Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Syystähden alla: Kulkijan kertomus by Hamsun Knut
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 86 lines and 4242 words, and 2 pages
kanssani. Ja vanhahkuuttani h?pesi t?m? toinen...
Ei, ei t?m? luonnistu, sanoo neiti Elisabeth.
Min? ahkeroitsen uudelleen ja sanon monta hassua asiaa, niin ett? h?n alkaa nauraa. Min? juon paljon ja tulen rohkeammaksi keksim??n; vihdoin n?ytt?? neiti uskovan, ett? min? todellakin teen ty?t? h?nen kanssaan omaan laskuuni. H?n alkaa tarkastaa minua.
Onko se totta, n?yt?nk? min? teist? hiukan somalta?
Kuulkaahan nyt taas, olkaa hyv? -- rouva Falkenbergist? min? puhun.
Hss, sanoo neiti. Tietysti rouva Falkenbergist?, sen min? olen tiennyt koko ajan, mutta teid?n ei tarvitse sit? sanoa. Nyt min? luulen, alkavani vaikuttaa h?neen tuolla. Jatketaan vain ja ollaan yht? huvitettuja.
H?n ei siis uskonutkaan minun tekev?n ty?t? omaan laskuuni. Min? olin liian vanha kaikkeen, saakeli soikoon.
Mutta etteh?n te rouva Falkenbergi? voi saada, sanoo h?n ja alkaa alusta. Se on toivotonta.
Ei, en min? voi saada h?nt?. Enk? teit? liioin.
Puhutteko te nytkin rouva Falkenbergille?
En, nyt puhun teille.
Hiljaisuus.
Tied?ttek?, ett? olen ollut teihin rakastunut? Kyll?, siell? kotona.
Nyt alkaa olla hauska, sanon min? ja siirryn sohvassa likemm?ksi. Nyt me nutistamme Bewerin.
Niin, ajatelkaas, min? kuljin kirkkomaalla tavatakseni teid?t iltaisin. Mutta te, tyhm? ihminen, ette ymm?rt?nyt v?h??k??n.
Nyt te varmaankin juttelette Bewerille, sanon min?.
Ei, se on totista totta, mit? sanon. Ja kerran min? tulin yli peltojen luoksenne. En min? teid?n nuor' Erikinne luo tullut.
Ajatelkaas, minun luokseni! sanon min? teeskennellen ja olen muka murheellinen.
Niin, teist? se ehk? tuntuu kummalta. Mutta muistakaa toki, pit?? meill? maallakin olla joku, johon pikiinty?.
Sanooko rouva Falkenberg samoin?
Rouva Falkenberg -- ei, h?n sanoo, ettei h?n halua rakastua yhteenk??n ihmiseen, h?n tahtoo vain soittaa pianoa ja sen sellaista. Mutta min?h?n juttuan itselleni. Arvatkaas, mit? min? kerran tein? Mutta ei, toden totta, min? en sit? sano. Tahdotteko kuulla?
Mielell?ni.
Min?h?n olen vain pikku tytt? teihin verraten, niin ettei se mit??n haittaa; silloin kun te makasitte ladossa siell? kotona, hiivin min? kerran sinne ja asettelin peittojanne ja tein niist? s?ngyn.
Tek? sen teitte? sanon min? vilpitt?m?sti ja unohdan osani.
Olisittepa vain n?hnyt miten min? hiivin, haha-ha!
Mutta tuo nuori tytt? ei ollutkaan kyllin koulittu, h?n vaihtoi v?ri? tehty??n pikku tunnustuksensa ja nauroi liioitellen pelastuakseen.
Min? tahdon h?nt? auttaa ja sanon:
Te olette joka tapauksessa suurenmoinen ihminen. Mit??n tuommoista ei rouva Falkenberg olisi tehnyt.
Ei, mutta h?n onkin vanhempi. Te ehk? luulitte meit? yhdenik?isiksi?
Sanooko rouva Falkenberg, ettei h?n tahdo rakastua kehenk??n ihmiseen?
Sanoo. Uh, ei sent??n, en min? tied?. Rouva Falkenbergh?n on naimisissa, kuten tied?tte, ei h?n mit??n sano. Jutelkaa nyt taas hiukan minulle... Niin ja sitten meid?n piti kerran yhdess? kauppapuotiin, muistatteko? Min? k?velin yh? hitaammin, jotta te saavuttaisitte minut...
Sep? oli somasti tehty. Nyt min? vuorostani ilahdutan teit?.
Min? nousen, menen nuoren Bewerin luo ja kysyn, eik? h?n tahdo ottaa lasia joukossamme, meid?n p?yd?ss?. Min? saan h?net mukaani; neiti Elisabeth punastuu tulipunaiseksi h?nen tullessaan. Sitten min? juttelen nuo molemmat nuoret hyvin yhteen ja muistan sen j?lkeen, ett? minulla oli jotakin toimitettavaa, joten minun pit?? j?tt?? heid?t -- niin mielell?ni kuin j?isinkin, hyv? herrasv?ki. Te, neiti Elisabeth, olette tosin aivan minut lumonnut, mutta min? ?ly?n, etten kumminkaan teit? saa. Te olette muuten minulle arvoitus...
Min? kulkea keljottelen alas Raastuvankadulle, seison hetken ajurien kohdalla ja silm?ilen Victorian porttia. Mutta niinp? se olikin, h?n oli sukulaisten luona t?n? iltana. Sitten min? astelen hotelliin ja juttelen ovenvartian kanssa.
Kyll? rouva kotona on. Huone numero 12, toinen kerros.
Rouva ei siis ole ulkona vieraissa?
Ei.
L?hteek? h?n piankin?
Ei h?n ole mit??n sanonut.
Min? menen j?lleen ulos ja ajurit aukaisevat jalkapeiton sanoen: Olkaa hyv?. Min? valitsen ajurin ja nousen vaunuihin.
Mihink? pit???
Seisotaan t?ss?. Min? otan teid?t tuntikaupalla. Ajurit kulkevat toistensa luo ja kuiskivat, yksi arvelee sit?, toinen t?t?: H?n vahtii hotellia, vaimo on kai sis?ll? jonkun kauppamatkustajan luona.
Niin, hotellia min? vahdin. Muutamissa huoneissa on valkea ja p??h?ni pist?? ?kki? ajatus, ett? h?n voi seist? ikkunassa minua katsellen. Odotahan, sanon min? ajurille ja palaan hotelliin.
Miss? numero 12 on?
Toisessa kerroksessa.
Ja ikkunat kadulle p?in?
Niin.
Sitten se kai oli kumminkin sisareni, joka vilkutti, sanon min? valehdellen p??st?kseni porttieerin ohi.
Min? nousen portaita ja jotten saisi tilaisuutta k??nty?, koputan heti, kun olen numeron l?yt?nyt. Ei vastausta. Min? koputan uudelleen.
Onko se piika? kysyt??n sis?lt?.
Min? en voinut vastata my?nt?en, ??neni olisi minut ilmaissut. Min? otin ovenv??ntimeen, se oli lukossa. H?n oli kai pel?nnyt ett? tulisin, ehk? h?n oli n?hnytkin minut ulkopuolella.
Add to tbrJar First Page Next Page