Read Ebook: Tähtien turvatit 3: Aika- ja luonnekuvaus kuningatar Kristiinan ajoilta by Topelius Zacharias Hahnsson Theodolinda Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1232 lines and 67200 words, and 25 pages

kiit?n teid?n ruhtinaallista armoanne muistosta, jonka t?ten olen saanut urhoollisimmalta sotilaalta h?nen majesteettinsa sotajoukossa. Luvatkaa, ett? rukoukseni kuulette, kun n?yt?n teille t?m?n hiuskutrin, ja teid?n ruhtinaallinen armonne on Ruotsin kuningas."

"Mit?? Noin nuori, ja kuitenkin jo velho, joka ennustaa?"

"Olen Suomessa syntynyt, teid?n armonne?"

"Noin itsekk??ksi en teit? luullut, neiti Ryning. Mit? siis lupaatte vastavuoroon minulle?"

"Lupaan j?lleen leikata teid?n armonne hiuksia, kun tuleva kuula on ottanut palan teid?n korvastanne."

"Min? kiit?n kunniasta. Toinen ennustus ei ollut t?ysin niin hyv?, kuin ensimm?inen. Mutta tulkaa saaliinne kanssa, kun minua tarvitsette, niin min? koetan, mit? saatan, voidakseni taivuttaa h?nen majesteettiansa antamaan teille arvonimen: kuninkaallinen hiussommittelia. Auf wiedersehen, tulevaan voittoon asti! Minua kunnioitatte saksillanne, mutta toiset tarvinnevat teid?n siteit?nne."

Upseerien rouvat olivat kokoontuneet oven luo kuuntelemaan. Tuskin huomattava silm?n-isku oli seurannut hyv?stij?tt?sanoja. Hagar k??ntyi harmistuneena pois; h?n ei k?rsinyt tuollaisia silm?yksi?.

Tunnin per?st? t?m?n j?lkeen oli Hagar v?lsk?rin luona. H?n tapasi t?m?n hikisen? ja verisen? aina kyyn?rp?ihin asti; mit? ei h?n itse jaksanut tehd?, saivat h?nen parturikis?llins? toimittaa, miten parahiten saattoivat. Haavoitetut makasivat pitkiss? riveiss? olkien p??ll?, osa tallissa, toinen teltassa, ja toiset j??tyneell?, verisell? maalla. Juutalainen Zevi oli saanut paikan teltassa, jossa oli viisitoista tahi kaksikymment? haavoitettua niin ahtaalle ahdattuna, ett? Hagarin t?ytyi kulkea heid?n ylitsens?, p??st?ksens? siihen nurkkaan, johon h?nt? oli osotettu. H?n istahti maahan ja kumartui veljens? luo. Benjamin oli nukkunut ja tunsi itsens? niin virkistyneeksi, ett? tahtoi l?hte? ulos katsomaan hevostansa.

"He varastavat Jehuni", valitti h?n.

"Hiljaa, Benjamin. ?l? ole houkkio, min? pid?n huolta Jehustasi. Tunnetko minua?"

Nuorukainen koetti teltan puolih?m?r?ss? erottaa h?nen kasvonsa piirteit?.

"Tunnen, sin? se olit, joka sanoit sotamarsalkalle: h?n puhuu kuumehoureissaan! Sin? et saata olla Hagar, sin?."

"Katso minua tarkemmin! Miksik? en olisi sisaresi? Koko avarassa maailmassa ei sinulla ole yht??n uskollisempaa yst?v??."

"On minulla."

"Sin? olet lapsi. Koeta olla mies. Sotilas et en??n saata olla. Silm?puolena ja toisk?tisen? sinua ei en??n koskaan sotamiesluetteloon panna. Mutta", h?n kumartui alas kuiskaten veljens? korvaan, etteiv?t ymp?rill? olevat kuulisi, "min? sanon sinulle jotakin, joka on parempaa. Sinun pit?? tuleman terveeksi, Benjamin. Sinun pit?? kerran tulla voimakkaaksi ja terveeksi. Ei sinulle mik??n turmiota tuota, ennen kuin t?htien hetki tullut on. T?hti ei tahdo, ett? sin? sodassa taistelet. Siksip? se sinulle l?hett?? haavan toisensa per?st?, ja parantaa ne j?lleen. Sin? makasit soran ja mullan alla Neunburgissa ik??n kuin kuolleena, ja katso, sin? tulit j?lleen henkiisi. Sin? makasit muserrettuna kuolleen hevosen alla Breitenfeldiss?, ja kohta sen j?lkeen sin? ratsastit Tukholmaan. Siell? makasit niin poltettuna Tukholman linnassa, ett'ei kukaan olisi ?yri?k??n antanut niin huonosta repaleesta, kuin sin? olit, ja muutama viikko t?m?n per?st? matkustit sin? meri? ja maita pitkin Euroopan ymp?ri. L??k?rit sanoivat sinun olevan auttamattomasti sokean, mutta saithan vain n?k?si takaisin! En tunne kaikkia niit? vaaroja, joista sitten olet p??ssyt vapaaksi, mutta min? tied?n, ett? sin? et ole ottanut oppia t?htien varoituksista. Taaskin n?en sinun t?ss? raajarikkoisena ja niin huonona, ett? jokainen muu sinun sijassasi ei ik?n? siit? nousisi, mutta sin? nouset, sin?, ja saat terveytesi ja voimasi j?lleen, sill? sinun henke?si vastaan eiv?t elementit eik? ihmiset mit??n voi. Sinua ei mik??n tapa, ennenkuin t?htien hetki on tullut. Huomaa nyt, mit? sinulle sanon. Kuinka kauan luulet, ett? sallimus tahi t?hdet k?rsiv?t uppiniskaisuuttasi? Kuka sen sanoo, ettei heid?n hetkens? tule ennen, kuin sen tuleman pit?isi, rangaistukseksi sinun ylpeydest?si? Ja kun se tulee, silloin ei en??n tarvita kuulia eik? miekkaa. Vaikka Simsonin voimat sinulla olisikin, pit?? sinun kaatuman n?kym?tt?m?n k?den voimasta, keve?n tuulosen puuskasta, lapsen heng?hdyksest?. Viskaa pois miekka. Benjamin, niin sinusta tulee suuri, mahtava mies, sill? valtaan olet sin? syntynyt, kuten min? ja tuo kolmas!"

"Anna minulle j?lleen silm?ni! Anna minulle j?lleen oikea k?teni, niin ehk?p? sinua uskon!" huokasi nuorukainen katkerasti.

"Jos voisin sinulle antaa ne, n?kisin sinut j?lleen tulevalla kertaa raajarikkoisena jossakin sotatantereen nurkassa. Etk? siis ymm?rr?, ett? t?hdet sinua vaativat toiselle uralle? En silm?? enk? k?tt? saata sinulle antaa, mutta min? voin sinulle osottaa sen, joka on niit? etev?mpi, sinun hyv?n p??si. Niin, min? tied?n, mit? sin? vastaat: sin? et ole mit??n oppinut, sin?. Olet kasvanut raakojen sotilaitten joukossa etk? osaa muuta kuin ratsastaa ja tapella. Mutta yhdeks?ntoista vuoden vanhana on ihmisell? viel? pitk? oppi-aika. Sin? olet vilkask?sitteinen ja oppivainen. Opi luvunlaskua, Benjamin, niin saat n?hd? kuninkaita alammaistesi joukossa."

"S??st? noita suuria sanojasi. Joka p?iv? saan kuulla Rachelin suusta saman l?ksyn, mutta min? en voi sellaista tehd?. En kelpaa v?likaupitteliaksi; se on minusta niin ilett?v??, ett? ennen makaisin puolen elin-aikaani sairaalassa."

"Kuka on Rachel?"

"Rachel? Minun kihlattuni, jota saadakseni palvelen seitsem?n vuotta. Etk? sit? tied??"

"Vai niin! Onpa siin? monta vuotta ep?varmasta palkinnosta. Ole siis luja ja luotettava. Muistaakseni meid?n iso-is?mme oli m??r?nnyt h?nen perilliseksens?, ennen kuin h?n meid?n tunsi. Etk? siis ymm?rr?, ett? maailma on jalkojesi edess?, jos tahdot kurottaa k?tesi ja tarttua sen ohjiin? Siihen ei tarvita enemp?? kuin kolme sormea, jos p??si vain tahtoo."

"Huolinko min? sinun rahoistasi? Myisink? min? itseni!"

"Min? myyn itseni yht? v?h?n kuin sin?kin. Mutta rahoja saattaa k?ytt?? kahdella tavalla. Toisella niit? kootaan, toisella annetaan pois. Iso-is?mme tuon edellisen tavan osaa, me toisen."

"L?ytyy viel? kolmaskin tapa, sanoo is?-is?: s?ilytt?minen."

"Enk? sanonut, ett? olet oppivainen? Noh hyv?: opi laskemaan s?ilytt??ksesi, mutta anna pois hallitaksesi! Palvele t?n??n, k?ske?ksesi huomenna! Kun olet palvellut seitsem?n vuotta saadaksesi Rachelin, olet sin? maailman herra."

"Ja sin?, Hagar, ja sin??" huudahti tuo helposti johdettava ja helposti innostuva nuorukainen, johon yht? kuin sisareenkin kaikki suurenmoinen vaikutti.

"Min? pakotan Kristiina kuningattaren pit?m??n minua vertaisenaan", kuiskasi Hagar niin hiljaa, ett? se ik??n kuin unissa puhuttu sana suhahti nuorukaisen korvaan.

H?n nousi menn?ksens? pois, kun h?n aivan l?hell??n havaitsi nuoren papin, joka jakoi Herran ehtoollista kuolemaisillaan olevalle. H?n seisoi Hagarin tiell?, tytt? ei p??ssyt pois eik? saattanut h?irit? t?t? liikuttavaa hyv?stij?tt?? t??lt? l?htev?lle ihmishengelle. H?n j?i seisomaan ja katseli pappia. Muisto menneist? lapsuuden ajoista her?si h?nen sielussaan.

"Se on Pietari Luth", sanoi h?n itsekseen.

Kun tuo nuori hengellinen oli lukenut siunauksensa h?nelle, joka kohta oli p??sev? pois maailman kaikista taisteluista, katsoi h?n ymp?rilleen. H?nen silmiss??n oli viel? tuollainen kostea, taivaallinen loiste, josta tunnemme i?isyyteen katsahtaneen silm?n. H?n ei n?hnyt l?hell??n olevia, h?n oli viel? poissa noilla el?m?n ja kuoleman v?lisill? himmeill? rajamailla. Hagarin t?ytyi kulkea h?nen sivutsensa niin l?helt?, ett? h?n koski papin k?sivarteen. T?m? her?si ajatuksistaan, antoi tiet?, tuntematta Hagaria, ja seurasi h?nen j?ljess??n ulos teltasta.

"Maisteri Luth!" sanoi Hagar, katsoen taaksensa.

Luth oli ollut herrojenpalvelia, h?n, kuten muut nuoret papit, jotka riippuivat patruunien suosiosta. Nyt oli h?n sodassa oppinut palvelemaan el?m?n ja kuoleman Herraa, mutta vanhan tavan mukaan vastasi h?n tuon ylh?isen, vieraan neiden puhutteluun syv?ll? kumarruksella.

"Kuka olen?" kysyi Hagar iloisesti.

"Suokaa anteeksi... en tunne... olen n?hnyt niin monta kuollutta ja el?v??."

"Kaksi kertaa kaksi on nelj?, kaksi kertaa kolme on kuusi... Ruotsin p??kaupunki on Tukholma, Ranskan p??kaupunki on Parisi... Hannibal l?i romalaiset Cannaen luona, ja keisari Domitianus piti k?rp?sten pyyt?mist? huvinaan", luki Hagar, l?pert?en lapsen l?ksyj? siit? ajasta, kuin h?n opetteli luvunlaskua, maantiedett? ja historiaa Pietari Luthin johdolla.

"Mit??" sanoi tuo entinen opettaja Lydik Larssonin ajoilta, "etteh?n ikin?k??n saata olla pikku Hagar?"

"Alku ja loppu ovat molemmat kirjoitettuna Herran k?dess?, neiti Hagar. Olen syd?mmest?ni iloinen siit?, ett? n?en teid?t j?lleen. Teille oli Herra lahjoittanut ilmeellisen ?lyn kaikkea inhimillist? oppia varten. Oletteko my?skin k?ytt?nyt h?nen lahjojansa oikein hengellisiss? asioissa? Oletteko Jumalan lapsi, neiti Hagar?"

"Olen lukenut piispa Eriksonin postillaa ja k?ynyt rippikoulua Kurjen neitien muassa", vastasi Hagar v?ltellen. "Mutta teid?n t?ytyy kertoa minulle jotakin itsest?nne sek? mitenk? nyt saan tavata hyv?n, rauhallisen opettajani, joka aina oli hyv? minua kohtaan, t??ll? t?ss? hirve?ss? sotamelskeess?. Teid?n t?ytyy tulla minua tervehtim??n rouva Beata De la Gardien luo tulevassa leiripaikassa, koska me jo huomenna ehk? t??lt? l?hdemme."

"Oi, rakas neiti, min?kin kerran luulin, ett? oli kylliksi kristitylle, kun luki raamattua ja postillaa ulkoa, mutta el?m? ja kuolema on minulle toista opettanut. Kristillisi?h?n l?ytyy, Jumalan kiitos, my?skin meid?n seurassamme, mutta jos tahdotte oppia kuolemaan uskonne puolesta, niin menk?? skottilaisten kovenanttien luo. ?lk?? siit? v?li? pit?k?, ett? he saarnaavat Kalvinin oppia! Reformeerattuja, luterilaisia ja katolilaisia, kaikkia meit? Herra koettelee. Min? ripitin t?n? y?n? er??n paavilaisen... h?n oli tehnyt jonkun pahan ty?n Suomessa... oli viskannut er??n naisraukan reest? hankeen talviy?n?... Jumala armahtakoon, me olemme kaikki pahanteki?it?."

"Mit? maisteri sanoo? H?nk? oli viskannut naisen ulos reest?? Suomessako? Ei suinkaan se ollut monia vuosia sitten?"

"Luulen h?nen sanoneen, ett? se tapahtui monta vuotta sitten. Juutalais-nainen se oli, jos ymm?rsin h?nt? oikein. Mutta, rakas neiti, ajatelkaamme omia sielujamme. Meid?n t?ytyy kaikkien tehd? tili? h?nelle, joka syd?mmet tutkii."

"Maisteri Luth, tahdotteko tehd? minulle sen hyv?n ty?n, ett? kirjoitatte tahi annatte minun paperille kirjoittaa muistiin, mit? tuo paavilainen tunnusti? Onko h?n kuollut?"

"H?n on kuollut. Ei ole luvallista kertoa, mit? kuolinvuoteellaan oleva on tunnustanut ripin salaisuutena."

"Oletteko te katolilainen? Onko rippi sakramentti? Ja jos nyt ep?ill??n jostakin pahasta ty?st? syyt?nt? elossa olevaa, niin eik?h?n ole velvollisuutenne vapauttaa syyt?nt? syyllisen tunnustuksella."

"Te olette ehk? oikeassa, neiti Hagar. Te olitte aina viisas maallisissa asioissa. Min? kirjoitan muistiin tunnustuksen. Mutta mit? se teihin koskee?"

"Niin, kysyk??p? sit?? Tied?ttek? te Jumalan tiet? Taidatteko seurata niit? salaisia lankoja, joilla paha ty? johdetaan y?n pimeydest? esiin? Antakaa minulle kertomus! Te saanette kuulla siit? enemm?n viel?."

"Luuletteko? Niin, uskokaa vanhurskaan Herran Jumalan teihin! T?n? iltana saatte paperin vahvistettuna minun allekirjoituksellani. K?ytt?k?? sit? Jumalan kunniaksi! Johtuu mieleeni, ett? kuolema vei sanan raukalta tuolla kent?ll?. Er?s Axelson niminen haavoitettu henkivartiarykmentist? makasi kuolleen vieress? ja oli kuullut h?nen puhuvan, ennen kuin min? tulin. Axelson vietiin Wotitzin kyl??n."

"Kiitoksia, kiitoksia! ?lk?? unohtako tulla luokseni. Wotitz, sanotte te? Axelson? Jumala teit? suojelkoon."

"Ja teit?, neiti Hagar! Herra on vienyt teit? kauas ulos pahuuden valtoihin n?ytt??ksens? teille tien Kristuksen rakkauteen."

Muutama hetki t?m?n j?lkeen istui Hagar hevosen sel?ss? ja ajaa karahutti yhden palvelian seuraamana Wotitzin kyl??n.

Tied?tk? sin?, mit? rakkaus on?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet