Read Ebook: Viipurin pamaus: Historiallinen romaani by Ivalo Santeri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1782 lines and 62508 words, and 36 pages

? muistan kyll?, ett? Steen Sture on meid?n, porvarien, yst?v?, mutta n?in? levottomina aikoina muistan sittenkin useammin, ett? olen suomalainen.

Nuoreen maisteriin vaikuttivat tuon puheliaan porvarillisen aatelismiehen puolittain itsekseen lausumat mietelm?t voimakkaasti, ik??nkuin her?tellen h?nen mieless??n nukkuvia mietteit?. H?n seisoi kotvan ??neti aitaan nojaten, ja h?nen silm??ns? syttyi outo hohde.

P?iv?n kultainen keh? laskeutui jo sangen l?helle j?rventakaisen Getrudinvuoren huurteista lakea, josta sen ruskoa vastaan haamoittivat kahdet korkeat hirsipuut. Siimekseen peittyi jo vuoren rinteell?, valtatien varrella, oleva Pyh?n Getrudin v?syneiden matkailijain majatalo. -- Syysilta oli l?hell?. Nuori pappi havahtui mietteist??n ja nopein askelin l?htiv?t nyt k?velij?t ??neti astumaan k?yh?n v?en asuman kaupunkikorttelin l?pi ja Pyh?n Lauritsan suuren anetalon ohi takaisin tuomiokirkolle, jonka muurin et?iseen sivustaan olivat rakennetut talot koulua ja tuomiokapitulia varten. Kapitulin edustalla tapasivat he tuomiorovastin, hiljaisen hengenmiehen Lauri Suurp??n, joka my?s oli piispalaan menossa.

Piispan jyrkk?kattoinen kivitalo oli tuomiokirkon takana, aukean kedon, piispan peltojen laidassa. Sen oli Maunu Tavast rakentanut linnantapaiseksi; raudoitetun portin yl?puolelta kohosi torni, ja portin pieliss? seisoi kaksi rautapaitaista, kyp?r?p?ist? soturia vartioina, h??dellen syrj??n niit? kerj?l?islaumoja, jotka t??ll? tapansa mukaan parveilivat almuja pyyt?en. N?iden ryysyjoukkojen lomitse harppasi Paavali-maisteri, jota nyt ensim?inen talvip?iv? oli tavallisesta ty?tunnistaan hiukan my?h?stytt?nyt, toisten edell? nihdin avaamasta portista sis??n ja nousi suoraan piispan ty?huoneeseen.

Siell? korkeakaarisessa, holvatussa huoneessa, jonka valkaistua kattoa maalatut koristek?ynn?kset kiersiv?t ja jonka sein?nvierustaisilla p?ydill? oli suuria, raskaskantisia kirjoja, istui Maunu S?rkilahti yksin nahalla p??llystettyyn nojatuoliinsa vaipuneena. H?nell? oli yll??n v?lj?, villainen aamuviitta ja p??ss??n musta tasalakeinen myssy. Siin? puvussaan h?n nyt n?ytti paljoa vanhemmalta kuin pari vuotta sitten Viipurissa, jossa h?n t?ydess? juhla-asussaan vihki kaupungin uuden kirkon. T?ss? ymp?rist?ss??n, loimuavan pystyvalkean valossa, h?n muistutti enemm?n ulkomaillakin huomiota saavuttanutta Pariisinmaisteria, tiedemiest?, kuin toimekasta kirkkoruhtinasta. Huolestuneen n?k?isen? lepuutti h?n siin? leve?? leukaansa k?mmeneens?, mutta h?nen silm?ns? vilkastuivat heti, kun Paavali Scheel huoneeseen astuen riensi h?nt? tervehtim??n.

-- Oletko jo odottanut minua, is?? kysyi sihteeri hiukan levottomana, silm?illen piispan edess? p?yd?ll? olevia pergamentteja ja tuntilasia, josta hiekka jo oli puoleksi valunut.

-- En paljoa, vastasi piispa yst?v?llisesti. -- Me saamme t?n??n antaa synodaaliehdotuksen lev?t?. Viipurin asiat vaativat taas huomiotamme; olen sit?varten kutsunut t?nne pari kolme yst?v??ni neuvottelemaan.

-- Onko tuo kirje Niilo Eerikinpojalta, Gyllenstjernalta?

-- Ei, se on h?nen rouvaltaan. Niilo herra itse on vuoteenomana. Mutta sit? suurempaan levottomuuteen tuo kirje antaa aihetta, -- lue se!

Ahnaasti k?vi piispan sihteeri saapuneeseen kirjeeseen k?siksi. Mutta piispa tervehti sill?v?lin puheliasta orpanaansa ja hiljaista tuomiorovastia, jotka jo hekin olivat ehtineet huoneeseen, virkkoen viimeksimainitulle:

-- Terve, Suurp??. Me emme ehdi t?n??n puuttua kappalaistenkaan valituksiin, sill? nyt t??ll? on toisenlaisia valituksia.

-- Sota uhkaa, sen jo kuulin, virkahti pormestari, kankealle selustapenkille istahtaen. -- Mit?p? muuta voisi en?? odottaakaan!

Alun kolmatta vuotta oli nyt kulunut siit?, kun Suomen herroille Viipurin linnaan saapui sanoma, ett? Moskovan suuriruhtinas ei ollut en?? halukas jatkamaan Ruotsin kanssa jo usein m??r?vuosiksi uudistettua v?lirauhaa. Silloin oli pelj?tty sodan jo piankin ilmipuhkeavan, mutta n?m? kaksi vuotta olivat nyt kuitenkin kuluneet julkisodan syttym?tt?. Rajakahakoita oli kyll? taaskin tapahtunut, ja erityisesti olivat ven?l?iset Narvajoen suulle perustamastaan, suuriruhtinas Iivanan nimikkolinnasta havitelleet Suomen rannikkoa ja ahdistelleet sen laivaliikett?. Usein oli my?s huhuja kulkenut, ett? suuriruhtinas aikoo suurella sotavoimalla hy?k?t? Suomeen, ja pari kertaa oli Maunu-piispakin taas t?ll?v?lin k?ynyt Viipurissa, yhdess? maallikkoherrain kanssa j?rjest?m?ss? puolustustoimia, joihin kivuloisen Niilo-herran voimat eiv?t riitt?neet. Mutta kes? oli mennyt, talvi oli mennyt, eik? hy?kk?yst? tapahtunutkaan. Suuriruhtinaalla oli ollut muita rautoja tulessa, ja kenties h?nt? oli jonkunverran pid?tt?nyt sekin puolustusliitto, joka oli solmittu Ruotsin hallituksen ja It?merenmaakuntain Kalparitariston v?lill? ja jota varten Knut Posse oli eri kertoja k?ynyt Virossa. Olivatpa kerran taas valtuutetut miehet K?kisalmesta ja Viipurista olleet koolla neuvottelemassa v?lirauhan jatkamisestakin, ja he olivat silloin sopineet puolentoista vuoden v?lirauhasta, vaikkei kenell?k??n Suomessa ollut varmuutta siit?, oliko suuriruhtinas sen sopimuksen vahvistanut. Mutta n?in oli kuitenkin rauha s?ilynyt, ja Turussa olivat miehet v?hitellen vakaantuneet siihen toivoon, ett? ehk? se s?ilyy edelleenkin. Kes?st? asti ei ollut Viipurista kuulunut mit??n erityist?, ja muutamat siell? sotav?kineen oleskelleet herrat, kuten Klaus Henrikinpoika Horn ja Jaakkima Fleming, olivat nyt syksyll? palanneet kotiinsa talvehtimaan. Mutta nyt olivat taas tiedot toiset.

-- Kuka toi sinulle n?m? uudet h?t?viestit? kysyi pormestari piispa-serkultaan.

-- Sigrid-rouvan l?hett?m? airut. Mutta siin?h?n ovat Bitzit. K?yk?? taloksi!

Niit? tuli sielt? kaksi, is? ja poika, Henrikkej? molemmat, ja molemmat pieni?, rumia ukkoja, kuin samassa kaavassa valetut, mutta viisaita miehi?. Ja kohta heid?n per?st??n saapuivat Jaakkima Fleming, Louhisaaren vakava herra, Turun entinen linnanp??llikk? ja Novgorodissa usein k?ynyt neuvottelija, sek? laamanni Klaus Horn. T?m? viimeksi tullut nyt vuorostaan levottomana tiedusteli:

-- Onko paholainen irti Viipurin puolessa? En tiennyt siit? mit??n, kun syyskes?ll? sielt? l?ksin.

-- Istukaa, herrat, puhui piispa, saattaen Klaus-herran viereens? per?penkille. -- Sain jo joku aika sitten yst?v?lt?ni, R??velin piispalta, kirjeen, jossa h?n kertoi kuulleensa, ett? suuriruhtinas kokoili sotav?ke?, jolla h?n on uhannut anastaa ei ainoastaan Viipurin, vaan koko Suomenkin. Arvelin silloin liivil?isen piispan h?t?ilev?n, h?nen oma hiippakuntansa kun on saman uhan ovella, mutta l?hetin asiasta kuitenkin tiedon valtionhoitajalle Ruotsiin.

-- Josta ei ole tietysti sen johdosta mit??n kuulunut, pisti Klaus-herra v?liin.

-- Ei mit??n. Mutta nyt n?ytt?? Sigrid-rouvan kirje todentavan virolaisen viestin. -- Piispa k??ntyi sihteerins? puoleen, joka kirje k?dess??n seisoi pienen, lyijypuitteisen ikkunan luona. -- Mutta lue, maisteri, meille p??osat Sigrid-rouvan kirjeest?. H?n on sen osottanut Steen Sturelle, mutta pyyt?? meit?kin yhtym??n h?nen anomustaan kannattamaan, jotta se paremmin tepsisi valtionhoitajaan. Se on vakavasis?lt?inen kirje, -- niin, lue, maisteri!

Paavali oli jo noussut kohokkeelle, viel? l?hemm?s ikkunaa, josta himme? valo lankesi pergamenttiin, ja h?n luki:

-- -- -- Avomielisesti ja luottamuksella pyyd?n suuressa h?d?ss?ni laskea teid?n eteenne, jalo herra Steen ja muut Ruotsin suurmiehet, syv?n huoleni ja t?m?n linnan ja maakunnan, jonka hoito on uskottu miehelleni, jalosukuiselle Niilo Eerikinpoika Gyllenstjernalle, mutta josta edesvastuu nyt on joutunut minun, heikon naisen, kannettavaksi t?n? raskaana aikana. Mieheni, minulle rakas Niilo herra, on vuoteen omana ja h?nen tuskiaan lis?? niin y?ll? kuin p?iv?ll?kin huoli siit?, ettei h?n voi niinkuin tarve ja tahto olisi hoitaa t?m?n maakunnan puolustamista, johon meill? ei en?? Jumala paratkoon ole varojakaan. Nyt on t??lt? l?hetetty tiedustaja palannut Moskovasta ja Novgorodista takaisin ja h?n kertoo, ett? suuriruhtinas on luvannut ottaa haltuunsa t?m?n kaupungin ja linnan, josta sopimus my?skin tanskalaisen kuninkaan kanssa on tehty. H?n on sit? varten antanut valaa suuria piiritystykkej?, joita jo on tuotu Laatokan kaupunkiin ja Nevajoelle, ja h?n kokoo sek? P?hkin?linnaan ett? Korelaan paljo sotav?ke?, sek? jalka- ett? ratsuv?ke?. Me tied?mme, ett? se tapahtuu meit? vastaan, mutta meill? ei ole t??ll? Viipurissa v?ke? eik? aseita eik? muonaa, mill? h?nt? vastustaa. Siksi se ?lk??n olko en?? salaisuus teille eik? muille Ruotsin herroille, ett? t?m? linna ei t?ll? v?ell? voi ylivoimaa vastaan kest?? eik? est?? t?m?n v?est?n h?vi?t?, jos ei apua tule. Senvuoksi lankean polvilleni ja pyyd?n Teit?, jalo herra Steen ja muut Ruotsin herrat, ett? ette Neitsyt Maarian nimess? j?t? t?t? linnaa auttamatta. Pienemm?n h?d?n ja vaaran vuoksi on paavikunnasta ristiretki? uskottomia vastaan saarnattu. K??ntyk?? Pyh?n Is?n puoleen, jonka Rooman kirkkoa me t??ll? rajalla puolustamme, ett? h?n kehoittaa uskollisiaan pukeutumaan haarniskaan pelastaakseen t?m?n uhatun paikkakunnan, ja naulatkaa h?nen kehoituksensa kaikkien kirkkojen oville, ett? sen kaikki uskovaiset huomaisivat. Sit? rukoilen Pyh?n Yrj?n ja kaikkien pyhien nimess?, en itseni vuoksi, joka tahdon viimeiseen hengenvetooni t?m?n urhean v?en kanssa t?t? linnaa puolustaa, enk? edes alaik?isten lastenikaan vuoksi, vaikka tunnemmekin moskovalaisten julmuuden, vaan t?m?n t?rke?n paikan vuoksi, joka on valtakunnan avain -- -- --.

Paavali-maisteri keskeytti lukemisensa; kirjeen lopussa olivat ainoastaan tavalliset uskollisuuden vakuutukset. Hetkisen oli ??net?nt? suuressa huoneessa, mutta sitten l?im?ytti Kiukku-Niku k?mmenell? polveensa, niin ett? katonholvi kajahti, ja virkkoi:

-- Mutta se on topakka rouva, kautta Maarian! Se rouva pit?isi ritariksi ly?t?m?n!

-- Eik? h?n joutavia jaarittele, sen tied?n, lis?si Louhisaaren Fleming, joka vuosi sitten taas oli Ven?j?ll? k?ynyt. -- Ryss?ll? on paha mieless?. Ja jos se vie Viipurin, vie se Turunkin.

-- Totta tosiaan, v?hemm?st? aiheesta on ristiretki? saarnattu, huoahti hiljainen tuomiorovastikin. -- Meill? on t?ysi syy kannattaa Sigrid-rouvan anomusta.

-- Mutta voimmeko luottaa t?m?nk??n kirjeen tehovoimaisuuteen, vaikka se onkin niin syd?men h?d?st? l?htenyt? puhui Klaus-laamanni harvakseen. -- Steen-herra on taitava valtiomies, mutta h?nen silm?ns? ovat heikot, -- h?n n?kee hyvin omat riitansa Ruotsissa, mutta t?nne Suomeen asti ei h?nen katseensa kanna. "Te aina ruikutatte", -- muistammehan h?nen nuhteensa Viipurista.

Niku-pormestari iski veitikkamaisesti silm?? nuorelle kanungille. Mutta piispa nosti p??ns? k?mmenest??n ja katsoi kysyv?sti laamannia.

-- Sin? tarkoitat, Klaus...?

-- Ett? me voimme kyll? t?h?n avunhuutoon yhty?, mutta ett? emme saa siihen liian paljon luottaa. Meid?n t?ytyy itsemme suoranaisemmin toimia.

-- Ja itsen?isemmin! -- Jo oli Kiukku-Niku karahtanut pystyyn ja saatuaan n?in tukea mielituumalleen k?vi h?n nyt sit? kokoontuneille herroille innolla esitt?m??n: -- Onhan meill? olemassa helppo keino v?ltt?? t?m? sota, joka toisi h?vityksen maahamme. Me emme k?y Steen Sturelta en?? rukoilemassa sit? emmek? t?t?, vaan kutsumme Hannu-kuninkaan maahan!

Kaikki herrat kokoontuivat uteliaina pormestarin ymp?ri, joka n?in yht?kki? oli iskenyt tuohon vanhaan, kiper??n unioonikysymykseen, joka kuitenkin aina oli uusi ja Ruotsissa aina piti mielet veitsenk?rjell?. Oliko kuningas Kristian Oldenburgilaisen poika tunnustettava Ruotsin kuninkaaksi vai oliko edelleen elett?v? valtionhoitajan varassa ja v?liaikaisuuden tilassa? Suomessa tuo kysymys ei ollut niin kuuma kuin Ruotsissa, jossa se oli ylimyksille ja puolueille valtakysymys, mutta eri aikoina oli siit? kyll? ollut eri k?sityksi? Suomenkin herrain joukossa. Puolen vuotta sitten olivat he, piispa etup??ss?, yhtyneet sellaiseen Ruotsissa tehtyyn ehdotukseen, johon nyt pormestari taas ampasi, mutta juuri sen yrityksen ep?onnistuminen oli taas tehnyt heid?t varovammiksi. Ja ep?illen virkkoi laamanni Bitz, nuorempi:

-- Sin? arvelet, Niku, ett? jos Hannu huudetaan kuninkaaksi, saadaan sota estetyksi?

-- Sit? juuri. Suomen kohtalo riippuu sekin tuosta unioonikysymyksest?. Sigrid-rouvakin viittaa kirjeess??n Hannun ven?l?isten kanssa tekem??n liittoon, joka on kohdistettu, ei Ruotsia, vaan Steen-herraa vastaan. Siin? on meille rauhan tie!

-- Ja mek? t??ll? ratkaisisimme sen unioonikysymyksen?

-- Meid?n sanamme, kun el?mme t??ll? sodanuhan alla, t?ytyy painaa paljon. Ja meill? ei ole syyt? p?nkitt?? Steen-herran valtaa.

Vilkas v?ittely sukeusi tuossa pieness? neuvottelijajoukossa. Mutta piispa istui kotvasen ??neti, ja herrat, jotka ik??nkuin neuvoakysyvin? katselivat h?nt?, saattoivat lukea surunsekaista pettymyst? h?nen silmist??n. Vihdoin piispa rauhallisesti puhui:

-- Tuo tuumasi ei ole meille vieras, Niku, mutta valitettavasti on sekin tehoton. En pelk?? niin kuin monet muut tanskalaisen nousemista valtaistuimellemme, vaikka en liioin ihaile uniooniaatetta, joka voi tiet?? monen pikkutyrannin vallattomuutta. Enk? pelk?? Steen-herran kostoakaan. Mutta ratkaisevaa on minulle se, ett? Hannu-kuninkaan kutsuminen Ruotsiin ei sek??n meit? en?? auttaisi... ei pelastaisi Suomea suuriruhtinaan valloitushimosta.

-- Miksi ei? kivahti Niku ja h?nt?p? jo monet s?estiv?t.

-- Siksi, jatkoi piispa rauhallisesti, ett? Hannu-kuningas jo sopimuksessaan suuriruhtinaan kanssa on t?lle, palkkioksi kruunustaan, luvannut sen kaistaleen Suomea, jota suuriruhtinas vaatii, nimitt?in koko Savon, J??sken ja ?yr?p??n kihlakunnat. Ja juuri seh?n meid?n on estett?v? toteutumasta, se on meille p??asia. Me emme voi sallia kotimaatamme emmek? kirkkoamme viillett?v?n rikki. Ja se voidaan toki est?? paremmin Steen-herran kuin Hannu-kuninkaan avulla.

Vilkasliikkeinen pormestari oli alakuloisena taas istahtanut arkulle ovensuuhun. H?nell?h?n ei ollut noista ven?l?istanskalaisista sopimuksista niin tarkkoja tietoja kuin piispalla, joka oli alituisessa kirjeenvaihdossa eri maiden valtiollisten henkil?iden kanssa, ja h?n my?nsi nyt, niinkuin toisetkin herrat, ett? piispa lie sittenkin oikeassa. T?m? hym?hti nyt orpanalleen, lis?ten:

-- Niin, sinun suurvaltiollinen ehdotuksesi tuli liian my?h??n!

-- Se mies, joka tavottelee Ruotsin kruunua, on siis todella voinut tehd? tuollaisen h?pe?llisen liittosopimuksen, huudahti Klaus-herra, h?nkin pettyneen?.

-- Todella, eik? h?nen ole onnistunut sit? salatakaan, selitti piispa. -- Tanskalaiseen emme voi luottaa; h?n on kavala ja itsek?s.

Pime?ksi oli k?ynyt tuo suuri, holvikattoinen huone, jossa takkatuli matalana hiilosti, ja vain pieni lampunliekki paloi sein?ll? olevan suuren madonnankuvan alla. Herrat istuivat siell? ??neti kukin h?m?r?ss? nurkassaan. Vihdoin saapui palvelija pitk?, palava vahapuikko k?dess??n sytytt?m??n korkeissa vaskijalustoissa seisovat, paksut haarakynttil?t ja katosta riippuvan py?re?vanteisen kruunun. Ja vasta kun h?n, puhdistettuaan kynttil?in syd?met, oli poistunut, virkahti Paavali-maisteri, joka omituisen levottomana oli k?vellyt ikkunan alla, miltei kumealla ??nell?:

-- Mutta se on kuitenkin merkillist?!

-- Mik?? kysyi piispa, oudoksuen nuoren yst?v?ns? haahmon muuttumista.

Maisteri veti poveltaan pienen pergamenttikirjeen ja puhui, silmi??n siit? nostamatta:

-- Sain viime Ruotsinpostissa t?m?n kirjeen er??lt? Leipzigin-aikaiselta yst?v?lt?ni, -- h?n palvelee nyt kanunkina Upsalassa. Ja h?n kertoo t?ss? aivan samanlaisesta ehdotuksesta Suomen lohkomiseksi, jommoiseen sin?, is?, juuri ilmoitit Hannu-kuninkaan suostuneen. Mutta yst?v?ni kertoo, ett? sen on tehnyt vallan toinen mies.

-- Toinen? Kuka? -- Niin kyseltiin joka taholta. Ja varsin vakavana maisteri vastasi:

-- Steen Sture!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet