Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Syystähden alla: Kulkijan kertomus by Hamsun Knut
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 86 lines and 4242 words, and 2 pages
Min? en voinut vastata my?nt?en, ??neni olisi minut ilmaissut. Min? otin ovenv??ntimeen, se oli lukossa. H?n oli kai pel?nnyt ett? tulisin, ehk? h?n oli n?hnytkin minut ulkopuolella.
Ei, ei se piika ole, sanon min? ja kuulen sanojeni oudosti v?risev?n.
Min? odotan kauan aikaa sen j?lkeen ja kuuntelen; kuulen sis?ll? puuhailtavan, mutta ovi ei aukene. Sitten soitetaan jostakin huoneesta kaksi lyhytt? kertaa alas ovenvartijalle. Se on h?n, mietin min?, h?n kutsuu piikaa, h?n on levoton. Min? l?hden pois h?nen oveltaan, etten h?nt? h?p?isisi, ja kun piika tulee, olen min? aivan kuin alasmenossa. Kuulen piian sanovan: On, on se piika. Ja ovi avataan. Eih?n toki, sanoo piika taas, er?s herra t?st? juuri meni alas.
Min? ajattelin ottaa huoneen hotellista, mutta se oli minusta vastenmielist?, h?n ei ollut sellainen rouva, ett? olisi kauppamatkustajia kohtaillut. Tullessani alas ovenvartijan luo min? vain ohimennen sanoin ett? rouva varmaankin oli mennyt levolle.
Min? menen ulos ja istun j?lleen vaunuihin. Aika kuluu, tunti menee, ajuri kysyy eik? minun ole kylm?? Onpa kyll? hiukan. Odotinko jotakin? Odotin... H?n antaa minulle jalkapeitteens? ja min?, palkitakseni h?nen hyvyytt?ns?, pist?n h?nelle pienen ryyppyrahan.
Aika kuluu, menee tunti tunnin per??n. Ajurit eiv?t en?? arkaile, sanovat toisilleen ett? min? palellutan hevosen kuoliaaksi.
Ei, ei t?st? tainnut hy?ty? l?hte?. Min? maksan ajurille, menen kotiin ja kirjoitan seuraavan kirjeen:
Asettaisinko aikaisempaan? Mutta aamup?iv?valaistus on kovin kirkasta, kun min? tulen liikutetuksi ja suupieleni v?r?htelev?t, mahdan min? n?ytt?? kammottavalta.
Min? vein itse kirjeen Victoriaan ja palasin kotiin.
Pitk? y?, voi kuinka pitki? tunnit olivat! Nyt kun minun piti nukkua ja voimistua ja olla terve, en min? voinutkaan. P?iv? koitti ja min? nousin.
Vaellettuani kauan pitkin katuja kahnustan takaisin kotiin, panen maata ja nukahdan.
Tunnit kuluvat. Kun her??n ja selki?n, rienn?n heti peloissani telefoniin ja kysyn onko rouva l?htenyt.
Ei, h?n ei ole l?htenyt.
H?n ei siis Jumalan kiitos tahtonutkaan paeta minua, sill? kirjeeni h?n lie aikoja sitten saanut. Ei, aika se vain oli sopimaton eilen illalla, siin? kaikki.
Min? sy?n ja menen j?lleen nukkumaan; kun her??n on jo iltapuoli, min? kompuroin telefoniin ja soitan.
Ei, rouva ei ole matkustanut. Mutta tavaransa h?n on koonnut. H?n on nyt ulkona.
Min? panen itseni kuntoon ja ajan heti Raastuvankadulle ja pid?n vahtia. Puolen tunnin kuluessa menee ja tulee hotellin portista paljonkin v?ke?, mutta ei h?nt?. Nyt on kello siirtynyt viiteen min? menen porttierin luo.
Rouva on l?htenyt.
L?htenyt?
Tek? soititte? H?n tuli samassa hetkess? ja vei tavaransa. Mutta kirje minulla on.
Min? otan kirjeen ja kysyn sit? avaamatta milloin juna l?htee.
Se l?hti nelj? ja nelj?kymment?viisi, sanoo ovenvartija katsoen kelloansa. Nyt on kello viisi.
Min? olin tuhlannut puoli tuntia vahtimalla ulkopuolella.
Min? istuudun rappuselle ja tuijotan alas. Ovenvartija juttelee yh?. H?n kai hyvinkin ?ly?? ettei rouva ole sisareni.
Min? sanoin rouvalle ett? er?s herra juuri oli soittanut. Mutta h?n vain vastasi ettei h?nell? ole aikaa ja k?ski minun antaa teille tuon kirjeen.
Matkustiko h?n er??n toisen naishenkil?n seurassa?
Ei.
Min? nousen ja l?hden. Kadulla min? avaan kirjeen ja luen:
Min? pist?n sen sangen laiskasti taskuuni. Se ei ihmetytt?nyt minua, ei tehnyt mit??n uutta vaikutusta. Aito naisekkaita, nopeita sanoja, alleviivauksia ja ajatusviivoja...
Sitten johtuu mieleeni menn? neiti Elisabethin asunnolle ja soittaa; t?m? viimeinen toivo minulla viel? oli. Min? kuulen miten nappia painettuani kello sis?puolella surisee ja min? seison kuin kohisevaa myrsky? kuullostaen.
Neiti Elisabeth oli matkustanut tunti sitten.
Sitten tulee lis?? viini? ja sitten visky?. Ja sitten visky? suuret m??r?t. Ja sitten kahdenkymmenen ja yhden p?iv?n harhailu taaskin kerran maallisen tajuntani painuessa esiripun taakse. T?ss? tilassa saan min? er??n? p?iv?n? p??h?ni l?hett?? johonkin tupaan maalla iloisen kuvastimen, jossa on kullatut kehykset. Sen piti tulla pienelle tyt?lle, jonka nimi oli Olga ja joka oli aivan yht? hauska ja herttainen kuin vasikka.
Min? n?et olen yh? heikkohermoinen.
Huoneessani lep?? kone. Min? en saa sit? en?? kokoon, sill? puulaitteen isoimmat osat ovat j??neet er??seen pappilaan maalle. Samapa se, minun rakkauteni siihen onkin laimentunut. Hyv?t herrat hermosairaat, me olemme kehnoja ihmisi?, emmek? me mink??nlaisiksi elukoiksikaan kelpaa.
Jonakin p?iv?n? kai tuntuu liian ik?v?lt? yh? olla tajuton ja min? matkustan taas johonkin saareen.
For additional contact information:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page