Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kuoleman rajoilla: Kertomus by Lassila Maiju
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 608 lines and 17786 words, and 13 pages
Nina was a spy, of course, or she wouldn't have the job. In view of his own assignment and the delicacy of Terro-Martian relatell? tarpoivat kuorman rinnalla aivan kuin elottomina. Juho Kokko tajusi senkin n?yn ainoastaan ylimalkaisesti: ik??nkuin ep?selv?sti h?n erotti, kuinka tuo vastaan tuleva jono suoltui ohi kuin elottomasti, helteest? uupuneena, miehet hieman nokisina. Kuoppapaikoissa lompsahtelivat k?rrien py?r?t rummuissa, ja hiilikuorma ja sen p??ll? torkkuva ajaja aina ik??nkuin ny?k?hti.
Ja sitten taas samaa ja samaa ep?m??r?ist? matamista. K?rrien kuivettuneet py?r?t tuntuivat rummuissa lotisevan. Juho Kokon p??ss? alkoivat kaikki nuo n?yt ja huomiot k?yd? yh? ep?selvemmiksi, sik?li kuin tuota ohi lotuuttavaa jonoa jatkui. H?nen oma k?yntins? tuntui kuten soutajasta vastaantulevan laivan ohi soutaessa: vaikka koki astua siell? tievieress?, niin tuntui siin? kuumuudessa ja ep?selvyydess?, kuin ei h?n p??sisi sen etemm?, vaan suoltuisi se kuormajono vain ohi, h?nen itsens? yh? samalla paikalla astua yritt?ess?.
Polviensa h?n vain tajusi siin? elottomassa kuumuudessa astuessa tasaisesti notkahtelevan. Kai se lie heikkouttakin ollut. Kai my?s mielen painostuksesta johtunutta.
Kotona se Anna oli. Asui tehdasasutuksen laidassa, ja siell? oli jo kartanollakin hieman kyl?n luonnon tuntua: akkunapuolikas oli auki ja sen alla kukki sireeni.
Sanaakaan puhumatta oli h?n tullut ja istahtanut ja j??nyt siihen tupakoimaan, vaikka ei tuo piippukaan oikeastaan palanut. Katse oli kiintynyt johonkin lattianrakoon, ja tuskin h?n huomasi Annan puuhailuakaan.
Ei selv?? ajatusta. Ei Annakaan nyt puhunut. Se ?skeisen ajaa lotuuttavan kuormajonon vaikutus oli matanut jo lopen ohi, ja h?n istui aivan tyhj?n?. Ei tuo nyt haluttanut erin puheen alkuakaan hapuilla. Anna nouti uuden raudan liedelt? ja ryhtyi jatkamaan silityst?ns?.
"No mit?, Juho?" alotti nyt vihdoinkin Anna puhelun ja lis?si:
"Niin ett? mit?s kuuluu?"
Se tuli nyt, vasta nyt, kuin tervehdykseksi. Juho hidasteli:
"Eip? t?ss? mit??n erikoisia", tapaili h?n, oli imaisevinaan savut ja lis?si muun puutteessa:
"Ne n?? yhteiskunnalliset olot kun rupeavat k?rjistym??n, niin..."
H?n puhui sit? aivan kuin osoittaakseen, ett? muka oli sit? asiaa siin? ??nett?m?n? istuessaan punninnut.
Mutta siihen se loppuikin. Ei ollut mill? jatkaa.
"Niin mit? sitten?" tarttui silityst??n puuhaileva Anna tovin kuluttua, kuin puhetta vireill? pit??ksens?. Juho tapaili:
"Ka ei mit??n erin... Se vain Tiuppa siin? l?htiess? otti puheeksi ja arveli, ett?... jos ne olisivat toisin..."
Mutta siin? taas loppui kaikki ja sekoittui. Taas tuntui olo ik??nkuin raskaalta.
"Mutta mit?p? niist?", k??nsikin h?n puheensa ?kki?, ??nikin aivan kuin masennuksissa, ja nyt h?n koki alkaa uutta, puhellen:
"Min? taisin olla paraiksi kymmenvuotiaaksi tulossa silloin, kun is?-vainajan m?kill? viimeist? kes?? asuttiin."
Omituista! Varsinkin sen viimeisen kes?n h?n nyt n?in? viime aikoina oli niin selv?sti muistanut ja lis?ksi er??n toisen: sen, jolloin oli opetellut huilua soittamaan, noin seitsenvuotiaana.
"Oli silloinkin t?mm?inen hyv? kes?", koki h?n siin? kumarassansa jatkaa ja lis?ili, katse yh? siin? sillanraossa:
"Meid?n tuvan rapuilta oli pihanurmikkoa pitkin j?rven rantaan ehk? sen verran kuin t?st? tuohon Hilapan tuvalle."
Miten vaivalloiselta, raskaalta h?nest? nyt t?m? puhuminenkin tuntui. H?n muisti, kuinka oli silloin poikasena soitellut ison pihlajan juurella, mutta viel? useammin pihaver?j?ll?, jonne m?kin kaksi lehm?? vasikoinensa illoin saapuivat. Nyt se kuva tuli mieleen tavallista el?v?mp?n?, ja h?nest? tuntui, kuin istuisi siell? ver?j?ll? nyt h?nen poika-vainajansa, istuisi ja soittelisi puuhuilua, kuten h?n silloin, ?idin lyps?ess? karjapihalla.
Ei, ei ottanut nyt puhe sujuaksensa. Annakin vaikeni.
"Mutta mit?p? niist?... Vanhoista muistoista", lopettikin h?n ?kki?, tovin vaiettuansa, ja aivan toiseen asiaan menn?kseen h?n nyt uudelleen ik??nkuin siit? puheensa alkuosasta alkaen puheli:
"Meit? kuitenkin painavat n?m? k?rjistyneet yhteiskuntaolot niinkuin eloton rautaharkko... Jos sit? yrit?tkin mit?, niin se vaan painaa!"
Ja taas ??nett?myys. Annaakin alkoi painostaa. H?n koki uurastaa ty?ss??n ja aikoi puhua jotain eloisampaa, mutta ei tuo tahtonut puhe l?hte?.
Ja silloin tuntui, kuin olisi h?nelt? p??ssyt hiljainen huokaus.
Oikeastaan Anna puuhaili Ameriikkaan-l?ht??, vaikka ei ollut siit? viel? kellek??n puhunut, ei Juhollekaan. Olo tuntuikin kotimaassa k?yv?n ty?l??ksi. Herrasv?ki, kun tiesi h?nen olevan lakon puuhahenkil?lt?, ei antanut h?nelle en?? pesua. Ty?v?ell? taas ei ollut mill? pesett??. Lakkolaisten voimat tuntuivat n??ntyv?n. Kaikki painosti. Oli h?nell? jo koottuna niukat matkarahatkin.
Mutta nyt, Juhon siin? masennuksissaan istuessa, varustautui h?n ilmoittamaan tuosta aikeestansa l?hte? Ameriikkaan. Juhon tavallistakin painostavampi masentuminen alkoi h?ness?, kuten usein ennen, her?tt?? s??li? ja osanottoa. Kuin saadakseen raskaan painostajaisen huoneesta pois karkoitetuksi oli h?n puuhannut kahvikupit ja valmiin kahvin siihen silitysp?yt?ns? kulmalle, kaasi Juholle kupin ja kehotti:
"Juho... Juo nyt!"
Miten puhtaalta se Anna tuntuikin nyt taas Juhosta siin?, valkea silitt?j?tt?ren esiliina yll??n puuhatessaan. Aivan h?nen mielens? taas virkistyi.
"Ota nyt leip??kin!" kehotteli Anna silityspuuhissaan ahertaen. Juho istui penkill? kumarassa. Kuin kehotusta totellakseen h?n kurotti leivoksen reunasta irtaantuneen murusen, alkoi sit? pureksia natustella, kuten ?sken Tiupan tuvassa sit? murustansa, ja samalla puheli:
"Olisipa t?ss? leiv?tt?kin v?ltt?nyt... Juuri ?sken s?in aamiaisenkin."
H?nt? ujostutti sanoa totuus: ettei ollut eilenk??n sy?nyt. Ja jos Anna olisi nyt miten pyyt?nyt h?nt? sy?m??n enemm?n, ei h?n olisi sit? tehnyt. H?nt? painosti t?m? k?yhyyden tunne.
Mutta samalla h?n alkoi hiljaa herkky?. Annan yst?vyys sai taas h?nen herk?n sielunsa v?r?htelem??n. Taas sekoittui h?ness? se ainainen rakkauden ja kuoleman runous, punoutui samaksi rihmaksi. H?n muisti hirttonuoransa, ja miten lie ollutkin, herkkyi h?n siin? jotain puhuakseen ?kki? kys?isem??n:
"Surisitko, Anna, jos yhten? p?iv?n? niinkuin... sanoisin j??hyv?iset koko tehtaalle?"
Sit? itsemurhaansa h?n tarkoitti. Mutta ei Anna ymm?rt?nyt. Luuli Juhon aikovan l?hte? ty?nhakuun muualle ja puhuvan niist? j??hyv?isist?.
"Surisitko, Anna?" toisti Juho. Annasta tuntui Juho nyt ihan omituiselta, kaihoisalta. Silityst??n asetellen h?n tapaili:
"Mit? sin? nyt, Juho... Eih?n t?ss? mit?..."
H?nenkin mielt?ns? aivan herkytti t?m? Juhon mielenmasennus. Vaistomaisesti h?n sen tajusi. Kuin mielialaansa peitell?kseen h?n jatkoksi tapaili:
"Kuka t?ss? tiet?? kuka meist? ensiksi j??hyv?iset sanoo..."
H?n tarkoitti sit? omaa l?ht??ns?, Ameriikkaan-menoansa.
Mutta siihen oli puhelu tauota. Sen aiotun matkankin takia tuo lie ollut Annan mieli nyt niin herkk?. H?n syventyi ty?h?ns?. Juho istuksi, oli tupakoivinaan. Ajatus ei ottanut tehd?ksens? ty?t?. Katse kiintyi taaskin siihen samaiseen sillanrakoon. Hyv? tovi oltiin aivan ??neti.
Mutta lopulta h?n, ik??nkuin olisi virkistynyt, kohentautui ja kaihoili:
"Ei... Et sin?, Anna, surisi... Et, et sin? surisi, Anna!"
Anna ihan heltyi.
"Hyv? is?... Mit? sin? nyt, Juho, tuolla tavalla!" koki h?n tapailla ja ollen ihan altis kaikelle aikoi ilmoittaa sen oman matkansa, puhellen:
"Kun n?m? todellakin, n?m? yhteiskunnalliset olot... ovat niin kierot."
H?n oli ihan kuin helteinen, n?pp?si kostealla sormella silitysrautaa, sen kuumuutta koetellen, ja kuin hajanaisena jatkoi:
"Niiden takia t?ss? min?kin tulin jo ajatelleeksi, ett? jos t?st? poistuisi Ameriikkaan... Ei se k?yh?n is?nmaa ole enemm?n t??ll? kuin muuallakaan maailmassa."
Oli alkanut hiljaisuus. T?m? Annan ilmoitus tuli Juholle ihan odottamatta. Se koski h?neen. Oli kuin ainoa yst?v? olisi ilmoittanut h?net j?tt?v?ns?. H?n painautui kumaraansa ja istui ja koki saada jotain ajatuksen tapaista kiinni.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page