Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Viipurin pamaus: Historiallinen romaani by Ivalo Santeri
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1782 lines and 62508 words, and 36 pages
-- Steen Sture!
Maunu-piispakin hyp?hti seisomaan t?m?n nimen kuullessaan ja katsoi sangen ankarasti ja moittivasti nuorta sihteeri?ns?.
-- Pelk??n, ett? tietosi on liian l?helt? Jaakko Ulfinpoikaa, -- arkkipiispa ei tahdo Steen Sturelle mit??n hyv??. Tuo syyt?s on niin ankara, ett? sinun olisi pit?nyt ennen puhua asiasta minulle, Paavali.
Maisteri astui askeleen l?hemm?s piispaa ja vastasi hiukan kalpeana ja n?yr?ll? ??nell?:
-- Siksi juuri, is?, en ole kertonut, kun tuo syyt?s on niin ankara. Siksi kirjoitin ja pyysin tarkempaa tietoa, ennenkuin siit? puhuisin. Mutta nyt en voi sit? en?? salata, sill? jos t?m?n maakunnan lohkomista noin ehdotetaan kahdelta taholta, niin se tieto asettaa meille yh? suurempia velvollisuuksia. Yst?v?ni kirjoittaa: "Sinua, suomalaista, huvittaa ehk? kuulla, ett? valtioneuvoston viime kokouksessa oli Steen Sture pantu lujille sen johdosta, mit? h?n Suomen puolustamiseen n?hden on laiminly?nyt. Silloin oli Steen-herra suuttunut ja sanonut, ett? jos suuriruhtinas noiden er?maiden vuoksi aikoo alottaa sodan, niin silloin on parempi, ett? ne h?nelle hyv?ll? luovutetaan. Mutta toiset valtioneuvokset, my?skin Steen-herran l?himm?t yst?v?t, vastustivat tuota ehdotusta ja se raukesi..."
Laamanni Klaus Henrikinpojan tyyness? katseessa oli v?l?ht?nyt intohimoa, jota tuon kylm?n kuoren alla tuskin olisi luullut l?ytyv?n. Mutta hillitysti h?n sent??n virkahti:
-- Min? voin uskoa tarinan todeksi. Steen Sture on ep?suosiollinen meille ja maallemme; h?nkin voi asemansa hinnasta my?d? muutamia Suomen er?maita.
-- Mutta h?n on punnitseva, varova herra, puheli piispa p??t??n punoen, -- olisiko vallan maku niin voinut h?net sokaista! -- Piispa silm?ili alakuloisena tuota pient? pergamenttikirjett? ja jatkoi: -- Mutta se raukesi toki tuo ehdotus, luetaan t?ss?. Nyt taas kuumaverinen pormestari s?ken?i:
-- Raukesi, mutta ratkaisevaa t?ss? on juuri se, ett? se kerran on tehty, -- se paljastaa valtionhoitajan sisun ja aikeet! Ehdotus raukesi, mutta se voi nousta esille mill? hetkell? tahansa, kun Steen-herra taas tahtoo p??st? p?lk?h?st? ja ostaa sill? luovutuksella itselleen rauhan!
-- Se ei ole h?nest? kai kallis hinta?
-- Ent? meist??
Yleinen h?lin? oli syntynyt neuvottelevain herrain parvessa; useat puhuivat yhtaikaa, yksin rauhallisimmatkin miehet, kuten hiljainen tuomiorovasti, olivat kiihtyneet. -- Sit?k? varten, kyseli h?n, on vuosisatoja harjoitettu noiden rajaseudun pakanain k??nnytt?mist?, ett? heid?t ilman muuta luovutettaisiin Rooman kirkolta pois. Vuosikymmeni? ovat Savon ja Pohjanmaan talonpojat verell??n ja k?rsimyksell??n puolustaneet kotiseutujaan, -- n?ink? Ruotsin hallitus heid?n uskollisuutensa ja alttiutensa palkitsisi!
-- Ei, se ei saa tapahtua, niin huudahdettiin joka taholta.
-- Asema on nyt siis t?llainen: Jos Tanskan Hannu p??see kuninkaaksemme, niin h?n luovuttaa siit? palkkioksi ryss?lle osan Suomea. Jos Steen Sture pysyy valtionhoitajana, niin h?n, voidakseen pit?? sotav?kens? luonaan, luovuttaa ryss?lle rauhan pantiksi jokseenkin saman osan Suomea! Se on kummin puolin tahansa sama juttu, -- voisit melkein heitt?? arpaa, kumpaisen puolelle asetut!
-- Mutta niin ei saa tapahtua, meid?n, Suomen miesten, t?ytyy se est??, -- niin huudahti tummanpunaiseksi k?ynyt Etel?-Suomen laamanni. -- Tulkoon mieluummin sota!
Maunu-piispa oli ollut ??neti, mutta nyt h?nen luisevilta kasvoiltaan kuvastui aivan uusi tarmo, kun h?n taas toisten vaiettua korotti ??nens?:
-- Olet oikeassa, Klaus, meid?n on t??ll? lopultakin luotettava itseemme. Ei yksin Steen-herra ole kylm?kiskoinen Suomea kohtaan, vaan sama on laita toistenkin Ruotsin suurmiesten, joita on vaadittu sotav?kineen tulemaan t?nne. He eiv?t v?lit? t?st? et?isest? maankolkasta. Mutta me emme voi suostua siihen, ett? t?t? maata ja sen kirkkoa pilkotaan, ja siksi on meid?n k?yt?v? toimeen. -- Piispan ??ni rupesi jo soimaan esimiehen ??nelt?, kun h?n jatkoi: -- Sigrid-rouvan t?ytyy saada Viipuriin apua, v?ke? ja varoja, vaikkei niit? Ruotsista tulisikaan. Meid?n t?ytyy uhrata kaikkemme, -- omat varani luovutan tinkim?tt? maan puolustukseen, ja tied?np?, ett? te, herrat, teette samoin.
Herrat kumarsivat, piispan ehdotukseen yhtyen, luvaten ensi t?ikseen toimittaa kaiken asev?kens? it?rajalle. Mutta kaikki oivalsivat, ett? se apu ei mihink??n riit?. Vanha Jaakkima Fleming, joka oli tarkka herra, kaipasi yksityiskohtaisempia tietoja Viipurista ja ehdotti, ett? niit? kysytt?isiin airueelta, joka oli tuonut Sigrid-rouvan kirjeen Turkuun.
-- Niin, kutsukaamme h?net t?nne, h?n tuntuu ymm?rt?v?lt? miehelt?, lausui piispa, l?hett?en ovinihtins? hakemaan Viipurista tullutta sanantuojaa.
Monet Viipurissa n?in? vuosina oleskelleet herrat tunsivat airueen, joka nyt piispan v?entuvasta viel? ratsastuksen j?lkeen kankein askelin saapui neuvotteluun. He olivat usein tavanneet h?net linnanvoudin, Pietari Degenin, asunnossa. Se oli n?et Pentti Heinonpoika, linnanv?keen ruvennut partioretkel?inen, joka n?m? v?livuodet oli viett?nyt Viipurissa, milloin retkeillen Hartwig Winholtin kanssa h?tyytt?m?ss? rajakyli? ry?st?vi? karjalaisia, milloin pit?en vahtia Torkkelin linnassa. H?n sai nyt piispan ty?huoneessa tehd? selkoa Viipurin oloista ja tarpeesta.
Hyvin h?n ne tunsikin. Varusv?ke?, palkkasotureita, linnannihtej? ja aatelishuoveja ei ollut siell? nyt kuin viisi tai kuusi sataa miest?. Suomen herroista olivat ainoastaan T?nne Eerikinpoika ja Frille-veljekset en?? Viipurissa. Knut Possen aikana oli porvareille hankittu aseita, mutta nekin aseet olivat nyt ruostuneet raatihuoneen kellarissa. Ven?l?isten puuhista tiesi airut kertoa, ett? he olivat syksyll? Novgorodin kauppahovissa vanginneet kaikki ruotsalaiset ja suomalaiset kauppiaat sek? vieneet heid?t kahleissa Moskovaan, ja ett? suuriruhtinaalla jo kerrottiin olevan viidenkymmenentuhannnen miehen armeija koolla, valmiina hy?kk??m??n.
-- Totta tosiaan, huudahti pormestari, ristiretki t?ss? tarvittaisiin, jos mieli Suomen avainta voida puolustaa.
Mutta Klaus Horn pudisti p??t??n:
-- Siihen kurki kuolee kun suo sulaa. Meid?n t?ytyy t??ll? kotona saada asev?ke? koolle, nostattaa talonpojat aseisiin koko maasta. T?m? sota uhkaa n?et meit? kaikkia t?ss? maassa.
Siit? l?htiv?t neuvottelut jatkumaan. Maanpuolustukseen p??tettiin viipym?tt? kutsua Suomen talonpoikain joukosta joka viides mies, jotka toisten nelj?n oli aseilla ja muonalla varustettava. T?st? lupasi piispa l?hett?? paimenkirjeell? heti papiston kautta tiedon kaikkiin pit?jiin. Mutta kun Suomen talonpojat olivat aivan tottumattomia sotapalvelusta suorittamaan, k?vi v?ltt?m?tt?m?ksi l?hett?? linnain nihtej? ja aatelispalvelijoita eri seutuihin tuosta sotav?enotosta huolta pit?m??n. Siihen oli saatava Turun linnanp??llik?nkin, Hannu Didrikinpojan, kannatus, -- h?nt? ei piispa ollut t?h?n neuvotteluun kutsunut, koska h?nen l?sn?ollessaan, h?n kun oli Steen Sturen uskottuja, neuvottelut eiv?t voineet tapahtua vapaasti. Ja varojen ker?ys oli pantava toimeen porvariston ja papiston keskuudessa, kirkoissa, luostareissa, juhlissa ja markkinoilla. Niiden kokoamista varten oli aneiden myyntikin j?rjestett?v?. Eik? aikonut nyt piispa s??st?? tuomiokirkonkaan varoja, ei Pyh?n Henrikin penninkej? eik? kymmenystuloja, sill? mit?p? niist? j?isi j?lelle, jos vainolainen p??sisi maahan. T?m?n sodan, jonka Suomen miehet nyt n?kiv?t olevan tulossa, sen k?sittiv?t he t?ll? hetkell? pyh?ksi sodaksi, jota varten oli uhrattava kaikki.
Maunu-piispa varsinkin aivan s?ken?i tarmoa ja intoa, esitt?ess??n toimenpiteit? t?m?n h?nelle kalliin asian hyv?ksi. Ja h?n sai puhalletuksi ennen tuntemattoman innostuksen my?skin toisiin l?sn?oleviin, joista jokainen tarjoutui tekem??n voitavansa omalla kulmallaan.
Tuo nuori Viipurista tullut airutkin, joka t?m?n neuvottelun ajaksi oli j??nyt piispan ty?huoneeseen, l?mpeni niin siit? kauniista innostuksesta, jota h?n tunsi ymp?rill??n, ett? h?nkin tarjoutui l?htem??n nostov?en kokoojaksi kotipuoleensa, H?meen it?isiin pit?jiin.
Iltaan asti neuvoteltiin piispantalossa n?ist? Viipurin ja koko Suomen puolustamiseen v?ltt?m?tt?mist? hankkeista. Pyh?n Gertrudin tornissa tuomiokirkon kupeella oli vartija ilmoittanut tunnin toisensa per?st? kuluneen, piispan sit? huomaamatta. Nyt h?n yht?kki? muisti, ettei h?n ollut vierailleen varannut iltaruokaa ja samalla h?n muisti, ett? h?n jo aamulla oli l?hett?nyt ky?kkimestarinsa ja useimmat muutkin palvelijansa Kuusistoon, jonne h?n oli aikonut siirty? synodaaliehdotustaan valmistamaan. Mutta airuen tultua oli Kuusistoretki saanut j??d?, niinkuin nuo piispalliset teht?v?tkin. H?mill??n senvuoksi Maunu nyt virkkoi vierailleen:
-- En voi tarjota teille illallista, tuskin sit? voin t?n??n itsek??n saada t?ss? suuressa talossa.
Sellaista oli joskus ennenkin tapahtunut Maunu-piispalle, joka harvoin jouti muistamaan talousasioitaan. Mutta h?nen sihteerins? oli ajatellut sit?kin asiaa. H?n oli jo l?hett?nyt pappilaansa sanan em?nn?itsij?lleen, ett? sinne kenties on vieraita tulossa. Paavali n?et tiesi, ett? piispakin rakasti p?iv?ty?ns? p??tt?j?isiksi sy?d? hyv?n aterian, vaikkei h?n sit? useinkaan ennakolta ajatellut. Siksi maisteri nyt oli valmis virkkamaan piispalle ja h?nen vierailleen:
-- Jos suvaitsette k?yd? vaatimattomaan asuntooni Pyh?n Katarinan pappilaan, niin voi em?nn?itsij?ni ehk? tarjota palan kuivaa ruokaa.
-- Kiitos Paavali, vastasi piispa, -- sin? minut usein pelastat pulasta. Ja heikkouteni my?s tunnet, -- me tulemme!
Toiset herrat olivat yht? hanakat suostumaan tuohon tarjoukseen, sill? he tiesiv?t kaikki, ett? Paavali-maisterin "vaatimattomassa" pappilassa kelpasi kyll? se "kuiva" pala haukata. Paavali Scheel, joka oli syntyisin Haikon kartanon varakkaasta aateliskodista ja jolla oli, heti ulkomailta palattuaan, ollut hyv?tuloiset virat tuomiokirkossa, h?n rakasti n?et pit?? pappilassaan riitt?v?sti ruokia ja juomia, ja h?nen pienet iltakutsunsa olivat hyvin suositut Turussa. Ketter?sti siis viskasivat niin aateliset kuin hengenmiehet vaipat hartioilleen, kulkeakseen v?h?n matkan p??ss? olevan Katrin pappilaan.
Viipurilainen airut, jonka posket viel? hehkuivat ?skeist? innostustaan, vet?ytyi, piispan ty?huoneesta l?hdett?ess?, syrj??n laskeutuakseen piispantalon arkitupaan. Mutta Paavali-maisteri, joka oli huomannut, miten airutkin oli yhteisest? asiasta l?mmennyt, h?n taputti ohi astuessaan Pentti? olalle ja virkkoi:
-- Tule mukaan haukkaamaan pala sin?kin, pitk?matkalainen. Mik? olikaan nimesi?
-- Pentti Heinonpoika.
-- R?lssimies?
-- Ei, talonpoika ja nyt nihti.
-- Mutta talonpojasta tulee helposti r?lssimies. Sinullahan on kotitalo H?meess?, ja hevonen on sinulla t??ll?. Ilmoittaudu asekatselmukseen ja hanki itsellesi ratsumiehen valtakirja, niin saat tilasikin verottomaksi. Sill? soturiksihan kuitenkin j??t, vai?
-- Niin kai.
-- Se on siis sovittu. Sotureita nyt Suomessa tarvitaan!
Uuden tulevaisuuskuvan kylvi vilkas?lyinen hengenmies noin sivumennen nuoren airueen mieleen.
Tornissa soitettiin juuri iltarauhaa, kun saattue astui tuomiokirkon edustalla olevan pienen aukean yli Pyh?n Katarinan kappelin ane taloon. Siell? oli jo p?yt? katettu ja tulia juuri sytytettiin suuressa tuvassa, jonka upeaa sisustusta maalaispoika j?i ihmetellen ihailemaan. Paksut, raskaat verkaverhot peittiv?t seini?, ja niihin verhoihin oli kudottu kuvia, jotka esittiv?t, miten kuolema k?vi poimimassa saaliikseen sek? rikkaita ett? k?yhi? ja miten onnen py?r? yksi? nosti korkeuteen ja toisia jo viskasi sielt? alas. Sein?? kiert?v?n laudoituksen reunalla oli pieni?, vaskesta valettuja pyhimyskuvia ja niiden lomissa merenvahaisia tai lasisia lippaita, joista hyv?nhajuiset yrtit tuoksuivat.
Eik? ollut mik??n paastopala se, joka oli suurelle ruokap?yd?lle katettu: Siin? oli suuria vateja kukkurallaan suolalihaa, lammasta ja peuraa, oli paistilihaa, lintua ja h?rk??, oli hillottua mets?riistaa ja paksuja makkaroita ja mahtava oli keskip?yd?ll? sianliikki?, joka oli koristekuvioihin leikelty. Vehn?s?mpyl?in, kaalipiirakkaiden, hyytel?maljan ja hunajaleivosten lomissa kimaltelivat siell? korkeat, sirokaulaiset hopeakannut ja tuopit. Ja talossa ennen k?yneet vieraat tiesiv?t, ett? nuo viinit, jotka kannuissa helmeiliv?t, olivat maisterin suoraan kauppatuttaviltaan Danzigista tuottamia, -- t?m? monitoiminen hengenmies jouti n?et lomahetkin??n harjoittamaan sievoista vienti- ja tuontikauppaakin, porvareille harmiksi kyll?kin.
P?yt??n istuttua saivat ruoat huiman l?hd?n. Huomenna oli taas paastop?iv?, jolloin ei sy?ty muuta kuin kalaa ja puuroa, ja siksi piti t?n??n jokainen varansa. Sill?v?lin liikkui keskustelu viel? aterian ajankin luonnollisesti niiss? kysymyksiss?, jotka olivat koko p?iv?n olleet neuvottelujen esineen?. Siell? arvosteltiin nyt yh? rohkeammin Steen Sturen v?linpit?m?tt?myytt? suomalaista rajamaata kohtaan. H?n on h?nkin, niin kerrottiin, ?sken valattanut tykkej? Ruotsin sulatoissa, muka ven?l?isi? vastaan k?ytett?viksi, mutta eip? yht??n niist? ole tullut meren yli Suomeen, -- kyll? ne ovat arkkipiispan kurissapit?mist? varten valetut. Kuninkaan nime? ei Steen Sture tosin ole tavotellut; siit? h?nt? jo aikoinaan varoitti enonsa Kaarlo Knuutinpoika, jolla tuosta nimest? oli ollut enemm?n k?rsimyst? kuin iloa, mutta valta ilman nime?kin on Steenille makea. Vallan s?ilytt?miseksi h?n tekee ja rikkoo lupauksia, sit? varten liehakoi h?n Ruotsissa porvariston ja talonpoikain suosiota, mutta Suomessa h?n j?tt?? niin porvarit kuin talonpojat ja kaikki muutkin oman onnensa nojaan...
N?in arvosteltiin valtionhoitajaa puolittain katkerasti, puolittain purevasti ruokap?yd?n ymp?rill?. Mutta jo nousi nuori is?nt? pit?m??n p?yt?puhetta. H?n lausui vieraansa tervetulleiksi, kehuen itse??n onnelliseksi, saadessaan olla n?in loistavan seuran is?nt?n?. Mutta sitten v?l?hti h?nen silmiss??n tuo sama tuli, joka siin? aamulla, Niku-pormestarin tarinoidessa, oli syttynyt ja sitten p?iv?n neuvottelujen varrella yh? kytenyt. H?nen ??nest??n soi harras innostus, kun h?n jatkoi:
"Siell? meren takana kaiketi hyljeksit??n t?t? syrj?ist? maankolkkaa, mutta meille sen h?t? tuottaa h?t??. Miksi? Siksi vain, ett? me olemme t??ll? syntyneet ja kasvaneet. Me tahdomme varjella sit? ehyen?, niinkuin omaa kotiamme. Mit? v?ke? me sitten olemme, jotka n?in l?mpenemme ja k?rsimme t?m?n k?yh?n kotimaan kohtalosta? Me olemme suomalaisia, me kaikki, hengenmiehet, ritarit, porvarit ja asemiehet, ja siksi meiss? asuu t?t? maata kohtaan yhteinen tunne, jota eiv?t nuo merentakaiset ymm?rr?. Jos se maa, jota is?mme viljeliv?t, sortuu vainolaisten jalkoihin, niin me tied?mme, ett? silloin sorrumme mekin, ja kotimme ja kirkkomme h?vi?v?t maan p??lt?. Siksi tunnemme tarvetta uhrata kaikki varamme, henkemmekin, uhatun yhteisen kotimme varjelemiseen. Siksi on meid?n pelastettava Viipuri!"
Nuori maisteri puhui hiljaa, miltei arkaillen, sill? h?n tiesi, ett? t?llainen ajatus oli uusi ja outo, ja ep?ili, ymm?rsiv?tk? h?nt? kaikki. Mutta h?nen sanoissaan oli tulta, joka sytytti kuulijat ja sytytti mielet. Vieraat nousivat innostuneina juomaan is?nn?n esitt?m?n yhteisen maljan.
Tinamalja vapisi p?yd?n alap??ss? pystyyn nousseen nuoren airueen k?dess? eik? h?n saanut silmi??n irroitetuksi puhujasta. H?n ei tajunnut selv?sti, mit? nuo maisterin sanat ja nuo h?nelle uudet ajatukset sis?lsiv?t, mutta ne kohisivat sittenkin h?nen korvissaan ja polttivat h?nen veress??n. Eih?n ollut h?nelle ennen koskaan kukaan sanonut, ett? t?m?n maan asukkaat ovat jotakin erityist? kansaa, jonka yhteisen kodin puolesta heid?n kannattaa el?? ja kuolla. Se oli h?nest? niin suuri ajatus, ett? se h?nt? melkein py?rrytti.
??nek?s juttelu kuului taas ruokailuhuoneessa, jossa palveleva veli t?ytteli maljoja. Maunu-piispakin oli l?mmennyt nuoren yst?v?ns? sanoista. Paavali oli soitellut kieli?, joita he usein kahdenkeskisiss? keskusteluissaan olivat n?pp?illeet, saamatta niist? n?in selv?? ja kirkasta ??nt?. Vieras oli viel? Suomessa k?sitys suomalaisesta is?nmaasta, mutta piispa tunsi t?ll? hetkell?, ett? juuri yhteisiss? koettelemuksissa se k?sitys oli kasvava ja kirkastuva. Ja h?n lausui nuorelle yst?v?lleen:
-- Niin, meid?nh?n t?m? maa on. Min? uskon, Paavali, siihen tulevaisuuteen, jolloin se k?sitys on selv?n? t?m?n maan lapsissa.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page