Read Ebook: Noidan kirot: Kuvaus Lapin rajoilta by Kataja V In

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 459 lines and 13082 words, and 10 pages

Mutta vaikka Simon toimia ja ahkeruutta kyliss? ja taloissa ylistettiin muuallakin kuin Raahonj?rven ymp?rist?ll?, huhuiltiin my?skin, etteiv?t Utuniemess? sittenk??n olleet asiat oikein. Em?nt? oli kuihtunut entisest??n ja yh? kuihtui. Ei ollut saanut useampaa kuin yhden lapsen. Ja tiesiv?t huhut, ett? samantapaisia taudinoireita alkoi Selma-em?nn?ss? ilmet? kuin ennen Elsa-vainajassa, jonka uskottiin Jantukka-noidan kiroissa olleen ja siihen kuolleen. Ja Jantukka-noidan kirojen nyt uskottiin Selmaan tarttuneen.

Semmoisia oli kerrottu nyt viime aikoina varsinkin, kun kulkijoita oli sattunut Utuniemen kautta k?ym??n ja em?nt? laihtuneena n?hty. Oli tullut tiedoksi sekin, ett? Simo oli vihap?iss??n Jantukan kiukaan j??nn?kset hajoittanut ja heitellyt kivet j?rveen. Ja siin? kohden j?rvess?, niemen nen?ss?, mihin kiuaskivet oli heitelty, olivat muka syyskalan pyyt?j?t n?hneet sinisen liekin leimuavan koko pitk?n y?n, siihen asti kun p?iv? alkoi tuntua. Siin? Jantukan vihat paloivat...

Niin kerrottiin. Ja huhu oli levinnyt kaikkiin j?rvikyliin ja rantamaillekin. Simo ei kuitenkaan ollut huhuja kuullut semmoisina, vaikka oli h?nkin pannut merkille, ett? kun joku entinen Selman tuttava tai kotikyl?l?inen Utuniemeen sattui tulemaan, niin Selman kuihtumista alkoi p?ivitell? ja viittaili puheessaan Lapin noitiin, joiden kirojen sanottiin kest?v?n satoja vuosia heid?n kuolemansakin j?lkeen... Simoa se oli harmittanut, vihlonut syd?njuuriin asti...

Ja kun vieras salaper?isine sanoineen ja omituisine hymyineen oli poistunut, kirosi Simo ensiksi vieraan ja h?nen tyhm?t puheensa ja alkoi taas Selmalta udella, mit? Selma itse uskoi...

Ja vaikka Selma kyll? vakuutti Simolle, ettei h?n uskonut eik? v?litt?nyt Jantukan kiroista ja ett? h?n kyll? ajan oloon paranisi, j?i Simolle sittenkin ep?ilys. Sill? Selman katse oli arka eik? noussut koskaan suoraan Simon silmiin...

Simo suri sit? ja mietti usein keinoja saadakseen Selmasta nuo joutavat luulot juurineen pois. Iltasin, kun he laskeusivat levolle, alkoi h?n asiasta puhua. H?n selitti Selmalle, ett? h?n kirkolla k?ydess??n talon perint?kirjaa lunastamassa oli pist?ytynyt pappilassakin ja rovastin kanssa ottanut asian puheeksi. Oli rovastikin kuullut kerrottavan, ett? Raahonj?rven ymp?rill? kansa uskoi Jantukka-noidan kiroihin ja ett? Utunieme? pidettiin paikkana, jossa noita-vainajan henki kummitteli. Joutavaksi taikauskoksi oli rovasti kaikki tuominnut, k?skenyt Simon menn? rauhassa kotiinsa lohduttamaan arkaluontoista vaimoaan.

Semmoisiin Simon vakuutuksiin ja puheisiin ei Selma vastannut mihink??n p?in. Joskus vain huokasi raskaasti. Ja niin olivat n?m? vuodet kuluneet... eik? Simo saanut selv??, uskoiko Selma Jantukan kirojen h?neen pystyneen vai ei.

-- Mutta Aapramiin eiv?t ainakaan ole kirot pystyneet, -- hym?hti Simo itselleen, kun k?veli venevalkamalle n?hd?kseen, eik? j?rvell? jo n?kyisi venett? tulossa. Poika kasvoi ja varttui kuin hevosenvarsa, oli ik?isekseen melkein luonnottoman vankka ja n?ytti p?iv? p?iv?lt? k?yv?n pahankurisemmaksi. Selma sit? hemmotteli, eik? Simo ollut tahtonut lapsen ja ?idin v?liin sekaantua, vaikka joskus olikin tehnyt mieli poikaa kurittaa, kun tahallaan teki pahaa. Itsell??n h?nell? ei ollut aikaa lapsen kanssa mekastella ja h?nen puolestaan supistui kasvatus siihen, ett? h?n vain kielsi poikaa kaatamasta piim?? lattialle, s?rkem?st? astioita ja muuta pahaa tekem?st?. H?n saapui venevalkamaan ja t?hysteli j?rvelle. Ei n?kynyt soutavia j?rvell?, ja ilta alkoi l?het?.

-- Saattaapa menn? huomiseen, -- arveli h?n ja l?ksi nousemaan takaisin pihaan.

Vainion takaa kuokkamaalta oli h?n l?htenyt rantaan ja p??tti menn? jatkamaan ty?t?ns?. H?n poikkesi kuitenkin sis?lle. Muu v?ki oli perunamaata purkamassa, mutta Selma oli kahvin keittohommassa.

Aaprami k?vell? tepasteli siin? takan ymp?rill? ja piti kovaa ??nt?, huutaen ja takoen tervaksella takan laitaan, ett? jym?hteli.

"N?kyik? j?rvell? tulevia?" kysyi Selma.

"Ei n?kynyt... Voivat viipy? huomiseen. Ei liene se Romppainen m??r?p?iv?lleen saapunutkaan Rantamaulaan..."

Aaprami takoa kalkutteli tervaksellaan, ja kun Selma silm?si toisaalle, sys?si h?n tervaksen takassa palavien puiden alle, ett? kuumaa tuhkaa p?l?hteli lattialle.

Simo katseli tyytym?tt?min ilmein pojan hommia. Mutta Selma ei kielt?nyt. Poika alkoi toistamiseen sysi? palavia puita, niin ett? kiehuva kahvipannu kaatui, tupruttaen takasta tuhkaa ja kuumaa h?yry?.

"No tuota poikaa, mit? nyt teki!" sanoi Selma ja nosti tyhjenneen kahvipannun pystyyn.

"Pit?isi sinun sit? nuhdella v?h?n lujemmin", sanoi Simo ja alkoi torua poikaa.

Aaprami oli n?ht?v?sti itsekin h?mm?styksiss??n odottamattomasta kahvipannun kaatumisesta, katsellen is??ns? alta kulmain, huulet pitk?ll?...

Kun Simo aikoi ottaa pois tervaksen pojan k?dest?, ei t?m? antanutkaan, vaan siirtyi loitommaksi. Simo nyht?isi silloin pojan otsatukasta kiinni ja pudisti v?h?n. Poika pillahti itkuun ja iski tervaksella Simoa k?mmenselk??n.

"Tuommoisen siit? olet saanut, kun aina hellit etk? mist??n kurita", sanoi h?n ??nell?, jossa soinnahti kiukkua. Selma oli sanatonna ja poika huusi kurkun t?ydelt?.

Simo tunsi ?kki? kummallista halua menn? viel? poikaa tukistamaan, mutta hillitsi kuitenkin itsens?. H?nen syd?mess??n vihlaisi kuin veitsell? ja h?n tunsi oudon tunteen lastaan kohtaan. Oli melkein kuin vihaa...

H?n l?ksi sanaa sanomatta ulos. H?n oli huomannut pojassaan jotakin kummallista, jota h?n ei osannut selitt??. Merkillist?, ettei h?n saattanut Aapramia rakastaa, vaikka se oli ainoa lapsi!

Melkein kuin h?n itse olisi syyllinen, k?veli h?n kuokkamaalle ja alkoi kuokkia...

Ilta h?m?rtymist??n h?m?rtyi.

Simo aikoi juuri heitt?? ty?nteon pois, kun n?ki Selman tulevan kuokkamaalle p?in, taluttaen poikaa k?dest?.

?skeisen kohtauksen oli Aaprami unohtanut, puheli is?lle, mink? mit?kin, tahtoi koetella kuokan vartta, ja kun l?htiv?t kuokkamaalta pihaan, niin pyrki is?n syliin.

"No, nytp? se Aaprami on oikein kiltti", sanoi Simo hyv?ilev?ll? ??nell?. "Is? ottaa pikku poikansa syliin..."

H?n katsahti Selmaan ja n?ki Selman silmiss? riemukkaan ilmeen, niin kirkkaan, ettei muistanut pitkiin aikoihin n?hneens?.

"Kyll? se siit? viisastuu ja vakaantuu, kun viel? vanhenee", sanoi Selma. "Pyyd? anteeksi is?lt?", liverteli h?n sitten Aapramille.

Simo tunsi leppyneens?, ja ensi kerran tuntui h?nest? hyv?lt? pit?? lasta syliss??n.

"Pahankurisiahan ne lapset ovat tuolla i?ll?", puheli Selma, k?vellen Simon per?ss?. "Ei Aaprami ainoa ole... Ja ihmisi? niist? sent??n on tullut... Olisit n?hnyt siell? meill? niit? nuorempia, kun olivat silm?t puhkaista kepeill??n..."

"Niin taitaa olla", naurahti Simo. "Mutta en muista itse uskaltaneeni olla tottelematon vanhemmilleni..."

"Et en?? muista", sanoi Selma, puoleksi leikill?.

Nauravin huulin he kolmisin meniv?t kookkaaseen pirttiin.

Seuraavana aamuna oli kuuraa maassa ja aurinko nousi kirkkaana kuin talviaamuina. Koivikko alkoi kellastua ja ruoho kulottua.

Simo ja Aaprami olivat venevalkamassa tulijoita odottamassa.

Simo oli tuskin ehtinyt laskea pojan sylist??n ja katsahtaa j?rvelle, kun samassa n?ki veneen hyv?? vauhtia ilmestyv?n Kotiniemen takaa ja ohjaavan suoraan talon venevalkamaa kohden.

"Siin?p? nyt tulevat!" sanoi h?n itsekseen ja asetti pojan rantapenkereelle istumaan.

Tulijat -- vanha Esa, Romppainen ja Aapo -- kertoivat Isonsaaren luona tulleen niin pime?n, etteiv?t en?? osanneetkaan. Heid?n oli t?ytynyt y?py? Isoonsaareen ja olivat nukkuneet rakovalkean ??ress?. Muutoin olisivat jo edellisen? iltana taloon ehtineet.

Vanhan Esan huomio kiintyi ensiksi Aapramiin, joka seisoi ujostellen is?ns? vieress?, takin liepeest? kiinni pid?tt?en.

"Vai, vai", puheli Esa, veneest? maalle noustessaan, "vai, vai t?mm?inen miehen alku t??ll? on... Vankka poika... k?ttelep? nyt ?ij?-vaaria", kehoitti h?n, mennen Aapramin luo.

Poika turvausi is?ns? viereen ja katseli alta kulmin ukkoa. Ei ojentanut katteen, vaikka Simokin kehoitti. "Ujostelee se... No annahan olla... Kyll? meist? hyv?t tuttavat tulee", puheli ukko, nostaen tuliaiss?kkins? pois veneest?.

Mutta sitten h?n taas k??ntyi Aapramiin p?in ja puheli:

"Vankka poika... Mutta kenenk? n?k?inen sin? veitikka oletkaan... Eth?n sin? ole is??si etk? ?itiisi... Et meid?n puoleen v?h??k??n..."

"Se on itse n?k?isens?", naurahti Simo.

Romppainenkin oli kantanut kapistuksensa veneest?.

"Niinh?n tuo poika on vankka ja rintava kuin t?ysi mies, ja vasta kolmannella vuodella... Seisookin niin mahtavana kuin ennen Paksu-Sakari ponttuulla", sanoi h?n leikill?.

He l?htiv?t nousemaan taloon.

Simo ei en?? tarkoin kuunnellut vieraittensa puheita. H?nen ajatuksensa paloivat kuin tulessa, ja h?n oli kuulevinaan Romppaisen ??nen:

"Seisoo kuin Paksu-Sakari ennen ponttuulla."

Melkein tiet?m?tt??n t?yt?si h?n Aapramia edell??n pirttiin eik? huomannut, ett? Selma h?neen loi pitk?n, kysyv?n katseen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet