Read Ebook: Tarina kolmesta leijonasta by Haggard H Rider Henry Rider J Rnefelt Saimi Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 156 lines and 10622 words, and 4 pages

Translator: Saimi J?rnefelt

TARINA KOLMESTA LEIJONASTA

Kirj.

H. Rider Haggard

Suomentanut Saimi J?rnefelt

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1899.

Oy Weilin & G??s Ab:n kirjapainossa.

I LUKU.

Useimmat teist? olette kuulleet Allan Quatermain'ista, joka oli osallisena kuningas Salomon'in kaivosten l?yd?ss? moniaita vuosia sitten, ja joka my?hemmin asettui Englantiin el??ksens? yst?v?ns?, Sir Henry Curtis'in l?heisyydess?. Nyt h?n on palannut er?maahansa, kuten vanhat mets?styskoirat melkein aina tekev?t keksien yhden tai toisen tekosyyn. He eiv?t voi kovin kauan k?rsi? sivistyst?, sen melua ja h?lin??, ja komeapukuisten ihmisten ainainen l?sn?olo vaikuttaa tuskallisemmasti heid?n hermoihinsa kuin er?maan vaarat. Luulen ett? heist? t??ll? tuntuu yksin?iselt?, sill? yksin?isyys v?kijoukossa on hyvin kolkkoa, ainakin niille, jotka eiv?t ole siihen tottuneet.

Vanha Quatermain sanoisi: milloin yksin?isyys on l?hemp?n?, kuin seistess? suuren kaupungin kaduilla kuunnellen askelten ainaista kopinaa, joka muistuttaa sateen rapinaa, tai katsellen ihmisten kasvoja heid?n kiirehtiess??n ohi, mist? ja minne, sit? et tied?. He tulevat ja menev?t, teid?n silm?nne kohtaavat toisensa kylm?ss? katseessa, hetkeksi heid?n muotonsa painun mieleesi, ja sitten se on ij?ksi kadonnut. Sin? et milloinkaan n?e heit? j?lleen; he tulevat tietym?tt?mist? ja pian j?lleen katoovat sinne salaisuuksineen. Niin, t?m? on puhdas ja t?ydellinen yksin?isyys; vaan er?maa ei ole yksin?inen sille, joka tuntee ja rakastaa sit?, sill? luonnon henki on aina l?sn? seurana vaeltajalle. Tuulessa on h?nell? kumppani -- aurinkoiset purot lavertelevat kuin luonnon lapsukaiset h?nen jalkainsa juuressa; ja korkealla h?nen yl?puolellaan purppuraisessa auringonlaskussa n?kyy kirkkoja, minareetteja ja palatseja, jommoisia ei kukaan kuolevainen ole rakentanut, ja joiden hohtavissa ovissa ihania auringon enkeli? edestakasin n?kyy liitelev?n. Ja siell? l?ytyy my?s mets?nriistaa suurissa joukoin laitumilla, jonottain pitk?naamaisia pukkeja ja kiilt?vi? kvaggalaumoja ja vihasilm?inen, karvainen villisika.

"Oi, ei", h?n sanoisi, "ei er?maa ole yksin?inen, sill? muista, poikani, mit? loitommalla olet ihmisist?, sit? enemm?n l?hestyt Jumalaa", ja vaikka siit? ohjeesta kyll? voisi v?itell?, jokainen sen helposti tuntee, joka on katsellut auringon nousua ja laskua ??rett?mill? autioilla tasangoilla, ja n?hnyt ukkosen vaunujen majesteettisuudessaan vy?ryv?n halki tutkimattoman taivaan syvyydet.

Niin, maksoi mit? maksoi h?n palasi j?lleen, ja nyt en kuukausiin ole h?nest? mit??n kuullut, ja puhuakseni suoraan, suuresti ep?ilen ett? kukaan h?nest? en??n mit??n kuulee. Pelk??n ett? er?maa, joka niin monena vuotena oli h?nelle ?itin?, tahtoo my?s olla h?nelle hautana, h?nelle ja h?nen seuralaisilleen.

H?nen oleskellessaan Englannissa pari kolme vuotta onnistuneen retkens? j?lkeen, jossa l?ysi viisaan kuninkaan haudatut aarteet, ja ennen ainoan poikansa kuolemaa, tapasin aika usein vanhaa Allan Quatermain'ia. Tunsin h?net vuosia takaperin Afrikassa, ja h?nen kotiin tultuansa, minun oli tapana juosta Yorkshire'en h?nen luoksensa milloin vaan saatoin, ja t?ll? lailla tuon tuostakin kuulin monia tapauksia h?nen menneest? el?m?st??n.

Ei kukaan voi viett?? useita vuosia elefanttimets?st?j?n kovaa el?m??, kohtaamatta monta outoa seikkailua, ja vanha Quatermain'kin on vannaan osansa saanut. Kertomus, jonka nyt alotan on yksi h?nen viimeisi? seikkailujaan, vaikka olen unohtanut vuosiluvun, jona se tapahtui. Kaikessa tapauksessa tied?n ett? se oli ainoa retki, johon h?n otti mukaansa poikansa Harry'n ja t?m? Harry oli silloin nelj?ntoista vuoden paikoilla. Nyt kertomukseen, jonka koetan kertoa niin tarkkaan kuin voin, samoilla sanoilla, joilla vanha Quatermain sen minulle kertoi er??n? y?n? vanhassa tammella paneloidussa etehisess?, talossaan Yorkshire'ssa. Olimme puhuneet kullankaivamisesta.

"Kullankaivaminen!" h?n keskeytti: "oi! niin, min? kerran olin kultaa kaivamassa 'Pilgrim's Best'iss?' Transvaalissa, ja sen j?lkeen tapahtui Jim-Jim'in ja leijonain juttu. Tunnetteko sen? Pilgrim's Best on tai oli yksi eriskummallisimpia paikkoja joita n?kee. Kaupunki itse sijaitsee kivisess? laaksossa vuorten ymp?r?im?n?, keskell? harvinaisen ihanaa n?k?alaa. Monena hetken? minua tymp?isi t?m? ty?, heitin luotani kuokan ja lapion ja vaelsin peninkulmia jonkun kukkulan huipulle. Siell? loikoilin ruohossa ja silm?ilin yli ihanan maiseman -- hymyilev?in laaksoin ja korkeitten vuorien, joita auringonlaskun kulta kosketteli, ja tuijotin tuonne yl?s kohti ??rett?m?n taivaan tummaa lakea, niin, ja Jumalan kiitos, olin p??ssyt pakoon kaivokselaisten kirouksia ja karkeata puhetta, ja Basutu Kafferilaisten ??ni?, heid?n raataessaan p?iv?npaisteessa.

"Joitakin kuukausia kaivoin viel? k?rsiv?llisen? maatilkkuani, kunnes pelkk? kuokan ja huuhdinkaukalon n?keminen alkoi tulla minulle inhoittavaksi. Sata kertaa p?iv?ss? p?ivittelin omaa tyhmyytt?ni haudattuani kahdeksan sataa puntaa, joka oli milt'ei koko omaisuuteni t?ll? haavaa, t?h?n kulta-kaivokseen. Minua, kuten useita muitakin minun s??dyss?ni, oli kullanhimo kiihoittanut, ja nyt sain kantaa seuraukset. Olin ostanut maatilkun, josta er?s mies oli kaivanut omaisuuden -- ainakin viisi tai kuusi tuhatta puntaa; ja luulin ostaneeni sen hyvin halvasta; annoin h?nelle nim. viisi sataa puntaa siit?. Siin? koko ansioni hyvin ankaran vuoden elefanttia mets?stetty?ni tuolla puolen Zambes'in, ja huokasin syv?sti ja pahaa aavistaen, n?hdess?ni onnellisen yst?v?ni, joka oli Jankee, ottavan k??ryn Standard'in pankin seteli? ylv?stelev?ll? katseella kuten mies, joka on onnensa luonut, ja pist?v?n ne housuntaskuihinsa. 'No', sanoin h?nelle onnelliselle myyj?lle -- 't?m? on loistava omaisuus, min? vaan toivon ett? onni olisi minulle yht? suotuisa kuin se on teille ollut'. H?n hymyili; kiihoittuneille hermoilleni tuntui kuin olisi h?nen hymyilyns? ollut turmiota tuottava, vastatessaan minulle tuolla omituisella yankee'laisella tavalla: 'sen kyll? uskon, en suinkaan tahdo toivoanne sammuttaa, varsinkaan nyt asian ollessa selvill?; minulle se on ollut hyv?n? l?hteen?, mutta meid?n kesken sanoen ja suoraan puhuen, nyt, kun meid?n v?lill?mme ei en?? ole mit??n likaista voitonpyynt?? totuutta himment?m?ss?, voin sanoa teille ett? se lienee tyhj?.'

"Hengitin raskaasti; miehen h?vytt?myys oli sanomaton. Ainoastaan viisi minuuttia sit? ennen h?n oli kaikkein Jumalainsa nimess? vannonut -- ja niit? n?kyi l?ytyv?n lukuisia ja sekalaisia -- ett? maahan j?i tusinoittain aarteita, ja ett? h?n j?tti sen ainoastaan siksi ett? oli t?ydellisesti v?synyt kullan lapioimiseen.

"'Elk?? n?ytt?k? niin suuttuneelta, muukalainen', jatkoi kiduttajani, 'ehk?p? vanhassa tyt?ss? kuitenkin viel? l?ytyy v?h?n kiiltoa. Olette suoraluontoinen, hyv? poika, siit? syyst? voitte t?ydell? syyll? toivoa saavanne onnettaren tunteita heltym??n. Ainakin se kehitt?? lihaksia k?sivarsissanne, sill? mateeria on tavattoman kovapintaista, ja sen lis?ksi, voitatte vuoden kuluessa enemm?n kuin kahden tuhannen dollars'in edest? kokemusta.'

"Ja h?n poistui hyv??n aikaan, sill? seuraavalla hetkell? olisin juossut h?nen j?lkeens?, -- mutta nyt en n?hnyt h?nt? en??n.

"No niin, min? rupesin ty?h?n vanhassa kaivoksessa, poikani Harry'n ja puolen tusinan Kafferilaisten kanssa, muuta en tainnut tehd?, kiinnitetty?ni melkein kaiken maallisen omaisuuteni siihen. Ja kunniani kautta me teimme ty?t?, -- varhain ja my?h??n tulimme sinne -- vaan kullan palasta emme koskaan n?hneet; ei edes kultajyv?? niin pient? ett? olisi riitt?nyt neulaksi kaulahuiviin. Amerikalainen herrasmies oli kyll? pit?nyt kaikesta huolen ja j?tt?nyt meille rikat.

"T?t? kesti kolme kuukautta, kunnes viimein olin kuluttanut kaiken, tai melkein kaiken, joka pienest? omaisuudestamme oli j??nyt, palkkoihin ja ravintoon Kafferilaisille ja itsellemme. Kun saatte kuulla ett? Boer jauhon hinta toisinaan nousi aina nelj??n puntaan s?kki, ymm?rr?tte ett? ei kest?nyt kauan ennenkun olimme katsoneet l?pi pankkilaskumme.

"Vihdoin tuli k??nnekohta. Er??n? lauantai-iltana olin kuten tavallisesti maksanut miehet ja ostanut jauhoja ja sitten istuuduin poikani Harry'n kanssa suuren aukeaman reunalle, jonka olimme m?elle kaivaneet, ja jota katkeralla pilkalla kutsuimme Eldoradoasi. Siin? istuimme kuutamossa ja olimme jotenkin surumieliset. Yht'?kki? vedin esiin kukkaroni ja tyhjensin sen k?teeni. Siin? l?ytyi puoli sovereign'ia, kaksi florinia ja yhdeks?n pence'? hopeata -- kuparia ei lainkaan -- sill? kupari ei ole k?yt?nn?ss? Etel?-Afrikassa, yksi niit? syit?, jotka tekev?t el?m?n niin kalliiksi siell? -- kaikkiaan siis nelj?toista ja yhdeks?n pence'?.

"'Tuossa, Harry poikani!' sanoin, 'tuossa on maallisen omaisuutemme koko summa; kaivos on niellyt kaiken muun!'

"'Pyh?n Yrj?n?n nimess?', sanoi herra Harry. 'Min? sanon sinulle is?, meid?n t?ytyy lopettaa tekem?st? ty?t? Kafferein kanssa ja sy?m?st? jauhop?per??', ja h?n naureskeli ik?v?lle pikku pilalleen.

"Mutta min? en ollut leikkituulella, sill? ei ollut mik??n hauska asia kaivaa moista laitosta kuukausm??ri?, ja joutua t?ydelliseen h?vi??n siin? ty?ss?, eritt?in jos kaivaminen viel? on sinulle vastenmielist?, ja niin muodoin kostin Harry'a h?nen hyv?st? tuulestaan.

"'Ole vaiti, poika', sanoin, kohottaen k?teni antaakseni h?nelle korvapuustin, sill? seurauksella ett? puoli sovereign'ia luiskahti ulos ja putosi kuiluun allamme.

"'Sen viet?v?', sanoin, 'nyt se meni.'

"'Katsoppas, is?', sanoi Harry, 'niin k?vi antaessasi pahoille himoillesi valtaa, nyt meill? on vaan nelj? ja yhdeks?n!'

"En vastannut mit??n n?ihin viisaihin sanoihin, vaan aloin kiivet? alas jyrkk?? rinnett? etsi?kseni pient? omaisuuttani. Haimme hakemistamme, mutta kuunvalo on hyvin ep?varma puolta sovereign'ia hakiessa, ja yltymp?ri oli l?ys?? maata, jota Kafferit olivat irroittaneet ty?skennelless??n samalla paikalla muutamia tuntia sitten. Otin kuokan ja liikutin mullan kappaleita toivoen siten l?yt?v?ni rahan, mutta turhaan. Viimeksi sulasta harmista ty?nsin kivikuokan ter?v?n puolen alas maahan, joka oli hyvin kovanluontoista, Suureksi h?mm?styksekseni se vaipui suoraa p??t? sis??n kahvaa my?den.

"'Mitenk? Harry, t?t? maata on liikutettu.'

"'Enp? luule, is?', h?n vastasi, 'vaan kyll? pian n?emme', ja h?n alkoi lapioida ulos multaa k?sill??n. 'Oh', h?n ?kki? sanoi, 'se on vaan vanhoja kivi?, kuokka on tunkeutunut maahan niiden lomitse, katso!' ja h?n alkoi vet?? ulos yht? kive?.

"'Min?p? sanon sinulle, is?', h?n ?kki? huusi, 'se on harvinaisen raskas, koettelepas'; ja h?n nousi antaen minulle py?re?n, ruskeahtavan m?hk?leen, suuruudeltaan hyvin suuren omenan kokoisen. Min? tartuin siihen uteliaasti ja kohotin sit? valoa vastaan. Se oli hyvin raskas. Kuunvalo lankesi sen karkealle, likapeitteiselle pinnalle, ja sit? katsellessani alkoi pieni?, omituisia v?r?hdyksi? kulkea sis?ss?ni. Mutta en voinut olla varma.

"'Harry, anna minulle veitsesi', sanoin.

"H?n teki niin ja pit?en ruskeata kive? polvellani, kaavin sen pintaa. Suuri Jumala, se oli pehme?t?!

"Seuraavalla hetkell? salaisuus oli ilmi, olimme l?yt?neet suuren m?hk?leen puhdasta kultaa, noin nelj?n punnan arvosta. 'Se on kultaa, poikanen', sanoin, 'kultaa on, tai min? mahdan Matti olla.'

"Harry, silm?t pullollaan p??ss?, tuijotti hehkuvalla katseella pitk??n, heloittavaan naarmuun, jonka olin tehnyt puhtaaseen alkumetalliin, ja sitten puhkesi h?n kerta toisensa per?st? riemu-ulinaan, joka kaikui kauas kautta hiljaisten seutujen, kuin jonkun murhatun avunhuudot.

"'Ole hiljaan', sanoin, 'tahdotko kaikki varkaat, jotka kedolla liikkuvat karkaamaan kimppuusi?'

"Tuskin olin saanut n?m? sanat lausutuksi, kun kuulin hiipivien askelten l?hestyv?n. Asetin kohta raskaan m?hk?leen maahan ja istuuduin sen p??lle, se oli tavattoman kova; samassa n?in laihat, tummat kasvot esiintyv?n h?m?r?st? ja pari py?re?t? silm?? katselevan meit? tutkien. Tunsin kasvot, ne olivat er??n hyvin, huonomaineisen miehen, nimelt? Kanki-Tom, tiesin ett? h?nt? 'Timanttikedoilla' niin kutsuttiin, syyst? ett? h?n oli murhannut vaimonsa kangella. Ep?ilem?tt? h?n nyt oli kuljeskelemassa, inhimillisen hyenan lailla, katsoakseen miss? olisi varastamista.

"'Tek? se olette mets?st?j? Quatermain?' h?n sanoi.

"'Niin, min?h?n se olen, Mr Tom', vastasin kohteliaasti.

"'Mit?h?n kaikki t?m? ulvominen tiet???' h?n kysyi. 'K?yskelin ymp?ri hengitt?en raikasta ilmaa ja katsellen taivaan t?hti?, kun kuulen ulvonnan toisensa j?lkeen.'

"'Niin, mr Tom', vastasin, 'mit? ihmettelemist? siin?, huomaatte vaan ett? paitsi teit? on liikkeell? muitakin y?llisi? lintuja!'

"'Ulvonnan kuulen ulvonnan per?st?!' h?n tuimasti kertasi, lainkaan huomioon ottamatta selityst?ni, 'ja min? seisahdun ja sanon 'siell? on murhaaja', ja taas kuuntelen ja mietin. Ei, ei ole; t?m? huuto on riemun huutoa; joku on pist?nyt sormensa tahmeaan, keltaiseen kultakattilaan ja ly?n vetoa ett? h?n on mennyt p??st??n py?r?lle imiess??n niit?. No, mets?st?j? Quatermain, olenko oikeassa? t??ll? on kultaa! Oi, hyv? is?!' ja h?n maiskautti huuliansa kuuluvasti -- 'suuren suuria kultarahoja -- niihin vast'ik??n t?yt?sitte?'

"'Ei', sanoin rohkeasti, 'ei ole' -- julma hohde h?nen mustissa silmiss??n oli kerrassaan voittanut inhoni valheeseen, sill? tiesin ett? jos h?n vaan p??sisi perille mink? p??ll? istuin -- ja sivumennen sanoen olen kuullut kerrottavan kullassa vy?rymisen olevan hauskaa, mutta en suinkaan kehoittaisi ket??n, joka mukavuutta rakastaa istuutumaan kultapalan p??lle -- olisi minulla ollut varmat toiveet saada 'kanki' niskaani ennen aamun koittoa.

"'Tahdotteko tiet?? asian, mr Tom', jatkoin kohteliaimmalla tavallani, vaikka kuolontuskassa kultam?hk?leen t?hden -- sill? minusta on aina paras olla kohtelias ihmisille, joka on niin l?heisess? suhteessa k?sikankeen -- 'poikani ja min? olimme hieman erimieliset, ja min? olin juuri pakottamassa omaa mielipidett?ni h?nelle; siin? kaikki.'

"'Niin, mr Tom', puhkesi Harry itkien puhumaan, sill? Harry oli sukkela poika, ja ?lysi pulman, jossa olimme, 'niin se oli -- min? ulisin syyst? ett? is? l?i minua!'

"'Siksik? poikaseni huusit? No hyv?, minusta vaan tuntuu ett? vanha, tyhj?ksi kaivettu luola on ihmeellisen outo paikka selvitell? suhteitaan kello kymmenen tienoissa y?ll?, ja sen sanon sinulle nuorukaiseni, jos min? joskus tulisin selvittelem??n asioita kanssasi, se ei tapahtuisi yht? hauskalla tavalla' -- ja h?n tirkisti ep?miellytt?v?sti Harry'yn p?in. 'Ja hyv?? y?t? nyt, sill? en tahdo h?irit? perhe-el?m??. Ei, sit? laatua ihmisi? en ole, en suinkaan. Hyv?? y?t? mets?st?j? Quatermain -- hyv?? y?t? sinullekin, selk??nsaanut nuorukainen'; ja mr Tom k??ntyi pois pettyneen? ja kuljeskeli muualle varastamaan tai h?tyytt?m??n.

"'Jumalan kiitos!' sanoin p??stess?ni kultakappaleesta. 'Ja nyt, Harry, nouseppas ja mene katsomaan, jokohan tuo vihdoin viimeinen konna meni tiehens?.' Harry teki niin, ja ilmoitti h?nen kadonneen 'Pilgrim's Best'iin' p?in, ja sitten rupesimme ty?h?n, hyvin huolellisesti, mutta v?risten j?nnityksest?; k?sill?mme kaivoimme ulos kaiken v?lill? olevan mullan siihen asti, johonka kuokkani iskin. Aivan oikein, kuten toivoin, siell? oli varsinainen pes? kultam?hk?leit?, kaikkiaan kaksitoista, toiset p?hkin?n, toiset kananmunan suuruiset, vaikka ensim?inen tietysti oli paljoa suurempi. Mitenk? ne kaikki olivat sinne joutuneet, ei kukaan tied?. J?lest?p?in kerrottiin ett? Amerikalainen, joka minulle m?i kaivoksen, oli siihen kiinnitt?nyt koko omaisuutensa, joka oli monta vertaa suurempi kuin meid?n, ja tehnyt ty?t? kuusi kuukautta n?kem?tt? kullan murua, jonka j?lkeen h?n viimeksi heitti koko yrityksen.

"Kaikissa tapauksissa, oli kulta siin? arvoltaan, kuten j?lest?p?in tuli ilmi, kaksitoistasataaviisikymment? puntaa, ja niinmuodoin min? kumminkin sain luolasta nelj?sataaviisikymment? puntaa enemm?n kuin mit? olin siihen pannut. Me noukimme kaikki ulos, k??rimme ne nen?liinaan, ja kun pelk?simme kantaa kotia senlaista aarretta, varsinkin tiet?ess?mme Kanki-Tom'in olevan liikkeell?, keksimme viett?? y?n paikoillamme, v?ltt?m?tt?myys, joka kaikessa vastenmielisyydess??n oli ihmeen ihana ajatellessamme nen?liinaa t?ynn? puhdasta kultaa, joka oli kadotetun rahani korko.

"Hitaasti y? kului, sill? pelosta Kanki-Tom'iin en tohtinut ruveta levolle, vaan viimein p?iv? koitti punaten y?n piment?m?t seudut. Nousin yl?s katselemaan sen t?ydellist? nousua, sen auetessa suuren, taivaallisen kukan lailla it?isell? taivaalla, ja auringon s?teet alkoivat v?lkky? ihanasti vuoren kukkulalta toiselle. Min? tarkastin sit?, ja niin tehdess?ni selveni minulle t?ydellisen? vakuutuksena, jommoista en ennen koskaan ollut tuntenut, ett? olin saanut tarpeeksi kullankaivamisesta, ja olin ansainnut levon, jonka luonnollinen el?m?ni minulle antoi ja siin? hetkess? p??tin menn? suorittamaan laskuni 'Pilgrim's Best'iin' ja painautua ampumaan buffaloa Delagoa Bay'iin p?in. Sitten k??nnyin ottamaan kuokan ja lapion ja vaikka oli sunnuntaiaamu, her?tin Harry'n tekem??n ty?t? n?hd?ksemme jos viel? l?ytyisi joitakin kultam?hk?leit? l?hitienoilla. Kuten arvasin ty?skentelimme tiuhaan. Se, jonka l?ysimme sijaitsi kaikki pieness? ontelossa t?ynn? mutaa, joka oli aivan erilainen sit? kovaluontoista maata, koverruksen ymp?rill?. Siin? ei n?kynyt en??n kullan j?lke?k??n. Tietysti oli kyll?kin mahdollista ett? siin? viel? jossain oli ontelolta, vaan p??tin mieless?ni ett? kaivakoon kuka hyv?ns? muu niit?, min? niit? en rupea etsim??n; ja olen sen j?lkeen kuullut kerrottavan ett? siin? kaksi tai kolme miest? joutui h?vi??n."

II LUKU.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet