Read Ebook: Tarina kolmesta leijonasta by Haggard H Rider Henry Rider J Rnefelt Saimi Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 156 lines and 10622 words, and 4 pages

II LUKU.

V?h?n yli kaksi viikkoa oli kulunut siit? y?st?, jolloin hukutin puoli-sovereign'ia ja l?ysin kaksitoistasataaviisikymment? puntaa hakiessani sit?, ja inhoittavan luolan sijaan, jolle Eldorado tuskin en??n oli pilkkanimen?, aukeni eteemme aivan erilaiset n?k?alat kuutamon hopeiseen pukuun verhottuina. Majailimme -- Harry ja min?, kaksi Kafferilaista, skotlantilaiset kuormavaunut ja kuusi h?rk?? -- suuren t?yryn korkeimmalla kohdalla pensaisella seudulla. Juuri sill? kohdalla johon olimme leirimme pystytt?neet olivat pensaat kumminkin harvassa, kasvaen ymp?rill?mme vaan kimpuissa, ja siell? t??ll? l?ytyi yksin?isi? laakalatvaisia mimosapuita. Oikealla puolella pieni joki, joka oli leikannut syv?n juovan itselleen rinteen helmaan, virtasi sulosointuisesti kummun vihannan l?pi, l?pi kiimahein?n, kesytt?m?n parsahein?n ja monen muun ihanan kasvin. Virranreuna oli t??ll? punasta graniittia, ja vuosisatojen k?rsiv?llisen huuhtoamisen j?lkeen oli vesi kaivertanut juoksussaan muutamia suunnattomia kiviliuskoja kaukaloiden ja maljojen muotoisiksi, ja n?it? me k?ytimme kylpypaikkoina. Ei kukaan roomalainen nainen porfyyri- ja alabasteriammeessaan voinut ihanammalla paikalla pest? itse??n kuin me viisikymment? kyyn?r?? huonosta aitauksesta, jonka olimme mimosan piikeist? yhdist?neet vaunujen ymp?ri, varjellaksemme itse?mme leijonain hy?kk?yksist?. Siell? oleskeli useita ymp?rist?ss?, kuten n?in j?ljist?, vaikka emme olleet niit? n?hneet emmek? kuulleet.

Pieness? mutkassa, jossa virran py?rre oli huuhtonut pois palasen maata, kasvoi reunalla hyvin kaunis, vanha mimosa. Sen alla oli suuri, sile? graniittikivi ylt'ymp?ri reunustettuna kiimahein?ll? ja muilla sananjaloilla, luisuen hitaasti alas pieneksi puhtaasti kimeltelev?ksi vesiallikoksi, noin kymmenen jalkaa laajassa ja viisi jalkaa syv?ss? graniittiammeessa. T?lle kivelle tulimme joka aamu kylpem??n, ja n?m? ihanat kylvyt kuuluvat hauskimpiin mets?mies-muistelmiini, samoin kuin niihin my?s liittyy tuskallisimmat hetket.

Oli miellytt?v? ilta, ja Harry'n kanssa istuimme tuulen puolella tulen ??ress?, jolla kaksi Kafferilaista innokkaasti valmisti seip??ll? paistia mets?kauriista, jonka Harry suureksi ilokseen oli t?n? aamuna ampunut, ja olimme niin t?ydellisesti tyytyv?iset itseemme ja maailmaan kuin kaksi ihmist? suinkin saattaa olla. Y? oli kaunis, ja voidakseni oikein kuvata t?m?n kuutamoisen er?maan puhdasta majesteettia, olisi tarpeen enemm?n sanoja kuin mit? minulla on kieleni p??ss?. Pois ainiaaksi, pois salaper?iseen pohjoiseen, vy?ryi suuri, autio valtameri, jonka ylitse hiljaisuus lep?si. Tuolla allamme oikealla, noin peninkulman p??ss? virtasi laaja Oliphant virta, joka peilikirkkaana kuvasti kuun, jonka hopeainen keh? v?r?j?i sen pinnalla ja sitten pitkin? valoviivoina leveni ylt'ymp?ri vuorten ja tasankoin. Alhaalla virran reunalla kasvoi suuria tukkipuita, joiden l?pi hiljaisuus juhlallisesti kohosi taivaaseen, ja y?n ihanuus lep?si niitten ylitse kuin verho. Kaikkialla hiljaisuus -- hiljaisuus t?htisess? syvyydess? ja uinuvan maan kirkkaassa helmassa. Nyt, jos koskaan voisi ihmisen mieless? her?t? suuria ajatuksia, ja hetkiseksi h?n saattaisi unohtaa oman pienuutensa siin? tunteessa ett? h?n on osa puhtaasta ??rett?myydest? ymp?rill??n. H?n n?ytt?? melkein n?kev?n taivaan hengen, t?htien ymp?r?im?n? astuvan alas elottomaan hiljaisuuteen, katsomaan, nyt kun y? peitt?? sen synnit, hairahtuneen morsiamensa, maan uinailevia kasvoja. V?liin taas h?n kuulee enkeli??nien kaikua, kun henget liitelev?t ja heid?n humisevat siipens? laahaavat eteenp?in avaruudesta avaruuteen, tuulen valkoisten sormien leikitelless? puitten kiharoissa.

"Kuuleppas! Mit? se oli?"

Kaukaa, alhaalta virran puolelta kuului mahtavasti mylviv? ??ni, sitten toinen ja viel? kolmas. Se on leijona, joka hakee ruokaansa.

N?in Harry'n vapisevan ja k??ntyv?n v?h?n kalpeaksi. H?n oli kyll?kin urhea poika, vaan leijonan karjunta y?ll? ensim?isen kerran juhlallisessa er?maassa on omiaan puistattamaan jokaisen poikasen hermoja.

"Leijonia, poikani", sanoin: "ne ajavat takaa saalista tuolla virran luona; mutta luulen ettei sinun tarvitse tulla levottomaksi. Olemme nyt olleet t??ll? kolme y?t?, ja jos ne olisivat aikeessa tulla meit? tervehtim??n, luulisin heid?n tulleen jo ennen. Kaikessa tapauksessa sytytt?k??mme tuli."

"T?nne, Pharaoh, menk?? Jim-Jim'n kanssa noutamaan v?h?n puita ennenkun rupeamme levolle, muuten kissat kehr??v?t ymp?rill?mme ennen aamun valkenemista."

Pharaoh, suuri, j?ntev? Swazi, joka oli ty?skennellyt kanssani "Pilgrim's Best'iss?", nauroi, nousi, ojenteli itse??n, ja kutsui sitten Jim-Jim'i? tuomaan kirvest? ja hihnaa ja rynt?si kuutamossa sokuri-pensastoon, josta me muutamista kuivista puista leikkasimme polttoaineksia. H?n oli kaunis poika tavallaan, Pharaoh, ja luulen ett? h?nt? nimitettiin niin syyst? ett? h?nell? oli egyptil?inen kasvojenmuoto ja jotain kuninkaallista kerskailua olennossaan. Mutta h?n oli jotensakin omituinen ja luonteensa ep?vakainen, ja hyvin harvat ihmiset tulivat toimeen h?nen kanssansa; niinp? jos h?n vaan sai tilaisuutta, h?n taisi juoda kuin kala, ja juotuaan tuli h?n hillitsem?tt?m?n verenhimoiseksi. N?m? olivat h?nen pahat puolensa; vaan sen sijaan h?n kuten useimmat Zulusukuiset heimot kiintyi erinomaisesti niihin joihin h?n kerta mieltyi; h?n oli ty?t?tekev? ja ?lyk?s mies, ja niin uskalias ja reipas toveri pulassa, ett'en toista senlaista ole tavannut.

H?n oli kolmenkymmenenviiden vuoden vanha taikka niill? mailla, mutta ei ollut "keshla" eli rengastettu mies. Pelk??n, ett? h?n Svazinmaassa oli joutunut jonkinlaisiin ik?vyyksiin, eiv?tk? h?nen heimonsa vanhimmat suvainneet h?nen kantaa rengasta, ja senvuoksi h?n tuli ty?t? tekem??n kultakedoille. Toinen mies tai oikeammin nuorukainen oli Mapoch Kaffereita, eli Knobnose'sta, ja pelk??n ett'en seuraavien tapahtumienkaan nojalla voi h?nest? paljon hyv?? puhua. H?n oli laiska ja huolimaton veijari, ja viel? t?n? aamuna minun t?ytyi k?ske? Pharaoh'n antamaan h?nelle selk??n h?rkien karkuunp??st?misest?, jonka Pharaoh teki suurella mielihyv?ll?, vaikka h?n jo oli kiintym?isill??n Jim-Jim'iin. Tosin per?st?p?in n?in h?nen lohduttavan Jim-Jim'i? tarjomalla h?nelle n?pillisen nuuskaa omasta korvallisesta rasiastaan, samassa selitt?en h?nelle ett? ensi kerralla kun h?nen tuli h?nt? l?ylytt??, h?n aikoi suomia h?nt? toisella k?dell? ristiin yli vanhojen naarmujen ja piirt?? "kauniin mallin" h?nen selk??ns?.

Niin he meniv?t, vaikka Jim-Jim ei ollenkaan mielell??n j?tt?nyt leiri? t?ll? hetkell?, juuri kun kuutamo oli niin kirkas, ja palasivat takasin hyv??n aikaan terveen? ja ehe?n? tuoden muassaan suuren kimpun puita. Nauroin Jim-Jim'ille ja kysyin h?nelt? oliko h?n n?hnyt jotain, ja h?n vastasi, kyll?, kyll? h?n n?ki; h?n oli n?hnyt kaksi suurta, keltaista silm?? tuijottavan h?neen er??n pensaan takaa ja kuullut jonkun kuorsaavan.

Tarkemmin tutkien keltaiset silm?t, ja kuorsaaminen tuskin olivat muuta kuin Jim-Jim'in vilkkaan mielikuvituksen tuotteita, enk? juuri ollut suurin levoton t?st? peloittavasta raportista; vaan n?hty?ni heid?n laittavan tulta, menin aituuksen sis?lle ja nukahdin rauhallisesti Harry'n viereen.

Muutaman tunnin j?lest? her?sin hyp?ht?en pystyyn. En tied? mik? minut her?tti. Kuu oli laskeutunut tahi ainakin melkein peittynyt er?maan hiljaiseen horisonttiin, ainoastaan sen punainen reuna oli j??nyt n?kyviin. My?s tuulen puuska oli her?nnyt ja ajelehti pitkin pilven kiiruhtavia reunoja kautta t?htirikkaan taivaan, ja yleens? y?n tunnelmassa oli tapahtunut suuri muutos. Tutkien taivasta p??tin olevan kaksi tuntia p?iv?nnousuun.

H?r?t, jotka tavan mukaan olivat sidotut skotlantilaisen vankkurin aisaan olivat hyvin levottomat -- ne nuuskivat ja huokuivat yht?mittaa, nousivat yl?s ja laskeutuivat alas taas, josta syyst? heti ep?ilin niiden jotain vainuvan. ?kki? huomasin mit? ne vainusivat, sill? viidenkymmenen kyyn?r?n p??ss? meist? leijona karjui, ei kovaa, vaan kyllin ??nekk??sti saadakseen syd?meni nousemaan kurkkuun.

Pharaoh nukkui vankkurin toisella puolella ja sen alla n?in h?nen nostavan p??t??n ja kuuntelevan.

"Leijona, Inkoos", h?n kuiskasi, "leijona."

Jim-Jim my?s hyp?hti yl?s ja heikossa valossa taisin n?hd? ett? h?n oli kovin peloissaan.

Koska ajattelin ett? oli paras valmistautua arvaamattomiin tapahtumiin, k?skin Pharaoh'n lis?t? puita tuleen, ja her?tt?? Harry'n, jonka tosiaan luulin voivan rauhallisesti nukkua tuomiopasuunan kaikuessa. Ensin oli h?n v?h?n pel?stynyt, vaan kohta asemamme j?nnitt?v?isyys kiihoitti h?nt? ja h?n tuli aivan innokkaaksi saada n?hd? h?nen majesteettiaan vasten kasvoja. Otin sukkelan rihlapyssyni ja annoin Harrylle omansa -- Westley Richardson alask??nnett?vi? kolvia, hyvin mukava ase nuorukaiselle, kirkas ja sit?paitsi hyv? tappamaan, ja niin sitten odotimme.

Pitk??n aikaan ei mit??n tapahtunut, ja min? rupesin jo ajattelemaan ett? olisi parasta paneutua uudestaan nukkumaan, kun ?kki? kuulin ??nen enemm?n yskinn?n kuin karjunnan kaltaisen, noin kahdenkymmenen askeleen p??ss? aituuksesta. Kaikki katsoimme eteemme, vaan emme voineet mit??n n?hd?; ja niin seurasi toinen v?liaika. Oli hyvin hermostuttavaa odottaa hy?kk?yst?, joka saattoi tapahtua joka nelj?nnes tunti tai olla ihan tapahtumatta; ja vaikka olin vanha tottunut t?nlaisissa teht?viss?, olin levoton Harry'n puolesta, sill? on kummallista mitenk? jonkun rakkaan olennon l?sn?olo vaaran hetken? kiihoittaa, ja t?m? nyt minuakin hermostutti. Luulen, vaikka oli jotenkin kylm?, ett? hiki valui pitkin kasvojani ja tyynnytt??kseni ajatusteni juoksua pakoitin itse?ni katsomaan koppakuoriaista, jota tulen valo n?kyi kiinnitt?v?n, ja joka istui sen ??ress? ajatuksissaan hieroen tuntosarviaan toisen toistansa vastaan.

Yht'?kki? koppakuoriainen teki aika hypp?yksen, niin ett? oli putoamisillaan p?istikkaa tuleen, ja niin teimme kaikki -- hypp?yksi? tarkoitan, eik? kumma lainkaan sill? suoraa p??t? aituuksen alta kuului kamalin karjunta, joka sanalla sanoen saattoi skotlantilaiset vankkurit t?r?j?m??n ja seisahdutti hengitykseni.

Harry p??sti huudahduksen, Jim-Jim ulvoi suun t?ydelt?, ja h?rk? raukat olivat niin kauhistuneet ett? tuskin pysyiv?t nahoissansa, vapisivat ja mylviv?t surkeasti.

Y? oli nyt melkein t?ydellisesti pime?, sill? kuu oli aivan laskeutunut ja pilvet olivat peitt?neet t?hdet, niin ett? ainoa valomme oli tuli, joka t?ll? hetkell? taas paloi kirkkaasti. Mutta kuten tied?tte on tulen valolla hyvin vaikea ampua, se on niin ep?varma ja sit? paitsi tunkeutuu ainoastaan hyvin v?h?n pimeyteen, vaikka pime?n puolella oleva voi n?hd? sen niin kaukaa.

Pian h?r?t, seisottuaan hetken hiljaa, vainusivat leijonan ja tekiv?t niinkuin olin pel?nnyt -- alkoivat raastaa ja repi? itsens? irti aisasta, johon olivat sidotut, ja sy?ksyiv?t hurjina er?maahan.

Leijonat tuntevat t?m?n h?rkien tavan, jotka minun luullakseni ovat tuhmimmat el?imet auringon alla, lammas on oikea Salomon niihin verraten; ei ole ollenkaan harvinaista ett? leijona asettuu senlaiseen asentoon ett? h?rk?lauma tai valjakko vainuu h?net, katkasee hihnat ja sy?ksyy pensaikkoon. Sinne tultuaan ne tietysti pimeydess? ovat avuttomat; ja silloin leijona valitsee sen, josta enin pit?? ja sy? sen kaikessa rauhassa.

Niin, ymp?ri juoksivat kuusi h?rk??mme ja olivat v?h?ll? polkea meid?t kuoliaaksi hurjassa vauhdissaan, jos emme tosiaan olisi pikaisesti heitt?ytyneet tielt?, olisimme kuolleet heid?n jalkoihinsa, tai ainakin pahasti vahingoittuneet. Vaan nyt oli Harry juossut tielt? ja Jim-Jim parka, joka oli jostain paikasta k?sivarrestaan tarttunut aisaan, tuli lenn?tetyksi suoraan -- aituuksen poikki, pudoten maahan sivulleni muutaman askeleen p??h?n.

Aisa meni poikki kovan painon alla. Jos se ei olisi taittunut, vaunut olisivat kaatuneet; vaan asian n?in ollen h?r?t, vaunut, vetonuorat, hihnat, taittunut aisa ja kaikki tyyni kaatui yhdess? sekamelskassa, ja oli n??lt??n kuin aukeamaton solmu.

Pari minuuttia t?m? asian kanta sai minut unohtamaan leijonan, joka kaiken matkaansaattoi, ja sen ohella ihmettelin mit? kummaa oli nyt tekeminen, ja mit? tekisimme jos karja tunkeutuisi mets??n ja eksyisi, sill? karja noin pel?styksiss??n laukkaa eteenp?in kuin hurjistunut, -- vaan piakkoin kiireimm?n kautta tulin kutsutuksi toimintaan.

Sill? t?ll? hetkell? ?kk?sin tulen valossa jonkunlaisen keltaisen kiillon suuntautuvan ilman l?pi meihin.

"Leijona! Leijona!" hoilotti Pharaoh, ja samassa suuri, n??ntynyt naaras leijona n?ht?v?sti puolihulluna n?l?st?, astui suoraan aituuksen keskelle, ja seisoi siell? savuisessa pimeydess? pieks?en h?nt??ns? ja ulvoen. Tartuin pyssyyni ja ammuin, vaan osaksi h?mmennyksest?, osaksi mielenliikutuksesta ja ep?varman valon t?hden hairahduin ja melkein ammuin Pharaoh'oon. Rihlapyssyn valo valaisi vahvasti koko n?ytelm?n, ja voin vakuuttaa teille ett? se oli raivokas -- h?rkien temmelt?v? joukko py?ri vaunujen ymp?ri senlaisessa sekamelskassa, ett? heid?n p??ns? n?yttiv?t kasvavan heid?n takaruumiistaan ja sarvet tunkeutuvan ulos sel?st?; Jim-Jim etualalla, jonne h?r?t olivat h?net heitt?neet hurjassa juoksussaan, ojenteli itse??n kauhistuksissaan; ja taulun keskustana suuri, n??ntynyt leijona mulkoellen ymp?rilleen n?lk?isill? keltaisilla silmill??n, ulvoen ja ulisten ik??nkuin h?n mieless??n miettisi mit? tehd?.

Kauan ei se kumminkaan miettinyt, sill? juurikuin liekki oli sammunut ja ennenkun enn?tin ampua uudestaan se hypp?si ilke?sti l??h?tt?en Jim-Jim raukan p??lle.

Kuulin onnettoman pojan huutavan ja melkein samassa silm?nr?p?yksess? n?in h?nen jalkansa heilautettavan ilmaan. Leijona oli tarttunut h?nen niskaansa ja ?kkin?isell? nytk?yksell? heitt?nyt h?nen ruumiinsa selk?ns? yli, niin ett? jalat riippuivat toisella puolella.

Sitten ilman v?hint?k??n ep?ilyst? ja n?ht?v?sti ilman mit??n vaikeutta, se raivasi itselleen tien aituuksen alta, ja kantaen Jim-Jim parkaa katosi pimeyteen kylpypaikkaan p?in, josta jo olen kertonut.

Me nousimme pystyyn aivan hurjina pelosta ja kauhusta, ja sy?ksimme raivokkaasti sen j?lkeen, ampuen umpim?hk??n laukauksia, siin? toivossa ett? se niitten pelosta j?tt?isi saaliinsa, mutta emme n?hneet emmek? kuulleet mit??n. Leijona oli kadonnut pimeyteen ottaen Jim-Jim'in mukaansa, ja heit? seurata p?iv?n valkenemiseen olisi ollut hurjuutta. Antautuisimme vaan vaaralle alttiiksi ja joutuisimme saman kohtalon alaisiksi.

Niin hiivimme vavahtavalla ja raskaalla syd?mell? takasin leiriimme ja istuuduimme odottamaan p?iv?nvaloa, johon tuskin en??n oli tuntiakaan. Oli kerrassaan hy?dyt?nt? hakea h?rki?k??n sit? ennen, istumme siis vaan ihmettelem?ss?, mitenk? taisi niin k?yd? ett? Jim-Jim otettiin ja me toiset j?imme, ja koetimme viel? toivoa ett? palvelija parkamme armollisesti pelastuisi. Vihdoin heikko valo h??m?itti kuin kummitus mets?n kaltevalla rannalla ja pilkoitti h?rkien sotkeutuneilla sarvilla, kalpeina ja peloissamme l?ksimme selvitt?m??n n?it? ennenkun p?iv? niin valkenisi ett? voisimme l?hte? leijonata ajamaan, joka oli vienyt Jim-Jim'in. Vaan t??ll? odotti meit? uusi levottomuus, sill? kun vihdoin ??rett?m?ll? vaivalla olimme saaneet avuttomat elukat irti, tulimme huomaamaan ett? yksi paraista oli hyvin kipe?. Siit? ei ep?ilyst?k??n, se seisoi heikosti, jalat hajallaan ja p?? riippui alhaalla. Sill? oli punatauti, olin varma siit?. H?rk? se aina on syyp??n? kaikkiin suurimpiin vaikeuksiin matkoilla Etel?-Afrikassa. Se on neekeri? lukuun ottamatta ?rsytt?vin el?in maailmassa. Sen ruumiinrakennus on heikko, eik? se koskaan laiminly? tilaisuutta sairastua johonkin salaper?iseen tautiin. Se laihtuu pienemm?st?kin suuttumuksesta, ja kuolee n?lk??n pelk?st? ilkeydest?; jota vastoin sen suurimpana ilona on kielt?yty? vet?m?st?, kun se viihtyy hyvin jonkun virran luona, tai vaununpy?r? tarttuu liejuiseen kuoppaan. Aja sill? muutama peninkulma huonoa tiet? ja sin? n?et ett? sill? on haava jalassa; p??st? se sy?m??n laitumelle ja sin? huomaat ett? se on juossut tiehens?, tai jos se ei ole sit? tehnyt, on se h?ijy tahallisesti sy?nyt "tulpaania" ja myrkytt?nyt itse??n. Aina ovat asiat jotenkin hullusti sen suhteen. H?rk? on j?rjet?n luontokappale. Esimerkkin? sen tavallisesta k?yt?ksest? on sairastuminen -- ja luultavasti punatautiin, juuri kuin leijona on tempaissut sen paimenen pois. Sit?p? olisin voinut odottaakin, ja siksip? en ollut pettynyt, enk? h?mm?stynyt.

No niin, ei auttanut t?ss? itkeminenk??n, vaikka melkein olin sill? tuulella, sill? jos t?ll? yhdell? oli punatauti, oli luultavasti toisillakin, vaikka olin ostanut ne "karaistuna" s.o. koeteltuna senlaisia tauteja kuin punatautia ja keuhkotautia vastaan. Ajan pitk??n sit? karaistuu t?nlaisten asiain suhteen Etel?-Afrikassa, sill? ep?ilen ett? miss??n muualla maailmassa on el?inten hukka niin suuri kuin siell?.

Otin rihlapyssyni ja k?skien Harry'n seurata itse?ni, , sy?ksin katsomaan jos ei voisi l?yt?? jotain Jim-Jim'iin kuuluvaa. Maaper? pienen leirimme ymp?rill? oli kovaa ja kallioista, emmek? voineet n?hd? mit??n j?lki? leijonasta, vaikka ihan aituuksen ulkopuolella huomasimme pari pisaraa verta. Noin kolmensadan kyyn?r?n p??ss? leirist? v?h?n oikealle, oli maatilkka jossa kasvoi sokuripensaita ja tavallisia mimosapuita, ja t?nne min? suuntasin, ajatellen ett? leijona varmaan oli tarttunut t??ll? saaliiseensa nielastakseen sen. Pujottelimme pitk?n ruohikon l?pi, joka oli taipunut alas m?r?n kasteen painosta. Kahdessa minuutissa olimme l?pim?r?t aina reiteen asti, ik??nkuin olisimme vedess? kahlanneet. P??simme sent??n pensaikkoon, ja aamun harmaassa valossa me varovasti ja hiljaa tunkeusimme sinne. Oli hyvin pime?t? puitten alla, sill? aurinko ei viel? ollut noussut, kuljimme siis suurimmalla huolella pel?ten joka hetki t?ytt??v?mme leijonaan Jim-Jim paran luita nuolemassa. Mutta mit??n leijonaa emme voineet n?hd?, ja mit? Jim-Jim'im tulee ei h?nest? l?ytynyt edes sormennivelt?, Siis t?nne he eiv?t olleet tulleet.

Pujotellen pensaitten l?pi haimme jokaisen mahdollisen paikan, vaan samalla tuloksella.

"Ep?ilen ett? se on kantanut h?net suoraa p??t? pois", sanoin viimein synk?sti. "Kaikessa tapauksessa h?n nyt on kuollut, niin ett? Jumala olkoon h?nelle armollinen, me emme voi h?nt? auttaa. Mit? nyt tehd??"

"Minusta olisi parempi menn? peseytym??n lammikkoon ja sitten palata jotain sy?m??n. Olen likanen", sanoi Harry.

T?m? oli k?yt?nn?llinen joskin jotenkin tunteeton neuvo. Ainakin minuun vaikutti tunteettomasti puhua kylpemisest?, kun Jim-Jim parka niin vast'ik??n oli tullut sy?dyksi. Mutta en kuitenkaan antautunut tunteilleni, siis menimme sille kauniille paikalle, jonka jo olen kuvannut. Min? saavutin sen ensiksi kavuten alas sananjalkaista t?yry?. Sitten k??nnyin ymp?ri ja sy?ksyin takasin kimakasti kirkaisten, sill? melkein jalkaini alta kuului kauhistuttavin murina.

Olin melkein astunut kivipaadella nukkuvan leijonan sel?lle: samalla kivell? meid?n oli tapana pyyhki? itse?mme kylvyn j?lkeen. Nuristen ja m?risten, ennenkun taisin mit??n tehd?, ennenkun edes ehdin pyssyni viritt??, se oli laukannut kristallisen lammikon yli ja katosi t?yryn toiselle puolelle. Kaikki oli tapahtunut silm?nr?p?yksess?, pikaisesti kuin ajatus.

Se oli nukkunut kivilevyll?, ja oi, kauhistus! mik? lep?si sen vieress?? Jim-Jim raukan veriset j??nn?kset verell? tahratulla kalliolla.

"Oi! is?, is?!" huusi Harry; "katso veteen!"

Katsoin. Siell? uiskenteli miellytt?v?n, tyynen lammikon keskell? Jim-Jim'in p??. Leijona oli purrut sen suoraan poikki, ja se oli vy?rynyt alas kaltevata kalliota veteen.

Emme en??n milloinkaan kylpeneet t?ss? lammikossa; min? en ainakaan puolestani koskaan voinut katsella sen rauhallista pintaa huojuvien sananjalkain reunustamana, ajattelematta kamalata p??t?, joka py?ri ja kellui ja keikkui pois veteen, kun koetimme sit? ottaa kiinni.

Jim-Jim raukka! Me kaivoimme h?nen j??nn?ksens?, joita ei ollut paljon, vanhassa leip?s?kiss? maahan, ja vaikka h?nen el?ess??n h?nen hyveens? eiv?t olleet suuret, olimme nyt kun h?n oli poissa melkein itkussa h?nen t?htens?. Harry todella itkikin hillitt?m?sti; Pharaoh mutisi jotain hyvin rumaa zulun kielell? ja min? tein hiljaa pienen lupauksen itselleni saattavani leijonan pois p?ivilt? jos vaan suinkin voisin, ennen kahden vuorokauden kuluttua.

Niin, me siis hautasimme h?net, ja siin? h?n lep?si leip?s?kiss? , jossa eiv?t leijonat h?nt? en??n h?irinneet -- mahdollisesti hyenat, jos ne luulevat sen maksavan vaivaa. Kaikessa tapauksessa ei h?n siit? tied?; ja niin loppuu kertomus Jim-Jim'ist?.

Kysymys oli nyt ratkaistava mitenk? saada murhaaja pauloihin. Tiesin ett? se kyll? palaisi n?l?n sit? ahdistaessa, mutta en tiennyt milloinka se tapahtuisi. Se oli j?tt?nyt niin v?h?n Jim-Jim'ist? j?lelle, ett? tuskin luulin sen tulevan ensi y?n?, jos ei sill? ollut poikasia. Lis?ksi tiesin ett? ei olisi viisasta j?tt?? sen tuloa sattuman varaan, siis aloimme tehd? pieni? valmistuksia. Ensim?iseksi varustimme aituuksen pensaisen t?yr??n, laahaten suuren m??r?n piikkipuun latvoja kokoon, asetimme ne toistensa p??lle siten ett? piikit tulivat ulosp?in. Jim-Jimin kohtalon j?lkeen t?m? varovaisuus n?ytti hyvin v?ltt?m?tt?m?lt?, sill? kuten Kafferit sanovat, johon yksi pukki harppaa, sinne toinenkin seuraa, saatikka sitten senlainen el?in kuin leijona, joka on tunnettu niin toimivaksi ja voimakkaaksi. Ja nyt tuli toinen kysymys, kysymys kuinka saisimme leijonan viekoitelluksi palaamaan? Leijonilla on omituinen taito ilmesty? aivan odottamatta, ja tahallaan pysyyty? poissa kun niiden l?sn?oloa halutaan. Tietysti oli mahdollista jos sille Jim-Jim oli mieluinen, ett? se tulisi takasin katsomaan viel?k? h?nen sis?lmyksi??n l?ytyisi, mutta siihen ei voinut luottaa.

Harry, joka kuten sanoin oli tavattoman k?yt?nn?llinen poika, kehoitti Pharaoh'ta menem??n aituuksen ulkopuolelle kuutamoon istumaan jonkinlaiseksi sy?tiksi, vakuuttaen h?nelle ett'ei h?nell? ollut mit??n pelon syyt?, me tietysti tappaisimme leijonan, ennenkun t?m? tappaisi h?net. Pharaoh ei kumminkaan, kumma kyll?, n?kynyt pit?v?n t?st? kehoituksesta. H?n l?ksi kuitenkin, hyvin suuttuneena Harryyn, joka oli t?m?n keksinyt.

Vaan nytp? minulle johtui mieleen jotain.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet