Read Ebook: Uusi Odysseus: Kuvaus napaseudulta by London Jack

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 148 lines and 14007 words, and 3 pages

"Yankee-venhe kiit?vi alas virtaa. Heip? juu! Hei, heip? juu! Tied?tk?s ken on venehen kapteeni? Heip? juu! Hei, heip? juu! Jonathan Jonas Etel?-Ca-ro-li-i-nast'. Heip? juu! Hei, hei..."

H?n vaikeni ?kki? ja meni suden tavoin muristen kohti ruokahylly?. Ennen kuin he ehtiv?t est?? h?nt?, oli h?n hampain tarttunut raakaan silavapalaseen. Taistelu h?nen ja Malemute Kidin v?lill? koitui sangen kiivaaksi, mutta tuon onnettoman voimat katosivat yht? pian kuin ne olivat ilmestyneetkin, ja h?n luopui saaliistaan. He taluttivat h?net er??lle tuolille, ja aivan n??nnyksiss? vaipui h?n p?yd?nlaitaa vasten. Pieni kulaus whisky? vahvisti h?nt? sen verran, ett? h?n voi pist?? lusikan sokeriastiaan, jonka Malemute Kid asetti h?nen eteens?. Kun h?nen suurin n?lk?ns? oli kadonnut, ojensi Prince h?nelle kupillisen lihalient?.

Tuon onnettoman silmist? loisti kauhea mielett?myyden tuli h?nen nielless??n kulauksittain lihalient?ns?. H?nen kasvonsa olivat melkein vahattomat. Muutenkin oli noissa kasvoissa j?lell? sangen v?h?n inhimillisi? piirteit?. Pakkanen oli purrut niihin syvi? haavoja, joissa n?kyi paljas, punainen liha. Toiselta puolelta p??t? olivat hiukset ja osa p??nahastakin palaneet. Nahkapuku riippui repaleisena ja likaisena h?nen kutistuneella vartalollansa. Takin toinen hiha oli pala palalta revitty kappaleiksi; tuo onneton oli n?liss??n sy?nyt jo nahkaakin.

"Kuka -- sin? -- olet?" kysyi Malemute Kid hitaasti ja selv?sti.

Mies ei n?ytt?nyt kuulevan h?nen puhettaan.

"Mist? sin? tulet?"

"Yankee-venhe kiit?vi alas virtaa", rallatteli h?n vapisevalla ??nell? vastaukseksi.

"Ep?ilem?tt? on h?n matkustanut pitkin virtaa", sanoi Malemute Kid tarttuen h?nen k?sivarteensa, jota h?n pudisti lujasti, toivoen siten voivansa her?tt?? h?net tajuntaansa.

Mutta tuo onneton tarttui k?sivarteensa ja kirkaisi tuskasta. Sitten kohosi h?n vaivaloisesti pystyyn ja nojautui p?yd?nreunaan.

"Nainen nauroi minulle -- n?in juuri -- viha katseessaan. Ja h?n -- ei -- tahtonut -- tulla."

H?nen ??nens? sortui ja h?n oli kaatua kumoon, mutta Malemute Kid tarttui lujasti h?nen ranteeseensa huutaen h?nen korvaansa: "Kuka? Kuka ei tahtonut tulla?"

"Nainen -- Unga. H?n nauroi ja l?i minua -- n?in. Ja sitten ..."

"No?"

"Ja sitten? Mit? sitten?"

"Niin, h?n makaa niin hiljaa lumessa -- kauan jo maannut. H?n makaa -- lumessa -- viel?!"

Asuintoverit katsahtivat neuvottomina toisiinsa.

"Kuka makaa lumessa?"

"H?n, Unga. H?n katsahti minua -- katseessaan -- ja sitten..."

"Ja sitten?"

"Sitten otti h?n puukon, n?in juuri. Ja sitten -- kerran -- kaksi kertaa -- h?n oli heikko. Min? p??sin eteenp?in niin hitaasti. Mutta siell? on paljon kultaa -- paljon, paljon kultaa."

"Miss? on Unga?" Malemute Kid luuli h?nen makaavan kuolleena peninkulman tahi parin p??ss? h?nen majastaan. H?n ravisteli mielet?nt? kaikin voimin ja kysyi uudelleen: "Miss? on Unga? Kuka on Unga?"

"H?n -- on -- lumessa."

"Niin, ja mit? muuta?"

"Niin -- min? tahdoin -- my?skin -- j??d? lumeen. Mutta minun -- oli -- maksettava -- muuan velka. Oli -- ik?v?? ett? -- minulla -- oli -- maksamatta velka -- maksamatta -- velka. Minulla -- oli..." Sanatulva keskeytyi, sill? puhuja pisti k?den taskuunsa ja veti esiin hirvennahkapussin. "Velka -- maksettavana. Viisi -- puntaa -- kullassa. Malemute Kidin -- osuus. Min?..." V?synyt p?? vaipui p?yd?lle, eik? Malemute Kid voinut en?? saada miest? tointumaan.

"H?n on Odysseus", sanoi h?n rauhallisena ja heitti kultahietapussin p?yd?lle. "Luulen Axel Gundersonin ja h?nen puolisonsa joutuneen tuhon omaksi. Autahan minua nostamaan h?net s?nkyyn. H?n on intiaani, -- h?n kyll? toipuu, joten saamme viel? kuulla kokonaisuudessaan h?nen seikkailunsa."

Kun he leikkasivat auki h?nen vaatteensa ja vetiv?t ne pois h?nen p??lt?ns?, huomasivat he h?nen rintansa oikealla puolen kaksi puukonpistoa. Haavat jotka n?yttiv?t olevan ly?dyt ter?v?syrj?isell? puukolla, olivat viel? aivan tuoreet.

"Tahdon puhua teille tapahtuneista asioista omalla tavallani; mutta te joka tapauksessa tulette ymm?rt?m??n puheeni. Tahdon alkaa alusta, kertoa ensin itsest?ni ja naisesta sek? sitten my?skin miehest?."

Intiaani siirr?hti l?hemm?ksi tulta, aivan kuin olisi h?n pel?nnyt tuon jumalten lahjan katoavan. Malemute Kid k??nsi ylemm?ksi rasvalampun syd?men ja k??nsi sen siten, ett? sen valo lankesi kertojan kasvoille. Prince ry?mi yl?s s?ngyst??n ja istui l?helle toisia.

"Miss??" kysyi Malemute Kid.

"Akatanilla, er??ll? Aleutein saarista. Akatan on Chignikin, Kardalakin ja Unimakin takana. Kuten sanoin, asuimme me Akatanilla, joka on keskell? merta maailman ??ress?. Me pyydystimme kaloja, hylkeit? ja saukkoja, ja meid?n majamme sijaitsivat kallioiden lomassa mets?nreunan ja keltaisen rannan v?liss?. Meid?n lukum??r?mme, samoin kuin meid?n maailmammekin, oli hyvin pieni. Id?ss? oli vieraita maita, saaria kuten Akatankin -- ja me luulimme koko maailman sis?ltyv?n noihin saariin.

"Min? olin erilainen kuin muut heimolaiseni. Rannalla oli joukko katkenneita ja v??ristyneit? kaaripuita ja vettyneit? lankkuja -- ne olivat j?tteit? venheest?, jollaista heimoni ei koskaan ollut rakentanut. Ja sit? paitsi muistan viel?, ett? er??ll? kohdalla saarta, josta on avoin n?k?ala kolmelle suunnalle merelle, kasvoi korkea ja suora m?nty, joita tavallisesti ei Aleuteilla tapaa. Kerrottiin, ett? kaksi miest? oli saapunut saarelle tuossa venheess?, joka nyt hylkyn? makasi rannalla. He olivat valkoisia kuten tekin ja heikkoja kuin lapset hyljeajan kuluessa loppuun ja miesten palatessa tyhjin k?sin kotiin. Kaiken t?m?n olen kuullut vanhoilta ukoilta ja akoilta, jotka taas ovat kuulleet sen isilt??n ja ?ideilt??n. Vieraat valkoiset miehet eiv?t pit?neet meid?n tavoistamme, mutta he vahvistuivat saatuaan kalaa ja rasvaa ja pian olivat he v?kev?mpi? kuin me. He rakensivat kumpikin itsellens? oman talon ja ottivat parhaat naisistamme puolisoikseen, ja ennen pitk?? syntyi heille lapsia. Niin syntyi my?skin h?n, josta sittemmin tuli is?ni isois?.

"Kuten jo ?sken mainitsin, olin min? erilainen kuin muut heimolaiseni, sill? suonissani juoksee merelt? saapuneen valkoisen miehen voimakasta verta. Kerrotaan meill? olleen omat lakimme ennen valkoisten miesten saapumista. Mutta he olivat ylpeit? ja taisteluhaluisia, ja he taistelivat miehi?mme vastaan, kunnes ei en?? ollut hengiss? ainoatakaan, joka olisi uskaltanut taistella. He tekiv?t itsens? p??llik?iksi, poistivat vanhat lakimme ja antoivat meille uudet, joiden mukaan mies siit?l?htien oli is?ns? eik? ?itins? poika, kuten siihen saakka oli ollut asianlaita. He m??r?siv?t my?skin, ett? ensiksi syntynyt poika perii is?ns? omaisuuden ja ett? toisten veljien ja sisarten pit?? parhaansa mukaan auttaa h?nt?. He antoivat meille muitakin lakeja. He opettivat meille uuden tavan pyydyst?? kaloja ja surmata karhuja, joita mets?t olivat t?ynn?, ja samoin opettivat he meid?t kokoomaan suuria varastoja vaikeita aikoja varten. Kaikki tuo oli hyv??.

"Mutta kun he olivat p??sseet p??llik?iksi, eik? kansassamme ollut en?? ainoatakaan miest?, joka olisi rohjennut uhmata heit?, alkoivat nuo kummalliset valkeat miehet sotia toisiansa vastaan. Ja se, jonka verta juoksee minun suonissani, pisti hyljekeih??ns? k?sivarren pituudelta tuon toisen valkean miehen ruumiiseen. Heid?n lapsensa jatkoivat taistelua, ja aina minun aikoihini saakka surmasivat he toisiaan. Min? olin ainoa suvustani. Toisessa suvussa oli vain yksi tytt?, Unga, joka asui ?itins? luona. Is?mme, h?nen ja minun, eiv?t er??n? p?iv?n? palanneetkaan kalastusmatkalta; mutta nousuvesi kuljetti sittemmin heid?n ruumiinsa, jotka olivat lujasti takertuneet toisiinsa, kuolleina rannalle.

"Ihmiset puhuivat paljon sukujen v?lisest? taistelusta, ja vanhat miehet pudistivat p?it?ns? ja vakuuttivat taistelun alkavan uudelleen minun ja h?nen lapsien synnytty?. Kaikesta t?st? l?rp?tteliv?t he minulle minun viel? lapsena ollessa, ja lopulta aloin min? pit?? Ungaa vihollisena, joka antaa el?m?n lapsille, jotka tulevat taistelemaan minun lapsiani vastaan. Ajattelin t?t? joka p?iv?, ja kun kasvoin nuorukaiseksi, kyselin toisilta, miksi asiat olivat sill? kannalla. Ja he vastasivat: 'Sit? emme me tied?, mutta niin on joka tapauksessa asianlaita ollut esi-isiesikin aikana.' Min? ihmettelin, miksi niiden, jotka eiv?t viel? ole syntyneetk??n, t?ytyy jatkaa niiden taistelua, jotka ovat jo kuolleet, enk? voinut huomata t?llaista asiaintilaa oikeudenmukaiseksi. Mutta ihmiset sanoivat, ett? niin t?ytyisi asian olla, ja ett? min? olin vain ymm?rt?m?t?n nuorukainen.

"He sanoivat minulle, ett? minun pit?isi huolehtia siit?, ett? sukuni tulisi vanhemmaksi ja voimakkaammaksi kuin Ungan suku. Se olisikin ollut helppo teht?v?, sill? olinhan min? p??llikk?, jota ihmiset kunnioittivat esi-isieni lakien ja urot?iden sek? omistamieni rikkauksien takia. Nuorista tyt?ist? olisi ken hyv?ns? tullut luokseni, mutta yksik??n heist? ei ollut minun mieleiseni. Vanhat miehet ja nuorten tytt?jen ?idit kehoittivat minua kiiruhtamaan, sill? mets?st?j?t alkoivat jo tarjoilla Ungan ?idille suuria lahjoja h?nen tytt?rest??n; ja jos h?nen lapsensa syntyisiv?t ennen minun lapsiani, niin koituisi asemani sangen ep?varmaksi.

Naas kumartui tuolissaan samaan asentoon kuin ohjasinairoa hoitaessa -- n?ytti aivan kuin olisi h?n uudelleen el?nyt tuon kilpasoudun. Kaminin vieress? oli h?n n?kevin??n Ungan liehuvat hiukset ja h?nen keinuvan kajakinsa. Myrsky suhisi h?nen korvissaan, ja h?n tunsi suolaisen ilman t?ytt?v?n sieramensa.

"Mutta Unga saapui ennen minua rannalle ja juoksi nauraen ?itins? majaan. Suuri ajatus her?si mieless?ni sin? y?n? -- ajatus, kyllin arvokas kaiken Akatanin kansan p??llik?lle. Kun kuu oli noussut, menin min? h?nen ?itins? majalle ja katselin Yash-Nooshin tavaroita, jotka olivat kootut majan ulkoseinustalle! Yash-Noosh oli kelpo mets?st?j?, jolla oli mieless? toivo p??st? Ungan lapsien is?ksi. Toiset nuoret miehet olivat aikaisemmin painanneet seinustalle omaisuutensa ja olleet pakoitetut ottamaan sen j?lleen pois; jokainen nuori mies teki kasansa korkeammaksi kuin edellisen oli ollut.

"Ja min? nauroin kuulle ja t?hdille ja menin omaan majaani, jonne kaikki rikkauteni olivat kootut. Min? kuljin monta kertaa edestakaisin, kunnes kasani oli kymmenen kertaa suurempi Yosh-Nooshin kasaa. Siin? oli auringonpaisteessa kuivattua ja savustettua kalaa; nelj?kymment? karvaisen ja parikymment? paljaan hylkeen vuotaa, joista jokainen oli sidottu kiinni ja t?ytetty ?ljyll?; kymmenen karhunnahkaa, jotka karhut olin omin k?sin tappanut kev??ll?, sek? my?skin helmi?, peittoja ja punakangasta, jotka kaikki olin vaihtanut kauempana id?ss? asuvalta kansalta. Ja min? katsoin Yosh-Nooshin kasaa ja hymyilin. Sill? min? olin Akatanin p??llikk?, rikkauteni oli suurempi kuin kaikkien nuorten miesteni, ja esi-is?ni olivat suorittaneet suurt?it?, muodostaneet lakeja ja saattaneet nimens? ikuisiksi ajoiksi kansan huulille.

"Mutta sitten n?kyi kaukana valtamerell? purje, joka my?t?tuuleen kulki kohti saartamme, ja tuli yh?ti suuremmaksi ja suuremmaksi. Laivan pyykatista virtasi kirkas vesi, ja miehet ponnistelivat pumppujen ??ress?. Keulassa seisoi komea mies, joka jakeli k?skyj? ukkosen jyrin?? muistuttavalla ??nell?. H?nen silm?ins? v?ri oli kalpeansininen, ja h?nen p??t?ns? kantoi mies, joka muistutti merileijonaa. H?nen hiuksensa olivat keltaiset kuin etel?n syksyinen olki tahi hamppuk?ysi, jota merimiehet punovat.

"Viime vuosina olimme me usein n?hneet kaukana valtamerell? vieraita aluksia, mutta t?m? oli ensim?inen, joka laski Akatanin rantaan. Juhla keskeytyi ja naiset ja lapset pakenivat majoihin, mutta me miehet j?nnitimme jousemme ja odottelimme keih??t k?siss?. Mutta laivan laskettua rantaan eiv?t vieraat v?litt?neet mit??n meist?, vaan ryhtyiv?t puuhailemaan omissa hommissaan. Kun vesi luoteen vaikutuksesta aleni, kaatoivat he kuunarinsa ja korjasivat suuren l?ven sen pohjassa. Silloin uskalsivat naiset tulla j?lleen esille, ja juhla jatkui.

"Veden noustua ankkuroivat merimiehet aluksensa syv?lle vedelle ja saapuivat sitten luoksemme. He toivat mukanaan lahjoja ja k?ytt?ytyiv?t meit? kohtaan yst?v?llisesti, joten oli luonnollista, ett? min? kutsuin heid?t juhlaan ja tarjosin heille yst?vyyslahjoja, joita olin antanut toisillekin vieraille, sill? olihan h??p?iv?ni, ja olinhan min? Akatanin p??llikk?. Mies, jolla oli p??ss??n leijonanharja, saapui my?skin, ja h?n oli niin suuri ja v?kev?, ett? maa n?ytti vapisevan h?nen jalkojensa alla. H?n katseli lakkaamatta Ungaa ja piti k?sivarsiaan ristiss? rinnallaan. H?n viipyi siihen saakka, kunnes aurinko katosi ja t?hdet ilmestyiv?t taivaalle. Sitten palasi h?n laivaansa. Min? tartuin Ungan k?teen ja ohjasin h?net majaani. Naiset nauroivat ja laskivat leikki?, kuten on tapana sellaisissa tilaisuuksissa. Mutta me emme v?litt?neet siit?. Sitten j?ttiv?t he meid?t yksikseen ja meniv?t majoihinsa.

"Viime h?lin?n tauottua palasi merenkulkijain p??llikk? takaisin. H?nell? oli mukanaan joukko mustia pulloja ja me joimme niiden sis?llyksen ja tulimme iloisiksi. Te ymm?rr?tte -- min? olin vain nuorukainen, ja olin koko ik?ni el?nyt maailman??ress?. Vereni tuntui tulelta ja syd?meni l?i keve?sti kuin illan aalto. Unga istui nurkassa makuuvuodilla ja n?ytti pelk??v?n. Leijonanharjainen katsoi h?neen pitk??n ja ter?v?sti. Sitten saapuivat h?nen miehens?, tuoden mukanaan rikkauksia niin suuria, ettei sellaisia koskaan ennen ole ollut Akatanilla. Niiden joukossa oli sek? suuria ett? pieni? ampuma-aseita; ruutia, luoteja ja nallihattuja: kirkkaita kirveit? ja ter?spuukkoja; taiteellisia pikkuesineit? ja tavaroita, joiden vertaisia en koskaan ennen ollut n?hnyt. Kun h?n merkkien avulla selitti minulle, ett? kaikki tuo oli minun omaisuuttani, luulin min? h?nt? mahtavaksi mieheksi, joka voi olla noin antelias, mutta sitten selitti h?n my?skin, ett? Ungan pit?isi seurata h?nt? h?nen laivaansa. Ymm?rr?ttek?? Ett? Ungan pit?isi seurata h?nt? h?nen alukseensa! Is?ini veri kuohahti kiivaasti suonissani, ja min? valmistauduin l?vist?m??n h?net keih??ll?ni. Mutta noiden mustien pullojen sis?llys oli vienyt voiman k?sivarsistani; h?n tarttui niskaani ja l?i p??t?ni sein??n. Min? tulin heikoksi kuin vastasyntynyt lapsi, ja jalkani horjuivat allani. Unga kirkui, mutta vieras laahasi h?net siit? huolimatta ovelle. Sitten nosti h?n Ungan vahvoille k?sivarsilleen, ja kun Unga repi h?nen keltaisia hiuksiaan, nauroi h?n vain. Min? konttasin rannalle ja kutsuin kansaani, mutta he olivat suunniltaan pelosta. Ainoastaan Yosh-Noosh osottautui mieheksi, mutta he l?iv?t h?nt? airolla ja h?n j?i liikkumattomana makaamaan rantahiedalle. Sitten nostivat he laulellen purjeen mastoon, ja alus kulki matkoihinsa tuulen mukana.

"Ihmiset sanoivat, ett? n?in oli paras -- sill? nyt ei en?? tapahtuisi verit?it? Akatanilla. Min? en sanonut mit??n; mutta min? odotin seuraavaa t?ysikuuta, jolloin t?ytin kajakini kalalla ja ?ljyll? ja l?ksin it??np?in. N?in paljon saaria ja paljon kansoja, ja min?, joka olin asunut maan??ress?, huomasin nyt, ett? maailma oli hyvin suuri. Min? puhuin merkkikielell?. Mutta kukaan ei ollut n?hnyt etsim??ni kuunaria tahi miest?, jolla oli leijonanharja, ja he osottivat aina it??n. Min? makasin omituisissa paikoissa, s?in outoja ruokia ja n?in kummallisia kasvoja. Monet nauroivat ja luulivat minua mielett?m?ksi. Mutta v?liin k??nsiv?t vanhat miehet kasvoni valoon ja siunasivat minua. Ja nuorten naisten silm?t s?ken?iv?t, kuin min? kerroin heille vieraasta aluksesta, meren miehist? ja Ungasta.

"Siten saavuin min? viimein vaikeita myrskyj? koettuani Alaskaan. Siell? oli kaksi kuunaria, mutta kumpikaan niist? ei ollut etsim?ni. Siksi jatkoin min? matkaani it??np?in, ja maailma tuli yh? suuremmaksi. Knamokin saarella en n?hnyt j?lki?k??n laivasta, enk? my?sk??n Kadiakilla tahi Atognakilla. Siten saavuin er??n? p?iv?n? vuorimaahan, jossa miehet tekiv?t suurta reik?? vuoreen. Rannalla oli kuunari, ei kuitenkaan etsim?ni, ja miehet lastasivat siihen vuoresta ottamiaan kivi?. Se tuntui minusta lapselliselta, sill? koko maailmahan on t?ynn? vuoria; mutta he antoivat minulle ruokaa ja asettivat minut ty?h?n. Kun kuunari oli painunut syv?lle veteen, antoi kapteeni minulle rahaa ja sanoi, ett? nyt voisin l?hte?. Mutta min? kysyin, minne suunnalle h?nen laivansa l?htisi, ja h?n osoitti etel??n. Min? sanoin seuraavani h?nt?, ja h?n nauroi ensin, mutta koska h?nen v?est??n oli osa sairaana, otti h?n minut laivaansa. Min? opin puhumaan heid?n kielt?ns?, reivaamaan purjeita ?killisiss? tuulenpuuskissa ja hoitamaan ruoria. Kaiken tuon oppiminen ei ollutkaan minulle vaikeata, sill? is?ini veri oli samanluontoista kuin se, joka virtasi merimiesten suonissa.

"Luulin olevan helppo l?yt?? h?net, jos vain p??sisin h?nen oman kansansa keskuuteen; ja kun me er??n? p?iv?n? saimme maan n?kyviimme ja laskimme satamaan, odotin min? n?kev?ni siell? yht? monta kuunaria kuin k?dess?ni on sormia. Mutta siell? olikin aluksia vier'vieress? peninkulman pituudelta, aivan kuin pikkukaloja kajakin pohjalla. Kun min? kuljin laivasta laivaan ja kyselin jokaiselta miest?, joka oli kuin merileijona, nauroivat he minulle ja vastailivat kysymyksiini eri kielill?. Min? ymm?rsin silloin, ett? nuo alukset olivat saapuneet sinne maailman kaukaisimmista maista.

"Min? menin kaupunkiin katsellakseni joka miehen kasvoja, mutta heit? oli kuin kaloja hietamatalikoilla, enk? min? voinut laskea heid?n lukum??r??ns?. Jyrin? humisi korvissani, kunnes en lopulta kuullut mit??n, ja p??ss?ni surisi yht?mittaisesti kaikki ymp?rill?ni n?kem?ni ja kuulemani. Min? kuljin yh?ti eteenp?in ja eteenp?in, l?pi maitten, joissa aurinko hehkuvasti heloitti ja vilja nuokkui raskaana suunnattomilla pelloilla ja joissa lukemattomat suuret kaupungit olivat t?ynn? miehi?, jotka olivat kuin naiset, v??ri? sanoja huulillaan ja syd?met mustina kullanhimosta. Ja kaiken tuon tapahtuessa kalastelivat ja mets?steliv?t heimolaiseni Akatanilla ja olivat onnellisia uskossaan, ett? maailma on hyvin pieni.

"Mutta Ungan silmist? kalastusmatkalta palatessaan v?l?ht?nyt katse oli lakkaamatta mieless?ni ja min? tiesin aikoinaan l?yt?v?ni h?net. N?in h?nen vaeltavan hiljaisella tiell? illan pimetess? tahi my?skin houkuttelevan minua yli viljamaitten, jotka olivat m?rki? aamukasteesta -- ja h?nen katseessaan oli lupaus, jonka vain h?n voi antaa.

"Sitten vaelsin min? l?pi tuhansien kaupunkien. Jotkut ihmiset olivat minulle yst?v?llisi? ja ruokkivat minua, toiset nauroivat ja toiset taas kiroilivat. Mutta min? pidin kieleni kurissa, kuljin outoja teit? ja n?in ihmeellisi? asioita. V?liin ty?skentelin min? -- min?, joka olin p??llikk? ja p??llik?n poika -- min? ty?skentelin toisten hyv?ksi, miesten hyv?ksi, jotka puhuivat karkeasti ja olivat rautaakin kovempia ja jotka l?iv?t kultaa l?him?istens? hiest? ja suruista. En kuullut mit??n hakemastani miehest?, ennen kuin palasin takasin merelle. Mutta se tapahtui toisessa satamassa ja toisessa maassa, joka oli kauempana pohjoisessa. Siell? kuulin min? kerrottavan tuosta keltatukkaisesta j?ttil?isest? ja sain my?skin tiet??, ett? h?n oli hylkeenpyyt?j?, joka silloin oli parhaillaan kaukana valtamerell?.

"Silloin pestauduin min? er?itten laiskojen Siwashien seurassa muutamaan hyljekuunariin ja seurasin h?nen j?ljet?nt? tiet?ns? Pohjolaan, jossa mets?stys oli parhaillaan k?ynniss?. Me olimme merell? useita pitki? kuukausia ja kuulimme puhuttavan paljon h?nen hurjista teoistaan. Mutta kertaakaan emme me tavanneet h?nen alustaan. Me kuljimme kauemmaksi pohjoiseen, aina Pribyloffin saarille, tapoimme rannikoilla joukottain hylkeit? ja kuljetimme niiden l?mpim?t ruumiit alukseemme, kunnes rasva ja veri valui virtanaan pyykateistamme, eik? kukaan voinut pysy? kannella. Sitten meit? rupesi ajamaan muuan h?yrylaiva, joka ampui meit? suurilla pyssyill?. Mutta me nostimme mastoihin kaikki purjeet, jolloin laineet vy?ryiv?t yli kannen ja huuhtelivat sen puhtaaksi, ja sitten syntyi sumua ja me p??simme pakoon.

"Sitten kuulimme kerrottavan, ett? meid?n paetessamme h?yrylaivaa saapui tuo keltatukkainen j?ttil?inen Pribyloffin saarille ja meni suoraan kauppa-asemalle, ja toisten h?nen miehist??n sitoessa k?ysiin yhti?n palvelijoita, lastasivat toiset h?nen alukseensa suolaushuoneesta kymmenentuhatta tuoretta hylkeennahkaa. Min? sanoin kuulleeni niin kerrottavan ja min? uskon sen olleen totta. Sill? matkustaessani pitkin rantaa koskaan kohtaamatta h?nt? kuulin min? kaikkialla kerrottavan h?nen h?ik?ilem?tt?myydest??n ja rohkeudestaan. Niiden kolmen maan, jotka ovat tuon pohjoisen meren ymp?rill?, sanottiin l?hett?neen merelle erityisi? hyvin varustettuja aluksia, joille oli annettu teht?v?ksi napata h?net kiinni. Kuulin my?skin kerrottavan Ungasta; kapteenit ylistiv?t h?nt? ja sanoivat h?nen aina olevan tuon kultatukkaisen j?ttil?isen seurassa. H?n oli oppinut valkoisten tavat, sanoivat he, ja oli onnellinen. Mutta min? tiesin sen asian paremmin -- tiesin h?nen ik?v?iv?n takaisin oman kansansa keskuuteen Akatanin keltaiselle rannikolle.

"Pitk?n ajan kuluttua palasin takaisin satamaan, jonne olin saapunut laivassa, jossa sain ensi opetukseni merimiesalalla, ja siell? sain kuulla h?nen menneen suuren valtameren ylitse pyydyst?m??n hylkeit? it?puolella l?mmint? maata, joka on etel??n ven?l?isest? merest?. Min?, joka olin nyt tullut merimieheksi, pestauduin h?nen rotuunsa kuuluvien miesten seurassa er??seen hylkeenpyyt?j?laivaan ja seurasin h?nt? hylkeenpyyntiretkelle. Tuon uuden maan l?hist?ss? ei ollut hyvink??n paljon laivoja. Mutta me seurasimme aivan hyljeparvien per?ss? ja ajoimme niit? pohjoiseen. Kun hylkeet meniv?t Ven?j?n rajan toiselle puolelle, alkoivat miehet pelj?t? ja napista. He eiv?t en?? tahtoneet ty?skennell?, josta syyst? kapteeni k??nsi laivan takaisin samalle suunnalle, josta olimme saapuneet. Mutta min? tiesin, ettei keltatukkainen merenkulkija pelj?nnyt ja ett? h?n seuraisi hylkeit? aina ven?l?isille saarille, jonne saakka vain sangen harvat uskalsivat l?hte?. Siksi otin min?, t?hyst?j?n nukkuessa etukannella, er??n hyljeveneist? ja kuljin aivan yksin?ni l?mpim??n, pitk??n maahan. Sitten matkustin etel??n tapaamaan Yeddo-lahden miehi?, jotka olivat hurjia ja uhkarohkeita. Ja Yoshiwaran tyt?t olivat pieni?, sileit? kuin ter?s ja somia n?hd?. Mutta min? en voinut viipy?, sill? min? tiesin Ungan liikuskelevan keinuvalla laivankannella tuolla kauempana pohjoisessa hylkeitten kokoontumispaikoilla.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet