Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Noidan kirot: Kuvaus Lapin rajoilta by Kataja V In
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 459 lines and 13082 words, and 10 pages
siit? Jantukan kiukaasta ja niit? Jantukan kiroja pel?t?... Se Elsa-vainaja, joka niist? aina h?pisi..."
"En min? heist? en??, vaan kyll? v?h?n pelk?sin, kun Elsa niist? kertoi..."
"Tiesit Elsan hourivan?"
"Sanoi ?iti-vainajansa h?nelle kertoneen..."
Simo s?ps?ht??. H?n ei ole koskaan kuullut, ett? ?iti-vainaja olisi Jantukasta puhunut. Mutta pian h?n selviytyy ja virkkaa tyynin, luottavin ??nin:
"?iti-vainajalla oli samanlainen tauti kuin Elsallakin... Molemmat olivat ruvenneet uskomaan ihmisten tyhji? puheita..."
Selma ei virka mit??n, mutta Simo n?kee h?nen katseestaan, ettei se ole oikein suora.
"Seh?n kyll? on tosi, ett? Jantukka-noidan hallussa on ollut koko Utuniemi, kalavedet ja kaikki", sanoo Selma hetken p??st?.
"Se nyt lienee tosi, mutta onhan niit? ollut noitia muissakin t?m?n j?rven niemiss? ja saarissa ja tuhkalappalaisten hallussa on ollut koko j?rvi Rantamaulasta alkaen... Ja juuri etel?p??ss? j?rve?, jossa nyt on sinun kotikyl?si, on heill? paras noitapaikka ollutkin..."
"Kuka sit? sinulle on kertonut?"
Selman ??ni on ep?varma.
"Oma is?si kertoi. Viime kes?n?, kun lehm?? toimme, yltyi j?rvell? muistelemaan kaikenlaisia vanhoja asioita."
Selma j??pi sanattomaksi ja tuijottaa poikaan melkein elottomin silmin.
"No, en tied?. Saattaapa olla niin", sanoo h?n sitten raukealla ??nell?.
Aapo tulee samassa pirttiin ja virkkaa:
"Luulenpa, ett? t?ytyy alkaa olla makeimmillaan... Joko l?hdemme saunaan?"
Aapokin on reippaalla mielell? ja he p??tt?v?t k?yd? ensin kylpem?ss?. Selma ja Alma k?visiv?t sitten.
Miehet riisuvat vaatteet p??lt??n ja juoksevat saunaan.
Saunan ovelle sopii n?kym??n j?rven selk?, joka on niemen pohjoispuolella. Korkeiden vaarojen v?list? paistaa ilta-aurinko j?rven tyvenelle pinnalle. Edemp??, j?rven takaa, n?kyy taloon korkeita, harmaalakisia tunturien huippuja, joilla auringon kilo kuin leikki? ly?. Koko suuri, yksin?inen ymp?rist? on keskikes?n voimakkaimmassa loistossa. Saunan takaa pihlajasta levi?? v?kev? tuoksu, joka sekaantuu vastatehtyjen kylpyvihtojen mehev??n hajuun.
"Harvoinpa sit? on n?in joutunutta juhannusta", sanoo Aapo, kun saunan edess? vet?? paitaa p??lt??n.
"Ei ole t?mm?ist? ollut minun muistooni", arvelee siihen Simo.
He kiipe?v?t lauteille, ja kun v?h?n aikaa ovat hikoilleet, puhelee Simo tyytyv?isin ??nin:
"T?ss? juhannuksen aikoihin oli nimismies aikonut tulla talon tarkastukseen... Se onkin sitten viimeinen tarkastus. Kirjat l?htev?t sitten viime matkalleen, ja kun palaavat, ei ole muuta kuin kiinteet, perint?talon kiinnekirja..."
"Ovat kehnommatkin talot kiinteet saaneet, jopa ett? nyt t?m? Utuniemi, joka jo on paras koko Raahonj?rven rannalla", kehuu Aapo.
Heitt?v?t l?yly?.
"Vaan minulle kummasti k?vi ?sken, kun k?vin tuolla niemen nen?ss? n?it? kylpyvihtoja tekem?ss?", alkaa Aapo selitt??.
"Min? arvelinkin, jotta mihin t??lt? saunan luota katosit... Vai siell? k?vit. No mit? sin?..."
"Menin siihen Jantukan kiukaan paikalle, jonka olet purkanut, ja aloin sidett? v??nt??, niin ?kki? tuli vinha tuulenpuuska ja lenn?tti lakin p??st?ni", kertoo Aapo. "Otin lakin p??h?ni, mutta tuli toinen ja vei uudestaan."
"Sattui j?rvelt? tuulenpuuska puhaltamaan..."
"Tyvenh?n on ilma."
"Niin vainkin, mutta sattuu semmoisia puuskia tyvenell?kin..."
Aapo ei siihen virka mit??n, mutta Simolle j??pi sellainen k?sitys, ett? Aapo uskoi siin? muiden kuin tuulenpuuskan voimain liikkuneen...
Mutta sen enemp?? ei kumpikaan siit? asiasta puhu.
On jo aamupuoli y?t?, ennenkuin Selma ja Simo asettuvat levolle. Lapsi nukkuu Selman k?sivarrella. Simon vuode on aivan l?hell? Selman vuodetta.
"Nytp? se Aaprami nukkuu hyvin rauhassa", sanoo Simo.
H?n nukkuu pian. Selma valvoo viel? hetken, mutta pian h?nenkin silm?ns? ummistavat.
Simo her?? siihen, ett? kuulee lapsen kimakkaa itkua ja kirkumista. Poika huutaa nyt lujemmasti kuin koskaan ennen, ja Simon silmist? kaikkoaa uni kauas... Selma koettaa tarjota rintaa, hyssyttelee lasta syliss??n ja nousee vuoteesta k?velem??n...
"Hirve?t?, kuinka se jaksaa huutaa!" sanoo Simo.
"Kipe? se raukka on... Mutta kuka sen kivut ymm?rt??..."
"Kyll? sill? on koko ??ni..."
"N?inh?n ne kaikki lapset..."
Simo k??ntyy selin ja koettaa nukkua, mutta poika yltyy huutamaan. Simo koettaa ajatella, ett? se on h?nen oma lapsensa, nyker?nen?inen Aaprahami, joka kirkuu... Mutta ??ni soi vieraalta h?nen korvissaan ja h?n tulee siin? ajatelleeksi Selman vaivoja ja valvomista. Illallinen lempeys lasta kohtaan on h?nest? kadonnut, mutta sen sijaan h?n tuntee s??li? Selmaa kohtaan...
"Kuinka sin? poloinen jaksat sit? kannella? L??kkeit? sille t?ytyy hankkia", sanoo h?n.
"Kyll? se siit? asettuu..."
Selma yh? hyssyttelee. Jo viimein lapsi herke?? huutamasta, ??ni muuttuu kimakammaksi ja taukoaa vihdoin.
Simo nukkuu siihen, ett? Selma lapsi syliss??n k?velee kahak?teen lattialla, johon aamuaurinko paistaa suoraan ikkunasta.
On kulunut kaksi vuotta. Utuniemi on perint?talo. Rajat ovat selv?t, linjat auki, suorina kujina ulottuen kauas kiveli??n p?in ja j?rven rantaan asti. Paljon hyv?? mets??kin on Utuniemi saanut ja siit? ovat tukkiyhti?t jo suurta summaa Simolle tarjonneet. Simo ei ole viel? kauppaa tehnyt, hierottu ja tuumailtu on, mutta ei ole sovittu viel?.
Mutta nyt t?n??n -- syyskuun kirkkaana p?iv?n? -- on taas tukkiyhti?n mets?nostaja Romppainen aikonut tulla mets?kauppaa hieromaan. Rantamaulasta p?in piti Romppaisen tulla ja h?nen matkassaan my?skin Rantamaulan vanhan Esan, joka ei ollut kahteen vuoteen Utuniemess? k?ynyt. Simo oli vartavasten vanhaa Esaa pyyt?nyt tulemaan, neuvoja antamaan mets?kaupassa, ettei yhti? polkuhinnasta tukkeja saisi...
Simo on jo aamusta alkaen odottanut, v?h?v?li? j?rvelle silm?ten.
N?m? vuodet ovat kuluneet nopeaan. Simo on paljon yritt?nyt ja paljon valmista saanut, ja ihmeen? h?nen hommistaan kerrottiin. Talossa on nyt kaksi palvelijaa ja sit?paitsi kes?isin pari kuokkamiest? uudisviljelyksi? raivaamassa.
Mutta vaikka Simon toimia ja ahkeruutta kyliss? ja taloissa ylistettiin muuallakin kuin Raahonj?rven ymp?rist?ll?, huhuiltiin my?skin, etteiv?t Utuniemess? sittenk??n olleet asiat oikein. Em?nt? oli kuihtunut entisest??n ja yh? kuihtui. Ei ollut saanut useampaa kuin yhden lapsen. Ja tiesiv?t huhut, ett? samantapaisia taudinoireita alkoi Selma-em?nn?ss? ilmet? kuin ennen Elsa-vainajassa, jonka uskottiin Jantukka-noidan kiroissa olleen ja siihen kuolleen. Ja Jantukka-noidan kirojen nyt uskottiin Selmaan tarttuneen.
Add to tbrJar First Page Next Page