan aivan sen arvoisina kuin jos olisivat suoraan taivaasta kajahtaneet. Niit? h?n usein muisteli keskustellessaan kanssani.

Yst?v?n kuolema.

Noiden yhdeks?n vuoden kuluessa, yhdeks?nnest?toista kahdeksanteen kolmatta ik?vuoteeni, me eksyksiss? kuljimme ja eksytimme muita moninaisilla himoilla. Julkisesti tapahtui se niin kutsuttujen vapaiden taiteiden kautta ja salaisesti uskonnon petollisella varjolla. Milloin ylpein? kopeilimme, milloin taikauskoisina vapisimme, aina vaan ollen t?ynn? tyhjyytt?. Toisaalta tavoittelimme kansan suosion tyhj?n p?iv?ist? kunniaa, k?ttenpaukutuksia n?ytt?m?ll?, kilpalaulajan pian kuihtuvaa kunnia-seppelett?, n?ytelmi? narrimaisuuksineen ja hillitt?mien himojen tyydytyst?. Toisaalta taas etsimme itsellemme puhdistusta kaikesta tuosta tahrasta kantamalla noille niin kutsutuille valituille ja pyhille ruokia, jotta he niist? meille vatsassansa valmistaisivat enkeleit? ja jumalia meit? vapauttamaan.

Tuollaista min? tavoittelin ja toimittelin yst?vieni kanssa, jotka minun kauttani ja minun kanssani olivat harhaan joutuneet. Pilkatkoot vaan minua nuo r?yhke?t, joita et ole viel?, minun Jumalani, saanut masennetuksi ja s?rjetyksi heid?n terveydekseen. Min? kuitenkin Sinun kasvojesi edess? ja Sinulle ylistykseksi tunnustan h?pe?lliset tekoni. Suo minun, min? rukoilen, oi suo minun nyt muistissani l?pik?yd? entisi? synnin harharetki?ni, ja kantaa Sinulle riemu-uhria. Sill? enh?n ole Sinutta sen parempi kuin kadotukseen viettelij?! Ja eih?n ole hyvin laitani muulloin kuin Sinun maitoasi imiess?ni tai nauttiessani Sinua, joka olet turmeltumaton ravinto! Ja keness? ihmisess? on itsess??n v?h??k??n ihmisyytt??! Pilkatkoot vaan meit? nuo miehuulliset ja mahtavat, mutta me heikot ja k?yh?t tahdomme Sinun nime?si tunnustaa.

Noina vuosina opetin min? puhujataitoa ja myyskentelin oman himoni voittamana voittoisaa sanasukkeluutta. Tahdoin kuitenkin -- Sin? sen tied?t, Herra -- mieluummin itselleni hyvi? oppilaita, semmoisia hyvi?, n?et, jotka t?ss? matoisessa maailmassa hyvist? k?yv?t, ja min? tahtomatta pett?? opetin heille petollisia juonia, ett? he niit? k?ytt?isiv?t, ei syytt?mi? vastaan, vaan syyllisen puolustamiseksi, joskus kun siihen n?ytti syyt? olevan.

Sin?, Jumala, n?it, kaukaa uskoni olevan lipumassa limaisella tiell? ja vain heikosti tuikkivan paksun savun keskelt?. Mutta t?t? t?mm?ist? uskoa min? kuitenkin opetustointani harjoittaessani tarjoilin oppilailleni, jotka rakastivat turhuutta ja etsiv?t valhetta, minun ollessa t?ss? heid?n toverinaan.

N?in? vuosina oli minulla kulta, jonka kanssa en el?nyt laillisessa avioliitossa; h??lyv?, hillit?n himoni vain oli h?net vainullaan k?siins? saanut. Kuitenkin oli minulla tuo yksi, ja olin h?nelle uskollinen kuten aviokumppanille ainakin. Sittenkin sain min? h?nen kauttaan omassa el?m?ss?ni kokea kuinka suuri on erotus s??nn?llisen, lasten siitt?misen tarkoituksessa solmitun, avioliiton ja intohimoisen rakkauden aikaansaaman, mielivaltaisen yhtym?n v?lill?, jonka synnytt?m? vastenmielinen siki? vasta v?hitellen ja v?kisin valloittaa itselleen vanhempiensa rakkauden.

Noina vuosina, jolloin ensi kerran aloin syntym?kaupungissani opettaa, olin min? hankkinut itselleni yst?v?n, joka, ollen oppitoverini ja ik?iseni ja kukoistaen kerallani parhaassa nuoruuden kukoistuksessa, oli minulle hyvin rakas. Rinnallani oli h?n poikana kasvanut; yhdess? olimme koulua k?yneet, yhdess? olimme leikki? ly?neet. Silloin ei h?n viel? ollut niin hyv? yst?v? kuin my?hemmin, eik? sitten my?hemmink??n ollut yst?vyytemme sellaista kuin todellinen yst?vyys on. Todellista yst?vyytt? on, n?et, ainoastaan se, mink? Sin? solmit niiden v?lille, jotka riippuvat Sinussa Rakkaudella, mik? on vuodatettu syd?meemme pyh?n Hengen kautta, joka meille annettu on. Kuitenkin oli se yht?l?isten opintojen vaikuttaman innostuksen sytytt?m?n? sangen suloista. Sill? oikeasta uskostakin, mik? ei viel? ollut niin aivan syv?lle nuorukaiseen juurtunut, olin min? h?net eksytt?nyt pois taikauskoisiin ja turmiollisiin satuihin, niihin, joiden t?hden ?itini oli minusta huolissaan.

H?nen sielunsa jo harhaili yhdess? minun sieluni keralla, eik? voinut sieluni tyyty? ilman h?nt?.

Mutta katso! Sin? joka takaa ajaen uhkaat niit?, jotka Sinua pakenevat, Sin? sek? koston Jumala ett? laupeuden l?hde, Sin? palautat meit? luoksesi ihmeellisi? teit?. Ja katso! Sin? tempasit toverini t?st? el?m?st?, kun tuskin vuoden ajan oli kest?nyt yst?vyytemme, joka oli minulle suloista yli kaiken muun, mik? sulostutti silloista el?m??ni.

Miss? on ainoatakaan ihmist?, joka voisi ylistett?vi? tekojasi kertoa, edes niit?k??n, joita vain omassa el?m?ss??n on saanut kokea?!

Mit? teit Sin? silloin minulle?! Kuin tutkimatoin on Sinun tuomioittesi syvyys?!

H?n ponnisteli kuumeen kourissa ja makasi kauvan tajuttomana kuoleman kieliss?. Ja kun ei ollut h?nen paranemisestaan toivoa, niin h?n kastettiin ilman ett? itse siit? mit??n tiesi ja ilman ett? min? sit? h?nelle toimitin. P?invastoin otaksuin min? sen, mink? h?n oli minulta saanut, paremmin yll?pit?v?n h?nen henke??n kuin tuon mik? h?nen ruumiissaan h?nen tiet?m?tt??n toimitettiin.

Mutta aivan toisin olikin asianlaita, sill? juuri t?m?n toimituksen j?lkeen h?n toipui ja tuli terveeksi. Nyt h?nelle ilmoitettiin, mit? h?nelle oli tehty. Ja kohta ensi tilassa kun taisin puhua h?nen kanssaan -- taisinkin tehd? sen kohta kun se h?nelle itselleen oli mahdollista, sill? min? en ensink??n poistunut h?nen luotaan, ja me riipuimme toisissamme liiankin paljon -- koetin min? laskea pilkkaa kasteesta, jonka h?n aivan ilman ymm?rryst? ja tajuttomana ollessaan oli saanut, ajatellen ett? h?nkin yhtyisi kanssani pilkkaamaan. Mutta h?n ihmetelt?v?n ja odottamattoman rohkeasti vakuutti minulle, ett? minun piti, jos tahdoin edelleen olla h?nen yst?v?ns?, lakata sellaista puhumasta h?nelle. Min? h?mm?styin ja h?mmennyin ja k?tkin h?nelt? toistaiseksi kaikki ajatukseni. Katsoin, n?et, ett? h?n kykenisi kanssani keskustelemaan mieliaineistani vasta terveeksi tultuaan ja virkeiss? voimissa ollessaan. Mutta h?net temmattiin mielett?myyteni k?sist? tullakseen suojatuksi Sinun luonasi minun lohdutuksekseni: h?n, n?et, muutaman p?iv?n per?st?, kuumeen uusittua poissa ollessani, kuoli.

Tuo suru synkistytti syd?meni, ja mihin hyv?ns? katsoin, n?in min? vaan -- kuolemaa. Kaikki, mit? minulla oli ollut h?nen kanssaan yhteist?, k??ntyi minulle ilman h?nt? ollessani kauheaksi kidutukseksi. Kotoinen seutu tuotti minulle kipua kuin rangaistus konsanaan ja is?n koti omituista onnettomuuden tunnetta. H?nt? silm?ni etsiv?t kaikkialla, enk? h?nt? kuitenkaan l?yt?nyt mist??n. Kaikki kappaleet olivat minulle vastenmielisi?, kun ei h?nt? ollut yhdess?k??n niist?. Eik? kenk??n voinut minulle sanoa "kyll? h?n tulee", kuten ennen h?nen el?ess??n, kun h?n oli jonnekin mennyt.

Min? olin itselleni ratkaisematon arvoitus, ja min? kysyin sielultani: Miksi olet niin murheellinen ja saatat minun niin kovin levottomaksi? mutta en saanut mit??n vastausta. Ja jos sanoin sielulleni "toivo Jumalaan", niin ei se minua totellut -- syyst? kyll?. Sill? todellisempaa ja parempaa toki oli tuo ihminen, tuo rakkaimpani, jonka olin kadottanut, kuin se mielikuvituksen luoma harhakuva, johon kehoitin sieluani panemaan toivonsa. Ainoastaan itku oli minulle suloista ja se sieluani ilahutti yst?v?ni asemesta.

Nyt, Herra, ovat nuo asiat olleet ja menneet, ja aika on parantanut umpeen haavani. Saanko nyt my?s kuulla Sinulta, joka olet totuus, miksi itkeminen on onnettomille suloista? Vai oletko Sin?, joka kuitenkin olet kaikkialla l?sn?, kauvaksi luotasi heitt?nyt meid?t onnettomuudessamme? Sinuun ei kajoa, eik? pysty muutokset, mutta me ajelehdimme kovan onnen puuskien ajamina sinne t?nne. Jos me t?ll?in emme saisi Sinun kuullen itke? ja valittaa, niin katoaisi kaikki toivomme.

Miksi siis katkerasta el?m?st? poimimme huokauksia, itkua, ik?v?? ja valitusta kuin olisi t?m? kaikki makeaa hedelm???

Vai sek? t?ss? on suloista, ett? toivomme Sinun kuulevan, mit? kyynelin rukoilemme? Niin tuo toivo se juuri on rukoustemme sulous, koskapa saamisen toivossa rukoilemme. Mutta oliko tuota suloutta siin? tuskassa ja surussa, joka minua kalvoi surressani kadotettua yst?v??ni? Eip? suinkaan! Enh?n voinut toivoa h?nen henkiin her??v?n, enk? sellaista rukoillutkaan itkiess?ni, vaan min? ainoastaan surin ja itkin, kun en muuta tainnut. Sill? min? olin onneton, ja olin kadottanut iloni.

Tai ehk? itku, vaikka onkin itsess??n katkeraa, tuntuu virvoittavalta sen tyrtymyksen rinnalla, jota tunnemme niit? kohtaan, joista niiden el?ess? olemme nauttineet, ja joista niiden kuoltua kauhulla pakenemme?

Mutta miksi t?st? puhun? Eih?n nyt ole sopiva aika kysell?, vaan tehd? tunnustuksia Sinun edess?si.

Onneton min? olin, ja onneton on jokainen, joka on yst?vyyden siteell? kytketty kuolevaisiin, sill? kadottaessaan heid?t h?nen syd?mens? aivan s?rkyy, ja silloin h?n vasta oikein tuntee sen onnettomuuden suuruuden, jonka uhriksi h?n joutui, ennenkun heid?t kadottikaan. Noin oli minunkin laitani tuona aikana, ja min? itkin kovin katkerasti ja v?syess?ni oli katkeruus vuoteenani.

Min? olin onneton, ja pidin kuitenkin tuota onnetonta el?m??ni yst?v??ni rakkaampana. Sill? toisellaiseksi olisin kyll? tahtonut el?m??ni muuttaa, mutta en mitenk??n sit? kadottaa, mieluummin sittenkin yst?v?ni kuin sen.

Ep?ilin olisinko tahtonut tehd? h?nen edest??n, mit? Oresteen ja Pyladeen kerrotaan tehneen -- jos lieneek??n totta. He, n?et, tahtoivat toistensa kanssa kuolla, koska el?minen ilman toista oli heist? kuolemata pahempaa.

Mutta minussa oli outo, t?lle aivan vastakkainen halu syntynyt. Minussa oli samalla kertaa mit? suurin kyll?styminen el?m??n ja mit? suurin kuoleman kammo. Kuta enemm?n min? h?nt? rakastin, sit? enemm?n min? luullakseni kuolemaa, joka oli h?net minulta ry?st?nyt, vihasin ja pelk?sin kuin katkerinta vihollista konsanaan. Ja min? luulin sen ?kisti korjaavan kaikki ihmiset pois, koska se niin oli voinut h?nellekin tehd?.

Minua ihmetytti ett? muut kuolevaiset j?iv?t eloon, vaikka h?n, jota olin rakastanut sill? tapaa kuin jos ei h?n koskaan tulisi kuolemaan, oli kuollut. Ja sit?kin enemm?n minua ihmetytti, ett? min?, vaikka olin toinen puoli h?nest?, taisin el?? h?nen kuoltuaan.

Sattuvasti on joku sanonut yst?v?t??n "sielunsa puolikkaaksi". Sill? min? tunsin minun sieluni ja h?nen sielunsa olleen yhden ainoan sielun kahdessa ruumiissa. Ja sent?hden olikin el?minen minulle kauheaa, koska en tahtonut puolikkaana el?? ja siksi kai kuolemaakin niin pelk?sin, jotta ei h?n, jota niin suuresti olin rakastanut, kokonaan kuolisi.

Noin aivan oli laitani, sen muistan. Katso syd?nt?ni, minun Jumalani! Luo t?t? muistellessani katseesi minuun, Sin?, minun toivoni, Sin?, joka minun puhdistat sellaisten intohimojen saastaisuudesta ja kirvoitat jalkani verkosta!

Voi mielett?myytt?, kun ei ymm?rr? rakastaa ihmist? ihmisellisesti! Voi tyhm?? ihmist?, joka ei maltillisesti kanna ihmisel?m??n kuuluvia k?rsimyksi?! Semmoinen juuri olin min?. Min? kiihkoilin, huokailin, itkin ja jouduin niin pois suunniltani, etten mist??n l?yt?nyt lepoa enk? lohdutusta.

Min? kannoin rinnassani rikki raastettua ja verta vuotavaa sielua: se ei tyytynyt kantajaansa, enk? min? liioin l?yt?nyt paikkaa, mihin olisin saanut kantamukseni lasketuksi. Ei se viihtynyt leppoisissa lehdoissa, ei suostunut leikkeihin eik? lauluun, ei hyv?lt? hajahtaviin huoneisiin, ei upeisiin aviovuoteisiin, ei lihallisen rakkauden nautinnoihin, eip? edes kirjoihin eik? runoihin.

Kaikki minua tymp?stytti, jopa p?iv?n valokin. Kaikki, mik? ei ollut h?n, oli ep?mieluista ja vihattavaa -- paitsi huokaukset ja kyyneleet. N?iss?, n?et, yksist??n oli v?h?n viihdytyst?.

Milloin hyv?ns? sieluni noista itse?ns? irroitti, niin kohta suuri kurjuuteni kuorma minua taas oli painamassa. Sinun p??llesi, Herra, olisi minun pit?nyt panna kuormani ja huoleni -- sen kyll? tiesin -- vaan sit? en voinut, enk? tahtonut tehd? -- sit? v?hemmin kun ei ajatuksillani ollut Sinussa mit??n tukevaa tai lujaa pohjaa. Eth?n Sin? ensink??n ollut Jumalani, vaan sin? oli oma luomani harhakuva. Jos yritin panna kuormani sen p??lle saadakseni lev?ht??, niin se tyhj?ss? ilmassa hoippuili ja putosi uudelleen p??lleni.

Min? olin edelleenkin se onneton paikka, jossa en voinut olla, ja josta en my?sk??n voinut pois p??st?. Sill? kunne olisi syd?meni p??ssyt syd?nt?ni pakoon? Kunne olisin min? p??ssyt itse?ni pakoon? Kunne en olisi seurannut itseni mukana?

Kuitenkin pakenin min? kotokaupungistani, sill? v?hemm?n sent??n etsiv?t silm?ni h?nt? siell?, miss? ne eiv?t olleet tottuneet h?nt? n?kem??n. Ja niin min? tulin Thagasten kaupungista Karthagoon.

Ajan aallot eiv?t kulje kuurop?in, eiv?tk? ne j?lki? j?tt?m?tt? ajelehdi aistimiemme l?pi; ne toimittavat ihmetelt?vi? tekoja sielussamme. Ne tulivat ja meniv?t p?iv?st? p?iv??n, ja tullen ja mennen ne kylviv?t minuun uusia mielikuvia ja uusia muistoja. Ja v?hitellen ne saivat minut entiselleni jatkamaan entisi? huvejani, joiden tielt? tuo suruni v?istyi. Mutta siit? sukeutui -- ei uusia suruja, mutta aiheita uusiin suruihin.

Sill? miten olisi tuo suru niin hillitt?m?sti ja niin per?ti syv?lle p??ssyt minuun tunkeutumaan, ell'en olisi rakastaessani kuolevaista kuin kuolematonta, ik??nkuin vuodattanut sieluni hiekkaan?

Parhaiten sai minua toipumaan ja virkistym??n j?ljelle j??neiden yst?vieni lohdutukset, joiden kanssa rakastin sit?, mik? minulle Sinun asemestasi oli rakasta, nimitt?in tuota Manikeolaista suunnatonta satua ja pitk?? valhetta, joka kutkuttaen korviamme ja kiihottaen intohimojamme sai meid?t uskottomiksi Sinulle ja turmeli mielemme.

Tuo satu ei minulta joutanut kuolon unhotukseen, vaikka yksi yst?vist?ni kuoli. Oli paljon muuta, mik? enemm?n ihastutti sieluani yst?vien seurassa: yhteiset milloin vakavat, milloin leikilliset keskustelut, keskin?inen hyv?ntahtoisuus, hauskojen kirjojen lukeminen yhdess?, pila- ja juhlapuheet, joilla toisiamme pistelimme tai kunnioitimme.

Niinkuin ihminen ei rupea itse kanssansa riitelem??n joskin h?nen mielipiteens? muuttuvat; niin emme mek??n kesken?mme riitaantuneet joskin joskus olimme eri mielt?, vaan p?invastoin oli tuo sangen harvinainen erimielisyys pelkk?? h?ystett? tavalliselle yksimielisyydelle.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet