Read Ebook: Auskultantin päiväkirja: Pöytälaatikon salaisuuksia by Kianto Ilmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 717 lines and 40781 words, and 15 pages

"Charing Cross Hospitalista?"

"Min? sain sen parilta yst?v?lt? siell?, kun menin naimisiin."

"Ai, ai, se ei ollut hyv?", sanoi Holmes pudistaen p??t??n.

"Miksi se ei ollut hyv??"

"Siksi ett? se turmeli meid?n johtop??t?ksemme. Kun menitte naimisiin, sanoitte?"

"Niin, herrani. Min? menin naimisiin ja erosin sairashuoneelta. Samalla luovuin kaikista tilaisuuksista neuvotteluun muiden l??k?rien kanssa. Minun t?ytyi hankkia oma koti."

"Vai niin. Silloinhan emme kumminkaan olleet aivan v??r?ss?. Ja nyt, tohtori James Mortimer -- --"

"Sanokaa herra Mortimer -- min? en ole suorittanut korkeinta tutkintoa."

"Te olette varmaan yht? tarkka havainnoissanne kuin tiedonannoissanne."

"Oh, min? olen vain yrittelij? tieteess?ni, herra Holmes, n?kinkenkien ker??j? laajan, tuntemattoman meren rannalla. Luultavasti minulla on kunnia puhua herra Sherlock Holmesin kanssa, eik? -- --"

"Ei, tuo herra tuossa on yst?v?ni tohtori Watson."

"Minua ilahuttaa tutustua teihin. Olen kuullut teid?n nime?nne mainittavan yhteydess? yst?v?nne nimen kanssa. Te, herra Holmes, her?t?tte suuresti minun mielenkiintoani. Tuskin olin odottanut n?kev?ni niin kapeaa p??kalloa tai niin voimakasta muodostusta silm?kuoppain yl?puolella. Sallitteko, ett? koettelen k?dell?ni p??laenluun syvennyst?? J?ljenn?s teid?n p??kallostanne olisi, kunnes se itse saadaan, kaunistuksena jollekin antropologiselle museolle. Min? en suinkaan tahdo olla tunkeileva, mutta teid?n p??nne minua houkuttelee."

Sherlock Holmes kehotti viittauksella t?t? ihmeellist? miest? istuutumaan. "Te olette innokas ammatissanne, sen huomaan, niinkuin min? omassani", sanoi h?n. "Etusormestanne p??tt?en teette itse sigarettinne. Sytytt?k??, olkaa hyv?."

Mies otti esiin paperia ja tupakkaa ja k??r?si kummastuttavalla nopeudella jonkunverran viimemainittua paperilehtiseen. H?nell? oli pitk?t, hyvin liikkuvat sormet, jotka olivat nopeat ja levottomat kuin hy?nteisen tuntosarvet.

Holmes vaikeni, mutta ne lyhyet, l?pitunkevat silmikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin suuntiin taipuvaisia vaimoja. Sill? muokassa siin? on tytt?-riepu hulivilipoikain hampaissa!

Opettaja: Sinullahan on veli, joka on maisteri?

Oppilas: Niin.

-- Minun kirjastani on juuri t?m? lehti poissa!

-- Min? olin maalla sunnuntaina!

-- Vai niin -- sent?hden et muka tied? l?ksy?si. Eik? sill?kin, joka k?y maalla, ole velvollisuutensa?

Oppilas : O-on...

Hyv?t ihmiset, luuletteko nyt ett? 10-vuotias poika t?ysin tajuaa, mik? on velvollisuus?

-- Miksi h?n niin kauhistui?

-- H?n pelk?si kuolemaa.

-- Niin, sill? kuolema on jotakin kauheaa.

Mit? kuolema oikeastaan on? -- Oppilas ei tied?, vaan opettaja itse selitt??: -- Se on ikuista kulumista, alituista voimien v?henemist?, alituista ruumiin koneiston rappeutumista. "Morior, dum orior": min? kuolen kasvaissani -- sanoivat jo vanhat viisaat Roomalaiset. -- Miss?s on Vanhan Testamentin mukaan ihmisen sielu?

-- Se on h?nen veress??n.

-- T?ss? sanotaan ett? Jeesus hikoili verta. Kuinka se on selitett?v??

-- H?n oli niin kovassa tuskassa ja ahdistuksessa ett? veri seisahtui ja pusertui ulos hikihuokosista.

-- Mik? h?net vihdoin rohkaisi?

Opettaja sai taaskin itse ammentaa vastauksen omasta tietopussistaan.

-- Se, kun enkeli h?nt? puhutteli, luvaten t?llaisen kuoleman merkityksen: kuinka miljoonat ihmiset ja niiden takana taas uudet miljoonat t?m?n kuoleman voiton ja k?rsimyksen johdosta saisivat lohdutuksen ja ikuisen autuuden... j.n.e.

-- Ens... ensimm?ist?, sopersin vuorollani ja kumarsin kuin unessa, tuntien samalla itse?ni silm?tt?v?n joka-suunnalta . Kuulesti ett? opetusasiain herra lausui nimeni hiukan erilaisella ??nenpainolla kuin muiden nimi?. Oliko se h?nelle jotenkin tuttu tai vilahduttiko se mieleens? jonkun muiston, en uskalla sanoa. Minusta vain tuntui...

Sitten valittiin esitelm?npit?j?t Spencerin kasvatusopille. Uusikkoja ei onneksi viel? pyydetty. Kumarruksia, ??nett?mi?, k?mpel?it?... ja kokous loppui. Loppuillan k?velin toverien seurassa kuutamossa.

Ja t?ss? vihatussa kieless? min? muka pyrin opettajaksi? Herrajumala sent??n! Mutta minusta tuntuu, kun kuuntelen toisten opetusta, ett? voisihan sen tehd? ainakin yht? hauskaksi kuin muutkin aineet, ehk? hauskimmaksikin kaikista opetusaineista. Miten? Ottaisi koko opetuksen ik??nkuin leikin kannalta! Pit?isi oppilasten kanssa yht?puolta: haukkuisi ven?j?nkielt? senkin sikakieleksi, asettuisi oppilasten kannalle... ja kuitenkin esitt?isi samalla t?m?n kielen rikkaudet, t?t? kielt? puhuvan kansan sielukkuuden, vapaustaistelun, t?m?n kielen kirjallisuuden ihanuudet, runollisen voiman... kieli kuin kieli, vapautukaamme ennakkoluuloista. "Ruotsalaisia emme ole, Ven?l?isiksi emme tahdo tulla, olkaamme vain Suomalaisia!" Soikoon vaan t?m? Arvidssonin huuto sieluissamme, mutta kuolemaa ei meille tuota ven?j?nkielen oppiminen.

-- -- --

-- -- T?n??n minulle normaalilyseossa ensikertaa tarjoiltiin tuntia, mutta koska se oli ruotsinkieless?, en rohjennut sit? oikein vastaanottaa. Pikkuinen, vilkas poika juoksi j?lkeeni v?litunnilla lakki kourassa: "Opettaja! opettaja! tuleekos opettaja meille ruotsinkieleen t?ksi tunniksi?" huusi h?n hehkuvin silmin. "He kutsuvat minua opettajaksi, vaikka en sekuntiakaan viel? siin? virassa ole ollut!" -- En! vastasin teeskennellyll? arvokkaisuudella; -- teille tulee er?s toinen maisteri K. -- N?in? p?ivin? olen alakuloisena istunut lyseossa huonosti seuraten opetusta.

J?nnitt?v? hiljaisuus!

Ja min? alotin:

-- Mit? ymm?rret??n sanojen taivutuksella?

N?in k?si?, pieni? poikain k?si? ep?varmasti nousevan ilmaan: varmaankin minua oudosteltiin? Kumarruin katsomaan oppilasluetteloon, tokasin sielt? umpim?hk?? nimen.

Kuulin kysymykseeni jotakin vastattavan.

-- Se on semmoinen vetinen paikka, jossa on paljon roskia! tiesi helsinkil?inen koulupoika.

-- Ei siin? roskia ole! kuulen itseni oikaisevan: -- r?me on yleens? suo, pienempi ja ehk? m?tt?ik?mpi kuin tavallinen suo -- mene tied? maanmittarin m??rittelyit?... Kuulen itseni lukevan ??neen eteenp?in uutta l?ksy?: "Viimein tuli vanha, yksitotinen karhuntappaja ja sanoi sotap??llik?lle: kyll? huomaan aina kovin my?h??n tulevani: mutta herkut viimeisin?, Vaikka lyhty k?dess? halki maamme etsisit..." j.n.e. -- Yksitotinen! Mit? se on? --

-- Se on samaa kuin yksimielinen!

-- Ei ole, se on vakava, h?t?ilem?t?n... Katsahdin kelloon, se osoitti viitt? vaille kolmea. Viel? pari kysymyst?, kirjasta luettamista... ja kello kilahti -- kohta kilahti se toisen kerran ja sen kilistess? kuulin itseni sanovan: "Te saatte nyt lukea uudestaan koko kappaleen alusta loppuun, mutta lukekaakin niin hyvin ett? osaatte kertoa..."

Tapasin itseni kohta koridoorissa, tohtori tuli luokseni ja sanoi ryk?isten:

-- Se oli nyt kai teid?n ensi tuntinne? No niin, kyll?h?n sit? siihen tapaan... vaan p??vika opetuksessanne oli nyt se ettette katsonut luokkaan, kyll? opettajan tulee katsoa luokkaan... ja ne paussit... no, se on tottumattomuudessa... kyll? te teitte yleens? hyvi? kysymyksi?... mutta olisi saattanut kysell? enemm?n esimerkiksi karhuntappajasta ja antaa poikain itsiens? selitt??, mit? mikin tiesi. Antakaa nyt vain harjoitustunti yhteenmenoon.

Ja h?n erosi minusta kuten ennenkin komeasti ryk?isten ja pontevasti p??t??n keikauttaen.

V?h?n alakuloisena ja ristiriitaisessa mielentilassa astuskelin p?iv?llispaikkaani. "Minustako opettajaksi?"...

Ohjelma harjoitustunniksi suomenkieless? suomal. normaalilys. I luok.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet