Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Airiselän tukinajossa: Kuvaus Lapin rajoilta by Kataja V In
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 494 lines and 11729 words, and 10 pages
vastasin heille. He taas minulle: 'kaukanako ajoi vastaasi?' Min? heille: 'kilometrin p??ss? t?st?'. He taas: 'oliko reslareki?' Min?: 'oli ja kuorma peitossa'. Sen kuultuaan l?htiv?t ajamaan per??n -- niinkuin n?ytti -- t?ytt? laukkaa..."
"Kiinni saavat!" sanoi V?nttinen hyvill??n. "Pirtu-Santeri on!"
"Mik? lie ollut, vaan viinakauppiaaksi otaksuin..."
V?nttinen luuli saaneensa miehelt? haluamansa tiedot, mutta mies tuumasi:
"Malttakaahan, niin kerron viel?."
"No, mit? viel? kerrot?" kysyi V?nttinen malttamattomana.
"Joo. No, sitten kun tulin Hyrr?nper??n, jossa oli muitakin sy?tt?ji?, niin ilmestyi mies mets?st? ja kysyi, tahtoisinko ostaa viinaa..."
"No sep? nyt on helvetti?! Mink?laista j?rjestyst? t?m? on, kun joka puun juurella on viinanmyyji?!"
V?nttinen lensi suuttumuksesta tulipunaiseksi.
"Ostitko sin??" tikasi h?n miehelle.
"En ostanut", vastasi mies, "ja muut, jotka olivat samalla kertaa Hyrr?nper?ss? olleet, sanoivat, ett? se kauppias oli vain laukkukauppias."
"Lienee sen Pirtu-Santerin apulaisia", arveli V?nttinen.
Niin kului taas y? ja tuli aamu.
V?nttinen oli varhain liikkeell? ja tiedusteli kaikilta vastatulleilta, eik? ollut n?kynyt poliiseja ja olivatko sattuneet kuulemaan, oliko peslaakia tehty. Mutta ne tulijat eiv?t olleet erinomaisempia n?hneet eiv?tk? sattuneet mit??n kuulemaankaan.
V?nttinen oli levoton, mutta arvasi, ett? per??n olivat p??sseet poliisit, koska niin kauan viipyiv?t.
Vihdoin iltah?myss? hiihteli yksi poliiseista puulaakin pirtin pihaan. V?nttinen tunsi h?net l?pi himme?n ikkunan. H?n riensi konttorista heti kuulemaan, kuinka oli k?ynyt. Kysymyksi? sateli kuin rakeita, ja V?nttinen liehui ja k?veli edestakaisin.
Hyvin oli k?ynyt, kertoi poliisi.
Sen kuultuaan V?nttinen v?h?n rauhoittui, niin ett? poliisi saattoi ryhty? selitt?m??n heid?n takaa-ajoansa.
"Kirkonkyl?st?, er??n talon navetan takaa, tapasimme kuorman ja hevosen... Kuormassa oli monta s?killist? ruotsalaista konjakkia... Miest? emme n?hneet... H?n oli ehtinyt saada sukset ja hiiht?nyt pakoon..."
V?nttinen rypisti kulmiaan.
"Kiivasta oli takaa-ajo, mutta l?hell? kirkonkyl?? saavutimme kuitenkin niin paljon, ettei h?n ehtinyt kuormaansa k?tke?..."
"Keneksi arvelitte miehen?" kysyi V?nttinen v?liin.
"Varmoja emme ole, sill? pime? oli, mutta Pirtu-Santeriksi otaksumme, koska vastaantulijoilta kuulimme, ett? ajajalla oli ollut pitk?t viikset..."
"Se lurjus se on ollut!" uskoi V?nttinenkin.
"Hevonen oli hyv? ja kuorma kuten jo sanoin. -- Mutta emme uskaltaneet j?tt?? yhden miehen kuljetettavaksi semmoista kuormaa, sill? Pirtu-Santeri on vaarallinen lurjus, joka voi hy?k?t? taipaleella ry?st?m??n. Senvuoksi l?htiv?t toiset hevosta ja kuormaa viem??n em?kirkolle, jossa ne kuten ennenkin takavarikkoon otetut viinakset s?ilytet??n kruunulle menetettyin?..."
"Oikein tehty", arveli V?nttinen tyytyv?isen?. "Mutta saaneeko olla varma, ett? takavarikkoon otetut tavarat olivat Pirtu-Santerin ja pakoon p??ssyt mies Santeri itse?"
"Varmaa se on... Sen verran meille sent??n kertoivat oikeat ihmiset, jotka Santerin hommaa vihaavat."
"Se lurjus on siis n?ill? mailla!" sanoi V?nttinen. "Jospa olisitte h?net saaneet kiinni!"
"Kiinnih?n se on tuomittu pantavaksi", my?nsi poliisi, mutta lis?si sitten: "Kyll? h?nelt? nyt ensi aluksi ev??t loppuivat."
"Eip? tied?... sill? riettaalla on ennenkin ollut monessa paikassa varastoja", ep?ili V?nttinen.
Ja hyvill??n kuitenkin siit?, ett? Pirtu-Santerilta oli saatu konjakkikuorma takavarikkoon, h?n l?hti ty?h?ns?.
Mutta ajatuksissaan h?n kiitteli Ahvenj?rven Anttia, joka rehellisen? miehen? oli h?nelle asiasta ilmoittanut.
Jos semmoisia olisivat muutkin miehet kuin Antti, niin v?h?n niit? viinakauppiaita p??sisi t?nne syd?nmaalle, mietti h?n ja p??tti jollakin hyv?ll? ty?ll? muistaa Anttia.
Niin kului viikko lauantai-iltaan.
Kun Syrj?nen saapui sunnuntaiksi pirtille, oli V?nttisen ensimm?inen kysymys:
"No, miten siell? Ahvenj?rven Antti poikineen n?ytti p??sev?n alkuun?"
"Hyvinkin p??siv?t. Ja mik? p??stess?. Antti vanha tukinajaja, hevonen vankka ja poika n?ytti olevan rivakka hakkuumies. Vaikka puut ovatkin suuria, niin silti jo ensi p?iv?n? saivat jokirantaan plassille useamman tukin kuin toiset saman kodan miehet."
"No, hyv??p? kuuluu", arveli V?nttinen. "Tukkimies se on ollut Antti ennenkin, eik? opettane poikaansakin!"
Kun Syrj?nen taas maanantaiaamuna, sunnuntain pirtill? sanomalehti? lueskeltuaan, l?ksi ty?paikalleen, l?hetti V?nttinen Antille terveiset ja k?ski kertoa, kuinka Pirtu-Santerin konjakkikuormalle oli k?ynyt. Panipa viel? Syrj?sen matkaan Antille kaksi kourallista "Suomi"-sikaareja.
"Viep? nuo tuliaisiksi Antille, niin saapi iltasella savut vet??", h?n Syrj?selle sanoi.
Kolme viikkoa olivat Antti ja Yrj? tukkeja ajaneet, reilusti oli k?ynyt ty?. Puut olivat kyll? suuria, mutta hyvin olivat jaksaneet, ja vankka oli l?j?, jonka he mets?joen varteen olivat saaneet.
Lauantai-illoin Syrj?nen heid?n ajamansa tukit mittasi ja ilmoitti, ett? heid?n ajopalkkansa nousi jo paljon suuremmaksi kuin toisten.
Ei kummakaan. Antti ja Yrj? olivat kuutamoisina ?in?kin olleet liikkeell?.
"Hyvin k?y", kiitteli Syrj?nen, kun Antti ja Yrj? viimeist? kuormaa purkivat.
Siit? ajoivat kodalleen, jutellen kesken??n, ett? jos ilmat n?in hyvin? pysyv?t, he jo jouluksi saavat kokoon melkoisen summan.
Mutta nyt olivat ev??t lopussa, sek? hevosen ett? miesten, ja Yrj?n oli m??r? l?hte? niit? puulaakin pirtilt? noutamaan. Antti j?i kodalle lev?ht?m??n.
Kun hevonen oli sy?nyt ja miehet aterioineet ja lev?ht?neet, l?ksi Yrj? matkalle, reess? tyhj? h?kki ja siin? tyhjenneit? s?kkej? ja pusseja. Syrj?nen liittyi matkaan, viett??kseen sunnuntaip?iv?n puulaakin pirtill?, jossa aina silloin oli vilkkaampaa liikett? ja jossa sai vereksi? tietoja muusta maailmasta. Sai niinik??n jutella ja "huvin vuoksi" ly?d? korttiakin. Ja lis?ksi silloin saapui usein kirjeit?kin.
Antti oli l?htiess? pyyt?nyt Yrj?? kirjoittamaan ?idille ja samassa kirjeess? rahaakin l?hett?m??n. Niiss? mietteiss? Yrj? istui, ja Syrj?nen kertoili h?nelle entisi? hauskoja muistoja niilt? ajoilta, jolloin oli palvellut sotav?ess?. Huvikseen ja ihmetellen Yrj? kuunteli Syrj?sen kertomuksia, ja nauraakin t?ytyi, kun Syrj?nen ven?j?ksi itse??n komenteli ja sompasauvalla liikkeit? teki.
"Sinnep? min?kin olisin mennyt", sanoi Yrj?.
"Olisit siell? olla saanut, ellei Suomen sotav?ke? hajoitettu", sanoi Syrj?nen alakuloisesti.
"Miksik? hajoittivat?" kysyi Yrj?.
Add to tbrJar First Page Next Page