Read Ebook: Airiselän tukinajossa: Kuvaus Lapin rajoilta by Kataja V In

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 494 lines and 11729 words, and 10 pages

"Miksik? hajoittivat?" kysyi Yrj?.

"Se on pitk? juttu", vastasi Syrj?nen ja alkoi Yrj?lle kertoa, miksi Suomen sotav?ki hajoitettiin.

Kun he saapuivat puulaakin pirtille, kiehui siell? miehi? er??n reen ymp?rill?, ja jotkut kuuluivat puhuvan h?t?isell? ??nell?.

Joukosta erottui V?nttisen mahtava basso:

"Valjastakaa ?kki? puulaakin hevonen... h?net on viet?v? l??k?riin mahdollisimman pian..."

K?sky? toteltiin heti, ja Syrj?nen ja Yrj? saivat kuulla, ett? er??lt? Palovaara nimiselt? miehelt? oli tukki ruhjonut jalan poikki polven alta, niin ettei muu kuin nahka en?? ollut kiinnipit?m?ss?.

Yrj?kin k?veli reen viereen, mutta loukkaantunut oli peitetty nahkasilla ja valitteli ??neens?.

V?nttinen toimitteli ja komenteli, ja toiset kertoivat, miten tapaturma oli sattunut.

Kuormaa purkaessa oli tukki vier?ht?nyt ennen aikojaan reelt? ja musertanut tukkil?j?? vasten oikean jalan polven alta aivan murusiksi, luutkin, kertoi se mies, joka sanoi k?yneens? Palovaaraa hirve?st? pinteest? p??st?m?ss?.

"Py?rtynyt oli, ja kova oli ty?, ennenkuin sain tukin sen verran siirtym??n, jotta sai rutistuneen jalan irti", selitteli h?n l?sn?oleville. "Niinkuin kuollut retkotti siin?, mutta virkosi sitten v?hitellen ja ymm?rsi kaikki, miten h?nelle oli k?ynyt."

Osaaottavina siin? miehet onnetonta toveria s??litteliv?t, ja kun kuulivat, ett? oli suuren perheen is? ja ainoa turva, niin alkoivat ker?t? avustusta kesken??n.

Puulaakin rekeen nostettiin loukkaantunut ja peitettiin huolellisesti nahkasilla.

V?nttinen, vaikka olikin kovaluontoinen mies, oli kuitenkin s??liv?inen ja antoi ankarat m??r?ykset kyytimiehelle, joka sairasta l?hti kirkonkyl??n ja l??k?rin luokse viem??n.

"Jos sairas tuntuu kest?v?n, niin anna menn? hyv?? kyyti?, sill? ei ole t?mm?isess? tilanteessa aikaa vitkastella. Verenmyrkytys voipi tulla hyvin ?kki?, ja siin? se sitten on miehen el?m?n loppu."

"Koetan parastani", lupasi kyytimies, joka h?nkin puulaakin puolesta palkattiin.

S??liss??n ja hyv?ntahtoisuudessaan koetti sairasta kukin parhaansa mukaan lohduttaa ja rohkaista. Mik? tarjosi sit?, mik? t?t?. Muuan lyhyt ja hyvin punainen mies esitteli, ett? h?nell? olisi hokmannia pullossa... eik? kovaonninen mies syd?men vahvistukseksi sit? tahtoisi...

Mutta kun V?nttinen kuuli puhuttavan hokmannista, kielsi h?n jyrk?sti sit? sairaalle antamasta.

H?nell? oli itsell??n pullossa jotakin punertavaa nestett?, jota antoi loukkaantuneelle kaksi teelusikallista.

Ilta oli ehtinyt my?h?iseksi, ennenkuin l??k?riin l?htev?t joutuivat taipaleelle.

Sin? iltana ei puulaakin pirtiss? muusta juteltu kuin t?st? Palovaarasta, jota kova onni niin oli kolhinut. Muutamat alkoivat muistella mit? muina talvina oli tapahtunut tukkimets?ss?. Aina siell? onnettomuuksia ja tapaturmia oli sattunut, usein kuolemakin osunut. Muistelivat jotkut, ett? samalla tavalla oli k?ynyt er??lle Kemppaiselle toissa talvena Susivaaran ajossa.

"I?kseen j??pi t?m? Palovaarakin jalkapuoleksi."

"Jos ollenkaan j??pi el?m??nk??n..."

"Voipi hyvinkin kuolla, jos verenmyrkytys sattuu..."

"Voipi verenmyrkytys tulla..."

"Ehk? l??k?ri sent??n voipi est??..."

"Ei niist? ole l??k?reist? luuvikojen korjaajaksi... Sen olen n?hnyt..."

"On sekin monasti n?hty ja kuultu..."

Niin haastelivat pirtille saapuneet tukinajajat vakavina ja miettiv?isin? my?h?isen? lauantai-iltana, kun loimuava takkatuli valaisi puulaakin honkaista pirtti?.

Sunnuntaiaamuna Yrj? sai V?nttiselt? paperia ja kirjekuoren, ja niin h?n alkoi kyh?t? ?idilleen kirjett?, niinkuin is? oli k?skenyt.

Ryhmyisen hongan kelleksist? tehdyn p?yd?n nurkalla h?n kirjoitti hikip??ss?. Kova oli melu ja h?lin? h?nen ymp?rill??n, mutta kiinte?sti pysyiv?t Yrj?n ajatukset sittenkin koossa.

H?n kirjoitti ensin, mit? heid?n ty?maalleen kuului, ett? tervein? molemmin olivat, ett? puut olivat suuria, mutta palkka verrattoman korkea. Ilmoista mainitsi, ett? olivat olleet erinomaisen hyv?t ja ajokelit mainiot.

Sitten h?n alkoi kertoa tapaturmasta, joka oli Palovaaraa kohdannut.

-- -- -- "Ja sitten mainitsen, ett? Palovaara nimiselt? miehelt? rutistui oikea jalka m?s?ksi tukkien v?liin, jo tuli iso vahinko eik? siit? tule jalkaa en?? koskaan. Sanottiin olevan iso perhe ja k?yh? mies muutenkin. Se toimitettiin heti l??k?riin, vaan se on t??lt? kaukana, ett? arvelivat jotkut kuolevan taipaleelle, kyll? t??ll? kuuluu ennenkin semmoisia tapahtuneen, mutta ei sanota sent??n niin pahasti jalan rutistuneen.

"T?t? kirjoitan puulaakin isossa pirtiss? nyt sunnuntaiaamuna, miehi? kuhisee ymp?rill?ni. T?ss? tulee nyt rahaa, jotka V?nttinen panee kirjeeseen."

Siihen viel? lis?si terveiset, ja kun lopetti, niin hike? pyyhki otsaltaan. Vaikka siin? ymp?rill? miesjoukko oli r?hissyt, ei h?n ollut kuullut, mit? olivat keskustelleet. Mutta saatuaan kirjeens? kuntoon h?n l?hti sit? viem??n V?nttiselle, joka sikaaria poltellen kirjoitteli konttorissaan.

"Jos sitten panisitte t?h?n kirjeeseen rahan", pyysi h?n V?nttist?.

V?nttinen lupasi toimittaa kaikki, senkin, ett? kirje muun puulaakin postin matkassa l?hetet??n kirkonkyl?n postitoimistoon.

Yrj? uskoi kaikki V?nttisen toimeksi ja aikoi poistua.

"?l?p?s viel? mene", pid?tti h?nt? V?nttinen. "Odotapas! Teill? taitavat ev??t olla v?hiss??"

"Sit? varten l?ksin..."

"Niin. No, ota mit? tarvitsette... kyll? siell? on heinist? ja silpuista alkaen... Syrj?nen kertoi teill? ty?n k?yv?n hyvin..."

"Onhan sit? yritetty..."

"Niin kuulin", sanoi V?nttinen, mutta n?ytti miettiv?n muuta. "Onko n?kynyt viinamiehi? siell? Kilpisjoen paikoilla?" kys?isi h?n sitten.

"Ei ole minun tiet??kseni."

"Jaa... eip? niit? ole n?kynyt. Mutta minulle on kerrottu, ett? Pirtu-Santeri on t??ll?p?in n?hty... ett? on n?hty t?ss? likell?kin hiihtelev?n."

"En ole sattunut siit? kuulemaan."

Yrj? yritti l?hte?, mutta V?nttinen kysyi viel?:

"Tuota noin... tuossa muistan kysy?... K?viv?tk? ne mets?herra ja vallesmanni siell? teill?, Ahvenj?rvess??"

"K?viv?t, juuri kun olimme l?hd?ss?."

"Sinne aikoivatkin", sanoi V?nttinen. "Tapasin ne sill? matkalla... No, mit? sanoivat?"

Yrj? kertoi mit? olivat sanoneet. Mets?herra oli ollut kiukkuinen...

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet