Read Ebook: Naisen haamu: Mysterio neljässä kertomuksessa by Collins Wilkie Forsman Anton Oskar Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 525 lines and 17913 words, and 11 pages

"Her??! Her??! Murha!"

Hetkisen ??nett?myys seuraa. H?n liikuttaa verkalleen vasenta k?tt?ns?, kunnes h?n laskee sen kurkulleen; h?n s?ps?ht?? ja k??ntelee itse??n olkivuoteella; nostaen k?sivartensa kurkusta ojentaa h?n sit? hiljakseen; h?nen k?tens? tarttuu olkiin sill? puolella, johon h?n k??ntyi; h?n n?kyy uneksivan, ett? h?n pit?? kiinni jonkun aseen ter?st?; min? n?en h?nen huulensa taasen alkavan liikkua; min? hiivin hiljaa talliin; vaimoni seuraa minua kovasti puristaen nyrkki?ns?.

Me molemmat kumarrumme h?nen ylitsens?. H?n puhuu viel? kerran unissa -- t?ll? kertaa on puhe erinomaisen ep?selv?.

"Vaalean harmaat silm?t", kuulemme h?nen sanovan, ja "vasen silm?-lauta hiukan alaspainuneena, pellavan karvainen tukka, kullankeltaiseen vivahtava -- aivan oikein, ?itini! kauniit, valkoiset k?sivarret lyhyell? iho-karvalla -- pieni naisen k?si, jonka kynsien tienoilla vivahtelee hiukan punaiseen, -- puukko -- tuo kirottu puukko -- ensiksi toisella puolen, sitten toisella -- mutta, sin? naisperkele, miss? on puukko?"

H?n lakkaa puhumasta ja k?y ?kki? levottomaksi. Me n?emme h?nen v??ntelev?n itse??n oljissa. H?n hosuu ilmaa molemmilla k?sill??n ja hengitt?? raskaasti. ?kki? aukenevat h?nen silm?ns?.

Ne eiv?t katsele mit??n, niiss? ilmaantuu ep?selv? vilahdus -- sitten ne taasen sulkeutuvat syvemp??n uneen. Viel?k? h?n n?kee unta? Viel? -- vaan uni n?kyy k?yv?n toista suuntaa. Kun h?n toiste puhuu, on h?nen ??nens? muuttunut; sanat ovat harvoja -- ne kerrotaan surullisesti ja rukoilevaisesti kerta toisensa per?st?. "Sanokaa rakastavanne minua! Min? pid?n niin paljon teist?. Sanokaa rakastavanne minua! rakastavanne minua!" H?n vaipuu yh? syvemp??n uneen ja kertoo viel? matalalla ??nell? n?it? sanoja. Ne kuolevat h?nen huulillaan. H?n ei puhu en??.

Nyt vasta mrs Fairbank oli p??ssyt pelostansa. Suuri uteliaisuus valtaa h?net. Tuo kurja olento pahnoilla on vaikuttanut h?nen mieli-kuvitukseensa. H?n himoo sanomattomasti jotakin romantillista. H?n puistaa k?rsim?tt?m?sti k?sivarttani.

"Kuuletteko? Tuossa jutussa on my?skin nainen, Percy! Siin? on ollut rakkaus ja murha, Percy! Miss? ovat ravintolan asukkaat? K?y pihalle ja huuda uudelleen!"

Vaimoni on naispuolelta kotoisin etel?iselt? Franskan maalta. Etel?-Franska synnytt?? kauniita naisia hehkuvalla luonteella. Min? en sano sen enemm?n. Naineet miehet kyll? ymm?rt?v?t kohtaloani. Nuorille miehille on tarpeen tiet??, ett? l?ytyy tilaisuuksia, jolloin meid?n ei ainoastaan t?ydy rakastaa ja kunnioittaa -- vaan my?skin t?ytyy totella vaimojamme.

Min? k??nnyn tallin oven puoleen totellakseni ja olen nyt vieraan silmien edess?, joka meid?n tiet?m?tt? on hiipinyt luoksemme. Pieni, punaposkinen, unelias ukko, jonka kasvot eiv?t osoita mit??n ja jonka p?? on paljaana. H?nell? on housut ja s??rykset karkeasta verasta ja vanha, kunnioitettava, lyhyeksi leikattu takki. Vaistontapaisesti min? tunnen h?nen olevan ravintolan is?nn?n.

"Hyv?? huomenta, herra", sanoo punaposkinen vanhus. "Min? olen hiukan kuuro. Tek? ?sken huusitte pihalla?"

Ennenkuin ehdin vastata, keskeytt?? minua vaimoni. H?n pyyt?? saada tiet??, kuka tuo onneton on, joka makaa nukkuen pahnoilla.

"Mist? h?n on? Mink?t?hden puhuu h?n unissaan niin kauheita asioita? Onko h?n nainut vai naimaton? Onko h?n koskaan ollut rakastunut murhantekij??n? Mink?lainen nainen h?n oli? Tappoiko nainen h?net tosiaan? Sanalla sanoen, hyv? ravintolan is?nt?, kertokaa meille kaikki!"

Herra ravintolan is?nt? odottaa uneliaasti, kunnes mrs Fairbank on lopettanut puheensa -- sitten vastaa h?n n?yr?sti:

"H?nen nimens? on Francis Rawen. H?n on independentinen metodisti. H?n oli 45 vuoden vanha viime syntym?p?iv?n??n. H?n on minun tallirenkini. Se on h?nen el?m?ns? historia".

Vaimoni tulinen, etel?mainen luonne laskeuu alas h?nen jalkoihinsa saakka, ja h?n ilmottaa t?t? luonnettaan polkemalla jalkaansa laattiaan.

Ravintolan is?nt? k??ntyy uneliaasti poisp?in ja katselee hevosia.

"Kaunis pari nuo molemmat hevoset tuolla pihalla. Tahdotteko panna ne talliini?"

Min? vastaan p??n ny?kk?yksell?. Ravintolan is?nt?, joka tahtoo p??st? vaimoni suosioon, k??ntyy uudelleen h?nen puoleensa.

"Min? her?t?n Francis Rawenia. H?n on independentinen metodisti. H?n oli 45 vuoden vanha viime syntym?p?iv?n??n. H?n on minun tallirenkini. Se on h?nen el?m?ns? historia".

Kun ravintolan is?nt? toistamiseen oli kertonut t?m?n hauskan kertomuksensa, menee h?n talliin. Me seuraamme h?nt? n?hd?ksemme, miten h?n aikoo her?tt?? Francis Rawenia ja mit? sitten on tapahtuva. Luuta seisoo loukossa; ravintolan is?nt? ottaa luudan k?teens? -- k?y nukkuvan tallirengin luo -- ly? miest? luudalla, juurikuin h?n olisi peto-el?in h?kiss?ns?. Francis Rawen hyp?ht?? kiljuen yl?s -- katselee h?mm?styneen? meit? hyvin ep?ilev?ll? katseella -- kohta h?n kuitenkin taasen malttaa mielens? -- ja muuttuu ?kki? kunnialliseksi ja n?yr?ksi palvelijaksi.

"Pyyd?n, rouvaseni, n?yrimm?sti anteeksi. Pyyd?n, herraseni, n?yrimm?sti anteeksi".

Sek? h?nen ??nens? ett? se tapa, jolla h?n pyyt?? anteeksi, eiv?t sovi yhteen h?nen ulkonaisen asemansa kanssa. Min? alan ymm?rt??, mink?t?hden mrs Fairbank on niin mieltynyt t?h?n mieheen. Me molemmat seuraamme h?nt? pihalle n?hd?ksemme, mit? h?n aikoo ruveta tekem??n hevosille. Se tapa, jolla h?n nostaa ontuvan hevosen jalkaa, osottaa heti ett? h?n on taitava toimessaan. Kiireesti ja tyynesti vie h?n hevoset er??sen tyhj??n talliin, tuo sangollisen l?mmint? vett? ja laskee ontuvan hevosen jalan sankoon.

"L?mmin vesi kyll? helpottaa ajettumisen, herrani. Min? sitten k??rin jalan ymp?ri k??reit?".

Kaikki, mit? h?n tekee, tekee h?n ymm?rt?v?isesti ja ?lykk??sti; kaikki, mit? h?n puhuu, kuuluu asiaan. Nyt h?ness? ei n?y olevan mit??n sekavaa, ei mit??n kummallista. Onko t?m? sama mies, jonka me kuulimme puhuvan unissaan? Sama mies, joka her?si pelosta ja kauhealla ep?luulolla silmiss??n? Min? p??t?n tutkia h?nt? tekem?ll? muutamia kysymyksi?.

"T??ll? ei ole paljon tekemist?", sanon min? tallirengille.

"Hyvin v?h?n tekemist?, herra", vastaa tallirenki.

"Onko tuossa talossa ket??n?"

"Se on aivan tyhj?, herra".

"Min? luulin, ett? kaikki ihmiset ovat kuolleet. Ei kukaan kuullut minua".

"Is?nt? on hyvin kuuro, ja hollimies on poissa jollain asialla".

"Niin -- ja te nukuitte sike?sti tallissa. Nukahdatteko usein t?h?n aikaan p?iv?st??"

Tallirengin kuihtuneet kasvot hiukan punehtuvat. H?nen silm?ns? eiv?t aluksi uskalla katsella minua kohti. Mrs Fairbank koskee hiukan k?sivarteeni. Olemmeko vihdoin saamaisillamme ilmi jotakin? Min? kysyn toistamiseen. Mies ei voi muuta kuin vastata kysymykseeni. T?m? vastaus annetaan seuraavilla sanoilla:

"Min? olin tuiki v?synyt, herra. Te ette muutoin olisi tavanneet minua nukkuvana t?h?n aikaan p?iv?st?".

"Tuiki v?synyt, kuinka niin? Te olette siis olleet raskaassa ty?ss??"

"En ole ollutkaan, herra".

"Mik? sitten teit? v?sytti?"

H?n arvelee taasen ja vastaa vastahakoisesti.

"Min? olen valvonut koko y?n".

"Olette valvoneet koko y?n? Mit? on siis tapahtunut t??ll? kaupungissa?"

"Ei mit??n, herra".

"Onko kukaan kipe??"

"Ei lainkaan, herra".

T?m? vastaus on viimeinen. Vaikka kuinka paljon hyv?ns? kyselen, en voi saada h?nt? vastaamaan sen enemm?n. H?n k??ntyy poisp?in ja alkaa hoitaa hevosen jalkaa. Min? k?yn pois tallista puhuakseni is?nn?n kanssa vaunuista, jotka veisiv?t meit? takaisin Fairleigh Halliin. Mrs Fairbank j??pi viel? tallirengin luokse ja luo silm?yksen minuun, kun min? k?yn pois. T?m? silm?ys sanoo suoraan: "Min?p? koen saada selville, mink?vuoksi h?n on valvonut koko y?n. J?tt?k?? h?net minun haltuuni".

Kysymys vaunuista oli pian ratkaistu. Ravintolassa on hevonen ja k??sit. Is?nt? voipi kertoa pitk?n jutun hevosesta ja niinik??n k??sist?. N?m? jutut ovat samanlaiset kuin kertomus Francis Rawenista -- sill? eroituksella vaan, ett? hevonen ja k??sit eiv?t kuulu mihink??n uskonnolliseen puolueesen.

"Hevonen tulee yhdeks?n vuoden vanhaksi ensi syntym?p?iv?n??n. K??sit ovat olleet minulla nelj?kolmatta vuotta. Herra Max Underbridgest? on kasvattanut hevosen; ja herra Pooley Ylowiesta on tehnyt k??sit. Hevonen ja k??sit ovat minun. Ja t?m? on niiden historia".

Kun is?nt? oli kevent?nyt mielt?ns? n?ill? yksityisseikoilla, alkaa h?n panna hevosen valjaisiin. Auttaakseni h?nt? min? ved?n vaunut pihaan. Kun juuri olimme lopettamaisillamme toimiamme, n?kyy mrs Fairbank. Muutama silm?nr?p?ys my?hemmin tulee tallirenkikin pihaan. H?n on sitonut hevosen jalkaa ja on nyt valmis ajamaan meit? Fairleigh Halliin. Huomaan h?nen kasvoistaan ja olennostaan, ett? vaimoni oli p??ssyt salaisuuden perille. Astun vaimoni kanssa syrj?puoleen, kysyen h?nelt?:

"No? Oletteko saaneet selville, mink? vuoksi Francis Rawen valvoi koko y?n?"

Mrs Fairbank rakastaa dramallista esitystapaa. H?n ei suoraan vastaa kysymykseeni, vaan sen sijaan j?nnitt?? ja kiinnitt?? h?n kuulijain osan-ottoa tekem?ll? puolestaan kysymyksen.

"Monesko p?iv? t?n??n on, yst?v?ni?"

"Ensim?inen p?iv? maaliskuuta".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet