Read Ebook: Joel Sormensuo: Kertomus nykyajalta by Lassinen Emil

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 181 lines and 6236 words, and 4 pages

-- Min?k? en ompele? Herra n?hk??n, enk? min? ompele?

-- Et, sin? et ompele. Tuo sinipohjainen vaatekappale on samassa varressa, kuin ensi kertaa t??ll? k?ydess?nikin. Et ole neulonut ainoatakaan pistosta viikon v?liss?. El? luule ett? minua niin helposti petet??n.

Lyyli taasen huudahti, astui sitte koneen luo, rep?si sinipohjaisen vaatekappaleen irti, oli tarkastelevinaan sit?, mutta rupesikin samassa hurjasti nauramaan. Joel ei keskeytt?nyt h?nt?. Lyyli nauroi hurjasti.

Mutta ?kki? nauru vaihtui todelliseksi itkuksi.

-- Kaikki on mennyt, kaikki... Oltiin kotva vaiti.

-- Sinun pit?? viipym?tt? l?hte? t??lt?.

-- Minne?

-- Kotiisi.

Lyyli vaikeni silm?nr?p?yksen.

-- Kun rohkenisi.

-- El? puhu lapsellisia. Sin? l?hdet viipym?tt?.

Muutamassa p?iv?ss? oli kaikki reilattu, ja Joel saatteli Lyyli? junaan. Helposti saavutettu voitto kutkutti voittajaa, joka muutenkin oli kasvanut omissa silmiss??n. Voitto oli h?nen Jumalansa kunniaksi. Lyylin pelastamiseksi ei tarvittu vanhempien rukouksia eik? pappien saarnaamia taivaan takaisia armoja, ei muuta kuin v?kev?n Jumalan v?kev? rynn?kk?, ja kaikki oli suoritettu. Vanhemmiltaan tytt? sitte saa kuulla Joelin k?ynnist? h?nen kotonaan. Juna vihelsi ja l?hti liikkeelle.

-- Voi nyt oikein hyvin, virkkoi Joel. Kaikista mit? minun toimekseni j?i, pid?n tarkan huolen. Voi nyt oikein hyvin, min? tulen piakkoin k?ym??n luonasi.

Joel oli suunnitellut retke? Lyylin kotiseudulle. Kelirikon j?lest? aikoi h?n l?hte? matkaan. Tuuma h?nen liittymisest??n j?rjestyneiden taistelijoiden riveihin oli taasen virennyt hereille, ja t?ll? kertaa siit? uhkasi tulla tosi: Salama ei ollut en?? tiet? pystyyn nostamassa. Sill'aikaa kuin Joel k?rsi kuritushuonerangaistusta, oli Salama luiskahtanut alas johtavista piireist?. H?nen tileiss??n oli keksitty melkoinen vaillinki, ja h?nelle ei j??nyt lopuksi muu k?teen, kuin luistaa l?nnen ilmoja kohti. Juttu aivan haudattiin, ainoastaan ty?v?enliikkeen taatut johtomiehet sen tiesiv?t. Julkisuudessa sanottiin Salaman l?hteneen onnettomista rakkaussuhteista.

Lyyli? saattelemasta palattuaan, meni Joel vierask?ynnille samaisen mahtimiehen luo, joka jo kerran ennen oli h?nt? luokseen kutsunut. Vastaanotto oli syd?mmellinen ja kunnioitusta vuotava.

-- Miten olette p??tt?neet?

-- Olen p??tt?nyt suostua, vastasi Joel.

-- Sep? oikein hauskaa. Meilt? puuttuu vaikutusvoimaisia taistelijoita. N?hk??s, jaloimpienkin aatteiden h?nnystelij?iksi ilmaantuu kaikellaisia tunkiokukkoja. Yksi on nahjus, toinen tuhma, kolmas molempia, nelj?s on pikku lurjus, kuten Salama. Mokomat enemm?n vahingoittavat kuin hy?dytt?v?t. Me tarvitsemme etup??ss? semmoisia taistelijoita, jotka taistelevat vakaumuksesta. Vakaumus on suuri voima. On hauskaa, ett? liitytte meihin. Milloin aiotte l?hte? matkaan?

-- Kenties tulevan viikon loppupuolella.

-- Hyv?, teille maksetaan t?ysi palkka t?lt?kin kuukaudelta. Mit??n ohjeita ette tarvitse, paitsi ehk? yhden: samalla kuin olette rohkea kuin jalopeura, olkaa my?skin ovela kuin k??rme. Ymm?rr?tte kai mit? tarkoitan.

-- Ymm?rr?n, vastasi Joel nauraen. En toki kadu Sukuniemeen joutumistani.

-- Tietysti ette kadu, mutta sentapaisien juttujen uudistuminen surmaa aikaa, ja aika on teille ja meille kallis. Muistakaa vain olla ovela kuin k??rme.

-- Koetetaan muistaa.

Seuraavana huomenisena oli lauantai. Kev?tkes?n p?iv? oli l?mmin ja sininen. Iltap?iv?ll? l?hti Joel huvikseen k?velem??n. H?n viiv?hti hetken etel?sataman tienoilla. Muistuivat mieleen ajat, jolloin h?n satamaty?miehen? sulloi rahamassiinsa papinpoikia ja muita veitikoita, ostaakseen niill? Eevalle ja itselleen pikku talon tai voipa torpan. Ne olivat niit? aikoja ne. Rahoistaan ei ollut h?nell? en?? j?lell? muuta kuin kaksi rypistynytt? "lautamiest?", kaikki oli h?n jakanut k?yhille ja tarvitseville.

H?n ohjasi askeleensa Observatooriom?elle, viiv?hti siell? kotvan ja painui sitte alas Kaivopuistoon p?in. Kello oli silloin kuuden vaiheilla. Muutamassa kadunk??nteess? tuli mustapartainen h?nt? vastaan. Kohtaaminen oli molemmille hauska yll?tys.

-- Minne astelet?

-- En minnek??n. Ent? sin??

-- Selitykseen.

-- Sanan selitykseen, toisti Joel ivallisesti.

-- Semmoiseen juuri, k?yh?n mukaan.

-- Onko siell? makuusijoja unettamisen varalle?

Joel nauroi, mutta py?rtihe silt? astelemaan entisen toverin rinnalla. Pian saapuivat he muutamaan pihaan, jonka sivustalla sijaitsi v?h?p?t?inen puurakennus. Heid?n ohitseen kiirehti rakennukseen moniaita henkil?it?, sekaisin ty?l?isi?, puolitekoisia ja hienoja s??tyhenkil?it?. Joelin uteliaisuus alkoi kasvaa, h?n tarkasteli selitykseenmenij?it?, niiden kasvoja, pukineita, k?ynti?.

-- Min? k?yn mukaan, virkkoi h?n ?kki?, nousten toverin rinnalla rappuja yl?s.

He astuivat tilavaan huoneeseen. Joel j?tt?ysi ovipieleen, p??st?kseen mukavasti livist?m??n tiehens?, jos selitys rupeaa h?nt? unettamaan tai jos se muuten paisuu liian t?ys henke?. Tuolirivit t?yttyiv?t nopeaan, syntyi hiljaisuus, ja ennenkuin Joel huomasikaan, oli selitys alkanut. Nuorehko mies astui p?yd?n taa, avasi raamatun ja luki siit? jonkun lauseen. H?n oli puettu harmaisiin sarkavaatteisiin, pumpulipaitaan ja varsisaappaisiin. Tuo teki Joeliin hyv?n vaikutuksen. H?n otaksui esiintyj?n lahjakkaaksi ty?l?iseksi, mutta pian h?n huomasi erehtyneens?. Pukine oli vain ty?l?isen, esiintyj? oli ylemp??. H?nen otsansa oli valkoinen ja hyvin kehittynyt, kasvojen piirteet olivat hienot ja ?lykk??t, hipi? kalpea. Esiintymisess? tuoksahti opin ja hienon kasvatuksen leima.

H?n puhui Kristuksen opista. Nelj?nnestunnin oli Joel kuunnellut puhetta, kun jo h?nen oma nuori ja v?kev? Jumalansa alkoi haalistua, laihtua ja kuivua jonkinlaiseksi luurangoksi, jonka poskiin voi luoda punan ainoastaan sammumaton viha, katkeruus ja koston himo. Mutta se vanha Jumala, jonka heijastus ja kuva Kristus oli, se alkoi n?ytt?yty? toisellaiselta. Se ei ollutkaan en?? v?synyt ukko r?hj?, siin? alkoi tuntua auringon l?mmitt?v?? voimaa, valoa, kirkkautta.

Kristuksen Jumala oli rauhan ja rakkauden Jumala, ja se valtakunta, jossa t?m? Jumala asui, oli ihmissyd?n. Kaikki mik? ei ole sopusoinnussa rauhan ja rakkauden kanssa, ei ole Kristuksen oppia, huolimatta julistettaneeko sit? saarnatuolissa tai raamatussa.

Vaikka esiintyj? v?ltti huolellisesti kaikkea teenn?isyytt? ja intoilemista, vaikka h?n esitti sanansa aivan luonnollisella puhelu??nell?, kohoutuivat mielet esitelm?n lopussa. Tuntui kuin olisi kuultujen sanojen mukana virrannut syd?miin taivaan valtakunnan kosketus, joka pani hiljaa aavistamaan ja tuntemaankin jotakin ihanata. T?m? johtui siit? ett? se, josta ennen oli opetettu etteiv?t taivaat ja taivasten taivaat voi h?nt? k?sitt??, saattaa asettua ihmissyd?mmeen ja rakentaa siten taivaan valtakunnan maan p??lle.

Seuraavana iltana lupasi esiintyj? puhua jumalanpalveluksesta.

Kun Joel illalla asteli kotiin, oli hymy kadonnut h?nen huuliltaan. H?nen sisimp??ns? ja v?kev?mp??ns? oli isketty murhaava isku. H?ness? alkoi murtua se, josta t?h?n saakka kaikki oli kimmahtanut takaisin. Mit? morsian, kuritushuone ja mik??n muu voima maailmassa ei kyennyt murentamaan ja pehment?m??n, sen murensi ja pehmensi muutama Vuorisaarnan lause.

Makuulle menness? oli Joelin mieli omituisen herkk? ja tuntehikas. Mutta samalla se oli kuin surun v?ritt?m?. Suru johtui jonkun petoksen paljastumisesta. Se taivas, jonka palmut viel? eilen hohtivat komeassa valossa, painui johonkin usvaiseen, l?t?kk?iseen ja likaiseen, josta se oli kotoisinkin. T?m? erehdys melkein itketti.

Koko seuraavan p?iv?n taisteli Joel kysymyksest?, josko menn? illalla kuulemaan jatkoa tai olla menem?tt?. Yhten? silm?nr?p?yksen? p??tti h?n menn?. Mit? vahinkoa voisi siit? koitua h?nelle? Mutta toisin silm?nr?p?yksin p??tti h?n heitt?? koko menon. H?nen taivaan valtakuntansa oli taistelu. Ei rauha eik? rakkaus, jotka ovat vain koreita sanoja. Se omaa enite el?m??, enite taivaan valtakuntaa, joka enite taistelee.

Mutta ken taisteli enemm?n kuin Kristus? Ja mit? h?n k?ytti taisteluaseena? Rauhan ja rakkauden sanoja. Sen paljasti edellisen illan esiintyj?. Viimeiseen silm?nr?p?ykseen saakka. Ja t?m? juuri todistaa, sanoi esiintyj?, ett? taivaan valtakunta on sis?lt? ulosp?in toimiva voima. Koko autuuden hekuma k?sittyy juuri rauhan ja rakkauden toimintaan.

Ent? ne kirojuhlat, joiden uhripappina h?n oli toiminut!

Joelin rintaa purasi.

Kellon ehtiess? kuuteen rynt?si h?n kadulle ja kiirehti nopein askelin toista esitelm?? kuulemaan.

Seuraavana iltana oli kolmas ja viimeinen esitelm?, sen aiheena oli rangaistus ylimalkaan ja kosto erityisesti.

Joel taisteli viel? tulisemman taistelun kuin edellisen? p?iv?n?. Puoli kuuden tienoissa l?hti h?n asemalle, aikoen astua junaan ja l?hte? kolmatta esitelm?? pakoon, kirojuhliin maaseudulle. Kymment? minuuttia ennen kuuden ly?nti? ty?nt?ytyi h?n aseman rappuja yl?s, asteli pilettiluukkua kohti, py?rti takaisin, asteli uudelleen ja py?rti uudelleen. Ja kosto erityisesti, soi lakkaamatta h?nen korvissaan.

Junanl?ht??n oli en?? kaksi minuuttia. Joel seisoi pilettiluukun edess?, k?dess??n mustunut seteliraha, ainoa j??nn?s entisist? s??st?ist?.

-- Minne? kysyy neiti luukun takaa. Mutta Joel ei vastaa, h?n mutisee itsekseen: "ja kosto erityisesti". Ja samassa py?r?ht?? h?n ymp?ri, jouduttaa issikan rattaille ja ajaa kuulemaan kolmatta esitelm??.

Ja h?n tuntee itsens? voitetuksi. Muutamat Vuorisaarnan lauseet ovat h?net voittaneet, ovat h?nen nuoren ja v?kev?n Jumalansa kukistaneet ja tehneet siit? luurangon, m?t?nev?n ja haisevan luurangon.

Aamulla ryhtyi Joel toivottomaan taisteluun, mutta s?rkynytt? Jumalaansa ei h?n en?? voinut paikata ehj?ksi. Jos h?n yritti, irvistiv?t saumat ja raot rumasti, ja tekeleest? tuli kauhea.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet