Read Ebook: Kirkkoisä Augustinuksen Tunnustukset by Augustine Saint Bishop Of Hippo Stenroth Oswald Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 647 lines and 35143 words, and 13 pages

Niinkuin ihminen ei rupea itse kanssansa riitelem??n joskin h?nen mielipiteens? muuttuvat; niin emme mek??n kesken?mme riitaantuneet joskin joskus olimme eri mielt?, vaan p?invastoin oli tuo sangen harvinainen erimielisyys pelkk?? h?ystett? tavalliselle yksimielisyydelle.

Me milloin opetimme toisiamme, milloin opimme toisistamme. Poissaolevaa katkerasti kaivattiin, tulijaa ilolla tervehdittiin. Rakastavien syd?nten osoittaessa hellyytt? toisilleen hymyilevin huulin, yst?v?llisin sanoin ja silm?yksin sek? tuhansien mit? yst?v?llisimpien liikkeiden kautta sulatettiin sielut kuin tulessa toisiinsa ja monesta muodostui yksi.

T?mm?inen k?yt?s yst?vien kesken on rakastettavaa, niin rakastettavaa, ett? ihminen omassatunnossaan tuntee itsens? syylliseksi jos h?n t?ll?ist? rakkautta ja vastarakkautta jollain lihallisella tavalla palkitsee tyytym?tt? pelkkiin yst?vyyden osoituksiin.

Siit? my?s tuo musta murhe ja synkk? suru johtuu jonkun kuollessa. Siit? syyst? syd?n verta vuotaa suloisuuden vaihduttua katkeruudeksi. Sent?hden sukeuu vainajien sammuneesta el?m?st? el?ville kuolemaa.

Onnellinen se, joka Sinua rakastaa, ja yst?v?? Sinussa, ja vihamiest? Sinun t?htesi! H?n yksin on kadottamatta yht??n yst?v??, joka kaikkia rakastaa H?ness?, joka on katoamaton. Ja ken on tuommoinen paitsi meid?n Jumalamme, Jumala, joka on tehnyt taivaan ja maan, ja ne t?ytt?? , koskapa h?n onkin ne t?ytt?m?ll? tehnyt.

Sin? et kelt??n mene karkuun, ell'ei h?n itse luotasi karkaa. Ja minne menee, kunne pakenee se, joka luotasi karkaa? Rakkautesi helmasta vihasi liekkiin! Sill? miss? voi h?n sit? v?ltt?? ett? laki kohdistuu h?neen rangaistuksena h?nen pahoista t?ist??n? Sinun lakisi on totuus , ja totuus olet Sin? itse.

Sin? voiman Jumala, k??nn? meit?, ja anna kasvojesi paistaa, niin me pelastetuiksi tulemme. Sill? minne ikin? ihmissielu k??ntyy muuanne paitsi Sinun tyk?si, kietoutuu h?n suruihin, olkoonpa ett? h?n kietoutuisikin niiden kauniiden kappalten pauloihin, joita on ulkopuolella Sinua ja h?nt? itse??n.

Mutta noitakaan ei olisi olemassa, ell'eiv?t olisi Sinusta alkunsa saaneet. Ne syntyv?t ja kuolevat -- syntyess? ne alkavat olemistansa, ne kasvavat kehitty?ksens? t?yteen mittaan ja t?yteen mittaan p??sty? ne vanhenevat ja kuolevat -- kaikki eiv?t ehdi vanhaksikaan, mutta kaikki ne kuolevat. Siisp? ne syntyess??n ja pyrkiess??n olemassa oloon, sit? nopeammin jouduttavat olemattomuuttansa, kuta nopeammin ne kasvavat ollakseen jotakin; sellainen on heid?n luontonsa laatu. Sen verran vaan olet olemista heille antanut, koska ovat osia kokonaisuudesta, mik? aina vaan on muodostumassa, mutta valmiina ei milloinkaan. Alinomaa vaihtuen, syntyen ja kuollen ne muodostavat kaikkeuden, josta ovat osia.

Ylist?k??n Sinua minun sieluni kaikkien n?iden kappalten johdosta, Jumala, Sin? kaikkeuden Luoja, vaan ?lk??n niihin kiintyk? aistillisen rakkauden hehkulla. Ne, n?et, ovat katoovat kunne aina aikain alusta ovat kadonneet: olemattomuuteensa. Ne rikki raastavat sielun turmiollisella ik?v?ll?; sill? se tahtoisi niin mielell??n olla levossa ja lev?ht?? juuri niiss?, joita rakastaa. Mutta niiss? ei l?ydy lepopaikkaa -- eiv?th?n ne itsek??n pysy paikoillaan, vaan katoavat. Ken taitaa niit? havainnollaan seurata tai k?sitt??? Hidas on, n?et, havainto, koska se ruumiillisin aistimin tapahtuu, ja hitaus niinmuodoin kuuluu sen luontoon. Havainto riitt?? toisiin asioihin, joita varten se luotukin on, vaan se ei riit? pid?tt?m??n kappaleita, jotka ovat kulkemassa m??r?tyst? alkup??st? m??r?tty? loppup??t? kohden. Sill? Sinun sanastasi, jonka kautta ne luodaan, kuuluu niille "t?st? ja t?h?n asti".

?l? ole turhamainen, sieluni, ?l?k? anna syd?mesi korvan huumaantua turhamaisuutesi tuoksinasta. Kuule sin?kin, kun itse olennollinen Sana sinua huutaa luoksensa palajamaan! H?ness? on h?iriintym?tt?m?n levon paikka, miss? ei rakkaus lopu ket??n kohtaan, joka ei itse sit? lopeta.

Kaikki ymp?rill?si vaihtuu: toisia menee ja toisia tulee, ja niin maan kaikkeus kaikkine kappaleinensa pysyy koossa.

Enk? min? ole l?sn? olevainen Jumala, sanoo Herra, enk? semmoinen Jumala, joka kaukana on? H?nehen siis, sieluni, rakenna pysyv?inen majasi; hukkaan uuvutettua itsesi maailman harhakuvia tavoitellessa usko H?nelle, mit? ikin? sinulla H?nest? on. Usko totuudelle, mit? ikin? sinussa on totuudesta, etk? niit?k??n ole kadottava, vaan mik? sinussa on lahoa on uudelleen kukoistava, kaikki tautisi on parantuva, ja mik? sinussa on sijoiltaan pois on korjaantuva, uudistuva ja uudelleen sulaantuva olentoosi. Huikenteleva luontosi ei ole vet?v? sinua alas syvyyteen, vaan on seisova ryhdikk??n? ja kukistumattomana kanssasi aina j?rk?ht?m?tt?m?ss? ja kukistumattomassa Jumalassa.

Jos kauniit kappaleet ovat sinulle mieluiset, niin kiit? Jumalaa ja suuntaa rakkautesi niist? niiden tekij??n, ett'et n?iden sinulle mieluisten kappalten kautta itse tulisi ep?mieluisaksi Herralle.

Jos ihmissielut tuntuvat rakastettavilta, niin rakastettakoon niit? Jumalassa. Sill? itsess??n ovat nekin muuttuvaisia, vaan H?neen kiinnitettyin? ovat ne pysyv?isi? -- muuanne mennen hukkuvat. H?ness? niinmuodoin niit? rakastettakoon.

Ja tempaa H?nen tyk?ns? kanssasi niin monta kuin suinkin saat, ja sano heille: "H?nt?, H?nt? rakastakaamme!" H?np? kaikki n?m? on tehnyt, eik? h?n ole kaukana n?ist?. Ei, n?et, H?n ole n?m?t tehty?ns? poistunut, vaan H?nest? ja H?ness? ne ovat.

Katso, miss? H?n on? Miss? on tuo suloinen totuus? H?n on syvimm?ss? syd?men sopukassa; mutta syd?n on eksynyt h?nest? pois. Oi palatkaa te harhailijat syd?menne sisimp??n ja liittyk?? lujasti H?neen, joka teid?t on luonut! Seisokaa H?nen kanssaan, niin te voitte seisoa. Lev?ht?k?? H?ness?, niin te saatte lepoa! Minne jouduttekaan, kun menette raivaamattomille teille? Minne jouduttekaan? Hyv?, jota rakastatte, on H?nest? kotoisin, mutta se on hyv?? ja suloista vaan siin? m??rin kuin se suuntaa mielemme H?neen. Vaan katkeraksi se k??ntyy aivan oikeuden mukaisesti, jos unohtaen Luojan rakastamme mit? hyv?ns? H?nen luomaansa.

Miksi te tahdotte yh? eteenp?in, yh? eteenp?in astua vaikeita ja ty?l?it? teit?? Ei ole lepoa l?ydett?viss? siell?, mist? sit? etsitte. Etsik?? sit? mit? olette etsim?ss?, vaan siell? ei sit? ole, mist? te etsitte. Autuasta el?m?? te etsitte kuoleman maasta -- ei sit? siell? ole l?ydett?viss?. Kuinka, n?et, autuasta el?m?? olisi siell?, miss? ei ole el?m?? ensink??n?

Mutta meid?n oma el?m?mme onkin alasastunut t?nne maan p??lle ja on jo kuolemaamme kantanut ja sen tappanut el?m?ns? ylt?kyll?isyydell?. Voimakkaasti kuin ukkosen jyrin?ll? on H?n meille huutanut, ett? me t??lt? palaisimme h?nen tyk?ns? siihen pyh?kk??n, mist? H?n on ilmestynyt luoksemme. H?n ensin meni neitsyeen kohtuun, miss? H?nen kanssaan avioliittoon yhtyi ihmisluonto, tuo kuolevainen liha, jotta se H?nen el?m??ns? kadottaisi kuolevaisuutensa. Ja H?n sielt? astui ulos kuin sulho morsiuskammiosta ja riemuitsi kuin sankari, joka rient?? sankarit?ihins?.

Eip? H?n hitain askelin astunut, vaan juoksujalassa H?n l?ksi sanoin ja t?in, kuolemallaan ja el?m?ll??n, astumalla alas tuonelaan ja astumalla yl?s taivaaseen huutamaan meille ett? palaisimme H?nen luokseen. H?n on poistunut silm?imme n?kym?st?, ett? me palaisimme syd?memme sisimp??n ja l?yt?isimme H?net sielt?. H?n on poistunut, ja katso! t??ll? H?n on kuitenkin. Ei H?n tahtonut kauvan olla kanssamme, eik? H?n kuitenkaan ole j?tt?nyt meit?. H?n on mennyt pois sinne, mist? H?n ei milloinkaan ole poistunutkaan, koska H?nen kauttaan on maailma tehty.

H?n oli t??ll? maailmassa ja tuli t?h?n maailmaan syntisi? pelastamaan ; H?nelle tunnustan min? syntini, niin h?n parantaa sieluni, sill? min? tein synti? H?nt? vastaan.

Oi ihmislapset, kuinka kauvan te viel? tahdotte kantaa syntien raskauttamaa syd?nt??! Ettek? el?m?nk??n astuttua alas luoksenne tahdo nousta el?m??n?!

Vaan minnep? te voisitte kohota, jotka jo niin korkealla olette, ett? taivaaseen saakka korotatte p??nne? Oi astukaa alas, ett? voisitte kohota Jumalan tyk?! Sill? korottautumalla h?nt? vastaan te olette noin syv?lle langenneet.

Kehoita siis sin? heit? itkem??n itkun laaksossa! Siten olet sin? tempaava heit? kanssasi Jumalan luo, sill? sin? puhut heille n?it? H?nen Henkens? vaikutuksesta, palaen puhtaan rakkauden tulesta.

N?it? asioita en silloin ymm?rt?nyt; min? rakastin ala-arvoista kaunista ja kuljin kohti kadotuksen syvyytt?. Mutta yst?villeni min? hoin: "Emmeh?n me rakasta mit??n muuta kuin kaunista? Ja mit? on kauneus? Eik?h?n se ole juuri se, mill? ne kappaleet, joita rakastamme, meit? vet?? ja vieh?tt?? puoleensa? Sill? ell'ei niill? olisi kaunista muotoa, eiv?t ne mill??n muotoa voisi meit? vieh?tt??".

Havaintoja tehdess?ni tulin huomaamaan, ett? toiset kappaleet n?ytt?v?t kauniilta, koska muodostavat jonkunmoisen kokonaisuuden, ja ett? toiset taas tuntuvat sopusuhtaisilta, koska hyvin sopivat toinen toisiinsa kuten joku ruumiin j?sen koko ruumiin rakennukseen tai kenk? jalkaan tai muuta sellaista.

T?m? havainto kumpuellen kuin l?hteen silm? sisimm?st? syd?mmest?ni t?ytti koko sieluni, ja niin min? tulin kirjoittaneeksi kaksi- tai kolmikirjaisen teoksen "Kauneudesta ja Sopusuhtaisuudesta".

Mutta mik?h?n saattoi minut, Herra, minun Jumalani, omistamaan n?m? kirjat er??lle Hierius nimiselle roomalaiselle puhujalle. Min? en tuota miest? mieskohtaisesti tuntenut, mutta min? rakastin h?nt? sen suuren maineen t?hden, mik? h?nell? oli opistaan, ja koska olin kuullut muutamia h?nen lausumiaan sanoja, jotka minua suuresti miellyttiv?t. Vaan eniten pidin min? h?nest? siit? syyst?, ett? muutkin pitiv?t h?nest? ja kantoivat ymp?ri h?nen kiitostaan h?mm?stynein? siit?, ett? t?m? syyrialainen mies, joka ensin oli oppinut puhujataitoa kreikankielell?, sittemmin oli kehittynyt ihmetelt?v?ksi puhujaksi latinankielell?, ja oli viisaustieteeseen kuuluvien asiain mit? tarkin tuntija.

H?nt? kehuttiin ja rakastettiin, vaikka oli pitk?n matkan takana. Pudonneeko tuo rakkaus kiitt?j?n huulilta kuulijan syd?meen? Ei suinkaan. Toisesta rakastavasta henkil?st? syttyy toinen rakkauteen. Silloin vain, n?et, rakastetaan kehuttua henkil??, jos on uskottavaa, ett? se, joka h?nt? kehuu tekee sen vilpitt?m?st? ja rakastavasta syd?mest?.

Niinp? min? silloin rakastin ihmisi? sen mukaan kuin ihmiset heit? arvostelivat, eik? sen mukaan kuin Sin? erehtym?t?n heit? arvostelet.

Mutta miksi tuo Hierius miellytti minua toisella tapaa kuin jalo kilpa-ajaja tai kansansuosion saavuttanut mainehikas el?intaistelija? Miksi oli t?m? minun mieltymykseni mielest?ni niin aivan toista ja niin arvokasta, ett? toivotin itselleni edellisen kunniaa, vaan en j?lkim?isen? Sit? kunniaa ja suosiota en osakseni tahtonut mik? noille n?yttelij?ille omistetaan, vaikka itsekin heit? ylistin ja suosin. Mieluummin tahdoin min? salassa pysy? kuin tuollatapaa kuuluisaksi tulla, mieluummin vihattuna olla kuin tuolla tapaa suosittuna. Ken voi arvon mukaan lajitella noita erilaisia ja vastakkaisia rakkauden tunteita samassa sielussa? Miksi toisessa sellaista rakastan, jota oikeastaan vihaan, koskapa sit? inholla itsest?ni ty?nt?isin pois -- ja kuitenkin olemme kumpikin ihmisi?? Hyv?? hevosta voi ihminen rakastaa tahtomatta -- sittenk??n jos se mahdollistakin olisi -- olla hevonen. Mutta samaa ei k?y sanominen n?yttelij?st?, joka on samaa luontoa kuin mekin. Rakastanko niinmuodoin n?hd? toista sellaisessa tilassa, johon en itse tahtoisi surmaksenikaan joutua?

Tutkimaton syvyys on tuo ihminen. Mutta Sin?, Herra, olet lukenut h?nen hiuskarvansa, eik? yksik??n niist? putoa h?nen p??st??n ilman Sinun sallimustasi. Viel?p? h?nen syd?mens? taipumukset ja liikkeetkin Sin? tunnet vaikka se onkin vaikeampaa kuin lukea h?nen p??ns? hiukset. Mutta tuo puhuja, jota rakastin, oli senlaatuinen mies, ett? halusin olla h?nen kaltaisensa. Siten eksyin ylpeydess?ni ja ajelehdin joka tuulen ajamana -- ollen sittenkin ohjauksesi alaisena, joskin aivan salaisesti.

Mutta mist? min? sen tied?n, ja kuinka voin sit? varmasti vakuuttaa Sinulle, ett? h?nt? rakastin enempi kehujiltaan saamansa suosion t?hden kuin noiden ominaisuuksien itsens? t?hden, joiden johdosta h?nt? kehuttiin? Sill? jos nuo samat ihmiset olisivatkin moittineet h?nt?, eiv?tk? kiitt?neet, ja jos olisivat samoja kertomiansa asioita h?nest? kertoneet, mutta moittimalla, niin en olisi syttynyt enk? yltynyt h?nt? rakastamaan. Ja varmastikaan ei silti asianhaarat, eik? itse miesk??n tuosta olisi miksik??n muuttunut, vaan ainoastaan kertojain mieliala olisi ollut toisenlainen.

Katso, noin heikkona, hervottomana maassa makaa se sielu, joka ei viel? ole kiertynyt kiinni totuuden tukevaan puuhun! Niinkuin tuulenpuuska huulilta tempaa ja kuljettaa pois noita sanoiksi puhjenneita syd?men aatoksia niin tuo sielukin liehuu, v??ntyy ja k??ntyy edestakaisin; valo h?nelt? peittyy pilviin, eik? h?nt? valaise totuuden paiste. Ja katso! se on kuitenkin aivan silm?imme edess?.

Minusta olisi ollut jotain suuremmoista, jos puheeni ja opintoni tulokset olisivat tulleet Hieriukselle tunnetuiksi. Jos h?n olisi hyv?ksynyt ne, olisin min? viel? enemm?n paisunut; jos taas ei olisi hyv?ksynyt olisi turhamainen, h??lyv? syd?meni loukkaantunut. Ja vaikkei ollutkaan ket??n minua kiitt?m?ss?, niin min? tuota "kaunista ja sopusuhtaista", josta olin h?nelle kirjoittanut, suurella mielihyv?ll? mieless?ni haudoin katsellen ja ihaillen sit? tutkivan henkeni silmill?.

Mutta suuremmoisen taiteesi liikkuvaa ja luovaa henke? en min? viel? tuntenut, oi Kaikkivaltias, joka yksin teet ihmetelt?v??. Minun sieluni tarkasteli kaikkia kappalten muotoja ja min? m??rittelin ja lajittelin kauniiksi sit?, mik? on sit? itse kauttaan, ja sopusuhtaiseksi sit?, mik? sopivasti mukautuu johonkin muuhun. Ja t?m?n totuuden min? vahvistin esimerkeill? kappalten maailmasta.

Sitten k??nnyin min? my?s sielun olemusta tutkimaan. Mutta se v??r? luulo, mik? minulla oli henkiolennoista, esti minua n?kem?st? totuutta. Totuus kyll? ominaisella voimallaan iski vasten silmi?ni, mutta min? k??nsin vapisevan mieleni pois ruumiittomasta olennosta kappaleisiin, joilla on ??riviivoja ja v?rej?, ja joita voi k?sin koetella. Kun en sellaista voinut sielussa havaita, en luullut ensink??n voivani sieluni olemassa oloa havaita.

Kunnollisuudesta johtuvaa rauhaa min? rakastin, ja vihasin rikollisuudesta johtuvaa ristiriitaa, ja min? kiinnitin huomioni edellisen yhteyteen ja j?lkim?isen hajanaisuuteen. Tuossa yhteydess? luulin min? j?rjellisen hengen, luonnon ja korkeimman hyv?n olemuksen l?ytyv?n; tuossa hajanaisuudessa taas luulin j?rjett?m?n el?m?n ja korkeamman pahan olemuksen l?ytyv?n, olemuksen, mik? ei ollutkaan vain olemusta, vaan my?s el?m??, olematta kuitenkaan kotoisin Sinusta, josta kaikki ovat olemuksensa saaneet. Edellist? min? kutsuin "Monadiksi", ajatellen sit? henkiolennoksi ilman sukupuolta, j?lkim?ist? taas "Dyadiksi", joka ollen kaksoisolento saa aikaan vihasta johtuvat rikokset ja himosta johtuvat h?pe?lliset teot.

Tiet?m?tt?myydess?ni noin tyhm?sti puhuin, sill? min? en ollut viel? tullut sit? tiet?m??n, enk? ollut viel? sit? oppinut, ett'ei ole olemassa mit??n pahaa alkuolentoa, ja ett'ei meid?n henkemme ole korkein ja muuttumatoin hyv?. Sill? kuten rikoksellinen mieliala aiheuttaa rikoksia ja kuten saastainen sielun tunnelma synnytt?? h?pe?llisi? tekoja, niin my?s joudumme me erehdysten ja v??rien luulojen valtaan, jos j?rkemme eksyy. Niin juuri oli minun k?ynyt, kun en tiennyt, ett? j?rkemme valo on valaistava toisella valolla ollaksensa osallinen totuudesta, koska ei se itse ole totuuden l?hde. Sill? Sin?, Herra, minun Jumalani, valaiset minun kynttil?ni; Sin? valaiset minun pimeyteni. Ja Sinun t?ytel?isyydest?si olemme kaikki saaneet. Sill? Sin? olet tosi valkeus, joka valaiset jokaista ihmist? h?nen maailmaan tullessa. Sinussa ei ole muutosta, eik? pimeys ja valkeus Sinussa vaihtele.

Sinun luoksesi min? pyrin p??st?kseni, mutta Sin? ty?nsit minut luotasi maistamaan kuolemaa, sill? Sin? seisot ylpeit? vastaan. Mutta mik? voi olla suurempaa ylpeytt? kuin olla piintynyt sellaiseen mielipiteeseen, ett? min? luonnostani olen samaa kuin Sin?? K?vih?n pyrkimyksest?ni tulla viisaaksi kuin my?s siveellisest? taistelustani tullakseni paremmaksi selv?sti ilmi, ett? olen muuttuvainen. Mutta min? tohdin mieluummin pit?? Sinua muuttuvaisena kuin my?nt??, etten min? ole sit?, mit? Sin? olet. Sent?hden Sin? ty?nsit minut takaisin masentaaksesi uppiniskaisuuttani.

Min? olin kuuden- tai seitsem?nkolmatta vuoden vanha, kun min? kirjoitin nuo kirjat. P??ss?ni silloin py?ri kaikellaisia mielikuvituksen luomia ruumiillisia muodostuksia ja ne surisivat syd?meni korvissa, est?en minua kuulemasta sis?isemp?? olennossani soivaa s?velt?si, oi suloinen totuus. Min? tahdoin samalla pysy? lujana mielipiteess?ni "kauneudesta ja sopusuhtaisuudesta" ja kuulla Sinua ja "iloita suuresti ylj?n ??nest?" , mutta min? en sit? voinut. Harhaoppini huutavat ??net tempasivat minut ulkomaailmaan, ja min? ylpeyteni painon alla vaivuin alimpaan syvyyteen. Sin? et antanut minun kuulla iloa ja riemua, ett? luuni olisivat ihastuneet, sill? ne eiv?t viel? olleet s?rkyneit? eli n?yrtyneit?.

Mit? minua n?in ollen hy?dytti, ett? tuskin kaksikymmenvuotiaana taisin itsekseni ilman neuvomata lukea ja ymm?rt?? Aristoteleen "Kymmenen kategoriaa" nimist? teosta, joka sattumalta oli joutunut k?siini?

Ja mit? minua ollessani mit? kurjin h?pe?llisten himojen orja hy?dytti, ett? min? yksikseni luin kaikkia teoksia niin kutsutuista vapaista taiteista ja my?s ymm?rsin kaikki, mitk? vaan luettavakseni sain.

Min? iloitsin n?ist? teoksista ymm?rt?m?tt?, mist? se oli kotoisin, mik? niiss? on totta ja varmaa. Sill? min? olin k??nt?nyt selk?ni valoon p?in ja kasvoni kohti valon valaisemia kappaleita, joten kasvonikin, joilla minun piti noita katsella, olivat varjon peitt?m?t.

Mit? kaikkea olen rhetoriikasta, geometriiasta, musiikista ja arithmetiikasta ilman suurempia vaikeuksia ja ilman yhdenk??n ihmisen neuvomista oppinut, sen Sin?, Herra minun Jumalani, tied?t, koska nopea k?sitys ja ter?v? arvostelukyky ovat nekin Sinun lahjojasi. Mutta min? en niist? kantanut Sinulle kiitosuhria.

Sent?hden ne tulivat minulle, ei hy?dyksi, vaan yh? suuremmaksi vahingoksi; sill? vaan se oli minulle huolena, miten voisin tuon suuren osan omaisuudestani omassa vallassani pit??. En s??st?nyt miehekk?isyytt?ni Sinun palvelukseesi, vaan min? matkustin pois Sinun luotasi kaukaiseen maahan h?vitt?m??n omaisuuttani haureuden himoissa. Mit? hy?dytti minua hyv? omaisuus, kun en sit? hyvin k?ytt?nyt? Ahkerat ja sangen lahjakkaatkin miehet noita taiteita hyvin vaikeasti ymm?rsiv?t, ell'en min? heille niit? selitt?nyt, ja se oli heist? kaikkein etevin, joka selityst?ni jaksoi jotakuinkin seurata, mutta sittenk??n en tuntenut velvollisuudekseni sinua kiitt?? ja palvella.

Vaan mit?p? tuo kaikki minua hy?dytti kun kuitenkin luulin, ett? Sin?, Herra Jumala, Sin? totuus, muka olet loistava, suunnattoman suuri kappale, ja min? palanen tuosta kappaleesta? Voi ??ret?nt? hullutusta! Noin oli kuitenkin laitani!

En h?pe?, minun Jumalani, Sinun kasvojesi edess? tunnustaa Sinun laupeuttasi minua kohtaan ja Sinua avuksi huutaa, koskapa en silloin h?vennyt ihmisten kuullen syyt?? Sinua vastaan h?v?istys- ja haukkumasanoja.

Mit? hy?dyttik??n minua, ett? nopealla k?sityskyvyll?ni helposti suoriuduin noista opinnoista, ja ett? niin monet himme?t kirjat sain selville ilman mit??n ihmisopetuksen apua, kun kuitenkin hurskauden opissa harhailin niin rumasti ja h?pe?llisesti, ett? pyh??kin raiskasin h?peem?tt?m?sti? Tai oliko Sinun pienoisillasi mit??n haittaa tuosta hitaammasta ymm?rryksest?ns?, kun he eiv?t poikenneet kauvas Sinusta, ja niin kirkkosi pes?ss? rauhassa saivat untuvat ylleen ja vahvistivat terveellisen uskon ravinnolla rakkauden siipi? lentokykyisiksi?

Oi Herra, meid?n Jumalamme, Sinun siipiesi turvaan me tahdomme turvamme panna! Peit? Sin? meit? ja kanna meit?! Sin? oletkin kantava pienoisiasi, kantava meit?, kunnes harmaiksi tulemme. Sill? ainoastaan kun Sin? olet v?kevyytemme, olemme me v?kev?t; mutta jos v?kevyytemme on omaamme, niin on se sulaa heikkoutta.

Sinussa on ainainen autuutemme; jos Sinusta poisp?in k??nnymme, niin suinp?in sy?ksymme onnettomuuteen. Me tahdomme jo k??nty? tyk?si, Herra, ett'et Sin? kerran k??nnytt?isi meit? pois tyk??si. Sill? Sinun tyk?n?si on t?ydellinen autuutemme ilman mit??n vajavuutta -- Sin? itse oletkin autuutemme.

Koska me Sinun tyk??si olemme poistuneet, emme my?sk??n pelk?? meilt? puuttuvan tyk?n?si paikkaa palatessamme. Eih?n meid?n poissa ollessa ole silti kotimme sortunut, Sin? ijankaikkinen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet