Read Ebook: Auskultantin päiväkirja: Pöytälaatikon salaisuuksia by Kianto Ilmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 717 lines and 40781 words, and 15 pages

BASKERVILLEN KOIRA

Kirj.

A. Conan Doyle

Suomennos

Yrj? Weilin, Helsinki, 1904.

ENSIMM?INEN LUKU.

Herra Sherlock Holmes.

Herra Sherlock Holmes, joka tavallisesti nousi hyvin my?h??n yl?s aamusin, paitsi niiss? kyll?kin useissa tapauksissa, jolloin h?n oli valvonut koko y?n, istui aamiaisella. Min? seisoin matolla tulisijan edess? pit?en k?dess?ni keppi?, jonka er?s edellisen? iltana luonamme k?ynyt herra oli unohtanut. Se oli jokseenkin soma ja tukeva, se oli varustettu sipulinmuotoisella k?densijalla ja n?ytti oikealta "tuomarin sauvalta." 'M.R.C.S. James Mortimerille yst?vilt?ns? C. C. H:ssa' oli kaiverrettu tuuman-levyiselle, k?densijan alapuolella olevalle hopealevylle, sek? viel? vuosiluku 1884. Juuri sellaista keppi? k?ytt?v?t tavallisesti vanhat perhel??k?rit -- se n?ytti arvokkaalta, vakavalta ja luottamusta her?tt?v?lt?.

"Kas niin, Watson, mit? johtop??t?ksi? tuosta teet?"

Holmes istui selin minuun, enk? ollut sanallakaan ilmottanut mit? toimitin.

"Kuinka tiesit, mit? min? tein? Luulenpa ett? sinulla on silm?t niskassakin."

"Ainakin minulla on kiillotettu hopeakannu p?yd?ll?", sanoi h?n. "Mutta sanohan, Watson, mit? saat tiet?? tuosta kepist?? Koska emme, ik?v? kyll?, saaneet tavata sen omistajaa, emmek? voi aavistaakaan h?nen asiaansa, on t?m? h?nen k?ynnist??n j??nyt pieni muisto meille hyvin t?rke?. Muodosta nyt kuva miehest?, kun olet t?t? h?nen omistamaansa esinett? niin tarkoin tutkinut."

"Min? luulen", sanoin min?, koettaen seurata toverini menettelytapaa niin hyvin kuin taisin, "ett? tohtori Mortimer on vanhanpuoleinen l??k?ri, jolla on melkoinen k?ytt?j?joukko, ja arvattavasti pidet??n h?nest?, koska h?nen tuttavansa ovat tahtoneet antaa h?nelle t?m?n todistuksen suosiostaan."

"Se on hyv?", sanoi Holmes, "eritt?in hyv?."

"Min? otaksun viel?, ett? h?n luultavasti tekee ty?t?ns? maalla ja usein, k?y sairaittensa luona jalan."

"Miksi niin?"

"Koskapa t?m? keppi, joka alkuaan on ollut jokseenkin soma, on joutunut niin huonoon kuntoon, ett? tuskin voin uskoa sen kuuluvan kellek??n kaupunkilaiselle. Sen paksu rautak?rki on niin kulunut, ett? se n?ytt?? olleen mukana pitkill? vaelluksilla."

"Tuo tuntuu hyvinkin oikealta", sanoi Holmes.

"Ja sitten t?m?: yst?vilt?ns? C. C. H:ssa. Min? otaksun, ett? H tarkoittaa jotain hevosurheiluseuraa. Ehk?p? h?n kirurgina oli tehnyt palveluksia paikallisen urheiluseuran j?senille, ja n?m? ovat kiitollisuutensa osoitteeksi antaneet t?m?n pienen lahjan."

"Nytp? sin?, Watson, viet voiton itsest?sikin", sanoi Holmes ty?nt?en tuolinsa syrj??n ja sytytt?en sigaretin. "Min? olen yht? halukas kuin velvollinenkin my?nt?m??n, ett? sin? aina olet itse asettautunut varjoon, kun olet yst?vyydess?si tehnyt selkoa minun teoistani. Ehk? et kyll? olekaan omavaloinen, mutta olet hyv? valonjohtaja. L?ytyy ihmisi?, joilla, vaikka ei neroa, kumminkin on ihmetelt?v? kyky kiihottaa muita, ja min? my?nn?n, kunnon veliseni, ett? olen sinulle hyvin kiitollinen."

N?ink??n paljoa ei h?n koskaan ennen ollut sanonut, ja min? tunnustan, ett? h?nen sanansa minua ilahuttivat, sill? minua oli usein suututtanut h?nen v?linpit?m?tt?myytens? minun ihailulleni ja koetuksilleni saattaa h?nen menettelytapojansa yleis?n tietoon. Min? olin ylpe?, kun sain uskoa p??sseeni niin t?ydellisesti syventym??n h?nen j?rjestelm??ns?, ett? voin sit? k?ytt?? tavalla, joka saavutti h?nen hyv?ksymisens?. H?n otti nyt kepin minulta ja tarkasti sit? muutamia minuutteja paljaalla silm?ll?.

N?ht?v?sti huvitettuna laski h?n sitten sigaretin pois, meni akkunan luo ja tutki esinett? suurennuslasilla.

"Kielt?m?tt? merkillinen, vaikkakaan siit? ei saa juuri paljoa tiet??", sanoi h?n. "Varmasti osottaa t?m? keppi yht? ja toista. Siit? saa perusteen useampiin johtop??t?ksiin."

"Onko jotain j??nyt minulta huomaamatta?" kysyin jommoisellakin itseluottamuksella. "Toivon, etten ole mit??n t?rke?? laiminly?nyt."

"Min? pelk??n, Watson kulta, ett? useimmat sinun johtop??t?ksist?si ovat v??ri?. Kun sanoin, ett? sin? minua kiihotat, tarkotin min? suoraan puhuakseni, ett? sinun erehdyksiesi huomaaminen jonkun kerran on saattanut minut oikealle tolalle. Ei niin, ett? olisit aivan v??r?ss? nyt kyseess? olevassa tapauksessa. T?m? mies suorittaa kielt?m?tt? ty?ns? maalla ja k?y paljon jalan."

"Siis olen oikeassa."

"Kyll? siin? suhteessa."

"Ja enemp?? eik? ole sanottavaa asiasta?"

"Totta kai, on varmasti. Tahtoisin esimerkiksi huomauttaa, ett? l??k?rin saaman muistolahjan ennemmin voi otaksua tulleen jostakin sairashuoneesta kuin urheiluseuran j?senilt?, ja kun kirjaimet C. C. ovat ennen H:ta, niin johtuu aivan luonnollisesti mieleen Charing Cross Hospital."

"Voi olla niin, siin? olet ehk? oikeassa."

"Aivan uskomatonta se kai ei ole. Jos perustumme edelleen t?lle otaksumalle, niin saamme uutta pohjaa arveluillemme tuosta miehest?, joka eilen k?vi meit? hakemassa."

"Mit? voisimme sitten johtaa siit? asianlaidasta, ett? C. C. H. merkitsee Charing Cross Hospital?"

"Eik? mieleesi johdu mit??n erikoista? Sin? tunnet minun menettelytapani. K?yt? niit?!"

"Min? en huomaa mit??n muuta kuin sen, ett? mies toimi kaupungissa ennenkuin muutti maalle."

"V?h?n pitemm?llekin voisimme ehk? p??st?. Koettakaamme ajatella, miss? tilaisuudessa t?m?ntapainen lahja mahdollisuuden mukaan on annettu. Koskahan h?nen yst?v?ns? olisivat tulleet ajatelleeksi antaa h?nelle t?m?n todistuksen suosiostaan? Luultavasti juuri silloin, kun h?n oli aikeessa luopua paikastaan sairashuoneessa, ruvetakseen ty?skentelem??n omin p?in. Tied?mme h?nen saaneen lahjan. Luulemme h?nen vaihtaneen toimensa sairashuoneessa yksityiseen l??k?rinty?h?n maalla. Olisiko silloin liian ennenaikaista otaksua, ett? lahjan antaminen tapahtui v?h?? ennen muuttoa?"

"Ei, se kyll? tuntuu sangen luultavalta."

"Nyt on huomattava, ett? h?nell? ei ole voinut olla vakinaista tointa sairashuoneessa, sill? sellaisen paikan saavat vain Lontooseen lopullisesti asettuneet henkil?t, jotka eiv?t muuta maalle, kun vaan niin mieleen johtuu. Mik? h?n sitten oli? Jos h?n ty?skenteli sairashuoneessa ilman vakinaista paikkaa, oli h?n ep?ilem?tt? toisen arvoluokan l??k?ri, ehk? l??ketieteen ylioppilas, joka ei ole suorittanut t?ydellist? tutkintoa. Viisi vuotta sitten l?hti h?n Lontoosta, sen voi n?hd? kepin vuosiluvusta. Sinun vakava, keski-ik?inen perhel??k?risi, rakas Watson, haihtuu kokonaan ilmaan, ja h?nen sijalleen ilmestyy nuori, alle kolmenkymmenen vuoden ik?inen mies, joka on luonteeltaan yst?v?llinen, ilman kunnianhimoa, hajamielinen, ja jolla on, umpim?hk??n kuvaillen, rottakoiraa suurempi ja doggia pienempi koira."

Min? nauroin tuntematta itse?ni vakuutetuksi. Sherlock Holmes nojautui taaksep?in selk?nojaa vasten ja puhalteli suustaan pieni? savupilvi?, jotka nousivat kattoa kohden.

"Mit? sinun viimmeiseen v?itteeseesi tulee, niin en voi sit? tarkastaa", sanoin min?, "mutta eritt?in vaikea ei ole ottaa selv? miehen ij?st? ja tutkinnoista." Pienelt? hyllylt?, jossa minulla oli l??ketieteelliset kirjani, otin l??k?riluettelon ja etsin nimen. Monella tohtorilla oli nimi Mortimer, mutta vain yhden ansioluettelo sopi kysymyksess? olevalle henkil?lle. Min? luin sen ??neen.

"Mortimer, James, M.R.C.S. 1882 Grimpen, Dartmoor, Devon. Toiminut apulaisl??k?rin? Charing Cross Hospitalissa vuodesta 1882 vuoteen 1884. Sai Jacksonin stipendin vertailevassa patologiassa er??n kirjotuksen johdosta nimelt? 'Tautien synnyst?.' Ruotsin l??k?riseuran kirjeenvaihtajaj?sen. Kirjottanut: 'Muutamia mielijohteita atavismista' . Menemmek? eteenp?in?"

. "Toimii l??k?rin? Grimpenin, Thorsbyn ja Higt Barronin kunnissa."

"Siin? ei sanota mit??n h?nen toimistaan jossakin urheiluseurassa, Watson", sanoi Holmes kurillisella hymyll?, "mutta niinkuin aivan oikein huomautit, toimii h?n l??k?rin? maalla. Ellen erehdy, sanoin, ett? h?n oli luonteeltaan yst?v?llinen, ilman kunnianhimoa ja hajamielinen. Olen tehnyt sen havainnon, ett? vain yst?v?lliset ja hyv?ntahtoiset ihmiset saavat muistolahjoja, ett? t?ytyy olla ilman kunnianhimoa voidakseen l?hte? Lontoosta ansaitsemaan elantoansa maalla, ja ett? vain hajamielinen mies j?tt?? keppins? eik? k?yntikorttiansa, kun on tuntikauden istunut jonkun huoneessa odottamassa."

"Ja koira?"

"On tottunut k?ym??n herransa j?less? kantaen h?nen keppi?ns?. Keppi kun on jokseenkin raskas, on koira kantanut sit? keskelt?, ja voi selv??n n?hd? sen hampaiden j?let. Koiran leuka on, mik?li merkkien et?isyys n?ytt??, minun luullakseni liian leve? ollakseen rotta-koiran, eik? kyllin leve? ollakseen doggin. Mahdollisesti on se -- niin, todella se onkin kiharakarvainen pelto-pyykoira."

Puhuessaan oli h?n noussut yl?s ja alkanut kulkea edestakasin huoneessa. Viimeiset sanansa olivat niin vakuuttavat, ett? nostin p??t?ni ja katsoin h?neen.

"Veliseni, kuinka on mahdollista, ett? voit olla siit? niin varma?"

"Siit? yksinkertaisesta syyst?, ett? koira juuri seisoo tuolla ulkona portailla, ja sen omistaja soittaa kelloa p??st?kseen sis??n. ?l? toki mene, Watson. Teh?n olette molemmat l??k?reit?, ja sinun l?sn?olosi voi olla minulle avuksi. Nyt on m??r??v? hetki k?siss?, Watson; me kuulemme askeleita portaissa, se on er?s mies, joka kohta on astunut meid?n el?m??mme ja tulee vaikuttamaan siihen -- pahaksiko vai hyv?ksi, emme tied?. Mit? mahtaa tohtori James Mortimerilla, tiedemiehell?, olla sanottavaa Sherlock Holmesille, rikosasiain erikoistuntijalle, tai pyydett?v?? h?nelt?. Sis??n!"

Tulijan ulkomuoto h?mm?stytti minua, min? kun olin odottanut saavani n?hd? tavallisen maalaistohtorin. H?n oli hyvin pitk? ja laiha mies; h?nen k?yr? nen?ns? pisti kuin nokka esiin kahden ter?v?n, harmaan silm?n v?list?, jotka olivat l?hell? toisiaan ja loistivat eloisasti kultasankaisten silm?lasien alta. Pukunsa kyll? tosin osotti h?nen ammattiansa, mutta oli jokseenkin huolimaton. H?nen pitk?, musta takkinsa oli tahrainen ja housut kuluneet. Vaikka mies oli nuori, oli h?nen selk?ns? kumara, h?n kulki hieman etunojoisena, ja h?nen olennossaan oli samalla kertaa jotain urkkivaa ja hyv?ntahtoista. Tuskin oli h?n ehtinyt sis??n, kun h?n huomasi kepin, jota Holmes piti k?dess??n, ja ilosta huudahtaen riensi h?n sit? ottamaan. "Sep? oli hauskaa", sanoi h?n. "En tiennyt varmaan, olinko unohtanut sen h?yrylaivakonttoriin vai t?nne. Sit? keppi? en tahtoisi paljosta kadottaa."

"Min? n?en, ett? se on muistolahja", sanoi Holmes.

"Niin onkin."

"Charing Cross Hospitalista?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet