Read Ebook: Vanhanpojan moraali by Locke William John

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2216 lines and 64855 words, and 45 pages

Pelk??n, ett? saavuin jonkun verran my?h??n Judithin luo.

II LUKU.

Toukok. 22 p.

Mietin toisinaan, olisinko ehk? nyt onnellisempi, jos olisin asunut yliskamarissa, "kun olin vuotta yksi kolmatta", jos olisin k?ynyt k?yhyyden koulua, jos minulla olisi ollut "hurja tytt?, reimat yst?v?t ja laulumieli" ja jos iloisena olisin kiivennyt asuntooni viidenteen kerrokseen. Olen el?nyt vaatimattomasti, se on totta; mutta ei minun koskaan ole tarvinnut tuumia, mist? saisin seuraavan ateriani, ja aina olen nauttinut sit? mukavuutta, joka kuuluu ylempien luokkien etuoikeuksiin; eik? mik??n Lisette koskaan ole asettanut shaaliaan rullauutimeksi ikkunani eteen. Toisinaan melkein toivon, ett? h?n olisi sen tehnyt. En koskaan ole uneksinut kunniasta, rakkaudesta, huveista, hullutuksista tai tuhonnut onneani yhdess? silm?nr?p?yksess?, kuten kuolemattomassa laulussa kerrotaan laulajan tehneen. Usein minulla on ollut niin ik?v?, ett? hetket ovat tuntuneet minusta ihmisel?m?n pituisilta.

Ja nyt, kun olen nelj?kymment? vuotta vanha, on asiaa liian my?h?ist? korjata. Hyvi? yst?vi? minulla, Jumalan kiitos, ei ole -- heid?n siet?m?t?n syd?mellisyytens? tekisi minut hulluksi. Mit? taas "hurjaan tytt??n" tulee, k?y h?n aivan yksinkertaisesti yli kuvittelukykyni.

"Mit? sin? ajattelet?" Judith kysyi.

"Min? ajattelin, millaiseksi el?m?ni olisi muodostunut, jos olisin noudattanut periaatetta, ett? 'kun kaksikymment? on vuotta vain, on ullakolla hyv? asustaa'", vastasin totuudenmukaisesti, sill? yll?olevat mietteet olivat juuri py?rineet p??ss?ni.

Judith nauroi.

Ei kai minulla sellaista ole. Sit? min? en milloinkaan ennen ole ajatellut.

"Se on erotus meid?n v?lill?mme", h?n lis?si seuraavassa silm?nr?p?yksess?. "Minulla on temperamenttia, mutta sinulla ei."

"Toivon, ett? sinulla on paljon iloa siit?."

"Se on viel? tuhat kertaa ik?v?mpi ominaisuus kuin omatunto. Se on el?m?n kirous."

"Miksi sitten olet niin ylpe? siit??"

"Sit? sin? et ymm?rt?isi jos sanoisinkin sen sinulle", Judith vastasi.

Min? nousin paikaltani ja menin ikkunan luo ja katselin miettiv?isen? sadetta, joka piiskasi pient? ik?v?? katua. Judith asuu Tottenham Mansionissa, l?hell? Tottenham Court Roadia. Ensimm?isess? kerroksessa on ravintola, ja kev?tiltoina saattaa istua avonaisen ikkunan ??ress? ja hengitt?? keuhkoihinsa terveellisi? olut- ja viinih?yryj? ja kuunnella kuljeksivien soittajien ihania s?veli?. Kun uudet varallisuussuhteeni tekiv?t minulle mahdolliseksi antaa h?nen muuttaa mukavampaan huoneustoon, h?nell? oli kaikki Lontoon monet huoneustot valittavinaan. Miksi h?n v?ltt?m?tt? tahtoi vuokrata t?m?n inhottavan asumuksen, sit? en koskaan ole voinut ymm?rt??. Huoneusto ei suinkaan ole erikoisen huokea; se seikka, ett? alakerrassa on ravintola, n?ytt?? korottavan vuokraa. H?n selitti, ett? h?n piti portinl?p?n muodosta ja kylpyhuoneen hanojen mallista. Minulla on h?m?r? k?sitys siit?, ett? t?ll? kaikella on jotakin tekemist? temperamentin kanssa.

"N?ytt?? silt?, ett? aina sataa, kun meill? on aikomus l?hte? huvimatkalle. T?m? on nelj?s kerta p??si?isen j?lkeen", min? huomautin.

Olimme suunnitelleet pient? huvimatkaa maalle, mutta koska satoi taivaan t?ydelt?, j?imme kotiin.

"Ehk? hyv? Jumala sill? tavalla tahtoo ilmaista tyytym?tt?myytt??n meit? kohtaan", sanoi Judith.

"Miksi h?n olisi tyytym?t?n meihin?" kysyin min?.

Judith kohautti olkap?it??n ja samassa vilunv?ristys puistatti h?nen ruumistaan.

"Hyi, miten minua palelee!"

"Rakas lapsi", min? huudahdin, "mink? ihmeen vuoksi sin? et l?mmit? huonetta?"

"Kun viimeksi l?mmitin, v?itit sin?, ett? t??ll? oli tukahduttavan kuuma."

"Mutta silloinhan oli loistava auringonpaiste, sin? ep?johdonmukainen pikku ihminen", min? huudahdin ja etsin taskuistani tulitikkulaatikkoa.

Raapaisin tulta. Minun t?ytyi laskeutua polvilleni sytytt??kseni tulen uuniin. H?n ojensi k?tens? -- h?nell? on kauniit valkeat k?det ja ohuet sormet -- ja kosketti hiljaa p??t?ni.

"Kauanko olemme tunteneet toisemme?" h?n kysyi.

"Kahdeksan vuotta suunnilleen."

"Ja kuinka kauan tuttavuutemme on jatkuva?"

"Niin kauan kuin tahdot", sanoin min?, ajatukset sytytt?mishommissa.

Judith veti pois k?tens?. Min? olin yh? polvillani, kunnes tuli syttyi leimuamaan.

"T?m? uuninristikko on erinomainen", sanoin iloisesti ja vedin esille mukavan nojatuolin.

"Erinomainen", vastasi h?n kylm?sti.

Seurasi pitk? hiljaisuus. Minun mielest?ni se on melkein hauskinta, mit? el?m? tarjoo. Eik? kerrota, ett? Tennyson ja Carlyle viettiv?t miellytt?vimm?t iltansa istuen vastakkain uunin ??ress? l?pitunkemattoman ??nett?myyden ja tupakansavun ymp?r?im?n??

Tarjosin Judithille paperossin. H?n pudisti p??t??n. Min? sytytin omani, nojauduin taaksep?in tuoliini ja katselin sivultap?in h?nen kasvojaan. Useimmat ihmiset pit?isiv?t h?nt? rumana. Min? en oikein voi p??st? selville siit?, onko h?n sit? vai eik?. H?n on vaaleaverinen -- voisi sanoa v?rit?n, se on, h?nell? on hyvin vaalea tukka , harmaan kalpea iho ja tummansiniset silm?t. H?nen kasvonsa ovat laihat, hiukan riutuneen n?k?iset; niist? n?kyy, ett? h?n on k?rsinyt -- taaskin temperamenttia! Kuu h?n nyt istui siin? ja tuijotti tuleen, oli h?nell? suupielet alasp?in vedettyin?. H?nen vartalonsa on solakka ja notkea. H?nell? on kauniit jalat. Toinen jalka pisti esiin hameen alta, ja siin? viippui kenk?. Viimein t?m? kenk? putosi maahan. Min? tiesin, ett? sen piti pudota. H?n on hyvin ihastunut, kun h?nell? on niin v?h?n ainesta kuin suinkin kengiss??n -- suunnilleen tuuman verran nahkaa varpaasta laskien. Nostin lattialta t?m?n turhanp?iv?isen kapineen ja pujotin sen takaisin sukanter?lle.

"Oletko tekev? noin my?s kahdeksan vuoden kuluttua?" Judith kysyi.

"Lapsi kulta, luultavasti, niinkuin olen tehnyt kahdeksantuhatta kertaa viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana", vastasin min? nauraen. "Min? olen tottumuksen orja."

"Sin? voit ehk? menn? naimisiin, Marcus."

"Herra varjelkoon sellaisesta!" min? huudahdin.

"Jonkun kauniin, nuoren tyt?n kanssa."

"Min? inhoan kauniita, nuoria tytt?j?. Yht? hyvin voisin keskustella kapalolapsen kanssa, jota ty?nnet??n lastenvaunuissa."

"Ei ole sanottu, ett? miehet menev?t naimisiin niiden naisten kanssa, joiden kanssa heist? on hauska keskustella", Judith sanoi.

Min? sytytin uuden paperossin. "Luulen, ett? naittamishulluus on villinnyt koko naissukupuolen", huudahdin hiukan kiivastuneena. "Toissap?iv?n? Jessica t?ti kiusasi minua. -- Ik??nkuin se h?nt? liikuttaisi!"

Judith nauroi ja nimitti minua tyhmeliiniksi.

"Miksi?" min? kysyin.

"Siksi, ettei sinussa ole temperamenttia."

Se oli tyhm?sti sanottu; se ei ollut mik??n vastaus. Sen min? sanoinkin h?nelle. H?n vastasi, ett? h?n oli minua paljon vanhempi ja tiesi enemm?n. Min? huomautin, ett? h?n oli paljon nuorempi.

"Montako syd?mentykytyst? sinulla on ollut el?m?ss?si -- oikeita rajuja, hillitt?mi? syd?mentykytyksi? -- ikuisuuksia yhden tunnin rajojen sis?puolella?"

"Tuon sin? olet lukenut jostakin Blaken teoksesta", min? mutisin.

"Sen tied?n. Vastaa kysymykseeni!"

"Se on tyhm? kysymys."

"Eik? ole. Kun vastedes n?et kapalolapsen, jota ty?nnet??n lastenvaunuissa, niin paljasta kunnioittaen p??si!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet